Varastolle tieni käy, jolodadiduu, jolodadidii, karhuja ei missään näy...*lauleskelee*. No nyt se on seonnut lopullisesti? Ehei, ei suinkaan! Katsokaas, kun oikea ihminen puhuu toiselle oikealle ihmiselle oikeasta asiasta, tapahtuu ja äkkiä: Welhottarella on oma uusi iso rintteri huoneessaan =D Pomo lupasi aamulla, että vanha korjataan ja pikaisesti. Tunnin päästä hän tuli kertomaan, ettei kannata korjata, mutta saamme pitkään kaivatun verkkorintterin Varaston peränurkkaan. Siitä n. tunnin perästä vaksi kantoi huoneeseeni rintterin ja vei vanhan pois. Sanoi, että tämä on nyt sitten Welhottarelle ja kun peräsin, onko se verkkojuttu, hän sanoi, että asia ei kuulu hänelle. Piti vain laittaa kuulemma piuhat kiinni ja asian voi tarkistaa mikrohankinnasta. No mitä sitä tarkistamaan, oli kiire osastokokoukseen. Kun kokouksen jälkeen rantaannuin huoneeseeni, kokeilin rintteriä eli ajattelin tarkistaa asetukset jne. – kaikki olikin valmiina eli ei kun hommiin ;D Eli pomo oli vain jutellut ison pomon kanssa ja homma oli sillä selvä! Työkaveri kun oli maininnut tästä rintterin tarpeesta heti aamulla pomolle. Aika nopeeta, sano! Tämä täällä kovasti pitää ja tykkää.
Osastokokous oli juuri sellainen kuin missä muualla tahansa; tiedoksi, muistutukseksi jne. Eli ei mitään erityistä. Nyt hahmotan paremmin, ketkä kaikki kuuluvat meille. Käytävillä kun vaeltelee kovasti muutakin väkeä. Eli hyvä oli nähdä koko porukka yhes koos. Lisäksi varasin ajan kehityskeskusteluun, tietty ekaksi, ekana mahdollisena päivänä eka mahdollinen aika. Ans kattoo, mitä keksin siihen mennessä. Aika on ensi maanantaina. Tuli muissa yhteyksissä ilmi, että meidän osastomme on maineeltaan ns. erilainen. Hyvä! Siitäkin Welhotar pitää kovasti. Ja pomolla on isot saappaat täytettävänä S:n jälkeen. Sekin on hyvä, koska tiedän sentään jotakin taustoista. Sikäli reilu pomo, että jakaa hyvin vastuuta lähimmille alaisilleen, kuten pitääkin ja pyytää heiltä myös apua reilusti. Tai ainakin väittää niin. Kaikesta päätellen hän on kuitenkin suht. hyvä tyyppi.
Nyt Welhottaren kävelyongelmat ehkä vähäsen väistyvät, ziitosta vaan. Tämä myös lisää huomattavasti tehokkuutta. Ei silti, olen ollut äärimmäisen tehokas. Ainakin omasta mielestäni. Parista jutusta on huomautettu, mutta kerroin, että minulle ei niistä oltu edes mainittu. Outoa, tuumasivat. Ei outoa, sanoin, koska olen ollut töissä vasta viikon. Joka päivä tulee eteen asioita, joita joku ei ole muistanut sanoa/ohjeistaa, koska se kuuluu ns. automaattisesti asiaan. Mistäpä minä ne tietäisin, en sentään ole selvänäkijä vaan tavallinen Welhotar. Että kyllä tämä tästä, jahka jaksan automatisoida aivoni myös toimimaan joissakin asioissa tietyllä oletetulla tavalla. Töitä riittää, siitä ei ole pelkoa! Olen myös ruokaporukoitunut parin samoja hommia tekevän leidin kanssa. Syömme samoihin aikoihin, joten on joku, jolle kälättää. Yksin on tylsä apehtia. Optimin kaffetusajan etsintä on vielä haussa.
Eli tämä Varastoasioista tällä kertaa. Minä taidan tykätä, ratkaisu oli oikea. Kuulin entiseltä työkaverilta, että Herjaamolla oli käyty kurmuuttamassa porukkaa oikein kunnolla mm. tulostavoitteiden jne. merkeissä. Kolme isoa pomoa oli ollut liikkeellä totisin mielin ja varmasti euronmerkit silmissä vilkkuen. Porukan oli todettu mm. olevan kuoleva ammattikunta. Eikö olekin mukavaa, että ehdin lähteä? Hrrr...
Kun eilen tulin kotiin, oli torppa kuin myrskyn jäljiltä. Kaikki matot oli rutattu, peitot kasattu jne. Kissi nukkui päiväpeiton alla eikä herännyt tulooni. Siinä riisuskelin työvaatteita ja ihmettelin, miten tuo kissinkakka voikaan haista noin pahalle. Menin katsomaan kylppäriin – kakka-astia täysin puhdas. Sen sijaan kylppärin matto oli rutattu pieneksi mytyksi, sisällä isoja kasoja kakkaa. No joo, sattuuhan sitä. Siistin paikat ja matto suoraan pyykkiin heti. Kun sitten kissi heräsi, huomasin, että keskellä sänkyä oli myös kaksi kuivaa kakkispökälettä, ziitosta vaan. Silloin alkoi nyppiä. Ja kun vielä huomasin, että se ainoa paikka, johon ei koskaan ole merkattu, oli saanut kasteensa, Welhotar otti Vincentin puhutteluun. Vincent oli kovin loukkaantunut ja viipyi basessa tähän aamuun asti. On syytäkin! No, tänä aamuna taas täysi Feliway-käsittely ja tällä kertaa joka paikkaan. Ei muuta, mutta harmillista tämä on. Ja tiedän tai ainakin arvaan, mistä oli kyse. Vincent ei ollut hereillä eilen kun lähdin eli ei päässyt leikkimään mm. ulkokengilläni, kuten joka aamu muutoin. Lisäksi ruokaa oli laitettu aamuyöstä, joten varmaan se oli päivän aikana liikaa kuivunut. Johan tuo oikeuttaa kaikenlaisiin kostotoimenpiteisiin! Prletto, eilen ei kyllä naurattanut.
Ei kyllä naurata nyt Welhotartakaan. Nukuttua sain n. 5 h, heräillen vähän väliä kipuihin. Tuokin uni saavutettuna kahden eri uni- ja rauhoikemömelön avulla. Ei hyvä, tämä ei riitä. Eilen iltapäivällä jo melkein tipahdin väsymyksestä, siis oikeasti, olin niin väsy, että kuljeskelin päin seiniä ja tiputtelin kirjoja! Täytynee alkaa ottaa yöksi myös kipumömelö, vaikka vain yksi, jospa se auttaisi vähäsen ja saisi paremmin unta. Nyt jokainen asennon vaihto aiheuttaa heräämisen ja/tai sietämätöntä kipua. Argh!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Mä täss vaa ihan nopsaa pari sanaa. Kyll me nyt jo ollaa niinku väleis mamin kaa. Eilinen ilta oli kyll hirvee. En tajuu ollenkaa. Se huus mulle, siis mulle, ja äänee! Ja näytteli kakkapökäleitä, höh, mitä mä niit tsiigaa. Kyll mä tiän, mitä mä tein. En kyll enää muista miks. Mutt kummiski. Ett nyt tarvii pitää semmost vähä matalempaa profiilii vähä aikaa. Muute tääll voi tapahtuu vaiks kui hurjii, ku orja päästelee noi höyryjää. Se joskus saa tosi isot hepulit, ku joku on menny vialle. Laitto se nytki ruakaa ja puhtaall lautasell, anto kalkonii ja napikoita. Kyll hei se must hualehtii. Joku mulle vaa iski eile. Ku se lähti sillee salaa. Ja mä olin aikastas pitkää yksin eikä ees partsill pääse, ku ovi on kii ja siälä on nii galsa! Mitä sitä kissi vois tehdä? Ja lisäks mun hiirulot on hukas, mami on ettiny ihan kaikki paikat eikä mistää löydy. Me ei kumpikaa voida tajuta, miss ne on... Mylpyröitä on, mutt ei nii yksistee viitti leikkii. Ai nii, mamin yks tyäkaveriki on ottanu kissin, kollin kans. Sen kollin nimi on Bosse. Tervetuloo mukaa vaa mein kollijengii, Bosse!
Ja täss mä annan nyt kuvatilaa sille Naksulle, jos muistatte. Se on mamin entisen tyäkaveri T:n kissi, se ragdoll-merkkine! Aika vinkee näköne, siit oli muitaki fotoi, must tää oli paras. Mami on kutsuttu nyt kattoo sitä kissii, miks ei mua? *möks* No pärjäilkää huamisee...
-----------------------------------------
Päivän slogan: Unelma rahasta on unelma vapaudesta?
Päivän biisi: Saatana
Luettua: Luin eilisen kirjan loppuun. Oli ehdottomasti parempi kuin luulinkaan, suosittelen kaikille, joita naiskohtalot ja mm. esifeminismi kiinnostavat. Alku vähän laahasi ja tuntui hömpähtävältä, kunnes tarina alkoi kantaa kunnolla. Eli ehdottomasti tutustumisen arvoinen uusi kirjailija! Uutta opusta en ole ehtinyt vielä tänään aloittaa...
KEKSIMISEN ARVOISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti