Hyvää yötä tai huomenta, miten sen taas ottaisi! Prleen kivut, ne herättävät tämän alle 4 h:n unen aikanakin. Eikä sitten millään tule uudestaan enää unta. Ei tod. kiva, ei tod. mukava! Loppuisi tämä juiliminen nyt joskus, olisi paljon mukavampi lähteä töihin. Juu, tiedän, kylkiluun ja ihan tavallisten kolhujenkin paraneminen vie aikansa, mutta tämä on jo vähän liikaa. Miksi aina minä? Miksi minua rangaistaan? Ottaisikohan jo käyttöönsä sen ylimääräisen kipumömelöannostuksen, jolle on annettu lupa? Olen säästellyt sitä pitkään, jos tilanne huononee... tämän huonommaksi se ei juuri voi mennä.
Taksomarinakin saa taas jatkoa. Eilen olin juuri hilannut itseni ulos odottamaan autoa kotiinpäin, kun tuli ilmo, että on vähän myöhässsä. Vähän, siis mistä asti vähän on ollut 25 min. Odottelin siinä seisten sitten, tuulessa ja tuiverruksessa, prle. Mihinkään ei päässyt edes istumaan. Ja koivet jo valmiiksi kipeänä. Että kututti, siis raivostutti äärettömästi. Kuski kertoi sitten syyksi, että oli vähän ruuhkaa. No voi jumalauta, Tsadin keskustassa nyt yleensä on ruuhka-aikana ruuhkaa, ihan tiedoksi vaan, prle. Iisalami ei vieläkään taida tajuta kaupungin laajuutta ja ruuhka-ajan merkitystä tietyillä alueilla. Räyh!
Varastossa on siis ollut oikeasti ihan kivaa. Mutta, se kävely, jatkuva ees-taas kävely, se saa koipeni särkemään iltaisin aivan järjettömästi. Älkääkä nyt ehdotelko mitään "rinttaa kaikki kerralla, kopieeraa kaikki kerralla" –juttua, koska se nyt ei vaan asioiden luonteesta sekä järjestelmästä(kin) johtuen todellakaan käy päinsä. Eli Welhotar laahustaa, laahustaa takaisin, tekee merkintöjä, konettaa, laahustaa uudelleen... kiroilee ja horjahtelee mennessään. Muut katselevat hiljaisina kaffepömpelistä Welhottaren menoa. Tänään on osastokokous, jossa varmaan asia-asioiden ohella minut esitellään. Taidan ottaa siellä puheeksi tämän, että jos horjun ja heilun, kiroilen ja manaan, se johtuu vain koivista – ei työstä! Lisäksi kurmuutettiin jo varaamaan aikaa kehityskeskusteluun ,D Joohei, paljon minulla onkin sanottavaa, mutta varaan toki ajan.
Summaten olen siis viihtynyt Varastossa ja sen töissä. Työt ovat monipuolisempia, erikoisempia, tarkempia, säätöä ei voi harrastaa jne. On opittava tietty uusi jargon, paljon uusia asioita tietysti muutenkin. On toki normihommiakin, mutta silti. Eli ei ollut hullumpi valinta vaihtaa tänne. Kohta täytyy alkaa kouluttaaa nuita esihenkilöitä vaan tavoille ,D Herjaamolta tuli nimikirjanote, ehhhh, 4 sivua ;D Sisälsi kaikki aikaisemmat työpaikat ja siten tietysti myös joka ikisen keikan, minkä vain olen tehnyt. Hupaa! Prle, työtodistusta ei vaan ole tullut. En minä sitä juuri nyt kaipaa, mutta olisi hyvä teettää täällä taas myös nimikirjansa kuntoon, jotta sitä tarvittaessa voisi käyttää vaikkapa, tuota, työnhakuun. Jos tulisi tarvis. Siis hakea töitä. Taas. Olenko minä oikeasti hullu, vai vaikuttaako tämä vain siltä? Mitäh? On minusta taas eilenkin huolehdittu, pomo, isompi pomo ja suurin osa työkavereista kävi kysymässä onko kaikki ok, viihdynkö, tarvitsenko jotakin jne. No en kehdannut sanoa, että ei, kaikki ei ole ok, kipuja on ja tarvitsisin esim. laillisia huimeita mahd. pikaisesti. Oikeasti, täällä on ystävällistä ja huomaavaista väkeä. Tai sitten he ovat vain odottaneet riittävän pitkään Welhottaren saapumista...ajatellen nyt, että pidetään tuostakin vähästä kiinni, ettei se heti katoa. Koska muutoin joutuvat raukat itse paperityöhön ,D
Kukkia sitä vain näyttää satelevan *virn*. Ihan nolottaa! Isot kiitokset Ehlanalle sekä MM:lle yrttilöistä. Me jaamme ne Vincentin kanssa keskenämme eli hän järsii vähän vihreää näin talven piristykseksi ja minä haisuttelen kukkeleita. Arvostamme lukijakunnan renikoita mahdottomasti – ziitosta vaan!
--------------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta kaiffat! Joohei, mami käy jossai uudes mestas tianaas raksui. Se on vähä pidempää pois, mutt toisaalt se lähtee niinku myähemmi. Ett mä saan olla aamull sen kaa, jos mua hotsittaa. Mä muute oon kokonaa unohtanu kertoo: mull on hei toinenki kirja. Tai mami luulee, ett se oli sille, mutt mä oon varma, ett se kiltti tätsy T. tarkotti sen mulle. Sen nimi on Tassutellen ja sen on piirtäny se Milla, kais tiijätte. Toi on siit älden hyvä kirja, ku siin on paljo kuvei, mamin ei tarvii aina lukee. Ja sitt ne on niinku kisseist ja koiruleist ne jutut. Aivan mahtavii hei. Mä suasitan kaikill, pyytäkää orjilt vaiks lahjukseks kirja, jos ne aina väittää, ett te ootte materialistei ja vaa syätte >o< Tääll ei nyt sitt ollakkaa syäty heekkui, tavismuanaa vaa. Ois aika vähä parantaa palveluu noin niinku tyäviikon aikana. Toisaalta, orja oli eilenki kyll ihan räks ku se tuli himaa. Ett en ihan kauheest viittiny kiusii ruaka-asioill...
Täss mä oon mun kirjan kaa, aamulukemiseks meinasin tsiigaa pari juttuu. Se on moi taas huamisee....
-------------------------------------------
Kirja on todellakin ihana! Kiitos T:lle, olen varmasti unohtanut kokonaan kiittää siitä. Ja kiitos tekijälle, joka kuvaa mainiosti kissojen ja koirien (sekä välillä orjienkin) elämää – ihan parhautta tästä päästä.
Jahas, maripaita ja siihen sopiva plaastari, tismalleen väritys kohdallansa muuten, on taas etsitty esille. Nyt lähden aamiaistamaan ja lopultakin nappaamaan kipulääkityksen, minen muuten jaksa.
Päivän slogan: Malmilainen kivunsiirtomenetelmä: mene ja vidhuile torilla ja ota kunnolla turpiisi. Sen jälkeen muut kivut ovat muisto vain.
Päivän biisi: Sika! (ei, siis EI se sika, todellakaan!)
Luettua: Jette Kaarsbol – Suljettu kirja, vielä tämä tiiliskivi on vähän kesken. Pidän kyllä, tietyssä mielessä. Eli vuosisadan vaihteen naisen elämää ja sen muutosta, tapoja ja käyttäytymistä. Kutsuisin vaikka avioliittoromaaniksikin, muitakin luonnehdintoja voisi esittää. Ei mitään hömppää kuitenkaan, ainakaan pahinta sellaista. Oikein lukukelpoinen opus, tähän asti...
TIUKKAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti