Tietysti siinä kävi juuri niin. Eli ei mitään hankintoja. Ei. Koska Welhottarelle tulikin soitto, että tänään olisi heti tentin jälkeen työhaastattelu, toinen. Eli on pakko säästää taksomatka siihen eikä käyttää sitä suruttoman hulvattomasti turhuuteen. Näin se siis tapahtuu, aina. Suunnitelmat menivät hyvin näppärästi uusiksi. Seuraavan kerran pääsen tuhluuttamaan ehkä ensi kuussa ;D Uskokaa tai älkää, kahden taksimatkan siirto (siis vienti- ja hakupaikan siirto, ei edes ajan) kesti Iisalamelta lähes 5 h!!!
Näppärästi sain kuitenkin päivän kulumaan muutenkin, näperrelen sitä sun tätä ja vähän kirjaa ja kopioita vilkuillen. Eli en ole taaskaan lukenut tarpeeksi. Käyn kuitenkin tarkistamassa tilanteen, kun olen ilmoittautunutkin. Ja se haastattelu on sopivasti siihen perään. Joku syy lähteä torpasta. Kaiken lisäksi Welhottarella on huono olo, siis fyysisesti. Vatsaa kiertää, vähän. Kuvottaa, vähän. Ei oikeastaan okseta, mutta on epämääräisen huono olo. Ei hvetti, olenko minä nyt saanut sen viruksen, joka vaivasi Herjaamoa tuossa viime vkolla ja sitä ennen? No juu, kukaan ei olekaan väittänyt, että elämä olisi reilua. Kaikkein vähiten minä!
Ei varmaan Kummisetäkään ole kovin ilokas nyt. Sanon vain, että olisipa uskonut minua jo aikaisemmin. Hän joutui lopulta eilen hakeutumaan lääkärin puheille. Kuumetta yli 39, kipuja, kaikki klassiset VTI:n oireet. Labrassa CRP huiteli yli 200. Ei, hän ei päässyt heti alkuun edes lääkärille, mutta sitten soittivat perään kotiin ja arvausomalääkäri ehdotteli jopa sairaalahoitoa. Määräsi kuitenkin ensin tömäkät antipilootit ja tänään uusintalabrat. Kummisetä oli vähän katkero, kun mainitsin, että olisi uskonut heti minua. Olisi päässyt itse vähemmällä. No, tilanne on nyt kuitenkin hallinnassa, iltamyöhään oli jo parempi olo ja kuume laskemassa. Toivottavasti hän selviää ilman sairaalareissua, se ei olisi tarpeen eikä mieleen nyt juuri kellekään.
En minä mitään tässä. Minä vaan olen ja nyhjään. Vatsa pitää omituisia ääniä. Minä taidan mennä pitkäkseni vielä tuon kirjan kanssa.
HUOM! Tsempitystä siis toivotaan klo 9.00 – 13.00 väliseksi ajaksi, mieluusti kaikilta... Rapoa seuraa! Seuraava koitos torjantaina!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kissinkat! Mami on taas omituine. Hei, eile sitt saatii fisuu, pistettii yks donaripuukki pualiks mamin kaa. Ja mä goisin sitt melkee koko päivän. Mami ei. Sitt se taas oli vihaskana, ku mä joskus toss yhde maiss rupesi pyytelee heekkui. Ja ku se nousi toss kolmelt, se sähisi mulle oikee. Mitä mä sille voin, ett se elää tollee typerää rytmii. Eihä nyt päiväll kandee olla hereill, sillo mitää tapahdu.Yälä on paljo kliffempaa, hämärää ja piänii valoi ja kaikkee. Ja voi rundaa ympäri ja leikkii. No anto se mulle mun aamuheekut. Kohta ku se antaa viälä mulle päivämuanaa, mä voin rupee kunnoll taas päiväks goisii. Jotai toi kyll murisi, ett se aikoo pitää mua väkisi hereill koko illan. Ett mä en aina herättäis sitä! Kuka voi olla nii julma, ett ei herää, jos piäni kissi vähä vikisee jotai heekkui, siis piäni orpo kissi. Rauhalline ja nättiki viälä? Nih >o<
Täss mä pummin lisää safkaa mamilt, siis napikoit. Muut just tarttee noin hirveest pummata. Jostai syyst napikoit ei koskaa saa tarpeeks asti! Huamisee...
-----------------------------------------
Vincentille mikään ei ole tarpeeksi! Minulle taas kaikki on liikaa. Nyt jäisin kyllä tosi mielelläni kotiin pitkäkseni ja nukkumaan. Mutta ei auta, taistoon oi Hopea!
Päivän slogan: Jos ei mene niin kuin pitää, pitää antaa mennä niin kuin menee!
Päivän biisi: I Remember You, terkkuja vaan sinne, missä lokia ei lueta ,>
Luettua: Richard Morgan – Muuntohiili, kyberpunkin ja dekkarin yhdistelmä, joka yllättäen toimii jopa kohtuullisen hyvin eli sellaista kovaksikeitettyä tavaraa. Sopii erinäiseen mielentilaan, ei kylläkään kaikille. Welhotar luki mieluusti tässä välissä. Kluun – Vaimo kävi lääkärissä, hollantilaismiehen päiväkirjanomaisia merkintöjä vaimon sairastumisesta rintasyöpään. Raadollista itsetilitystä ja hyviä hetkiä. Erinomainen esitys myös eutanasiasta ja sen merkityksestä. Suosittelen kaikille – laajentaa näkemyksiä! Gary Shteyngart – Absurdistan, niin, tuota, tätä jossakin kovasti kehuttiin satiirina tms. Welhotar kun ei oikein jaksanut huvittua kertomuksesta, joka tuntui ah-niin-todelta. Jollei sitten välttämättä halua naureskella lihavan miehen irtiotoista ja pelmuamisesta. Eli minä en suuremmin pitänyt, valitettavasti. Lars Sund – Onnellinen pieni saari, omituisen ajaton ja merkillinen kertomus sulkeutuneesta tai suljetusta yhteisöstä, saaresta, jonne alkaa ajautua outoja ruumiita. Mitä on tapahtunut ja missä? Miksi ketään ei kiinnosta asian selvittäminen? Sisäänlämpiävän yhteisön hyviä ja huonoja puolia erinomaisen hyvin kuvattuna, Welhotar suosittaa. Mystinen tunnelma, oudohko tarina...
TIIVISTÄ TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti