Uaah, tulipa nukuttua eilen päivällä taas ja useamman kerran. Siis kunnolla, kerrallakin pari tuntia. Taitaa olla muuten oikeasti melkoiset univelat meikäläisellä. Pystyn tuohon siis ilman mitään uniavitusta, kunhan vaan sen tunteen vallassa painun peiton alle – ja kun on siis päivä. Yö on asia erikseen! Siihen tarvitaan jo erinäistä lääkitystä, kun säryt alkavat vaivata. Kas kun minä olen niinkin kiltti, että en ole alkanut riipiä iltaisin kipulääkitystä, vaikka puolinainen lupa siihen olisikin. Että se lääkityksen väärinkäytöstä(kin). Yö meni taas kehnosti, kivut herättelivät ja lopulta Vinskin märinä.
Kiitokset kaikille eilisille kommentoijille – saa sitä vieläkin tietty kommenteerata. Minä nyt jo vähän kyllästyin koko asiaan. Minä kirjoitan mitä kirjoitan, asia on sillä selvä. En minä muutenkaan täällä mitään sensuroi, omia asioitani. Saatan jättää asioita kertomatta, sehän on selvä. Lisäksi en kerro henkilöiden nimiä ilman heidän suostumustaan, joka lienee myös itsestään selvä asia! Joten jatkamme samaa veemäistä ja pessimististä linjaa. Valitan nyt vaikka siitä, että ao. henkilö ei ole viitsinyt / jaksanut / välittänyt kommentoida lisää asiasta! Saiko hän tarvitsemansa selvityksen? Hän sai ainakin minut vänisemään pariin otteeseen oikein reippaasti – onko nyt hyvä olo, kysyn vaan? Särytkin tuntuvat pirun paljon pahemmalta! Onko Kartsalla itsellä nyt sitten kiva olla, kun mukamas nosti kissan pöydälle? Prleen Vinski kun muutenkin luulee omistavansa koko huushollin, nih kerta!
Siirrymme sitten normirapoon eli tyyliin Merisää: makoilin ja lueskelin. Eikä olisi muuta pitänytkään. Tietysti, sairiksella. Toisaalta tiedän, että kohta alkaa tekemättömyys ahdistaa. Siis sellainen pieni, että jotakin pitäisi tehdä. Vaikka vaan viedä roskat tai jotain yhtä helppoa... no helppoa ja helppoa. Roskismatka on talvella äärimmäisen hankala ja vaikea, nyt sen hätinään vielä tekeekin. Ruokaakaan en laatinut, kun olin värkännyt tofua eiliseksikin. Iltasalaatin jouduin ihan itse pilppomaan, voi kauhistus. Ja kaffetkin keittämään. Menenkin keittämään lisää... Äh, pakkoruiskussakin pitäisi.
Niin, täällä tapahtumaköyhässä Welhottarelassa ei edelleenkään mitään mainittavaa, mistä kertoilla sen enempää. Onneksi katsotaan jo olevan syksy eli kirjasto ja kustantajat toimivat täpöllä, tai ainakin lähes täpöllä. Runsaasti oli uutuuksia tarjolla HelMetissä eli sain 30 varausta täyteen ja vielä olisi ollut tarvetta saada lisää. Joitakin kun joutuu odottamaan taas kirotun kauan. Onneksi sitten kustantajilta tulee ylläreitä ,D Kiitosta vaan, tiedän, että jotakin Täysin Vastustamatonta on jo postissa. Minä lupaan paljastaa sitten teillekin!
Ehkä minä muuten nukuin eilen niin hyvin siksi, että luin lähes täysveristä hömppää ja kauhua – molemmat lajeja, joiden päälle voi nukkua mainiosti. Mistäkähän sekin muuten johtuu? Outoa, minusta. Tiedän erään henkilön, joka luki jokusen sivua Kingiä ja valvoi pari seuraavaa yötä valot päällä. Eikä King nyt ole kauhun genressä mitenkään pahimpana poikana kuitenkaan. Minä itse pidän kovasti, kerään Kingiä, mutta se ei olekaan tämän jutun pointti.
Ai tämän viikon suunnitelmat? No, tuota, perjantaina yllättäen kauppaan ja kirjastoon, Belgarion avittaa *pus*. Hänkin oli saamaisillaan kesäkurssin lopputyön toimimaan, joten voinemme suhtautua perjantaihin luottavaisin mielin eli herkutella jollakin – kunhan vaan keksin millä. Lisäksi kerrankin minulla on aikaa miettiä, mitä ostaa kaupasta sekä laatia kunnollinen kauppalista. Huomasin viime viikolla unohtaneeni yhtä ja toista, porganoiden lisäksi ei ole tomaattipyrettä, joten on pakko käyttää purkkitomangia jne. Ruoka ON tärkeä asia, ainakin minulle. Jos ostan viikon muonat etukäteen, on pakko olla tarkkana, laskea ja vähän jopa suunnitella jne. Eli jos minä sitten innostun kehumaan omia ruokiani, ainakin itse sallin sen itselleni. Aina ne kyllä ovat syöntikelpoisia, tosi hyviä kehua retostan ihan itsekseni, itselleni antamallani luvalla! Muut voivat tehdä perässä tai kuolata, ihan miten vaan. Kas – tässä nyt tuli se kaikki mistä pidän: kirjat, Belgarion, ruoka. Ja loppuja en kerro! Hah =D
No, kävin minä maanantaina töistä lähtiessä myös Serkuissa kertomassa, että jään lomalle ja ostin vähän täydennystä kaappeihin. Siis sellaista... no, herkku- ja tarjousmuonaa ikäänkuin *tuijottaa vilpittömästi melkein suoraan silmiin*. Juustoa, hilloa, juggaa, kohukked, keksiä, suklaata, kuivahetelmiä jne. Tarjousleipää, Musta vormuleib maksoi 70 senttiä, hah, minä syön siitä taas kaksi viikkoa ,D Unohdin kyllä sen, miksi menin, eli piti ostaa lisää maitoa...
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Nonnih, mähä sanoi, ett alkaa paremmat päivät, melkee niinko kissinpäivät jo. Eile illall toi väsäs jotai rouskutettavaa, nii ni se aukas sitt donaripuuki. Jaettii se sitt fifti-siksti, hehheheh, mulle melkee kaikki! Jeeeee, heekkuu. Arvatkaas olinks mä sen jälkee kilti, kävi vähä nuuskuttaas mamiiki, mutt se väitti, ett mä haisun. No fisull nii. Joo, no tais siin olla jotai muutaki *köh* vähä mukan, juu nou. No kummiskii, sen jälkee otinkii kunno lödet eli makasin mamin viakus. Kumma juttu, seki melkee vaa makas tai sitt skrivaili. Kyll se jotai manailikii välill ja sitt se taas hihitteli. Tiätteks, on se omituine! Mutt älkää kertoko, ett mä oon sanonu. Juttelee muka mulle, mutt iteksee se jorisee. Mä tiän, sillo sill ei oo sitä laatikkoo handus meinaa. Ett kyll se jotai hoitoo tarviis, siis muutaki ku mun viärihoitoo. Mutt sano nyt tolle mitää, ku se kert ruakkii mut ja hoitaa ja sillee. Ett pitää vaa kestää sen horinat ja hihitykset ja noi muut sen skrivaamiset. Emmä niit just lue, mutt välill ku tsiigaan nii ni en tajuu kyll mitää. Sitt se välill muka on hirvee asialline – tsihih, siis mami! Voitteks kuvitella?! Iha oikeest, se oikee yrittää – ryhdistäytyy silleesti ja vaatehtii ja kaikkee. Ei muute mee läpi, meikäll ainaskaa. En tiijä teikäläisist sitte. Ai nii, Kulkuril teekkui: mä yritin oikeest, ihan vähä vaa purasin toisee koipisee mamii. Ei se koipivetissi kovi helpost vissii lähde >o< Mutt mä jatkan goisimist. Sen vert laiska se on ollu, ett ei oo fotoi, jonku kuva se on raahannu täält.
Kliffaa keskimmäist viiko päivää, hei!
-----------------------------------------
Vincent, lopetat paljastukset elämästäni – nyt.
Päivän slogan: Minkä märisen, sen märisen – muut voivat painua hittoon, jos eivät halua lukea!
Päivän biisi: Dirty Love
Luettua: Pino vanhempaa hömppää, jännitystä ja kauhua lehtinä vaihteeksi, erittäin viihdyttävää! Sen lisäksi Sandra Brown – Likaista peliä. Mies vapautuu vankilasta ja hänelle tehdään erittäin mielenkiintoinen tarjous, jonka hän ottaakin vastaan. Tai sanottaisiinko toimeksianto. Takana on kuitenkin kummallisia pakkomielteitä, rikollistakin taustaa ja muuta kieroa ja kavalaa. Mies vielä erehtyy rakastumaan toimeksiantajan vaimoon ja soppa alkaa kiehua oikein todella. Ei tässä sen enempää, tarkemmin sitten siellä toisaalla. Jännäreistä ja psykopaateista pitäville, romandiikkaakin löytyy kotitarpeiksi sekä pikkuisen seksiä. Ao. tyylilajin kavereille kelpoista luettavaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis riittää kotitarpeiksi.
KISSIKENKÄT NURKASSA - POLGA SÄNGYSSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti