SE ON NS. AAMU NYT

Otsikko on jälleen lainattu, tietysti Radio Suomen Yöradiosta, jossa tämä ilmoitettiin vähän ennen klo 4. Nauratti. Jotkut naapureista kun menevät nukkumaan niihin aikoihin. Meikäläinen herää kissajoikunaan ja särkyyn, keittelee rauhassa kaffet, lueskelee ja odottelee aamumömmöjen vaikutusta. Kun vaikutus alkaa, pitää hitaasti hiipiä ensimmäiselle lähtevälle bussille. Varmuuden vuoksi - että yleensä pääsee töihin. Ja täällä sitä taas ollaan. Tänään on onneksi lyhyempi päivä, eli tänään on siis se tapaaminen Tsadissa, jota mallailin jo eiliseksi.

Katsastin tuossa eilisen tilaston, miksi ihmeessä eilen oli NIIN kamalan vähän kävijöitä. Mitä outoa oli tosiaan eilisessä päivässä? Varmasti alhaisin kävijäluku ikuna! Täytyykö siirtyä tosi lyhyisiin lokituksiin eli eikö kukaan jaksa enää lukea urputuksiani? Ei - minkä kirjoitan, sen kirjoitan, muut saa silittää!

Perstain TYHY-päivistä sen verran, että kaffepöytäraporttien mukaan päivän suurinta antia olivat olleet bussikuskin jatkuva eksyminen menomatkalla, mahtava ruokatarjoilu ja päivän jälkeiset toimet eli siideröinnit eri seurassa eri puolilla kaupunkia. Niin se päivä on täyttänyt ilmeisesti tehtävänsä ja anti on ollut suurenmoinen. Taas jaksaa koko vuoden, kun oli niin kivaa ja mukavaa, ihan ilmaista vieläpä ,>

Ja sitten päivän vakavampi aihe, yleensä en hirveästi sekaannu adresseihin, mutta tässä voi käydä kirjoittamassa nimensä Hollannissa jo rekisteröidyn Pedofiilipuolueen kieltämiseksi. Asia oli ainakin minun nimeni arvoinen, koska mitä muu EU edellä, sitä tämä typerä seuraaja-Suomi kohta perässä.

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta, kissikamut! Mä en ala, mamiskakaa ei löydä mun hiiruloita. Mä luulen, ett mä tiedän miss ne on, mutt mamma ei ymmärrä mua, vaiks mä yritin selittää sille. En mä viitti näyttää, se voi hermostuu siittä. Tarttee tänään yrittää uudestaa. Eilen se oli taas niin kirjan kaa liimautuneena, ett siitä ei saanu mitää irti. Se vaan lukitti ja lukitti, sivut kahisi, ei mulle mitään huomioo. No sain mä jotain biittejä jostain lihasta, ku se laitteli safkaa. Mutt ku se pystyy lukemaa sillonki, ku se duunaa safkaa. Ei kiva, ei mukava. Pikku kissiraukka jää ihan ilman huomioo. No kyll me sitte leikittiin pään pukkausta ja sillee. Ja rapsutusta, mutt sillonki se taas lukitti samaan aikaan. Sillon se ei kyllä haitannu yhtää, se oli semmosta mekaanista rapsutusta, jota kyllä kesti ja kesti, ett ihan mukavaa silleesti. Eilenki mä taas goisin suurimman osan iltaa mun tyynykolossa. Mutt sitte toi mamiska tuli siihe, kun mä olin käymässä partsilla. Siis se kehtas siirtää mun tyynyt sen velton kyynärpään alle ja alko tuijottaa tota idioottilootaa, uutiset ja mitä se nyt katto. Mä menin sen taakse selkänojalle istuu ja ilmotin, mitä mieltä mä oon siitä, ett viedään toisen ihana karvotusvalmis nukkumakolo. Onneks se ei kestäny kauan. Sitte se taas lähti ja alko toi nakutus ja käkätys. Huoh - kissan elämä on rankkaa. Lukitusta, nakutusta, käkätystä....orja pitäis oikeesti saada johonkin uudelleenkoulutukseen!

Aattelin vaan laittaa tänää tämmösen ihan tavallisen foton musta - semmosen virkeen ja leikkivalmiin kissin! Näytänks mä yhtää siltä?  Mä oon tässä just nimittäin alottamassa mun pyörimisen. Siis että minkä vai? No, mull on joskus tapana pyörii sillee ympäriinsä ja pitää etutassuilla kiinni matosta ja pyörii-pyörii-pyörii... Se on kliffaa! No mutt hei, mamiska on laitellu mulle päiväevästä ja mun pitääki lähtee sitte partsille tsiigaa viel noit yöpeehosii. Kiirettä pitää - se on purrrrrrrrrr kaikille!

---------------------------------------

En sitten voinut olla testaamatta tätä, kun Neonillakin oli testannut. Hmppph...otin vain ekat 5, mutta näitähän riitti - melkoisen ristiriitaista ;D!

Kesken oleva kirja: Marja-Liisa Heino - Enkelimies

Päivän slogan: Computers can never replace human stupidity.

Päivän biisi: Muoviruusuja omenapuissa

NO NIIN - LYHYTTÄ TIRSTAITA HUPENEVALLE LUKIJAKUNNALLE!

 

MITEN NIIN DEMENTIA ISKEE?

Niin, tuota, mikään dementia, piruvie! Olin vain sopinut viime vkolla yhden tapaamisen. Ja minun mielestäni se oli tämä iltapäivä. Kirjoitin sen siis tietysti  ylös paperille, en muistanut laittaa allakkaan heti. Allakkaan lisäsin sitten kotona, juu - maanantai, juu 11.9, juu klo 13.00. No, valmistauduin siis asiaan, tsemppasin itseäni, valitsin vaatteet ja orientoiduin lähtemään ajoissa töistä. Pyysin pomolta luvan. Kunnes nyt äsken tänne tullessani kaivoin ne varsinaiset paperit esiin - tapaaminen on siis HUOMENNA klo 14.00. Aika ja paikka, tulo-ohjeet, tavattava henkilö yms. olivat kyllä oikein. Jokin vain silloin kiireen keskellä pienessä päässäni muutti päivät ja kellonajan. No - oikeastaan parempi näin! Unohdin nimittäin pari juttua kotiin, jotka ajattelin hoitaa samalla Tsadin reissulla. Kuitenkin joudun kiertämään Hakiksen kautta, joten täytyy tehdä Yrjö-, halli- ja torikierros samalla rähmäisyllä. Vähän kyllä nolottaa....

Eilen tulikin nukuttua koko viikon väsymykset pois - voihan rotta! Kävin aamulla Kummisedän luona viemässä lääkitystä, joka oli edellisyönä auttanutkin ja hän voi koko lailla hyvin. Kivutkin alkoivat heti vähentyä, kun työnsin Tramalia kouraan ja annoin ohjeet sekä yöksi Sirdaludia. Määräsin myös lepoa tai kävelyä kotona, ei istumista selkä köyryssä soffalla. Minusta tulisi ihan pätevä sivukandi näillä kokemuksilla! Jäin sitten pyykkäämään ja kuuntelemaan radiota. Kotona laittelin heti perään vähän syötävää ja alkoi väsyttää mukavasti. Heti petiin tietysti. Ja parin tunnin päikkärit. Sen jälkeen esittelin imurille keskilattiaa sekä soffan aluset, hiiruloita en löytänyt. Täytyy tänään katsoa kirjahyllyt - kovissa kissaleikeissä hiirulot saattavat lennellä yllättäviin korkeuksiin. Tein sitten ns. oikeaa ruokaa eli suikalepataa, jossa oli kasa erilaisia vihanneksia seassa sekä riisiä, pitäisi riittää pariksi päiväksi. Söin pikkukupillisen noin niinkuin maun vuoksi, eli pitääkö lisätä jotain. Ei pitänyt, mutta taas alkoi vähän väsyttää. Heti taas sänkyyn, ettei väsy mene ohi. Otin taas 1.5 h tirsat. Ihanata. Paitsi heräsin johonkin ikävänlaatuiseen uneen, jossa olin edellisessä työpaikassani ja minusta riideltiin, eli minut haluttiin kovin moneen hommaan enkä päässyt itse vaikuttamaan asiaan mitenkään. Hyi! No sitten tulikin vain lueskeltua ja nettailtua loppuilta, joka menikin aivan liian nopeasti, kun taas tuli väsy. Kumma kyllä, en kauaa odottanut unta ja heräsinkin vasta 4 tienoolla kun kissikäsky kävi. Eli herkkuja tuo rontti osaa odottaa niihin aikoihin. Herätyskelloa ei tarvita, koska vaativa kissajoikaisu herättää paljon paremmin ja on tehokkaampaa kuin tuo elektroninen piip-pip-piip-pip. Kännyherätystä inhoan yli kaiken - sitä en käytä ikinä. Joskus kesäaamuisin on kamala lähteä töihin, kun kuulee, että monella on kännyherätys päällä ja ääni vain kovenee ja kovenee ja kovenee ja sama hemmetin ääni kuuluu ympäriinsä.

Ja tässä sitä siis taas turvallisesti ollaan työkoneen ääressä. Ihme kyllä. BTW, akutuksen jälkeen eli perstai-iltana nilkat olivat aivan hemmetin kipeät. Johtunee siitä akutuksesta, pitää tiedustaa tällä vkolla, onko se tarkoitus vai olivatko neulat väärissä paikoissa. Kun PF-tätsy sanoi, että tiettyihin kohtiin hän ei nyt minun koivissa voikaan laittaa neuloja, koska siinä on turvotusta jne.

-----------------------------------------

Uaaaaauhhh - purrrrrrrrrrrrrrrrr - voi jukra kavrut! Mäki oon goisinu ihan kun mamiskaki. Eiline me goisittii molemmat päivällä.  Mä goisin tässä tyynykolossa ja mami kyll ihan sängyssä, ja vielä peiton alla. Mä käväsin tsiigaa. Vähän näky hivuksii ja kuulu korinaa. Se nukku ihan ku yöunta. Niin kyllä mäki. Mikähän eilen niin väsytti? Mamma kyllä anto mulle sitä suikista ja söin tosi ison kasan, jaoin sen kahteen osaan kyllä, eli kävin goisii siin välissä. Oli se hyvää! Toi orja vaan teki jotain pataa ja eiks se taas menny ja tunkenu sinnekki sitä tsilii ja jotai aivastuspulveria ja jotain vihreetä. En mä sitä enää ois syöny. Mutt kyllä mä kävin haistelee tarkemmin sitte ku se oli valmista. Onhan se kissin tärkeetä tietää, miltä mikin ihmisruoka näyttää ja haisee. Ja mun velvollisuus on tiätty vahtii, miten orja tekee tota ihmisruokaa, ett jos ei muuta sattuis olee niin sitä voi vielä joutuu vaiks syömää. Ja oon mä syönykki, mutt ilman sitä tsilii! Ei toi mikää ihan huono kokki oo, ainaskin ku mä vahdin sitä ja sanon mitä pitää tehdä! Muuten ei meill oo mitää uutta. Jotain mamiska puhu partsin syyssiivoomisesta tässä joskus. Toivottavasti joskus tarkottaa pitkän ajan päästä. Siit tulee kuiteskii taas semmone hössötys. Ja kun siell nyt on vähä myn ulps-ykä -plänttejä ja kaikkee *kissavirn*, niin siinä voi olla vähä hommaaki. Se viimeksi pesi koko partsin enkä mä sitt päässy sinne sillon vähää aikaa olleskaa. Aika epistä. Mutt kai se sitt joskus tarttee tehdä.

Tässä mä oon kirjahyllyss just tulemassa valkkaa mulle sopivaa luettavaa. Toi tolppa on tossa ihan vaan taiteellisen vaikutelman vuoks! Nyt mun fotoja on enää muutama jälellä, mutt Poika tulee tänää taas käymään ja tuo kaameran, nii mamiska saa taas musta lisää kuveja! Mä tahdon mun-mun-mun kuveja tänne lokiin. Aina. Joka päivä siis. Mamiska saa huolehtii sitte siitä puolesta. Orjalle vähä töitä, nääs, ettei pääse veltostuu ja tuu huolimattomaks! Se on sitte viikon alkuu kaikille - mun aamu alko kalkkunaheekulla ja päiväeväillä - toivottavasti kaikilla Lokistanian kissoilla on aamuheekut heti herättyä, tai siis orjien herättyä. Se on purrrrrrrrrrrrrrrr!

------------------------------------

Vincent osaa olla hyvinkin vaativa sillä tuulella ollessaan ;D No, minä taas tarvitsen toiset aamukaffet hyvinkin pian, että pääsen käyntiin. Ja töihin, ah ihanaa (tämä vain siltä varalta, että joku Iso Pomo on älynnyt, että minä pidän lokia)!

Bisnesmiehen slogan: Life is a risky business, angels have no creditcards. I help you if I can, but I kill you too, if I can.

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Kesken oleva kirja: Katja Kettu - Surujenkerääjä

INNOSTAVAA MAANANTAITA KAIKILLE, TYÖVIIKOSTA ENÄÄ NELJÄ AAMUA JÄLJELLÄ!!!

OVATPAS AAMUT JO PIMEITÄ....

Aamut  ovat pimeitä, kaverit ovat pimeitä, itsekin on vähän pimeä olo.... Ei, ei ole tullut siideröityä eikä mitään. On tullut vaan lueskeltua lähes koko eilispäivä ja nettailtua siinä välissä. Uutiset sentään katselin töllöstä - voi mikä mahtava poliisishow jälleen. Tyypillistä ylireagointia, lähes typeryyttä. Yhden pikkumiekkarin takia koko lauma mellakkapoliiseja. Pientä rajaa, kiitos! Paitsi tietysti, eihän tämä ole  poliisien vika, koska he tekevät mitä käsketään - kyllä vikaa on siellä johdon puolella, joka suunnittelee tällaiset operaatiot. Vanhana konkarina teki mieli tähän viralliseen miekkariin, mutta kun koivet estivät senkin. Oi niitä aikoja, kun piti änkeytyä mukaan kaikkiin mahdollisiin mielenosoituksiin - aina ei ollut edes varma, minkä puolesta marssittiin, pääasia että oltiin mukana!!

Se osallistumisesta siis. Belgarion ei eilen osallistunut. Joku turpo ex-mieheni luona oli jälleen jättänyt lankapuhelimen kuulokkeen laittamatta paikalleen. Toinen lankapuhelin on sitä mahdollisimman typerää entisen HPY:n mallia, joka oli tosi siistin näköinen, kivan pieni ja plittana, mutta luuri oli semmoinen pieni ja tosi kevyt, joka piti aina huolella laittaa paikalleen.  Jos se oli vähänkin vinossa, ei puhelut kulkeneet. Eli en saanut Belgarionia kiinni. Heräsi jo pieni katkerobitteri ajatus siitäkin, että Poika halusi nukkua lauantaina pitkään. Toisaalta, olen aina sanonut, että jos jostakin mättää, minulle on parempi sanoa aina asioista suoraan eikä kähmiä takana. Suhtaudun nimittäin silloin järkevämmin asioihin. Kähmimisestä taas saatan alkaa hyvinkin vidhumaiseksi welhottareksi, viha ja raivo voivat saada vallan ja tuollaisissa tilanteissa tulee hyvin äkkiä tehtyä peruuttamattomia päätöksiä. Laitoin siis hieman ikäväsävyisen meilin Pojalle...

No nyt oli pakko käydä meileistä poimimassa yksi kuva. Olihan se tietysti näin, että ex oli jurripäissään soitellut ja luuri oli pois paikaltaan. Belgarionin vika tuo siis ei ollut. Helpotusta....

Onneksi Kummisetä oli  sopivassa yhden viinin kumarassa juuri aamulla käymässä ja hakemassa silmälasejaan. Hänelläkin oli asiaa keskustaan, joten lupasi lähteä avittamaan minua. Sainkin mielettömän upean kasan kirjoja, mukana nyt myös sitten Selibaattipäiväkirja. En ole vielä tarttunut siihen. Säästelen vähän. Hupijuttuna pakko kertoa -tarina: Olen käynyt tuossa Malmin kirjastossa kymmeniä vuosia pienenä ja isompana. Vanhemmat tädit tuntevat, muistavat ja juttelevat aina. Sitten tuossa kirjaston siirryttyä Malmitaloon sen valmistuttua, kirjastoon palkattiin uusi kaveri vakituiseksi. Hyvin hiljainen, luullakseni ujo. Ei ole juuri vaihtanut kuin muutaman sanan ja aina asiasta. Nyt eilen sitten innoissani kerroin, että kivaa, taas tuli viikon tarpeeseen kirjoja (niitä oli varauksessa 10, pari otin hyllystä). Nyt tämä kaveri sitten lopultakin n. 14 v:n jälkeen alkoi jutella. Ihmetteli luenko todella niin paljon. Ja minä tietty hölöttämään tapani mukaan kaikenlaista. Siis se kaveri ON ujo. Punasteli siinä, kun kiittelin kirjastoa, joka minusta on stadin paras. Minusta oli mukava, että lopultakin sain hänet puhumaan kanssani! Palvelu on taatusti hiukka lämpimämpää ensi lauantaina ;D

Sain myös sedän avustuksella roudattua ensi vkon ruuat. Vahinkona mainittakoon, että Kummisetä sai selkäkrampin, joka on melko inhottavaa. Hän on aikanaan harrastanut mm. kuntosalia ja painonnostoa oikein tosimielessä, jolloin pitkä selkälihas on revähtänyt. Nyt tämä sitten toisinaan muistuttaa itsestään 2 - 3 pvän lihaskouristuksena, joka voi vetää raavaan miehen polvilleen. Onneksi minulla on tuo apteekin sivutoimipiste, joten pääsin antamaan sopivat lääkkeet illaksi ja yöksi mukaan, että hän saa ainakin nukuttua. Pitää mennä aamulla tarkistamaan tilanne, käydä pyykillä ja viedä lisää lääkitystä.

---------------------------------

Huopurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta koko porukka! Että mä taas on goisinu makeesti. Mutt mä en vieläkää ymmärrä, miks mamiska ei suostu herää leikkii tossa kahden maissa. Mä yritän joka yö vähän sillon pummata sitä, mutt se vaa örisee. Ny se suostuu tossa neljän kieppeillä kuiteski nousee ylös. Onneks, koska mun masu suorastaan kiljuu jo sillon kalkkunaheekkuva ja vähän yhdessäoloo! Mä tarviin sitä jo niin aikasi. Sitte mä voin taas vetäytyy vähäks aikaa - siihen asti, ett mä tarviin vähä tukevampaa aamupalaa. Heh - mä näin eilen, ett mamiska toi mulle ison pinon kissinruokaa. Ja sitte se toi suikista. Se lupas tänään mulleki suikista, kun se tekee jotai pataa. Mulle on tulossa oikee kunnon sunnuntai sitte! Meillä ku toi suikis ei oo jokapäivästä ruokaa. Mitäs muuta se lupas, niin joo. Se lupas ettii mun hiirulot. Mä kyll taidan tietää miss ne on, mutt mä en viitti hakee niitä sieltä ku se on niin hankalaa. Hakekoo orja. Sitte se voi heitellä mulle niitä taas. Kliffaa hei. (toim.huom. Hiirulot ovat lattialla, aivan klaffisoffan ja lipaston välisessä nurkassa, josta ne on haettava apuvälineitä viisaasti käyttäen siivouksen yhteydessä.)

Tässä mä venaan koneaikaa vanhemman konttorin puolella! Mamiska on taas vaan nakuttanu, kikattanu ja nakuttanu. Tsiis, eiks se ikinä lopeta! Mä lähen nyt bastuun vetään kunnon aamutirsat ton kalkkunan jälkeen. Lokosaa sunnuntaita kaikille - toivottavasti teillä ei siivota, meillä siivotaan - taas, purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr *epätoivoinen kissirv*!

-----------------------------------------

Jahas, on lähdettävä etsimään Vincentille sitä aamupalaa, tuli selkeä naukaisu-uhkaus, tosin vasta hyvin lievä... Ja sitten welhottaren tavallinen sunnuntaiohjelma: pyykkäämistä, siivousta, ruokaa, lukemista, päikkäreitä, nettailua....Aah - tämä on onnea!

Päivän slogan: Belgarionin viesti tältä aamulta - "Pysyhän housuissasi, neitseni, matkaa on vielä jäljellä" - merkityksetön lainaus vielä tekemättömästä elokuvasta (n. v. 300 eaa).

Kesken oleva kirja: Markku Rönkkö - Talonmies

Päivän biisi: Rokkibändi Wounded Knee

VALOISAMPAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

KIVAA - ENSIMMÄINEN SYYSMYRSKY

Täällä on leikkinyt syysmyrskyä jo eilisillasta lähtien. Tuossa vähän ennen kolmea heräilin ja kävin ensitöikseni laittamassa parvekelasien pikkuikkunat umpeen, jätin vain yhden auki. Ne nimittäin heiluivat vähän ja kolisivatkin. Eihän ne mihinkään säry tms. mutta pitävät aikamoista meteliä pahimpien tuulenpuuskien aikana. Mmmmmmm. Minä tykkään tämmöisestä! Illalla yritti samalla myös vähän ukkostaa, mutta siitä ei ikävä kyllä tullut mitään. Täysikuu ja syysmyrsky - welhottaren lempikeli! Toivottavasti tuo tämän viikkoinen sade on saanut supparirihmastot ylitöihin ja ne alkaisivat kehitellä sitä maanpäällistä puoltaan. Jotenkin on sellainen tunne, että tuossa tämän kuun lopulla voipi olla suppareita hyvinkin jo tarjolla. Ei, tilanne on pakko päästä itse tarkistamaan. Kummisedän & perikunnan mökillä on ollut ennenkin suppareita aivan nurkalla. Sinne jos pääsisi. Ajomatka vain 25 min. Malmilta. Täytyy vain saada joku kyytimään tai Kummisedälle auto lainaan...

Josta tulikin taas eilisilta mieleen. Kun olin raahautunut iltapäivällä kotiin tehtyäni 3.5:n henkilön kiireelliset työt, olin aivan repo, niin repo, että aikomuksena oli painua suoraan sänkyyn ainakin tunniksi olemaan vain ja kipuilemaan. Prle! Saatuani takin narikkaan, Hörhö soitti ja tuli hakemaan loput eurot tililtään. Kunto oli etukeno. Samaan aikaan Kummisetä tuli lievässä viinissä myös tilille, eli nostamaan laínastaan viimeisiä euroja myös. Siis olen maksanut Kummisedälle nyt velkaani pois käteisellä 3 kk, jotta suoritukset eivät näkyisi tietyistä syistä tiliotteissa. Ja herttijee, nämä kaksi olivat siis samaan aikaan paikalla! En voinut mitään, en kestänyt enää. Annoin rahat molemmille ja häädin pojat pois eli Oklaan, koska minun oli PAKKO saada olla edes vähän aikaa yksin ja rauhassa. Painuin siis sänkyyn ja kuulin poikien ihmettelevän, mistäköhän syystä tuo Polgara on niin vihainen. Epäilivät vaihtareita, kipuja (oikein) ja vaikka mitä. En jaksanut edes huudella perään, toivoin vain pikaista poistumista.

Pääsin siis rauhassa sänkyyn enkä edes nukkumaan - lepuutin vain silmät kiinni ja rentouttelin tiettyjä lihaksia ihan käskyjen mukaan, joka muuten toimii. Olin jo hyvinkin rauhoittunut, kun ovi kävi jälleen. Kummisetähän se siellä, toi osan rahoista takaisin, koska oli tajunnut minun antaneen hänelle lähes viimeiset euroni. Kiltisti ajateltu, tietty. Olisin kyllä ollut aika mieluusti yksin koko illan... No, kuuntelimpa sitten taas Kummisedän uusia jorinoita samalla kun tein kupillisen nuudeleita (muuta en jaksanut), söin ja tiskasin. Viini hupeni nopeasti Kummisedän isossa mukissa. Äkkiä tajusin, että tuo ihminen on aivan sikakännissä - siis aivan yhtäkkiä. Kummisetä todellakin oli aivan tipahtamiskunnossa. Ja noin 10 min. sisällä. Kuin lekalla päähän. Kaatuilikin jo ja miten minä kylppärissä nostamaan satakiloista miestä. Ei villu. Hermostuin ja käänsin hänet kyljelleen, josta pääsi sitten kampeamaan ylös. Iskin repun pykälään ja tönäisin ulos ja käskin menemään kotio NYT. Otin kyllä ensin silmälasit talteen meidän pöydälle. Ne silmälasit, jotka Kummisetä on hajoittanut ja tärvännyt, on aina tuhottu kännissä kaatumalla soffalle tai sänkyyn pää edellä goisimaan. Joten solidaarisena ihmisenä kuitenkin pelastin edes ne lasit, viis sedän mustelmista tai muista vammoista, kyllä se itse niistä sitten kertoo. Mutta ilman laseja se on melko sokea, joten pelastin mitä pelastettavissa oli. Kiltti Polgara *taputtaa itseään päähän*!

Eilinen töissä ei ollut lepoa kuin hermojen puolesta. Yllättäen meitä olikin aika monta töissä. Tuli kuitenkin tosiaan tuurattua 3.5 henkilöä siinä ihan ohimennen. Tein samaa 2 vkoa kesällä, joten tilanne ei sinänsä ole uusi, mutta hiukan stressaava luudata puolelta toiselle tsekaten alati vaihtuvaa tilannetta. Ei ihme, että olin niin väsynyt. Ja voi olla, että se torstainen PF:n huolenpito vaikutti vielä eilen. Siis akunhan pitäisikin vaikuttaakin viipeellä eikä välittömästi. Viipeellä on muuten inha sana, minusta se kuuluisi kuitenkin kirjoittaa viiveellä. Viipe on omituinen asia ,>

--------------------------------------

Äh, mamiska on omituinen asia, oikeesti. Makaa ja nukkuu, ku toinen haluis leikkii tai heekkuva. Se on niin epistä. Onneks mä sain just äsken kaks kalkkunaheekkuva, varmaa siks ku mä arvaan, ett nyt on viikonloppu ja toi on mun kaa koko päivän. Mä kävin jo äske kurkkii, mitä se tässä nakuttelee ja valkkasin mun foton. Ei mulla oo nyt oikeestaa mitää kerrottavaa. Hyvä vaa, ku mamiska laitto osan noist partsin ikkunoist kiinni, ne kyllä kolisi yöllä ja mä tulinki tänne tyynykolo-osastolle. Nyt mä taas voin mennä tonne partsille. Ei häirii enää se kolina mun herkkiä korvia. Jos tänään on kerta lauvantai, nii Poika varmaa tulee käymää. Jesh, sillon mamma tekee aina jotain parempaa safkaa ja se tietää mulleki yleensä jotai kivaa ruokaa. Hei varmaa nyt kaikki funtsii, ett toi ei muuta ku ajattelee safkaa, mutt kun se on tärkee jutska. Mä ajattelin, ett mä voisin alkaa  siell kissaravintelis vaiks kokin tuuraajaks, jos on tarvis. Kun mä aina haluun olla mamiskan mukana ku se duunaa safkaa. Se on tosi jänskää hommaa. Ja mäki haluun välillä maistella niitä, niinku mamiki. Ett aika useesti mä istun toss ihan hellan vieressä ja tsiigaan, ett  mitä oikeen on tulosssa ja useesti kommentoinkin vielä.

Heheeheh - tää foto on viime lauvantailta, just ku me ollaan safkattu. Poika sammahti ja mä valvon sen unta. No, nyt mä voin poistuu tyynykoloon, ku kaikki mun hommat on hoidettu, alkaa goisituttaa vähäsen ja mamiskaki on saatu kunnolla hereille! Se on lauvantai - mä varmaan saan taas jotaki kivaa. Kivaa vaan teillekin kaikille kissinkoille! Purrrrrrrrrrrrristaan lisää huomenna....

--------------------------------------------

Jep, aika usein tuollainen tilanne yllättää lauantailounaan jälkeen. Belgarion, kiven kantaja, poikani sammahtaa, joskus myös minä. Ei se mitään, lauantaisin saa nukkua vaikka useita päikkäreitä. Taidan itsekin poistua sänkyyn, lukemaan, suunnittelemaan roudauslistaa jne. Kirjastossa minua odottaa taas iso pino kirjoja, kivakivakivakiva!

Päivän slogan: Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin, toiset taas mistä poistuvatkin!

Päivän biisi: Marraskuu (vähän etuajassa, mutta ah-niin-sopivaa...)

Viikon lekurimoka: Potilas löysi päänsä omituisia pateja. (Potilas löytänyt päästään omituisia patteja...ehkä mieluummin näin siis..???)

SE ON SITTEN LAUVANTAITA MYRSKYISEEN LOKISTANIAAN!

RAUHAA MALMILLA...

Tänään siis muut leikkivät työhyvinvointia - grrr - Huitsin Nevadassa ja työpailla täällä päivystelee muutama leidi. Ikävä kyllä, rouva Kurppa jää myöskin päivystämään. Muutenhan täällä olisikin jo liian mukavaa ,D

Sen verran pitää rapota eilisestä akusta, että PF oli paikalla ja kaikki hyvin siis. Oikein mukava tätsy, ei näitä nuoria innokkaita flikkoja, joiden äänessä on jo tietty lässytyspainotus "...ja sitten oooooooooooikealle ja yyyyyyyyyyylös...". Tällä kertaa iskettiin yht. 20 neulaan puoleksi tunniksi. Aloitus on aina tämä naula päähän -sessio, eli 1. neula isketään keskelle päätä. Seuraavat tulevat alaselkään, hyvin alas, eli lähes peffan puolelle. Sitten polvitaipeiden ylä- ja alapuolelle, oik. jalkaan ja nyt sitten lisäksi vielä useampi neula kumpaankin nilkkaan. Nilkkaneulat yllättäen vähän kirpaisivat, koska alueella on kuulemma niin paljon hermopisteitä tai jotain. PF taas peitteli huolellisesti, himmensi valon ja ehdotti kunnon lepuuttamista. No, minähän lepuutin sitten. PF kävi välillä katsomassa, että kaikki oli ok. Yllättävän nopeasti meni tuo puoli tuntia. Jälkeenpäin taas tuntui ns. halvalta känniltä eli vähän euforinen olo. Tätsy aikaisemmin varoitteli väsymyksestä. Kummallista, minusta taas tuntui kamalan  energiseltä, jollakin oudolla tavalla, vielä kotonakin. Tosin sammahdin jo 21 tienoolla, vaikka piti katsoa Lostia. En enää pysynyt hereillä ja nukuin kuni pieni, tai no, vähän isompi porsas ainakin. Aamulla olin kyllä jäykkä, mutta koipia ei nyt aivan hirveästi vihlonut, ei edes kävellessä. Vihloi kyllä, mutta ei niin tajuttomasti kuin joskus loppuviikolla on tapana. Voi että - toivon aivan hirveästi, että tämä todella auttaisi!

Kalvosulkeisista sen verran, että se oli juuri sitä itseään. Tilastoja, mittareita jne. Jotka joku halusi suomennettavaksi, koska kieli oli sitä mitä se on eli byrokraatin puppulausegeneraattorilla tuotettua nollaa. Mutta minä tein sen taas! Avasin turpani määräaikaisista työsuhteista ja parista muusta asiasta. Pitäisi oppia jo olemaan hiljaa. Eihän tämä porukka mistään päätä eikä voi asiaan vaikuttaa, mutta hiljainen vidhutus saa minut siitä aina puhumaan. Nyt eräs jo ilmeisesti asiaan kyllästynyt huomauttikin, että ei kannata, me emme voi sille mitään. Ei, tiedän sen. Toisaalta, mitään ei saa, jos ei pyydä. Ja tässä nyt toivoisin vaikka jonkinlaista tukea vakkareilta meille määräaikaisille, jotka tunnemme notkuvamme täysin tyhjän päällä. Ainakin minä. Tai sitten jään suosiolla työttömäksi, pysyn kotona, syljeskelen kattoon ja välttelen vain alas putoavia klimppejä!

Eilen ei sitten käynytkään vieraita. Kaverin piti tulla, mutta työasiat estivät, joten siirtyi ensi vkolle. Itse asiassa parempi näin. En olisi varmaan jaksanut hirveästi illalla seurustella sivistyneesti ja galvanoituneesti.

--------------------------------

Perrrrrrrrrrrrrrrrrjantai on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisten arvoinen päivä! Mä oon taas ollu tosi kilttiä ja mukavaa kissaa mammalle. Mä yritin sitä eilen psyykata avaan donaripurkin, ku se duunas eväitä. Nääs kun se teki vaan eväsruokaa, ei ollenkaa oikeeta ruokaa. Söi vaan jonkun leivän. Sillon mun mielestä pitäis aina ottaa jömma-donaria kehiin ja vetästä sitä - siis ihan pakko. Mutt ei se avannu. Kyllä se kerran jo hypisteli sitä, ett kyllä mun psyykkine painostus toimi, mutt ei se kuiteskaa avannu sitä. No, mä sain sitte kalkkunaheekkuja toisen kerran ja lehmäpehmoo. On neki hyvejä, mutt donari...Kyll se tänään sen avaa, ei oikeen ollu muuta jääkkärissä nääs. Ja mä saan puolet, jesh! Muuten mä oon ottanu oikeen lempparipaikaks sen tyynykasan ja sen sisustan. Ett siell on sitte mukavaa. Mä en millä viittis lähtee sielt pois, jos mulla on vielä yhtää unta jälellä. On se niin magee paikka goisii! Muute me oltii eilen ihan rauhallisii...vähän mua kyll harmitti, kun mamiska meni niin aikasi goisii, mä olisin just halunnu alkaa leikkii. Se vaan sano, ett se ei nyt jaksa. Ei se kyll jaksanukkaa, se luki vissii pari sivua ja alko öristä. Niin ett ei siit oikee ois ollu mitää ilookaa sitten.

No niin, kaikki kissileidit! Tässä mä oon ja tää on nyt sitte VIRALLINEN PERJANTAIKUVA teille kaikille söpöliineille... Ihan teitä varten otettu, mamiska otti, kun mä pyysin. Kyllä se jotain naureskeli ja Kummisetä kaa. Ei täss oo mitää naurettavaa. Mä haluun, ett te näätte mun täydellisen, gepardinnotkean vartaloni, siistit masukarvani ja ihan kaikki (tuota, niin, siis, ei ihan kaikkea - enää *hämillinen kissavirn*, mutt se ei kyll oo mun eikä mamiskan vika). Mä toivon kaikille mun kollikamuille ja kaikille upeille kissaleideille - hei, te ootte kaikki upeita - tosi kliffaa viikonloppua!!!

--------------------------------------

Vincent se kehtaa näytellä itseään ;D Onneksi edes joku huushollissa kehtaa rötköttää noin rentona, minä en. Ja ei, kyllä se on taas lähdettävä etsimään kaffitusta, että pääsee työn perään!

Päivän slogan: Jos et opi tekemään töitäsi kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti!

Viikonlopun ostosvinkki: Onko perheessä tai lähipiirissä aitoja nörttejä - täältä kaikkea tärkeää nörttitavaraa, vaatetusta ja muuta fiksua koko porukalle ;D

SE ON SITTEN PERSTAITA VAAN KAIKILLE LOKISTANIAAN!

NYT SEN TÄNÄÄN TEKEE AKU!

Haa  tänään on siis toinen akupuntiohoito eli aku-aamu,vaikka onkin torjantai. Väittäisin (tai sitten se on psykosomaattista), että 1. hoitokerta jo vaikutti jkv. Toivottavasti PF nyt hoitelee sitten myös nilkkoja, kuten viimeksi lupasi. Eli enemmän neuloja selkään ja tuohon oikeaan koipeen puudutusta ja kiristystä varten sekä molempiin nilkkoihin tuon sukkapuikkofiiliksen takia. Yllättäen, se kammottavin turvoke on koivista hävinnyt. Huomattavasti jopa. Tein nimittäin lääkevarastorempan eli heitin pois (= annoin niille, jotka näitä käyttävät) ne lääkkeet, joista ei ole ollut apua (mm. Arcoxia, Indometin, Mobic). Näistä selkeästi ainakin Arcoxia ja Mobic aiheuttivat melkomoista turvotusta jopa nassuun asti. Lisäksi lopetin monivitamiiniporetablettien aamudrinkit. Koska niiden koostumus on turhankin monipuolinen, ajattelin, että niidenkin yhdistelmä voi jotenkin vaikuttaa asiaan. En sitten tiedä, vielä on aivan vähän pientä turvotusta, ei kuitenkaan varsinaista pittingiä enää, vits is nais!

Eli ensimmäisellä aamuajalla heti PF:n luokse ja köllölleen. Oikein odotan jo sitä. Ei nimittäin viimeksi tuntunut ollenkaan pahalta, hoidon jälkeen suorastaan höpöltä.

Sitten onkin hetikohta 10 kieppeillä vuorosta Syksyn Kalvosulkeiset eli tiimipalaveri. Huoh. Onneksi sekin on tuossa lähellä, ei tarvitse raijailla itseään mihinkään kauemmas. Käsittelyssä lienevät vanhat tutut: laatu, palvelujen tuottaminen, edelleen laatu, nopeus, palkkioperusteet (siis mikäli olemme saavuttaneet selkeästi määritellyt tavoitteet ja jopa ylittäneet ne - kukaan ei vaan vieläkään tiedä, miten ne oikeasti on Korkeammalla Taholla määritelty)  sekä - tilastot! Toivottavasti tämä tilaisuus on mahdollisimman nopeasti ohi, koska pelkään taas aukovani turpaani liikaa...

Huominen on, todellakin armas Orava,  TYHY-päivä: yhteishengen kohotusta, ulkoilua, leikkiä ja laulua. Grrrrrrrrrrr. En puhu siitä sen enempää enää, sanoin kaiken tarpeellisen jo eilisessä lokissa. Eli en ole paikalla, piste.

Olen jälleen tehnyt päivän hyvän työn *taputuksia, kiitos*! Koska sijoitin kesälomarahoista niinkin kalliisiin hankintoihin kuin 50-lukua matkivaan hyppyleipäkoneeseen ja kivaan kaffenkeittimeen, päätin lahjoittaa entiset, vielä aivan toimivat vempeleet pois. En vienyt kirpparille, vaan laitoin meidän Intraan ilmon, että annan pois joko yleishyödylliseen tarkoitukseen tai esim. opiskelijalle. Eilen kävi sitten yksi tätsy hakemassa tavarat meiltä. Menivät rahattomalle, ensimmäistä kotiaan perustavalle nuorelle parille, joka odottaa vielä vaavia. Eli ihan oikeaan paikkaan, ainakin minun mielestäni! Muistan itse keitelleeni joskus kahvia kattilassa, kun ei ollut rahaa ostaa edes kirpparilta kaffenkeitintä...

------------------------------

Heipurrrrrrrrrrrrrrrrr - ei mamma sitte eile ollutkaa mitenkää pahalla päällä. Sillä oli vissii joku vauhti-ilta eilen. Jotain se sähläili ja sohlaili. Mutt muisti se kuiteski mun uuden heekkkuruuvan - se on sitä lehmähötskää, jota Poika toi. Se on namskista, ei oo semmosessa isossa purkissa, vaan just mun arvosessa pienessä littanassa purkissa. Siitä mä saan syödä kaks kertaa. Mulle ei ihan hirveesti maistu noi pehmoruuat, mutt kyllä sitä välillä pitää saada. Niin ja kalkkunaheekkuva! Se on kyllä ihan parasta. Onneks mamiskaki syö sitä, niin ett meill on sitä ihan aina. Tai melkeestäs. Tai sitte jos mamiska tekee donariruokaa, niin meill on sopimus, ett se on fifti-siksti se purkki, ett molemmat saa yhtä paljon. Ja kaikest fisusafkasta on muutenki sama sopimus. Eiks oo aika reiluu? Mä oon nyt majottunu ihan vakituisee ton pikkusoffan tyynykasan syvyyksiin. Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr - siell on niin nasta olo, kun on lämpöstä ja pehmeetä ja sinne voi kaivautuu ihan kokonaa vaiks piiloo. Hih - eileskää ei Kummisetä huomannu mua, ku mä olin siell tyynyjen alla ja sisällä ja takana - se näki vaan tyynykasan eikä mua! Tosi hyvä uus kissajömma.

Tää on ton eilisen kuvan jatketta, mä nimittäin siittä konttoripuolelta loikkasin tänne kirjahyllyyn ja tästä mä oon just taas jatkamassa sängyn kautta tsögeen. Niin ett tääki kuva on just ennen hyppyy - kai huomaatte, ett mä tsiigaan just mihin mä meinaan mun tassut saada. Mamiska luuli, ett kuva meni ihan pielee, kun mä just sillon hyppäsin. No, kyll se tässä näkyy, mutt tää on nyt aika hyvä foto siittä, ett mä oon kans kova harrastaa tota kirjallisuutta. Siis loikoomisen, mamin ja syömisen lisäks se on ihan yks mun lempparii! Mitäs mieltä kollikerho on? Mä aina välillä käyn pluggaa mamiskan kaa punkassa ennen ku se alkaa goisii. Ja mä luen ihan oikeita kirjoja. Vaiks hirveesti mua kiinnostaa tuoll yks kirja, joss oli kaikkii hiiruloita, myyrii ja semmosii...mun mielestä se oli ihkuselvästi ruokakirja, mutt mami väitti sitä eläinkirjaks!? Miten niin? Miten muka selkee ruokakirja, joss esitellää syötäväks sopivii elukoita voi olla eläinkirja? Mun mielestä se pitäis luokitella keittokirjoihin! Niin ett, nyt mä kyllä meen ihan ekaks tonne tyynypesään ja sitte myöhemmin partsille! Se on purrrrrrrrrveiset torjantait kaikille kissinkoille!

---------------------------------------

Vincent tuntuu olevan kovin vuolassanainen tänään. Eilen olikin illalla tosi hiljaista muutoin. Odottelin kaveria käymään, mutta eipä hän sitten ehtinytkään, on sitten tulossa tänään. Eli - vieraita odotettavissa, en siivoa, en varmasti, en ainakaan Vincentin karvasoffaa, niin vieraskorea en jaksa olla. Sitäpaitsi, tämä leidi ei pidä erityisemmin kissoista ,>

Päivän slogan: Olen vapaa ennakkoluuloista - vihaan kaikkia tasapuolisesti!

Päivän biisi: Popmuseo

Ja nyt etsimään kaffetta, röökille ja - ei kun akuttamaan!

TOMERAA TORJANTAITA LOKISTANIAAN!

 

KESKIVIIKON KAMALUUS

Tämä keskiviikon kamaluus piilee, jälleen kerran, koivissa. Maanantai ja tiistai menevät joten kuten, sunnuntain lievän levon voimin. Mutta keskiviikko-aamu on jo karmea. Heräsin kissan jolinaan ja sitkeään, jomottavaan nilkkakipuun. En meinannut päästä tolpilleni ja kun pääsin, piti hinautua seinistä kiinni pitäen kylppäriin. Istuin siellä ainakin 10 min. ja yritin rauhoittua. Teki mieli alkaa vollottaa suoraa huutoa. Kissa jo vollottikin valmiiksi. Eihän se mitään auttanut, kaffetta ja hyppyleipää kehiin sekä aamun mömmöannos ja  lepäämään kirjan kanssa siihen asti, että mömmöjen vaikutus edes vähän tuntuu. Tämä tapahtuma siis sai sikansa n. klo 3.40 tienoilla. Ehdin hyvinkin lukea edellisen kirjan loppuun ja aloittaa uuden. Sain vaatteet päälle. Hissuttelin pysäkille - ja kas - tässä minä olen. Työkoneen ääressä, ehjänä *taputuksia, hurraa-huutoja, kannustusta*!

Onneksi ei ole pakko lähteä sinne Huitsin Nevadaan perstaina, en kestäisi hetkeäkään ns. hauskaa päivän viettoa liikkuen ja laulaen sekä leikkien  vähintään 40 naisen kanssa, en sitten millään. Meitähän on yhteensä n. 60, mutta varmasti erinäisistä syistä johtuen parikymmentä on poissa. Sain siis luvan jäädä tänne päivystämään. Ah, ihanaa. Tuollaisissa tilaisuuksissa nimittäin pahimmat piirteni tulisivat aivan varmasti esille. Vaikka ei olekaan alkopitoista tarjoilua, alkaisin villuilla ihmisille, käyttäytyisin epäsosiaalisesti, en osallistuisi ratkiriemukkaisiin leikkeihin, en hauskasti uusiosanoitettuihin lauluihin. Mököttäisin kannon päässä oma kirja mukana ja kävisin mättämässä vain ruuat kitusiini. Ei, ei minusta ole tuollaiseen seuraan. Alkaisin luultavasti pitää kiihotuspuheita määräaikaisten työsuhteiden laittomuudesta, palkan pienuudesta verrattuna töihin, Isojen Päälliköiden asiantuntemattomuudesta jne. Parasta siis itseni ja muidenkin työhyvinvoinnin kannalta pysyä poissa.

Edelleenkin huomautan, että jatkuva kipu vaikuttaa myös mielialaan. Minä kun en ole masentuvaa sorttia, minua alkaa ärsyttää, vidhuttaa ja kututtaa oikein viimeisen päälle. Jos joku kohtelee kaltoin, puren niskasta ja imen veren. Tai kostan jollain oudolla mutta kummallisella tavalla viikkojen päästä. Annan siis auringon laskea vihani ylle monen monta kertaa!

--------------------------------------

Äh - purrrrrrrrrrr - mamiska oli aamulla ihan omituine. Mä nätisti menin pyytää mun heekkuva, mutt se vaan istu kylppärissä ja katteli seinää ihan hiljasena ja kalpeena. Mä istuin sitte sen eteen ja sanoin, mitä mä tahon, niin se ei ees liikkunu. Kun se liikku, niin mä sain mun heekut. Mutt omituine se kyllä oli. Ei se ees ollu vihaskana mulle, vaiks mä olinki nukkunu taas tyynypesässä yöllä vähän aikaa. Ei se oikeestaan sanonu mulle mitää. Ihan kummallista! Aika harvon se on tommone, sillä on nyt jotain vialla. Mun tarttee keksii päivällä jotain kliffaa, millä mä voisin ilahduttaa sitä, kun se punkee taas himaan. Vaiks sitte se kyllä taas on vihane vähä joka asiasta ja menee lepää vähäks aikaa. Huoh - tällasta se on sitte kissin elämä. Pitää alkaa huolehtii vähän tosta orjastaki, ei siitä tuu mitään, jos palvelu ei pelaa.

Täss mä oottelen, ett mä pääsisin aamulla lokittaa. Mamiska ei vaan avaa konetta ja ton avaaminen näillä tassuloilla on tosi hankalaa, siin on sivuissa semmoset tosi pienet namikat, molemmill puolill vielä, eikä nyt ainaskaa mun tassut ylety niihi yhtä aikaa. Nii ett tuu mami avaa toi matolaatikko nyt ja heti, hei! Mä haluun jutskaa mun kamujen kaa...

--------------------------------------

Toivottavasti Vincent ei järjestä päivän aikana mitään mukavaa "kaikki matot sekaisin ja ykät päälle" sessiota piristääkseen minua. Saataisi olla taas lentäviä kissoja liikkeellä sen jälkeen.

No, kaipa se tämäkin päivä on tässä lusittava, hiljakseen. Äkkiä vaan lisää kaffetta kehiin, kaipa se siitä lähtee taas käyntiin. Toivon vaan, että kukaan ei tänään soita tai lähetä meiliä mistään työasiasta, vastaus voipi olla ärhäkkä, suorastaan riipivän villumainen.

Päivän biisi: Lääkäri-laulu

Kesken oleva kirja: Colby Buzzel: Minun sotani - amerikkalaissotilas Iranissa

Tuntuuko, että sinua ei arvosteta koskaan eikä missään, että työpanostasi työpaikallasi vähätellään, että olet kiitosten arvoinen, mutta et saa niitä koskaan? Käypäs täällä, saat sitä mitä olet aina halunnut, taatusti! Minä, Welhotar Polgara, lupaan...

NO NIIN, KEKSIVIIKKOA TAAS LOKISTANIAAN - OLLAAN OLEMASSA, EIKÖ?