Tätä se taas on – herätys kävi klo 2 tienoolla. Jaksoin pungertaa ylös puolen tunnin päästä. Vincent oli myös sitä mieltä, että on aika nousta. Jäks. Olisi voinut nukkua vielä vähän, mutta kun ei niin ei. Luonnonvoimat, kipu ja kissat ovat minua vastaan. Ei unta, ei edes painijaisia. Typerää kolotusta ja jomotusta vaan aamusta iltaan.
Tänään on neurolla eka käynti, ns. haastattelun nimissä. Keräsin eilen peukalonhangallisen papereita mukaani. Ihan vaan kettuillakseni. En tiedä, millainen hyyppä siellä odottaa. Pahaa pelkään, tarjolla lienee mahtavia ehdotuksia esim. uudelleenkoulutukseen – mutta mihin? Welhotar aapailee outoja asioita, mutta lähtee kuitenkin ns. mieli avoimena. Mikäli tilaisuus on erinomaisen raateleva, seuraava postaus on iltapäivällä. Jos taas ei, säästän vuodatukseni huomiseen. Parasta päivässä on se, että jos kaikki menee lähes suunnitelmien mukaan, olen residenssissä jo puolilta päivin. Menen joko nukkumaan heti tai kohtapian. Loppupäivän aion keitellä sitä kaalipataa. Eilen nimittäin kaaduin sänkyyn suoraan töistä tultua, josta Kummisetä herätti tunnin päästä. Olin aivan puhkipoikkiväsynyt! En ymmärrä, mikä vaivaa... söin jotain jämiä, lueskelin ja menin kohtuuaikaisin nukkumaan.
Herjaamolla on taas outo loma- ja sairaslomabuumi. Jopa kaksi sijaista on töissä. Hmph. Tänään ja to minä olen poissa ja ne työt löydän kyllä ihan itseni edestä. Kukaan ei niihin vapaaehtoisesti koske, se tiedetään. No, väliäkö tuolla. Ei huvita ajatella koko asiaa. Minä en asialle mitään voi, olen vain tyhmä työntekijä, ei minun tarvitse ajatella eikä siitä minulle edes makseta. Täytyy tänään tiedustaa neurolla, mitä mahdollisuuksia olisi tarjolla, noin niinkuin erittäin pitkän sairasloman osalta... tai jotain. Jos yksi työpäivä syö naista niin, että ei pysty illalla mihinkään, mitä tekeekään kokonainen työviikko? Siihen päälle vielä roudauslauantai eli liikuntaa lähes laittoman paljon? Ainakin eilisen jälkeen taas vasen koipi alkaa muistuttaa hiljaksiin nousevaa isohkoa sämpylää, juu nou!
Eli takso noutaa klo 8 tiimoilla ja takaisin pitäisi olla klo 12 aikoihin. Saa nähdä, millainen kiertoajelu tänään tarjotaan. Tämä on niin jännittävää aina kun matkailee muualle kuin töihin tai Malmille...
-------------------------------------------
Terrrrrrrrrve, kattiskat! Hah, mami on taas outo. No juu, on se aina melkee niinku outo. Mutt eile se tuli himaa, riipi vaatteet päältä ja painu suaraa peito alle, vaiks ei ollu yä =O Mä tajuu, mä jäin vahtii sitt sitä toho soffall, ett kukaa ei tuu häirii. Mutt tuli sitt Kummisetä kuiteski. Oli se hyvä, ett se tuli. Mami anto mulle sitt ruakaaki ja muuta ja napikoit ja sillee. Kaameet, jos se oliski goisinu ja unohtanu mut. Mun ois tarvinnu herättää se illall sitte tai jotai. En mä tiädä, ei se yleensä noin tee. Se vaa meni eikä puhunu mitää ja sammahti heti sinne peittoje ja tyynyje välii. Hei, munha tollee pitää tehdä eikä orjien. Sitä mä en niinku millää tajuu. Nyt se taas nakuttaa täss mun viakus, tai mä siis makaan täss sänkys niinku oikee onki ja orja saa nakuttaa. Kunha mun osuus on oikee skrivattu. Ei mulla mitää kertomist oo. Eilen mä tutkin viälä sitä uutta valkost murinakonetta, mä tajusin, ett se toimii vaa, jos mami haluu ett se toimii. Ett niinku se ei iteksee hyäki tai muuta. Päätin sitte, ett saa se jäädä meill, kerta mamiki haluu sen jäävä. Se jotai vihjaili, ett muka kissihuushollis semmosell koneell on niinku enemmänki tarvist. Öhh, joo, hiffasin kyll – ei oo tarvis muistutella joistai asioist jatkuvasti, hei!
Nonnih, tuliha se siältä, siis mun foto. Kun tarpeeks paljo ensi ruinaa, ett mami semmose laittaa. Vaiks se kuvas mua paljo, ei ne onnistu ne fotot, mami mogas taas. Mä haluisin semmose foto, miss on kun komee häntyli vaa, mutt mami ei suastunu laittaa. Tommone sitt vaa tuli. Mamiiih – tänää sitt lisää fotoi, mä tahon kunnon kuvii, hei. Ja nyt mä rupeen..goi... ei ku siis meditoimaa. Se on taas sitte huamisee!
--------------------------------------
Minä odottelen, että voin keitellä toiset kaffet ennen lähtöä. Pitäkää peukkuja, etten saa hepuleita... minulla on paha tapa osoittaa tiettyjä ambitioitani.... argh!
Päivän slogan: Se, että on syntynyt köyhänä ja syrjittynä, ei takaa oikeudenmukaista ja jaloa luonnetta jatkossa!
Päivän biisi: Lulu - kannattanee seurata siis Tehyn toimia ,>
Luettua: Hunter S. Thompson – Helvetin enkelit, no lopultakin taas Sammakolta jotakin eli kulttuuriteko suomentaa tämä. Tosin vähäsen myöhässä *virn*. Olen kovasti tykästynyt Thompsoniin ja lukenut tämänkin jo kauan sitten. Kiva lukea kuitenkin siis suomeksi. Eli rapoa siitä, mitä Helvetin Enkelit olivat 60-luvun puolivälissä, mitä tapahtui todella jne. Thompsonmaista irrottelua, lisää kaljaa ja naisia. Asiallisuus kuitenkin säilyttäen ,D Welhotar pitää kovasti, suosittaa tätä ja aikoo tietysti hankkia tämän hyllyynsä, kun sopivasti vastaan edukkaasti tulee! Lukekaa ja nauttikaa siis...ehhhh!
TIUKKAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti