Täällä on leikkinyt syysmyrskyä jo eilisillasta lähtien. Tuossa vähän ennen kolmea heräilin ja kävin ensitöikseni laittamassa parvekelasien pikkuikkunat umpeen, jätin vain yhden auki. Ne nimittäin heiluivat vähän ja kolisivatkin. Eihän ne mihinkään säry tms. mutta pitävät aikamoista meteliä pahimpien tuulenpuuskien aikana. Mmmmmmm. Minä tykkään tämmöisestä! Illalla yritti samalla myös vähän ukkostaa, mutta siitä ei ikävä kyllä tullut mitään. Täysikuu ja syysmyrsky - welhottaren lempikeli! Toivottavasti tuo tämän viikkoinen sade on saanut supparirihmastot ylitöihin ja ne alkaisivat kehitellä sitä maanpäällistä puoltaan. Jotenkin on sellainen tunne, että tuossa tämän kuun lopulla voipi olla suppareita hyvinkin jo tarjolla. Ei, tilanne on pakko päästä itse tarkistamaan. Kummisedän & perikunnan mökillä on ollut ennenkin suppareita aivan nurkalla. Sinne jos pääsisi. Ajomatka vain 25 min. Malmilta. Täytyy vain saada joku kyytimään tai Kummisedälle auto lainaan...
Josta tulikin taas eilisilta mieleen. Kun olin raahautunut iltapäivällä kotiin tehtyäni 3.5:n henkilön kiireelliset työt, olin aivan repo, niin repo, että aikomuksena oli painua suoraan sänkyyn ainakin tunniksi olemaan vain ja kipuilemaan. Prle! Saatuani takin narikkaan, Hörhö soitti ja tuli hakemaan loput eurot tililtään. Kunto oli etukeno. Samaan aikaan Kummisetä tuli lievässä viinissä myös tilille, eli nostamaan laínastaan viimeisiä euroja myös. Siis olen maksanut Kummisedälle nyt velkaani pois käteisellä 3 kk, jotta suoritukset eivät näkyisi tietyistä syistä tiliotteissa. Ja herttijee, nämä kaksi olivat siis samaan aikaan paikalla! En voinut mitään, en kestänyt enää. Annoin rahat molemmille ja häädin pojat pois eli Oklaan, koska minun oli PAKKO saada olla edes vähän aikaa yksin ja rauhassa. Painuin siis sänkyyn ja kuulin poikien ihmettelevän, mistäköhän syystä tuo Polgara on niin vihainen. Epäilivät vaihtareita, kipuja (oikein) ja vaikka mitä. En jaksanut edes huudella perään, toivoin vain pikaista poistumista.
Pääsin siis rauhassa sänkyyn enkä edes nukkumaan - lepuutin vain silmät kiinni ja rentouttelin tiettyjä lihaksia ihan käskyjen mukaan, joka muuten toimii. Olin jo hyvinkin rauhoittunut, kun ovi kävi jälleen. Kummisetähän se siellä, toi osan rahoista takaisin, koska oli tajunnut minun antaneen hänelle lähes viimeiset euroni. Kiltisti ajateltu, tietty. Olisin kyllä ollut aika mieluusti yksin koko illan... No, kuuntelimpa sitten taas Kummisedän uusia jorinoita samalla kun tein kupillisen nuudeleita (muuta en jaksanut), söin ja tiskasin. Viini hupeni nopeasti Kummisedän isossa mukissa. Äkkiä tajusin, että tuo ihminen on aivan sikakännissä - siis aivan yhtäkkiä. Kummisetä todellakin oli aivan tipahtamiskunnossa. Ja noin 10 min. sisällä. Kuin lekalla päähän. Kaatuilikin jo ja miten minä kylppärissä nostamaan satakiloista miestä. Ei villu. Hermostuin ja käänsin hänet kyljelleen, josta pääsi sitten kampeamaan ylös. Iskin repun pykälään ja tönäisin ulos ja käskin menemään kotio NYT. Otin kyllä ensin silmälasit talteen meidän pöydälle. Ne silmälasit, jotka Kummisetä on hajoittanut ja tärvännyt, on aina tuhottu kännissä kaatumalla soffalle tai sänkyyn pää edellä goisimaan. Joten solidaarisena ihmisenä kuitenkin pelastin edes ne lasit, viis sedän mustelmista tai muista vammoista, kyllä se itse niistä sitten kertoo. Mutta ilman laseja se on melko sokea, joten pelastin mitä pelastettavissa oli. Kiltti Polgara *taputtaa itseään päähän*!
Eilinen töissä ei ollut lepoa kuin hermojen puolesta. Yllättäen meitä olikin aika monta töissä. Tuli kuitenkin tosiaan tuurattua 3.5 henkilöä siinä ihan ohimennen. Tein samaa 2 vkoa kesällä, joten tilanne ei sinänsä ole uusi, mutta hiukan stressaava luudata puolelta toiselle tsekaten alati vaihtuvaa tilannetta. Ei ihme, että olin niin väsynyt. Ja voi olla, että se torstainen PF:n huolenpito vaikutti vielä eilen. Siis akunhan pitäisikin vaikuttaakin viipeellä eikä välittömästi. Viipeellä on muuten inha sana, minusta se kuuluisi kuitenkin kirjoittaa viiveellä. Viipe on omituinen asia ,>
--------------------------------------
Äh, mamiska on omituinen asia, oikeesti. Makaa ja nukkuu, ku toinen haluis leikkii tai heekkuva. Se on niin epistä. Onneks mä sain just äsken kaks kalkkunaheekkuva, varmaa siks ku mä arvaan, ett nyt on viikonloppu ja toi on mun kaa koko päivän. Mä kävin jo äske kurkkii, mitä se tässä nakuttelee ja valkkasin mun foton. Ei mulla oo nyt oikeestaa mitää kerrottavaa. Hyvä vaa, ku mamiska laitto osan noist partsin ikkunoist kiinni, ne kyllä kolisi yöllä ja mä tulinki tänne tyynykolo-osastolle. Nyt mä taas voin mennä tonne partsille. Ei häirii enää se kolina mun herkkiä korvia. Jos tänään on kerta lauvantai, nii Poika varmaa tulee käymää. Jesh, sillon mamma tekee aina jotain parempaa safkaa ja se tietää mulleki yleensä jotai kivaa ruokaa. Hei varmaa nyt kaikki funtsii, ett toi ei muuta ku ajattelee safkaa, mutt kun se on tärkee jutska. Mä ajattelin, ett mä voisin alkaa siell kissaravintelis vaiks kokin tuuraajaks, jos on tarvis. Kun mä aina haluun olla mamiskan mukana ku se duunaa safkaa. Se on tosi jänskää hommaa. Ja mäki haluun välillä maistella niitä, niinku mamiki. Ett aika useesti mä istun toss ihan hellan vieressä ja tsiigaan, ett mitä oikeen on tulosssa ja useesti kommentoinkin vielä.
Heheeheh - tää foto on viime lauvantailta, just ku me ollaan safkattu. Poika sammahti ja mä valvon sen unta. No, nyt mä voin poistuu tyynykoloon, ku kaikki mun hommat on hoidettu, alkaa goisituttaa vähäsen ja mamiskaki on saatu kunnolla hereille! Se on lauvantai - mä varmaan saan taas jotaki kivaa. Kivaa vaan teillekin kaikille kissinkoille! Purrrrrrrrrrrrristaan lisää huomenna....
--------------------------------------------
Jep, aika usein tuollainen tilanne yllättää lauantailounaan jälkeen. Belgarion, kiven kantaja, poikani sammahtaa, joskus myös minä. Ei se mitään, lauantaisin saa nukkua vaikka useita päikkäreitä. Taidan itsekin poistua sänkyyn, lukemaan, suunnittelemaan roudauslistaa jne. Kirjastossa minua odottaa taas iso pino kirjoja, kivakivakivakiva!
Päivän slogan: Jotkut ihmiset tuovat iloa minne sitten menevätkin, toiset taas mistä poistuvatkin!
Päivän biisi: Marraskuu (vähän etuajassa, mutta ah-niin-sopivaa...)
Viikon lekurimoka: Potilas löysi päänsä omituisia pateja. (Potilas löytänyt päästään omituisia patteja...ehkä mieluummin näin siis..???)
SE ON SITTEN LAUVANTAITA MYRSKYISEEN LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti