On tämä yhtä hvttiä! Oli pakko lähteä taksilla töihin. Onneksi on lyhyt matka. Tuolla kelillä tuskin tervekoipinenkaan pysyy pystyssä. Pääsin talon nurkalle eli n. 10 m, jonka jälkeen jalkani kirkuivat. Näytti siltä, että päällyste on sula ja vain vähän lunta päällä, mutta ei, eipä tietenkään. Kävelytiellä oli jäätä, päällä lentävää lunta. Kävele siinä sitten, kun jo sulankin aikaan on vaikeuksia. Joten ei kun taksi ja Herjaamoon! Tänään on laitettava viestiä sille fyssalle, että jos voisi laittaa anomuksen sosssun puolelle työssäkäynnistä taksilla eli siis kuljetustuesta. Sehän vain kohentaisi kaupungin taloutta, jos minä kerran pystyn olemaan töissä ja verovaroja tulee. Matkakin on lyhyt ja omavastuu kuitenkin edelleen on olemassa. Mutta kun sitä saatanan diagnoosia ei ole. En minä tätä jaksa, en kohta ollenkaan! Kohta kaivaudun peittojeni alle ja suljen kaikki puhelimet. Makaan siellä seuraavat kuukaudet. Aivan hipo-hiljaa. Että vidhuttaa, sano!
Vahingoniloisesti voipi tietysti todeta, että osa Herjaamon väestä olisi tänään lähdössä pikkujouluritsailulle. Kuulin juuri radiosta, että suunnitelmissa on kaikkien Tallinnan laivavuorojen peruuttaminen tänäänkin. En ole katkero, mutta sen verran bitteri kuitenkin, että toivon heidän kaikkien tulevan parhaissa vetimissään töihin matkalaukkuineen, kunnes saavat tiedon mahdollisesta matkan peruuntumisesta. Itse kun olisin kovasti mielelläni lähtenyt myös mukaan, mutta kun koivet ei kestä edes sitä, stna! >¤("#&&!" ja tästä voi poimia vielä omia valittuja kirouksiaan. No ei, en kai minä sitä oikeasti toivo. Kututtaa vaan nyt niin reilusti, että vaikea edes määritellä.
Sain taas nukuttua harvinaisen hyvin, sen 5 h minkä nukuin. Tosin näytettiin taas jotain kotivideoita, mutta unensieppaaja toimii niin hyvin, että ne eivät olleet painijaisia. Sitä ei kestä kukaan, jos nukkuu huonosti ja unetkin ovat vielä kamalia. Nyt eivät siis olleet, onneksi. Mutta jos kuluttaa pienessä residenssissä lähes puoli tuntia kylppärireissuun, kun on pakko hinata itsensä ylös ja seinistä sekä huonekaluista tukien päästä kylppäriin, ei kaikki voi olla kohdallaan. Minusta ei! Ja edelleen tuntuu, että tämä lääkäri ei sitä ymmärrä, millaisia ovat helvetin tuskat heti aamulla herätessä. Tilanteelta voi välttyä niin, että loikoisi ja yrittäisi varovasti venytellä, mutta työaamuina siihen ei ole aikaa. Tai että pääsisi kylppärireissun jälkeen lepuuttamaan. Ei sekään onnistu.
Tämä nyt on taas tätä Polgaran perusvalituslokia, mutta ei voi mitään, tämä on taas tänään päällimmäisenä. Edes mömmötys, joka kaataisi tavanomaisen (!) ihmisen (!!) petiin, ei auta Welhotarta. Auttakee!
Ja kaikille joutilaille: pitäkää nyt tauko. Tässä Heikiltä poimittu Avatargeneraattori - hupia siinä klemmareiden järjestelyn lomassa!
----------------------------
Purrve, kaikki kissinkat! Hitsi ett partsillaki on galsa. Mä halusin hirveesti käydä siälä aamulla ja tiätty mami päästi. Mutt eihä siällä voinu olla. Siis hei, meill on partsilasit ja silti mult meni kaikki kaavat ihan sekasi. Kun mä tulin takasi, mami nauro. Mä varmaan näytin ihan hölmöltä. Hölmöö se onki, ku niitte lasien väleis on rakoset ja niistä sitä vasta tuuleeki! Enhä mä sitä voinu tiätää. Mamiska oli eilen illalla poissa, se tuli vast myähemmi ku tavallista ja Pojan kaa. Ne oli hakeneet mulle-mulle-mulle ruokaa ja heekkuja. Ei tost mamista nii välii, mutt Poika kantaa mulle aina kaikki mun tavarat. Poika on ihan parasta mamin jälkee! Nih! Vaiks se vaan nauro Kollikalenterille...ei se oikee hiffannu. Mutt muute mä purrrrrrrasin sitä ja mä rakastan sen Pojan reppuu. Se on ihana reppu, ku siin on sellasii tarrajutskii, mihi kissi voi kihnaa itteesä. Ihan ku joku rapsuttais. Ja siihe jää ylimääräset kaavat, kaikki. Mmmmmmmmmm. Ja sitte siin repus tuaksuu hyvälle. Kirjoille ja ruualle. Mä rakastan niitäkii tuaksuja. Mä tungen aina pään sinne reppuun ja kattelen, jos jotai ois jäänyt vaiks. Siis vahingossa, niinku. Mutt ei oo. Pojalla sitt on vähä hommaa rapsutella mun kaavoja irti siittä, mutt ei se koskaa sano mulle ilkeesti eikä oo mulle ilkee. Nii ett kun mun parhait kaverei on ihan ekaks tiätty mami, Gummititi ja -siti ja Kummisetä, niin kyll Poika on ihan siinä kaa mukana. Siis niinku ihmiskaverei. Pitää yksinäisell kissall olla niitäki!
Mami aamulla urputti jotai kuljetuksista - täss ois tämmöne kissataksi, jota mä käytän ku mä tuun Catbarista. Kävisköhä tää malli, vaiks on se näiss keleiss tiätty vähä tuuline. Mutt ei tarvii kävellä kuiteskaa;D Se oli ensin heekkujen ja hepulin paikka - nyt basen nurkka oottaa mua goisii! Se on purrrrrrrrrrrrrrrrrrrr ja läpsäsyt taas huomisee!
-----------------------------------
Vincent suorastaan huusi, kun tulinkin pari tuntia myöhemmin eilen kotiin. Piti käydä kirjastossa ja ruokakaupassa. Vei aikaa, tuuli työnsi takaisin koko ajan...
Päivän slogan: Aita on vihreämpää ruohon toisella puolella!
Kesken oleva kirja: Terry Prattchet - Naamiohuvit (toim. huom. *kikattaa*, terveisiä vaan taas Ankh-Morporkista ;D)
Päivän biisi: People Are Strange
Ja sitten ilahdutetaan varmasti ainakin yhtä lukijaa:
TOSI MYRSKYISTÄ JA VINKEÄÄ TORJANTAITA LOKISTANIAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti