WELHOTAR MOKAILEE, KORJAA, MOKAILEE, KORJAA.... =b

Yöhuomenta taas, lukijat! Welhotar on iltaisin niiiin väsynyt, että tipahtaa kuni kivi uneen tuossa klo 20 kieppeillä, ihan sikiuneen. Josta herää 2 – 3 h päästä taas. Käy hereillä ja yrittää sitten vielä nukkua vähän. Tänään yht. unta vähän yli 4 h, pakko sen on taas riittää. Stna, nämä kivut vievät kyllä mielen matalaksi. Kun vielä fibrokipujen lisäksi nuo vammat eivät ole vielä parantuneet. Kylkiluut, nääs, kestävät yllättävän pitkään kivuliaina. Vanhasta muistista tiedän sen, eikä sille mitään voi. Mutta silti kututtaa! Ja koivet, juu, edelleen vasen jalka on ranskanpullana. Kotikonstina on siirtyminen koristossuihin ja kantakorokkeisiin. Vähän nuo Varastossa katselivat pitkään, mutta so what! Jos kiinnostaa, olisivat kysyneet...

 

Heh, juu, niin, tuota. Edellispäivän iltapäivällä Welhotar vähän mokaili, eilen aamulla sitten kiltisti korjaili mokansa, ettei työkaverin tarvitse. Lisäksi päivän aikana tuli esille pari mokaa.... kunnes samainen työkaveri alkoi muistella, että joku kertoi rintterissä olleen aiemmin jotain häikkää. No ei kun toisen mikropönkän puheille (joka muuten on myös nainen ja tosi mukava!). Hän poikkesi käymässä, tsekkasi asian ja manaili asian alimpaan hvettiin. Rintterissä oli ikuvanha ajuri ja siten tietysti vanhat asetukset myös. Poisti sitten koko paashan ja asensi uudelleen. No jo toimii  kuin junan vessa! Hienoa, mokat meinasivat mennä nimittäin minun piikkiini ja siihenhän en sentään suostunut. Kävin sitten kertomassa ao. asioista vastaaville henkilöille, että juu, vika olikin rintterissä – eikö ollutkin hyvä, nyt korjattu ja kaikki ok. Muutenkin tämä on ollut vähän sellaista, että täällä saapi olla aika hemmetin tarkkana asioiden kanssa, jos herpaantuu, mokia tulee. Ainakin nyt tässä vaiheessa, kun mikään ei vielä suju kovin rutiininomaisesti. Muutenkin asiat ovat sen luontoisia, että niissä ei sovi olla minkäänlaisia virheitä, kun ne lähtevät ulos. Että paljosta on Welhotar omalta osaltaan vastuussa. (Siis tarkistetaanhan ne tietysti vielä, kunhan nyt vähän korostan itseäni!)

 

Edelleen – minusta on mukava lähteä aamulla töihin! Ma on kehityskeskustelu pomon kanssa. En oikein tiedä, mitä ottaa esille. Tässä ei vielä ole ehtinyt kertyä mitään varsinaista huomautettavaa, ehkä kuitenkin muutama juttu, joita olen ihmetellyt eli erittäin vanhakantaisia toimintatapoja. Näistä voisi kai ainakin mainita. Ja kysellä mitä koulutusta Varasto voisi tarjota. Toimenkuvat myös kiinnostavat... tietysti. Muutoin ei mitään mainittavaa tule mieleen. Palkka-asiat ovat kuulemma esilllä myöhemmin keväällä. Omat palkka-asiani tarkistetaan kesällä, jolloin lasketaan ns. henkilökohtainen lisäosuus liksaan eli pisteytetään...

 

Ja taas asia, joka pisti satunnaisesti kututtamaan. Oletteko huomanneet, että mistään ei saa ihan tavallista kassia ostettua. Siis semmoista, jossa ei ole hyperpitkiä hihnoja vaan ihan tavalliset kassin sangat? Halusin kovasti ostaa taannoin kirjastosta kirjaston oman kassin – juu, se oli ihan kiva, mutta ne stanan pitkät hihnat! Siis ne olisi kai tarkoitus heittää olkapäälle, vai? Mutta kun Welhotar kantaa kassia kädessä, se viistää maata. Olen sen verran persjalkainen, että kututtaa. Ainoa vaihtoehto on kauppojen omat kangaskassit, joita olenkin käyttänyt. Ne ovat vanhaa tuttua mallia. En vaan tykkää mainostaa jotain tiettyä kauppaa... Siis kertokaa, oi lukijat, mistä hemmetistä tuollainen kassibuumi on levinnyt tänne? Samoja kasseja jaetaan kursseilla jne. Kaikki ovat järjestänsä pitkähihnaisia, jotain mikrokevyttä kankaan tapaista härpäkettä. Welhotar ilmoittaa täten, että haluaa kyllä sellaisen, lyhyillä sangoilla, ziitos. Ja turha sanoa, että lyhennä itse ompeluskoneella. Ei, tämä ei tahdo, minä tahdon sen valmiina ja oikeana mallina. Nih!

 

Muuta mainittavaa... Kummisetä on viinitellyt reippaasti. Eilen sain hänet sitten kiinni puhelimella, arveli jälleen saaneensa ruusun ja oli varaamassa lekuriaikaa. No juu, prle. Ei kiva eikä mukava. Täytyy tänään tarkistaa asia, jos hän tarvitsee jotakin apuja. Kurjempi juttu, nimittäin. Belgarionkin tulee sitten tänään lomalle, meneekö sitten kottaraisiin vai kavereidensa kanssa. En kanna huolta, hän osaa huolehtia itsestään. Olisi tietty kiva, jos vaikka soittaisi tai edes meilaisi. Ystävä lupasi tulla avittamaan huomiselle roudausretkelle – ziitos vaan jo etukäteen. Toivottavasti asialle ei tule esteitä...

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! No nyt alko ruuatki parantuu, jaettii mamiskan kaa eilen yks donaripuukki, njam. Arvatkaas, oliks hyvää. Mamii nauratti, ku mä kuulemma kurrasin ja söin samaan aikaan, et niinku mite semmone onnistuu. En mä tiädä, se oli vaa nii hirmu hyvää ja mulle tuli hyvä miäli. Mami on ollu kilti ja niin mäki. Eile se pesi taas semmosii tyynyi, joho meikä oli iha vähä merkannu. Eikä se sanonu mulle siit enää niinku uudestaa yhtää mitää. Aika kohteliast niinku, ku asia kerta on käsitelty jo. Ett mitä sitä samaa jutskaa sitt enää jauhaa. Vaiks mä ekaks pelästyinki, ku se kaiveli niit pesumörinäkoneesee laitettavaks. Ett se niinku alkaa taas muistutella mua kaikist asioist. Ei mamiska onneks oo pitkävihane olleskaa. Eilenki me nukuttii sillee hassust kimpas, ku mami joutuu nukkuu ihan hölmös asennos. Sill on koipiset kipeet, nii ni sill on tyynyt jalkoje alla. Ja sitt sill on kylki kipee ni se nukkuu vääräll pualell. Ni mä vähä meni ööks, sitt mä vaa vähä käveli mamin pääll jonku aikaa ja löysinki oikee hyvä mesta sen polvitaipeis – siin me sitt goisittii. Sen aikaa siis, ku toi orja taas jakso goisii. Vähäks se taas pönki hereille ja ylös ja taas takasi *huoh*. Kissi ei sillo saa nukkuu kunnoll. Nii ett mä painunki ihan just aamu-unkoill basee, ku siälä on rauhallist. Mami pesiki mua varte basen (toim. huom. tai sen takia!). Siält mä siirry sitt tänne residenssin pualell, ku orja on lähteny duunii. Sillo tää on mun valtakunta, nii ja mun tarttee tiätty vahtii kans, mitä tääll tapahtuu ja kaikkee. Yleensä mä painun sillo päiväll goisii tonne päiväpeiton alle >o<

 

 

Mä annan viälä kerran palstatilaa tolle Naksull, ku se on kuulemma nii söde livenä. No, mamikaa ei oo nähny, mutt sen kaveri T. on hehkuttanu sitä hirveesti. Uskotaa, kyll snadi kissi voi viälä olla söde. Mutt me kunnon kollit ollaa vaa komeit – eiks? Nii ett kliffaa viikendii kaikill Lokistanian upeill leideill ja komeill kolleill – huamisee!

 

-------------------------------------

 

Ympäristössä tuntuu vallitsevan hurja kissibuumi, kaverit hankkivat kissoja, monet! Harmi, vielä ei ole tullut yhtään vastausta aikaisempaan ilmoon niistä kahdesta kotia kaipaavasta kissasta. Toivottavasti vielä joku ottaa yhteyttä – ilmoa on ainakin jaettu nyt ympäriinsä niin paljon kuin mahdollista.

 

Päivän slogan: Maailmankaikkeudessa elämä on harvinaista ja ohimenevää!

 

Päivän biisi: Lion Sleeps Tonight

 

Luettua: Viktor Jerofejev – Hyvä Stalin, aika hulvatonta tarinaa neuvostoihmisestä, tsaarin ajoista nykypäivään. Vodkaa kuluu, kulttuuri elää, puolue voi hyvin, ihminenkin vaivoin. Ja kaiken keskellä Isä Aurinkoinen... mielenkiintoinen esitys. Welhotar pitää, on vielä vähän kesken, kun iski tuo nukkupuuska. Suosittelen, kerronta on tyypillisen venäläistä eli siihen kannattaa varautua ;D

 

                          

 

             PAHUS - SE ON JO PERJANTAI =O

 

KULJETTAJA - VARASTOLLE, KIITOS!

Varaston perimmästä nurkasta, terve vaan! Sinne aion siis jälleen sijoittua tuossa heti klo 7 jälkeen. En taaskaan tiedä, toivottaisinko huomenta vaiko eikö. Klo on tätä kirjoittaessani 1.13 ja heräsin n. klo 1. En kehtaa aamiaistaakaan vielä näin aikaisin, joten päivitys sitten kehiin. Eli nukkuminen on edellen äärimmäisen huonoa. Sammun kuni lyhty klo 20. Sen jälkeen herään 2 – 3 h tunnin päästä, haen yhden rauhoikkeen ja nukun vielä vähän aikaa. Sitten ei enää tule unta, särkyä on liikaa. Jos nyt ottaisin särkylääkkeen, se ei taas tehoaisi työpäivän alkuunkaan asti, joten tässä on melkoisessa suossa kaikkinensa. Lisäksi vas. jalka ei enää ole batong, se on jo paisunut ranskanpullaksi! Prle! On se tehnyt sen ennenkin, mutta harvinaisen vastenmielistä ja inhottavaa. Sille kun ei oikein voisi muuta kuin levätä jalat ylhäällä: juu, töissähän se on aivan tavallista. Samoin iltasella kotihommia tehdessä. Argggggggggh!

 

Niin tiedoksi vielä siitä eilisestä hehkutuksesta tuosta rintteristä: rintteri on vanha eli käytetty, kiertolainen, koska siinä ei ole verkkokorttia. Täällä pyritään siihen, että kellään ei enää olisi henk.koht. rinttereitä, paitsi hyvästä syystä. Köh,  Welhotar on hyvä syy ;D  Olemme tod.näk. saamassa kuitenkin myös verkkorintterin tuonne aivan peränurkkaan. Kyllä eilen ainakin oli niiiiiiin mukava tehdä hommia, kun ei joka välissä tarvinnut laahustella hakemaan papereita. Että ziitosta vaan!  Varmaan siksi tulikin vähän kehuja eilen, pakkohan se on täällä edes mainita. Että olen nopea. Juu, juu, minä tiedän sen, mutta he eivät olleet tietoisia asiasta *kiero virn*!  Tosin vähän mokailinkin iltapäivällä yhden tavisasian kanssa, olin jo niin väsynyt, että sekoittelin papereita toisiinsa... öh, ei luotettavaa vaikutelmaa. Kaveri tosin nauroi ja sanoi, että eihän sitä rutiinia tuohon ainakaan vielä viikossa voi kehittää. Tein homman sitten uudestaan, se oli suht. kiireellinen ja sainkin sen matkaan saman tien, oikein tehtynä. Vähän nolotti, koska tosi hyvin tiedän, miten juuri ne asiat hoidetaan – oikeasti!

 

Tänään on paneuduttava sitten kulunvalvonnan-prleeseen. Kun se olisi edes Timecon, mutta ei. Tämä on vielä torpsompi järjestelmä. Prle. Pitäisi kesken päivän käydä leimaamassa lounas ulos – sisään, että menisi vain puoli tuntia ruokista. Jos ei leimaa, menee tunti. Tämän voi  toki tehdä myös lähtiessään kotiin eli  leimaa lounas ulos – lounas sisään – ulos. No, jossain välissä koneprle näytti saldoa + 22 h, joka on päin kermoja. Eilen se ei antanut enää illalla leimata mitään, vilkutti vain nollia. Kettu! Onneksi tiedän tarkkaan, miten olen kulkenut. Ja pitäisihän se näkyä koneellakin. Kunhan saisi nuo leimat kohdallensa. Epattovehkeitä nuo tuommoiset, prle. Tosin sama lätkä toimii avaimena, että en uskalla heittää sillä torin lokkeja. Muuten en pääsisi tupakalle, muusta viis! Ja kyllä se nyt vaan on totta, että tupakalla ollessa tapaa lähes mukavimmat ihmiset, kuulee parhaat jutut ja juorut sekä asia-asiatkin, lisäksi saa uuden tulokkaan ohjeita. Tosin täällä on niin pitkä matka tupakallekin, että ei kauhean usein tule käytyä. Reipas Welhotar *taputtaa itseään päähän*!

 

Olen siis kotiutunut kohtalaisesti. Ruokaporukalle lupasin viedä tänään omatekemiä punajuuria maistiaisiksi, kun niitä on niin paljon. Kaffeaikaa ei ole vielä löytynyt, käyn yleensä yksin kaffella pikaisesti tuossa aamun kähmeessä. Harmi, aamulla olisi kiva myös höpöttää jotakin. Ehkä sekin optimiaika löytyy vielä joskus. Muutenkin tuntuu – joo – ihan kivalta lähteä töihin! Se on hyvä merkki. Kunhan nämä säryt ja unet saisi jotenkin kohdallensa, olisi vielä parempi! Ai niin, työarvaushuoltoon en aio turvautua, varoituksen sanat on kuultu. Pidän mieluummin Kivakandin ja fyssan, vaikka se ei aina toimisikaan niin nopeasti.

 

Ja valitusrapoa: HelMetiä uudistetaan, prle. Juu, uutuuksia ei näy. On niiin kivan näköinen, ei vaan toimi. Miksi - oi miksi - tehdään toimivasta järjestelmästä paskaa?

 

 

-----------------------------------------

 

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrmena kaiffat  ja aamuyätä vaa kaikille! On toll orjall taas tavat, ei ees kissi saa kunnoll goisii, ku tää punkeilee ylös vähä välii ja känisee iteksee. Tosin mä oon ollu nyt vähä hissuksii, kais muistatte. Ett eilenki oli oikeen kilti ja sillee. En ees kauheesti pumminu mitää, söin sitt ihan tavisruuanki loppuu, vaiks tuliki jotai ruakahaisui, ei ollu kuulemma kissill sopivii ruakii – höh! Nii ett mä nyt tosissaa oonki kilti, nukui mamin viakus ihan hiljaa siälä jalkopäässä ja sillee. Äske mami laitto mulle lisää ruakaa, söin vähä ja menin basee. Ku kerta tääll ei voi olla ku nakutetaa ja luetaa ja semmost. Koht orja antaa kalkonii ja napikoita, jees! Ett pidetää viälä vähä aikaa tämmöst niinku enempi hiljaiseloo, pysyy välit orjaa paremmi kunnoss. Ja voi tulla sitt heekkuiki välill. Köh – nii, sitt mä sain kans Marittalt ja sen kattiskoilt tommose kukkaspuska taas, ihan melkee vaa mulle *ylpee virn*. Mä kiittelen kamalast! Mä ku tykkää kukkeleist aina, ne on nätei ja niit voi syädä, eiks ookki hyvä? >o<

 

 

Täss mä luavutan taas kuvatilaa tolle Naksulle – täss Naksu ottaa relaa! Aika piäni kissi viälä, mutt kyll siit hyvää tulee. Teekkui vaa sinne. Ja muille, huamisee...

 

---------------------------------------------

 

Kyllä, vietämme hiljaiseloa Vincentin kanssa. Molemmat vähän varoen, ei kuitenkaan kyräillen. Kunhan rauhoitumme itseksemme...

 

Päivän slogan:  Erilaisuuden tunnistaminen on pelottavaa, siitä usein vaietaan!

 

Päivän biisi: Sitä saa mitä tilaa  ;D

 

Luettua: Eija Wager – Tupaantuliaiset Italiassa, olen tämän joskus lukaissutkin. Eli talon etsintää, rakentamista, sattumuksia ja tapahtumia pienessä kylässä Italian maaseudulla. Sopivaa lukemista näille keleille ja tähän fiilikseen yöllä. Eli sekalaisia sattumuksia mukavasti kirjattuna, ei paha ollenkanas.

 

                                  

 

                       TOIVO - HEI - NYT ON TORSTAI!!!

SITÄ SATAA RINTTEREITÄ, TOISAALTA MYÖS PASKAA!

Varastolle tieni käy, jolodadiduu, jolodadidii, karhuja ei missään näy...*lauleskelee*. No nyt se on seonnut lopullisesti? Ehei, ei suinkaan! Katsokaas, kun oikea ihminen puhuu toiselle oikealle ihmiselle oikeasta asiasta, tapahtuu ja äkkiä: Welhottarella on oma uusi iso rintteri huoneessaan =D Pomo lupasi aamulla, että vanha korjataan ja pikaisesti. Tunnin päästä hän tuli kertomaan, ettei kannata korjata, mutta saamme pitkään kaivatun verkkorintterin Varaston peränurkkaan. Siitä n. tunnin perästä vaksi kantoi huoneeseeni rintterin ja vei vanhan pois. Sanoi, että tämä on nyt sitten Welhottarelle ja kun peräsin, onko se verkkojuttu, hän sanoi, että asia ei kuulu hänelle. Piti vain laittaa kuulemma piuhat kiinni ja asian voi tarkistaa mikrohankinnasta. No mitä sitä tarkistamaan, oli kiire osastokokoukseen. Kun kokouksen jälkeen rantaannuin huoneeseeni, kokeilin rintteriä eli ajattelin tarkistaa asetukset jne. – kaikki olikin valmiina eli ei kun hommiin ;D Eli pomo oli vain jutellut ison pomon kanssa ja homma oli sillä selvä! Työkaveri kun oli maininnut tästä rintterin tarpeesta heti aamulla pomolle. Aika nopeeta, sano! Tämä täällä kovasti pitää ja tykkää.

 

Osastokokous oli juuri sellainen kuin missä muualla tahansa; tiedoksi, muistutukseksi jne. Eli ei mitään erityistä. Nyt hahmotan paremmin, ketkä kaikki kuuluvat meille. Käytävillä kun vaeltelee kovasti muutakin väkeä. Eli hyvä oli nähdä koko porukka yhes koos. Lisäksi varasin ajan kehityskeskusteluun, tietty ekaksi, ekana mahdollisena päivänä eka mahdollinen aika. Ans kattoo, mitä keksin siihen mennessä. Aika on ensi maanantaina. Tuli muissa yhteyksissä ilmi, että meidän osastomme on maineeltaan ns. erilainen. Hyvä! Siitäkin Welhotar pitää kovasti. Ja pomolla on isot saappaat täytettävänä S:n jälkeen. Sekin on hyvä, koska tiedän sentään jotakin taustoista. Sikäli reilu pomo, että jakaa hyvin vastuuta lähimmille alaisilleen, kuten pitääkin ja pyytää heiltä myös apua reilusti. Tai ainakin väittää niin. Kaikesta päätellen hän on kuitenkin suht. hyvä tyyppi.

 

Nyt Welhottaren kävelyongelmat ehkä vähäsen väistyvät, ziitosta vaan. Tämä myös lisää huomattavasti tehokkuutta. Ei silti, olen ollut äärimmäisen tehokas.  Ainakin omasta mielestäni. Parista jutusta on huomautettu, mutta kerroin, että minulle ei niistä oltu edes mainittu. Outoa, tuumasivat. Ei outoa, sanoin, koska olen ollut töissä vasta viikon. Joka päivä tulee eteen asioita, joita joku ei ole muistanut sanoa/ohjeistaa, koska se kuuluu ns. automaattisesti asiaan. Mistäpä minä ne tietäisin, en sentään ole selvänäkijä vaan tavallinen Welhotar. Että kyllä tämä tästä, jahka jaksan automatisoida aivoni myös toimimaan joissakin asioissa tietyllä oletetulla tavalla. Töitä riittää, siitä ei ole pelkoa! Olen myös ruokaporukoitunut parin samoja hommia tekevän leidin kanssa. Syömme samoihin aikoihin, joten on joku, jolle kälättää. Yksin on tylsä apehtia. Optimin kaffetusajan etsintä on vielä haussa.

 

Eli tämä Varastoasioista tällä kertaa. Minä taidan tykätä, ratkaisu oli oikea. Kuulin entiseltä työkaverilta, että Herjaamolla oli käyty kurmuuttamassa porukkaa oikein kunnolla mm. tulostavoitteiden jne. merkeissä.  Kolme isoa pomoa oli ollut liikkeellä totisin mielin ja varmasti euronmerkit silmissä vilkkuen. Porukan oli todettu mm. olevan kuoleva ammattikunta. Eikö olekin mukavaa, että ehdin lähteä?  Hrrr...

 

Kun eilen tulin kotiin, oli torppa kuin myrskyn jäljiltä. Kaikki matot oli rutattu, peitot kasattu jne. Kissi nukkui päiväpeiton alla eikä herännyt tulooni. Siinä riisuskelin työvaatteita ja ihmettelin, miten tuo kissinkakka voikaan haista noin pahalle. Menin katsomaan kylppäriin – kakka-astia täysin puhdas. Sen sijaan kylppärin matto oli rutattu pieneksi mytyksi, sisällä isoja kasoja kakkaa. No joo, sattuuhan sitä. Siistin paikat ja matto suoraan pyykkiin heti. Kun sitten kissi heräsi, huomasin, että keskellä sänkyä oli myös kaksi kuivaa kakkispökälettä, ziitosta vaan. Silloin alkoi nyppiä. Ja kun vielä huomasin, että se ainoa paikka, johon ei koskaan ole merkattu, oli saanut kasteensa, Welhotar otti Vincentin puhutteluun. Vincent oli kovin loukkaantunut ja viipyi basessa tähän aamuun asti. On syytäkin! No, tänä aamuna taas täysi Feliway-käsittely ja tällä kertaa joka paikkaan. Ei muuta, mutta harmillista tämä on. Ja tiedän tai ainakin arvaan, mistä oli kyse. Vincent ei ollut hereillä eilen kun lähdin eli ei päässyt leikkimään mm. ulkokengilläni, kuten joka aamu muutoin. Lisäksi ruokaa oli laitettu aamuyöstä, joten varmaan se oli päivän aikana liikaa kuivunut. Johan tuo oikeuttaa kaikenlaisiin kostotoimenpiteisiin! Prletto, eilen ei kyllä naurattanut.

 

Ei kyllä naurata nyt Welhotartakaan. Nukuttua sain n. 5 h, heräillen vähän väliä kipuihin. Tuokin uni saavutettuna kahden eri uni- ja rauhoikemömelön avulla. Ei hyvä, tämä ei riitä. Eilen iltapäivällä jo melkein tipahdin väsymyksestä, siis oikeasti, olin niin väsy, että kuljeskelin päin seiniä ja tiputtelin kirjoja!  Täytynee alkaa ottaa yöksi myös kipumömelö, vaikka vain yksi, jospa se auttaisi vähäsen ja saisi paremmin unta. Nyt jokainen asennon vaihto aiheuttaa heräämisen ja/tai sietämätöntä kipua. Argh!

 

--------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä täss vaa ihan nopsaa pari sanaa. Kyll me nyt jo ollaa niinku väleis mamin kaa. Eilinen ilta oli kyll hirvee. En tajuu ollenkaa. Se huus mulle, siis mulle, ja äänee! Ja näytteli kakkapökäleitä, höh, mitä mä niit tsiigaa. Kyll mä tiän, mitä mä tein. En kyll enää muista miks. Mutt kummiski. Ett nyt tarvii pitää semmost vähä matalempaa profiilii vähä aikaa. Muute tääll voi tapahtuu vaiks kui hurjii, ku orja päästelee noi höyryjää. Se joskus saa tosi isot hepulit, ku joku on menny vialle. Laitto se nytki ruakaa ja puhtaall lautasell, anto kalkonii ja napikoita. Kyll hei se must hualehtii. Joku mulle vaa iski eile. Ku se lähti sillee salaa. Ja mä olin aikastas pitkää yksin eikä ees partsill pääse, ku ovi on kii ja siälä on nii galsa! Mitä sitä kissi vois tehdä? Ja lisäks mun hiirulot on hukas, mami on ettiny ihan kaikki paikat eikä mistää löydy. Me ei kumpikaa voida tajuta, miss ne on... Mylpyröitä on, mutt ei nii yksistee viitti leikkii. Ai nii, mamin yks tyäkaveriki on ottanu kissin, kollin kans. Sen kollin nimi on Bosse. Tervetuloo mukaa vaa mein kollijengii, Bosse!

 

 

Ja täss mä annan nyt kuvatilaa sille Naksulle, jos muistatte. Se on mamin entisen tyäkaveri T:n kissi, se ragdoll-merkkine! Aika vinkee näköne, siit oli muitaki fotoi, must tää oli paras. Mami on kutsuttu nyt kattoo sitä kissii, miks ei mua? *möks* No pärjäilkää huamisee...

 

-----------------------------------------

 

Päivän slogan: Unelma rahasta on unelma vapaudesta?

 

Päivän biisi: Saatana

 

Luettua: Luin eilisen kirjan loppuun. Oli ehdottomasti parempi kuin luulinkaan, suosittelen kaikille, joita naiskohtalot ja mm. esifeminismi kiinnostavat. Alku vähän laahasi ja tuntui hömpähtävältä, kunnes tarina alkoi kantaa kunnolla. Eli ehdottomasti tutustumisen arvoinen uusi kirjailija! Uutta opusta en ole ehtinyt vielä tänään aloittaa...

 

                            

 

                 KEKSIMISEN ARVOISTA KESKIVIIKKOA!

KIPUJA VARASTON PERÄNURKASSA

Hyvää yötä tai huomenta, miten sen taas ottaisi! Prleen kivut, ne herättävät tämän alle 4 h:n unen aikanakin. Eikä sitten millään tule uudestaan enää unta. Ei tod. kiva, ei tod. mukava! Loppuisi tämä juiliminen nyt joskus, olisi paljon mukavampi lähteä töihin. Juu, tiedän, kylkiluun ja ihan tavallisten kolhujenkin paraneminen vie aikansa, mutta tämä on jo vähän liikaa. Miksi aina minä? Miksi minua rangaistaan? Ottaisikohan jo käyttöönsä sen ylimääräisen kipumömelöannostuksen, jolle on annettu lupa? Olen säästellyt sitä pitkään, jos tilanne huononee... tämän huonommaksi se ei juuri voi mennä.

 

Taksomarinakin saa taas jatkoa. Eilen olin juuri hilannut itseni ulos odottamaan autoa kotiinpäin, kun tuli ilmo, että on vähän myöhässsä. Vähän, siis mistä asti vähän on ollut 25 min. Odottelin siinä seisten sitten, tuulessa ja tuiverruksessa, prle. Mihinkään ei päässyt edes istumaan. Ja koivet jo valmiiksi kipeänä. Että kututti, siis raivostutti äärettömästi. Kuski kertoi sitten syyksi, että oli vähän ruuhkaa. No voi jumalauta, Tsadin keskustassa nyt yleensä on ruuhka-aikana ruuhkaa, ihan tiedoksi vaan, prle. Iisalami ei vieläkään taida tajuta kaupungin laajuutta ja ruuhka-ajan merkitystä tietyillä alueilla. Räyh!

 

Varastossa on siis ollut oikeasti ihan kivaa. Mutta, se kävely, jatkuva ees-taas kävely, se saa koipeni särkemään iltaisin aivan järjettömästi. Älkääkä nyt ehdotelko mitään "rinttaa kaikki kerralla, kopieeraa kaikki kerralla" –juttua, koska se nyt ei vaan asioiden luonteesta sekä järjestelmästä(kin) johtuen todellakaan käy päinsä. Eli Welhotar laahustaa, laahustaa takaisin, tekee merkintöjä, konettaa, laahustaa uudelleen... kiroilee ja horjahtelee mennessään. Muut katselevat hiljaisina kaffepömpelistä Welhottaren menoa. Tänään on osastokokous, jossa varmaan asia-asioiden ohella minut esitellään. Taidan ottaa siellä puheeksi tämän, että jos horjun ja heilun, kiroilen ja manaan, se johtuu vain koivista – ei työstä! Lisäksi kurmuutettiin jo varaamaan aikaa kehityskeskusteluun ,D Joohei, paljon minulla onkin sanottavaa, mutta varaan toki ajan.

 

Summaten olen siis viihtynyt Varastossa ja sen töissä. Työt ovat monipuolisempia, erikoisempia, tarkempia, säätöä ei voi harrastaa jne. On opittava tietty uusi jargon, paljon uusia asioita tietysti muutenkin. On toki normihommiakin, mutta silti.  Eli ei ollut hullumpi valinta vaihtaa tänne. Kohta täytyy alkaa kouluttaaa nuita esihenkilöitä vaan tavoille ,D Herjaamolta tuli nimikirjanote, ehhhh, 4 sivua ;D Sisälsi kaikki aikaisemmat työpaikat ja siten tietysti myös joka ikisen keikan, minkä vain olen tehnyt. Hupaa! Prle, työtodistusta ei vaan ole tullut. En minä sitä juuri nyt kaipaa, mutta olisi hyvä teettää täällä taas myös nimikirjansa kuntoon, jotta sitä tarvittaessa voisi käyttää vaikkapa, tuota, työnhakuun. Jos tulisi tarvis. Siis hakea töitä. Taas. Olenko minä oikeasti hullu, vai vaikuttaako tämä vain siltä? Mitäh? On minusta taas eilenkin huolehdittu, pomo, isompi pomo ja suurin osa työkavereista kävi kysymässä onko kaikki ok, viihdynkö, tarvitsenko jotakin jne. No en kehdannut sanoa, että ei, kaikki ei ole ok, kipuja on ja tarvitsisin esim. laillisia huimeita mahd. pikaisesti. Oikeasti, täällä on ystävällistä ja huomaavaista väkeä. Tai sitten he ovat vain odottaneet riittävän pitkään Welhottaren saapumista...ajatellen nyt, että pidetään tuostakin vähästä kiinni, ettei se heti katoa. Koska muutoin joutuvat raukat itse paperityöhön ,D

 

Kukkia sitä vain näyttää satelevan *virn*. Ihan nolottaa! Isot kiitokset Ehlanalle sekä MM:lle yrttilöistä. Me jaamme ne Vincentin kanssa keskenämme eli hän järsii vähän vihreää näin talven piristykseksi ja minä haisuttelen kukkeleita. Arvostamme lukijakunnan renikoita mahdottomasti – ziitosta vaan!

 

                       

 

--------------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrmenta kaiffat! Joohei, mami käy jossai uudes mestas tianaas raksui. Se on vähä pidempää pois, mutt toisaalt se lähtee niinku myähemmi. Ett mä saan olla aamull sen kaa, jos mua hotsittaa. Mä muute oon kokonaa unohtanu kertoo: mull on hei toinenki kirja. Tai mami luulee, ett se oli sille, mutt mä oon varma, ett se kiltti tätsy T. tarkotti sen mulle. Sen nimi on Tassutellen ja sen on piirtäny se Milla, kais tiijätte. Toi on siit älden hyvä kirja, ku siin on paljo kuvei, mamin ei tarvii aina lukee. Ja sitt ne on niinku kisseist ja koiruleist ne jutut. Aivan mahtavii hei. Mä suasitan kaikill, pyytäkää orjilt vaiks lahjukseks kirja, jos ne aina väittää, ett te ootte materialistei ja vaa syätte >o< Tääll ei nyt sitt ollakkaa syäty heekkui, tavismuanaa vaa. Ois aika vähä parantaa palveluu noin niinku tyäviikon aikana. Toisaalta, orja oli eilenki kyll ihan räks ku se tuli himaa. Ett en ihan kauheest viittiny kiusii ruaka-asioill...

 

 

Täss mä oon mun kirjan kaa, aamulukemiseks meinasin tsiigaa pari juttuu. Se on moi taas huamisee....

 

-------------------------------------------

 

Kirja on todellakin ihana! Kiitos T:lle, olen varmasti unohtanut kokonaan kiittää siitä. Ja kiitos tekijälle, joka kuvaa mainiosti kissojen ja koirien (sekä välillä orjienkin) elämää – ihan parhautta tästä päästä.

 

Jahas, maripaita ja siihen sopiva plaastari, tismalleen väritys kohdallansa muuten, on taas etsitty esille. Nyt lähden aamiaistamaan ja lopultakin nappaamaan kipulääkityksen, minen muuten jaksa.

 

Päivän slogan: Malmilainen kivunsiirtomenetelmä: mene ja vidhuile torilla ja ota kunnolla turpiisi. Sen jälkeen muut kivut ovat muisto vain.

 

Päivän biisi: Sika!  (ei, siis EI se sika, todellakaan!)

 

Luettua: Jette Kaarsbol – Suljettu kirja, vielä tämä tiiliskivi on vähän kesken. Pidän kyllä, tietyssä mielessä. Eli vuosisadan vaihteen naisen elämää ja sen muutosta, tapoja ja käyttäytymistä. Kutsuisin vaikka avioliittoromaaniksikin, muitakin luonnehdintoja voisi esittää. Ei mitään hömppää kuitenkaan, ainakaan pahinta sellaista. Oikein lukukelpoinen opus, tähän asti...

 

                              

 

                             TIUKKAA TIISTAITA!

 

WELHOTAR LÄHTEE VARASTOLLE...

Tämä lähtee Varastolle, Varastolle menee kaikki, kultasannalla sannoitettu on Varastolle raitti...*lauleskelee*. No juu, liikaa intoilua,  vai? Kyllä, olen siis menossa töihin tänäänkin. Vaikka toinen jalka muistuttaa edelleen batongia, pää toimii ja se onkin pääasia. Olenpas hauskalla tuulella, ehhh...

 

Tuossa jo eilen huomasin jossain vaiheessa miettiväni miten eräs asia ratkaistiinkaan, mitä sitten tehtiin jne. Olen kai hiljalleen orienteeraamassa itseäni eri ympyröihin – onneksi ja ziitos! Katsotaan sitten viikon lopulla, joko alkaa Welhottarenkin typerä pää sisäistää muita kuin Herjaamon pakkototuuksia ,D Tiedän, että viikosta on tulossa rankka. Lisää uusien asioiden opiskelua jne. Kyllä silloin täysi työpäivä vie naisesta mehut ja saa hiljaiseksi loppuillaksi, ei jaksa kuin pakolliset toimet.

 

Olipa rauhallinen sunnuntai! Mukava, oikein mukava. Lojuimme Vincentin kanssa, söimme, evästelimme, lojuimme lisää. Minä lueskelin ja otin pieniä päikkäreitä tasoittaakseni edes hiukkasen univajetta. Toivottavasti se alkaisi helpottaa. Ei siltä tunnu, taas nukuttu alle 4 h ja sekin pätkissä... Toivottavasti myös nuo vammat alkaisivat jo parantua hiljallensa. Edelleen kiittelen Panacodin tehoa kipulääkkeenä, ilman sitä jäisi moni työ tekemättä! Sain siis kylppärin siivottua hipihiljallensa ja vessankin pestyä kerrankin kunnolla. Samoin jälleen pyykättyä vähän lisää – jäi enää vain korillinen... Hirveästi olisi tehnyt mieli siivoilla lisää eli pyyhkiä kaakeleita ja ovia, mutta pakko jättää tällä kertaa. Oikea käsi ei pitänyt edes tästä puuhasta, särkyä...

 

Ja sitten mahtavana yllärinä Welhotar täällä kiittelee Satujatar-tätsyä ja Rosettaa! Ai että niinkuin tuntuis kivalta Lokistaniassa, no joo. Mutta ziitos kuitenkin, myös Vincent purisee ja kiittää. Sovimme näet Vincentin kanssa, että hän saa meille myönnetyn kolmannen !!! tunnustuksen, joka tuli Sirpalta ja Kollolta!

         

Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.

 

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."

 

Minä puolestani jaan tämän tunnustuksen seuraaville lokeille – järjestys on sattumanvarainen:

 

1. JukeBlogi – rahisevi turinoi Turu Uittamolt, ja turkuks tiätty, sisältää myös muuta mukavaa esim. levyjä, kirjallisuutta, kamalimmat käännösbiisit jne.
   
2. Tohtori Armi Painin lääkäriblogi – marinoitua puhetta, erinomaisia aiheita sopivan sekavasti kirjattuna, hupituttavaa ja ketututtavaa, syvämietteisiä pohdintoja.
   
3. Mielenkiinnotonta – niin mielenkiintoista verbaaliakrobatiaa... ainakin joskus.
   
4. Paha vaatturi – outo elämä - Pinkku-fanittaja, joka esittelee myös Lokistanian upeimmat lemmikkihämähäkit
   
5. Leevi & Hössö - kissiavoparin seikkailuja, orja kirjaa. Vincentin suosikki,  koska Leksa ja Vincent ovat täysin saman näköisiä!
   
6. Ruksi reseptiin – farmaseutilta täyttä asiaa, joskus hiukkasen asian vierestäkin.
   
7. Sirontaa keulassa – arktista asiaa mielenterveydestä ja muustakin, mukana myös kissat!
   
8. Iisin hirnuntaa – arkea, ajatuksia sekä Kulkuri-kissa!
   
9. Toimistotarinoita – sarjisblogi, jossa kuvataan vaikkapa nyt toimiston arkea ,D
   
10. Mad Tea-Party/Korova Milkbar – jättää usein sanattomaksi...

Jätin pois suoraan ne, joiden näin tunnustuksen jo saaneen (tai voipi olla, että niitä onkin mukana), ainakin juuri nyt, tämän kirjoittamishetkellä. Haluaisin jakaa muillekin tunnustusta, toki. Osa jääköön kuitenkin aivan tahallaan mainitsematta, vaikkapa salassapidon nimissä. On nimittäin lukuisia blogeja, joissa vierailen tuolloin tällöin. Mutta edelleen minulle tulee mieleen tämä Dirty Harry –tyyppisenä Make my day! –lohkaisuna *virn*. Eli jokainen saa ottaa sen miten tahansa tahtookin. Jaettu on. Ottakaa omanne! Muistakaa myös niin halutessanne jakaa palkintoa edelleen eteenpäin...

 

Muuten olen sitä mieltä, että rattijuopoille helvetin ankarat tuomiot! Kuulin juuri, että äitee ja miesystävänsä olivat olleet kolarissa, pahassa. Rattijuoppo oli rysäyttänyt suoraan ja kovaa auton kylkeen; tuloksena miesystävä puoliksi halvaantuneena sairaalassa, äitee kotona käsi murtuneena ja paikat mustelmilla. Auto meni suoraan lunastukseen, siitä voitte kuvitella tapahtuneen rajuuden. Perkele, minä olen ennenkin käräyttänyt rattijuoppoja - nyt alan oikein katsella tilaisuuksia! Stana! Nih! Tuomareille myös oikeusohjeeksi korkeammat tuomiot, ziitos! (Asiasta tietämättömille tahoille: en ole väleissä äiteeni kanssa, tieto tuli aivan muuta kautta!)

------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Ja kiitti hei, tost niinku renikast. Me ollaa kauhee otetui ja tosiaa sovittii sitt, ett toi yks on mulle, ku mua kuiteski luetaa varpisti. Orja on tommone sivuseikka, se vaa kirjaa ja horisee omiaa, valittaa ja kälättää. Mä oon keskittyny pääasioihi, niinku esmes ruakaa ja semmosee. Niit mä arvostan, joo. Heti pitääki kertoo, ett eile syätii taas oikee hyvi. Mami teki semmost pataa, joho tuli oikeet lihaa ja kauhee kasa porganaa ja lanttuu. No juu, onneks mä sain mun osan heti aluks. Ei sitä valmiina ois syäny kukaa kissi, lisäs hullu taas sitä kiliiki sinne ja karrii ja vaiks mitä. Mutt muute on ollu kliffa viikendi mulla. Pojan viarailu ja kaikkee. Nyt mä jaksan taas ootella, ett joku joskus tulis kylää. Tää on outoo, mä nääs oon kauheen ude, ku tulee ihmisii ja haluun puffaa niit ja sillee. Mutt silti mä voin iskee joskus vahingos hampulit jonku kätee – siis hei tsorgen, jos niin o käyny. Nyt mä jo yritän päästä siitäki irti, mä tiadostan mun sisäisen kissauteni!

 

 

Täss on tämmöne gimmaystävälline foto, muut ei just nyt oo *virn*. Mutt maanantaiha on tavallinen päivä, nii ett kai tää sitt sopii kuiteski iha hyvi. Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

 

---------------------------------------

 

Samoin teidänkin kanssanne! Tällä viikolla vuorossa on sinistä plaastaria nassuun, joten sininen maripaita on jo haettu esille. Samoin omenapäärynä eväkseksi aamuun kaffen kanssa! Peljätkää, oi työtoverit!

 

Päivän slogan:  Paljon ajattelevalle puhuminen on raskasta!

 

Päivän biisi: Manic Monday

 

Luettua: Risto Isomäki - Litium 6. Luulin tätä pelkäksi paashaksi, kerrankin yllätyin iloisesti. No, sisältäähän tämä actionia leffatyyliin, mutta myös yllättävän paljon asiallista asiaa ydinvoimalla pelehdinnästä jne. Lisäksi vielä hyvin asiantuntevasti esitettynä. Tarinakin kantaa melko hyvin, joten eipä ollut kehnompi valinta ollenkaan. Welhotar suosittaa jännärien kavereille sekä ydinvoimasta kiinnostuneille... 

 

                         

 

              MAHDOLLISUUKSIEN MAANANTAITA!

 

TUOKAA SE UNIHIEKKAKAVERI TÄNNE KÄYMÄÄN!

No juu, eipä taas tule unetuksesta hevon humppaa, ei yhtään ollenkaan. Sammahdin alkuillasta pariksi tunniksi -  tässä sitä sitten taas päivitellään ja päivitellään. Voi kun joskus saisi nukkua normaalia unta, vaikka aluksi 6 h. En tietäisi mitään niin mukavaa ajatusta. Tai no tietäisin toisenkin, kivuttomat jalat, mull on kivuttomat jalat, kivuttomat jalat *sekoaa hiljallensa*.

 

Onneksi eilinen päivä meni ihan kepoisasti. Kirjasto ei tosin tarjonnut juurikaan ihmeitä, pitänee tyytyä uusintalukuun. Seuraava uutuusluettelo päivittyy puolen kuun tienoolla, jospa sitten jo löytyisikin jotakin. Mutta kaupat puolestaan tarjosivat aivan mielettömästi muonaa, Rismassakin oli vaikka mitä 50 %:n alessa, Liiterissä taas muuta mukavaa.. Ehheheeh, omenapäärynöitä 99 c/kg. Älkää edes luulkokaan, että saatte minut vierottauduttua niistä pois. Nyt niitä on tuolla ainakin viikon tarve odottamassa rouskuttajaa. Samoin muita vihanneksia oli edukkaasti Pliisterissä. Poistuimme Belgarionin kanssa hyvinkin tyytyväisinä kotio. Pakkanen saa mukavasti täytettä sisäänsä eli jemmamuonaa. Samalla tuli ostettua siivousemmeitä, jotka olivat viimeistäkin pisaraa myöten lopussa.

 

Belgarion ilmaantui millin sänki päässä ulkoiluttamaan siiliään, oli varmistanut siis lomalle pääsyn. Kertoi pääsevänsä lomalle myös ensi vkolla, mutta olevansa ylösotettu *möks*. Welhotar-äiteelle ei sitten yhtikäsollenkanas kerrottu mitä tehdään ja minne mennään, nih. No jo toki vain hyväksyn tuon. Pitää vaan taas muistaa, mitä itse tein tuon ikäisenä *hyvin nolo virn*. Lisäksi Belgarion siis vaihtoi kaksi valolamppua, keräsi kaamosvalot pois, laittoi palohälyttimen takaisin ja, iso kiitos, imuroi näppärästi residenssin. Minä olen ollut pari päivää kovasti kipuisa, sellaista jokapaikan kipua ja koipisärkyä aivan jatkuvasti. Pahana ja rajuna. Vie unet, ei pysty tekemään mitään ja väsyttää mielettömästi, saa myös ärtsymmäksi kuin tavallista. Ja silti se uni ei vain tule, ei edes relamömelöiden avulla. Kiitokset, Belgarion! Äitee ei itse siihen olisi millään pystynytkään tällä kertaa. Onneksi en ole  kovin usein tällaista palvelua pyytänyt tahi anonut. Kyllä tämä on erinomaisen poikkeuksellista meikäläiselle.

 

Ja sitten tietysti syötiin hyvin, mausteriisiä ja kevätkääryleitä, minikebabeja ja punajuurisalaattia – varsinainen monikulttuurinen keittiö *kikattelee*. Alkupaloina oli sentäs lohipasteijoita, jälkkärinä pari isoa joulutorttua ja keksejä kunnon kaffen kanssa. Njamskista, olimme kaikki erinomaisen tyytyväisiä. Itsellä olikin iso nälkä, olin vetäissyt ns. aamupalan n. klo 2.30 ,D Siihenpäs se taitaa nytkin mennä tai jopa aikaisempaan. Mitä välii – huomenna on söndaagi. Ohjelmassa vähän lisää pyykinpesua, pesin nääs tänään jo yhden koneellisen. Lisäksi vessan pesu ja kylppärin siivous, josta uskon sentään suoriutuvani varovasti toimien ja välillä lepäillen. Älkää naurako, nämä kivut ovat kaameita! Lisäksi vasen nilkka pettäilee ja hirttelee kiinni välillä, joten kuusessa ollaan!

 

Muistattehan katsastaa vielä eilisen kissailmon – eräs kaverini kyseli, mutta ei sitten kuitenkaan käynyt, tilasyistä. Ja viekää viestiä eteenpäin tai linkatkaa eiliseen ilmoon, kyllähän nyt kaverukset kodin tarvitsevat, eikö?!

 

-----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrryötä, kavrut! En tajuu, orja on iha sekasi. Ensi me goisittii oikee ihanast tosa sänkyss. Sitt se alko taas pomppii ylös ja alas, ees-taas. Ja mä muka olin aina tiälä *möks*. Ei kivaa tommone, mä painun nyt basee goisii kunnon yäunkot. Nuku nyt täsä, ku toi joko skrivaa tai lukee. Nih! Mutt ihana Poika oli meilä, mmmmmmmm. Mä sain taas olla sen viakus ihan koko aika. Ja sitt hei, se anto mulle pari biittii sen lohipasteijast. On se kilti. On, mä pakastan kovasti. Eikä se ikinä sano rumasti tai mitää. Toisaalta, mamiska sai sen eile imureeraamaa, joka sitt ei ollu kauhee kiltisti tehty. Mutt toisaalta, parpi, ett Poika teki sen noppaa ku mamiska sillee hitaammi ja voihkien. Sitt mulle tuatii uusi puukkimuanii ja sitt sitä ihanaa pussiruakaa, märkäruakaa siis. Se on tosi njamskista ja mä saan sitä vaan niinku eritystilanteis, ett ei aina. Joskus vaa, ku mami on oikee hyväl tuulel ja mä oon ollu kilti ja on viikendi ja sillee. Hei, kukaa ei oo viälä kyselly noit kissei! Huhuuuuuuuuuu, kissit tarttee kotia!

 

Täss Poika ja mä syädää kimpas lohipasteijaa, kattokaa mun ilmett ,D Kliffaa söndaagii kaikill ja huamisee!

 

-----------------------------------------

 

Kliffaa joo, täytyykin alkaa valmistautua ensi vkon työpäiviä varten eli tehdä maripaitainventaario. Kissakorviksen kävinkin jo hakemassa esille. Tyyli se pitää olla, vaikka vähän huonompikin!

 

Päivän slogan: Uni olisi tällä hetkellä kovasti yliarvostettua viihdettä!

 

Päivän biisi: Uni

 

Luettua: Anne Holt – Presidentin salaisuus. Minä olen aina pitänyt Holtista eikä tämäkään opus tee poikkeusta. Sopivaa pähkäilyä ajankohtaisista aiheista, mm. terrorismin tulosta ja sen pelosta, sivuten tavan mukaan päähenkilöiden arkisia ongelmia ja toimia. Welhotar suosittaa ainakin näin yölukemisena!

 

                                  

 

                             AAMUPALALLE TÄSTÄ.....

VARASTOASIAA JA TÄRKEÄ KISSATIEDOKE!!!

Huh – ns. lepopäivä, joka onkin kyllä tarpeen! Ollut lievää matalalentoa kaikin puolin nämä viimoiset päivät, useammankin asian osalta. Mutta summataampas tähän vähän juttuja kuitenkin, ettei totuus unohtuisi.

 

Kyllä, Welhotar taitaa pitää Varastosta! Olkapäät eivät ole juilahtaneet lainkaan. Ovat aivan loistokunnossa, jihhaa! Sen sijaan vas. koipi pettelee tullen mennen ja pienet söpöisät jalkani ovat taas patongin oloiset. Asiaa vastaan taistellaan päättävästi Crocseilla, niillä Mary Janeilla, joista tuolla aikaisemmin postasin. Luoja, että ovat kevyet ja ihanat jalassa, tunne kestää koko päivän. Mahtavaa ja suositan! En olisi itsestäni uskonut, mutta näin on ,D

 

Tuolla eilen kommenttiloorassa oli maininta tuosta, että rinttaisi kerralla paljon verkkorintteriin. No juu, tuota, tavallaan jo nyt teen niin. Osaa asiakirjoista vain ei voi ikäänkuin sillä tavoin jättää lepäämään kun toimitaan tietyssä järjestelmässä... vaikea selittää, kun ei oikein voi kertoa. Eli se ei kertakaikkiaan onnistu. Toki pyrin siihen, että rinttaan pinkan sinne, yhden muun paperin toisaalle, haen ne ja samalla kopieeraan. Tämähän käy! Mutta tämä toistuu useita, useita kertoja päivän aikana. Mutta tuo olkoon toisarvoista. Asian esittäjä muistanee myös, että rintteri voi tiltata ja paperi loppua huomaamatta, koska sitä käyttää niin kovin moni muukin...

 

Suurin osa työkavereista vaikuttaa mukavilta. Ovat olleet kovin udekkaita ja olenkin vetänyt melkoista showta tuon laastarini ja muun ympärillä, samoin pukeutumiseni eli Welhotar-stylestä en luovu. Lisäksi tietysti ovat olleet kiinnostuneita menneisyydestäni, josta olen joillekin tarjonnut valittuja ja osalle jopa värikkäitä paloja, heh. Pisteitä on ropissut siltäkin alueelta. Viimeksi eilen, kun P:lle värkkäilin erään svedutekstin ,D Hän oli kovin ilokas, että paikkaan on tullut henkilö, joka osaa lukea ja korjata tätä ihmeellistä maamme toista virallista kieltä. Minä kun taas satun pitämään sitä täysin luonnollisena =O. Hänen kanssaan kyllä tulen toimeen, samoin varmasti muidenkin. Kovasti on ollut tervehtijää ja toivottajaa, ovat olleet nimittäin ilman työntekijää jo jonkin aikaa. Päivittäin käydään kyselemässä, viihdynkö varmasti ja tarvitsenko jotakin, onko perehdytyksestä jotakin unohtunut jne. Aika mukavaa, tietysti. Yltiösosiaaliseksi en ole heittäytynyt. Kuitenkin eilen jo ehdin sopivaan väliin aamukaffelle porukoimaan ja heittämään pari juttua, jotka pärskähdyttivät mukavasti jengiä. Eli toimii tuokin. Samoin ohimennen pääsin kuittaamaan eräälle pitsiniskalle. Hän ihmetteli, miksi en ole pyydellyt apuja, onko ollut hankaluuksia. Oli pakko todeta, että hommat oli vain jo tehty eikä niissä nyt kenenkään apuja sen ihmeemmin tarvittu. Ammattilaisuutta jo 30 v. näet ,D

 

Ylläri oli kuitenkin se, että W:n parhaista parhain ystävä jo nuoruudesta eli S. oli työssä tuolla samassa Varastossa! S:sta ja hänen kuolemastaankin postasin tuolla aiemmin, en laita tähän linkkiä turhaan. Se vain, että tulin työkaverilta kysyneeksi jotakin, että tunsitteko te S:n. No siitähän juttu vasta alkoi, jouduin selvittämään tätä omituista sukutarinaa pitkin ja poikin, kertomaan, mistä tiedän S:n jne. Kerroin kyllä myös, että tätä Varastohommaa hakiessani en edes tullut ajatelleeksi, että S. oli täällä töissä. Tuota, itse asiassa, hän oli meidän osastomme erittäin pidetty ja rakastettu esihenkilö. Suomi on siis aivan liian pieni maa!

 

Mutta sitten siis normiasioihin. Alikersantti (!!!) Belgarion on ilmoittautunut ja on lomalla, jeeeeeeeeeeeeeeeee! Lupasi lähteä mukaan roudauskierrokselle, samoin tehdä pari asiaa kotosalla sekä syödä minut maantielle. Ok, sopii – kunhan käy täällä näyttäytymässä. Minulla on hänelle myös erittäin paksu upouusi fantasiakirja odottamassa. Eli ahhh, tehdään hyvää ruokaa ja hölötetään. Oikein mukava ajatus!

 

Ja sitten päivän tärkein postaus – tästä tulee vielä postaus erikseenkin mutta jo tässä vaiheessa:

 

ANNETAAN POIS KAKSI UPEAA KISSAA!

 

Toinen on maatiaiskissa ja toisessa kissassa on nk. venäjän sinistä, puhdasverinen ei taida kuitenkaan olla, komeita kuitenkin :-). Kissat ovat nelivuotiaita, väriltään harmaita. Sukupuoleltaan ovat uros ja naaras. Uros on leikattu, naaras ei. Kissojen omistaja on tarvittaessa halukas osallistumaan naaraan leikkauskustannuksiin, kunhan kisut saavat kunnollisen rakastavan kodin. Kissat ovat Helsingissä!

 

Mikäli asia sinua TODELLA kiinnostaa, laita välittömästi viestiä Welhottarelle polgara.welhotar@gmail.com niin saat nähdäksesi myös kuvan ja omistajan yhteystiedot! Mutta tämä ilmoitus on todellakin siis vain vakavasti asiaan suhtautuville, huom!!!!!

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrrrrrmenka kaiffat! Hah, kerranki mamiska ajotti kissa-asiat oikeesee paikkaa, ku kaikki kuiteski haluu lukee mun jutska niin ni ne näkee samalla ton. Mamiska sano, ett se itte haluis mun kavruks ton sinise =O Siis hei sinine katti, en oo nähny. Ja niinku on jo puhuttu, mulle ku ei voi ottaa kaiffoi vaiks me molemmat haluttaiski. Pöh! Kiva, Poika on lomalla, se on tulossa, sen Reppu ja iiiiihanat Talvihaisustiflat. Mmmmmmmmmmmmmmmmm. Ja mamiska on luvannu hyvei ruokei ja käydä viälä kaupoill hakees mulle muanaa viikoks. Kuulostaa nyt kyll ihan älde hyvält viikendi alotukselt niinku. Toisaalt se puhu taas jotai siivoomisest, jäks, en tykkää. Ei kiva ollenkas. Mutt mä saan olla Pojan viakus kuiteski ja sitt kaksistee mamin kaa....

 

 

Täss mä just pesin vähä itteeni, mutt ku mä kuulin  kaameran ääne, mä jäti kaikki siksee ja pisti silmät kii. Ottakoo orja nyt sitt vaa fotoi *virn*. Joo hei, kissipuutoksesta kärsivät, nyt  on tein tilaisuus!!! Huamisee >o<

 

-------------------------------------

 

Todella toivon itsekin, että kissat löytävät kodin. Tuo venäjänsininen näyttää niiiiiiin lutusalta ,D

 

Päivän slogan: Ihminen, jolla ei ole kissaa kotona, on kuin tyhjä kaivo!

 

Päivän biisi: Take Me Home, Country Roads

 

Luettua: Reijo Lyijynen – Salkku. No juu,  ei mitään ihmeellistä, ei todellakaan. Sekamoista kerrontaa sekavista asioista. Jonkinlaista jännärintynkää luulee olevansa. Vain yökirjapuutokseen, ei muuhun.

 

                              

 

                      LAATUPUOLEISTA LAUVANTAITA!