Minä vain edelleen uneksin nukkumisesta! Tänä aamuna heräsin klo 3, sain väkisin maattua puolihorteessa vielä vähän vaille klo 4 asti. Sitten alkoi sattua liikaa ja Vincentkin marmatti. Pakkohan sitä oli nousta, kele! Eilisilta oli suoraan sanottuna aikamoista helvettiä. Luulisi, että viikonlopun jälkeen ei ole mahdollista olla niin kipeä, mutta kyllä vaan. Makoilin, tein väkisin evästä, en jaksanut edes istua koneella. Sattui! Veetutti! Itketti!
Ja taksirapoa: Eilen iltapäivällä oltiin hyvin asianmukaisesti koppitaksolla hakemassa ainakin 5 min. ennen sovittua aikaa. Oikein hyvä! Juu, mutta tänä aamuna, miten nämä osuvatkin minun kohdalleni. Normitakso, jota ajoi kärttyisä vanhempi mies. Pyysin ajamaan toista kautta Herjaamolle (matka on yhtä pitkä). Hän sanoi, ettei ala missään kiertelemään. Sanoin, että eihän sitä missään kierrellä, muiden taksojen kanssa on ajettu sitä kautta ja matka on sama. Pankkiautomaatilla vain pitäisi käydä ja se olisi siinä matkan varrella, että ei tarvisi sotkea tuolla Malmintorilla, jonne on hankala pujotella autolla vain automaattikäyntiä varten. Kaverille piti rautalangasta vääntää (kas, miten sattuikin olemaan sitä taskussa), että EN tarkoita ajoa pihojen kautta vaan aivan normaalia reittiä ja EN tarkoita ajoa Päätaloon vaan Herjaamolle. Ziis, kaveri ei oikein tajunnut, kunnes kädestä pitäen taas kerroin miten ajetaan. Eikö niiden pitäisi tietää myös reittivaihtoehdot? Argh! Ei valituksen aihetta siis, mutta kuitenkin... Eli täällä ollaan taas, heippa vaan!
Lisäksi ärsyttää se, että sain arvauskeskukseen lääkäriajan vasta 28.5. Että vähän odotusta. Vaikka oli puolituttu leidi. Hän oli keskustellut muiden lääkärien kanssa ja sanoi suoraan, että "kukaan kollegoista ei halua talloa em. fysiatrin varpaille, joten sinun täytyy itse tulla tänne ja kertoa tämä asia, saisit sitten haluamasi lähetteen". Voihan prle, sanon minä. Ja juu, ei siis akuuttiajalle. Kun sairaus on krooninen ei pääse akuuttiajalle. Vaikka nyt on päällä melkoinen särkyputki. Siis tiedoksi - fibrossa tilanteet vaihtelevat. Välillä särkee enemmän, välillä paaaaljon enemmän, välillä oikein perkeleesti. Nyt on tuo viimoinen vaihe menossa. Eikä siis edes arvauskeskusaikaa! No, voisin mennä tuolle tutulle yksityiselle, mutta tiedän, että saisin vain sairaslomaa 2 - 3 vkoa. En minä nyt sen perään niin ole. Haluaisin uuden lääkityksen! Mieluummin suoraan eläkepaperit, saatana. Olen täysin poikkipuhki jo aamusta. Sekä erittäin pahalla tuulella, jonka julistin eilen koko Herjaamon väelle. Että eivät luulisi, että se johtuu jotenkin heistä. Ei todellakaan johdu, ainoastaan siitä, että sattuu ja saatan huudella täällä kammarissani rumia sanoja itsekseni - se johtuu vain siitä, että koskee!
Taas tuli vali-vali-päivitys. No, ei ole muuta sanottavaa. Minen jaksa!
----------------------------------------
Huahhmenta, kaiffat ympäriinsä! Mä en tajuu, tota orjaa meinannu saada aamulla ylös. Siis munha tarttee herättää se, kun tekee niin miäli kalkonii ku herää aikasi. Enkä mä saa jääkkärii auki. Yrittäny oon, mutt on liika jäykkä eikä siinä oo semmost, mist tassuill sais kiinni. Nii ett orjan pitää nousta. Nytki se velttoili sänkyss, vaiks mä kävin monta kertaa sanoos, ett nousis jo. No, punkeshan se ittesä siältä ylös ja raahas ittesä kylppärii ja jääkkärill. Ett edes pikku kissiraukall kalkonii ja kissamuanaa ja sillee! Eilenkää mä saanu kunno ruakaa, ku se ei jaksanu tehdä. Ett makas vaa. Mä kyll makasin partsill, mutt kävin välill tsiigaas, ett eiks mitää tapahdu. No, ei tod. tapahtunu. Orja makas ja luki. Piti välill silmii kiinni. Meni välill peiton alle. Ei nukkunu. Loju vaa ku mikäki. Laiska orja - tarttee tehdä jotai! Tänää se kyll saa luvan laittaa jotai kunnon ruakaa, ett mäkin saan makupaloi. Kyll jotai on jömmas siäll kylmemmäll pualell. Mä vaan jään odottaa. Ei se jaksanu illall ees leikkii. Vähä katto kuvalaatikkoo ja sitt meni taas sänkyy. No, sain mä iltapaijatukset, niit se ei voi olla unohtamatta. Nääs jos mua ei paijateta, mä jään goisiin sen päälle ja sillon mä muutun aina vaan painavammaks ja painavammaks.... ei se sitä kestä *virn*. Nii ett sen on pakko paijattaa...
Kissihali, juu ja taas vriikuva. Eile jo Poika lupas laittaa fotot, mitää oo tullu. Höh! Se ei kyll sitt muista yhtää mitää, ei mitää. Mä laitan uuden meilin sille, tai mamiska laittaa. Pakko saada jo mun kuvei, mä tahon! Kliffaa päivää jokaselle, ja huamiseen taas...
--------------------------------------
Olen kade-kade-kade, Vincent jäi kuorsaamaan lähtiessäni. Onnellinen eläin...
Päivän slogan: Niiden, joita jumalat inhoavat, ne antavat sinnitellä pisimpään!
Päivän biisi: Iloisesti hammondilla
Luettua: Anna Jansson - Outoja lintuja, tipulunssa leviää, onneksi sentään Gotlannissa. Mutta asiassa on outoja piirteitä... kohtuullisen suositeltavaa, kevyttä luettavaa. Aihe aika hyvä, fiktiota, mutta myös kylmää ja todellista faktaa. Denise Mina - Garnethill, luin ja mainitsin aikaisemmin täällä tuon trilogian viimeisestä osasta, kts. vappuaatto, joka oli Päätös. Päätin lukea samantein kaikki peräkkäin. Olen aikaisemmin pikalainoina lukenut ne heti niiden tultua painosta, joten tämä on hyvä tapa saada kokonaiskäsitys asioista. Eli tässä painajaisen alku. Kuten sanoin, ihailen kirjalijan kerrontaa Glasgowista, sen näkymistä, vuokrakasarmeista ja ihmisistä, jotka ovat pudonneet yhteiskunnan ulkopuolelle. Erinomaisen suositeltavaa luettavaa kaikille. Ja kyllä, onhan tämä ns. rikoskirjallisuutta, mutta mukana on paljon muita mielenkiintoisia piirteitä...
TIHKUISTA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti