ENÄÄ KOLMENA AAMUNA TÖIHIN!

En koskaan ajattele positiivisesti, jos vain voin sitä välttää. Mutta nyt on pakko sanoa, että kelit taas tarjoavat sellaista viihdykettä, että onneksi on vain nuo kolme aamua tänne Herjaamolle tultavana. Nyt on jo pluikasta, jos se pirulauta tuosta alkaa pakastaa, on taksilla taas töitä viedä ja tuoda Welhotarta. Taksimaksut ovat tietty pois ruokarahoista - toisaalta, se lienee pelkästään hyvä. Jospa olisi joku, joka toisi ja veisi minut, mutta kun ei ole! Tutuilla on kyllä muutamalla ajokortti, mutta ei sitä ajovälinettä. Ja jos olisi molemmat, asuvat sen verran kaukana, ettei kannata lähteä kuskaamaan. Vaikka maksaisinkin ihan silkalla oikealla rahalla, kohtuudella tietty. Eikä tuo perkeleen matkakaan olisi terveillä koivilla kuin 15 - 20 min. kävely. Terveillä, perkele! Alan raivota kohta itselleni, vaikka en asialle mitään voi. Tsorgen, taas!

Aamulla paloi vielä lyhtykynttilä, jonka sytytin perjantai-iltapäivällä töistä tultua. Halpiksella saa hyvääkin. Nämä ovat niitä öljykyntteleitä lyhtyihin, niitä on eri värisiä, minulla nyt valkoisia ja punaisia, viime vuodelta jääneitä. On se aika mukava katsoa kuitenkin sisältäkin päin. Ja parvekkeella tuoksuu kynttilälle...

Herjaamolla on tänään työpaikkakokous. Katselin juuri esityslistaa. Vinkeästi muotoiltu! Ensin tämän hetken kuulumiset, sitten tilastot. Ja seuraavana, kappas vaan, osaamiskartta ja yhteistoiminta. Mielenkiintoista tuo sijoittelu. Ja sitten yleisön suosikki eli pikkujoulut. Johon varmaan käytetäänkin sitten eniten aikaa ja voimavaroja. Taidan jättää nekin väliin. En sentään kokousta. Yleensä nämä kokoukset kulkevat aika sutjakasti, mutta työtilanteesta keskusteltaessa alkaa väninä. Täällä on sovittu, että jos jollain on liikaa töitä, pelkkä maininta riittää ja apua tulee. Mutta ei, jotkut leikkivät marttyyriä ja valittavat sitten kokouksessa vasta, korkealta ja kovaa.

Eilinen tarpominen apoteekkiin kotio mennessä vei voimat ja hingut täysin. Kotona ei jaksanut enää tehdä mitään. Onneksi oli ruokaa väännettynä valmiiksi vielä tämän päivän tarpeisiin. Tänä iltana siirrytäänkin taas suursuosikkiin eli tonnikalakantaan. Lotkotin melkein tunnin, ennen kuin suostuin edes keskustelemaan Vincentin kanssa ja avaamaan postin. Pirulauta näitä kelejä, kun mennään äärimmäisyydestä toiseen. Joku roti saisi olla, kiitos. Myös talvella, jos kesällä oli pitkä kuiva kausi, sen voisi toistaa nytkin, noin vain niinkuin vinkiksi.

-------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrr - uaaaaaaaaaaaah - menta kaikille kissinkoille! Että mä oon jaksunut taas goisia. Eilenki ku mami tuli, se meni heti lököttää. Mä yritin jutella, mutt ei se vastannu. Mä menin sitte goisii. Ja kun se nousi, mä sain vähän heekkuja ja se tömäytti taas mutt uudelleen goisiin. No kävihä siinä sitte taas nii, ett ku mamiska rupes puuhaa nukkumista, musta tuli taas pirtee kissa. Mehä ollaa yöeläimiä, nih! Mä puuhastelen tossa itekseni pitkin yötä kaikkee piäntä eikä mami siihe herää. Tosin viime yönä mä kävin tossa yhden tianoolla jotai kysymäss, mutt se sähähti vaa, ett "Hiljaa, nyt on yä!". Ja kun mami sähisee, on pakko totella. Eli just viis minsaa ennen ku se kello soi, mä kävin herättää sen. Se sanoo ittekki, ett on mukavampi herätä kissin ääneen ku kamalaan herätinkelloon. Se inhoo sen ääntä. Niin mäkin kyllä. Se on semmone inha ääni, ku menee läpi korvista ja tekee melkee kipeetä! Mä oisin kyll eile ollu vaiks vähän pidempää partsill, mutt mami sano, että siält tulee kylmää sisää. Höh - ois laittanu enempi vaatetta sitte. Mutt kyll mä tuun siältä sisää, kun se sanoo. Muute vois olla, ett mä en pääsiskää sinne! Se nimittäin sano, ett se ei ala mun portsariks talvell, ett joka väliss avataa ja suletaa oveja. Nii mä yritän olla sitt aina vähä pidemmä aikaa siälä, ett sen ei tarvii juosta. Paitsi ett yks päivä se duunas safkaa ja mull tuli galsa. En mä jolissu ees. Mä kiipesin partsin pöydälle ja tungin nenän ikkunaa, siit mami sitt huomas, ett mä haluun sisää ku tassui alko kylmii!

Täss mä taas tosi siististi tuijotan maitonappipussii - sillo se oli viälä pöydällä. Hei, hei, nyt mä tiijän miss ne on, mutt sinne ei kyll kissa pääse, jos ei vahingos jää kaapin ovi auki. Ne ovet on toooooosi hankalat. Mutt nyt mun tarttee mennä jatkaa mun unkkoja, mä vetäse viälä vähä tota aamupalaa, nii nukuttaa viälä paremmi! Se on purrrrrrrrrrrrr taas huamiseen!

-----------------------------------

Kyllä Vincent osaa sitten istua siististi ja pummia, täytyy myöntää.  Vain anova kissakatse tyyliin "Minä, raukka, orpo pieni kissi, joka ei juuri koskaan saa mitään heekkuja", vain kylmä ja tunnoton ihminen voi silloin kieltää häneltä mitään!

Mutta tämä täällä lähtee kohta katsastamaan jostakin hirmuisen vaffaa kaffetta. Yöuni jäi taas katkonaiseksi, kun heräilin särkyyn ja painijaisiin ja kerran Vincentin purraukseen.

Päivän slogan: Päivittäinen  annos blogeja pitää lobotomian loitolla!

Päivän biisi: Tonnin stiflat

Ja tänään 7.10.1952 syntyi mm. Vladimir Putin, Venäjän presidentti. Enpä oikein tiedä sitten noista onnitteluista, sano.

EDIT: Kuten Zimbo ansiokkaasti huomautti, onkin jo marraskuu. Mutta en voinut vastustaa tuota kuvaa(kin) emmekä me Welhottaret ole niin tarkkoja kuukausissa, kunhan edes vuosissa jotakuinkin pysytään. Siirrän siis kelloani kuukaudella huomiseksi. Kiitos!

Hehän ovat kuin kaksi marjaa:

          

LIUKASTA, SATEISTA JA MUHJUISTA TIISTAITA LOKISTANIAAN!       

TAAS MAANANTAI, VOI EI...

En ymmärrä, miksi maanantai pitää olla joka viikko juuri maanantaina. Se on inhimillisesti katsoen aivan väärin. Aikaisemminkin jo ehdotettiin maanantain poistamisesta viikosta. Viikko voisi alkaa vaikka torstaista, sitten olisi pari perjantaita, keskiviikko ja taas perjantai. Olisi paljon mukavampi lähteä töihin! Haa - sain itseni hädin tuskin vängerrettyä töihin. Läpi tuulen ja tuiskun, sateen ja vaarojen Welhotar uhmaa luontoa ja koipiaan piipertäen Herjaamoon ansaitakseen rahaa laskuja varten sekä kissille ruoka- yms. tarvikerahaa. *Taputtaa itseään päähän!* Urhea minä.

Tunsin eilen olevani lähes kunnossa. Kaksi päivää melko rajatonta lepuuttamista, lukemista ja nettailua. Tämä harha katosi, kun pääsin 20 m kotoa. Koivet alkoivat elää taas omaa elämäänsä. Lisäksi vas. olkapäätä alettiin puikottaa. Ei kiva, ei mukava. Tämä ei kovasti enää muistuta ihmisen eloa, ei ainakaan normaalia. Ei, en minä toki haluakaan olla normaali, mutta mieluusti kävelisin normaalisti, jos se vain sallittaisiin.

Tekisiköhän törkeän tempun, eikä ottaisi enää vastaan jatkoa, vaikka tarjottaisiin? Alkaa käydä yhä useammin mielessä. Eläisi sitä vähemmälläkin, ainakin joten kuten. Saisi olla rauhassa. Sitä minä nyt kaipaisin. Että voisi lepuuttaa kun on tarvis. Ja tarvis on nyt tällä kertaa aika usein. Ai niin - vali-vali-vali, eihän sen niin pitänyt mennä. On vain vähän onea olo. Jos lääkärit eivät tiedä, mikä minua vaivaa, alkaa jo käydä kaikenlaista vähemmän miellyttävää mielessä. Prrrrle! Minä haluan nukkua, lepuuttaa ja lukea. En minä halua tehdä töitä jatkuvasti kipeänä. Tämä alkaa nyt rassata jo aika pahasti.

-------------------------------

Purmenta, kaikki kollit ja kissileidit! Höh - mäkää en diggaa, ett mami menee taas duunii. Mä kyll huomautin siittä aamulla. Mä juoksin ihan hullun lailla ympäri-ympäri-ympäri kämpää ja jolisin ja menin partsille ja jolisin viälä lisää. Ja häiriin mamiskaa ja käkätin. En mä tykkää, ett se menee pois kotoa, vaiks mä nukunki paljo päivisin. On paljo kliffempaa ku se kuiteski on himassa. Vaiks mä siis nukunki. Jos mulla vaiks sattuis olee sille asiaa, tai tekis miäli jotaki, nii se olis ainaki paikalla! Eileski mä sain jauhista ja mamiska jömmäs sitä mulle-mulle-mulle viälä täksi päivää päiväevääks. Ja sitt mä sain kalkonii ja maitonappei. Mutt silti must ei oo kivaa jäädä tänne. Mä kyll tiijän, ett se menee tianaa mulle ruokia, mutt silti. Mä nukuin taas eilen mamin päällä ku se katto idioottilaatikkoo aika paljonki. Se melkee yritti olla hiavahtamatta, mutt sitt ku se liikku, mä menin pois. En mä osaa olla, jos tyyny alla liikkuu. Nih! Ja melkee vahingoss taas puretin sitä, onneks vaa melkee. Ku se silitti mua ja mä olin just syäny sitä jauhista. Aika paljonki. Mutt teki miäli lisää eikä se antanu. Ja sitt tää tulee silittää, grrr, harmitti nii, että pää jo kävi ja hampaat melkee haukkas. Onneks ei sitt kuiteskaa. Melkee sitte taas hävetti. Se oli vaa semmone vaistomaine jutska nääs.

Täss on yks mun löhöömispaikka, jos mamiki punkee tähä pikkusoffalle, sillo mä mahdu tähä ja mä jään niinku sen polvii ja koipii taakse jömmaa. Seki on aikastas hyvä mesta! Mutt nyt must tuntuu, ett pikku pala jauhista ei ois pahitteeks ja sitt piänet aamu-unkot! Ett se on puuuurrrrrve taas kaikille kissinkoille Lokistaniassa!

-------------------------------------

Vincent veti aamulla tosiaan melkoiset aamuhepulit. No, pitäähän sitä saada liikuntaa, mutta se jolina oli vähän liikaa tuohon aikaan aamusta. Partsilla jolina vielä kaikuu ympäri kyliä, joten odottelen kohta jonkun valittelevan asiasta ,>

Päivän slogan: Kokemus on termi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen!

Kesken oleva kirja: James Frey - Miljoonia sirpaleita

Päivän biisi: Brown Sugar

Ai että miksi tänään liputetaan, on muuten Ruotsalaisuuden päivä. Lycka till!

MUTTA SILTI RAUHALLISTA ELOA LOKISTANIAAN!

JOULUHELVETTI ALKAA VIRALLISESTI

Tänään on kuulemma se ensimmäinen sunnuntai, kun kaupat saavat olla auki sunnuntaisin ennen joulua. Prle. Eikö mikään riitä. Sinne vaan, riehumaan ja kitisemään jouluostosten kanssa. Paljon kannattaa ottaa lapsia mukaan, hehän selkeästi viihtyvät kauppojen kuumuudessa ja ruuhkassa. Minusta kaupat voisivat olla auki läpi vuoden myös sunnuntaisin. Toisi lisää työpaikkojakin, jos  työnantajat velvoitettaisiin palkkaamaan näihin töihin vaikka työttömiä eikä työlistoja tehtäisi niin, että jo vakituinen henkilöstö niistä kärsii. Kumma, kun tästä ei vain haluta neuvotella. Ei silti, minulla on asiaa kauppaan vain kerran viikossa. Jos viikolla puuttuu jotakin, sitten ollaan ilman sitä. Harvinaisen yksinkertaista.

Jälleen siis inha sunnuntai punkeaa päälle. Ja kotityöt. Eilisen vietin lähes kokonaan peiton alla. Päikkärit olivat surkeaa laatua, lähinnä painijaisia. Sen sijaan yöunet kestivät lähes 8 h - lähellä ennätystä jo. Eikä kissikään hirveästi narissut aamuyöstä. Kun Vincent kävi pummaamassa minua ylös, sähisin vain: "Hiljaa!!!" ja hiljaista tuli. Nyt hän on saanut herkkunsa ja minä ensimmäiset aamukaffet ja mömmöt. Odottelemme molemmat siis vaikutusta. Huomisaamu pelottaa jo valmiiksi, lähinnä nuo kelit. Pakko on uskaltautua ulos eli roskikselle ja Kummisedälle ainakin. Jospa olisi edes hiekoitettu jossakin välissä. Miksi muuten hiekassa säästetään? Sama vaiva se kai on poistaa sitä vähän enemmänkin sitten keväällä? Minä en ymmärrä - taidan olla tyhmä Welhottareksikin...

                               

Tässä muuten kehno kuva unisieppajasta, kun tuli kerta luvattua. Toimii, kannattaa investoida tähän suursijoitukseen. Mieluummin niin, että joku sen sinulle itse tekee....

Uhkasin eilen puuttua perintöasioihin. Jep. Welhottarella olisi siihenkin idea. Eli koska monet ovat rakentaneet erinomaisen varallisuutensa perimällä, asialle olisi tehtävä jotakin. Asetetaan raja, jonka jokainen perijä saa periä, vaikkapa verottomana. Ylimenevä osa korvamerkitään johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen. Jos henkilö kuolee sairauteen, perintöosuus menisi tietysti terveyhuoltopuolelle. Jos vaikka itsemurha, mielenterveystyöhön jne. Liikenneonnettomuus, liikenneturvallisuuden parantamiseen. Olisiko liian helppoa, mitä? Säästyttäisiin inhottavilta perintöriidoiltakin, jotka jatkuvat vuosia (kuten Welhotarta hyvinkin lähellä olevassa asiassa...). Tietysti testamentissa voisi itse korvamerkitä omat varojensa jäännökset käytettäväksi vaikka HKL:n bussikuskien käytöstapojen opettamiseen tms. Pääasia olisi, että mitääntekemätön pikku-juippi ei saisi käsiinsä miljoonaomaisuuksia, joilla sitten päheltäisi ilman omaa ansiotaan. Ja pitäkääpä tämä mielessä - kirstussa EI ole taskuja!

------------------------------

Purrrve, kavrut! Ett me ollaa mamiskan kaa goisittu - huh. Mamiskaki siis. Se ei ees viittinyt herää, kun mä herättelin sitä. Hei - aatelkaas nyt. Sano vaa, ett hiljaa, ja sillä äänensävyllä ett mun oli paras mennä basee takasi goisaa. Ähh - tänää sill on taas pölkkäripäivä. Se meinas jo eilen pölkkäröidä, mutt ei se jaksanu. Mä inhoon pölkkärii ja sitt moppii. Moppii viälä enempi, sen mä yritän tapaa tai sihistä kualiaaks! Muute on ollu tosi nastaa. Me syätii oranssii fisuu ja se oliki tosi namiiiiii - mä en vaan saanu tarpeeks, mä oisin syäny lisääki. Ei sitä kyll kauheen paljon ollukkaa. Mä sain 1/3 siitä, mitä mamiska sai. Sitt se söi kaikkee muuta ihmisruokaa ja mä sain uusii naksui ja pehmoruokaa. Ja sitt mentii taas goisii ,D Ja maitonappien paikan mä melkee tiijänki jo - mä oon vaklannu, mist mami ne hakittaa ja nyt mä tiedän. Mutt mä en saa noit ovii auki, ne on hurjan jäykät avata....ilkeetä. Eikä sitä pussiikaa saa itte auki. Mä koklasin tyhjällä pussilla ja se oliki nii vaffaa ja pluikasta, ettei kynnet eikä ees mun sapelinterävät hampaat pystyny siihe! Aatelkaas - kyll kissien elämä tehään vaikeeks, ku ei itte saa omii kaakkipussejaa ees auki. Oiskoha jossain noit kaakkei kilottain myytävänä? Mä vaa mietin. Ei ollu tuala yhessä paikkaa, mitä mami katto, voiks siält tilata kissipapanapussei. Ne pussitki oli suhtees aika kalliita. Mami sano, ett sill hinnall sais ainaski 1.5 pussii enemmä tost mein kaupasta. Jos Kummisetä vaiks hakis täll viikoll. Kyll se varpisti hakee, kun mä kerta oon sen Kummipoika, hrrrrrrrr. Ei multa voida kieltää mitää, jos mun on tarvis saada jotain, eihä *kissisulovirne*?

Täss mä luen välill mamin kirjaa ja tuijottelen tota kaakkipussii, se on toss kirjan takana, sitä ei näy! Sillo mami hermostu, ku mä kökin toss tualill koko ajan sen viäress ja yritin pummii niit kaakkei, ett siks se siirti ne pois ja jömmaa! Mutt nyt tarttis saada viälä pari kaakkii ja mennä uusiks vähä lötköllee. Se on purrrrrrrrrrrrrrr kaikille kattiskoille! Pitäkää orjia silmillä, joulu on tulossa....

--------------------------------------

Tulossa on erittäin ankea työviikko, johon pitää juuri kohta alkaa valmistautua. Ja sitä kestää koko tämän päivän. Ensi yön unet tiedän jo menettäneeni. Toivotetaan muille kuitenkin parempaa viikon alkua jo heti huomisaamusta lähtien eli heräämisestä, ennenkuin pääsette lukemaan edes päivitystäni ;D

Päivän slogan: En ymmärrä, miksi linnut eivät elä maan alla, vaikka siellä on enemmän matoja!

Kesken oleva kirja: Jyrki Hämäläinen - Iso D

Päivän biisi: Kauan

HAA - AURINKO NOUSEE JUURI KOHTA, ULKONA ON AIKA KAUNISTA JA PARVEKELYHDYSSÄ PALAA KYNTTILÄ - MUKAVAA SUNNUNTAITA KAIKILLE!

HUU, TÄYSIKUU JA KEKRI....

Muhkea täysikuu mollottaa tuolla Malmin taivaalla ja erilaiset oliot varmasti jo lentelevät ympäriinsä. On Kekri, Pyhäinpäivä! Meillä ei Ameriikoista tullutta Halloweenia juhlita, nih! Keskitymme mieluummin alkuperäisiin merkityksiin ja taidankin ruveta köyrihönttämöksi tänään ,D Tutustukaa alkuperään, heittäkää kurmitsat ja lepakot huis hiiteen. Vaikka lepakot ovatkin aika vinkeitä lentimiä, eipä silti.

Vincent suvaitsi herättää minut klo 4 tietämillä. Ikävä kyllä, vaikka hän onkin viisas kissa, hän ei ole vielä oppinut eroa vapaapäivien ja työpäivien välillä. Olisin voinut nukkua pidempäänkin, ehkä. No, nyt menen taatusti aamupäikkäreille parin tunnin päästä. Olen kuitenkin nukkunut jo ainakin muutamana yönä 5 - 6 h ja se on sentään riittävästi minulle, jopa aika paljon. Vincent siis sai aamuherkkunsa. En vain ymmärrä, miksi tuo kalkkunaleike on niin must. Onhan se minustakin hyvää, mutta kissin se saa lähes tolaltaan, tungetaan pää ja tassut jääkaappiin ja huudetaan suoraa huutoa (onneksi melko hiljaista, ei sentään kollijolinaa), kunnes leike tulee. Ja sitten maitonapit. Sen jälkeen tulee pitkä hiljainen kausi.

Mietin tuossa illalla taas näitä veroasioita ja joidenkin ansioita. Miten joku henkilö voi olla sen arvoinen, että hänen vuosipalkkansa on ehkä sen verran, mitä minä tulen ansaitsemaan koko eloni aikana? Mihin nämä ihmiset käyttävät ne rahansa, kun useimmilla on vielä pääomatuloja, optioita ja muita tulolähteitä? En ole kade sinänsä, mutta olisi kiva, jos ei tarvitsisi aina laskea rahojaan jopa ruokakaupassa: ostanko ihan tuoretta kalaa vai kalapuikkoja, hintaero on meikäläiselle huimaava. En minä haluaisi liikaa rahaa. Minulle riittäisi se, että laskut tulevat varmasti maksettua, saisi ostaa suht. terveellistä, hyvää ruokaa ja kissatavaroita, muutaman vaatteen Huutiksesta sekä yhdet hyvät talvikengät. Voisipa joskus jopa olla ylimääräistä tuhlattavaksi uuteen sänkyyn tai johonkin muuhun kotona tarpeelliseen tavaraan. Tai vaikka elokuvissa käyntiin. Käyn toistaiseksi töissä normaalisti, saan kuukausipalkan, jossa ovat jo mukana kaikki määrävuosikorotukset. Silti elän kädestä suuhun laskien lähes joka pennin. En katso olevani köyhä, paljon vähemmänkin ansaitsevia on. Veetuttaa vain tuo joidenkin rahastus jostakin olemattomasta, kuten vaikkapa tästä voi todeta. Mitä villua joku Sarasvuo on tehnyt? Minä inhoan sitä ihmistä, henk.koht. siis! Ja katsokaapa hänen ansioitaan ja kertokaa minullekin, mitä sen arvoista hän on tehnyt, että hän on päässyt tällekin listalle. Ei ole kaikki tässä maassa kohdallansa, ei todellakaan!

Säästän seuraavan asian huomiseen päivitykseen. Koska monet perivät todella runsaasti varoja ja omaisuutta, Welhotar on miettinyt siihenkin jo ratkaisun. Seuratkaa siis lokia - tulette yllättymään ehdotuksista *kiero virnistys*!

-----------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta kattiskat! Mä en oo kiaro, no ehkä ihan vähä vaa. Sopivan kissimäisesti. Winde - hei, hei, tiätteks te, ett Kuningattarill on oikee lepakko asumassa niitte himassa. Tai ei siis sisällä, mut kuiteski. Vähänks on vänkää. Mäki haluisin näkee niitä. Mami sano, ett sen entisen himan lähellä niit lenteli tosi useen ja paljo. Mä en muista, ett mä oisin ees näkeny semmosii muuta ku täss koneella ja sitt kerta idioottilaatikoss. Hei, mä oon muute nähny tuoll laatikoss isoi kissoja kaa ja erilaisii kivoja elukoita. Mutt mami ei aina muista kattoo semmosii ohjelmii, mitä mäki voisin tsiigaa. Pitäis nyt parempi huoli siitä, ett on ajan tasalla ja ett mäki voisin näkee erilaisii jutskii, nih! Kerta mä näin oravan ja menin sen laatikon taakse kattoo, onks ne siälä. Ei ollu. Sitte mä tajusin, ett ne on kuvei, niinku täss mun lokissaki, vaiks vaa vähä erilaisii. Hei, vähäks kesti, vaiks mä en oo tyhmä! Eile oli taas kliffaa mamiskan kaa. Se pääsi lepuuttaa heti ku tuli himaa ja sitte se oliki jo ihan hyväll tuulell koko illa. Mä sain heekkuja ja sillee. Ja sitt se katto just sitä laatikkoo. Se oli niin leviävän näköne taas, ett mä hyppäsin sen kyljen päälle (tai pualiks masun, ku se leviää siis) ja kierryin siihen kerälle purrrrrrrrrrraamaan ja tassuttaa. Ja mami silitteli mua. Mull oliki tosi hyvä olo ja mä melkee nukahdi siihen eikä mamiska uskaltanu lähtee, kun mä näytin kuulemma nii tyytyväiselt! Hei - tyytyväinen mä oonki. Mun tarttee taas sanoo, ett mä muistan viälä, kun mä vuos sitte olin ilman himaa tuall ulkona. Ett on se vähä eri olla omass kotona!

Tost mami aina vähä heemostuu. Ku mäki tykkään hoitaa kukkii, niinku seki kasvattelee tota viidakkoo tääll himas. Mutt jos mä vaiks vähänkii tongin kukkaruukkui tai vähä apuharvennan, nii taas tulee rumii sanoi! Nih! Kattokaas nyt vaiks tota, kliffaa se on, hei...ei siit pitäis suuttuu. Enkä mä mitää kissiruohoo taho, se ei oo sellast, mitä vois harventaa tai riapoo tai sillee. Pitää olla jotai jänskää >o< Mä meen nyt baseen aamu-unkoille, mutt yritän viälä pummii pari maitonappii. Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih  - yks nappi tais mennä soffan alle, mä EN saa sitä, mammmmmmmmiiiiiiiiiiiih!

-------------------------------------

Juu, juu, äiti antaa ja hakee ja tekee. Eihän sitä nyt kissin itse tarvitse.

Päivän slogan: Ihmisten ikä on lyhyt ja täynnä ikäviä käänteitä rauhankin aikana!

Juuri äsken aloitettu kirja: Ruth Rendell - Hepokatti

Päivän biisi onkin tällä kertaa Kekrilaulu muinaiseen tapaan:

     

Ei aina Kekriä kestä, Ei aina Tupia pestä, Ei aina höyky, Ei aina möyki, Ei aina wiina flaskusa löyky

Kosk juomme hywä oltta, Niin mahdam tupakkaa polttaa; Isken siis walkiat taulaan, Ja wirwoitan kaulaan, Ja wihdoin iloisest laulan.''

                        

Kuvassa siis hyvin nykyaikainen kekripukki - suorastaan designia!

HÄMÄRÄÄ, PELOTTAVAA JA KYNTTILÄPITOISTA PYHÄINPÄIVÄÄ KAIKILLE LOKISTANIASSA LENTELEVILLE OLIOILLE, ETENKIN VELHOILLE JA MUILLE VELHOTTARILLE - PYSYKÄÄ KYYDISSÄ!

 

 

LUNTA, LIUKASTA, ONNEKSI ON TAKSIT...

Eli ainakin vielä tänä aamuna sitä oli aivan pakko käyttää. Meidän lähellä ei hiekan murustakaan, pelkkää h..vtin liukasta jäätä ja lunta. Sanoi muuten kuskikin. Eli niin kauan kuin rahaa riittää ja kelit ovat tällaiset, minä käytän taksia. Piste. Eilen nimittäin särki jo aivan aavistuksen vähemmän, kun ei tarvitse jännittää kipeitä jalkoja. Tosin eilen iski myös oik. olkapään särky täpöllä, eli joku puikotti minua olkapäähän ja lapaan. Kiva, kiva, kästyölokipuikot tästä vielä puuttuivatkin.

Illalla sitten enimmäkseen luin ja lepuutin. Koneellakaan en viihtynyt kuin työssä  9 h ja kotona varmaan tunnin pari. Välillä kävin lötköttämässä ja katsomassa uutimet. Evästämässä toki ja kissanhoidolliset toimenpiteet sekä seurustelu tietysti oli pakko suorittaa. Muuten tämä viikko on ollut kotona ihmeellisen hiljaista. Rauhoittavaa, suorastaan. Josko tänään alkaisi poltella parvekekynttilöitä - eiköhän se jo olisi kivan näköistä. Siis lyhtykyntteleitä, oikeita. Ei mitään kamalia värillisiä valoköynöksiä, joita naapuri piti viime vuonna Vappuun asti. Kohta voisi myös levittää pikkuvalot, jotka ovat pieniä ja kirkkaita, niin pieniä, että näyttävät tähdiltä. Kun on kuusikin parvekkeella ;D Vaikka sitä joulua en vietäkään. Meni muuten hänekseen jouluduunitkin, listat on kuulemma jo tehty eikä puutoksia ole. Taidan silti ilmoittautua, jospa joku vaikka sairastuu ja tulee hätäpuutos. Pääsen paikalle 20 min. sisällä.

Taas tuli todettua, että minua ei haluta muualle töihin. Kävin viime viikolla haistattelussa. Vakinainen paikka, kymmeniä hakijoita, neljää haastateltiin. No, itse asiassa, tiesin jo etukäteen, että en tule valituksi. Jostakin syystä ao. paikka haluaa minut kuitenkin aina haastatteluun. Syynä lienee se, että haluavat näön vuoksi mukaan aina ulkopuolisen, koska kaikki aikaisemmatkin paikat ovat lopulta menneet talon sisäiselle hakijalle. Josta tuli mieleen aikasempi, tehokkaampi työnhakuni. Minäkin olen aikoinani hakenut useaa eri työpaikkaa. Lähes lopetin hakemusten tehtailemisen, kun hain kylähullun virkaa ja minut hylättiin kaksi kertaa liiallisen pätevyyden takia.

Perjantai - mukavaa. Kaksi päivää aion nukkua, nettailla, lukea ja nukkua, nukkua kun nukuttaa ja lötköttää rauhassa. Jospa maanantaina olisi parempi keli ja vähäsärkyinen alkuviikko. Olisi helpompaa, kun ei tarvitsisi stressata jatkuvasti keliä, kävelyä, särkyjä. Pystyykö vai eikö pysty? Uskaltautuisiko viemään jopa roskat, vai jättäisikö ne toistaiseksi vielä parvekkeen puolelle odottelemaan, kunnes ne alkavat liikkua itsekseen ja pyytää itselleen kutsumanimeä.

Tänään on Hörhön rahapäivä, joten ainakin yksi ns. vieras on tulossa. Pitääkin miettiä, voisiko Hörhöllä teettää jotakin, mihin en itse pysty. Taatusti jotakin on, ei nyt vaan heti tule mieleen. Täytyy päivän aikana harkita. Kissapelletit alkavat olla melkein loppu - niitähän Hörhö voisi hakea, kun en pysty itse kantamaan isompaa pussia. Siinähän sitä aluksi.

-----------------------

Purrrrrrmenta, kavrut! Joo, on mull viälä vähä pellettei, ku niit ei ihan hirveesti mee ku mä oon nii siisti kissi. Mutt pitää olla jömma, niinku mamiskalla on se kylmäjääkkärijömma, joss on jotai ruokaa. Mullaki on nyt jömmassa kissinruokia ja kaakkeja - molempii. Mutt mä en viäläkää oo hiffannu, minne mami on piilottanu mun maitonapikat. Mä saan niit kyllä, mutt mä en tiedä, mistä se oikein aina nappaa ne. Mä meen istuu toho mamin tuolille ja yritän vaklaa ja ykskaks sill onki ne napit handussa. Sitt mä tykkään, ett se heittää ne kliffasti sillee, ett ne pyörii lattialla ja mä voi hyökkii niitte perää. Namia ja leikkiä - ihan parasta! Eile mä vähänks taas mokasin. Mami tuli mun viakkuu pikkusoffalle kattoon tota idioottilaatikkoo ja sen käsi sitt harhaili mun selkää ja se paijatti mua. Mutt mä kun olin pualiks unessa, mamiska paijatti mun häntää kaa. Tota, mä iskin hampaat sen handuu ja raavitin kaa vähä, tosi vähä. Vähänks mua nyt taas hävettää. Mutt mä en voinu sille mitää, kun mä tosissaa oli ihanmelkee unessa, joku härö tuli, mä en voinu sille mitää. Mami sano pari rumaa sanaa taas! Ei sitä kyll oikeesti sattunu, ku mä samantien hiffasin, ett se onki oikeesti mami eikä mikään salakissihyökkäys tai jotai. Meill onki tänää isoo kalaa, mami näytti. Semmost oranssii, oikeeta fisuu. Njam - mä odotan iltaa, ett mäki saan sitä!

                           

Vähäks toss kuvas on jotain feeluu, hei ;D *ärtsy kissavirn* Onneks mä kuiteski oon sisäkissa, vaiks mä diggaangi kaikkii fogeleita. Taas on kalkonit ja maitonapit saatu ja mami on laittanu päiväevästä - nyt mä meinaan uppoutuu noihi tyynyihin ja tehdä niihi kunnon kissakolon. Mua väsyttää, ku toi mami piti herättää väkisin! Se on purrrve taas, huomiseen!

-------------------------------

Jeps, Vincent tosiaan kävi käsiksi illalla. Olen myös aivan varma, ettei teko ollut tahallinen. Kesken unien nyt käydä käsiksi kissiin, kerjää vain ikävyyksiä! Herjaamon väki palaa tänään ritseilyltä, saa nähdä, kuka on voinut pahoin ja miksi. *vahingoniloista räkätystä* Eipä käy katteeks. Taidan kohta lähteä laittamaan kaffetta tulemaan, oikein vaffaa semmoista. Että herää kunnolla. Aust - nyt alkoi jo puikotus olkaan, "=((#¤/&"#!

Päivän slogan: Erakko - mitä mieltä on kököttää vuoren huipulla killuttimet jäässä hakemassa yhteyttä Äärettömyyteen, ellei voisi luottaa siihen, että aika ajoin paikalle tulee joukko herkkäuskoisia nuoria naisia sanomaan "Upeeta!".

Kesken oleva kirja: Pirjo Hassinen - Isänpäivä

Päivän biisi: A Hard Day's Night

No niin, Pyhäinpäivä ja kaikkea, Alkot auki vain tänään. Hmph. Mitäkähän sitä taas on odotettavissa. Ainakin Malmilla sattuu ja tapahtuu, joten kannattaa varautua jo etukäteen:

                

TUNNEPITOISTA VIIKONLOPPUA LOKISTANIAN VÄELLE!

TAKSI KULKEE, POLGARA MAKSAA...

On tämä yhtä hvttiä! Oli pakko lähteä taksilla töihin. Onneksi on lyhyt matka. Tuolla kelillä tuskin tervekoipinenkaan pysyy pystyssä. Pääsin talon nurkalle eli n. 10  m, jonka jälkeen jalkani kirkuivat. Näytti siltä, että päällyste on sula ja vain vähän lunta päällä, mutta ei, eipä tietenkään. Kävelytiellä oli jäätä, päällä lentävää lunta. Kävele siinä sitten, kun jo sulankin aikaan on vaikeuksia. Joten ei kun taksi ja Herjaamoon! Tänään on laitettava viestiä sille fyssalle, että jos voisi laittaa anomuksen sosssun puolelle työssäkäynnistä taksilla eli siis kuljetustuesta. Sehän vain kohentaisi kaupungin taloutta, jos minä kerran pystyn olemaan töissä ja verovaroja tulee. Matkakin on lyhyt ja omavastuu kuitenkin edelleen on olemassa. Mutta kun sitä saatanan diagnoosia ei ole. En minä tätä jaksa, en kohta ollenkaan! Kohta kaivaudun peittojeni alle ja suljen kaikki puhelimet. Makaan siellä seuraavat kuukaudet. Aivan hipo-hiljaa. Että vidhuttaa, sano!

Vahingoniloisesti voipi tietysti todeta, että osa Herjaamon väestä olisi tänään lähdössä pikkujouluritsailulle. Kuulin juuri radiosta, että suunnitelmissa on kaikkien Tallinnan laivavuorojen peruuttaminen tänäänkin. En ole katkero, mutta sen verran bitteri kuitenkin, että toivon heidän kaikkien tulevan parhaissa vetimissään töihin matkalaukkuineen, kunnes saavat tiedon mahdollisesta matkan peruuntumisesta. Itse kun olisin kovasti mielelläni lähtenyt myös mukaan, mutta kun koivet ei kestä edes sitä, stna! >¤("#&&!" ja tästä voi poimia vielä omia valittuja kirouksiaan. No ei, en kai minä sitä oikeasti toivo. Kututtaa vaan nyt niin reilusti, että vaikea edes määritellä.

Sain taas nukuttua harvinaisen hyvin, sen 5 h minkä nukuin. Tosin näytettiin taas jotain kotivideoita, mutta unensieppaaja toimii niin hyvin, että ne eivät olleet painijaisia. Sitä ei kestä kukaan, jos nukkuu huonosti ja unetkin ovat vielä kamalia. Nyt eivät siis olleet, onneksi. Mutta jos kuluttaa pienessä residenssissä lähes puoli tuntia kylppärireissuun, kun on pakko hinata itsensä ylös ja seinistä sekä huonekaluista tukien päästä kylppäriin, ei kaikki voi olla kohdallaan. Minusta ei! Ja edelleen tuntuu, että tämä lääkäri ei sitä ymmärrä, millaisia ovat helvetin tuskat heti aamulla herätessä. Tilanteelta voi välttyä niin, että loikoisi ja yrittäisi varovasti venytellä, mutta työaamuina siihen ei ole aikaa. Tai että pääsisi kylppärireissun jälkeen lepuuttamaan. Ei sekään onnistu.

Tämä nyt on taas tätä Polgaran perusvalituslokia, mutta ei voi mitään, tämä on taas tänään päällimmäisenä. Edes mömmötys, joka kaataisi tavanomaisen (!) ihmisen (!!) petiin, ei auta Welhotarta. Auttakee!

Ja kaikille joutilaille: pitäkää nyt tauko. Tässä Heikiltä poimittu Avatargeneraattori - hupia siinä klemmareiden järjestelyn lomassa!

----------------------------

Purrve, kaikki kissinkat! Hitsi ett partsillaki on galsa. Mä halusin hirveesti käydä siälä aamulla ja tiätty mami päästi. Mutt eihä siällä voinu olla. Siis hei, meill on partsilasit ja silti mult meni kaikki kaavat ihan sekasi. Kun mä tulin takasi, mami nauro. Mä varmaan näytin ihan hölmöltä. Hölmöö se onki, ku niitte lasien väleis on rakoset ja niistä sitä vasta tuuleeki! Enhä mä sitä voinu tiätää. Mamiska oli eilen illalla poissa, se tuli vast myähemmi ku tavallista ja Pojan kaa. Ne oli hakeneet mulle-mulle-mulle ruokaa ja heekkuja. Ei tost mamista nii välii, mutt Poika kantaa mulle aina kaikki mun tavarat. Poika on ihan parasta mamin jälkee! Nih! Vaiks se vaan nauro Kollikalenterille...ei se oikee hiffannu. Mutt muute mä purrrrrrrasin sitä ja mä rakastan sen Pojan reppuu. Se on ihana reppu, ku siin on sellasii tarrajutskii, mihi kissi voi kihnaa itteesä. Ihan ku joku rapsuttais. Ja siihe jää ylimääräset kaavat, kaikki. Mmmmmmmmmm. Ja sitte siin repus tuaksuu hyvälle. Kirjoille ja ruualle. Mä rakastan niitäkii tuaksuja. Mä tungen aina pään sinne reppuun ja kattelen, jos jotai ois jäänyt vaiks. Siis vahingossa, niinku. Mutt ei oo. Pojalla sitt on vähä hommaa rapsutella mun kaavoja irti siittä, mutt ei se koskaa sano mulle ilkeesti eikä oo mulle ilkee. Nii ett kun mun parhait kaverei on ihan ekaks tiätty mami, Gummititi ja -siti ja Kummisetä, niin kyll Poika on ihan siinä kaa mukana. Siis niinku ihmiskaverei. Pitää yksinäisell kissall olla niitäki!

Mami aamulla urputti jotai kuljetuksista - täss ois tämmöne kissataksi, jota mä käytän ku mä tuun Catbarista. Kävisköhä tää malli, vaiks on se näiss keleiss tiätty vähä tuuline. Mutt ei tarvii kävellä kuiteskaa;D Se oli ensin heekkujen ja hepulin paikka - nyt basen nurkka oottaa mua goisii! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr ja läpsäsyt taas huomisee!

-----------------------------------

Vincent suorastaan huusi, kun tulinkin pari tuntia myöhemmin eilen kotiin. Piti käydä kirjastossa ja ruokakaupassa. Vei aikaa, tuuli työnsi takaisin koko ajan...

Päivän slogan: Aita on vihreämpää ruohon toisella puolella!

Kesken oleva kirja: Terry Prattchet - Naamiohuvit (toim. huom. *kikattaa*, terveisiä vaan taas Ankh-Morporkista ;D)

Päivän biisi: People Are Strange

Ja sitten ilahdutetaan varmasti ainakin yhtä lukijaa:

       

TOSI MYRSKYISTÄ JA VINKEÄÄ TORJANTAITA LOKISTANIAAN!      

 

EI, VOI EI, NYT JO, SIIS MARRASKUU....

Eipä hyvältä näytä. Se eilinen ns. lumimyrsky tuli hemmetinmoisena räntä-vesi-hötskänä alas juuri kun rääpelsin kotiin. Olin likomärkä, ainoa kuiva paikka taisi olla kainalot. Mutta sauna päälle, 30 min. ja taas lämmintä ja kuivaa! Aah! Ja täksi päiväksi luvattiin pakkasta ja jotakin myrskyä. Hmph. Nyt vain satoi hiljakseen eikä ollut liukasta, kun kömmin Herjaamolle. Olen iltapäivälle sopinut tapaamisen Belgarionin kanssa. Silloin tietysti tuulee ja on pakkasta ja liukasta, joten hän saa luvan vetokantaa minut kirjastoon ja asioille. *huoh* Belgarion-parka, mikä taakka minä hänelle olenkaan...

Tämä tapaaminenkin itse asiassa johtuu siitä, että nyt on taas yksi niitä vuoden inhoimpia viikonloppuja eli lauantai on pyhäpäivä. Yäks. Mikään paikka ei siis ole auki (lue: kirjasto)! Mitään ei voi tehdä. Ja minähän kun olen tietysti niin hirveän innokas tekemään kaikkea ,> Josta tulikin mieleen, että osa lab.kokeista näyttää olevan päin p:tä, täytyy tarkistaa ja rapota asiasta myöhemmin teillekin. Kunhan kaikki tulokset ovat tulleet. Grrr - sekin vielä. Minä en kohta enää jaksa!

Mutta sitten, mitä mielenkiintoisinta, lokakuun tilastoja ja hakusanoja: Eri lähteiden mukaan lokissani oli kk:n aikana 4339 vierailua, 1411 koneella. Keskiarvo vierailuja 139 pvässä (tämä siis käyntien, ei koneiden määrä). Parhaina päivinä koneita 133, kaikkein alin oli yllättäen 19.10. keskiviikko, jolloin käytiin vain 22 koneelta. Missähän kaikki olivat tuolloin? Oliko tämä juuri se vko, jolloin oli suuri tautimiittikin? Blogilistan mukaan tilaajia on 29, sijoitus top-listalla 984 ja kuumuus 38.8, wau! Kuka jaksaa, ihmettelen ,D

Hakusanoja: Nihil facimus sed id bene facimus (miksikähän tämä on kiinnostanut?), hard luck cafe paska (?), mies tuli vuonolta, Alko Malmi (no kaikkihan sen nyt tietävät, missä se on!). Avata. B3ta.hnldesign.nl (ei helvata ole mitään tietoa asiasta!), bileruokaa, ensiapu suonenvetoon, happamia sanoi kettu rauhoittavista, jalkojen särky (oliko tämä jokin vidhuilu), kuvia kondyloomasta (ei ole kumpiakaan!), lenore terr (eikä tästä taas aavistustakaan), maksa-arvot ja kolesterolit (eipäs puhuta niistä, eihän?), Malmin putki (sillähän on monta merkitystä ;/), mami mutt (Vincent on lokitellut), mamisma (kirotusvihreä?), mietelauseita keväästä (harvemmin...), mobic ja maksa-arvot (taas...grrr), murtunut nilkka, särkeekö sitä (vaikea arvata, ple soikoon), mustalaiseks olen syntynyt (no ainakin vähän...). Kuukkeloitu on ainakin myös hakusanoilla ulkosynnyttimet, ihminen on ainoa eläin joka valmistaa, lihaskrampit ja kortisoni, invamopo, reumakokeet, kondylooma, kummin velvollisuudet, romanian name generator, mistä voi ostaa kirjoja, koirille vaatetta Porista, biitin teko-ohjelmat, Ilkka Kylävaara - tässä vain nyt osa. Ompa ollut etsijöillä ihmettelemistä, jos tänne ovat eksyneet ;D

-----------------------------------

Purrrve, kavrut! Nyt mami laitto maitonapit jömmaan *ällistynyt kissavirn*. Ne on jossai keittiön kaapiss enkä mä saa itte kaapin oveja auki. Epistä. Mutt kyll mä saan niit nappei ainaski sen 10, mä laskin eilen. Sain! Mutt toi joululahjajutska onki aikastas hyvä. Jos pyytäis eri laatui, mä tiedän, ett niit on muitaki. Ja muitaki heekkuja. Varmaan sais. Ei mami osta kellee lahjoja, ku se ei juhli jouluu. Nii se ostaa varpisti mulle sitt jotai heekkuu. No, oikeestaa se jo lupas, ett jouluna sitte jotain kivaa mulle. Jeeee! Mä en meinaa jaksaa oottaa. Ku se sano, ett se duunaa jotain hyvää ruokaa ja sitte ostaa mulle jotain erityist kissaheekkuu. Saisinkoha mä kissanminttuu kaa. Täytyy jutskaa ton mamin kaa viälä. Eilenki me lötkötettii, ku se katto uutisointii. Mä en oikeen aina uskalla kiipee mamin päälle, mutt nytte mä taas kiipesi sen masun päälle lököttää ja puriseen. Se tykkää siitä! Niin mäki oikeestaan. Iso ja lötkö, pehmee ja lämmin masu on kissille oikeen tarpeellinen näin talven iskiessä. Ja jos siin on viälä semmosta pikkukarvaa (toim. huom. froteeta) siinä takiss ku orjalla on päällä, siin onki tosi mukava köllii... Mutt en mä oikeen viäläkää osaa hirmu pitkää siin olla, vaiks mami lääppii ja sössöttää mulle. Mä vähä aikaa oon ja sitt meen sen polvitaipeen taakse tyynylle koisiin ja vähän purisee. Siälläki mä oon turvass ja lämpösess aina. Ett meill on kyll himass ihan kliffaa keskenää. Eile orja oli vaa huolissaa jostai, mä en tiijä mistä, mutt jostai. Onneks se nukku sitte aika noppaa. Mä kyllä herätin se sitte pual neljält, ku oli kalkonihinku ja kaveritarvis ja maitonapitki tuli miälee. Kyll se kiltisti nousi eikä urputtanu melkee olleskaa...

Tällee ne hommat pitää hoidella, eiks nii kavrut? Se on purrrrve taas huomiseen!

-------------------------------------

Jeps, kätkin Vincentin maitonapit ja hän saa ohjeen mukaan enintään 10 kpl pvässä. Jouluksi sitten veronpalautuksissa ostetaan kissaheekkuja - eipä niistä hirveän paljon muuhun varmaan riitäkään =/

Päivän slogan: Elämä on kuin suuri banaani, johon apina ei ylety.

Kesken oleva kirja: Minette Walters - Paholaisen höyhen

Päivän biisi - otetaanpas taas kerran, nyt ajankohtaisesti: Marraskuu

Ja sitten kohta täällä ja nyt jo varmaan pohjoisempana voikin harrastaa tätä kivaa leikkiä:

    

MUHEVAA MARRASKUUTA LOKISTANIAN VÄESTÖLLE!