Eräs tuntemani henkilö hehkuttaa maanantaisin sitä, miten ihanaa on, kun koko viikko on edessä! Sairasta, suorastaan. Tässä viikossa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että olen töissä vain kolme päivää. Kaksi päivää siis muualla. Joka toinen päivä työtä. Sitä voisi hehkuttaa, ei muuta. Luulisi myös, ettei sade haittaa - taksollahan sitä kuljetaan. Juu, odotelkaa ensin tuolla sateessa paikallanne vaikka vain 10 min. ihan hiljaa. Kyllä siinä tulee kylmä, märkä jne. Varpaatkin alkavat kostua ja palella. Ei kiva. Takso siis on ajoissa, vaikka tuleekin 10 min. päästä. Juu, ajoissahan se. Ja asiakas odottaa siellä jo ennen, ettei takso saa päähänsä kuitata olematonta asiakasta eli jullikkaa. On tämä tällaista säätöä, että ketuttaa taas täpöllä!
Eilinen oli vilkas päivä. Kummisetä kävi hakemassa rahaa. Hörhö kavereineen kävi hakemassa rahaa. Ystävä oli ihana ja kävi tuomassa sieniä ;D Sain kaksi isoa rasiaa suppareita vahvistettuna jokusella orakkaalla pakkaseen. Ziitosta vaan! Yksikään vierailu ei tosin kestänyt 10 min. kauempaa, joten muuten meillä oli rauhaisaa. Päivä meni, hihhih, pyykätessä, kosmeettisessa siivouksessa, lukiessa ja koneen ääressä. Vähäiset puolitirsat otin päivällä kirjan ja kissan vieressä, en tipahtanut edes kunnolla uneen. Kaali jäi vielä odottamaan tekijäänsä - ehkä tänään laitan sen muhimaan. Oli vähän onea olo. Sunnuntaiketutus ja -angst iskivät päälle. Miksi ihmeessä minun pitää käydä töissä? Kättä särkee niin, että en saanut kunnolla nukuttua. Olin hereillä vähän väliä. Tänne pitää vain ängetä. Kohta alan toivoa, että tätä loputonta määräaikaisruljanssia ei todellakaan enää jatkettaisi. Minen taaskaan jaksa...
Ei, ei minulla ole mitään kerrottavaakaan. Ei kansalaistsuurnalimia, ei. Suoli on kyllä toiminut, vähän liiankin greippaasti. Tenttiin pitäisi valmistautua, mutta sen eteen en ole tehnyt yhtään mitään. En todellakaan. Ei jaksa, ei huvita, ei edes kiinnosta. Argh!
-------------------------------------
Moi vaa taas kavrut! Mmmmm, on se sitt kliffa jäädä tänne goisii, ku orja lähtee duunii. Käväsin mä kyll tuala partsilki, mutt siälä oli joteski kosteeta ja galsaa. Ei siälä oikee viihdy tällee. Söin mun aamuheekut ja menin sitt sänkyy kattelee, ku mamiska teki aamupalaa ja luki. Ei, mä en siis goisinu. Mä tsiigasin, mitä se väsäilee tossa aamusin. Mä en siis tajuu, mihin se saa aamulla tota aikaa menee. Se ei koskaan tee mitää, lukee vaa. Ja sitt se pukee ihan kamalan hitaasti, tänäänki se viälä märisi jotai, ett sattuu ku pukee. No jäis himaa sitte, mun seuraks! Mä tarviisin seuraa tänne. Saiskoha jostain semmosii cat sittereitä, kai orja nyt semmosen vois kustantaa, ku se kerta käy duuniss. Ett mull ois seuraa niinku. Tai eiks oo semmosii jotai seuralaispalvelui? Ett jos semmosest sais seuraa? Hei, voisiks joku kertoo... Jotai mami eilen pähelsi taas sen kaamerasa kaa ja hihku. Se sano, ett se oli löytäny jotai uutta. Joo, varmaan nii, mähän oon jo sanonu, ett orja on tumpelo nois asioiss. Ai nii, eile se teki jääfisust safkaa, paljon fisusafkaa niinku. Mäkin sain ihan ison biitin fisuu, kerranki niin paljo, ettei tarvinnu heti taas mennä narisee siltä lisää. Mä kyll hiffasin, ett se oli ihan suunniteltu jutska, ett mun kuano pysyis kiini. Nimittäi ku ahmasee sellasen määrän fisuu, mä sammuin heti melkee taas peiton alle tosi pitkäks aikaa. Ett mami sai taas olla rauhass. En mä tiädä, mitä se sill rauhall sitt oikee tekee. Eihä musta oo oikeestaa mitää harmii missää asiois =O
Täss on mein partsi eile - oli nimittäi aurinkoist ja mami otti fotoi must ja noist öklöist kukkeleist, ku maistuu pahalt. Hyh! Must on sitt seuraavaks fotoi, tai ainaski yks. Nyt mä voin alkaa goisii. Huamisee! >o<
-------------------------------------------
Päivän slogan: On lottovoitto syntyä Suomeen - minä sain kaksi oikein ja lisänumeron!
Päivän biisi: Perunamaa
Luettua: Haa, eilen aloitettu Viimeinen aurinnousu oli hulvatonta menoa eli suosittelen! Mies joka luulee rahalla saavansa kaiken, erehtyy hiukan mm. noitien puuttuessa peliin. Asiat menevät täysin sekaisin, ilmasto muuttuu hyvinkin nopeasti, sudet käyttäytyvät oudosti ja jäniksiä riittää. Ei silti, ei noidillakaan helppoa ole. Varsinkin kun siivousluudat sekoittuvat lentoluutiin eikä lentotaito ja loitsutkaan ole kaikilla aivan hallinnassa. Suomalaiseksi aivan ehdotonta menoa. Eli Welhotar piti. Anna Lassila - Pimeät sylit, pidin tästäkin ja suosittelen! Repaleista, rajua ja rankkaakin elämää, selkeää, pienimuotoista kuvausta ja herjaakin. Mukana seksiä, huumeita, väkivaltaa... toipumista, rakkautta ja kauneutta siellä, missä sitä vähiten ehkä odottaa. Sopii luettavaksi jokaiselle. Ainoa vika se, että kirja loppui liian pian ja oli taatusti hiottu useampaan kertaan - jotenkin jäi sellainen vaikutelma siis.
MAUTONTA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti