APEUTTA, JÄNNITYSTÄ, PELKOA JA INHOA MALMIN LÄHEISYYDESSÄ

Apeus vallitsee – pystyykö yhdessä päivässä selviämään kaikesta? Aamupäivällä on se Iso Haastattelu, sieltä suoraan työhaastatteluun ja takaisin koululle rästitenttiin. Niin, tentistä puolet meni läpi, toisessa puolessa oli 1 (-> lue yksi) virhe, jota ei saanut anteeksi. En kyllä alkanut selitelläkään tai pyytänyt armoa tms. Käyn uudestaan siellä tänään iltasella. Eli kiirusta pitää! Toivon nyt vain, että taksojen aikataulut eivät missään vaiheessa torpsoile, koska tämä päivä on ohjelmoitu minuutilleen. Ilta huippenee luultavasti itku-potkuraivariin residenssin lattialle kotoon päästyä...

 

Eilisen vietin muuten kursorisesti materiaalia selaten, koneella istuen, lukien, pohtien erilaisia tapoja valmistaa uusinta ostosta; leijupakastettuja seitifileitä (olivat hyviä!), vähän päikkäröiden sekä ihmetellen, miksi radio soi yöllä. Viimeiseen löytyi sitten vastaus eli en kuullut harhoja, olin vain tökännyt herättimen päälle. Herätin oli satunnaisesti asetettu eli johonkin klo 1 – 2 kieppeille. En jaksanut sulkea, joten se jäi sitten päälle... Nukuin kuitenkin suht. hyvin, kaikesta jännityksestä, "että minä sitten olenkin tyhmä" –tunteesta ja muusta huolimatta.

 

Työkaveri soitteli. Pomo oli ollut käymässä:  säästettävä entisestään, sijaisissa mm., sairaslomia on liikaa (mitenkähän tämä kivasti korreloi lisääntyneeseen työmäärään) jne. Lisäksi kiertotietä kuulin, että sopimustani jatkettaisiin. Jos on pakko, jatkan. Jos jostakin tulee muuta tarjolle, vakinaista siis, en jatka!

 

Illan pääasia oli kuitenkin Nuorimmaisen vierailu illan kähmeessä. Koko perhe + täti olivat olleet kyläreissulla jo toisella Iso-Mummolla, josta tulivat Kummisedälle ja sitten meille. Käärö oli juuri nauttinut välipalaa, joten hän vain tuhisi nenä rutussa ja nassu kurtussa. Äitinsä oli kyllä oikein pirteä ja näytti hyvältä eikä yhtään rasittuneelta, hienoa. Isäkin on isyyslomalla, joten alku on mennyt kuulemma ihan hyvin. Avo-vara-Iso-Täti toivottaa hyvää jatkoa ja toivoo näkevänsä käärön myöhemmin ihan hereillä ,D Tässä siis nuorin uinumassa.

 

 

Ai niin – pakko-kertoa-tänään: Welhottaren pahimmista peloista yksi toteutui eilen! Hissi oli rikki eikä toiminut päivän aikana lainkaan, vasta illemmalla oli korjaaja käymässä. Onneksi ei ollut asioita ulos. Tai olisin vienyt kyllä roskat. Nyt ne on pakastettu parvekkeelle odottamaan. Ei se portaiden ylösnousu mitään, mutta kuvitelkaa alasmenoa toisesta päästä kapenevissa kierreportaissa.....

 

Ei tässä tänään mitään. Minua vain ahdistaa, jännittää, pelottaa – suoraan sanoen olen kauhuissani!

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrviska, kissinderit! Hei, ei se mamiska sitt kauaa ollu mulle vihaskana. Ei se osaa, ett nyt me ollaa ihan väleis. Aamupäivä oli vähä heikko, mutt mä olin oikee kilti ja nätti ja ihaska, kävin purraas ja menin sitt basee välill goisii ja sillee. Ja sitt ku mami duunas sitä fisuu, kerranki malton pitää turpini kiinni. Ett en niinku jolissu. Sehä palkittii heti, mä sain kaks aikastas isoo kalan häntylii heti ku mami oli sulattanu ne fisubiitit. Oli kuulkaas hurjan njamskista, mami viälä pilkko ne sopiviks biiteiks ja toi mulle tarjolle. Kilti mami, nii kilti, kuiteski sitte! Fisu teki masun ihan täydeks, mä meninki sitt goisii peiton alle, mamikaa ei sanonu vastaa yhtää. Arvatkaas, mä heräsin siihen, ett hirvee määrä porukkaa oli meillä. Hei siis meillä, enkä mä tiänny mitää. Juu, tuli se ihmispentu, sen äiti ja iskä ja se yks tyttö ja Kummisetä. Vähäks mä tsigasi pitkää. Sitt mä kävin nuuskuttaa, juu, ihan meihi se ihmispentu kuulu, mein laumaa niinku. Ett ihan hyvä. Eikä se sanonu mitää, oli hiljaa, ei ees inissy. Mä hyväksyin sen. Paljo kiinnostavampi oli se, ett ne haisi kaikki gimmakissoilt! Mä sitt vähä kävin hinkkaas itteeni niihi ja läheti sille teekut niille gimmoil. Hei, ottakaa vaa yhteyttä, mjouuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh! Komee kolli tääll ois iha yksi ilma seuraa, hei....

 

 

Täss siis tää vaatimato kolli käpristyy ottaa aamu-unkkoi. Mamill on jotai hualii. Mä taidan painuu siis goisii. Ett niinku huamisee..

 

-----------------------------------

 

On, huolia on. Ei sentään l-vikaa! Ai niin, täytyy vaihtaa raatiossa kanavaa. Minen jaksa nuita jouluhoilotuksia, argh...

 

Päivän slogan: Hiljaa istuessa, tekemättä mitään, kevät tulee ja ruoho kasvaa itsestään...

 

Päivän biisi: Se kerran kirpaisee

 

Luettua: Lionel Shriver – Kaksoisvirhe, rakkaustennisromaani. Jäks, karmea kokemus, Welhottarelle suorastaan vastenmielinen. Urheilua, dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa samassa kasassa. En suosittele, en todellakaan kenellekään. Ainoastaan ja vain akuuttiin kirjapulaan. Ei tulisi asumaan meille, palautankin mahdollisimman nopeasti! Jäks! Robert Capa – Sotakuvaaja, upea kirja. Ihminen, joka otti upeita kuvia lähes mahdottomissa ja hengenvaarallisissa oloissa ja lisäksi vielä osasi kirjoittaa! Tämän opuksen ottaisin itsellenikin, kuvat ovat todella upeita. Teksti sujuvaa, ironista, jopa leikittelevää kaiken kaameuden keskellä. Kulttuuriteko julkaista tämä lopultakin suomeksi, Welhotar kiittelee ja suosittaa kaikille. Sodan karmeuden kuvausta sekä sanoin että kuvin, kuitenkin selkeästi pasifistinen ote. Esko Koivu – Nashville Tenn., USA. 1957 – 1958. Stipendiaatin kirjeitä kotiin vuoden ajalta. Erinomaista ajankuvausta USA:sta, mm. rotujen välisestä integraatiosta, politiikasta, myös opiskelijalle tärkeistä asioista eli autoista, rahan arvosta, hankinnoista, automaatiosta jne. Mielenkiintoinen esitys, suositan. Meikäläistä tämä kiinnosti ihan lähihistoriallisena dokumenttina tuolloisesta USAlaisesta meiningistä (ja tervessi Turkku, tää o siält ny vinksuttu tää kirja! Ai nii, ja suosittelen tota JukeBlogi kans... samall niinku).

 

                             

 

                      MUISTAKAA LUUSSI-PULLAT!!!

SE NYT MENI, OLI JA MENI =(

Jahas, että rapoa eilisestä pitäisi. Eipä ole paljoa rapottavaa. Tentti oli, taas, hvtin kiero – muidenkin kuin Welhottaren mielestä. Kaikki kommentoivat samaa: miksi kysyä epäolennaisuuksia ja poikkeuksia, jos itse asia on hallinnassa, noin niinkuin kokonaisuutena?! Tähän kompastuin minäkin, taas, samoin ainakin ne pari-kolme kaveria, joiden kanssa ehdin pidempään jutella. Eli hevonkukkua lienee tulossa ja mahd. vielä korjausta johonkin tahi uusintaa tai jotakin. Minen jaksa kohta enää! Haastatteluthan ovat ihan hauskoja, mutta kun vastapuolella on Iso Pomo ja hänen Naispuolinen Vastineensa, tietäähän sen. Minä sain kuulla taas olevani tähän vähän liiankin pätevä, että mahtaisinko lainkaan viihtyä. No, tämä olisi määräaikainen paikka, joten kyllä kiitos, hyvinkin. Siitä olisi sitten taas hyvä lähteä sillä asenteella, että heti vaan uutta tavaraa kentälle jakoon ja hakemuksia kehiin. Toinen kierros saattaa olla vielä tulossa, mutta asia päätetään kuitenkin hyvin nopealla aikataululla. Mahd. jo huomenna siis lisärapoa. Ai niin, Naispuolinen Esihenkilö oli kissaihminen, hihihhh, kun Iso Pomo poistui, puhuimme kissoista ;D Kiitos muuten kaikille kommentoijille - on mukava ajatella kaiken hässäkän keskellä, että mahdollisesti joku hetken aikaa ajattelee minuakin...

 

Taksostakin on pakko rapota, tai lähinnä yhdistetyistä kuljetuksista! Voi hvtti sitäkin järkeä, mikä siinä on. Kone laskee optimiajoradan ja –tavan sekä järjestyksen – joka käytännössä on lähes aina päin perhettä! Eilen palatessani kotiin kuski, nuori tuttu kaveri, kertoi aamulla ajaneensa Käpylästä Itikseen, josta sitten Pakilaan, Vuosaareen, Pasilaan, Munkkiniemeen ja sitten Malmille ja Vuosaareen. Ei kuulostanut hirmuisen taloudelliselta, nopealta eikä mukavalta. Ei asiakkaiden eikä kuljettajan mielestä. Tosin kuski oli vielä toistaiseksi innostunut ajamaan, nuori ja ystävällinen. Kuinkahan kauan? Kyllä tällä järjestelmällä kuskejakin kyykytetään, suorastaan kuttuillaan. Ei ihme, että niin iso osa on hankkiutunut normitaksoihin töihin eikä ota enää lainkaan HMPK-kyytejä. Uusi erä koulutettuja invatakson kuljettajia on jo jonkun aikaa ollut ajossa, ihan mukava. Iso osa heistä on nuoria ja maahanmuuttajia, eli vielä mukavampi – saa edes katsella komeaa, tummaa miestä *virn*. Mutta, en halua olla ilkeä, ainakin parin kielitaito on niin kammottavan puutteellista, että sääliksi käy osaa asiakkaita. Myös kaupunkituntemus on luvattoman heikkoa. Luotetaan paikantimiin ja dataan, mutta esim. vara-autoissa ei välttämättä ole kumpaakaan, hei, haloo! Kun kaverit koulutetaan muuten kunnolla, ei ylimääräinen suomen kielen kurssi tekisi pahaa, eihän? Eikä vanhanaikainen kaupunkituntemus, nykyään sitä ei enää ihan samalla tavalla testatakaan kuin aikaisemmin; tietää Welhotar, koska W. ajoi normitaksoa sentään 10 v. ja tunsi kaupungin kuin omat sivutaskunsa.

 

Tänään residenssini tulee olemaan merkittävän vierailun kohteena. Klaanin Nuorimmainen tulee äitinsä ja tätinsä kanssa mahdollisesti pikakäynnille kunnioittamaan läsnäolollaan matalaa majaamme! Mukava onkin nähdä hänet livenä. Samalla pääsen luovuttamaan ne pari pikku-lahjusta, jotka olen hankkinut. Welhotar on iloinen, että vara-avo-Iso-Tätiä muistetaan ;D

 

Huomenna on sitten Suuri Haastattelu, joka lopullisesti ratkaisee kohtaloni tuossa Lymypahkassa eli saanko Welhottaren paperit vaiko eikö. Vai jatkanko virallistamattomana Welhottarena kuten ennenkin. Tunnin aikana siis ratkeaa kohtaloni – eikö olekin hullua, että vuoden ängertäminen asian eteen ratkeaa muiden kädestä (ei, mukana ei ole edes yhtään omia kouluttajiamme!) noin vain, naps!? Pitäisi varmaan tänään jotenkin valmistautua, mutta nyt alkaa olla jo aika täynnä tätä juttua... ehkä kuitenkin taas käyn selailemassa vähän papereita. Tämän istunnon jälkeen on aikaa juoda kuppi kaffetta ja tunkea uuteen, toiseen haastatteluun. Paikka vaikuttaa erinomaisen mielenkiintoiselta. Welhotar toivoisi kovasti sinne pääsevänsä, vaikka ei olekaan täysin omaa alaa. Kiinnostuksen kohteet ja ns. materiaali ovat kuitenkin meikäläiselle harvinaisen sopivia. Voi kun tuo natsaisi!

 

------------------------------------------

 

Purve, kissit! Nyt on kuulkaa hei asiat huanosti. Mä goisin eilittäin nimittäi koko päivän ja melkee illanki. Päiväll tuli sitt mamiska jo melko aikasi. Kauhee väsy sill oli, mutt jakso kuiteski sulatella mulle ihanalt maistuvaa kalkonijauhist, siis mun suurt heekkuu. Mä sain siit ison biitin ja se tempas mut sitt kunnon unee. No enks mä sitt herättäny mamin ekaks yhelttoist illall, mä tajunnu, ett se oli kai nukkunu vissii viis minsaa =o Ja sitt yhdelt ja kahdelt. Sitt kolmelt se nousi, vähä jupisi mulle. Mutt mä olin, ehhh, nii, tota, vaan siis hei vaan siihe yhtee mestaa käyny jättää snadin merkkaukse. Ei toi taas ollut suihkuttanu sitä mössöö joka päivä – oma vika, ON. Nii ni mami suuttu. Siin hei lensi peitot ja tyynyt ja se puhu taas rumei, semmosii mikä ei sovi perhekissin koovill. Ei, mua se ei satuttanu eikä mitää. Mähä painuin suaraa basee. Arvatkaas, oonko nyt saanu sitt mitää heekkui *möks, raju möks*. Mamiska on nyt tosi vihaskana.... mä tiä mitä mä oikee tekisin. Ku mun miälest se on sen vika, ku se ei kerta herää ku mä tahon! Taas se uhkas, ett mä en sais enää nukkuu päivä- tai iltatirsoi. Enkä saa herättää sitä. Sitt se uhkas viälä, ett se laittaa ton välioven kii, nii ett mä en pääsis sen viakkuu. Mä kyll sitt huutasin vaiks koko yän siin oven takan, hei, turha yrittää. Mutt tääll on nyt aika hurjaa, siis niinku semmone väliaikane kauhun tasapaino. Ei viälä tiädä, mitä täst kehittyy. Mitä orja meinaa keksii... sill on se suihkumönjä melkee loppu ny, sen takii se ei ollukkaa sitä laittanu.... Enkä mä oo saanu ees kalkonii.................... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih .......................

 

 

 

Täss mä ihan vaatimattomast vaa taas yritän olla kilti ja näti! Huamisee.

 

------------------------------------------

 

Vincent – vihoviimeinen tepponen, lisää Feliwayta ja pyykkikone laulamaan! *hapuilee jo Hesyn numeroa*

 

Päivän slogan: On pakko haluta valehdella, jos haluaa juuri sen työpaikan, minkä haluaa!

 

Päivän biisi:  506 ikkunaa

 

Luettua: Dennis Lehane - Muisto vain, pidän tästä dekkaristista. Sellaista inhimillistävää tekstiä. Rumuutta ja kovuutta, kyllä. Ei kuitenkaan mässäilyä millään pahalla tai pahuudella sinänsä, vaan jopa yritystä tunkeutua sen taakse ja motiiveihin, myös poliisien puolella. Poliisit eivät tässäkään kirjassa tee poikkeusta, he ovat jopa moraalittomampia kuin ns. roistot. Ja roisto voi olla paras kaveri. Tarina päättyy oikeuden toteutumiseen, mutta onko se oikein, jää mietittäväksi. Avoin loppu, jossa jokainen voi harrastaa omia moraalisia pohdintojaan ja oikeustajunsa toteutumista.

 

                                    

 

 

                           KESKIVERTOA KESKIVIIKKKOA!

WELHOTAR LÄHTEE TENTTIIN JA HAASTATTELUUN!

Tietysti siinä kävi juuri niin. Eli ei mitään hankintoja. Ei. Koska Welhottarelle tulikin soitto, että tänään olisi heti tentin jälkeen työhaastattelu, toinen. Eli on pakko säästää taksomatka siihen eikä käyttää sitä suruttoman hulvattomasti turhuuteen. Näin se siis tapahtuu, aina. Suunnitelmat menivät hyvin näppärästi uusiksi. Seuraavan kerran pääsen tuhluuttamaan ehkä ensi kuussa ;D Uskokaa tai älkää, kahden taksimatkan siirto (siis vienti- ja hakupaikan siirto, ei edes ajan) kesti Iisalamelta lähes 5 h!!!

 

Näppärästi sain kuitenkin päivän kulumaan muutenkin, näperrelen sitä sun tätä ja vähän kirjaa ja kopioita vilkuillen. Eli en ole taaskaan lukenut tarpeeksi. Käyn kuitenkin tarkistamassa tilanteen, kun olen ilmoittautunutkin. Ja se haastattelu on sopivasti siihen perään. Joku syy lähteä torpasta. Kaiken lisäksi Welhottarella on huono olo, siis fyysisesti. Vatsaa kiertää, vähän. Kuvottaa, vähän. Ei oikeastaan okseta, mutta on epämääräisen huono olo. Ei hvetti, olenko minä nyt saanut sen viruksen, joka vaivasi Herjaamoa tuossa viime vkolla ja sitä ennen? No juu, kukaan ei olekaan väittänyt, että elämä olisi reilua. Kaikkein vähiten minä!

 

Ei varmaan Kummisetäkään ole kovin ilokas nyt. Sanon vain, että olisipa uskonut minua jo  aikaisemmin. Hän joutui lopulta eilen hakeutumaan lääkärin puheille. Kuumetta yli 39, kipuja, kaikki klassiset VTI:n oireet. Labrassa CRP huiteli yli 200. Ei, hän ei päässyt heti alkuun edes lääkärille, mutta sitten soittivat perään kotiin ja arvausomalääkäri ehdotteli jopa sairaalahoitoa. Määräsi kuitenkin ensin tömäkät antipilootit ja tänään uusintalabrat. Kummisetä oli vähän katkero, kun mainitsin, että olisi uskonut heti minua. Olisi päässyt itse vähemmällä. No, tilanne on nyt kuitenkin hallinnassa, iltamyöhään oli jo parempi olo ja kuume laskemassa. Toivottavasti hän selviää ilman sairaalareissua, se ei olisi tarpeen eikä mieleen nyt juuri kellekään.

 

En minä mitään tässä. Minä vaan olen ja nyhjään. Vatsa pitää omituisia ääniä. Minä taidan mennä pitkäkseni vielä tuon kirjan kanssa.

 

HUOM! Tsempitystä siis toivotaan klo 9.00 – 13.00 väliseksi ajaksi, mieluusti kaikilta... Rapoa seuraa! Seuraava koitos torjantaina!

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kissinkat! Mami on taas omituine. Hei, eile sitt saatii fisuu, pistettii yks donaripuukki pualiks mamin kaa. Ja mä goisin sitt melkee koko päivän. Mami ei. Sitt se taas oli vihaskana, ku mä joskus toss yhde maiss rupesi pyytelee heekkui. Ja ku se nousi toss kolmelt, se sähisi mulle oikee. Mitä mä sille voin, ett se elää tollee typerää rytmii. Eihä nyt päiväll kandee olla hereill, sillo mitää tapahdu.Yälä on paljo kliffempaa, hämärää ja piänii valoi ja kaikkee. Ja voi rundaa ympäri ja leikkii. No anto se mulle mun aamuheekut. Kohta ku se antaa viälä mulle päivämuanaa, mä voin rupee kunnoll taas päiväks goisii. Jotai toi kyll murisi, ett se aikoo pitää mua väkisi hereill koko illan. Ett mä en aina herättäis sitä! Kuka voi olla nii julma, ett ei herää, jos piäni kissi vähä vikisee jotai heekkui, siis piäni orpo kissi. Rauhalline ja nättiki viälä? Nih >o<

 

 

Täss mä pummin lisää safkaa mamilt, siis napikoit. Muut just tarttee noin hirveest pummata. Jostai syyst napikoit ei koskaa saa tarpeeks asti! Huamisee...

 

-----------------------------------------

 

Vincentille mikään ei ole tarpeeksi! Minulle taas kaikki on liikaa. Nyt jäisin kyllä tosi mielelläni kotiin pitkäkseni ja nukkumaan. Mutta ei auta, taistoon oi Hopea!

 

Päivän slogan: Jos ei mene niin kuin pitää, pitää antaa mennä niin kuin menee!

 

Päivän biisi: I Remember You, terkkuja vaan sinne, missä lokia ei lueta ,>

 

Luettua: Richard Morgan – Muuntohiili, kyberpunkin ja dekkarin yhdistelmä, joka yllättäen toimii jopa kohtuullisen hyvin eli sellaista kovaksikeitettyä tavaraa. Sopii erinäiseen mielentilaan, ei kylläkään kaikille. Welhotar luki mieluusti tässä välissä.  Kluun – Vaimo kävi lääkärissä, hollantilaismiehen päiväkirjanomaisia merkintöjä vaimon sairastumisesta rintasyöpään. Raadollista itsetilitystä ja hyviä hetkiä. Erinomainen esitys myös eutanasiasta ja sen merkityksestä. Suosittelen kaikille – laajentaa näkemyksiä!  Gary Shteyngart – Absurdistan, niin, tuota, tätä jossakin kovasti kehuttiin satiirina tms. Welhotar kun ei oikein jaksanut huvittua kertomuksesta, joka tuntui ah-niin-todelta. Jollei sitten välttämättä halua naureskella lihavan miehen irtiotoista ja pelmuamisesta. Eli minä en suuremmin pitänyt, valitettavasti. Lars Sund – Onnellinen pieni saari, omituisen ajaton ja merkillinen kertomus sulkeutuneesta tai suljetusta yhteisöstä, saaresta, jonne alkaa ajautua outoja ruumiita. Mitä on tapahtunut ja missä? Miksi ketään ei kiinnosta asian selvittäminen? Sisäänlämpiävän yhteisön hyviä ja huonoja puolia erinomaisen hyvin kuvattuna, Welhotar suosittaa. Mystinen tunnelma, oudohko tarina...

 

                            

 

                           TIIVISTÄ TIISTAITA!

 

WELHOTAR ONKIN ELÄIN!

Huomattava havainto, jonka jo moni muukin on tehnyt täältä. Tässä siis Polgara Welhotar ,D

 

Kyllä onkin näköinen - vai mitä? TÄH????

Tuota, miten niin sijaistoimintoja....

WELHOTAR TEKEE HANKINTOJA!

Tämä alkaa muistuttaa lastenkirjasarjoja. Tiedättehän: Maija menee kouluun, Maija saa koiran, Maija menee ostoksille. No niin, nyt Welhotar siis tekee hankintoja! Ei, en rapoa vielä sen tarkemmin. Tulette yllättymään, mahdollisesti jopa kauhistumaan ;D On se silti niin väärin, että pitää pähkiä maksaako tänään tämä takso itse (pitää!) vai käyttää korttia. Eikö edes j-kuussa voisi saada käyttää vuoden aikana käyttämättä jääneitä matkoja, kun jokunen niitäkin olisi ollut? Mutta kun ei saa eikä ole lupa, outoa, mutta myös kummallista!

 

Welhotar myös opiskelee! Se on sen seuraavan kirjaläpyskän nimi. Tai ainakin kovasti yrittää pitää hatarahkossa muistissaan jotakin parin päivän ajan. Eilenkin virittelin materiaalia hupaisaan epäjärjestykseen, kirjan lisäksi kun löytyy muistiinpanoja (joita en enää itsekään ymmärrä), kopieerattua materiaalia jne. No, lopuksi pinkkasin kaiken järjestykseen ja kävin ne kursorisesti läpi. Tänään vähän tarkemmin, ehkä. Sen hankintamatkan jälkeen. Ja tärkeääkin tärkeämmän ruokailun. Ja päikkäreiden. Ja kissanhoidon. Ja piiiiitkän ja perusteellisen suihkun. Ja muiden merkittävien sijaistoimintojen jälkeen, siis. Aikaahan on toki runsaasti. Tentti alkaa huomenna klo 9.00. Jos takso on ajoissa. Saa luvan olla, 15 min. myöhästyneitä ei enää päästetä sisään. Ehhh...

 

Niin, hankinnoista. Hankintani eivät ole suuren suuria, eivät toki. Mutta kohottavat erityisesti esteettistä elämänlaatuani mahdottomasti. Samalla taidan katsastaa läpi uusitun Risman tarjonnan, kun ei ole aikaisemmin ollut aikaa. Nyt on. Ei kyllä olisi ylimääräistä rahaakaan, mutta laitetaan tämä kaikki humputtelu veronpalautusten piikkiin. Yksi lisähankinta on tehty netin kautta. Huomenna käväisen vielä fyysisesti, missäs muualla kuin Hakiksessa *virn*, tekemässä vielä pari pienen pientä (sekä rahallisesti että konkreettisesti) ostosta. Se siis hankinnoista eli rapoa seuraa, peljätkää, oi lukijat! Kavahtakaa!

 

Muuta rapottavaa ei tässä olekaan. Jännitän ja yritän lukea, ei siitä tule oikein mitään. Luen pätkän ja vaihdan höpökirjaan. Teen saman uudestaan. Virittelen konetta. Luen posteja uudelleen. Kieltäydyn joistain pippaloista. Ja samaa uudestaan. Toivoisin jo olevan huominen ja klo 12. Siihen mennessä minun pitäisi olla valmis eli vuodattanut kaiken aivoissa (ai missä..) mahd. olevan tiedon.

 

Tulen pyytämään huomenna myös muiden tsempitystä aamuun, joten valmistautukaan woodoo-nukkeinenne siihen jo riittävän ajoissa. Tämä oli varoitus....

 

----------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! On toi mamiska sitt hölmö, toss se taas hepuloi jonku iso paperipinka kaa ja kätisee. Höh, en tajuu. Mitä välii, mamiska kelpaa mulle ihan tommosenaa. Se mitää paprui tarvii. Tai tarviis se. Se vois suarittaa jonku Kissinhoito... siis semmosen... mikä se on, niinku diplomi, joo semmose. Ett sill ois varpisti pätevyys hoitaa mua. Siis hei, en mä miteskää epäile. Mutt kai semmosee liittyy joku fisukiintiön pitäminen ja tämmöne? Taaskaa parii päivää oo ollut mitää oikeet ruakaa, vaa kissimuanaa ja napikoita, nii ja kalkonii. Ei donarii, ei fisuu, ei ees jauhist! Onneks se on kuiteski mun kaa täälä. Eikä iha hirveesti eilenkää suuttunu.  Kattokaas ku kävi aika iso oksuvahinko. Mä vedin ison kasan kissinmuanaa ja sitt tiätty sänkyy pötköllee. Ja uppsss, tuli semmone äkkioksu. Ei karvapallo. Vaa semmone pitkä laatta, eikä siinä mitää, mutt ku mä olin tyynyll, nii ni se levis pualel peittoo. Vähäks nolotti, ehtiny laattaa ees lattiall. No mami vähä pyyhkeili ja pisti peiton tonne skobee. Harmi, sill pyäri just toinen pyykki murinakoneess. Lupas sitt tänää pestä sen. Ei vaa antanu taas uutta muanaa heti tilalle. Sano, ett pitää masun mialuummi vähä rauhottuu. No ON se jo rauhottunu, ett muanaa ja aamupalaa heti. Siis oikeesti, hei. Mä sain jo kalkonii ja napikoita ja on hiimune nälkä. Mamiiiih!

 

 

Jos ette muute tiänneet, nii mä osaan kans temppui – iha ite niinku, kukaa oo opettanu! Täss mä seison kahdell jalall ja pummaan mamilt napikkaa. Se otti foton heti, tiätty, höh. No mutt näätte, ett mä ainaski osaan. Nyt mä meen kattoo, jos sitä safkaa jo ois ilmestyny. Huamisee taas!

 

-------------------------------------------

 

Vincent on taitava – monessakin eri asiassa *huokaus, syvä huokaus*! Taidan keitellä toiset kaffet....

 

Päivän slogan:  Elämä on pitkä sarja ikäviä heräämisiä!

 

Päivän biisi: Riidankylväjä

 

Luettua: Heini Saraste - Mahabad, kuu, aamusumu ja rakkaus. Kurditytön ja hänen perheensä tarina Kurdistaniasta Suomeen. Vaaroja, sotaa, sairautta, melkoista nuoren naisen määrätietoisuutta ja - tietysti - suuri rakkaus ,D Suositan, sisältää myös lyhyen katsauksen kurdien historiaan. Opettaa ehkä ymmärtämään maahanmuuttajia paremmin. Laura Lindstedt - Sakset, aika pelottava kirja, lopulta. Sinkkunainen haluaa lapsen ja adoptoi Kiinasta pienen tytön. Hän yrittää rakastaa ehdoitta, ainakin omasta mielestään ja tarjota lapselle kaiken mahdollisen, rahastahan mikään ei ole kiini. Samalla takana kuitenkin kulkevat omat lapsuuskokemukset, päättynyt suhde, mahdollisesti menetetty sinkkuelämä ja työ. Kannattaa lukea, kerronta on hyvää ja tiivistä. Loppu - tuntematon.

 

                                 

                    

                             MAAGISTA MAANANTAITA!

 

MYRSKYÄ JA TUULTA - AH, IHANAA!

Mikä päivä? Täh? Ai, sunnuntai... hmph. Jotenkin nukkuessa päivät sekoilivat, heräsin jossain vaiheessa enkä taaskaan tiennyt, missä mennään. Uni oli pätkittäistä ja levotonta, särki sen verran kovasti. Sitä se sairasloma teettää, että sairastuu – esim. muistamattomuuteen. Tavallinen, tylsä sunnuntai siis. Aivan omiaan puuhastelulle, pienelle sellaiselle. Upea ilma, jos ei tarvitse lähteä minnekään ,D

 

Sen verran kipurapoa, että jumaliste sentään, nuo seisoskelut ja odottelut taksoa tms. varten vievät koivet tosi kipeäksi. Ei kävely niinkään, se kipu on erilaista. Joka tapauksessa lopputulemana on aina iso särky, jota kestää koko illan ja seuraavan päivän. Lekureiden mukaanhan minua ei yksinkertaisesti voi särkeä eikä sattua, ei, kun ei ole mitään vikaa. Terveppä terve, terve terve! Prlettotanakele...

 

Mutta eilen, seisoin orpona kirjaston edessä. Kassi täynnä kirjoja eikä Belgarionia näy. Odottelin, jospa olisi vain myöhässä. Sitten soitin. "Äsdjwjjjj,,,,täh.......mmmmmmm......mitääh! Paljo kello......öööööööö?" Selkeästi artikuloiden ilmoitin odottavani kirjaston edessä hra korpraalia, joka ei ollut kaivannut aamuherätystä vaan luvannut ilmestyä paikalle jopa mahdollisesti etuajassa. Ei hirveästi harmittanut, ei edes itkettänyt. Jotenkin huomaan jo tottuneeni siihen,että mikään ei enää juurikaan mene siten, kuin olen suunnitellut. Aina on oltava jonkinlainen varasuunnitelma. Tässä tapauksessa olisin vain ottanut kirjat ja aivan pakolliset ruuat (kissan siis) ja palannut kotiin. No, Belgarion toki lupasi heti lähteä ja tapasimme sitten 20 min. päästä. Myöhemmin selvisi, että hyväkuntoinen urho oli juossut tuon matkan. Ihan noinniinkuin inttitapaan aamulenkkinä. Ei se kylläkään ollut tarkoitus, ei ollut myöskään tarkoitus vidhuilla tai kiusia ihmistä. Mutta kun oli lupautunut mukaan, niin vain ilmoitin!

 

Belgarion käväisi pikatahtiin postin vastineessa ja apteekissa sekä ehti vielä mukaan pakkaamaan kauppaan ruokakasseja. Hyvä näin, kaikkea oli, vähän ylimääräistäkin. Kotona laadin tagliatellea ja metvurstisuikuleista kastiketta – hyvää oli, taas, kaikilla vihanneksilla, chileillä, valkosipulilla ja oliiveilla maustettuna. Lisäksi tietty kunnon kaffetta, vähän limekakkua sekä aivan ihanaa kaffesukulaatia, njam. Lisäksi Poika vaihtoi taas yhden kattolampun, on jälleen valoa, köh, vaikka opiskelua harrastella.... Ensi vkonlopun hän onkin kiinni, ovat virka-apuna ja sitä ennen leireilevät alkavalla viikolla. Jouluksi sitten kotiin. Äh, sovimme jonkinlaisesta herkkulounaasta jollekin päivälle, onko se sitten j-aatto tahi jokin muu sopiva päivä, jäi vielä avoimeksi. Lomaa kuitenkin on useampi päivä, melkein vko, heilläkin. Ei intti ala syöttää isolle porukalle mitään herkkuja koko joulun ajan, eli aivan strateginen temppu – kuten sekin, että lomille pääsee nykyään lähes joka viikonloppu. Miesten makuuttamisesta kasarmilla tulee vain kuluja! Seuraavaksi sitten tapaankin ilmeisesti jo alikersantti Belgarionin... ei hitsi, vielä äskenhän sitä piti roudata tarhaan ja takaisin, päällystellä koulukirjoja sekä käydä yhdessä ja erikseen koulun puhutteluissa. Mihin tuo aika oikein menee? No juu, retorinen kysymys: aika ei mene mihinkään, Welhotar vain ON vanha, MOT.

 

Josta kätevästi Kummisetään. Mies ei eilen aamulla enää kuulemma ollut ollenkaan kipeä, ei sitten yhtään. Okei, ei siinä mitään! Minähän en voi pakottaa ketään lääkärille, varoitin vain oireista ja sanoin, että menisi, jos pienintäkään ongelmaa ilmaantuisi. No, hän itse kyllä ilmaantui, istumaan ja kälättämään viinipullo käden ulottuvilla. Ei kelvannut edes ruoka. Mutta sai kuitenkin eilisellekin juttukavereita jokuseksi tunniksi. Lisäksi oli saanut jo nukuttua edellisyön kunnolla. Hyvä, kyllä hän siitä toipuu, kuten surusta toivutaan. Pyysin tänäänkin käymään iltapäivällä, syömässä tai edes juttelemassa. Jos ei muuta, minä keksin ison ja ylitsekäymättömän atk-ongelman, jota hän saa pohtia pari tuntia.

 

Päivän pakko-kertoa-kaikille osio: Olenhan jo maininnut Exän eli Belgarionin isän omituisuudet. No niin, nyt minulle ja Belgarionille on selvinnyt, että mies on hankkinut kännykän. Heti sen jälkeen, kun Belgarion lähti inttiin. Arvatkaa huviksenne, onko hän ilmonnut tästä ja numerosta meille kummallekaan? No ei, eihän toki! Asia kävi ilmi, kun kännikkä oli jäänyt väärän takin taskuun ja Belgarion oli kuullut äänen, tarkistanut tilanteen sekä löytänyt myös ostolaskun. Ehhhh. Siis, kännykkä on hankittu ilm. sen takia, että hän on kavereidensa ja kottaraisten tavoitettavissa dokaillessaan muualla? Ei suinkaan kotinumerossa, johon esim. minä tai Belgarion hätätapauksessa soittaisimme? Miten minusta tuntuu, että tässä yhtälössä on jokin omituinen muuttuja? Voisikohan joku teistä valaista meitä ymmärtämättömiä?

 

Welhotar itse iloitsee siitä, että eräs lehti pyysi kahta juttua, dead line vasta ensi vuoden alussa, toisella ei mitään määräaikaa. Hyvin menee, mutta menköön =D

 

Öh, opiskelusta, tuota niin, kyllä minä pari sivua kursorisesti lukaisin ja ihan totta, myös tarkistelin hyvinkin ahneesti paria tärkeää asiaa. Sitten palasin sen yhden ohjelman pariin *nolohko virn*, se tuntuu alkavan sujua, edes jotenkin. Tentit, niin, tuota, ehh, vasta ylihuomenna... APUA!

