maanantai 6. marraskuuta 2006

TAAS MAANANTAI, VOI EI...


En ymmärrä, miksi maanantai pitää olla joka viikko juuri maanantaina. Se on inhimillisesti katsoen aivan väärin. Aikaisemminkin jo ehdotettiin maanantain poistamisesta viikosta. Viikko voisi alkaa vaikka torstaista, sitten olisi pari perjantaita, keskiviikko ja taas perjantai. Olisi paljon mukavampi lähteä töihin! Haa - sain itseni hädin tuskin vängerrettyä töihin. Läpi tuulen ja tuiskun, sateen ja vaarojen Welhotar uhmaa luontoa ja koipiaan piipertäen Herjaamoon ansaitakseen rahaa laskuja varten sekä kissille ruoka- yms. tarvikerahaa. *Taputtaa itseään päähän!* Urhea minä.


Tunsin eilen olevani lähes kunnossa. Kaksi päivää melko rajatonta lepuuttamista, lukemista ja nettailua. Tämä harha katosi, kun pääsin 20 m kotoa. Koivet alkoivat elää taas omaa elämäänsä. Lisäksi vas. olkapäätä alettiin puikottaa. Ei kiva, ei mukava. Tämä ei kovasti enää muistuta ihmisen eloa, ei ainakaan normaalia. Ei, en minä toki haluakaan olla normaali, mutta mieluusti kävelisin normaalisti, jos se vain sallittaisiin.


Tekisiköhän törkeän tempun, eikä ottaisi enää vastaan jatkoa, vaikka tarjottaisiin? Alkaa käydä yhä useammin mielessä. Eläisi sitä vähemmälläkin, ainakin joten kuten. Saisi olla rauhassa. Sitä minä nyt kaipaisin. Että voisi lepuuttaa kun on tarvis. Ja tarvis on nyt tällä kertaa aika usein. Ai niin - vali-vali-vali, eihän sen niin pitänyt mennä. On vain vähän onea olo. Jos lääkärit eivät tiedä, mikä minua vaivaa, alkaa jo käydä kaikenlaista vähemmän miellyttävää mielessä. Prrrrle! Minä haluan nukkua, lepuuttaa ja lukea. En minä halua tehdä töitä jatkuvasti kipeänä. Tämä alkaa nyt rassata jo aika pahasti.


-------------------------------


Purmenta, kaikki kollit ja kissileidit! Höh - mäkää en diggaa, ett mami menee taas duunii. Mä kyll huomautin siittä aamulla. Mä juoksin ihan hullun lailla ympäri-ympäri-ympäri kämpää ja jolisin ja menin partsille ja jolisin viälä lisää. Ja häiriin mamiskaa ja käkätin. En mä tykkää, ett se menee pois kotoa, vaiks mä nukunki paljo päivisin. On paljo kliffempaa ku se kuiteski on himassa. Vaiks mä siis nukunki. Jos mulla vaiks sattuis olee sille asiaa, tai tekis miäli jotaki, nii se olis ainaki paikalla! Eileski mä sain jauhista ja mamiska jömmäs sitä mulle-mulle-mulle viälä täksi päivää päiväevääks. Ja sitt mä sain kalkonii ja maitonappei. Mutt silti must ei oo kivaa jäädä tänne. Mä kyll tiijän, ett se menee tianaa mulle ruokia, mutt silti. Mä nukuin taas eilen mamin päällä ku se katto idioottilaatikkoo aika paljonki. Se melkee yritti olla hiavahtamatta, mutt sitt ku se liikku, mä menin pois. En mä osaa olla, jos tyyny alla liikkuu. Nih! Ja melkee vahingoss taas puretin sitä, onneks vaa melkee. Ku se silitti mua ja mä olin just syäny sitä jauhista. Aika paljonki. Mutt teki miäli lisää eikä se antanu. Ja sitt tää tulee silittää, grrr, harmitti nii, että pää jo kävi ja hampaat melkee haukkas. Onneks ei sitt kuiteskaa. Melkee sitte taas hävetti. Se oli vaa semmone vaistomaine jutska nääs.



Täss on yks mun löhöömispaikka, jos mamiki punkee tähä pikkusoffalle, sillo mä mahdu tähä ja mä jään niinku sen polvii ja koipii taakse jömmaa. Seki on aikastas hyvä mesta! Mutt nyt must tuntuu, ett pikku pala jauhista ei ois pahitteeks ja sitt piänet aamu-unkot! Ett se on puuuurrrrrve taas kaikille kissinkoille Lokistaniassa!


-------------------------------------


Vincent veti aamulla tosiaan melkoiset aamuhepulit. No, pitäähän sitä saada liikuntaa, mutta se jolina oli vähän liikaa tuohon aikaan aamusta. Partsilla jolina vielä kaikuu ympäri kyliä, joten odottelen kohta jonkun valittelevan asiasta ,>


Päivän slogan: Kokemus on termi, jonka jokainen antaa erehdyksilleen!


Kesken oleva kirja: James Frey - Miljoonia sirpaleita


Päivän biisi: Brown Sugar


Ai että miksi tänään liputetaan, on muuten Ruotsalaisuuden päivä. Lycka till!


MUTTA SILTI RAUHALLISTA ELOA LOKISTANIAAN!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti