Kaikesta, siis ainakin naapurista, päätellen eilisiltana katsottiin kuvalaatikkoa, huudettiin ja juotiin bisseä. Ei meillä vaan. Leikittiin nukkuvaa eli pyörittiin sängyssä melkein koko yö. Unta keskimäärin 3 h. Hyvin menee kun on mennäkseen, ple. Miten sitä jaksaa taas koko päivän? Ei yhtään mitenkään... Säryt valitsivat tänä yönä itselleen vaihteeksi kohteeksi olkapäät ja olkavarret - pitikö sitä edes tehdä se saakelin kosmeettinen siivous. Ees-taas -liike imureerauksessa ei tee hyvää. Ei myöskään joidenkin pintojen hinkkaus (siis esim. pyyhkiminen). Siitä tulee hlvtinmoinen särky! Piti ottaa tuplalääkitys, vaikka oli sunnuntai... yleensä pärjää vain minimimömelöillä. Ziis!
Eli vali-vali-valitusta taas! No, aamu on kaunis, siitä plussaa. Ja takso tuli, normitakso, ihan ajoissa. Pitäisi muuttaa keskiviikon taksotilausta, täytyy varmaan käydä postissa ja kirjastossa tuolloin. Ketään ei löydy avittajaksi, kun Kummisetä ei suostu vastaamaan puhelimeen. Eli lienee pakko käyttää kaksi matkaa postissa käyntiin. Grrr. No, minähän en halua olla vaivaksi. Miksiköhän sitä tuntee itsensä jotenkin huijariksi tai oudoksi noin muuten, kun odottelee taksia töihin/töistä? Vaikka tämä oikeus on tosi hankala saada ja minulla on asiasta nippu papereita. Mutta kun, jos en liiku, ei kukaan huomaa mitään parista askeleesta. Eli tuntuu kuin vain feikkaisin liikuntaesteistä.... Äh...
Ja sitten pitäisi saada Vincentille eläinlääkäri tässä kuussa varattua... unohdin vain paperit kotiin. Jää siis iltaan. Höh - kun töistä voisi soittaa ilmaiseksi. Olin taas tyhmä... mietin papereiden etsimistä, mutta kuitenkin unohdin ne. Vaikka mitään muuta ei ollutkaan kuin aikaa.
Niin hyvät ystävät! Vincent on tuotapikaa ollut talossa täyden vuoden. Himabileet pidetään lauantai-iltana, kaikki ovat tervetulleita. Talo tarjoaa ruuat ja juomat Vincentin ystäville. Varsinainen kutsu ilmineerataan myöhemmin! Mutta jo tässä vaiheessa - tervetuloa!
Herjaamon tienoilla on hiljaista, ketään ei näkynyt edes matkalla. Ovatko alienit käyneet, mutta unohtaneet minut. No, töitä on siitä huolimatta. Jos ei muita töitä, alan vääntää työnhakupapereita. Jotain tässä on tehtävä, edes huviksensa. Koulutuspäivä innosti lähinnä taas etsimään uusia töitä ,D Liekö nyt sen tarkoitus, mutta ainakin itse taas huomasin, että on sitä - anteeksi nyt vaan - tyhmempiäkin ihmisiä näissä hommissa kuin minä. Ja vakituisena, paremmalla palkalla. Prle, nih!
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta taas, kaiffat! No nyt on tosiaan kissinpäivät - jee. Mami on pitäny partsin ovee auki ihan koko ajan, yänki. Ja mä saan tulla ja mennä ja olla. Eilen jo ihan vähä maiston ruahooki. Siis tosi vähä. Se meinaa laittaa jotai uutta vihreet tulemaa. Katotaa nyt. Mutt sitt mä sain eilen jääfisuu ison biitin. Mamill jäi pualet. Se joutu tunkee omiin eväksiinsä hirveest kaikkee muuta, ku fisuu oli nii vähä. Ett sitt sill oli haisupurveleit, siänii ja sipulusta ja porganoita... Mä sain puhdast, sulatettuu fisuu, oikeet heekkuu. Mutt sitt taas tapahtu jotai. Se nimittäin siivos ja samall se vei mun lautase pois mun paikalta. Sitt se istu siin omalla paikalla vähä aikaa. Mä kävin kattoo eikä lautane ollu tullu takasi. Grauh, mä hyäkin sen nilkkaa ja kerran puretin-raavitin ja äkkii pakoo! Mitäs ei heti laittanu uutta lautasta ja safkaa. Vähäks se taas sano rumei sanoi. Mutt tuli kyll uus puhdas lautane ja uutta safkaa. Olikoha toi kuiteski vähä liika törkee juttu? Mamiiiiiiiiiih - hei, en mä tarkottanu pahasti! Eihän se hirveesti sattunu? Ku veetaki tuli vaa vähä, hei!? Nii, mä miätin nyt niit mun bileit. Ett jos joku ei voi syädä jotain, vois vaiks ilmottaa sitte. Mutt me yritetää laittaa kaikill jotai sopivaa syätävää ja juatavaa tarjolle *virn*. Mun ekat omat bileet!!! Mun omassa kotona!!! En ois vuas sitte uskonu, hei...
Täss mä näytän mamill takamust - joo, syä sä vaa heekkuu ja mulle on vaan kissinmuanaa! Ett tällee. Mä ja Ansku loikotaa vähä ja sitt mä painun partsill. Tassutellaa taas huamenna >0<
-------------------------------------------------
Vincent raateli toiseen nilkkaani vain kolme reikää, joista vain yksi syvä!
Päivän slogan: Jos haluaa olla onnellinen, ei sovi olla turhan älykäs!
Päivän biisi: Peaceful, Easy Feeling
Luettua: Sue Townsend - Adrian Mole, cappuccinovuodet... kaikkihan Adrianin muistavat *virn*. Nyt hän on päässyt miehen ikään, mennyt naimisiin, eronnut, ryhtynyt sisälmyskokiksi, rakastunut jälleen dharmaattisesti jne. Erinomainen jatko-osa nuoruuden päiväkirjoille eli suosittelen aikaisemmin Adrianiin tutustuneille, hulvatonta jatkoa siis. Ja sitten Tomas Arvidsson - Varas varkaalta, kassakaapeissa on liikaa rahaa, outoja pareja syntyy työskentelemään eri tahoilla. Mikä oikein onkaan rikos ja miksi opintorehtori on olemassa. Mukavia heittoja kansankodin byrokratiaan ja toimintatapoihin! Leppoisaa ja jopa suht. hauskaa lueskeltavaa kesän tullessa... Ja vielä vähän kesken oleva Conny Palmqvist - En päästä sinua. "Minulla saattaa olla vähän syöpää", sanoo Connyn äiti, keski-ikäinen nainen. Kirja, joka kannattaa lukea paljon mieluummin kuin esim. Lundanin ns. kirja. Tässä poika kertoo äitinsä sairastumisesta, omista tunteistaan, äidin hoidosta, sen tasosta, omasta voimattomuudestaan ja raivostaan. Sopivaa luettavaa jokaiselle... suosittelen!
MAHDOLLISUUKSIEN MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti