KESKIVIIKON KÄLÄTYSTÄ - NORMIRAPOA PUKKAA

Uaah, tulipa nukuttua eilen päivällä taas ja useamman kerran. Siis kunnolla, kerrallakin pari tuntia. Taitaa olla muuten oikeasti melkoiset univelat meikäläisellä. Pystyn tuohon siis ilman mitään uniavitusta, kunhan vaan sen tunteen vallassa painun peiton alle – ja kun on siis päivä. Yö on asia erikseen! Siihen tarvitaan jo erinäistä lääkitystä, kun säryt alkavat vaivata. Kas kun minä olen niinkin kiltti, että en ole alkanut riipiä iltaisin kipulääkitystä, vaikka puolinainen lupa siihen olisikin. Että se lääkityksen väärinkäytöstä(kin). Yö meni taas kehnosti, kivut herättelivät ja lopulta Vinskin märinä.

Kiitokset kaikille eilisille kommentoijille – saa sitä vieläkin tietty kommenteerata. Minä nyt jo vähän kyllästyin koko asiaan. Minä kirjoitan mitä kirjoitan, asia on sillä selvä. En minä muutenkaan täällä mitään sensuroi, omia asioitani. Saatan jättää asioita kertomatta, sehän on selvä. Lisäksi en kerro henkilöiden nimiä ilman heidän suostumustaan, joka lienee myös itsestään selvä asia! Joten jatkamme samaa veemäistä ja pessimististä linjaa. Valitan nyt vaikka siitä, että ao. henkilö ei ole viitsinyt / jaksanut / välittänyt kommentoida lisää asiasta! Saiko hän tarvitsemansa selvityksen? Hän sai ainakin minut vänisemään pariin otteeseen oikein reippaasti – onko nyt hyvä olo, kysyn vaan? Särytkin tuntuvat pirun paljon pahemmalta! Onko Kartsalla itsellä nyt sitten kiva olla, kun mukamas nosti kissan pöydälle? Prleen Vinski kun muutenkin luulee omistavansa koko huushollin, nih kerta!

Siirrymme sitten normirapoon eli tyyliin Merisää: makoilin ja lueskelin. Eikä olisi muuta pitänytkään. Tietysti, sairiksella. Toisaalta tiedän, että kohta alkaa tekemättömyys ahdistaa. Siis sellainen pieni, että jotakin pitäisi tehdä. Vaikka vaan viedä roskat tai jotain yhtä helppoa... no helppoa ja helppoa. Roskismatka on talvella äärimmäisen hankala ja vaikea, nyt sen hätinään vielä tekeekin. Ruokaakaan en laatinut, kun olin värkännyt tofua eiliseksikin. Iltasalaatin jouduin ihan itse pilppomaan, voi kauhistus. Ja kaffetkin keittämään. Menenkin keittämään lisää... Äh, pakkoruiskussakin pitäisi.

Niin, täällä tapahtumaköyhässä Welhottarelassa ei edelleenkään mitään mainittavaa, mistä kertoilla sen enempää. Onneksi katsotaan jo olevan syksy eli kirjasto ja kustantajat toimivat täpöllä, tai ainakin lähes täpöllä. Runsaasti oli uutuuksia tarjolla HelMetissä eli sain 30 varausta täyteen ja vielä olisi ollut tarvetta saada lisää. Joitakin kun joutuu odottamaan taas kirotun kauan. Onneksi sitten kustantajilta tulee ylläreitä ,D Kiitosta vaan, tiedän, että jotakin Täysin Vastustamatonta on jo postissa. Minä lupaan paljastaa sitten teillekin!

Ehkä minä muuten nukuin eilen niin hyvin siksi, että luin lähes täysveristä hömppää ja kauhua – molemmat lajeja, joiden päälle voi nukkua mainiosti. Mistäkähän sekin muuten johtuu? Outoa, minusta. Tiedän erään henkilön, joka luki jokusen sivua Kingiä ja valvoi pari seuraavaa yötä valot päällä. Eikä King nyt ole kauhun genressä mitenkään pahimpana poikana kuitenkaan. Minä itse pidän kovasti, kerään Kingiä, mutta se ei olekaan tämän jutun pointti. 

Ai tämän viikon suunnitelmat? No, tuota, perjantaina yllättäen kauppaan ja kirjastoon, Belgarion avittaa *pus*. Hänkin oli saamaisillaan kesäkurssin lopputyön toimimaan, joten voinemme suhtautua perjantaihin luottavaisin mielin eli herkutella jollakin – kunhan vaan keksin millä. Lisäksi kerrankin minulla on aikaa miettiä, mitä ostaa kaupasta sekä laatia kunnollinen kauppalista. Huomasin viime viikolla unohtaneeni yhtä ja toista, porganoiden lisäksi ei ole tomaattipyrettä, joten on pakko käyttää purkkitomangia jne. Ruoka ON tärkeä asia, ainakin minulle. Jos ostan viikon muonat etukäteen, on pakko olla tarkkana, laskea ja vähän jopa suunnitella jne. Eli jos minä sitten innostun kehumaan omia ruokiani, ainakin itse sallin sen itselleni. Aina ne kyllä ovat syöntikelpoisia, tosi hyviä kehua retostan ihan itsekseni, itselleni antamallani luvalla! Muut voivat tehdä perässä tai kuolata, ihan miten vaan. Kas – tässä nyt tuli se kaikki mistä pidän: kirjat, Belgarion, ruoka. Ja loppuja en kerro! Hah =D

No, kävin minä maanantaina töistä lähtiessä myös Serkuissa kertomassa, että jään lomalle ja ostin vähän täydennystä kaappeihin. Siis sellaista... no, herkku- ja tarjousmuonaa ikäänkuin *tuijottaa vilpittömästi melkein suoraan silmiin*. Juustoa, hilloa, juggaa, kohukked, keksiä, suklaata, kuivahetelmiä jne. Tarjousleipää, Musta vormuleib maksoi 70 senttiä, hah, minä syön siitä taas kaksi viikkoa ,D Unohdin kyllä sen, miksi menin, eli piti ostaa lisää maitoa...

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Nonnih, mähä sanoi, ett alkaa paremmat päivät, melkee niinko kissinpäivät jo. Eile illall toi väsäs jotai rouskutettavaa, nii ni se aukas sitt donaripuuki. Jaettii se sitt fifti-siksti, hehheheh, mulle melkee kaikki! Jeeeee, heekkuu. Arvatkaas olinks mä sen jälkee kilti, kävi vähä nuuskuttaas mamiiki, mutt se väitti, ett mä haisun. No fisull nii. Joo, no tais siin olla jotai muutaki *köh* vähä mukan, juu nou. No kummiskii, sen jälkee otinkii kunno lödet eli makasin mamin viakus. Kumma juttu, seki melkee vaa makas tai sitt skrivaili. Kyll se jotai manailikii välill ja sitt se taas hihitteli. Tiätteks, on se omituine! Mutt älkää kertoko, ett mä oon sanonu. Juttelee muka mulle, mutt iteksee se jorisee. Mä tiän, sillo sill ei oo sitä laatikkoo handus meinaa. Ett kyll se jotai hoitoo tarviis, siis muutaki ku mun viärihoitoo. Mutt sano nyt tolle mitää, ku se kert ruakkii mut ja hoitaa ja sillee. Ett pitää vaa kestää sen horinat ja hihitykset ja noi muut sen skrivaamiset. Emmä niit just lue, mutt välill ku tsiigaan nii ni en tajuu kyll mitää. Sitt se välill muka on hirvee asialline – tsihih, siis mami! Voitteks kuvitella?! Iha oikeest, se oikee yrittää – ryhdistäytyy silleesti ja vaatehtii ja kaikkee. Ei muute mee läpi, meikäll ainaskaa. En tiijä teikäläisist sitte. Ai nii, Kulkuril teekkui: mä yritin oikeest, ihan vähä vaa purasin toisee koipisee mamii. Ei se koipivetissi kovi helpost vissii lähde >o< Mutt mä jatkan goisimist. Sen vert laiska se on ollu, ett ei oo fotoi, jonku kuva se on raahannu täält.

Kliffaa keskimmäist viiko päivää, hei!

-----------------------------------------

Vincent, lopetat paljastukset elämästäni – nyt.

Päivän slogan: Minkä märisen, sen märisen – muut voivat painua hittoon, jos eivät halua lukea!

Päivän biisi: Dirty Love

Luettua: Pino vanhempaa hömppää, jännitystä ja kauhua lehtinä vaihteeksi, erittäin viihdyttävää! Sen lisäksi Sandra Brown – Likaista peliä. Mies vapautuu vankilasta ja hänelle tehdään erittäin mielenkiintoinen tarjous, jonka hän ottaakin vastaan. Tai sanottaisiinko toimeksianto. Takana on kuitenkin kummallisia pakkomielteitä, rikollistakin taustaa ja muuta kieroa ja kavalaa. Mies vielä erehtyy rakastumaan toimeksiantajan vaimoon ja soppa alkaa kiehua oikein todella. Ei tässä sen enempää, tarkemmin sitten siellä toisaalla. Jännäreistä ja psykopaateista pitäville, romandiikkaakin löytyy kotitarpeiksi sekä pikkuisen seksiä. Ao. tyylilajin kavereille kelpoista luettavaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää kotitarpeiksi.

 

KISSIKENKÄT NURKASSA - POLGA SÄNGYSSÄ!

 

KOMMENTTI NEGATIIVISUUDESTA - PUOLUSTUKSEN PUHEENVUORO

Jahas, ihan vaan tiedoksi toverit, että olen nyt viikon sairaslomalla ja jatkan sitten kahden viikon sairaana lomalla –rojektilla *virn*. Lupaan olla sen enempää rehvastelematta asiasta (ehkä sitten talvella, ihan vähän vaan...).

Eipäs kun, menin vieraalle arvarille, kun omisarvis ei muka ollut paikalle. Paashat, olihan hän, mutta ei ollut aikoja kuin ensi viikolle, harmi! Joten vieraalle siis. Aloitin valittamalla kättä ja olkapäätä, joka oli pahin. Olipas leidi, jep. Todettuaan ongelman ja diagnoosin, kirjoitti viikon sairaslomaa ja kysyi samalla lääkityksen. Ja alkoi ihmetellä, sitten totesi, että ”ja tuommoinen fibromyalgiakin näyttäisi olevan”. Tuota, siinä vaiheessa EN jäänyt enää valittamaan jalkoja, yleisiä särkyjä enkä yhtään mitään muutakaan. Omisarviksen kanssa kun on käyty lääkitystä läpi jne. sekä fibroa, tämä ei tuntunut ymmärtävän kummastakaan yhtään mitään. Te fibrot, jotka luette tätä, varmasti tiedätte sen äänensävyn, joka tulee joillakin lekureilla esiin heti, kun tulee puhekaan fibromyalgiasta?! Lähinnä hän epäili kai lääkkeiden väärinkäyttöä sekä kyseenalaisti koko fibron olemassaolon. Juu, tiedän ja moni muukin on lääkitystäni ihmetellyt, minulla se nyt vain on ainut, joka jotenkin toimii eikä aiheuta kammottavia sivuoireita! Niin, eikä väsytä, joka oli leidistä myös kovin kummastuttavaa. Tähän edelleen voidaan todeta se, että tiedän kaksi kaltaistani, samantyyppistä lääkitystä käyttävää, joilla se myös toimii ikäänkuin takaperin. Omisarvis jo aikanaan myönsi sen, että eri ihmiset todellakin ovat erilaisia, myös lääkkeiden osalta. Kuuluisa, arvokas ja arvostettu Lyricahan saa minut tokkuraiseksi kahdeksi vuorokaudeksi ,D Se, jota kaverit popsivat ilman mitään sivuoireita... Samoin taas tässä jälleen kerran totean, että mielipidelääkkeet eivät vain minulla toimi, eivät mielialaan eivätkä kipuun – kuten niiden pitäisi. Lievää väsymystä vain, inhottavia sivuoireita (öllötystä, hikifiilistä, kuvotusta, lievää huippausta) eikä siis mitään oikeaa apua. Tiedän, näitä on oikeasti kokeiltu lääkärin valvonnassa riittävä aika annoksia nostaen jne. Uskokaa jo, pliiz!

Sitten vähän asiaakin (tai ei), miten vaan: Kartsa oli käynyt jättämässä kommentin:

”Oletko huomanut että et ikinä IKINÄ kirjoita mitään positiivistä. Ruoka ja B on ainoat mitä kehut. Kaikki muu on sun mielestä ihan perseestä. Joskus voisit yrittää edes olla mukava ja ystävälllinen esim siinä Prismassasi, töissä, takseissa, taksikeskuksen työntekijöille. Heilläkin on varmasti rankkaa. He eivät kaipaa sun valituksia. Sun veetuilua. Hekin ovat vaan ihmisiä. En nyt halua olla inhottava ja sanoo näin, mut sulla on tosi negatiivinen asenne koko maailmaa kohtaan.

Upeaa syksyä sinulle toivon.”

Nyt kuulisin mielelläni teidän muiden perusteluja tähän Kartsan väittämään – jollei se sitten ollut provo! Minä en kirjoita mitään positiivista, koska minulle harvoin tapahtuu mitään sellaista. Kun tapahtuu, ehkä kirjoitan – sinä et vain sitä ole huomannut. Jos nimittäin seuraat tätä vakituisesti? OK, minä olen negatiivisesti ajatteleva ihminen. Se on eri asia. Jos jo pienenä silitettiin päätä silitysraudalla, ei kannata paljon odottaa. Mieluummin varautuu kehnoon lopputulokseen ja ehkä kokee iloisen yllärin kuin hehkuttaa ja hekumoi sekä saa jälleen kerran paashaa vasten kuonoa, kuten itselleni aina käy! Ja se, että en TÄÄLLÄ kirjoita mitään positiivista on saman varominen – katsokaas mitä tapahtui, kun kirjoitin vähänkään positiivisesti Palmiasta ja sen toiminnasta! Ei tämä ole mikään positiivinen loki, täällä vettuillaan, vänistään, märistään, kuollaan ja sairastetaan – kirjaimellisesti. Nyt reippahasti kommenteeraamaan sieltä, kaikki!!! Ja Kartsalta erityisesti odottelen kommenttia. Et muuten varmaankaan ole seurannut tätä lokia kovin pitkään?

Oikeasti, olen mielestäni ystävällinen, suhteellisen mukava, avulias jne. hyyppä. Minusta jopa pidetään esimerkiksi töissä – totta ja kummallista, eikö? Ja sanotaan jopa, että olen turhankin ystävällinen muiden töiden teettäjille eli otan tehdäkseni muitakin hommia, jos aikaa on. Lisäksi minä pidän joistakin taksoista ja joistakin kaupoista. Mutta, jos minua kohdellaan kuni saastaa, välittömästi pistän kyllä palautetta. Ja tuo taksoasia nyt vain mättää – se mättää lähes kaikilla nassunsa aukaisevilla vammaisilla, jotka eivät osaa olla hiljaa vaan istuvat kusi housussa mieluummin 1.5 h kyydissä. Tämä on totta, ystävät hyvät! Et sinä Kartsa (jollet itse ole invataksin kuljettaja tai välityskeskuksessa töissä) voi tietää, mihin kaikkiin kyyteihin sitä joutuu ja miten alentavasti ihmisiä voidaan kohdella. Toki on mukavia kuskeja, kuten minulla usein aamulla. Olen nähkääs kaikkien mukavuudeksi järjestänyt jopa työhön lähtöni ja paluuni niin, että kuskeja on ja ruuhkaa ei ole. Tämähän on kaikkien edun mukaista, eikö? Joten aamu on usein ihan mukava, jos kuski ensin löytää perille haukkumatta minua siitä, että asun omassa kotona ,D Näinkin on käynyt ”ei tällaista osoitetta ole” –korttia on käytetty alkuaikoina useamman kerran. Eli minä olen puolestani järjestänyt välityskeskukselle mahdollisimman helpon asiakkuuden: noutoajat ovat aina samat, samoin kauppa-ajot. Poikkeamia on erittäin harvoin. Ne hoidan puhelimitse, kuten eilen. Ja ikävä kyllä, eilinen onnistuttiin sitten möhlimään. Vaikka pyysin, että peruutetaan kaikki ja mainitsin erikseen iltapäivänoudon (eilisen siis) perumisen, takso soitti iltapäivällä vihaisena minulle kysyäkseen missä olin. Pakkohan se oli laittaa palaute Palmiaan, koska juuri tätä asiaa olin kaksi kertaa terottanut ao. leidille, että peru hyvä ihminen se toinen nouto, kun en voi olla yhtä aikaa kahdessa paikkaa. Ei ollut asiallista? Vai? Toisekseen, Serkun Herkuissa jään aina juttelemaan, he kun sattuvat olemaan mukavia ja kohtelevat minua myös asiallisesti. Älä hyvä ihminen yleistä... Oikeasti, joku on jopa sanonut minulle, että olen liian kiltti. Enkö siis mielestäsi saisi olla negatiivinen? Minulla kun ei ole positiivista kerrottavaa enemmälti! Ai niin ja vielä – minä en vettuile kaikille. En. Vaikka siltä ehkä vaikuttaakin, soisin Kartsan lukevan hiukan tarkemmin. Onnistuit kyllä aiheuttamaan kunnon väninäkohtauksen ym. mukavaa, heh, jos se Sinulta oli sitten sitä positiivista!

Se siitä, eli nyt saan rauhassa sairastaa kättä ja koipiani tämän viikon. Eli lukea, kirjoittaa ja nukkua silloin kun huvittaa, mikäs sen parempaa. Luettavaa on keräytynyt hurrrrrja pino, kiitosta vaan kaikille asiaan vaikuttaneille ,D Apua, täytyykin käydä katsomassa HelMetin päivitys..... Äh, eivät ole vielä ehtineet tehdä kuun puolenvälin uutuuksien päivitystä. Harmi!

Taidan painua tästä parvekkeen kautta kohta uusiounille. Viime yökin meni vielä ketuillensa, unta vajaat 4 h ja sekin äärimmäisen katkonaista. Vähänkin kääntyessä herää kipuun jossakin päin kättä / koipia / lonkkaa jne. Eikä saa sitten heti unta, ei ainakaan kramppien jälkeen. *huoh* Mutta nukkukaa te positiiviset ihmiset ihanat, vähintään 8 h leppoisat unenne tyytyväisinä itseenne ja maailmaan!

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt toi mami jäi jo himaa, hei! Se onkii mun kans sitt kolme viikkoo, ku se kert lupas. Ainaskii melkee joka päivä, mmmm. Kliffaa hei. Ja varpist tona aikan jo jonakii päivän tulee kunno fisuliinisafkaa. Siis niinku jääfisuu tai donarii tai ees jotai. Nyt mä en kyll syäny tota kissinmuanaa, toi ei oo hyvää. Mä oon tullu kronkeliks, sanoo mami. Ennen mä safkasi ihan mitä vaa, nyt oon alkanu valkkaa. Orja ei aina diggaa, ku se ei tiädä, mitä se sitt ostais. Toi kana-maksa on iha hyvää, se saa nyt ainaki kelpaa. Mun miälest se vois duunaa mull omat safkat vaiks joka päivä, tuarettaha sen tiätty pitäs olla. Se vois olla niinku fisuu ja toist fisuu, jauhist, maksaa, mjunuaisii ja sillee. Sitt sill ois taas tekemist himass. Nyt ku näyttää silt, ett se vaa makaa ja lukee. No, duunaa se safkaa, mutt silti. Se vois alkaa tekee mulle mun omii safkoi? Ai et ei vai? Ai miten nii mä oon vaativa? Tota, se kattoo joteskii vähä oudost mua, mun tarttee vissii painuu johki vähä muuall. Mä oon sitannu täss konee viäress kattoos ku se nakuttelee tekstii. Karmee paljo taas, kukaa jaksa tätä lukee, hei! Jonku kuvanki se on ettiny. Oisko toi mehikolaine kissi? Must se vähä näyttää silt, son täält.

Kliffaa alkuviikkoo iha kaikill!

-------------------------------------

Kiitos, Vincent, tällä kertaa sopii minullekin.

Päivän slogan: Maailma ei ole mikään kaunis paikka, ainakaan minulle.

Päivän biisi: The Fish Cheer & I-Feel-Like-I'm-Fixin'-To-Die Rag

Luettua: Rawi Hage – De Niron peli, ei saa antaa nimen hämätä! Kertomus Beirutin sodan keskeltä, nuorten miesten mahtailusta ja arkailusta. Pommeja sataa, roistot tunkevat edelle leipäjonossa, kidutusta ja kuolemaa... Bassam haalii rahaa päästäkseen pois ja pääseekin lopulta Pariisiin, jossa asiat tuntuvat muuttuvan. Kunnes tapahtuu taas jotakin ja hän löytääkin itsensä Montrealin koneesta. George etsii itselleen ansiota ja arvostusta taistelijana. Lopun edellä. Merkillisen luettava kirja, vaikka osa on aika kammottavaa machoilua. Kuitenkin kuvaukset sodan takaumista, vanhempien kuolemasta, elämästä rauhan keskellä ovat todenoloisia ja jopa lyyrisiä välillä. Lukemisen arvoinen uutuus, jos ei inhoa sodan retostelumeininkiä, jota nuoret alussa harjoittavat. Anthony Horowitz – Kuka leikistä suuttuu, olen lukenut, mutta en tarkemmin muistanut enää tapahtumia. Melkoisen merkillinen opus tämäkin. Guy, sillä hetkellä työtön näyttelijä, lähtee metsästämään erään vitsin alkua ympäri Englantia. Hän törmää outoihin yhteensattumiin ja on lopulta varma, että häntä varjostetaan. Ei sellaista vitsiä, ettei totuuden häivää... Hän on saamaisillaan selville jotain perin epämiellyttävää, kun alkaa taas tapahtua. Sopivaa välipalaluettavaa, ei suurta kirjallisuutta.

 

KISSIKENKÄT SAAVAT NYT PÖLYTTYÄ RAUHASSA!

MAANANTAIMAISTA MANAILUA

Mjääh, maanantai. Nukuin melkein eilisenkin päivän. Siis aina vaan peittoa nassun päälle, kun siltä alkoi tuntua. Ja tuntui, monen monta kertaa. Lyhyitä unia riitti, pari painijaistakin. Mutta sain silti goisittua, en kyllä varastoon – se ei pysy siellä. Näköjään omisarvis tulee paikalle, kun jään lomalle. On pakko käydä jollain muulla arvarilla sitten. En tykkää niistä kenestäkään... mutta kai se on pakko. Jos en pysty kävelemään käytävillä, sittenhän sen näkee.

Eivät ne muuten Palmiassakaan osaa näköjään lukea, kun tilasin viikon taksikeikat. Perstaille oli oikein selitys, että jatkan omalla vapaa-ajan matkalla, koska 10 min pysähdys ei riitä. Vastauksena tuli vain, että vahvistamme tilaukset, perjantaina 10 min poikkeaminen! Täh? Lähetin paluuviestin, että haluan vahvistuksen jokaisesta tilauksesta kaikkinensa ja pyysin lukemaan tilaukseni uudestaan ja toimimaan sen mukaisesti! Sitten tuli oikea vahvistus. Jestas, siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Minä kun laitoin siihen ne perkeleen perustelut juuri siksi, ettei tyrkytetä sitä 10 minuuttia! Auts... sattuu. Ja arvatkaas muuten ketuttaako vieläkin se perstain reissu. Tutut kuskit saavat taatusti kuulla siitä erittäin värikkään kertomuksen tällä viikolla.

Sen verran virkeä olin aamupäivällä, että väänsin appelsiini-seesam –tofua taas ison läjän. Lisukkeeksi kesäkurmitsa-sipuli-paprika –hässäkkää. Juu, maistoin ja hyväähän se, kuten aina. Melkoiset haisut siitä kyllä tulee, siis mausteista. Täytyi oikein tuulettaa parvekkeen kautta naapureidenkin iloksi *ilkeä virn*. En kyllä uskalla arvata, mitä siellä paistettiin. Haju muistutti jotain pilaantunutta, etikoitua ja tapettua lihakalaa (ihan oikeasti, se haisi lihakalalle, en tiedä, mikä voi haista sellaiselle =o) – veikkaisin jotakin marinoitua hössöä. Mutta oikeasti, haju OLI kammottavan paha, se oli aivan pilaantuneen oloista... Kohta voipi sitten haistakin paasha! Vincentkään ei enää viihtynyt ulkona vaan halusi sisään.

Airshow jatkui eilenkin ja siitä sai osittain nauttia parvekkeelta, mukavaa. Kääpiöt kirkuvat pirun paljon kovemmalla dB;llä kuin koneet ikuna. Sitäpaitsi, muistelin taas niitä aikoja, kun kentällä tuli käytyä usein sunnuntaisin, ihan vain huvikseen ja aina oli mukavaa. Suosittelen kaikille vaikka kotiseuturetkeä sinne päin – ei olisi pahitteeksi! Maisematkaan ja metsä eivät ole pahoja ollenkanas. Ravintola on Malmin vanhin samalla paikalla edelleen toimiva evästyslaitos ja ainakin ennen se oli jopa ihan kohtuullinen ,D Hauskaa seuraakin siellä yleensä oli ja tuolloin jopa edukasta ja hyvää kotoruokamaista purtavaa. Nykyään en siis tiedä, eli älkää tässä luottako minuun. Rakennus sinänsähän on jo kaunis katseltava ja retki varmasti sen arvoinen *kotiseutumainos, ei maksettu, ei puffattu*!

No, ei tästä mitään järkevää irtoa. Ei todellakaan. Ei minulla ole asiaakaan. Minua vain sattuu ja väsyttää, vuorotellen ja yhtäaikaa, jatkuvasti. Nyt ei voi mennä edes uusiounille, kele.

-------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! No ei sitt toi eilenkää viälä tehny donarist mitää, mutt jos jo tänää. Pitäishä sen tiätää, ett piän kissi tarvii fisuu eikä sitä valkost höttöö. Onneks se muistaa noi aamuheekut aina kummiskii, kalkonin ja kaakit. Saan mä iltasinki kaakkei, ainaski jos mä oon ollut kilti. Oon ollu, hjuu. Vaiks on se vähä vaikeet, ku toi lähtee pois, röihi meinate. Paljo helpompi olla kilti, jos mami on himass mun kaa. Sillo mäki tajuun lähtee oikeesee aikaa oikeesee paikkaa. Enkä tee nii paljo tyhmii muitakaa judekoi. Mä nimittäi yks päivä vähä kuavin yht isompaa puutaki tossa. Hmph, arvasha toi, tai siis näki, ku oli multaa sitt lattiall. Enhä mä sitä saanu takas millää... Hei, se otti sitt tommose tavisfoton must. Mä en ala, ku mä näytän ain ihan samalt joka fotos. Mutt ku mä melkee vaa goisin ja jos mä oon liikkees, mä oon nii nopee, ett mikää kaamera ehdi peräss. Nii ett saatte olla nyt tyytyväisii vaa toho täll kertaa. Mä yritän saada ton ottaa jotai muit, mutt se ain yrittää huijii mua joteskii >o<

Kliffaa viiko alkuu hei ihan jokasell, mamill ei, se ei tykkää!

-----------------------------------

Ei, ei pidäkään, kiitosta vaan!

Päivän slogan: Nythän on niin, että minä olen kipeä, vaikka lääkäri olisi mitä mieltä... todennäköisesti eri mieltä.

Päivän biisi: Hey Joe

Luettua: Helena von Zweigbergk – Kun jumala sulki silmänsä, Rakkaus on viiltävää, Joka häpeää kantaa, oikea kunnon sessio siis. Näissähän on pääosassa vankilapappi, joka joutuu erikoisten tilanteiden uhriksi, todistajaksi ja jopa mukaan. Ei uskontoa, sentään ja paljoakaan, vaan rikoksia ja elämää vankilan seinien sisällä. Lisäksi naispapin pohdintaa omasta itsestään ja suhteestaan toiseen pappiin, työhönsä ja elämään. Suht leppeää luettavaa unien välissä. Jopa muutamia ajatuksia. Pahimpaan lukunälkään ihan ok, koska ovat menossa tiistaina palautukseen.

 

KISSIKENKÄT KAIVETTAVA ESILLE... 

SUNNUNTAIJUPINAA MONESTA ASIASTA - JA KOVAA...

Jospa tänään lyhyemmin? Ei ole paljon asiaakaan, kun nukuin melkein koko lauantain. Oli niin hitosti univelkaa ja lähes nukkumaton yö takana. Troppasin itseäni kohtuureteästi ja annoin unen tulla ja kuljettaa. Eli vähänkin kun haukotus tai väsy näytti pientä rumaa päätään, Polga pötkölleen ja peitonkulmaa silmille. Hyvin maistui uni. Oikein monta kertaa, lopetin laskemisen kolmannen urvahduskerran jälkeen. Että nyt on nukuttu. Tosin tämä yö jäi taas erittäin lyhyeksi. Myös ensi yö voi sitten mennä tosi huonosti, kuten yleensä meneekin.

Ne hereilläoloajat käytin ruuan laittoon ja perunoiden kiehuessa pikaimureerasin kissankarvat laattioilta. Jesh! Lääkkeiden vaikutus antoi sen verta enegriaa. Lisäksi laitoin siksi aikaa taas pyörimään koneellisen pyykkiä, ne olivat valmiit juuri kun lopettelin ruokaani. Mahdottoman hyvä ajoitus siis. Ja ruoka kiinnostaa, vai? Kerron, vaikka ei kiinnostaisikaan. Eli herkuilla meikäläisittäin; uusia pieniä perunoita, muhennettua parsakaalia sen uuden repsetin mukaan, tomaatti-sipulasaladoa, keitetty kananhävytön ja jokunen pala silliä. Hurrrrjan hyvää. Pottuja jäi vielä tälle päivälle, ihan tarkoituksella. Saan tänään paistettuja uusia pottuja tai siis oikeastaan jonkinmoista vihannesspydäriä, en vaan vielä tiedä, mitä muuta sinne ängetään. Paljon sipulia kuitenkin. Ja mausteita.

Lukeminen jäikin sitten – ikävä kyllä – vähäisemmäksi. Olisin mieluusti lukenutkin, mutta tällä kertaa nukkuminen ja sen tarve vei ehdottoman voiton. Pääasia, että sain makoilla sängyssä. Koivet ovat heittäytyneet aika pahoiksi. Saattaa olla jopa vastaanotin tarvetta huomenna. Minähän en koipikipuisena lomalle lähde, nih kerta. Nyt nimittäin normikivun lisäksi akilleksia viiltelee joka askeleella, lisäksi piriformiskireys on äärimmillään ja jalkapöytiä puikotetaan kuumilla sukkapuikoilla... Ei tätä muuten osaa kuvailla, se pitäisi itse kokea. Ei kukaan olisi halukas, any?!

Mutta mikä huvitti tuossa lehtiä lukiessa... että Kuupperin Lissua (sitä Vinskiä kans) ei päästetä esiintymään Tampereelle . Hyvä Tampere – oikein kunnon moka, heheheeh. Lissuhan on itsekin nykyään uskovainen, shownsa olisi tuonut taatusti kaupunkiin kaivattua rahaa, mutta eikös nämä vetoa joihinkin ns. kristillisiin arvoihin. Lissu taitaa olla sitten väärä profeetta =D Ei tässä oikein voi kuin hekotella. Ziis näitä uskovaisia, jotka vetoavat ihan – siis ihan mihin tahansa! Lissu kun vastustaa huimeita, alkoa, tekee nuorisotyötä jne. kovasti paljon nykyään. Että ei kelpaa, eihän toki, malliksi. Hjuu, kun näyttääkin vähän Jesseltä, ei ole kraka kaulassa eikä valkoista paitaa... Se oli Tampereen moka se, ei tartte käydä siellä(kään) kaupungissa sitten enää! Minä kun nykyään valitsen menoni äärimmäisen tarkasti. Oikeasti, jos joku olisi lippua halvalla tarjonnut, olisin jopa harkinnut asiaa ,D

Josta tulikin mieleen armas yläkerran naapurini, joka vietti eilen päivällä uskomatonta ovenläimimis-showta aina käydessäni tupakalla. Hornetit sun muut eivät häirinneet – no, minustakin se oli ihan kivaa. Meneillään on Helsinki International Air Show, vielä tänääkin siis!  Olen aina pitänyt Malmin lentokentästä, siellä on käyty jo kymmeniä vuosia ihan huvin vuoksi, juomassa ja istuskelemassa, kävelyllä (Silloin Joskus) lähistön ryteiköissä sekä katselemassa hyppykoneen (tuolloin vanha kunnon Pilatus-Oskar-Alfa ,D) lähtöä ja muuta kivaa. Luultavasti saamme siis pitää kentän kenttänä eikä sinne tule asuntoja. Jumalauta, Tsadi on täynnä peltoa, jonne väsätä kämppää, käyttäkää niitä ja nostakaa ne talot PYSTYYN sen sijaan, että rakennetaan jotain 2 - 3 kerroksista pientaloa, perkele! Nih! Jos ette kestä asua lähellä, muuttakaa jonnekin Epsoon korpiin tai hei – Kirkkonummella olen nähnyt todellista korpea, tyhjää näreikköä. Siellä on tilaa! Eivät kaikki voi asua omakotitalossa keskellä Manskua, eivät tod. Eivätkä haluakaan, en ainakaan minä! Kenttä nyt vain kuuluu tänne! Vähemmän sieltä äänisaastetta tulee kuin Vantaalta, josta tulevat koneet ajavat suoraan yli niin, että pyörät näkyvät. Täsmällisesti ajoissa, vieläpä... Nyt sitten siis asiaan, oudosti näköjään poikkeilen vähän sinne sun tänne taas tänään. Eli sen sijaan minä en sanonut mitään yöllä, kun parvekkeella huudettiin, laulettiin, tehtiin uutta nuorisoa ja muutenkin elettiin jurripäissään aika metelillä. Nähkääs kun muutenkin valvoin, ei se minua haitannut. Olisi varmaan pitänyt sitten haitata ja nostaa meteli, keskellä yötä. Hmmm... tämä on äärimmäisen mielenkiintoista. He eivät varmasti omasta mielestään häirinneet mitenkään, mutta minun harvat savutteluni taas kyllä häiritsevät (ainakin sitten kankkusessa, varmaan vielä pahemmin). Pitääkö tuon takia alkaa miettiä muuttoa vai pistäisikö peräti suitsukkeet aina röökin jälkeen palamaan – sen savu nimittäin iskee vielä pahemmin *ilkeä virn*? Mitäs muuten tykkäisitte ajatuksesta? 

Voihan paashat, taas sunnuntai! Se on taas taksojen telliminen edessä – toimiikohan heillä edelleen nettiyhteys. Jumankauta, kun vahvistustakin pitää ihan erikseen pyytää... on tuo Palmiankin toiminta erikoista, jos oli edeltäjänsäkin. Kyllä se kaiken järjen mukaan olisi parasta, että tuon Helsinki-kortin saajat saisivat myös luvan itse tilata kyytinsä taksikeskuksesta tai invataksin suoraan – ihan miten parhaaksi itse näkevät. Kun asiaa perusteltiin muutamalla väärinkäytöksellä, voihan sen kortin täpätä pois niiltä, jotka kävivät Mikkelissä päiväkahvilla (tämä on nimittäin aivan kaupunkilegenda)!

Aijjahah, kello on taas vasta vähän yli kaksi. Tässä kohdassa reilusti yli kolme Tuota joo, siis ei nukuttanut. Särkee taas täpöllä, heitin mömelöt ja menen kohta uudestaan maate. Saa nähdä ehdinkö tämän valmiiksi, sitten seuraavan tunnin ajan ei Vuodatukseen kannata mitään yrittääkään, argh! Juu, en saa. Painun siis sänkyyn rauhallisin mielin.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrmenta, kaiffarit! Joo hei, ei tuu heekkui. Vaa sitä kissimuanaa, mutt se on onneks sitä iha hyvää. Ja sitt oon aamusi saanu kalkonibiitin ja hampulikaakkei. Ei niinku tänäänkää tuu mitää, toi kaivo pakkasest sitä valkost höttöö taas safkaks itellee. Mä en ala, piän viatoine kissi joutuu kärsii taas nälkää mont päivää, ku se syä sitä. Jos mä saisin pummittuu donarii vaiks illall, jos se duunais saladoo tai semmosii leipei... voi ku tekiskii! Muute mäki oon goisinu, ottanu relaa ja sillee. Sitt ku aurinko alkaa paistaa partsill, mä oon vaihtanu sinne. Mmm, ja välill käyny täss aamull tsigaas öttiäisii. Hei ei niit oo hirveest viäl näkyny. Toi lupas kyll, ett jos vaiks ens viikoll jo alettais polttaa siäl kynttelii ainaskii joskus – mä saisin sitt yäpeehosii *raks, rouskis*. Oon joo ollu iha kilti ja mami on paijattanu mua. Sen viakkuu tyynyll en oo uskaltanu goisiin jäädä kummiskaa, se voi vahinkos vaik plittaa mut. Nii ni oon siirtyny toho jalkopäähä sitt – hei, nyt tosa on sitt kunno fotokii must. Kerranki se ehti ja muisti ottaa. Mä oon ollu iha kadoksis koko lokist >o< Epist toi tommone. Mami on valikoiva taas, tai sitt se ei oo vaa saanu aikaseks mitää. Iha kui vaa.

 

Kliffaa söndaagii ja leedii viäl kaikill!

------------------------------------

Vincent, rauha maassa, toistaiseksi...

Päivän slogan: Muilla voi olla toisenlaisia mielipiteitä, mutta minä olen oikeassa!

Päivän biisi: Ride A White Swan

Luettua: Anna Gavalda – Lohduttaja, erikoinen opus. Aluksi en millään päässyt / jaksanut nousta kärryille, kunnes tarina alkoi kulkea. Ehkä se oli tarkoituskin... Keski-ikäinen mies identiteettikriisissä; suhde naisystävään on erikoinen, mies ei jaksaisi enää työtään siinä merkityksessä kuin aikaisemmin (raha, matkustaminen, asema), ajatukset alkavat kulkea omia latujaan. Lisäksi hän saa kuulla eräästä kuolemasta. Hän muistaa nuoruusystävänsä, jota lähtee tapaamaan. Ja tapaa samanlaisen, itsensä unohtaneen uraohjuksen feikkitalossa, feikkivaimoineen. Koulujuhlissa kuitenkin ilmestyy eteen uusi naistuttavuus, joka asuu lapsilauman kanssa vanhassa upeassa talorötiskössä ja kertoo hänelle tarinansa. Kirja on tiiliskivi ja tässä vain osa tarinaa, ei juonipaljatuksia siis. Tavallaan pidin tästä, kun pääsin aivan loppuun. Ehkä alku todellakin kuvaa miehen silloista tilaa, en ole riittävän koulutettu (ainakaan eräiden henkilöiden mielestä) analysoimaan tekstiä, joten annetaan sen olla. Pääasia, että minä pidin ja suosittelen – en kaikille sentään, jännäriä tästä ei saa tekemälläkään. Enempi ihmissuhdesotkua ja elämänarvojen uudelleen miettimistä. Jännä tuttavuuus kuitenkin. Ruth Rendell – Hepokatti , tästä minä olen aina pitänyt eli luennassa varmaan kolmatta tai neljättä kertaa. Suosittelen ja loput linkistä. Rendellin olenkin jo kehunut useampaan kertaan...

KISSIKENKÄT TOOOSI HILJAA TÄNÄÄN!

PS. Tiedoksi, että tajunnan räjäyttävät chilit kukkivat vasta nyt – kele! Ja vain osa, osa on vielä tosi pieniä. Tarvinnevat sisähoitoa vähän myöhemmin...

ON WELHOTAR RAIVOHULLU - KULJETUSPALVELU LIRISSÄ, jättipostaus mm. tästä aiheesta...

Jo toisen kerran tänä yönä on noustava ylös ja kello on n. 1.30. Hyvin siis menee, kele. Eipäs kun, koipia särkee niin täpöllä, lisäksi alkoi krampata, että katsoin parhaaksi nousta ylös ja keitellä kaffet sekä riipiä kourallisen mömelöitä. Ehkä jonkun tunnin päästä saisin nukuttua lisää. Toisaalta, olen myös niin kirotun vihainen, että sekin voipi vaikuttaa asiaan.

Ei olisi todellakaan eilen pitänyt kirjoittaa taksoista ja niiden toimivuudesta. Kuten sanoin, taatusti tapahtuu jotain merkillistä. Ja kyllä tapahtuikin: voi Palmian kuljetuspalvelut sentään (tämä ihan hakusanojen takia – tahtoo muidenkin lukevan tämän)! Odotin siis taksoa Varaston edessä normitapaan. Oli tosi nopsa lähtö röistä, kiireellistä lähtevää materiaalia jne. No, takso oli myöhässä, vähän vaan, mutta hiukan jo hermostutti. Kun auto tuli, siellä oli jo joku! Siis tilannehan on se, että työmatkakyytejä EI ikinä eikä koskaan yhdistetä, eli niissä ei käytetä kimppakyytiä. Muutoinhan joku voisi tulla töihin 1.5 h kierrellen ympäri Tsadia, samoin kävisi kotiinpaluun kanssa. Eli ne matkat kuljetaan aina yksin. Mutta mitä oli tehnyt tämä idiotiikkamainen kuski? Hän oli JO tätä ennen kuljettanut leidiä mukanaan kimppakyydissä tunnin (1 h) ajan. Aivan uskomatonta... siis mistään piittaamatonta toimintaa. Minulle kuski sitten selitti, että rouva viedään ensin kotoon ja sitten minut Malmille – ei se poikkea kuin 5 min aikataulusta kuitenkaan. Jo vainen valehteli, kusiainen, jos Pazilasta ajellaan Kennelmäkeen ja sieltä Malmille, aikaa menee puolisen tuntia eikä 5 min. Sain raivarin! Hillittömän Welhotar-raivarin: haukuin kuskin, joka vain pudisteli päätään. Sitten kysyin, eikö leidi aio valittaa asiasta? No, hän oli hyvin hissukan ja alistuneen näköinen – raivoni vain paheni. Soitin suoraan välityskeskukseen ja kysyin asiasta: aivan, siinä autossa siihen aikaan olisi pitänyt istua vain Polgan menossa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kuski oli tehnyt mokan eli ei ollut kieltäytynyt ylimääräisistä kyydeistä (liekö luullut, että siitä saisi jotakin ylimääräistä lovvoa tahi sitten glooriaa päällensä). Kuski sai samantien jotkin ohjeet puhelimestani, jonka annoin hänelle. Mutta koko reissu oli katastrofaalinen, minä haukuin ja puhuin rumia – myönnetään. En kuitenkaan käyttänyt rasistikorttia, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kunnes tajusin (kirjoittaessani valitusta Palmiaan illalla kotona), että jospa tämä olikin johtunut siitä, että me molemmat olimme työssäkäyviä naisia ja vammaisia, pää pelasi, koivet eivät, ilman apuvälineitä vieläpä liikkeellä. Hän siis saattoi käyttäytyä oman kulttuurinsa perinteiden tavoin. Ilmoitinkin sitten, että taidankin tarkistaa tasa-arvovaltuutetulta, miten tällaiseen pitäisi suhtautua... vammaisten valkoisten naisten sortoa? Eikö olekin mielenkiintoista?

Prle, minä olen vieläkin raivosta kankeana. En vähiten sen jo kyydissä olleen hissukan vuoksi, joka tuskin kehtaa tehdä edes valitusta! Jumankekka, tuollainen kohtelu nyt vaan ei satu täällä onnistumaan.... No, odotin sitten vielä kuljetusta kotoon siinä Risman edessä (ei, en käynyt kaupassa!). Kun takso tuli, se oli jo sen verran myöhässä, että olin melkein jo taas soittamassa Palmiaan. No, kiipesin autoon myrtsinä ja kuski kehtasi vielä sanoa, olevansa vähän myöhässä eikä heti huomannut minua. Hän kun etsi pyörätuolissa olevaa? Tuota, teki taas mieli sanoa, että sieltä löytyvät nekin tiedot, profiilista ja tilauksesta, kun vaan viitsii ja osaa katsoa. Voi kilin sukupuolielimet! Pääsin siis sisään ja kaarroimme kotia kohti, kuskin puhelin soi ja kajarit olivat päällä: Siellä osa Palmian henkilökuntaa kysyi, onko Polgara Welhotar JO kyydissä (hieman huolestuneella ja jännittyneellä äänellä). Kun kuski vastasi asiakkaan istuvan jo autossa, herrahenkilön huojennus oli huomattava.... Siis ilmeisesti minulla on tuollakin jo jonkinlainen merkintä ”käsiteltävä varoen, älä mene liian lähelle, ärsytettynä vaarallinen itselleen ja muille”. Että se siitä, miten ennustukset toteuttavat itseään – kuten minä eilen sanoin! Älkää, älkää missään nimessä toivoko mitään. Pahimmoillaan toivomuksenne voi jopa toteutua =I

No niin, pahin raivo asiasta on purettu! Purin sen kyllä jo Belgarionille, mutta hän on niin tottunut näihin raivareihini, että lähes naureskelee asioille. Toisinaan kyllä mainitsee, ettei sitten tunne minua, jos alan riehumaan keskellä väkijoukkoa ,D No, repäisin tuossa myös magnesiumit, ehkä menen nyt lepuuttamaan ja jatkan tätä postausta myöhemmin – asiaa tahi ei!

Belgarionin kanssa toimimme kuitenkin tiiminä niin saumattomasti, että hyvin ehdimme hoitaa asiat. Minä sain kirjani postista, ziitosta vaan taas kustantajalle ja perästä kuuluu *prööööööööt*. Lisäksi häiriköin vihannestsioskilla, tosin vain vähän, koska kotona oli kaikkea herkkua. Sitten vain täsmäisku Liiterin ja valmista tuli. On se hyvä vaan, että Belgarion jaksaa kestää minua! Kiitokseksi sijoitan tähän johonkin väliin kuvan hänen ponnaristaan – olen suorastaan kade siitä. Ja vain vuoden kasvatuksen tulos siilistä mukavaksi pölyhuiskuksi =D Lupasin, että kukaan ei tunnista häntä kuvasta, ehheheh.

 

Kotona Belgarion keskittyi Lost in Translation –kirjaan, josta hänkin nautti täpöllä, suosittelen! Hirveää hekotusta välillä, lisäksi hänellä kun on tuo kieli ja vivahteet vielä paremmin hallussa kuin itselläni eli näytti nauttivan olostaan. Kun vängersin iltapalaksi kevätkääryleitä pari kummallekin sekä chilirahkalevitteellä täytettyjä herkkareita samaan uuniin, olimmekin tyytyväisiä. Ja kun oli ns. karkkipäivä (-> hyvää ruokaa kerran viikossa –rojekti) söimme õuna-kaaneli strideliä hillon kanssa ja ilman, keksejä hillon kanssa ja ilman, mansikka-valkosuklaa –pusuja sekä kohukked päälle – niin ja kaikki tämä vaffan kaffen kanssa. Kyllä siinä jo täyttyi sekä vanhempi että nuorempi sukunsa edustaja. Lisäksi kumpikin ehdimme lukea yhden kirjan, jorista joutavia atk:sta ja maailmanpolitiikan nykytilanteesta, setelinpidikkeistä ja muusta tärkeästä ja asiallisesta asiasta. Hän sai mukaansa survival packin erilaista syötävää ensi viikoksi. Näyttää näin loma-aikana, kun luentoja on harvassa, tuo ruuanlaitto ja –hankinta olevan vähän kehnohkoa – enempi leipä ja salaatti –linjaa.

Muuta eilisestä? Kirjasto tarjosi yllärinä kuusi varausta ja matkalla on muutama, ei paha. Lisää lukemattomia kirjoja, huh. Vihanneksia on taatusti riittävästi, vaikka unohdinkin porkkanat. Toisaalta ostin melkoisen jättimäisen retikan ,D Tänään tarjolla itselleni perunaa ja silliä, herkkua siis.... ehkä jopa kananhävyttömän (keitetyn sellaisen) kera sekä tomaatti-sipulisaladoa. Muuten normiruuat sekä itselle että kissille taas viikoksi. Pikkusoffa näytti muuten aika veikeältä eilen: siihen oli majoittunut ainakin viisi pikkutyynyä, torkkupeitto, Belgarion ja Vincent, kissinleluja, pari lehteä ja jokunen kirja, niin sekä Reppu! Vincent tosiaan vielä punki itsensä kaiken tämän keskelle levittäytyen ympärilleen ja alkoi kuorsata oikein kunnolla nauttien. Nauratti! Laiva on lastattu ,D

Tarjolla päivän PC-tarina (poimittu niistä pistelokeista): "asensin XP:tä kolme päivää. Nettikin alkoi toimia, kun tajusin yhdistää modeemin... jne. " Tuota, ehkäpä näitä pistelokeja pitävät todellakin tarvitsevat ne ostoskorttinsa, meikkinsä ja muut (mm. tikkarit!). *eheheh* 

No myönnetään – tässä välissä kävin kaksi kertaa hereillä, mutta en jaksanut aloittaa kirjoittamista. Sain sentään nukuttua jonkun tunnin, silti särkee. Lisää huomenna, ehkä.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! On se sitt kliffa, ett toi Poika käy. Mä pakastan sitä edellee, moon sen vanittaja! Juuh, nytki mä menin sen viakkuu ja ensiks hurrasi iha äldest ja sitt mä aloin kuarsii, ku sain kert sen tuamaa muanaa. Juu, Poika tua mulle kaikki! Enkä välitä, vaiks mami sanoo, ett se valkkaa ja maksaa. Se on se kaikkein kivoin, kun sen tua himaa, nih kerta. Ja son Poika. Eikä sitt tullu munst fotoikaa, se saa käyttää ton kuvatilan. Muute mä sain sitt sitä heekkumuanaa ja fisuu lisää ja semmost. Tai kai ne on mamin judekoi osa, ett mä saan sitt, ku se duunaa jotai sopivaa. Tänää ei, mä tiän. Mä tsekkasin jo, mitä se skrivast. Jos se syä sillii, se ei oo kissill sopivaa, jäks ja hyi! Mutt mä saankii sitt jotai muut. Ja melkee jo goisin sen tyynyll, ainaskii se jo paijattaa mua. Varmuude vuaks mä siirryin goisii toho jalkopäähä. No, mä kuarsin taas! Mull meni kans yä vähä rikki, ku toi yks hyppi ylhääl ja vänisi. Sen tassut on kipeet, en tajuu. Mutt nii se on vaa välill. Ei tassuttelis sitt eikä menis sinne röihi. Mä oon sata kertaa sanonu, ett mä tarviin kokopäivähoitoo. Se vaa väittää, ett joku LEKA ei hyväksy semmost, ett se sais siit rahaa, ett on erityishoitoo tartteva kissi >o< Mä niill viäl näytän...

Kliffaa löördaagii kuiteskii kaikill – relataa ja syädää hyvi, eiks?

------------------------------------
 
Päivän slogan: Kyllä sitä voi maata katuojan pohjallakin ja katsella tähtiä...
 
Päivän biisi: Rakastan turkulaisia (yksi panovihreä löytyy sanoista, kuka löytää?)
 
Luettua: Ruth Rendell - Veden lumo, tämäkin sessio jatkuu edelleen eli uusintaluennassa. Erinomaisen mielenkiintoista, pirullisen koukuttavaa ja psykologista ahdinkoa sekä omituisuuksia. Lisää jälleen linkistä. Suositan edelleen kaikille, jotka eivät ole (vielä) tutustuneet ao. kirjailijan tuotantoon! Jaana Taponen – Lalalandia, uutuushömppää kotimaisittain. Yritystä on, mutta ei oikein kulje. Hiukan liian osoittelevaa, liikaa koristelua jne. Eli en ihmeemmin pitänyt, vain tosihömpän kavereille ja hätälukemiseksi. Linkki mainitsee karrikoinnin ja hauskan sanailun – no, tuota, ehkä minä luen sitten asioita vähän eri tavalla...

Ja lopuksi, Polgara tunnustaa: Tsekkailkkaa myös Hömpän Helmiä ainakin silloin tällöin – nyt arvosteltuna Kotkansilmän kartano –trilogia =D From Polgara with love... <3

KISSIKENKÄT EHTOTTOMASSA LEVOSSA MINUN MÄÄRÄYKSESTÄNI! 

TOSI VÄSY - ONNEKSI EDESSÄ ON VIIKONLOPPU!

Olen minä väsy, voi jestas. Ei voi mitään, tämä alkaa heti maanantain jälkeen. Vaikka miten ottaisi rauhallisesti (tai ei-rauhallisesti), mikään ei auta. MUTTA – vielä ensi viikko ja sitten Welhottarella on loma, kesäloma ,D Eeheheheeh, kun kukaan muu ei enää ole lomalla, minulla on mistä ottaa. Ja talveksi jää parikymmentä lomapäivää *virnuaa*. Kun räntää sataa ja muut kahlaavat töihin marraskuun mitäänsanomattomana tiistaina, minä käännän tyytyväisenä kylkeä kahden peiton alla, kurotan sukl... sukat ja kirjan käsiini ja aloitan mielettömän aamuluentasession. Keittelen toiset aamukaffet, en pue päivävaatteita olleskaan jne. Käytännössä siis 3.5 viikkoa jää ainakin talveksi. Ja jos en saa jatkosopparia Varastolle, kaikki on pidettävä ennen vuodenvaihdetta, myös jo kertynyt uusi loma. Jota tulisi sitten – ööööö – vielä lisäksi melkein toiset parikymmentä päivää. Ei paha! Eihän, ajatuksena siis? Sanokaa jo, että joku olisi edes vähän kateellinen kerran minullekin, edes minun mielikseni. Jooko?

Eilen sain taas aikaiseksi toistaiseksi tuntematonta herkkua, muhennettua parsakaalia. Jömmassa oli nimittäin jo ennestään puisevaa sellaista, kun vieras toi uutta tuoretta herkkua. Vanha joutui siis pataan ja keitettäväksi. Koska se oli tosiaan kuivaa, mietin mitä tehdä. Ja kas, omasta päästä taas. Keitin sen kunnolla lähes kypsäksi varsinensa kaikkinensa. Vedet huut helkkariin. Sitten päälle pari ruokalusikallista Liiterin yrttirahkalevitettä (joku sulatejuusto, murenneltu savutofu tai soijakerman lörähdys ajaa saman asian), sieniliemikuutio muserrettuna ja ei kun sauvasekoittimella tasaiseksi. Mitään nestettä ei tarvinnut lisätä. Sitten sössöön sekoitin pieneksi pilpottua purjoa ja pienen pieniä kuutioita paprikaa. Olipa vinkeän näköistä, mutta äärettömän hyvän makuista mössöä! Kannattaa kokeilla, minä söin tämän sellaisenaan. Olisi varmaan hyvä lisuke johonkin muuhunkin ja jokainen tietty maustaa tavallansa. Nyt tuli vain tämmöinen kokeilu, jota teen toistekin. Oli vaan niin karmiva nälkä ,D Vegetys pelaa, hjuu... tai ainakin jonkinasteisena!

Pitäisi ja pitäisi taas, onneksi Belgarion ei yhtään pistänyt hanttiin, kun pyysin apua kauppa-posti-yms. roudaukseen. Hän tietää saavansa kuitenkin jotakin hyvää iltaruokaa ja vähän herkkuja mukaan, opiskelija-avustusta nähkääs. Nyt kun menossa on kaksi kesäkurssia vielä ennen Lipaston alkamista eikä hän saa mistään tukiaisia, ovat ruokarahatkin melko vähissä. Josko sitten kehittelisi pienen stipendin parin viikon päähän. Hän lupasi sitten parina päivänä avittaa mattopyykissä ja Kummisedän loppujen vaatteiden ja tavaroiden setvimisessä ja pyykkäämisestä. Se on pakko hoitaa talopesulan isoilla koneilla ja tehdä jonkinlainen erottelu käypäisistä ja roskiin heitettävistä, niitäkin kun on vielä mukana jätesäkeissä. Tytöt eivät olleet pystyneet kaikkea hoitamaan, olivat vain tyhjänneet kaiken säkkeihin sekaisin. Ei niin mukava homma, mutta välttämätöntä. Hyvä, että saa siihen kaverin... en oikein yksin selviäisi – en fyysisesti enkä varmaan psyykkisestikään, alkaisin ulista ääneen. No, sekin on sen ajan murhe!

Varastolla oli yllättäen eilenkin ihan siedettävää. Uutta pomoa ei vielä ole valittu ja väliaikainen on lomalla. Juorut kulkevat, mitään ei ole vielä tiedossa. Silti kaikki paiskivat töitä kohtuudella, myös minä siis. Ehdin kuitenkin tehdä tärkeimmät eli lukea muutaman uuden lokin ja ok, myönnetään myönnetään, ihan vähän vaan kommentoida. Taksotkin ovat kulkeneet melkein ajoissa. Odotan vain kelien muuttumista ja talven tuloa, ans kattoo sitten. Hyvä kuitenkin näin, odottelemaan joutuu, mutta ei tuntitolkulla kuitenkaan, vain kerran meni tosi överiksi ja kerran oli minut unohdettu kokonaan. 1.5 kk:n aikana aivan kohtuuhyvin. Nyt kun kirjoitan tästä, tietysti tänään taas tapahtuu jotakin todella merkillistä.

Edelleen on myönnettävä, että minusta on vähän pelottavaa: minulla on kamalan paljon lukemattomia kirjoja! En muista, olisiko tällaista tilannetta ollut kuin muutaman kerran aikaisemmin. Hienoa toki, mutta jostakin syystä vähän ahdistavaa. Olen nimittäin aina tottunut metsästämään uutta luettavaa kissojen ja koirien kanssa – nyt sitä vaan on tuotu minulle kotiin erinäisin tavoin =O Elämä on outoa, mutta kummallista.

Jospa tästä jotenkin jaksaisi friskaantua. Päivän tuhokin on tehty, vitamiinijuoma kaatui pienen *köh* kirjan hennosta kosketuksesta pitkin pöytää ja plaattiata. Tiedättehän, että lasillinen nestettä on vähintään litra, kun sen joutuu siivoamaan pöydältä ja muualta, argh. Pääsiäiskäsi minä! Toiseksi, kulutin melkein puoli tuntia kälyisen Vintoosan Visvan asetuksien säätelyyn, argh. Ei ne prleet ole siellä, missä ne ennen oli – siis kun töissä on XP jne. No tehän tiedätte mitä minä tarkoitan, prleen Keitsin poika! 

Tänään on kuitenkin jo vähän raikkaampi keli, hienoa. Löysin myös päälleni paidan, jota en muistanut omistavanikaan – kiitosta vaan kaappikummitus. Eikä kun Varastolle ja sitten Malmille sekä illalla kotiin. Sitten minä vasta väsy olenkin *huokaa jo etukäteen*.

------------------------------------

Purrrrrrrrve, kaiffat! Mä en kyll oo siis hei yhtää väsy, en olleskaa. Vaiks en sitt saanu eile fisuliinii. Sain kissimuanaa, kalkonii ja hampulikaakkei. Iha vähä orja paijatti, tooooosi vähä. Se o viäläki vähä vissii myrtsinä jostai, emmä vaa tiijä mistä >o< Ymmärrä yhtää olleskaa tommost. Mutt mä tiän, ett Poika on luvannu tulla tänää ja sen Reppu kaa. Mä saan taas kyttii sen viakus ja se tua mulle heekkui. Ja jos oikee hyvä tsägä käy, se antaa kans jotai suaraa sen lautaselt, niinko joskus, mmm. Tykkään <3 Mami on nii tavis, Poika on iha eri jutska. Ja sitt mamikii jää himaa ja me saadaa olla kaksistee enkä mä sillo tee yhtää typerii judekoi. Siis yleensä ainaskaa. Jollei mua tahaltee jätetä yksin tai jotai. Mä lupaan kyll yrittää taas olla oikee kilti (tual on mjunaisii, mä näin elittäi). Tai en tiijä, tosa aamyästä ku mami kävi ylhääl ku sitä veti koivista, mä hyäkin sen koipii – ei voinu mitään, ne koivet vaa tuli siihe etee ja noli nii paksut ja herkun näköset, ett mä iskin kii. Ja mami kiroili, hui. Ei toi oo jaksunu ottaa fotoi. Lupas ottaa sitt viikonloppun, ett tämmöne kuva täll kertaa ja täält.

 

Kliffaa viikendii hei kaikill kissinkoill – häntylit pystyy ja tassut menoks!

---------------------------------------

Vincent, olikohan tuo jotenkin tahditon toivotus? Minusta se kuulostaa siltä...

Päivän slogan: Minä pidän yksinkertaisista asioista: puhtaista vihanneksista, siisteistä kissoista ja mielikuvituksekkaista ihmisistä.

Päivän biisi: This Land Is Your Land

Luettua: Ruth Rendell – Kerro, kerro kuvastin, Rendelliä parhaimmillaan. Psykologinen trilleri omituisista tai erikoisista ihmisistä – tai normaaleista ihmisistä, jotka muuttuvat jostakin syystä. Linkistä taas lisää. Tämäkin uudelleen luettavana ainakin toista kertaa. Welhotar pitää Rendellistä kovasti ja suosittaa muillekin. Mielellään runsaana kerta-annoksena eli kaikki opukset suht peräjälkeen kuten minä yleensä nautin näitä enemmän julkaisseiden kirjoista. Bernard Beckett – Genesis, erinomaisen oudohko tarina, jonka päätös on vielä oudompi. Toteutus äärimmäisen mielenkiintoinen. Vähänkään scifistä kiinnostuneille ehdotonta luettavaa – minä pidin kovasti paljon!

Kai see o perstai kevennyski tehtävä – ajjumankekka ett siäne teke ihmise tosi ouroiks *hekotta selälläs*!

 

KISSIKENKÄT NYT JO TOSI KIPEISIIN KOIPIIN! 

EI-NIIN-PALJON-VÄNINÄÄ -POSTAUS =O

Jahas, torjantai – lopultakin ja edes. Miten pitkä viikko oikein voikaan olla? Alastomassa ja tylsässä vuodessa on monta kymmentä viikkoa ja tämä on niistä yksi *dramaattista musiikkia tähän*! Ei silti, menihän se eilinenkin päivä. Nyt tosin särkee taas täpöllä koipia, unohtui lepuuttaa eilen. Oli muuta tekemistä. Lisäksi heräsin keskellä yötä valvomaan tunniksi tahi pariksi. Ei kiva, ei mukava eikä hyödyllinenkään.

Varastolla jopa oli ihan viihtyisää, ette usko kuitenkaan. Syynä se, että tein salavihkaa omia hommiani ja ihan oikeita töitäkin (no ihan vähän pelailin ja luin lokeja, no juu, kommentoinkin ihan vähän vaan). Sitten tein kaksi täsmäiskua Serkkuihin. Ensin normitäsmäiskun – sain 50 % alella täisteräleibä ja joku õuna-kamelipötkylä, siis 60 senttiä ja 70 senttiä =O Jöstas, siinä Fasun sun muut leipomot kalpenevat. Ja miten herkkua ne ovat! No juu, tuli vähän muutakin. Toisen kerran kävin hätinään hakemassa tummaa kirsisokolaatia.

Kerron tämän teille luottamuksellisesti nimittäin – Welhottarella oli vieras kylässä! Todella ihmeellistä. Minä nyt odotan teidän reagoivan jotenkin? Ai että ei vai, minusta se on kyllä mainitsemisen arvoinen asia. Varsin saa tämä leidi tulla toistekin. Meille jos ilmestyy ovelle kahden kassin kanssa, joista toinen on täynnä kirjoja ja toinen vihanneksia ja pari lomperoa, minähän suorastaan vedän niskasta ihmisen sisään. Varsinkin, kun tullaan ikäänkuin kasseja edessä tarjoten (suojana, luulen...). Tarjoan kaffet kaikkinensa ja juttelenkin suurinpiirtein järkeviä... ainakin omasta mielestäni. Kiva kun kävit – mukavaa oli! Ja nyt on sekä ruokaa että kirjoja. Ei sitä pieni *köh* Welhotar enempää kaipaakaan. Btw, heti lähdettyäsi Vincent nousi ylös ja aloitti marinan ,D Eli mitä minä sanoin siitä flöittaamisesta.

Tämän päivän kun saisi vielä kulutettua ilman ihmeempiä vaivoja. Huomenna olisi kevyt kenttäroudaus, entiseen tapaan. Posti on muistanut kirjapaketilla, yksi kirja tuli myös suoraan luukusta. Huh, minä olen kohta taas lirissä niiden kanssa. Mutta kun on niin kiva saada postia ja varsinkin kirjoja. Ainut ongelma on, että niistä vaaditaan pienen pieni lisäpalvelus, ehh. No, ehkä minä taas kykenen jaksamaan, jahka innostun tarpeeksi. Juuri nyt haluaisin penkaista tuon kassillisen läpi, mitä kaikkea siellä olikaan. Yölukemista, taksolukemista – kaikkea kivaa! 

Jahas, pitäisi taas tänään miettiä, mitä aion syödä ensi viikolla. Tofua on pakkasessa, siinä on kolmen päivän muona. Soijarouhettakin on. Fisua ei, juu fisua pitää tuoda ja kissinmuonaa. Ja yhtä sun toista muuta pientä tarpeellista. Argh, täytyy tehdä kauppalista – viimeksi tein listan, mutta silti unohdin osan. Miten ihminen voi olla niin epäjärjestelmällinen, kysyn vaan? Ei, se ei ole dementiaa – ai mikä...

Sade ei raitistanut ilmaa yhtään, täällä on ahdistavan hikistä ja ilma ei edelleenkään liiku mihinkään. Tahtoo myrskyn, nyt! Lisäksi täällä on hitsin pimeää muukin kuin minä eli säästämme sähköä, kuten eräässä lokissa muistutettiin – armas iso valolamppu teki sen taas. Nyt siihen kyllä ostetaan enegrialamppu, ainakin kokeillaan.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat. Nonnih, tääl kävi joku ihmine eile. Mami ei sitt vissii kehdannu pitää mua nälässä ja pahoinpidellä nii ni se kaivo fisuu pakastimettimest ja syätti mutt turvoksii nii, ett mä goisin koko aika, ku se leidi oli täälä. Mä kuulin kyll, ett mua kehuttii fiksuks ja nätiks – no niin mä oonki. Kertokaa se nyt tollekki, se on viäläki vähä katkero meinate. Mutt juu, ainaki on vähä leppyny. Kyll se yritti kertoo, ett mä huijin, mutt toivottavast se ihmine ei uskonu. Mä olin nii nätti ja nii kilti, maailman kiltein ja söpöin oikee – hjuu *kiero virn*. Nyt mami on pessy koko sänkyn, eheheh. Ans kattoo mitä mä keksin tänää... Jaha, ei niinku fotoi eikä yhtää mun näköne kissikää, son kuiteski täält.

Kliffaa päivää hei kaikill, mä painun partsill goisii >o<

-----------------------------------

Vincent, armoa ei tunneta, jos jotakin on tapahtunut minun ollessani työssä!

Päivän slogan: Jotkut ihmiset nyt vaan ovat mukavampia kuin jotkut muut...

Päivän biisi: Uraani halkeaa

Luettua: Minette Walters – Mielen häiriöitä, edelleen uusioluentaa. Walters ei myöskään petä (lähes) koskaan. Tämäkin varsin mainio opus siitä, mitä oikeastaan tapahtuikaan joskus, kuka teki ja mitä jne. Ei sen enempää, linkistä lisää...

 

KISSIKENKÄT TÄNNE - SATTUU!