Jahas, että rapoa eilisestä pitäisi. Eipä ole paljoa rapottavaa. Tentti oli, taas, hvtin kiero – muidenkin kuin Welhottaren mielestä. Kaikki kommentoivat samaa: miksi kysyä epäolennaisuuksia ja poikkeuksia, jos itse asia on hallinnassa, noin niinkuin kokonaisuutena?! Tähän kompastuin minäkin, taas, samoin ainakin ne pari-kolme kaveria, joiden kanssa ehdin pidempään jutella. Eli hevonkukkua lienee tulossa ja mahd. vielä korjausta johonkin tahi uusintaa tai jotakin. Minen jaksa kohta enää! Haastatteluthan ovat ihan hauskoja, mutta kun vastapuolella on Iso Pomo ja hänen Naispuolinen Vastineensa, tietäähän sen. Minä sain kuulla taas olevani tähän vähän liiankin pätevä, että mahtaisinko lainkaan viihtyä. No, tämä olisi määräaikainen paikka, joten kyllä kiitos, hyvinkin. Siitä olisi sitten taas hyvä lähteä sillä asenteella, että heti vaan uutta tavaraa kentälle jakoon ja hakemuksia kehiin. Toinen kierros saattaa olla vielä tulossa, mutta asia päätetään kuitenkin hyvin nopealla aikataululla. Mahd. jo huomenna siis lisärapoa. Ai niin, Naispuolinen Esihenkilö oli kissaihminen, hihihhh, kun Iso Pomo poistui, puhuimme kissoista ;D Kiitos muuten kaikille kommentoijille - on mukava ajatella kaiken hässäkän keskellä, että mahdollisesti joku hetken aikaa ajattelee minuakin...
Taksostakin on pakko rapota, tai lähinnä yhdistetyistä kuljetuksista! Voi hvtti sitäkin järkeä, mikä siinä on. Kone laskee optimiajoradan ja –tavan sekä järjestyksen – joka käytännössä on lähes aina päin perhettä! Eilen palatessani kotiin kuski, nuori tuttu kaveri, kertoi aamulla ajaneensa Käpylästä Itikseen, josta sitten Pakilaan, Vuosaareen, Pasilaan, Munkkiniemeen ja sitten Malmille ja Vuosaareen. Ei kuulostanut hirmuisen taloudelliselta, nopealta eikä mukavalta. Ei asiakkaiden eikä kuljettajan mielestä. Tosin kuski oli vielä toistaiseksi innostunut ajamaan, nuori ja ystävällinen. Kuinkahan kauan? Kyllä tällä järjestelmällä kuskejakin kyykytetään, suorastaan kuttuillaan. Ei ihme, että niin iso osa on hankkiutunut normitaksoihin töihin eikä ota enää lainkaan HMPK-kyytejä. Uusi erä koulutettuja invatakson kuljettajia on jo jonkun aikaa ollut ajossa, ihan mukava. Iso osa heistä on nuoria ja maahanmuuttajia, eli vielä mukavampi – saa edes katsella komeaa, tummaa miestä *virn*. Mutta, en halua olla ilkeä, ainakin parin kielitaito on niin kammottavan puutteellista, että sääliksi käy osaa asiakkaita. Myös kaupunkituntemus on luvattoman heikkoa. Luotetaan paikantimiin ja dataan, mutta esim. vara-autoissa ei välttämättä ole kumpaakaan, hei, haloo! Kun kaverit koulutetaan muuten kunnolla, ei ylimääräinen suomen kielen kurssi tekisi pahaa, eihän? Eikä vanhanaikainen kaupunkituntemus, nykyään sitä ei enää ihan samalla tavalla testatakaan kuin aikaisemmin; tietää Welhotar, koska W. ajoi normitaksoa sentään 10 v. ja tunsi kaupungin kuin omat sivutaskunsa.
Tänään residenssini tulee olemaan merkittävän vierailun kohteena. Klaanin Nuorimmainen tulee äitinsä ja tätinsä kanssa mahdollisesti pikakäynnille kunnioittamaan läsnäolollaan matalaa majaamme! Mukava onkin nähdä hänet livenä. Samalla pääsen luovuttamaan ne pari pikku-lahjusta, jotka olen hankkinut. Welhotar on iloinen, että vara-avo-Iso-Tätiä muistetaan ;D
Huomenna on sitten Suuri Haastattelu, joka lopullisesti ratkaisee kohtaloni tuossa Lymypahkassa eli saanko Welhottaren paperit vaiko eikö. Vai jatkanko virallistamattomana Welhottarena kuten ennenkin. Tunnin aikana siis ratkeaa kohtaloni – eikö olekin hullua, että vuoden ängertäminen asian eteen ratkeaa muiden kädestä (ei, mukana ei ole edes yhtään omia kouluttajiamme!) noin vain, naps!? Pitäisi varmaan tänään jotenkin valmistautua, mutta nyt alkaa olla jo aika täynnä tätä juttua... ehkä kuitenkin taas käyn selailemassa vähän papereita. Tämän istunnon jälkeen on aikaa juoda kuppi kaffetta ja tunkea uuteen, toiseen haastatteluun. Paikka vaikuttaa erinomaisen mielenkiintoiselta. Welhotar toivoisi kovasti sinne pääsevänsä, vaikka ei olekaan täysin omaa alaa. Kiinnostuksen kohteet ja ns. materiaali ovat kuitenkin meikäläiselle harvinaisen sopivia. Voi kun tuo natsaisi!
------------------------------------------
Purve, kissit! Nyt on kuulkaa hei asiat huanosti. Mä goisin eilittäin nimittäi koko päivän ja melkee illanki. Päiväll tuli sitt mamiska jo melko aikasi. Kauhee väsy sill oli, mutt jakso kuiteski sulatella mulle ihanalt maistuvaa kalkonijauhist, siis mun suurt heekkuu. Mä sain siit ison biitin ja se tempas mut sitt kunnon unee. No enks mä sitt herättäny mamin ekaks yhelttoist illall, mä tajunnu, ett se oli kai nukkunu vissii viis minsaa =o Ja sitt yhdelt ja kahdelt. Sitt kolmelt se nousi, vähä jupisi mulle. Mutt mä olin, ehhh, nii, tota, vaan siis hei vaan siihe yhtee mestaa käyny jättää snadin merkkaukse. Ei toi taas ollut suihkuttanu sitä mössöö joka päivä – oma vika, ON. Nii ni mami suuttu. Siin hei lensi peitot ja tyynyt ja se puhu taas rumei, semmosii mikä ei sovi perhekissin koovill. Ei, mua se ei satuttanu eikä mitää. Mähä painuin suaraa basee. Arvatkaas, oonko nyt saanu sitt mitää heekkui *möks, raju möks*. Mamiska on nyt tosi vihaskana.... mä tiä mitä mä oikee tekisin. Ku mun miälest se on sen vika, ku se ei kerta herää ku mä tahon! Taas se uhkas, ett mä en sais enää nukkuu päivä- tai iltatirsoi. Enkä saa herättää sitä. Sitt se uhkas viälä, ett se laittaa ton välioven kii, nii ett mä en pääsis sen viakkuu. Mä kyll sitt huutasin vaiks koko yän siin oven takan, hei, turha yrittää. Mutt tääll on nyt aika hurjaa, siis niinku semmone väliaikane kauhun tasapaino. Ei viälä tiädä, mitä täst kehittyy. Mitä orja meinaa keksii... sill on se suihkumönjä melkee loppu ny, sen takii se ei ollukkaa sitä laittanu.... Enkä mä oo saanu ees kalkonii.................... mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih .......................
Täss mä ihan vaatimattomast vaa taas yritän olla kilti ja näti! Huamisee.
------------------------------------------
Vincent – vihoviimeinen tepponen, lisää Feliwayta ja pyykkikone laulamaan! *hapuilee jo Hesyn numeroa*
Päivän slogan: On pakko haluta valehdella, jos haluaa juuri sen työpaikan, minkä haluaa!
Päivän biisi: 506 ikkunaa
Luettua: Dennis Lehane - Muisto vain, pidän tästä dekkaristista. Sellaista inhimillistävää tekstiä. Rumuutta ja kovuutta, kyllä. Ei kuitenkaan mässäilyä millään pahalla tai pahuudella sinänsä, vaan jopa yritystä tunkeutua sen taakse ja motiiveihin, myös poliisien puolella. Poliisit eivät tässäkään kirjassa tee poikkeusta, he ovat jopa moraalittomampia kuin ns. roistot. Ja roisto voi olla paras kaveri. Tarina päättyy oikeuden toteutumiseen, mutta onko se oikein, jää mietittäväksi. Avoin loppu, jossa jokainen voi harrastaa omia moraalisia pohdintojaan ja oikeustajunsa toteutumista.
KESKIVERTOA KESKIVIIKKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti