Haa - sain nukuttua melkein 6 h. Sitten oli pakko nousta, tosin viimoinen tunti oli sellaista puolikärvistelyä... hitsi, vahingossa kun oikoilee unissaan koipiaan, tuikitaan kuumilla sukkapuikoillla - ei tämä mikään kästyöloki, ple, jättäkää jo ne puikot kotiin. Ja Vincentkin aloittaa aamumärinät vähän liian aikaisin. Tosin osaan huutaa rumasti puolikuiskaten, mitä Vincent voisi tehdä ja minne mennä, joten yleensä hän hiljenee.
Taksorapoa: Ei, ei voi olla totta. Tämän vkon taksot ovat kulkeneet suht. ajallaan. Auts, sormet ristiin, tämä päivä on aikataulultaan aivan toinen kuin yleensä. Vähän yrmeää väkeä on ollut, mutta mitä väliä. Kunhan pääsen sinne minne pitää siihen aikaan kuin pitää. Jee - olisikohan pidetty joku miitti Iisalamessa päin, jotta hankaluuksia tulloo, jollei palavelu pelloo?! Kertokaahan nyt vaikka privameiliin, onko mitään erityistä tapahtunut 1 - 2 vkon aikana??? Olen utelias eli onko tämä vain sattumaa vai kohottaako HMPK profiiliaan?
Herjaamolla on liikaa töitä, myöntävät kaikki. Ja pitäisi mitoittaa omakin jaksamisensa töiden mukaan. Ei sitä vain osaa. Ei kaveritkaan, ainakaan kaikki. Onneksi on tämä päivä tässä välissä, toisaalta, siellä ne tämän päivän hommat odottavat huomenna tekijäänsä. Että näin! Tee siinä sitten ilolla työtäsi, kun tuntuu, että koskaan ei kaikki ole täysin ajan tasalla. Ja jos sattuukin hetken näin olemaan, täytyy kysäistä kavereilta, voiko auttaa. Sillä sellaista tilannetta en muista Herjaamolla nähdyn, että kaikilla olisi hommat ok eikä mitään riippumassa... No, nyt valehtelen, keväällä oli Tilanne - ohjelma kaatui koko iltapäiväksi eli tunti-pari ennen kotiin lähtöä *virn*. Tuntui suorastaan rikolliselta haahuilla paikalla tekemättä mitään....
Ah, melkein unohdin. Tähän on aivan pakko linkata Rosetta Kivi ja hänen eilinen postauksensa Elämän valttikortit. Ja maininta, että ihminen voi itse vaikuttaa elämänsä laatuun. Kröh, nmphhmp, pidän kovasti Rosetasta, mutta tätä en pysty aivan allekirjoittamaan. Toki voi, ehkä joskus ja jossain vaikuttaa, toki. Mutta miksi aina minä? Illalla vielä mietiskelin asiaa. Muistan, miten joskus kymmeniä vuosia sitten oli kyllä vakiduuni, oikein kiva jopa, mutta asunto-ongelmia riitti. Muutin erään vuoden aikana 6 (lue -> kuusi) kertaa. No, vaihdoin työpaikkaa, taas oli ihan mukava työ. Asunto-ongelma jatkui ja ilmeni miespulaa. Sitten molemmat ratkesivat lähes yhtä aikaa. Eli löysin exän ja kohta tämän jälkeen kunnon asunnon. No, melko pian tämän jälkeen alkoi työssä tökkiä (no, meni siinä joku vuosi). Ja kohta alkoi exänkin kanssa mennä vielä huonommin. Joten, lähdin töistä. Muutaman kuukauden päästä jätin exänkin. Ja taa sain kunnon asunnon, löysin W:n. Töitä vaan ei ollut, joten aloin tehdä keikkoja. Sitten W. sairastui ja halusimme muuttaa Malmille takaisin. Tein hurjasti hommia saadakseni väliaikaisen asunnon täältä. Muutimme, vuodeksi. W. kuoli. Vaihdoin asuntoa. Sain määräaikaisen työn. Nyt on ihan kiva residenssi. Työ vain on sitä, mitä en ihan välttämättä haluaisi tehdä. Ja olen todella urakalla hakenut välillä töitä - olen aina Se Toinen. En pysty muuntautumaan missiksi enkä nuorenemaan. Minulle ystävällisesti vain ilmoitetaan haastattelun jälkeen, että olin mainio kakkonen (tai sitten se on vain Työnantajan Temppu). Eli näitä olosuhteita ei voi muuttaa: en saa haluamaani työtä, en myöskään saa Herjaamolla pysyvää työtä. Piste. En myöskään päässe näillä vaivoilla eläkkeelle, vaikka se taitaa olla seuraava viritelmä. Silloin voisi tehdä aivan pikkuisen keikkaa.... ehkä.....
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaverit! Mä tajuu, mami on viälä himassa. Vaiks mä herättelin se ihan ajoiss lähtee. Jotai se puhu jostai koulust - öhh! Tota, Belgarionki lopetti jo koulun. Ja mamiska on paaaaaaaaljo vanhempi, ihan ikäloppu. Nii, ett mite se muka menee kouluu. Onks se niinku nii paljo tyhmempi ku Poika? Ja miks se menee sinne vast myähemmi? Meinaaks se vahtii mua ja Anskuu taas? Mä en siis tajuu, en? Kissiraukka menee ihan sekasi, kun ei kerrota kaikkee kerta. Nii, ja eilenki joku vaan syädä mätti jotai roipentelii eikä mulle annettu mitää. Sain vaan tavallist ruakaa. No, siin roipentelis oli jo valmiiks hajupurveleit ja kaikkii, sano orja. Ett ei sovi kissill. Eikä siänet. No ei sovi ei, mutt ois voinu ees tarjoo. Vaiks mä sitt oikee nätist kävin roikkuus pöydän ja lautasen reunass, ei tippunu mitää. No, tänää se oikeesti lupas jääfisuu! Mamiiiiiiiiiiiih - muista sitt kaa. Tai muuten mä puren-raavitan-hyäkin! Nih! Kissill ei saa antaa lupauksii, jos niit ei pidä. Nyt on kyll hianoo, ku voi jo olla tosi pitkää partsill ja ottaa suulist. Mä ainaski meinaan oikee ruskettaa itteeni - eilenki mä jo rusketin vähän tota massupualta. Se kun on ihan valkone. Ett jos vähä niinku rantakondiksee täss kesäks!
Mami häiriköi meijän päikkäreit - höh! Just ku me goisittii nii hyvin. No, nyt mami sano just, ett taas mä melkee kuarsaan *nolo virn*. Voipi olla...juuh! Se on taas huamiseen sitte.........krrrrrrrrrrrrhhhhhhhhpiukrrrrrrrrrrrrhhhhrrrr..
---------------------------------------------------
Vincent se osaa herättää ihmisen ajoissa ja mennä sitten itse tyytyväisenä aamu-unille. Olen jälleen kade - kissat ovat tavoittaneet sen, johon ihmisen pitäisi pyrkiä!
Päivän slogan: Kuoleminen on uupuneiden etuoikeus!
Päivän biisi: Puff The Magic Dragon (... ja vähän taustaa...) =D
Luettua: Menossa Barry Miles - Frank Zappa. Erinomainen elämänkerta, kannattaa lukea, jos vastaan tulee. Eli suosittelen ehdottomasti, myös ajankuvana...
TURHANPÄIVÄISTÄ TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti