Todella, Yöradiossa mainittiin ensilumi! Jäks. Mihin tämä syksy on mennyt. Mihin koko alkuvuosi? Tämä täällä ei nyt ymmärrä, miksi pitäisi vielä lunta alkaa punkea sisään. Kylmäkin sitten tulee, taas, ehkä. Ja muuta mukavaa. No niin, te joilla auto on, käykäähän tarkistamassa ajoissa se helkkarin talvirengastilanne, ettei tarvitse sitten pluikastella ja vinkua...
Eilinen haastattelu oli juuri sellainen, mitä kuvittelinkin. Juu, asiani pengottiin läpikotaisin. Vakuutettiin, että olen työkykyinen ja halutessani saan tietysti apuvälineitä. Aivan, eläkkeelle tai kuntoutusrahaan on äärettömän pienet, jopa olemattomat mahdollisuudet jne. Nokitin kaikilla vaivoillani ja työsuhteen epävarmuudella. Eli mikäli mistään ei mitään ratkaisua löydy, tämä täällä jää joko omasta halustaan tai asioita järjestellen työttömäksi. Repikööt siitä! Asiallinen leidi, ei siinä mitään. Ei hän kyllä mitään tarjonnutkaan. Eli seuraava miitti on neuropsykon kanssa parin viikon päästä. 2.5 h tarkastus. Joka paikan tarkastus *hihiih*. Jos hän väittää minun olevan täysin terve ja kunnossa ruumiin ja sielun puolesta, teen jotakin peruuttamatonta. Esim. julkistan hänen nimensä Lokistaniassa ja arvion henkilön pätevyydestä hoitaa virkaansa. Ketuttaa! Se ns. terve ihminen, joka eilen kävi haastattelussa, oli haastattelun jälkeen odottamassa 15 min. taksoa ja sinä aikana ehti jo saada koipensa jättikipeäksi ja oik. jalkansa tönköksi. Eli kotona taas petiin lepäämään. Prletto. Eli pitää heittäytyä taisteluvalmiiksi!
Taisteluvalmiutta hiottiin eilen aivan muiden asioiden osalta Kummisedän kanssa koko ilta - pähkittiin siis niiden ohjelmien kanssa. Aika meni äkkiä, turhankin äkkiä. Seuraava miitti pidetään tuotapikaa. Heti kun Kummisedällä taas nälkä yllättää! Tarjosin eilen nimittäin lopultakin sitä kaalipataa, joka oli muuten sikahyvää ;D Sillä tarjoomuksella käytiin ensimmäinen erä siis läpi. Jatkoa seuraa nälän mukaan, ilmeisesti.
Huomenna on taas lähiopetuspäivä. Tuntuu, että niitäkin on vähän väliä eli aika kuluu, suorastaan valuu jonnekin mustaan aukkoon. Onneksi olen päivän aiheesta jo tehnyt aikaisemminkin materiaalia, joten ei liene aivan mahdotonta viettää 6 h koulussa. Päivä on ainakin mukavampi kuin Herjaamolla eikä aiheuta työpaineita. Kipujakin on paljon vähemmän. Lisäksi tapaa taas muita, ihan oikeita ihmisiä *virn* - nenäkkäin siis. Ja ensi vkolla on tentti. Tuota, on ollut vähän kiireitä, siis, mitenkäs tässä nyt sen sanoisi, en ole ehtinyt/pystynyt/kyennyt vielä valmistautumaan ,> Oliskohan jo aihetta, ähhh?!
Avasin koneen, mutta en ole vieläkään uskaltanut vilkaista työperäisiä juttuja. Epäilen suuresti, että kukaan ei ole niihin koskenutkaan. Tai en edes epäile, tiedän. Suunnitelmissa olisi ensi vkosta lähtien myös vaihtaa töitä työkaverin kanssa eli toteuttaa tätä työkiertoa. Se osuu vähän pahaan saumaan, mutta nyt siihen olisi töiden puolesta hyvä aika. Siis siksi, että tekemätöntä työtä on niin paljon *virn* tällä puolella. Kaveri saa hyvän käsityksen siitä, miten tässä pömpelissä asiat hoituvat.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta vaa taas! Outo, hei, tosi outo jutska. Mami goisi vissii melkee kuus tuntii. Se huamanu sitä skrivaakkaa. Siis tosi paljo niinku. Mä jo ihmettelin, kus ei olleskaa herää. Mäki kyll goisin hirmu sikeest, ett en kans ollut hereill. Herättii molemmat niinku vähä myähää, vast joskus neljän maiss. Ja mull oli jo hurjan karmee nälkä. Mamin piti ruakkii mut ihan ekaks, ei se ehtiny ees sitä sen kaffetta duunaa. Mull oli niin nälkä! Juu, eile se keitteli sitä kaalipataa. Hyi, kyll se dunkkaski. Mutt sitt se tunki sinne sekaa vähä jotai lihan tapast. Siit mä sain vähä maistaa ja se oli kyll hyvää, mutt iha liian vähä. Sitt mä sain vaan tavisruakaa. Ja kun mä alotin oikee kunnon iltahepulit, mä sain napikoitaki. Niist mä innostuin sitt viälä enemmän ja kävin kääntelees parit matot ja semmost. Mami vähä manas, ku se oli kääriytyny jo peittoihi kirjasa kans. Nii ni se joutu nousee ja laittelee niit mattoi paikallee. Se sano vaa, ett ei muuton, mutt ku se nousee, nii se konpastuu niihi. Aamull kattokaas, ku se on iha jäykkis. Tänääki se meni etukenos kylppärii ja piteli seinii ja huanekalui pystys. Vähäks mä taas tsiigasin monttu auki! Mä tajuu, mite ihmiset voi olla nii jäykkiksii ku vertaa meihi kissoihi. Me venytellää ja sillee, koht me ollaa kondikses ja tosi notkeit. Mami vaiks venyttelee, ei siit saa notkeeta tekemälläkää. Se on semmone hevosenpualikas, oikee sahapukki!
Kattokaa nyt, ei tarvii ees olla notkee! Näin me kissit peseydytää ihan joka päivä. Huamatkaa mun söpönderi kiäli *kollivirn*! Nyt mä painun goisii, ku mami on saateltu duunii. Moi taas huamisee...
-----------------------------------
Minä odottelen jonkun tulevan, ei muuten, mutta kaffetuttaa! Niin, tänään on Aleksis Kiven päivä ja Suomalaisen kirjallisuuden päivä - juhlikaamme Aksua ja kotimaisia kirjoja! Muistakaa liputtaa ;D
Päivän slogan: Ihminen on juuri niin pieni, miten suuri hänen egonsa on.
Päivän biisi: Black Is Black
Luettua: Kaarina Hazard - Kontallaan: muistiinpanoja mediasta, auts, varsinaisen hasardihomman on leidi tehnyt eli suosittelen kyllä kaikille. Tuskin on kiitosta herunut, aiheita on käsitelty suorasukaisesti, melkoisen feministisistä lähtökohdista. Ja kyllä, tämä kirja saa ajattelemaan myös omaa suhtautumistaan tiettyihin käyttäymismalleihin, joita mahdollisesti huomaa noudattavansa. Tietämättään. Lukekaa ihmeessä! Tarkkailkaa omaakin käyttäymistänne ja ajattelutapaanne, seuratkaa lehtiä ja nettiä sillä silmällä... toivottavasti tämä saa jonkun vielä virkeän aivosolun liikahtamaan ,D Kiitos kirjasta, leidi!
KYLMENEVÄÄ KEKSIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti