Ja aivan ensiksi kiitos kaikille, jotka eilen(kin) ehditte piipahtaa täällä! Kun näitä juhlia nyt on ollut. Nyt loppui varsinainen juhlabuumi, ikävä kyllä. Alkaa taas hiirulinharmaa arki. Kiitämme kaikki myös lukuisista toivotuksista ja lahjoista, joista lisää sitten myöhemmin ,D Päivitykset jatkuvat entiseen tapaan. Eli ei mitään uutta tulossa, ainakaan välittömästi.
Heti on rapottava tuosta työkeikasta eli kun en olekaan pitkään aikaan ollut keikalla, viimeksi alkuvuodesta, olikin mukavaa! Oikeasti mukavaa. Ensiksikin siksi, että työ on lähes samaa, mitä Herjaamolla, mutta tahti ei. Lisäksi koneet yms. varustus on upouutta. Eli tuolla ollaan ajan tasalla joka hetki, ja aivan, tekemättömät työt eivät roiku giljotiinina niskassa. Ettekä usko, töitä on oikeastikin vähemmän ja palkkaa enemmän! Tosin joskus on niin kiire, että hätinään pissille ehtii, mutta harvemmin. Ja minä huonona nukkujana sovin kolmivuoroon, yöt ovat varsin viihdyttäviä. Ei väsytä, hassua. Luulisi että, mutta ei. Kun pääsee välillä käväisemään ulkona tupakalla ja sitten hakemassa kaffetta, pärjää aivan mainiosti. Seuraava päivä vaan tuntuu vähän pitkältä... Minä olen jo aikaisemminkin sanonut, että voisin heittäytyä sinne pidemmäksi aikaa - ei ole vain ollut mahdollisuuksia. Eikä tod.näk. kovin helposti tulekaan! Mutta lupasin taas viimeistään heinäkuun alussa tehdä yhden sunnuntain, ettei kosketus kokonaan häviä - puhumattakaan rahallisesta annista *virn*. Eli ziitos sinnekin, joku varmaan kokeilee jättämääni merkkiä yön pimeinä tunteina!
Niin nukkumisesta. Yritin sitten eilen aamuyöstä ensin päivittää, vuodatus ei laskenut läpi. Yritin nukkua, ei tullut siitäkään mitään. Joten aloin puuhastella omiani ja lukea. Päivällä ruuan jälkeen vedin pari tuntia sikiunta ja sain nukuttua siis ihan hyvin. Yöllä taas täällä riehui upea ukonilma, jota menimme katsomaan ihan keittiöön Vincentin kanssa. Näytti nousevan tuolta metsän takaa... mmmm.... minä pidän ukkosesta ja myrskystä, eikä Vincentiäkään pelottanut yhtään. Siinä sitten valot kiinni istuttiin ja katseltiin - varsin viihdyttävä yönäytös. Joten viime yönä nukuttua tuli sellaiset nelisen tuntia eli suht. riittävästi.
Menenkin aamulla suoraan arvauskeskukseen, joten voin aivan rehellisesti kertoa, paljonko olen nukkunut. Yritän saada jonkun yhteyden nyt sinne aikaiseksi ja toimimaan. En minä jaksa tuon fysiatrin kanssa, hän vain uusii mömelöitä eikä tee mitään muuta. Hän ei ole edes kirjannut niitä diagnooseja papereihini, jotka olivat mukana kuljetustukihakemustodistuksessa! Prle! Onko siinäkään mitään rotia, kysyn vaan? Minä haluan, että myös ne diagnoosit kulkevat rinnakkaisina fibron mukana eli pysyvinä diagnooseina. Eivät ne siitä mihinkään muutu, ehkä korkeintaan lisääntyvät tai saavat alakohtia. No juu, kerrottakoon, että tuon yötyön jälkeen koivet olivat tosi kipeät, mutta suurimman osan laskin normilauantain piikkiin. Sinänsä tahti ei ollut niin paha, että olisi aiheuttanut mitään. Että siinäkin mielessä ok. Jalat ovat edelleen kipeät sekä kävellessä että levossa. Heitin juuri aamumömelöt, vähän liian aikaisin, mutta oli pakko.
Taksot ovat kulkeneet jälleen, kaikki lievästi myöhässä. Tänään on hurja päivä, eli taksoa sinne ja tänne. Menen vielä illalla hampilääkäriinkin, repivät pois sen viisaudenhampaan. Öh, toivottavasti lähtee kepoisasti. Viimeisin poistettu viisaudenhammas oli sellainen, joka oli kouristanut juurensa kivasti leukaluun tienoolle ja kaveri joutui tekemään hartiavoimin töitä, minä sain vain lisää puuduketta. Eikä se puuduke ole kiva-tavaraa. Hitsi, pää oli tunnoton eikä pystynyt edes juomaan vettä muutamaan aikaan! Jäks, tästä en tykkää, mutta nyt tämä on jo aivan pakko hoitaa. Se on alkanut juilia siihen malliin... =( Muistakaa illalla symppispisteillä, tai edes säälillä, jooko?
Ja ettei kaikki olisi ihan niin synkeää (vaikka onkin):
Oravan vinkistä testi löytyi täältä:
Numerologinen elämänopetuksen numero on 8.
Numero 8: Etsijä
Suunnitelmallisuus, itsenäinen työskentely ja realistisuus ovat numero 8 elämänopetuksina. Hänen luontainen optimistisuus ja usko omiin voimiin saa hänet näyttämään uhmakkaana ja uhkarohkeana. Uteliaisuus ja itsenäisyys tekevät hänestä maailmanamatkaajan, joka tutustuu uusiin ja mieltä kiehtoviin paikkoihin. Hän on keräilijä, joka keskittyy mielummin laatuun kuin määrään. Rahan ja omaisuuden kerääminen on yksi tapa kohdistaa omat päämääränsä itselle tärkeisiin asioihin. Ryhmässä hän on johtaja ja työskentelee tuotteliaasti ja aktivoi myös ryhmän tekemään parasta mahdollista tulosta. Tarve saada hankkeet päätökseen ei suo riittävästi aikaa pysähtyä miettimään omaa elämäänsä. Elääkö hän elämäänsä muiden avulla tai kautta vai saako itse päätettyä mitä tehdä elämällään.
Köh - en kyllä allekirjoita kaikilta osin. En ole luontainen optimisti enkä keräilijä, en varsinkaan siis rahan ja omaisuuden - heh! Elämääni elän, erään henkilön mukaan, kirjojen ja niiden epätodellisuuden (!) kautta.
---------------------------------------
Huamenta kaikki! Jukra, ett oli kliffaa eilen, ku te tulitte. Ihan parasta, ett mull tais olla ainaki yhtä paljo, jollei enemmä viarai ku mamill... jeee. Ja Anskuki tykkäs, siit se varsin tykkäs ku yälä ukkosti ja salamoi. Se luuli ensi, ett sen äippälohikärmes on jossai vihasena, mutt sitt mä selitin asian. Kattokaas ku mä tiädän ku mä oon ollut kulkukattina. Siälä oppii, nääs! Nii ett sitt me kaikki tsiigattii yälä sitä salamointii ja ukkosta. Ja ku se oli loppumas ni Anskun piti viälä puffffffffata pari liaskaa. Hih - joku varpisti luuli niitki salamoiks! Nii, bileist jäiki vähä bissee ja safkaa. Päiväevästä mulle, hih, tai siis meille ,D Juu, mami ostanu jotai uutta kinkkuu, ne on karmeen ohuit viipsaloita, mulle yks semmone oo ku makupala. Mutt sain mä taas napikoita. Ja sitt sill on viälä siit synttärilahjast niit pussiruakii, ne on kans hyvei. Ja pakkases on viäl munuaist! En mä muute ruuast, mutt ku on niin tärkeet mulle, ett sitä ihan varpist on jömmas. Ku mä muistan, ett mull on joskus ollu nälkä - oikee nälkä ja kylmä... Ett siis kait te hiffaatte, mitä mä meinaan niinku!
Tässä yks kaveri kans sammahtanu, vissii eile! Juu en saakkaa mun kuvei! Vast joskus ens viikoll ja arvatkaas hei miks? No, ku Pojal on ne pipajutskat, nii mami meinaa sitäki kuvaa. Ja mun kuvei on jo niinku siinä. Epistä. Kyll mun ois pitäny ensi saada mun fotot tänne. Mutt oon mä sitt aika hyväss seuras ainaki. Ett pitää vaa odottaa *huoh*! Mä meen nyt tonne Ansku kaa goisii, sen viakus on melkee yhtä kliffaa ku mamin kaa. Eikä Ansku pyäri niin paljo ku mami.... se on huamisee taas!
-----------------------------------------------
Tämä täällä ei mene enää nukkumaan vaan alkaa tahkota selvitystä arvauskeskusta varten. Aika on klo 8.30, joten menen kotoa suoraan... olen valmis koitoksiin. Grrrrrrrrrrr.
Päivän slogan: Viina ei poista ongelmia, ei sitä kyllä tee maitokaan!
Päivän biisi: Leikkikalu
Luettua: Kajsa Ingemarsson - Keltaisten sitruunoiden ravintola, kustantajan mukaan Ruotsin myydyin romaani 2005. Jota ei siis välttämättä voi tässä pitää minään kehuna. Ihan kepeästi kulkevaa tarinaa, pieniä sattumuksia, pieniä vastoinkäymisiä, suurta onnistumista. Kovin ruotsinmaalaiseen tapaan siis. Ei pahalla, sopivaa luettavaa kauniina kesäpäivänä, en suosittele itselleni eli tämä ei meikäläistä piristä ,> Tuula T. Matintupa - Piippo ja katala kumppani, ei paha, leidi osaa asiansa, aiheena mm. nettideittailun vaarat, mukana myös psykologista ahdistusta ja muuta mukavaa. Sopii dekkarifaneille, kotimaisista kuitenkin siitä luettavimmasta päästä. Anders Roslund & Börje Hellström - Lokero 21, sitä parempaa ruotsalaista, jota voin suositella. Rikosromaani silkasta pahuudesta, ihmiskaupasta Baltiasta Ruotsiin, ilotytöistä. Myös poliisi voi olla sekaantunut asioihin hyvin rumalla tavalla, erilaisiin asioihin. Ja poliisikin kantaa kaunaa. Lopulta melko hyytävän ilkeä tarina siitä, mitä todella voi tapahtua... Suosittelen ahdistusta ja rumia asioita kestävälle! Minä pidin tästä, omalla tavallani.
MAHDOLLISUUKSIEN MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti