On tämä yhtä prlettä tämä elämä! Eilen sain lopulta vähän nukuttua aamulla ja aamupäivällä, pieniä pätkiä. Yöllä myös. Armoton väsy painaa vieläkin. Koipia särkee tuhottomasti, vaikka yritin lepuuttaa. En edes siivonnut, vähän harjan ja kihvelin kanssa pahimpia karvakasoja kokosin. Teidän on nyt vain hyväksyttävä se, että Welhotar hankkii itselleen talvi-Crocsit, ei, ei mammutteja, vaan semmoiset kolppanat mustat kengät. Yritin pitää koristossuja pari viikkoa ja tilanne vain paheni. Koko kevät ja kesä meni kohtuuhyvin kenkien puolesta, jalat olivat melkein kunnossa, vain tavissärkyä. Ei tällaisia infernaalisia kipukohtauksia kuin eilen. Niin ja muuten, mikään lääkitys ei auttanut. Ei uneen eikä särkyyn. Lopulta tipahdin silkasta valvomisesta ja itkemisestä.
No, tästä sitten vaan heti aamusta labraan, kiva-kiva. Syömättä 12 h, juu, klo 2 herätys ja labra klo 8. Ehtii muuten tulla nälkä! Mutta menen piruuttaan, jospa tulehdusarvot olisivat vaikka kohollansa (voivat hyvinkin jo olla, nilkkoja kuumottaa veikeästi). Maksa-arvot ja sokerit, no joo. Ihan sama, ne ovat aina olleet suht. alhaiset. Maksaan tosin vaikuttavat nuo mömelötkin – pitää muistaa huomauttaa asiasta. Ja ensi viikolla th:n arvaustunti. Siis tunti. Jäks, en tykkää. En taas kerran jaksaisi kertoa koko historiaa. En kyllä aio antaa lokinkaan osoitetta. Kai senkin kestää. Minä en vain pidä suurimasta osasta työarvaushoitajista. Kas kun, vaikka vaitiolovelvollisuus on olemassa, tiedän asioiden silti vinkeästi vuotaneen. Hehän ovat kuitenkin työnantajan palveluksessa eivätkä toki pyyteettömästi.
Tänään ei siis mitään ruokapostauksia. Eilen vetelin vain lauantain jämien vähiä sekä illemmalla donaria, raejuustoa ja ruisleipää. Luulisi kelpaavan (sitäpaitsi se on aina hyvää!). Tänään pidän puoli päivää vapaata eli suuntaan taas Hakikseen, lähinnä Vii Voaniin. Tofua ollaan oltu vailla jo ainakin 3 vkoa, pitkä aika nimittäin. Tahtoo! Lisäksi tarvitaan mausteita. Täytyy myös muistaa, että ollaan kompuksessa Belgarionin kanssa näissä ruokajutuissa eli hänen pitää saada osuutensa. Onneksi pääsen sitten aikaisin kotiin ja laatimaan – yllättäen – tomaatti-kesäkurpitsa –soossia, tällä kertaa herkkareiden kera. Sitä sitten taas syödäänkin pari päivää. Kumma kyllä, siihen en millään ole kyllästynyt. Ja loppuviikosta tofuwokkia. Kasvispihvejäkin suunnittelin laatia ihan itse, omasta päästäni ;D Ans kattoo nyt taas sitäkin, jos ja kun tästä vähän reipastun. Niin, tuota, ehh, ööö, Hakaniemessähän on myös erinomaisen hyvä divari, mutta ei, minulla ei ole mitään vakaata tarkoitusta harppoa sinne eräs tietty opus mielessäni, älkää edes kuvitelko. Vielä on ainakin neljän normikirjan tila täyttämättä, tämä oli siis ihan sivuhuomautus, jota ei missään nimessä kannata noteerata!Onneksi maailmalla tulee vastaan vielä hyviäkin uutisia, mukavia siis vaikka täällä ja tässä! =D
-------------------------------
Purve, kaiffat! Kyll me hei taas ollaa sovus mamin kaa. Mutt on täss taas tapahtunukki kaikkee, niinku mä vetäsi sitä kuanoo. Kyll sill on kaks kynnenjälkee, jos hiffaa kunnoll tsiigaa. Ei niit outo kyll näje, mä luulen ainaskii. Tai luulee vaa, ett ku orja on nii ikuvanha, ett ne on jotai vanhuude vaurioi *apua, se näkee tän*! Nii ni kuiteski se toi mulle hei semmose sikspäki muanaa, semmose miss on kuus puukkii, kaks ain yht plaatuu. Semmone merkki, ett ei oo enne nähty ees. Meinattii koklaa. Ei ollu halvin, mutt ei kuiteskaa kallein. Yleesä semmoset on iha hyvei. Mutt sitt mä sain viäl kaikkin päivin fisuu. Lauvantain toi teki lohta, hei mä näin sen! Jättikala! Hirmu iso! Sitt mä aloin pitää hirveet huutomökää ja sainki jonku biiti. Mutt sitt osa meni pakkasee, sniif. Osan se keitti, hei ne ruadot niinku. Ihmiset on outoi, se nimittäi perkas ne ruadot ja sano, ett ne viäl syä ne. Siis ruadot vai??? No, kuiteski sitt se paisto itellee ja Pojall hianot biitit ja molemmat anto mulle siivut lautaselt. Njammm, oli heekkuu! Ja sitt eile mä sain viäl donarii pariinki kertaa ku toll ei ollu oikee mitää syätävää, nii ni se veteli donarii menee urakall. Hyvin pyyhkii, tota, siis kuha mä vaan muistasi sen merkkausjutu ja sen, ett mamii ei sais käydä käsiks. Mutt ku se kerta koski mun häntykii sillee.... en tiedä mikä minuun meni! Niinkus tiijätte, sillo käy aina hullust. Blodee oli joka paikass sänkyskii ja sillee. Mutt orja oli kylmä ku kurkku! Hurja eukko se välill, puuhaa vaa noitte skraaduin kaa eikä urputa yhtää. Siis hei oikeest, sitä blodee oli tosi paljo. Emmä puhu skeidaa. No, nyt on must tämmöne tavisfoto. Tämmöne mä oon niinku ihan kaikist normaalimmi.
---------------------------------
Päivän slogan: Toivo, unelmat ja kaipuu sekoittuvat täällä epätoivoon ja synkkään ahdistukseen.
Päivän biisi: Työ
Luettua: Adam Fawer – Uhkapeliä, alussa en oikein jaksanut. Siis hei, pokeria ja tosissaan, mutta sittenhän tässä hiivittiin ihan kunnollisen jännärin puolelle. Päähenkilö on nyt jo taitava arvaamaan ja laskemaan todennäköisyyksiä, valitettavasti paha epilepsia verottaa voimia ja voittoja. Tietysti hän on valmis kokeilemaan uutta epilepsialääkettä, jolla onkin perin oudot sivuvaikutukset... hän alkaa nähdä sekä menneeseen että tulevaisuuteen, joskus. Myös skitsolla veljellä on oma tehtävänsä opuksessa. Ei niin paha kuin luulisi, kuitenkin kepoisaa ainesta, mutta lukukelpoinen silti. Jarkko Sipilä – Seinää vasten, autioon autotalliin on murhattu kaveri, jonka taustoja Takamäki alkaa selvittää eli mitä ja miksi. Kuvio on alkuun hyvinkin sekava, mutta kotomaiseen tapaan kaikki järjestyy. En ihmeemmin pidä näistä Takamäki-kirjoista, luettava välipala siis, ei muuta. Levi Henriksen – Lunta sataa lumen päälle joka on jo satanut. Tästä Welhotar piti. Outo tunnelma koko kylässä. Dan palaa vankilasta kuullakseen, että hänen veljensä on tehnyt itsarin. Vanhemmat ovat kuolleet jo aikaisemmin ja Dan aikookin myydä mökkerönsä pois. Myyntihommiinkin tulee mutkia, kun rikollinen menneisyys paljastuu. Pienellä paikkakunnalla tapaa vanhoja rikostovereita, myös virkavaltaa sekä kauniita naisia. Tappoiko veli itsensä todella? Miksi hänetkin on pahoinpidelty, mutta poliisi ei reagoi asiaan? Erinomaisen hyvä trilleri, omituisen välttelevä ja hyytävä tunnelma, kelitkään eivät suosi. Welhotar piti tästä turskasta ja suosittaa muillekin oudon tunnelman kavereille – lukemisen arvoinen opus siis. Tästä kaverista kuullaan vielä, ennustaa tämä!
YRITETÄÄN TAAS LUSIA SIVISTYNEESTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti