SUNNUNTAI, EI SIITÄ SITTEN SEN ENEMPÄÄ - OLKOON!

Sunnuntai – taas, jäks! Viikon mielenkiinnoton ja kotityötäyteisin päivä. Ei kiva, ei mukava. Ensi viikko on taas täysi töitä ja se helvatun tentti. Ei mitään kivaa odotettavissa. Muutama hyvä kirja kylläkin, ei muuta. Ei siis yhtään mitään muuta! Lisää särkyjä ja ketutusta, tietty. Eilinen muutaman sadan metrin kävely teki minut taas rammaksi ja kipeäksi koko loppupäiväksi. Että ottaa päähän. Vasenta koipea särkee täpöllä, liikaa, särki koko yön. Oikeaa kättä samoin. Argh! Nukuin 4 h, tosin otin eilen tunnin iltapäiväpäikkärit...

 

Eilen käytiin Kummisedän kanssa roudausretkellä. Malmin kirjasto tarjosi mukavan määrän luettavaa sentään viikon ratoksi. Kaupat tarjosivat maksua vastaan normiruokaa, pahus, eikä juurikaan oranssia, vain roipentelisuikuleita paketillisen. No, se riittää tänne huusholliin. Ei täällä ennenkään ole ruuilla juuri juhlittu. Kirjastosta sen verran, että valittelin Helmetiin tuota 20:n kirjan varauskattoa. Sain pikaisesti vastauksenkin, että tästä ei nyt erivapautta voi saada, mutta ovat vuodenvaihteessa mahdollisesti ehkä nostamassa määrää. Jee – tämä täällä kovasti arvostaisi sellaista. Nyt tilauksessa on muutama opus, jotka vaan seisovat jonossa. Eli kirjoja on määrällisesti vähän ja varaajia paljon. Joku kehtaa vielä pitää kirjaa useamman viikon, jopa kuukauden! Tämä syö Welhottaren pinnaa. Heti päivityksen jälkeen käyn tekemässä lisää tilauksia eilisten lainattujen tilalle. Se jäi eilen tekemättä, oli muuta puuhaa ennen unetuksen alkamista.

 

Belgarion oli siis eilen kotosalla. Oli viettänyt koko viikon reipasta retkielämää metsässä, yöllä oli jopa tullut runsaasti lunta, jonakin yönä siis, kesken vartiovuoron. Poika oli muuten kunnossa, mutta jalat näyttivät taas erikoisilta. Annoin hoito-ohjeita ja patistin näyttämään, jos siltä yhtään tuntuu. Pidemmälle marssille ei niillä koivilla ole kyllä asiaa, sanoi äitee ja tunki mukaan Bacibactia ja neuvoi, että mitään laastareita ei ehdottomasti pidä käyttää. Suihkuttelua, puhtaita sukkia ja ilmaa sekä ainakin yöksi voidetta. Toivottavasti se siitä. Ei paha eikä kumma vamma, mutta erittäin epämiellyttävä liikkuessa. Muuten hänellä ei ollut erikoista. Nyt alkavat varsinaiset kivat hommat eli korjaus- ja purkutoimet. Jokaisen pojan unelma ,D Katsoa mitä mikin vehje on syönyt ja mahdollisesti ehjätä se oudoin kotikutoisin toimin. Vielä on kuitenkin jäljellä 4 – 5 metsäretkeä ennen tammikuuta – ja suuri loppusota. Lohdukkeeksi kannoin lehmäkarkkeja ja vähän suklaata. Läppärikin hänellä toimii, vaikka muut raaskulle nauravat! No, onhan se vanha, mutta toimii ja kestää melkein mitä tahansa. Niin että mitä välii! Lomatkin pyörivät nyt melkolailla kunnolla, mikäli ei tee mitään töppäyksiä. Ja kuten tuolta kuvasta näette, tässä alla lähiotos Pojan kallonmuodosta! Lupasinhan sen viimeksi todisteeksi, että ei ole valitettavasti epyktiläistä perimää eikä kuhmuja eli en ole tipautellut vauvana päälleen ;D

 

Söimme yhteisen lounaan Kummisedän kanssa. Tagliatellea ja tomaattipohjaista pastakastiketta ja chili-juustosoossia vielä sen päälle ja vielä katteeksi makeaa chilikastiketta. Oli muuten herkkua, upposi kaikille erinomaisen hyvin. Tosin Kummisetä onnistui levittämään osan annoksestaan myös matolle. En minä suuttunut, ilmoitin vain, että hänellä on tiedossa keikka matonpesukoneelle. Ja ihan varmasti, kyllä nih! Meillä se, joka sotkee, myös korjaa sotkunsa. Ei sen kummempaa.

 

No niin, tänään vuorossa oikein miellyttävää pyykinpesua, vähemmän miellyttävää  siivousta ja sitten taas mukavaa ruuanlaittoa, kukkien hoitoa ja perusteelliset kylpy- ja suihkutustoimet. Mieli tekisi saunaan, mutta kivut estävät. Argh! Uskaltaisikohan sitä riskeerata? Pahus kun täällä sisälläkin on viileää, melkein kylmää...

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta kissinkat ja kliffaa söndaagia! Mull hei tuliki eile sitt oikee vinkee päivä, niinku mä vähä meinasinkin. Noi meni kaupoille nii ni Poika tuliki melkee heti mun seuraks. Se söi jotai aamupalaa ja mä vaa kattelin, ei ollu enää kalkoniikaa. Sitt ku mamiska tuli, se alko duunaa safkaa. Ja hei, mä sain oikee jättibiitin jauhista, kerranki kunnollisen köntin. Ku mamill oli semmone vähä isompi annos ruakaa tulossa nii ni mäki sain sitt tavallist enemmä heekkuu siinä! Kilti mami – se toi kans lisää napikoita ja monta puukkii kissinruakaa. Ja sitt mä näin kans broiskuu ja donaripuukkei. Ett kyll meill on ens viikoks jotai mulleki sopivaa muanaa. Jeee! On mamiska kilti, välillä, joo. Mutt Poika on kyll ihan ehdoton, hei. Mä menin sitt ku mä olin syäny, ni ihan sen viakkuu toho pikkusoffall ja leväytin itteni siihe. Hihihih, se uskalla tyäntää mua syrjää, nii mä vaa levisin ja sille jääny melkee yhtää tilaa. Kiusin sitä *kollivirn*! Mamiska sitt tuli ja näytti, ett mite mua voi takamuksest tyäntää nätisti vähä sivummall. En tykänny, melkee puretin mamii, en kuiteskaa Poikaa. Se on nii kilti mulle aina, tosi kilti! Ja mä vahtisin sen Reppuu ja Rotsii ja nuuskutin niitä ja Poikaaki. Ne tuaksu niin hurjan erilaisilt! Mmmm, mä olen onnenkissa. Nytki mä makoilen täss sänkyss ja kattelen mamin nakutust. Mä oon saanu jo kalkonii ja napikoita ja käyny ulkona. Koht mami tulee varpisti tähä viakkuu – nyt on niin varhast, ett se ei voi alkaa tekee mitää juttui. Me saadaa lotkottaa kaksistee täss viärekkäi ja meill on lämpöst ja mukavaa. Voi vinde, hei kavrut, siit tulee koht jo niinku kaks vuatta, ett kaks vuatta sitte mä tappelin mun elämäst tualla yksin ulkona! Ja pelkäsin ja mull oli kylmä ja nälkä ja kaikkee. Ja nyt mä oon täällä *tyytyväinen huokaus*. Mamiiiiiiiiiiiih – heti viakkuu, mä tartten seuraa ny....

 

 

Ai nii, toss on sitt toi Pojan kuva! Mamiska otti foton, miss mäki oon mukana, se vissii laittaa sen tähä huamenna. Jooko? Mutt mamiiiiiiiiiiiiiiiih – tuu jo, mä haluu sut viakkuu!

 

----------------------------------------

 

Tullaan, ihan kohta, pari riviä ja kirja mukaan ,D

 

Päivän slogan:  Juominen ei auta murheisiin; ongelmat osaavat uida ja todelliset ikävyydet jopa sukeltaa...

 

Päivän biisi: Vapaus on suuri vankila

 

Luettua: Pauliina Vanhatalo – Lääkärileikki, ei hullummin tältä leidiltä. Kertomus lääketieteen opiskelijoiden ns. normielämästä, joka kerrottuna tässä ei kummemmin minua kiinnosta eli kilpailua opinnoista, ihmisiä ja suhteita, juhlia jne. Mutta, sen sijaan, erittäin hyvin kuvattu vanhemman, syöpää sairastavan naisen tuntoja sairaalassa, sairauden kohtaamisesta ja ympäristön suhtautumisesta. Opiskelijoiden ja naisen tiet risteävät vain pariin otteeseen, mutta yllättäen tämä sivujuonne on ainakin minusta paljon kiinnostavampi ja paremmin kerrottu. Kohtuuhyvää tekstiä siis, tämä puoli, eli suositan lukemaan – en kuitenkaan osaa arvottaa hyväksi. Kiitän vain tästä jo mainitusta osuudesta, joka on erittäin hyvin kirjoitettu! Juha Numminen – Naskali, kelpoisaa kotimaista rikoskirjallisuutta, siitä paremmasta päästä. Ei hirveää kikkailua vaan raadollista kerrontaa. Welhotar pitää ja suosittaa eikä paljastakaan sen enempää. Tosin vain tämäntyyppisen kirjallisuuden kavereille, edustaa sitä tiettyä lajityyppiä, josta joko pitää tahi sitten ei. Minä siis pidän ,D

 

                              

 

                         SUHTEETONTA SUNNUNTAITA!

ONKO VIIKONLOPUSSA MUKA JOTAKIN HYVÄÄ? TÄH?

Heheeeh – oikein Welhottaren kelejä; räntää, sadetta, tuulta, vettä – kiroilua, manailua, jupinaa! Hei, tätä se on tästä eteenpäin monta kuukautta. Mitä väliä, sisällä on kuivaa ja lämmintä, kissa, kirjoja ja läppäri. Se on aivan riittävästi minun viihdykkeekseni, en minä mitään kauniita ilmoja tässä tarvitse. Tästä on hyvä jatkaa eli tällaista riittää varmaankin helmikuulle, jolloin aletaan manailla pakkasia, jäätiköitä ja kylmyyttä *virn*. Repikää siitä, te ilmoilla raskautetut!

 

No niin, eilen Herjaamon tilanteeseen hermostui jo työkaverikin. Tuli ovelle kertomaan, olenko huomannut,että jotkut viettävät tuntisotalla aikaa kaffehuoneessa käyden välillä soittamassa muutaman ei-työpuhelun. Jeps, tästä juuri postasin pari päivää sitten. Joillakin on aikaa. Hän päätti sitten lukea netistä päivän lehdet. Minä käytin tunnin työaikaa luvattomasti opiskelumateriaalin siirtämiseen toiselle palvelimelle, että pääsen niihin käsiksi myös kotoa. Sitten siirryin leikkimään työntekoa. Ziis tätä maailmaa. Yksi päivä koulutuksessa ja eikö taas ollut tehty sovelluspäivitys. Ei siinä mitään, mutta sovellus oli jo syntyessään päin perhettä ja päivityksillä asia on vain mennyt kehnompaan päin näin loppukäyttäjän kannalta. Nyt ne iskivät lähes viimeisen niitin. Hommat menevät tosi hankaliksi ja teettävät lisätöitä – raivosin ja meuhkasin kovaan ääneen. Totesin, että jatkoja en taida tarvitakaan... ei näillä emmeillä huvita enää edes työ *leveä virn*. Lisäksi huomasin, että jos käyn lähiesimiehelle ilmoamassa muutamasta asiasta ja pyydän toimenpiteitä, jatkoja ei taatusti tule. Ai että miksei – no, lähiesimiehen tytär on itse mukana em. asioissa mm. lusmuilemassa tehokkaasti. Sukuhan on joillakin aina paras, veri vettä sakeampaa jne. Eli taidan nyt tietää, miten välttyä jatkoilta, ehheeehh *kolkkoa hekotusta*!

 

Kummisetä on huomannut myös omassa uudessa työpaikassaan todella outoja asioita. Jo kahden viikon jälkeen hän eilen totesi, että tuskin hänellekään jatkoja tulee ja sanoi myös, että tuskin hän niitä edes haluaisi. Tunnelma virastossa on kireä, klikkiytynyt, perseennuoleminen on jokapäiväistä ja silminnähtävän tehokasta. Sääli – paikka olisi muuten kiva, palkka kohtalainen, lähin työkaveri mukava jne. Eli päätimme eilen lähteä joron jäljille tammikuussa, aloittaa tehokkaan ympärivuorokautisen juomisen, laittaa kämpät peliin, asioida fattassa ja lopulta mennä naimisiin. Silloin, koska meillä olisi orpopoika, ottolapsi Vincent, meitä tuskin heitettäisiin pihalle, vaan asunto järjestyisi ja fatta  & KELA maksaisivat vuokran ja saisimme lyhyen loppuelämämme viettää kaupungin asunnossa jossain kartan ulottumattomissa viettäen paheellista ja kuluttavaa elämää sekaantuen pikkuisiin rötöksiin ja kotiviinin sekä pikakiljun salaisuuksiin. Eikö olekin mahtava tulevaisuudenkuva? Kyllä se kipukin jatkuvassa jurrissa jäisi unholaan. Kummisedän sairaudet eivät paranisi, mutta elinaikamme lyhenisi niin, että mitään tarvista eläkkeiden maksuun ei yhteiskunnalla enää olisi. Että ei kun toimeen vaan – aikaa on siis joulukuun loppuun asti!

 

Opiskelusta – hah, löysin osan vanhoista materiaaleista. Näytin Sedälle muutaman uusista aikaansaannoksistani ja hän ainakin arvotti ne täysin hyväksyttäviksi. Jees, olin ilokas ja luotan Sedän asiantuntemukseen tuossa asiassa, koska hän on myös toiminut kouluttajana. Nyt vain kokoamaan näyttökansiota. Ai niin, se tentti. Niin, tuota, juu – sehän on vasta torstaina, ei kai tässä nyt mitään kiirettä ole?! Eihän? On niin paljon muuta tärkeämpää luettavaa ja sellaista pientä puuhastelua. Ja jostakin kumman syystä tuo materiaalin esiin ottaminen aiheuttaa Welhottarelle välittömän unetusreaktion eli olen ainakin kahtena iltana nukahtanut äärimmäisen sikeästi tenttipapereiden viereen. Ne kannattaa siis pitää saatavilla ahinappien ja unetuslääkkeiden lisäksi. Eli en ole tehnyt vielä mitään, melkein mitään... vähän kurkannut kyllä. Ainakin sisällysluetteloa.

 

Belgarionkin on saapunut kaupunkiin. Hänellä on karmivaa kerrottavaa öisistä, jäätävän kylmistä metsäretkistä. Lupasin tagliatellea ja jotakin pesto- tms. pohjaista kastiketta lounaaksi. Hän puolestaan lupasi avittaa parissa asiassa ja kertoa karmaisevat kuulumisensa. Roudausretkelle lähtee kuitenkin Kummisetä mukaan, päätin antaa Pojan nukkua tänä aamuna. Intissä tuo nukkuminen ei näytä olevan kovin pitkää ainakaan metsäkeikoilla kylmässä ja märässä yössä... Roudauksesta vain sen verran, että kirjoja näkyy tulleen jokunen. Hyvä, eli hyllyistä lisää sitten, pari on vielä kotonakin lukematta. Jääkaappi ja varastot ovat lähes tyhjiä ja ne on nyt pakko täyttää. Minulla on sen verran lovvoa, että onnistuu vielä tämän kerran. Kummisetä lupasi maksaa velkojaan maanantaina eli tilipäivänä. Eli saamme vielä aikaiseksi jokusen päivän ruokalistankin. Ja Belgarionille pitää saada vähän herkkuja mukaan, toki. Ei kai sitä nyt lasta korpeen Riksuun ilman suklaata tms. Eihän?!

 

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrve, kattiskanderit! No juu, taas orja punkee ylös vähä kahde jälkee. Kyll se on outo, tosi outo. Välill goisii, välill punkee. Höh, ei kissiraukka jaksa tajuu. Eilen ne söi jotai siänisoppaa ja leipii. Siis ei mitää mulle, mä sain vaa normiruakaa. Tänää ne menee kaupoille! Hei mamiiiiiih – napikat on melkee loppu, mulle napikoita ja puukkiruakaa. Siis niinku jos ei kunnon ruakaa kerta taaskaa irtoo. Mä kyll kuulin, ett se lupas Pojall taas heekkui. Mmmm, Poika ja Pojan Stiflat ja Reppu on taas tulos käymää, jeeeeeeee, mä pakastan niitä ihan täpöllä! Mä saan nuuhkuttaa ja vahtii ja olla Pojan viakus. Varpisti se antaa mun syädä vähä sen ruuastaki, jos mamiska ei anna. Vai antasko se? Mä en oo ikinä koklannu, ei se oo enne antanu, mutt jos kuiteski. Mamiskast ei aina tiädä, taas eile se nuuskutti parii tyynyy, tota, mä painelin bastuu jo valmiiks. Vähä se katteli pitkää... *pitää kuonoaan lujasti kiinni* Ett meill on vissii tuloss ihan kliffa päivä taas. Tylsä vaa, ett parsill ei enää voi sillee olla. Mä miälellää ottaisin viälä vähä suulista. Mutt kyll se taas myähemmi sitte, ett mäki rusketun vaiks jouluks ihan kunnolla. Ainaki voi toivoo, miksei muka, täh?

 

 

Nonnih, taas se laitto noit pilaantuneit härskei kukkeleit – no anti olla. Mä melkee goisin taas! Mamiiih - tuu viakkuu! Hei – kliffaa viikendii jokasell ja huamisee taas...

 

------------------------------------

 

Jeps, minäkin painun takaisin sänkyyn, lukemaan siis ,D

 

Päivän slogan: Parempi kuolla seisaallaan kuin elää polvillaan! (Emilio Zapata)

 

Päivän biisi: Sex, Drugs And Rock N' Roll

 

Luettua: Hunter S. Thompson – Rommipäiväkirja, Welhotarhan pitää aina Thompsonista ja siis tästäkin. Olisi ansainnut suomennoksen jo aikaisemminkin, mutta hyvä näinkin. Rommihuuruista elämää ja kirjoittamista(kin) lämpimässä, rappion täyttämässä ympäristössä, jossa kirjailija itsekin hyvin viihtyi. Thompsonin nuoruudessaan kirjoittama opus, joka antoi taatusti suuntaa myöhemmille villimmille virityksille ;D Tuollahan viihtyisi Welhotarkin ja suosittaa kaikille!

 

                                

 

                            LUSMUILEVAA LAUVANTAITA!

 

                          

TÄSSÄ PÄIVÄSSÄ EI OLE MUUTA HYVÄÄ KUIN NIMI - PERJANTAI!

Aamun kärsimykset alkoivat nimittäin sillä, että Hörhö yritti viheltää parvekkeen alla. Jotakin outoa tuhinaa kuului. Haki siis viimeiset senttinsä pois ja suuntasi Kampin Valintaan hakemaan aamumehua. Tämän jälkeen minä jo säntäsin odottamaan taksoa. Aivan, tuli viesti, että autoa ei ole saatu. Ei ole siis saatu, vaikka tilaus on tehty viime sunnuntaina. Eihän sitä nyt voi etukäteen tilata, eihän se nyt niin käy. Soitin HMPK:n, josta kerrottiin, että juu, takso on tulossa, Helsinki-Datan kautta, eikä ilmoita mitään. Sitten näin takson tulevan ja kääntyvän suoraan vastakkaiseen pihaan. Heiluin keskellä omaa pihaa, välkyttelin heijastimia - ei mitään vaikutusta. Kunnes kuski kääntyi ja ihmetteli mikä olento tuolla pensaiden keskellä väijyy, ihmetteli ja ihmetteli, ajoi sitten hyvin varovasti pihaan. Paljastui uusi, uunituore poikakuski, joka ajoi ensimmäistä HMPK-kyytiään, lähes ensimmäistä kyytiään Malmilla ja oli muutenkin... hmmm... kovin ajattelematon ja hulvaton ajotyyliltään. Ajo Herjaamolle piti opastaa ja lisäksi varoittaa mutkista ja mäistä! Minusta tulee kohta opastuksen ammattilainen tätä menoa! No, täällä ollaan, sentään sisätiloissa, ziitosta vaan!

Eilinen lähiopetuspäivä oli taas mukava, mutta tavallisen tiukka. Paljon asiaa yhdessä paketissa siis. Vähänkö väsytti taas, ei itse asia, vaan tahti! Seuraavan lähipäivän sisältöä sitten muutettiinkin niin, että keskitytään vain yhden asian preppaukseen, mikä ilmeisesti on muitakin vähän riiponut. Eli opetussuunnitelma ei ollut mitoitettu ihan tarpeiden mukaan, onneksi tämä voidaan näköjään korjata helposti sisäisellä päätöksellä. Minua riipoo nyt se, että en tunnu löytävän mistään niitä vieraskielisiä dokumänttejä, joita aioin liittää näyttööni mukaan. Ettei vain muutossa olisi joutunut hukkateille, prle! Tuolloin minut pakotettiin heittämään pois suuri osa papereista. Kelelauta! Eli vanhoja työpapereita en voi lähteä enää mistään etsimään eikä niitä minulle enää tietysti luovutettaisikaan. Uusia en jaksa tehdä, eikä aikakaan oikein riitä. Pakko löytää jotakin viikonlopun aikana, ihan pakko...

Kummisetä kävi eilen ruokittavana ja käytiin läpi taas osaa atk-puolesta. Ilta meni huomattavan vikkelästi ja oven sulkeuduttua olin taas valmis nukkumaan. Repoväsy iski, ihan mahdoton sellainen. Nukuin jälleen ainakin 5 h sikiunta, vaikka Vincent yritti jolista omiaan. Aamu olikin taas pelkkää kipua ja särkyä, turha edes mainita. Töitä en taaskaan uskalla vilkaista - kukapa niitä olisi tehnyt. Tulee siis kiireinen päivä, jälleen kerran. Mikäli oikein arvaan (eikä lomakielto ole iskenyt päälle) Belgarion on tullut jo illalla tai tulee viimeistään tänään lomalle. Kiva, apuja tarvitaan huomenna taas pariin asiaan. Ja se pojan kallo pitää kuvata, ööö, siis ottaa kuva, digikuva ,D Oli se niin puhto että! Ja huomenna roudausretki, kirjoja näyttää tulleen kiitettävästi. Ruokaa ei ole. Jömmadonaritkin on syöty. Näkkäriä ja kaffetta on, vähän juustoakin vielä. Juuri muuta ei. Kyllä sillä tämän illan pärjäilee!

--------------------------------

Moi vaa, kavrut - nii ja kliffaa viikendii taas ihan kaikille. Jos mä vaiks unohdan sanoo, nii heti alkuusa jo tää toivotus. Ei mull kyll mitää erikoist taaskaa oo kertomist. Eile me saatii heekkui. Mami teki Wanhaa Kostajaa, njammmmm. Kattokaas, se upotti siihen kaks puukkii donarii. Joo, mä sain kokonaisen pualikkaa puukin ihan itelleni. Kyll oli hyvää. Nii et mäki sitt goisin. Joo ja mamin viakus, vaiks toisell pualell ku tavallisest. Joteski sen viakkuu taas eile oikee mahtunu kunnolla, ku kirjoi oli sänkyss ja jotai paperei ja puhelin ja vaiks mitä roinaa. En tajuu, hei. Siis sänkyss pitää olla aina tilaa kissill eikä millee tyhjänpäiväsell roinall. Ett kandeis niinku muistaa! Ai se uhkaili, ett ei oo safkaa. Höh, mull ainaski on. Mä tsiigasi ku mami eile katteli jääkkärii, siälä oli viälä niit mun pussiruakii. Orjill mitää välii, ne voi olla syämättäkii. Pääasia, ett mull riittää kaikkee. Napikoita oli viälä, mami laski niitäki. Vähäks on taas tarkan pelin ajat. Nyt on ulkon taas sen verta kurja keli, ett mä vaan käväsin partsill ja menin takasi sänkyy. Taidan viättää tän päivän vaihteeks goisimall ja oottaas mamii takasi.

Tiätteks te, hei, mami ei taivu ees tällee =O Tää on ihan siivousnormitaivutus meikäläisell, ett vähäks on orja kankee *virn*. Hyvii päiväunkkoi vaa kaikill - pysykää sisällä, siälä on tosi kurjat kelit!

---------------------------------

Minä pysyn sisällä ja odotan aamukaffetta, kiitos vinkistä!

Päivän slogan: Tupakointi on niitä varten, jotka tahtovat harjoittaa syntiä vaatteet päällä! (Jarkko Laine)

Päivän biisi: Kiitti jätkät

Luettua: Susan Nathan - Toinen Israel, alunperin brittiläinen Nathan muuttaa Israelin arabialueelle, jossa melko tuntematon totuus odottaa. Ihan yleistiedon ja uteliaisuuden takia, kannattaa tarkistella mielipiteitään ja olettamuksiaan ja lukea kirja, joka oikeasti kertoo Israelin arabien päivittäin kohtaamasta sorrosta, epäoikeudenmukaisuudesta jne. koulutuksessa, asumisessa ja erilaisissa päivittäistoiminnoissa. Rumaa kuultavaa, mutta totta. Täytyy myöntää, että tämä oli itselleni ainakin osittain tuntematonta aluetta eli suosittelen kaikille vähänkään asiasta kiinnostuneille.

                          

                     PERHANANMOISTA PERSTAITA!

 

TOIVOTON, USKOTON JA OLEMATON TORSTAI

Alunperin tästä postauksesta piti tulla katkeruuspostaus. Olin eilen sen verran katkero kaikesta, että nukahdin mielessäni tyytyväisenä ajatus vinku-väninä-katkeruuspäivityksestä. Nukuin sitten lähes heräämättä yli 6 h. Uni ilmeisesti riitti. Päätin, etten vingukaan juuri nyt, tänään. Pidän asian kuitenkin mielessäni. Lähinnä tuli sääli niitä lukijoita, jotka vielä jaksavat... kohta eivät enää jaksaisi.

 

Niin, että, eilisestä. Väänsin työtä täpöllä, kun niitä kerran oli tekemättä. Ihmettelin siinä sivussa, missä vaiheessa työpäivä joidenkin mielestä on mennyt niin hauskaksi: ensin aamulla pitkän pitkä kaffetunti, vähän työtaukoa ja sen jälkeen kysymystauko (4 lehden päivän kysymykset, huutoa, väittelyä, kikatusta), jonka jälkeen ruokatauko ja kohta onkin iltapäivän kaffetauko.  Sitten valitellaan kiirettä. Mutta, hehän ovatkin vakituisia, niin. En ole katkero, mutta meikäläisellä on ollut aina tapana tehdä töitä ja jos niitä ei ole, sitten eletään kuin Ellun kanat. Prle, jos minä heittäytyisin mukaan, siinäpä jäisi se epätoivottu jatkosopimus saamatta *miettii*. Taidankin intoutua yltiösosiaaliseksi kohtapuoliin. Älkää virnuilko siellä! No, kieltämättä ajatus ON hiukan outo ,>

 

Lisäksi ilmoitin jälleen inhoavani joulua ja pakkojuhlia. Pitsiniska nro 2. alkoi kaupitella jotain typeriä joulukortteja. Jäks, jos mitään niin inhoan, niin näitä työpaikkojen pakkomyyntiä. Tiedättehän Marko-Janikan luokkaretkeä/yökoulua/retkikoulua tms. takia myydään pahoja, ylihintaisia keksejä tai karkkeja, kehnoa vessapaperia tai jotain muuta typerää. Villut, en minä koskaan Belgarionin ollessa koulussa näitä ottanut itse myydäkseni. Jos Belgarion otti, myi sitten itse kenelle myi. Ei kai liene tarkoitus, että vanhemmat näitä hoitavat, prletto! Joulusta tuli taas takkiin, tietysti. Mutta edelleen se ei ole minun juhlani – ei ole koskaan ollut. Taidan jo ilmoittautua työvuoroon. Juu, pakkasessakin on jo 1.5 kg entrecóta ja sieniä, joista tulee jouluaterian pääosa *hihittelee pahantahtoisesti*! Repikää siitä... lomaa tietysti on ja se aina pidetään, jollei keikkaa pukkaa ,D

 

Kaiken tämän ”työ”päivänä tapahtuneen jälkeen olin eniten repopoikki kuin pitkään aikaan. Söin jotakin, en edes muista mitä, puoliunessa näet. Kummisetä tuli, tarkoituksena oli vielä käydä läpi paria asiaa. Ruokin hänet ylijääneellä kaalipadalla ja olin nukahtaa tuoliini. Kummisetä katseli hetken, käski minun painua peiton alle ja sanoi palaavansa asiaan mieluummin hereillä olevan ihmisen kanssa. Ihmisen, siis minun, wau – joku sanoi minua ihmiseksi?! Kiitollisuuteni on suunnaton... menin kiltisti peiton alle, ovi sulkeutui ja samalla tipahdin uneen. Heräsin tunnin päästä ja kävin pesemässä hampaat ja heittämässä Vincentille iltanapikat. Sen jälkeen mietin hetken katkeropostausta ja tipahdin taas syvään uneen. Nyt olen siis nukkunut, omasta mielestäni hyvin ja riittävästi. Koipia särkee jumalattomasti. Muuten olen valmiina koulupäivään! Täytyy tehdä mukaan pari leipää. Minä en niitä älyttömiä hintoja ruokalassa maksa. Syön eväksiä maahanmuuttajakurssilaisten kanssa, pari leidiä on tullut vähän tutuiksi eli sentään jo tervehdimme. Sovin hyvin joukkoon – olen erilainen nuori...

 

-------------------------------------------

 

Jahas, mä nyt tajuu taas olleskaa. Mami on just tommone. Millää meinannu saada sitä aamull taas hereille. Yritin mä jo aikaisemmin herättää, mutt se sano toooooosi rumasti, en viitti ees toistaa. Ja sitt, illall se vaa goisi. Ei se edes nähny, ku mä vedin mun tosi taiturimaiset iltahepulit. Oikee viimosen päälle sillee, ett matot oli rutussa ja yhen maton mä käänsin sillee taitavast ihan toisin päin. Ett on orja taas omituine. Ei siit illalkaa ollu mitää iloo. Ei se duunannu ees safkaa eikä mitää. Ois paras tänää tekee jotai, vaiks niinku donarii tai jotai. Monta päivää, siis no ainaski yks, ett mä en oo saanu ylimääräst heekkuu. Ei sitä näin kiva kissi voi olla ilma mitää kivoi heekkui. Ett vaa niinku kissinmuanall eläis! Höh, Kummisetä sano, ett mä oisin muka pullistunu. En varpisti oo. Mun talvikaava hämää. Miten niin mä muka oisin lihonu =O Enhä mä ees joka päivä saa mitää lihoi tai fisui. Nih kerta! Tänäänki mamiska taas menee jonneski muualle ku duunii. Sitt se onki vähemmä aikaa pois. Hyvä, sitt se varmaa jaksaaki illall taas paremmi mun kaa. Mä kyll meen ihan just goisii takasi, ku nyt orja on hereill!

 

 

Täss on jotai tooooosi omituisii kukkii, joista mami sano, ett ne on vähä härskin näkösii. En tajuu, ei ne ainakaa pilaantuneelt dunkkaa. Ett miten nii härskei? Mutt hei, huamisee taas...

 

------------------------------------------

 

Päivän slogan:  Tupakointi takaa ympärillesi idioottivapaan vyöhykkeen!

 

Päivän biisi: Särkynyt enkeli

 

Luettua: Ann Cleeves - Musta kuin yö, Welhotar piti tästä! Shetlandinsaarille sijoittuva dekkari, jossa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Arvattava syyllinen pidätetään, mutta onko hän todella syyllinen vai vaan omituinen, yksinäinen ihminen. Kuka teki mitä, missä ja milloin? Hyvin sujuvaa tekstiä, yllätyksellisiä tekoja ja tunnustuksia, salaisuuksia - ympärillä Shetlandinsaarten karu (öö.. hyvin suomalaisen oloinen) luonto! Suosittelen kaikille dekkareiden kavereille, tässä se on, hyvää luettavaa siis ,D Maeve Binchy - Valkeiden kukkien lehto, haa, ei niin imelää kuin yleensä Binchyltä voi odottaa! Taidokasta näkökulmien vaihtoa ja eri kertojien ääntä, Welhotar voi jopa lukea naureskelematta ja lähes suositellakin. Tämä ei olekaan niin hömppää kuin arvosteluista luulisi, eli taas ilokas yllätys. Käy ihan oikeasta lukemisesta ;D

 

                                    

 

                                TOIVOTONTA TORSTAITA!

KUULINKO JONKUN SANOVAN AAMULLA ERÄÄN EPÄMIELLYTTÄVÄN SANAN?

Todella, Yöradiossa mainittiin ensilumi! Jäks. Mihin tämä syksy on mennyt. Mihin koko alkuvuosi? Tämä täällä ei nyt ymmärrä, miksi pitäisi vielä lunta alkaa punkea sisään. Kylmäkin sitten tulee, taas, ehkä. Ja muuta mukavaa. No niin, te joilla auto on, käykäähän tarkistamassa ajoissa se helkkarin talvirengastilanne, ettei tarvitse sitten pluikastella ja vinkua...

Eilinen haastattelu oli juuri sellainen, mitä kuvittelinkin. Juu, asiani pengottiin läpikotaisin. Vakuutettiin, että olen työkykyinen ja halutessani saan tietysti apuvälineitä. Aivan, eläkkeelle tai kuntoutusrahaan on äärettömän pienet, jopa olemattomat mahdollisuudet jne. Nokitin kaikilla vaivoillani ja työsuhteen epävarmuudella. Eli mikäli mistään ei mitään ratkaisua löydy, tämä täällä jää joko omasta halustaan tai asioita järjestellen työttömäksi. Repikööt siitä! Asiallinen leidi, ei siinä mitään. Ei hän kyllä mitään tarjonnutkaan. Eli seuraava miitti on neuropsykon kanssa parin viikon päästä. 2.5 h tarkastus. Joka paikan tarkastus *hihiih*. Jos hän väittää minun olevan täysin terve ja kunnossa ruumiin ja sielun puolesta, teen jotakin peruuttamatonta. Esim. julkistan hänen nimensä Lokistaniassa ja arvion henkilön pätevyydestä hoitaa virkaansa. Ketuttaa! Se ns. terve ihminen, joka eilen kävi haastattelussa, oli haastattelun jälkeen odottamassa 15 min. taksoa ja sinä aikana ehti jo saada koipensa jättikipeäksi ja oik. jalkansa tönköksi. Eli kotona taas petiin lepäämään. Prletto. Eli pitää heittäytyä taisteluvalmiiksi!

Taisteluvalmiutta hiottiin eilen aivan muiden asioiden osalta Kummisedän kanssa koko ilta - pähkittiin siis niiden ohjelmien kanssa. Aika meni äkkiä, turhankin äkkiä. Seuraava miitti pidetään tuotapikaa. Heti kun Kummisedällä taas nälkä yllättää! Tarjosin eilen nimittäin lopultakin sitä kaalipataa, joka oli muuten sikahyvää ;D Sillä tarjoomuksella käytiin ensimmäinen erä siis läpi. Jatkoa seuraa nälän mukaan, ilmeisesti.

Huomenna on taas lähiopetuspäivä. Tuntuu, että niitäkin on vähän väliä eli aika kuluu, suorastaan valuu jonnekin mustaan aukkoon. Onneksi olen päivän aiheesta jo tehnyt aikaisemminkin materiaalia, joten ei liene aivan mahdotonta viettää 6 h koulussa. Päivä on ainakin mukavampi kuin Herjaamolla eikä aiheuta työpaineita. Kipujakin on paljon vähemmän. Lisäksi tapaa taas muita, ihan oikeita ihmisiä *virn* - nenäkkäin siis. Ja ensi vkolla on tentti. Tuota, on ollut vähän kiireitä, siis, mitenkäs tässä nyt sen sanoisi, en ole ehtinyt/pystynyt/kyennyt vielä valmistautumaan ,> Oliskohan jo aihetta, ähhh?!

Avasin koneen, mutta en ole vieläkään uskaltanut vilkaista työperäisiä juttuja. Epäilen suuresti, että kukaan ei ole niihin koskenutkaan. Tai en edes epäile, tiedän. Suunnitelmissa olisi ensi vkosta lähtien myös vaihtaa töitä työkaverin kanssa eli toteuttaa tätä työkiertoa. Se osuu vähän pahaan saumaan, mutta nyt siihen olisi töiden puolesta hyvä aika. Siis siksi, että tekemätöntä työtä on niin paljon *virn* tällä puolella. Kaveri saa hyvän käsityksen siitä, miten tässä pömpelissä asiat hoituvat.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrmenta vaa taas! Outo, hei, tosi outo jutska. Mami goisi vissii melkee kuus tuntii. Se huamanu sitä skrivaakkaa. Siis tosi paljo niinku. Mä jo ihmettelin, kus ei olleskaa herää. Mäki kyll goisin hirmu sikeest, ett en kans ollut hereill. Herättii molemmat niinku vähä myähää, vast joskus neljän maiss. Ja mull oli jo hurjan karmee nälkä. Mamin piti ruakkii mut ihan ekaks, ei se ehtiny ees sitä sen kaffetta duunaa. Mull oli niin nälkä! Juu, eile se keitteli sitä kaalipataa. Hyi, kyll se dunkkaski. Mutt sitt se tunki sinne sekaa vähä jotai lihan tapast. Siit mä sain vähä maistaa ja se oli kyll hyvää, mutt iha liian vähä. Sitt mä sain vaan tavisruakaa. Ja kun mä alotin oikee kunnon iltahepulit, mä sain napikoitaki. Niist mä innostuin sitt viälä enemmän ja kävin kääntelees parit matot ja semmost. Mami vähä manas, ku se oli kääriytyny jo peittoihi kirjasa kans. Nii ni se joutu nousee ja laittelee niit mattoi paikallee. Se sano vaa, ett ei muuton, mutt ku se nousee, nii se konpastuu niihi. Aamull kattokaas, ku se on iha jäykkis. Tänääki se meni etukenos kylppärii ja piteli seinii ja huanekalui pystys. Vähäks mä taas tsiigasin monttu auki! Mä tajuu, mite ihmiset voi olla nii jäykkiksii ku vertaa meihi kissoihi. Me venytellää ja sillee, koht me ollaa kondikses ja tosi notkeit. Mami vaiks venyttelee, ei siit saa notkeeta tekemälläkää. Se on semmone hevosenpualikas, oikee sahapukki!

Kattokaa nyt, ei tarvii ees olla notkee! Näin me kissit peseydytää ihan joka päivä. Huamatkaa mun söpönderi kiäli *kollivirn*! Nyt mä painun goisii, ku mami on saateltu duunii. Moi taas huamisee...

-----------------------------------

Minä odottelen jonkun tulevan, ei muuten, mutta kaffetuttaa! Niin, tänään on Aleksis Kiven päivä ja Suomalaisen kirjallisuuden päivä - juhlikaamme Aksua ja kotimaisia kirjoja! Muistakaa liputtaa ;D

Päivän slogan: Ihminen on juuri niin pieni, miten suuri hänen egonsa on.

Päivän biisi: Black Is Black

Luettua: Kaarina Hazard - Kontallaan: muistiinpanoja mediasta, auts, varsinaisen hasardihomman on leidi tehnyt eli suosittelen kyllä kaikille. Tuskin on kiitosta herunut, aiheita on käsitelty suorasukaisesti, melkoisen feministisistä lähtökohdista. Ja kyllä, tämä kirja saa ajattelemaan myös omaa suhtautumistaan tiettyihin käyttäymismalleihin, joita mahdollisesti huomaa noudattavansa. Tietämättään. Lukekaa ihmeessä! Tarkkailkaa omaakin käyttäymistänne ja ajattelutapaanne, seuratkaa lehtiä ja nettiä sillä silmällä... toivottavasti tämä saa jonkun vielä virkeän aivosolun liikahtamaan ,D Kiitos kirjasta, leidi!

                         

                    KYLMENEVÄÄ KEKSIVIIKKOA!

TIISTAINA TIRVAISTAAN IHAN VIIMOSEN PÄÄLLE - ODOTTAKAA VAAN!

Tätä se taas on – herätys kävi klo 2 tienoolla. Jaksoin pungertaa ylös puolen tunnin päästä. Vincent oli myös sitä mieltä, että on aika nousta. Jäks. Olisi voinut nukkua vielä vähän, mutta kun ei niin ei. Luonnonvoimat, kipu ja kissat ovat minua vastaan. Ei unta, ei edes painijaisia. Typerää kolotusta ja jomotusta vaan aamusta iltaan.

 

Tänään on neurolla eka käynti, ns. haastattelun nimissä. Keräsin eilen peukalonhangallisen papereita mukaani. Ihan vaan kettuillakseni. En tiedä, millainen hyyppä siellä odottaa. Pahaa pelkään, tarjolla lienee mahtavia ehdotuksia esim. uudelleenkoulutukseen – mutta mihin? Welhotar aapailee outoja asioita, mutta lähtee kuitenkin ns. mieli avoimena. Mikäli tilaisuus on erinomaisen raateleva, seuraava postaus on iltapäivällä. Jos taas ei, säästän vuodatukseni huomiseen. Parasta päivässä on se, että jos kaikki menee lähes suunnitelmien mukaan, olen residenssissä jo puolilta päivin. Menen joko nukkumaan heti tai kohtapian. Loppupäivän aion keitellä sitä kaalipataa. Eilen nimittäin kaaduin sänkyyn suoraan töistä tultua, josta Kummisetä herätti tunnin päästä. Olin aivan puhkipoikkiväsynyt! En ymmärrä, mikä vaivaa... söin jotain jämiä, lueskelin ja menin kohtuuaikaisin nukkumaan.

 

Herjaamolla on taas outo loma- ja sairaslomabuumi. Jopa kaksi sijaista on töissä. Hmph. Tänään ja to minä olen poissa ja ne työt löydän kyllä ihan itseni edestä. Kukaan ei niihin vapaaehtoisesti koske, se tiedetään. No, väliäkö tuolla. Ei huvita ajatella koko asiaa. Minä en asialle mitään voi, olen vain tyhmä työntekijä, ei minun tarvitse ajatella eikä siitä minulle edes makseta. Täytyy tänään tiedustaa neurolla, mitä mahdollisuuksia olisi tarjolla, noin niinkuin erittäin pitkän sairasloman osalta... tai jotain. Jos yksi työpäivä syö naista niin, että ei pysty illalla mihinkään, mitä tekeekään kokonainen työviikko? Siihen päälle vielä roudauslauantai eli liikuntaa lähes laittoman paljon? Ainakin eilisen jälkeen taas vasen koipi alkaa muistuttaa hiljaksiin nousevaa isohkoa sämpylää, juu nou!

 

Eli takso noutaa klo 8 tiimoilla ja takaisin pitäisi olla klo 12 aikoihin. Saa nähdä, millainen kiertoajelu tänään tarjotaan. Tämä on niin jännittävää aina kun matkailee muualle kuin töihin tai Malmille...

 

-------------------------------------------

 

Terrrrrrrrrve, kattiskat! Hah, mami on taas outo. No juu, on se aina melkee niinku outo. Mutt eile se tuli himaa, riipi vaatteet päältä ja painu suaraa peito alle, vaiks ei ollu yä =O Mä tajuu, mä jäin vahtii sitt sitä toho soffall, ett kukaa ei tuu häirii. Mutt tuli sitt Kummisetä kuiteski. Oli se hyvä, ett se tuli. Mami anto mulle sitt ruakaaki ja muuta ja napikoit ja sillee. Kaameet, jos se oliski goisinu ja unohtanu mut. Mun ois tarvinnu herättää se illall sitte tai jotai. En mä tiädä, ei se yleensä noin tee. Se vaa meni eikä puhunu mitää ja sammahti heti sinne peittoje ja tyynyje välii. Hei, munha tollee pitää tehdä eikä orjien. Sitä mä en niinku millää tajuu. Nyt se taas nakuttaa täss mun viakus, tai mä siis makaan täss sänkys niinku oikee onki ja orja saa nakuttaa. Kunha mun osuus on oikee skrivattu. Ei mulla mitää kertomist oo. Eilen mä tutkin viälä sitä uutta valkost murinakonetta, mä tajusin, ett se toimii vaa, jos mami haluu ett se toimii. Ett niinku se ei iteksee hyäki tai muuta. Päätin sitte, ett saa se jäädä meill, kerta mamiki haluu sen jäävä. Se jotai vihjaili, ett muka kissihuushollis semmosell koneell on niinku enemmänki tarvist. Öhh, joo, hiffasin kyll – ei oo tarvis muistutella joistai asioist jatkuvasti, hei!

 

Nonnih, tuliha se siältä, siis mun foto. Kun tarpeeks paljo ensi ruinaa, ett mami semmose laittaa. Vaiks se kuvas mua paljo, ei ne onnistu ne fotot, mami mogas taas. Mä haluisin semmose foto, miss on kun komee häntyli vaa, mutt mami ei suastunu laittaa. Tommone sitt vaa tuli. Mamiiih – tänää sitt lisää fotoi, mä tahon kunnon kuvii, hei. Ja nyt mä rupeen..goi... ei ku siis meditoimaa. Se on taas sitte huamisee!

 

--------------------------------------

 

Minä odottelen, että voin keitellä toiset kaffet ennen lähtöä. Pitäkää peukkuja, etten saa hepuleita... minulla on paha tapa osoittaa tiettyjä ambitioitani.... argh!

 

Päivän slogan: Se, että on syntynyt köyhänä ja syrjittynä, ei takaa oikeudenmukaista ja jaloa luonnetta jatkossa!

 

Päivän biisi: Lulu - kannattanee seurata siis Tehyn toimia ,>

 

Luettua: Hunter S. Thompson – Helvetin enkelit, no lopultakin taas Sammakolta jotakin eli kulttuuriteko suomentaa tämä. Tosin vähäsen myöhässä *virn*. Olen kovasti tykästynyt Thompsoniin ja lukenut tämänkin jo kauan sitten. Kiva lukea kuitenkin siis suomeksi. Eli rapoa siitä, mitä Helvetin Enkelit olivat 60-luvun puolivälissä, mitä tapahtui todella jne. Thompsonmaista irrottelua, lisää kaljaa ja naisia. Asiallisuus kuitenkin säilyttäen ,D Welhotar pitää kovasti, suosittaa tätä ja aikoo tietysti hankkia tämän hyllyynsä, kun sopivasti vastaan edukkaasti tulee! Lukekaa ja nauttikaa siis...ehhhh!

 

                                  

 

                                 TIUKKAA TIISTAITA!

 

KYLMÄ, SATAA, MAANANTAI - TODELLINEN LOTTOVOITTO =b

Eräs tuntemani henkilö hehkuttaa maanantaisin sitä, miten ihanaa on, kun koko viikko on edessä! Sairasta, suorastaan. Tässä viikossa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että olen töissä vain kolme päivää. Kaksi päivää siis muualla. Joka toinen päivä työtä. Sitä voisi hehkuttaa, ei muuta. Luulisi myös, ettei sade haittaa - taksollahan sitä kuljetaan. Juu, odotelkaa ensin tuolla sateessa paikallanne vaikka vain 10 min. ihan hiljaa. Kyllä siinä tulee kylmä, märkä jne. Varpaatkin alkavat kostua ja palella. Ei kiva. Takso siis on ajoissa, vaikka tuleekin 10 min. päästä. Juu, ajoissahan se. Ja asiakas odottaa siellä jo ennen, ettei takso saa päähänsä kuitata olematonta asiakasta eli jullikkaa. On tämä tällaista säätöä, että ketuttaa taas täpöllä!

Eilinen oli vilkas päivä. Kummisetä kävi hakemassa rahaa. Hörhö kavereineen kävi hakemassa rahaa. Ystävä oli ihana ja kävi tuomassa sieniä ;D Sain kaksi isoa rasiaa suppareita vahvistettuna jokusella orakkaalla pakkaseen. Ziitosta vaan! Yksikään vierailu ei tosin kestänyt 10 min. kauempaa, joten muuten meillä oli rauhaisaa. Päivä meni, hihhih, pyykätessä, kosmeettisessa siivouksessa, lukiessa ja koneen ääressä. Vähäiset puolitirsat otin päivällä kirjan ja kissan vieressä, en tipahtanut edes kunnolla uneen. Kaali jäi vielä odottamaan tekijäänsä - ehkä tänään laitan sen muhimaan. Oli vähän onea olo. Sunnuntaiketutus ja -angst iskivät päälle. Miksi ihmeessä minun pitää käydä töissä? Kättä särkee niin, että en saanut kunnolla nukuttua. Olin hereillä vähän väliä. Tänne pitää vain ängetä. Kohta alan toivoa, että tätä loputonta määräaikaisruljanssia ei todellakaan enää jatkettaisi. Minen taaskaan jaksa...

Ei, ei minulla ole mitään kerrottavaakaan. Ei kansalaistsuurnalimia, ei. Suoli on kyllä toiminut, vähän liiankin greippaasti. Tenttiin pitäisi valmistautua, mutta sen eteen en ole tehnyt yhtään mitään. En todellakaan. Ei jaksa, ei huvita, ei edes kiinnosta. Argh!

-------------------------------------

Moi vaa taas kavrut! Mmmmm, on se sitt kliffa jäädä tänne goisii, ku orja lähtee duunii. Käväsin mä kyll tuala partsilki, mutt siälä oli joteski kosteeta ja galsaa. Ei siälä oikee viihdy tällee. Söin mun aamuheekut ja menin sitt sänkyy kattelee, ku mamiska teki aamupalaa ja luki. Ei, mä en siis goisinu. Mä tsiigasin, mitä se väsäilee tossa aamusin. Mä en siis tajuu, mihin se saa aamulla tota aikaa menee. Se ei koskaan tee mitää, lukee vaa. Ja sitt se pukee ihan kamalan hitaasti, tänäänki se viälä märisi jotai, ett sattuu ku pukee. No jäis himaa sitte, mun seuraks! Mä tarviisin seuraa tänne. Saiskoha jostain semmosii cat sittereitä, kai orja nyt semmosen vois kustantaa, ku se kerta käy duuniss. Ett mull ois seuraa niinku. Tai eiks oo semmosii jotai seuralaispalvelui? Ett jos semmosest sais seuraa? Hei, voisiks joku kertoo... Jotai mami eilen pähelsi taas sen kaamerasa kaa ja hihku. Se sano, ett se oli löytäny jotai uutta. Joo, varmaan nii, mähän oon jo sanonu, ett orja on tumpelo nois asioiss. Ai nii, eile se teki jääfisust safkaa, paljon fisusafkaa niinku. Mäkin sain ihan ison biitin fisuu, kerranki niin paljo, ettei tarvinnu heti taas mennä narisee siltä lisää. Mä kyll hiffasin, ett se oli ihan suunniteltu jutska, ett mun kuano pysyis kiini. Nimittäi ku ahmasee sellasen määrän fisuu, mä sammuin heti melkee taas peiton alle tosi pitkäks aikaa. Ett mami sai taas olla rauhass. En mä tiädä, mitä se sill rauhall sitt oikee tekee. Eihä musta oo oikeestaa mitää harmii missää asiois =O

Täss on mein partsi eile - oli nimittäi aurinkoist ja mami otti fotoi must ja noist öklöist kukkeleist, ku maistuu pahalt. Hyh! Must on sitt seuraavaks fotoi, tai ainaski yks. Nyt mä voin alkaa goisii. Huamisee! >o<

-------------------------------------------

Päivän slogan: On lottovoitto syntyä Suomeen - minä sain kaksi oikein ja lisänumeron!

Päivän biisi: Perunamaa

Luettua: Haa, eilen aloitettu Viimeinen aurinnousu oli hulvatonta menoa eli suosittelen! Mies joka luulee rahalla saavansa kaiken, erehtyy hiukan mm. noitien puuttuessa peliin. Asiat menevät täysin sekaisin, ilmasto muuttuu hyvinkin nopeasti, sudet käyttäytyvät oudosti ja jäniksiä riittää. Ei silti, ei noidillakaan helppoa ole. Varsinkin kun siivousluudat sekoittuvat lentoluutiin eikä lentotaito ja loitsutkaan ole kaikilla aivan hallinnassa. Suomalaiseksi aivan ehdotonta menoa. Eli Welhotar piti. Anna Lassila - Pimeät sylit, pidin tästäkin ja suosittelen! Repaleista, rajua ja rankkaakin elämää, selkeää, pienimuotoista kuvausta ja herjaakin. Mukana seksiä, huumeita, väkivaltaa... toipumista, rakkautta ja kauneutta siellä, missä sitä vähiten ehkä odottaa. Sopii luettavaksi jokaiselle. Ainoa vika se, että kirja loppui liian pian ja oli taatusti hiottu useampaan kertaan - jotenkin jäi sellainen vaikutelma siis.

                                    

                                         MAUTONTA MAANANTAITA!