 

------------------------------------

 

Purrviska, kissinderit! Juma ett tuala ulkona blosaa, iha hirveest. Mä kävi äske partsill – siis hei, vaiks siäl on lasiseinät, ne piti älämekkalaa ja yhest raost tuli vodaa sisää. Melkee mun nätti tuukki kastu. Katoin, että on parasta tulla sisää ja tunkee ittesä sänkyy, toho sopivaa koloo. Mamiska tehny mua varten kolon mun sänkyy, mmmmm. Poika hei, hei se kävi eile. Ai että, mä sain taas lotkottaa ihan sen viakuss ja haistella sen haisuja. Hyvejä! Ja sain vähä heekkui, ihan pikkisen. Ja Poika oli tarkka, ei istunu päälle eikä näytelly mitää likasii tyynyliinoi niinku mamiska. Mä pakastan Poikaa, melkee ainaski. Ja sen Reppuu, seki oli sen mukana. Ainaki sillo, ku se käy vaa täälä, mä tykkää Pojas ja Repus kamalasti! Ihan parasta laatuu mamin pentu, siis niinku ihmispentu, ku mä tiädän. Muute pennuist nii välii, tommone isompi pentu on kliffa. Se jo tajuu, ett kissi on kissi. Eikä ala komennella tai pihtaa heekuist, niinku mamiska... Ja sitt se tekee mulle aina tilaa, ett mä pääsen viakkuu varpisti, vaiks meill onki hiimu ahdast toss kahestaa. No toi mamiska mulle ruakii ja heekkui, semmost oikeet fisuuki! Se on kyll pakkases, mutt siit tehdää fisusafkaa ja sillo mä saan mun osuuden. Mami lupas. Vaiks se vähä hiilty, ku oli semmone piänenpiäni yks ikuvanha meekkaus yhes tyynyliinas... Ei se oikeest suuttunu, kysy vaa, ett kuis tämmöne on päässy tulee. En osannu sanoo, sanoin vaa miuuuuuuuh ja menin basee mököttää. Pitääks sitä nyt kaikest aina toista muistutella, höh!

 

Tämmöne justka löyty. Mami sano, ettei viitti aina ottaa samalaisii fotoi must, ku mä aina vaan goisin tai sitt liikun liika nopeesti. Sill ei sitt kans mikää välill kelpaa. Paitti ett nyt me mennää aamutorkuill. Huamisee...

 

-----------------------------------------

 

Kyllä kissikuva olisi kelvannut, mutta aihe olisi taas sama: Vincent nukkuu kerällä, jopa samassa lokosessa kuin jo useammassa kuvassa. Eli toiste taas uusia kuveja.

 

Päivän slogan: Vain rikkailla on varaa sanoa, että raha ei ole tärkeää!

 

Päivän biisi: Voi kuinka me sinua kaivataan

 

Luettua: Sabine Kuegler - Paluu viidakkoon, jatkoa kirjalle Viidakkolapsi. Eli ihan silkkaa elämänkertaa. Tässä Sabine palaa lapsuutensa Länsi-Papuaan, idylliin ja rakastamaansa maailmaan, tapaa vanhoja ystäviään ja paneutuu uudelleen elämään viidakossa sen ehdoilla. Tarinan ohessa kulkee myös kammottava totuus maan poliittisesta tilanteesta, murhista, kidutuksista jne. Welhotar piti ja suosittaa ensinnäkin antropologiasta, sosiologiasta ja elämänkerroista kiinnostuneille, samoin myös niille, jotka eivät ole em. maasta kuulleetkaan saati sitten poliittisesta tilanteesta (ja historiasta)! Ajattelemisen aihetta itse kullekin länsimaalaiseksi tunnustautuvalle.

 

                        

 

                SOTKUISTA SÖNDAAGIA!

 

 

MUUTTAISIKO MAASTA, JOS EI TYÖSOPPARIA TULE?

Taas aika lyhytuninen yö... Ensin Kummisetä soitteli pariin otteeseen. Pitäisi tänään saada potkittua mies tk-päivystykseen, hän on kipeänä. Oma diagnoosini VTI, mutta hän ei usko. Määräsin heti lääkäriin, varsinkin kun Sedällä on myös diabetes. Lääkitsi tietysti itseään alkoholipitoisella tropilla, joka ei kyllä tuossa auta pätkääkään. Argh. Minun on saatava hänet hereille viimeistään tuossa 8 tienoilla.... Sitten uudestaan nukahdettuani alkoi kissa jolista. Eihhh. Minä en näemmä edes sairaslomalla saa nukkua öisin. Epäreilua! Olisi pitänyt ymmärtää syöttää kissa turvoksiin sillä tonnikalalla vasta illalla! Ilkeä minä.

 

Josta tuli mieleeni tarina, josta en olekaan blogannut. SusuPetalin lokissa kommenteissa käytiin keskustelua maahanmuuttajista jne. Kesän alussa olin kovin kettuuntunut ja kyllästynyt Herjaamon toimintaan. Eikö olekin outoa? Päätin vaihteeksi etsiskellä uusia hommia ja muistin, että yksi työtodistus puuttuu – hävinnyt muutossa tai joutunut väärään paperipinoon. No, ei kun soittelemaan  perään. Eli olin vuonna Kivi & Keppi kesätöissä Beckisessä, jossa lähes kaikki kaverit ja suurin osa sukulaisiakin oli töissä (tai sisällä) jossakin vaiheessa eloa. Mikäli ei ollut SL:llä tai Maraboulla *virn*. No, soitin siis Beckiksen työhönottoon ihan ensimmäiseksi, juu, lupasivat etsiä, josko arkistosta löytyisi työtodistusta. Samalla kysäisin, löytyisikö töitä! Jo vain, heti alkuun 3 – 4 kk:ksi, asunto ja matkarahatkin luvattiin. Kättelyssä, kunhan kävisin näyttäytymässä. Toki leidi kysäisi, missä olen tässä välissä (ööhh, n. 30 v.)  työskennellyt. Hän oli suorastaan riemastunut ja pyyteli kovasti tosiaan jossain vaiheessa vaikka (eehh) risteilyn välissä käymään paikalla. Kuulemma vain soitto riittäisi, siellä olisi joku kyllä paikalla =O Vähän yllätyin ja samassa hyvässä myötävireessä soitin Sabbatsbergiin ja Karolinskaan – sama tilanne. Töitä olisi ollut heti, Herjaamon hommia vastaavia vähintään,  jopa parempia, ainakin paremmin palkattuja, mutta toistaiseksi määräaikaisia. Joka paikasta luvattiin tuo asunto ja matkarahat. Palkka ei todellakaan ollut kehno, ei, vaikka kuinka laskeskeli. Lisäksi lupailtiin kesälomien jälkeen jopa mahdollista vakinaistamista. Hei siis, kolmesta eri paikasta samat vastaukset! Hetken jo tosissani mietin päivän viettämistä Tukholmassa ja työpaikan hankkimista, kunnes tulin melkein järkiini. Soittelin sitten kavereille ja kysyin, miksi moinen tilanne. Kuulemma nykyään Ruotsin sairaaloihin ja yleensä terveydenhuoltoon tms. on melkein mahdoton saada töihin muita kuin maahanmuuttajia, rumasti sanottuna, siis muuta kuin ruotsia äidinkielenään puhuvia. Ei, se ei ole rasismia vaan aivan käytännön sanelemaa toimintaa: kielitaito ei riitä tuottamaan asiatekstiä, vaikka puhe jotenkin sujuisi ja ainakin avustavat tehtävät olisivat tod. hyvin hallinnassa. Eli suomalaisilla on nykyään erittäin hyvä maine em. työmarkkinoilla.  Ei, en minullakaan hyvä kielitaito ole, mutta se nyt kuitenkin on se maamme toinen kieli ja aikanaan valtiolla jouduin suorittamaan ns. pienen kielikokeen. Ja minä olen siinä mielessä outo, että pidän ruotsin puhumisesta. Joten, tässä voisi olla vaikka maastamuuton paikka..... tämä on uhkaus, ei kuitenkaan lupaus. Toisaalta, mikä ettei? Siellä olisi vanhoja hyviä kavereita ja alkoholisoituneita sukulaisiakin ,D Minähän sopisin hyvin joukkoon, ontuva ja veemäinen Welhotar. Laitetaanpa asia tuonne korvan taakse, silmälasien ja hiusten väliin muhimaan. Sieltä se on hyvä kaivella esille kun oikein ketuttaa!

 

Kunhan saan nyt sen Kummisedän vastaanotille, on taas roudausretken vuoro. Heh, HelMet ilmoaa ainakin 10 varausta =D Oi onnea ja iloa! Lisäksi posti, ei kun sen italovastine, on auki, pääsen hakemaan Huutiksesta ostamani verhot... Ja arvatkaas mitä, korpraali Belgarion tulee avukseni! Juu, korpraali. Pakkoylennys Itsepäisyyspäivänä, ei voinut kuulemma kieltäytyä. Usutin pukeutumaan lomapukuun, pöh, ei luvannut. Olisin voinut olla kreppava koko rahan edestä – kävellä käsikoukussa komean korpraalin kanssa pitkin Malmia! No, joudun siis tyytymään Belgarioniin ihan siviileissä. Hienoa, että hän lupasi lähteä avittamaan – on kovin paljon taas roudattavaa ja oikeaa kättä särkee olkapäästä sormiin asti. Ei kuitenkaan muuten särkyile kovin pahasti, BTW, eli se on tuo työ joka aiheuttaa kipuja. Uskokaa jo! Niin, minulla on siis pitkä ostoslista, ruokaa ja ei-ruokaa, kaikenlaista tarpeellista taas. Ja pitää ruokkia tietysti Belgarion, mutta varmasti myös Kummisetä. Varsinkin, jos ja kun hän joutuu antipiloottikuurille. Ei hän ole kuitenkaan muistanut syödä, juoda kuitenkin varmasti riittävästi, pletto.

 

Jaa, vaatiiko joku jotain opiskelurapoa. Tuota... niin... ehh, ohjelma toimii melkein kiitettävästi. Tuota, mitenkäs sen nyt sanoisi, tuo kirja, se unohtui tuonne, tuota, siis... jospa tänä iltana *toiveikas epävarma hymy*?

 

---------------------------------------------

 

Huahhhhhmenta kavrut! Ett taas piti tehä ihan äldesti hommii, ett sai orjan pystyy. Ja ett se on sitte paha suustaa. Ei saanu muka nukuttuu. Höh, eilenki vetää hornotti päikkärit. No joo, lyhkäsemmät ku mä, tiätty. Mutt silti. Piäni kissirukka nälissää, tai no ei siis niinku oikee nälissää, mutt hirmusess heekkutarvikses ja sillee. Juu, ei ollu muute kalkonii, syätii eilen loput. Mutt sain niit roiskuleit viälä ja napikoit. Nyt oon jo iha hiljaa ja löysin tämmöse kliffan kolo mamin peittojen seast Jostai syyst se on sekottanu tän sänkyn ihan kokonaa. Oiskoha se heemostunu jostai? =O Oon jo melkee kiärteell ja rullall ja koht alan kuarsaa, ihan mamiskan kiusaks. Mami, hei mamiskaaaaaaaaaaaaaaaaa, muista mun tilaus sitt eli sitä puukkiruakaa ja napikoita, hei, jooko! Ei muuta tällä kertaa.  Mulle ne riittää kyll, jos sä kuiteski ostat meill donarii ja fisuu muuteski. Eiks?! Mä muute sain eilen donarii, ku orja teki safkaa. Se duunas siäni-donarisoossii itellee. Mä sain pualet siit donarist ja sitt viälä puukkiruakaa. Mä vedin melkee kaikki ja sitt goisii. Oli niiiiiiiiiiiiiii kliffa ja täys olo, ihana, lämmin sänky ja kaikkee. Taisin sitt goisii melkee koko päivän... Mamiska on vaa kade, ku sill on jotai onkelmii ton goisimise kaa! Rupeis kissiks, rauhottuis seki vähä. Ei ois turhaa ressii tai mitää. Ainoo onkelma vaa, ett joku tois kasseittai ruakaa ja vaihtais oikee isot purut. Nii – ja heräis tarpeeks aikasi >o<

 

 

Mamin just ottama foto, siis meikä melkee goisii ja toine tulee häirii, hmph! Hei kavrut – kliffaa viikendii taas kaikille! Huamisee...

 

----------------------------------

 

Samoin teidänkin kanssanne – minä taidan mennä lukemaan vähäksi aikaa ja sitten herätellä Kummisetää!

 

Päivän slogan: Historia ei toista itseään, se suorastaan änkyttää!

 

Päivän biisi: Iloisesti Hammondilla

 

Luettua: Ngugi wa Thiongo - Variksen Velho, värikästä, upeaa kerrontaa. Sisältää kaiken mitä voit kuvitella korruptiosta ja politiikasta vallankumouksen ja eri projektien suunnitteluun, rakkauteen ja väkivaltaan. Onko Valtio Valtio vai Minä? Kuka teki mitä ja missä? Värikästä ja totta puhuen hiukan sekavaa (minulle ainakin) kerrontaa. Näkökulmat vaihtuvat nopeasti, samoin kertojat. Mutta ehdottomasti suositeltavaa luettavaa kaikille...

 

                              

 

                           LAISKAA LAUANTAITA!