En koskaan ajattele positiivisesti, jos vain voin sitä välttää. Mutta nyt on pakko sanoa, että kelit taas tarjoavat sellaista viihdykettä, että onneksi on vain nuo kolme aamua tänne Herjaamolle tultavana. Nyt on jo pluikasta, jos se pirulauta tuosta alkaa pakastaa, on taksilla taas töitä viedä ja tuoda Welhotarta. Taksimaksut ovat tietty pois ruokarahoista - toisaalta, se lienee pelkästään hyvä. Jospa olisi joku, joka toisi ja veisi minut, mutta kun ei ole! Tutuilla on kyllä muutamalla ajokortti, mutta ei sitä ajovälinettä. Ja jos olisi molemmat, asuvat sen verran kaukana, ettei kannata lähteä kuskaamaan. Vaikka maksaisinkin ihan silkalla oikealla rahalla, kohtuudella tietty. Eikä tuo perkeleen matkakaan olisi terveillä koivilla kuin 15 - 20 min. kävely. Terveillä, perkele! Alan raivota kohta itselleni, vaikka en asialle mitään voi. Tsorgen, taas!
Aamulla paloi vielä lyhtykynttilä, jonka sytytin perjantai-iltapäivällä töistä tultua. Halpiksella saa hyvääkin. Nämä ovat niitä öljykyntteleitä lyhtyihin, niitä on eri värisiä, minulla nyt valkoisia ja punaisia, viime vuodelta jääneitä. On se aika mukava katsoa kuitenkin sisältäkin päin. Ja parvekkeella tuoksuu kynttilälle...
Herjaamolla on tänään työpaikkakokous. Katselin juuri esityslistaa. Vinkeästi muotoiltu! Ensin tämän hetken kuulumiset, sitten tilastot. Ja seuraavana, kappas vaan, osaamiskartta ja yhteistoiminta. Mielenkiintoista tuo sijoittelu. Ja sitten yleisön suosikki eli pikkujoulut. Johon varmaan käytetäänkin sitten eniten aikaa ja voimavaroja. Taidan jättää nekin väliin. En sentään kokousta. Yleensä nämä kokoukset kulkevat aika sutjakasti, mutta työtilanteesta keskusteltaessa alkaa väninä. Täällä on sovittu, että jos jollain on liikaa töitä, pelkkä maininta riittää ja apua tulee. Mutta ei, jotkut leikkivät marttyyriä ja valittavat sitten kokouksessa vasta, korkealta ja kovaa.
Eilinen tarpominen apoteekkiin kotio mennessä vei voimat ja hingut täysin. Kotona ei jaksanut enää tehdä mitään. Onneksi oli ruokaa väännettynä valmiiksi vielä tämän päivän tarpeisiin. Tänä iltana siirrytäänkin taas suursuosikkiin eli tonnikalakantaan. Lotkotin melkein tunnin, ennen kuin suostuin edes keskustelemaan Vincentin kanssa ja avaamaan postin. Pirulauta näitä kelejä, kun mennään äärimmäisyydestä toiseen. Joku roti saisi olla, kiitos. Myös talvella, jos kesällä oli pitkä kuiva kausi, sen voisi toistaa nytkin, noin vain niinkuin vinkiksi.
-------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrr - uaaaaaaaaaaaah - menta kaikille kissinkoille! Että mä oon jaksunut taas goisia. Eilenki ku mami tuli, se meni heti lököttää. Mä yritin jutella, mutt ei se vastannu. Mä menin sitte goisii. Ja kun se nousi, mä sain vähän heekkuja ja se tömäytti taas mutt uudelleen goisiin. No kävihä siinä sitte taas nii, ett ku mamiska rupes puuhaa nukkumista, musta tuli taas pirtee kissa. Mehä ollaa yöeläimiä, nih! Mä puuhastelen tossa itekseni pitkin yötä kaikkee piäntä eikä mami siihe herää. Tosin viime yönä mä kävin tossa yhden tianoolla jotai kysymäss, mutt se sähähti vaa, ett "Hiljaa, nyt on yä!". Ja kun mami sähisee, on pakko totella. Eli just viis minsaa ennen ku se kello soi, mä kävin herättää sen. Se sanoo ittekki, ett on mukavampi herätä kissin ääneen ku kamalaan herätinkelloon. Se inhoo sen ääntä. Niin mäkin kyllä. Se on semmone inha ääni, ku menee läpi korvista ja tekee melkee kipeetä! Mä oisin kyll eile ollu vaiks vähän pidempää partsill, mutt mami sano, että siält tulee kylmää sisää. Höh - ois laittanu enempi vaatetta sitte. Mutt kyll mä tuun siältä sisää, kun se sanoo. Muute vois olla, ett mä en pääsiskää sinne! Se nimittäin sano, ett se ei ala mun portsariks talvell, ett joka väliss avataa ja suletaa oveja. Nii mä yritän olla sitt aina vähä pidemmä aikaa siälä, ett sen ei tarvii juosta. Paitsi ett yks päivä se duunas safkaa ja mull tuli galsa. En mä jolissu ees. Mä kiipesin partsin pöydälle ja tungin nenän ikkunaa, siit mami sitt huomas, ett mä haluun sisää ku tassui alko kylmii!
Täss mä taas tosi siististi tuijotan maitonappipussii - sillo se oli viälä pöydällä. Hei, hei, nyt mä tiijän miss ne on, mutt sinne ei kyll kissa pääse, jos ei vahingos jää kaapin ovi auki. Ne ovet on toooooosi hankalat. Mutt nyt mun tarttee mennä jatkaa mun unkkoja, mä vetäse viälä vähä tota aamupalaa, nii nukuttaa viälä paremmi! Se on purrrrrrrrrrrrr taas huamiseen!
-----------------------------------
Kyllä Vincent osaa sitten istua siististi ja pummia, täytyy myöntää. Vain anova kissakatse tyyliin "Minä, raukka, orpo pieni kissi, joka ei juuri koskaan saa mitään heekkuja", vain kylmä ja tunnoton ihminen voi silloin kieltää häneltä mitään!
Mutta tämä täällä lähtee kohta katsastamaan jostakin hirmuisen vaffaa kaffetta. Yöuni jäi taas katkonaiseksi, kun heräilin särkyyn ja painijaisiin ja kerran Vincentin purraukseen.
Päivän slogan: Päivittäinen annos blogeja pitää lobotomian loitolla!
Päivän biisi: Tonnin stiflat
Ja tänään 7.10.1952 syntyi mm. Vladimir Putin, Venäjän presidentti. Enpä oikein tiedä sitten noista onnitteluista, sano.
EDIT: Kuten Zimbo ansiokkaasti huomautti, onkin jo marraskuu. Mutta en voinut vastustaa tuota kuvaa(kin) emmekä me Welhottaret ole niin tarkkoja kuukausissa, kunhan edes vuosissa jotakuinkin pysytään. Siirrän siis kelloani kuukaudella huomiseksi. Kiitos!
Hehän ovat kuin kaksi marjaa:
LIUKASTA, SATEISTA JA MUHJUISTA TIISTAITA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti