Yöhuomenta taas, lukijat! Welhotar on iltaisin niiiin väsynyt, että tipahtaa kuni kivi uneen tuossa klo 20 kieppeillä, ihan sikiuneen. Josta herää 2 – 3 h päästä taas. Käy hereillä ja yrittää sitten vielä nukkua vähän. Tänään yht. unta vähän yli 4 h, pakko sen on taas riittää. Stna, nämä kivut vievät kyllä mielen matalaksi. Kun vielä fibrokipujen lisäksi nuo vammat eivät ole vielä parantuneet. Kylkiluut, nääs, kestävät yllättävän pitkään kivuliaina. Vanhasta muistista tiedän sen, eikä sille mitään voi. Mutta silti kututtaa! Ja koivet, juu, edelleen vasen jalka on ranskanpullana. Kotikonstina on siirtyminen koristossuihin ja kantakorokkeisiin. Vähän nuo Varastossa katselivat pitkään, mutta so what! Jos kiinnostaa, olisivat kysyneet...
Heh, juu, niin, tuota. Edellispäivän iltapäivällä Welhotar vähän mokaili, eilen aamulla sitten kiltisti korjaili mokansa, ettei työkaverin tarvitse. Lisäksi päivän aikana tuli esille pari mokaa.... kunnes samainen työkaveri alkoi muistella, että joku kertoi rintterissä olleen aiemmin jotain häikkää. No ei kun toisen mikropönkän puheille (joka muuten on myös nainen ja tosi mukava!). Hän poikkesi käymässä, tsekkasi asian ja manaili asian alimpaan hvettiin. Rintterissä oli ikuvanha ajuri ja siten tietysti vanhat asetukset myös. Poisti sitten koko paashan ja asensi uudelleen. No jo toimii kuin junan vessa! Hienoa, mokat meinasivat mennä nimittäin minun piikkiini ja siihenhän en sentään suostunut. Kävin sitten kertomassa ao. asioista vastaaville henkilöille, että juu, vika olikin rintterissä – eikö ollutkin hyvä, nyt korjattu ja kaikki ok. Muutenkin tämä on ollut vähän sellaista, että täällä saapi olla aika hemmetin tarkkana asioiden kanssa, jos herpaantuu, mokia tulee. Ainakin nyt tässä vaiheessa, kun mikään ei vielä suju kovin rutiininomaisesti. Muutenkin asiat ovat sen luontoisia, että niissä ei sovi olla minkäänlaisia virheitä, kun ne lähtevät ulos. Että paljosta on Welhotar omalta osaltaan vastuussa. (Siis tarkistetaanhan ne tietysti vielä, kunhan nyt vähän korostan itseäni!)
Edelleen – minusta on mukava lähteä aamulla töihin! Ma on kehityskeskustelu pomon kanssa. En oikein tiedä, mitä ottaa esille. Tässä ei vielä ole ehtinyt kertyä mitään varsinaista huomautettavaa, ehkä kuitenkin muutama juttu, joita olen ihmetellyt eli erittäin vanhakantaisia toimintatapoja. Näistä voisi kai ainakin mainita. Ja kysellä mitä koulutusta Varasto voisi tarjota. Toimenkuvat myös kiinnostavat... tietysti. Muutoin ei mitään mainittavaa tule mieleen. Palkka-asiat ovat kuulemma esilllä myöhemmin keväällä. Omat palkka-asiani tarkistetaan kesällä, jolloin lasketaan ns. henkilökohtainen lisäosuus liksaan eli pisteytetään...
Ja taas asia, joka pisti satunnaisesti kututtamaan. Oletteko huomanneet, että mistään ei saa ihan tavallista kassia ostettua. Siis semmoista, jossa ei ole hyperpitkiä hihnoja vaan ihan tavalliset kassin sangat? Halusin kovasti ostaa taannoin kirjastosta kirjaston oman kassin – juu, se oli ihan kiva, mutta ne stanan pitkät hihnat! Siis ne olisi kai tarkoitus heittää olkapäälle, vai? Mutta kun Welhotar kantaa kassia kädessä, se viistää maata. Olen sen verran persjalkainen, että kututtaa. Ainoa vaihtoehto on kauppojen omat kangaskassit, joita olenkin käyttänyt. Ne ovat vanhaa tuttua mallia. En vaan tykkää mainostaa jotain tiettyä kauppaa... Siis kertokaa, oi lukijat, mistä hemmetistä tuollainen kassibuumi on levinnyt tänne? Samoja kasseja jaetaan kursseilla jne. Kaikki ovat järjestänsä pitkähihnaisia, jotain mikrokevyttä kankaan tapaista härpäkettä. Welhotar ilmoittaa täten, että haluaa kyllä sellaisen, lyhyillä sangoilla, ziitos. Ja turha sanoa, että lyhennä itse ompeluskoneella. Ei, tämä ei tahdo, minä tahdon sen valmiina ja oikeana mallina. Nih!
Muuta mainittavaa... Kummisetä on viinitellyt reippaasti. Eilen sain hänet sitten kiinni puhelimella, arveli jälleen saaneensa ruusun ja oli varaamassa lekuriaikaa. No juu, prle. Ei kiva eikä mukava. Täytyy tänään tarkistaa asia, jos hän tarvitsee jotakin apuja. Kurjempi juttu, nimittäin. Belgarionkin tulee sitten tänään lomalle, meneekö sitten kottaraisiin vai kavereidensa kanssa. En kanna huolta, hän osaa huolehtia itsestään. Olisi tietty kiva, jos vaikka soittaisi tai edes meilaisi. Ystävä lupasi tulla avittamaan huomiselle roudausretkelle – ziitos vaan jo etukäteen. Toivottavasti asialle ei tule esteitä...
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! No nyt alko ruuatki parantuu, jaettii mamiskan kaa eilen yks donaripuukki, njam. Arvatkaas, oliks hyvää. Mamii nauratti, ku mä kuulemma kurrasin ja söin samaan aikaan, et niinku mite semmone onnistuu. En mä tiädä, se oli vaa nii hirmu hyvää ja mulle tuli hyvä miäli. Mami on ollu kilti ja niin mäki. Eile se pesi taas semmosii tyynyi, joho meikä oli iha vähä merkannu. Eikä se sanonu mulle siit enää niinku uudestaa yhtää mitää. Aika kohteliast niinku, ku asia kerta on käsitelty jo. Ett mitä sitä samaa jutskaa sitt enää jauhaa. Vaiks mä ekaks pelästyinki, ku se kaiveli niit pesumörinäkoneesee laitettavaks. Ett se niinku alkaa taas muistutella mua kaikist asioist. Ei mamiska onneks oo pitkävihane olleskaa. Eilenki me nukuttii sillee hassust kimpas, ku mami joutuu nukkuu ihan hölmös asennos. Sill on koipiset kipeet, nii ni sill on tyynyt jalkoje alla. Ja sitt sill on kylki kipee ni se nukkuu vääräll pualell. Ni mä vähä meni ööks, sitt mä vaa vähä käveli mamin pääll jonku aikaa ja löysinki oikee hyvä mesta sen polvitaipeis – siin me sitt goisittii. Sen aikaa siis, ku toi orja taas jakso goisii. Vähäks se taas pönki hereille ja ylös ja taas takasi *huoh*. Kissi ei sillo saa nukkuu kunnoll. Nii ett mä painunki ihan just aamu-unkoill basee, ku siälä on rauhallist. Mami pesiki mua varte basen (toim. huom. tai sen takia!). Siält mä siirry sitt tänne residenssin pualell, ku orja on lähteny duunii. Sillo tää on mun valtakunta, nii ja mun tarttee tiätty vahtii kans, mitä tääll tapahtuu ja kaikkee. Yleensä mä painun sillo päiväll goisii tonne päiväpeiton alle >o<
Mä annan viälä kerran palstatilaa tolle Naksull, ku se on kuulemma nii söde livenä. No, mamikaa ei oo nähny, mutt sen kaveri T. on hehkuttanu sitä hirveesti. Uskotaa, kyll snadi kissi voi viälä olla söde. Mutt me kunnon kollit ollaa vaa komeit – eiks? Nii ett kliffaa viikendii kaikill Lokistanian upeill leideill ja komeill kolleill – huamisee!
-------------------------------------
Ympäristössä tuntuu vallitsevan hurja kissibuumi, kaverit hankkivat kissoja, monet! Harmi, vielä ei ole tullut yhtään vastausta aikaisempaan ilmoon niistä kahdesta kotia kaipaavasta kissasta. Toivottavasti vielä joku ottaa yhteyttä – ilmoa on ainakin jaettu nyt ympäriinsä niin paljon kuin mahdollista.
Päivän slogan: Maailmankaikkeudessa elämä on harvinaista ja ohimenevää!
Päivän biisi: Lion Sleeps Tonight
Luettua: Viktor Jerofejev – Hyvä Stalin, aika hulvatonta tarinaa neuvostoihmisestä, tsaarin ajoista nykypäivään. Vodkaa kuluu, kulttuuri elää, puolue voi hyvin, ihminenkin vaivoin. Ja kaiken keskellä Isä Aurinkoinen... mielenkiintoinen esitys. Welhotar pitää, on vielä vähän kesken, kun iski tuo nukkupuuska. Suosittelen, kerronta on tyypillisen venäläistä eli siihen kannattaa varautua ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti