Tänään siis muut leikkivät työhyvinvointia - grrr - Huitsin Nevadassa ja työpailla täällä päivystelee muutama leidi. Ikävä kyllä, rouva Kurppa jää myöskin päivystämään. Muutenhan täällä olisikin jo liian mukavaa ,D
Sen verran pitää rapota eilisestä akusta, että PF oli paikalla ja kaikki hyvin siis. Oikein mukava tätsy, ei näitä nuoria innokkaita flikkoja, joiden äänessä on jo tietty lässytyspainotus "...ja sitten oooooooooooikealle ja yyyyyyyyyyylös...". Tällä kertaa iskettiin yht. 20 neulaan puoleksi tunniksi. Aloitus on aina tämä naula päähän -sessio, eli 1. neula isketään keskelle päätä. Seuraavat tulevat alaselkään, hyvin alas, eli lähes peffan puolelle. Sitten polvitaipeiden ylä- ja alapuolelle, oik. jalkaan ja nyt sitten lisäksi vielä useampi neula kumpaankin nilkkaan. Nilkkaneulat yllättäen vähän kirpaisivat, koska alueella on kuulemma niin paljon hermopisteitä tai jotain. PF taas peitteli huolellisesti, himmensi valon ja ehdotti kunnon lepuuttamista. No, minähän lepuutin sitten. PF kävi välillä katsomassa, että kaikki oli ok. Yllättävän nopeasti meni tuo puoli tuntia. Jälkeenpäin taas tuntui ns. halvalta känniltä eli vähän euforinen olo. Tätsy aikaisemmin varoitteli väsymyksestä. Kummallista, minusta taas tuntui kamalan energiseltä, jollakin oudolla tavalla, vielä kotonakin. Tosin sammahdin jo 21 tienoolla, vaikka piti katsoa Lostia. En enää pysynyt hereillä ja nukuin kuni pieni, tai no, vähän isompi porsas ainakin. Aamulla olin kyllä jäykkä, mutta koipia ei nyt aivan hirveästi vihlonut, ei edes kävellessä. Vihloi kyllä, mutta ei niin tajuttomasti kuin joskus loppuviikolla on tapana. Voi että - toivon aivan hirveästi, että tämä todella auttaisi!
Kalvosulkeisista sen verran, että se oli juuri sitä itseään. Tilastoja, mittareita jne. Jotka joku halusi suomennettavaksi, koska kieli oli sitä mitä se on eli byrokraatin puppulausegeneraattorilla tuotettua nollaa. Mutta minä tein sen taas! Avasin turpani määräaikaisista työsuhteista ja parista muusta asiasta. Pitäisi oppia jo olemaan hiljaa. Eihän tämä porukka mistään päätä eikä voi asiaan vaikuttaa, mutta hiljainen vidhutus saa minut siitä aina puhumaan. Nyt eräs jo ilmeisesti asiaan kyllästynyt huomauttikin, että ei kannata, me emme voi sille mitään. Ei, tiedän sen. Toisaalta, mitään ei saa, jos ei pyydä. Ja tässä nyt toivoisin vaikka jonkinlaista tukea vakkareilta meille määräaikaisille, jotka tunnemme notkuvamme täysin tyhjän päällä. Ainakin minä. Tai sitten jään suosiolla työttömäksi, pysyn kotona, syljeskelen kattoon ja välttelen vain alas putoavia klimppejä!
Eilen ei sitten käynytkään vieraita. Kaverin piti tulla, mutta työasiat estivät, joten siirtyi ensi vkolle. Itse asiassa parempi näin. En olisi varmaan jaksanut hirveästi illalla seurustella sivistyneesti ja galvanoituneesti.
--------------------------------
Perrrrrrrrrrrrrrrrrjantai on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrveisten arvoinen päivä! Mä oon taas ollu tosi kilttiä ja mukavaa kissaa mammalle. Mä yritin sitä eilen psyykata avaan donaripurkin, ku se duunas eväitä. Nääs kun se teki vaan eväsruokaa, ei ollenkaa oikeeta ruokaa. Söi vaan jonkun leivän. Sillon mun mielestä pitäis aina ottaa jömma-donaria kehiin ja vetästä sitä - siis ihan pakko. Mutt ei se avannu. Kyllä se kerran jo hypisteli sitä, ett kyllä mun psyykkine painostus toimi, mutt ei se kuiteskaa avannu sitä. No, mä sain sitte kalkkunaheekkuja toisen kerran ja lehmäpehmoo. On neki hyvejä, mutt donari...Kyll se tänään sen avaa, ei oikeen ollu muuta jääkkärissä nääs. Ja mä saan puolet, jesh! Muuten mä oon ottanu oikeen lempparipaikaks sen tyynykasan ja sen sisustan. Ett siell on sitte mukavaa. Mä en millä viittis lähtee sielt pois, jos mulla on vielä yhtää unta jälellä. On se niin magee paikka goisii! Muute me oltii eilen ihan rauhallisii...vähän mua kyll harmitti, kun mamiska meni niin aikasi goisii, mä olisin just halunnu alkaa leikkii. Se vaan sano, ett se ei nyt jaksa. Ei se kyll jaksanukkaa, se luki vissii pari sivua ja alko öristä. Niin ett ei siit oikee ois ollu mitää ilookaa sitten.
No niin, kaikki kissileidit! Tässä mä oon ja tää on nyt sitte VIRALLINEN PERJANTAIKUVA teille kaikille söpöliineille... Ihan teitä varten otettu, mamiska otti, kun mä pyysin. Kyllä se jotain naureskeli ja Kummisetä kaa. Ei täss oo mitää naurettavaa. Mä haluun, ett te näätte mun täydellisen, gepardinnotkean vartaloni, siistit masukarvani ja ihan kaikki (tuota, niin, siis, ei ihan kaikkea - enää *hämillinen kissavirn*, mutt se ei kyll oo mun eikä mamiskan vika). Mä toivon kaikille mun kollikamuille ja kaikille upeille kissaleideille - hei, te ootte kaikki upeita - tosi kliffaa viikonloppua!!!
--------------------------------------
Vincent se kehtaa näytellä itseään ;D Onneksi edes joku huushollissa kehtaa rötköttää noin rentona, minä en. Ja ei, kyllä se on taas lähdettävä etsimään kaffitusta, että pääsee työn perään!
Päivän slogan: Jos et opi tekemään töitäsi kunnolla, opettele pitämään sen tekemisestä huonosti!
Viikonlopun ostosvinkki: Onko perheessä tai lähipiirissä aitoja nörttejä - täältä kaikkea tärkeää nörttitavaraa, vaatetusta ja muuta fiksua koko porukalle ;D
SE ON SITTEN PERSTAITA VAAN KAIKILLE LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti