Alunperin tästä postauksesta piti tulla katkeruuspostaus. Olin eilen sen verran katkero kaikesta, että nukahdin mielessäni tyytyväisenä ajatus vinku-väninä-katkeruuspäivityksestä. Nukuin sitten lähes heräämättä yli 6 h. Uni ilmeisesti riitti. Päätin, etten vingukaan juuri nyt, tänään. Pidän asian kuitenkin mielessäni. Lähinnä tuli sääli niitä lukijoita, jotka vielä jaksavat... kohta eivät enää jaksaisi.
Niin, että, eilisestä. Väänsin työtä täpöllä, kun niitä kerran oli tekemättä. Ihmettelin siinä sivussa, missä vaiheessa työpäivä joidenkin mielestä on mennyt niin hauskaksi: ensin aamulla pitkän pitkä kaffetunti, vähän työtaukoa ja sen jälkeen kysymystauko (4 lehden päivän kysymykset, huutoa, väittelyä, kikatusta), jonka jälkeen ruokatauko ja kohta onkin iltapäivän kaffetauko. Sitten valitellaan kiirettä. Mutta, hehän ovatkin vakituisia, niin. En ole katkero, mutta meikäläisellä on ollut aina tapana tehdä töitä ja jos niitä ei ole, sitten eletään kuin Ellun kanat. Prle, jos minä heittäytyisin mukaan, siinäpä jäisi se epätoivottu jatkosopimus saamatta *miettii*. Taidankin intoutua yltiösosiaaliseksi kohtapuoliin. Älkää virnuilko siellä! No, kieltämättä ajatus ON hiukan outo ,>
Lisäksi ilmoitin jälleen inhoavani joulua ja pakkojuhlia. Pitsiniska nro 2. alkoi kaupitella jotain typeriä joulukortteja. Jäks, jos mitään niin inhoan, niin näitä työpaikkojen pakkomyyntiä. Tiedättehän Marko-Janikan luokkaretkeä/yökoulua/retkikoulua tms. takia myydään pahoja, ylihintaisia keksejä tai karkkeja, kehnoa vessapaperia tai jotain muuta typerää. Villut, en minä koskaan Belgarionin ollessa koulussa näitä ottanut itse myydäkseni. Jos Belgarion otti, myi sitten itse kenelle myi. Ei kai liene tarkoitus, että vanhemmat näitä hoitavat, prletto! Joulusta tuli taas takkiin, tietysti. Mutta edelleen se ei ole minun juhlani – ei ole koskaan ollut. Taidan jo ilmoittautua työvuoroon. Juu, pakkasessakin on jo 1.5 kg entrecóta ja sieniä, joista tulee jouluaterian pääosa *hihittelee pahantahtoisesti*! Repikää siitä... lomaa tietysti on ja se aina pidetään, jollei keikkaa pukkaa ,D
Kaiken tämän ”työ”päivänä tapahtuneen jälkeen olin eniten repopoikki kuin pitkään aikaan. Söin jotakin, en edes muista mitä, puoliunessa näet. Kummisetä tuli, tarkoituksena oli vielä käydä läpi paria asiaa. Ruokin hänet ylijääneellä kaalipadalla ja olin nukahtaa tuoliini. Kummisetä katseli hetken, käski minun painua peiton alle ja sanoi palaavansa asiaan mieluummin hereillä olevan ihmisen kanssa. Ihmisen, siis minun, wau – joku sanoi minua ihmiseksi?! Kiitollisuuteni on suunnaton... menin kiltisti peiton alle, ovi sulkeutui ja samalla tipahdin uneen. Heräsin tunnin päästä ja kävin pesemässä hampaat ja heittämässä Vincentille iltanapikat. Sen jälkeen mietin hetken katkeropostausta ja tipahdin taas syvään uneen. Nyt olen siis nukkunut, omasta mielestäni hyvin ja riittävästi. Koipia särkee jumalattomasti. Muuten olen valmiina koulupäivään! Täytyy tehdä mukaan pari leipää. Minä en niitä älyttömiä hintoja ruokalassa maksa. Syön eväksiä maahanmuuttajakurssilaisten kanssa, pari leidiä on tullut vähän tutuiksi eli sentään jo tervehdimme. Sovin hyvin joukkoon – olen erilainen nuori...
-------------------------------------------
Jahas, mä nyt tajuu taas olleskaa. Mami on just tommone. Millää meinannu saada sitä aamull taas hereille. Yritin mä jo aikaisemmin herättää, mutt se sano toooooosi rumasti, en viitti ees toistaa. Ja sitt, illall se vaa goisi. Ei se edes nähny, ku mä vedin mun tosi taiturimaiset iltahepulit. Oikee viimosen päälle sillee, ett matot oli rutussa ja yhen maton mä käänsin sillee taitavast ihan toisin päin. Ett on orja taas omituine. Ei siit illalkaa ollu mitää iloo. Ei se duunannu ees safkaa eikä mitää. Ois paras tänää tekee jotai, vaiks niinku donarii tai jotai. Monta päivää, siis no ainaski yks, ett mä en oo saanu ylimääräst heekkuu. Ei sitä näin kiva kissi voi olla ilma mitää kivoi heekkui. Ett vaa niinku kissinmuanall eläis! Höh, Kummisetä sano, ett mä oisin muka pullistunu. En varpisti oo. Mun talvikaava hämää. Miten niin mä muka oisin lihonu =O Enhä mä ees joka päivä saa mitää lihoi tai fisui. Nih kerta! Tänäänki mamiska taas menee jonneski muualle ku duunii. Sitt se onki vähemmä aikaa pois. Hyvä, sitt se varmaa jaksaaki illall taas paremmi mun kaa. Mä kyll meen ihan just goisii takasi, ku nyt orja on hereill!
Täss on jotai tooooosi omituisii kukkii, joista mami sano, ett ne on vähä härskin näkösii. En tajuu, ei ne ainakaa pilaantuneelt dunkkaa. Ett miten nii härskei? Mutt hei, huamisee taas...
------------------------------------------
Päivän slogan: Tupakointi takaa ympärillesi idioottivapaan vyöhykkeen!
Päivän biisi: Särkynyt enkeli
Luettua: Ann Cleeves - Musta kuin yö, Welhotar piti tästä! Shetlandinsaarille sijoittuva dekkari, jossa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Arvattava syyllinen pidätetään, mutta onko hän todella syyllinen vai vaan omituinen, yksinäinen ihminen. Kuka teki mitä, missä ja milloin? Hyvin sujuvaa tekstiä, yllätyksellisiä tekoja ja tunnustuksia, salaisuuksia - ympärillä Shetlandinsaarten karu (öö.. hyvin suomalaisen oloinen) luonto! Suosittelen kaikille dekkareiden kavereille, tässä se on, hyvää luettavaa siis ,D Maeve Binchy - Valkeiden kukkien lehto, haa, ei niin imelää kuin yleensä Binchyltä voi odottaa! Taidokasta näkökulmien vaihtoa ja eri kertojien ääntä, Welhotar voi jopa lukea naureskelematta ja lähes suositellakin. Tämä ei olekaan niin hömppää kuin arvosteluista luulisi, eli taas ilokas yllätys. Käy ihan oikeasta lukemisesta ;D
TOIVOTONTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti