Mjääh, maanantai. Nukuin melkein eilisenkin päivän. Siis aina vaan peittoa nassun päälle, kun siltä alkoi tuntua. Ja tuntui, monen monta kertaa. Lyhyitä unia riitti, pari painijaistakin. Mutta sain silti goisittua, en kyllä varastoon – se ei pysy siellä. Näköjään omisarvis tulee paikalle, kun jään lomalle. On pakko käydä jollain muulla arvarilla sitten. En tykkää niistä kenestäkään... mutta kai se on pakko. Jos en pysty kävelemään käytävillä, sittenhän sen näkee.
Eivät ne muuten Palmiassakaan osaa näköjään lukea, kun tilasin viikon taksikeikat. Perstaille oli oikein selitys, että jatkan omalla vapaa-ajan matkalla, koska 10 min pysähdys ei riitä. Vastauksena tuli vain, että vahvistamme tilaukset, perjantaina 10 min poikkeaminen! Täh? Lähetin paluuviestin, että haluan vahvistuksen jokaisesta tilauksesta kaikkinensa ja pyysin lukemaan tilaukseni uudestaan ja toimimaan sen mukaisesti! Sitten tuli oikea vahvistus. Jestas, siellä on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä lukemaansa. Minä kun laitoin siihen ne perkeleen perustelut juuri siksi, ettei tyrkytetä sitä 10 minuuttia! Auts... sattuu. Ja arvatkaas muuten ketuttaako vieläkin se perstain reissu. Tutut kuskit saavat taatusti kuulla siitä erittäin värikkään kertomuksen tällä viikolla.
Sen verran virkeä olin aamupäivällä, että väänsin appelsiini-seesam –tofua taas ison läjän. Lisukkeeksi kesäkurmitsa-sipuli-paprika –hässäkkää. Juu, maistoin ja hyväähän se, kuten aina. Melkoiset haisut siitä kyllä tulee, siis mausteista. Täytyi oikein tuulettaa parvekkeen kautta naapureidenkin iloksi *ilkeä virn*. En kyllä uskalla arvata, mitä siellä paistettiin. Haju muistutti jotain pilaantunutta, etikoitua ja tapettua lihakalaa (ihan oikeasti, se haisi lihakalalle, en tiedä, mikä voi haista sellaiselle =o) – veikkaisin jotakin marinoitua hössöä. Mutta oikeasti, haju OLI kammottavan paha, se oli aivan pilaantuneen oloista... Kohta voipi sitten haistakin paasha! Vincentkään ei enää viihtynyt ulkona vaan halusi sisään.
Airshow jatkui eilenkin ja siitä sai osittain nauttia parvekkeelta, mukavaa. Kääpiöt kirkuvat pirun paljon kovemmalla dB;llä kuin koneet ikuna. Sitäpaitsi, muistelin taas niitä aikoja, kun kentällä tuli käytyä usein sunnuntaisin, ihan vain huvikseen ja aina oli mukavaa. Suosittelen kaikille vaikka kotiseuturetkeä sinne päin – ei olisi pahitteeksi! Maisematkaan ja metsä eivät ole pahoja ollenkanas. Ravintola on Malmin vanhin samalla paikalla edelleen toimiva evästyslaitos ja ainakin ennen se oli jopa ihan kohtuullinen ,D Hauskaa seuraakin siellä yleensä oli ja tuolloin jopa edukasta ja hyvää kotoruokamaista purtavaa. Nykyään en siis tiedä, eli älkää tässä luottako minuun. Rakennus sinänsähän on jo kaunis katseltava ja retki varmasti sen arvoinen *kotiseutumainos, ei maksettu, ei puffattu*!
No, ei tästä mitään järkevää irtoa. Ei todellakaan. Ei minulla ole asiaakaan. Minua vain sattuu ja väsyttää, vuorotellen ja yhtäaikaa, jatkuvasti. Nyt ei voi mennä edes uusiounille, kele.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrve, kavrut! No ei sitt toi eilenkää viälä tehny donarist mitää, mutt jos jo tänää. Pitäishä sen tiätää, ett piän kissi tarvii fisuu eikä sitä valkost höttöö. Onneks se muistaa noi aamuheekut aina kummiskii, kalkonin ja kaakit. Saan mä iltasinki kaakkei, ainaski jos mä oon ollut kilti. Oon ollu, hjuu. Vaiks on se vähä vaikeet, ku toi lähtee pois, röihi meinate. Paljo helpompi olla kilti, jos mami on himass mun kaa. Sillo mäki tajuun lähtee oikeesee aikaa oikeesee paikkaa. Enkä tee nii paljo tyhmii muitakaa judekoi. Mä nimittäi yks päivä vähä kuavin yht isompaa puutaki tossa. Hmph, arvasha toi, tai siis näki, ku oli multaa sitt lattiall. Enhä mä sitä saanu takas millää... Hei, se otti sitt tommose tavisfoton must. Mä en ala, ku mä näytän ain ihan samalt joka fotos. Mutt ku mä melkee vaa goisin ja jos mä oon liikkees, mä oon nii nopee, ett mikää kaamera ehdi peräss. Nii ett saatte olla nyt tyytyväisii vaa toho täll kertaa. Mä yritän saada ton ottaa jotai muit, mutt se ain yrittää huijii mua joteskii >o<
Kliffaa viiko alkuu hei ihan jokasell, mamill ei, se ei tykkää!
-----------------------------------
Ei, ei pidäkään, kiitosta vaan!
Päivän slogan: Nythän on niin, että minä olen kipeä, vaikka lääkäri olisi mitä mieltä... todennäköisesti eri mieltä.
Päivän biisi: Hey Joe
Luettua: Helena von Zweigbergk – Kun jumala sulki silmänsä, Rakkaus on viiltävää, Joka häpeää kantaa, oikea kunnon sessio siis. Näissähän on pääosassa vankilapappi, joka joutuu erikoisten tilanteiden uhriksi, todistajaksi ja jopa mukaan. Ei uskontoa, sentään ja paljoakaan, vaan rikoksia ja elämää vankilan seinien sisällä. Lisäksi naispapin pohdintaa omasta itsestään ja suhteestaan toiseen pappiin, työhönsä ja elämään. Suht leppeää luettavaa unien välissä. Jopa muutamia ajatuksia. Pahimpaan lukunälkään ihan ok, koska ovat menossa tiistaina palautukseen.
KISSIKENKÄT KAIVETTAVA ESILLE...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti