Aamut ovat pimeitä, kaverit ovat pimeitä, itsekin on vähän pimeä olo.... Ei, ei ole tullut siideröityä eikä mitään. On tullut vaan lueskeltua lähes koko eilispäivä ja nettailtua siinä välissä. Uutiset sentään katselin töllöstä - voi mikä mahtava poliisishow jälleen. Tyypillistä ylireagointia, lähes typeryyttä. Yhden pikkumiekkarin takia koko lauma mellakkapoliiseja. Pientä rajaa, kiitos! Paitsi tietysti, eihän tämä ole poliisien vika, koska he tekevät mitä käsketään - kyllä vikaa on siellä johdon puolella, joka suunnittelee tällaiset operaatiot. Vanhana konkarina teki mieli tähän viralliseen miekkariin, mutta kun koivet estivät senkin. Oi niitä aikoja, kun piti änkeytyä mukaan kaikkiin mahdollisiin mielenosoituksiin - aina ei ollut edes varma, minkä puolesta marssittiin, pääasia että oltiin mukana!!
Se osallistumisesta siis. Belgarion ei eilen osallistunut. Joku turpo ex-mieheni luona oli jälleen jättänyt lankapuhelimen kuulokkeen laittamatta paikalleen. Toinen lankapuhelin on sitä mahdollisimman typerää entisen HPY:n mallia, joka oli tosi siistin näköinen, kivan pieni ja plittana, mutta luuri oli semmoinen pieni ja tosi kevyt, joka piti aina huolella laittaa paikalleen. Jos se oli vähänkin vinossa, ei puhelut kulkeneet. Eli en saanut Belgarionia kiinni. Heräsi jo pieni katkerobitteri ajatus siitäkin, että Poika halusi nukkua lauantaina pitkään. Toisaalta, olen aina sanonut, että jos jostakin mättää, minulle on parempi sanoa aina asioista suoraan eikä kähmiä takana. Suhtaudun nimittäin silloin järkevämmin asioihin. Kähmimisestä taas saatan alkaa hyvinkin vidhumaiseksi welhottareksi, viha ja raivo voivat saada vallan ja tuollaisissa tilanteissa tulee hyvin äkkiä tehtyä peruuttamattomia päätöksiä. Laitoin siis hieman ikäväsävyisen meilin Pojalle...
No nyt oli pakko käydä meileistä poimimassa yksi kuva. Olihan se tietysti näin, että ex oli jurripäissään soitellut ja luuri oli pois paikaltaan. Belgarionin vika tuo siis ei ollut. Helpotusta....
Onneksi Kummisetä oli sopivassa yhden viinin kumarassa juuri aamulla käymässä ja hakemassa silmälasejaan. Hänelläkin oli asiaa keskustaan, joten lupasi lähteä avittamaan minua. Sainkin mielettömän upean kasan kirjoja, mukana nyt myös sitten Selibaattipäiväkirja. En ole vielä tarttunut siihen. Säästelen vähän. Hupijuttuna pakko kertoa -tarina: Olen käynyt tuossa Malmin kirjastossa kymmeniä vuosia pienenä ja isompana. Vanhemmat tädit tuntevat, muistavat ja juttelevat aina. Sitten tuossa kirjaston siirryttyä Malmitaloon sen valmistuttua, kirjastoon palkattiin uusi kaveri vakituiseksi. Hyvin hiljainen, luullakseni ujo. Ei ole juuri vaihtanut kuin muutaman sanan ja aina asiasta. Nyt eilen sitten innoissani kerroin, että kivaa, taas tuli viikon tarpeeseen kirjoja (niitä oli varauksessa 10, pari otin hyllystä). Nyt tämä kaveri sitten lopultakin n. 14 v:n jälkeen alkoi jutella. Ihmetteli luenko todella niin paljon. Ja minä tietty hölöttämään tapani mukaan kaikenlaista. Siis se kaveri ON ujo. Punasteli siinä, kun kiittelin kirjastoa, joka minusta on stadin paras. Minusta oli mukava, että lopultakin sain hänet puhumaan kanssani! Palvelu on taatusti hiukka lämpimämpää ensi lauantaina ;D
Sain myös sedän avustuksella roudattua ensi vkon ruuat. Vahinkona mainittakoon, että Kummisetä sai selkäkrampin, joka on melko inhottavaa. Hän on aikanaan harrastanut mm. kuntosalia ja painonnostoa oikein tosimielessä, jolloin pitkä selkälihas on revähtänyt. Nyt tämä sitten toisinaan muistuttaa itsestään 2 - 3 pvän lihaskouristuksena, joka voi vetää raavaan miehen polvilleen. Onneksi minulla on tuo apteekin sivutoimipiste, joten pääsin antamaan sopivat lääkkeet illaksi ja yöksi mukaan, että hän saa ainakin nukuttua. Pitää mennä aamulla tarkistamaan tilanne, käydä pyykillä ja viedä lisää lääkitystä.
---------------------------------
Huopurrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta koko porukka! Että mä taas on goisinu makeesti. Mutt mä en vieläkää ymmärrä, miks mamiska ei suostu herää leikkii tossa kahden maissa. Mä yritän joka yö vähän sillon pummata sitä, mutt se vaa örisee. Ny se suostuu tossa neljän kieppeillä kuiteski nousee ylös. Onneks, koska mun masu suorastaan kiljuu jo sillon kalkkunaheekkuva ja vähän yhdessäoloo! Mä tarviin sitä jo niin aikasi. Sitte mä voin taas vetäytyy vähäks aikaa - siihen asti, ett mä tarviin vähä tukevampaa aamupalaa. Heh - mä näin eilen, ett mamiska toi mulle ison pinon kissinruokaa. Ja sitte se toi suikista. Se lupas tänään mulleki suikista, kun se tekee jotai pataa. Mulle on tulossa oikee kunnon sunnuntai sitte! Meillä ku toi suikis ei oo jokapäivästä ruokaa. Mitäs muuta se lupas, niin joo. Se lupas ettii mun hiirulot. Mä kyll taidan tietää miss ne on, mutt mä en viitti hakee niitä sieltä ku se on niin hankalaa. Hakekoo orja. Sitte se voi heitellä mulle niitä taas. Kliffaa hei. (toim.huom. Hiirulot ovat lattialla, aivan klaffisoffan ja lipaston välisessä nurkassa, josta ne on haettava apuvälineitä viisaasti käyttäen siivouksen yhteydessä.)
Tässä mä venaan koneaikaa vanhemman konttorin puolella! Mamiska on taas vaan nakuttanu, kikattanu ja nakuttanu. Tsiis, eiks se ikinä lopeta! Mä lähen nyt bastuun vetään kunnon aamutirsat ton kalkkunan jälkeen. Lokosaa sunnuntaita kaikille - toivottavasti teillä ei siivota, meillä siivotaan - taas, purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr *epätoivoinen kissirv*!
-----------------------------------------
Jahas, on lähdettävä etsimään Vincentille sitä aamupalaa, tuli selkeä naukaisu-uhkaus, tosin vasta hyvin lievä... Ja sitten welhottaren tavallinen sunnuntaiohjelma: pyykkäämistä, siivousta, ruokaa, lukemista, päikkäreitä, nettailua....Aah - tämä on onnea!
Päivän slogan: Belgarionin viesti tältä aamulta - "Pysyhän housuissasi, neitseni, matkaa on vielä jäljellä" - merkityksetön lainaus vielä tekemättömästä elokuvasta (n. v. 300 eaa).
Kesken oleva kirja: Markku Rönkkö - Talonmies
Päivän biisi: Rokkibändi Wounded Knee
VALOISAMPAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti