EPÄMÄÄRÄISTÄ JORINAA OUDOISTA ASIAYHTEYKSISTÄ

Huomenta toverit, kohta jaetaan kiväärit! Mitä minä eilen mainitsinkaan taksojen aikatauluista, hah. Aamulla tuttu takso tuli 15 min. myöhässä. Tuttu kun on, kehtasi tunnustaa jämähtäneensä teemukin ja lehden ääreen – asuu tuossa lähellä ja tuntee minut, joten oli ajatellut ehtiä, ei ehtinyt... Pyyteli sitten anteeksi, liikenne oli harvaa, joten Varastolle pääsi n. 12 min. sisällä. Ei paha, ketutti tuo odottelu ulkona vaan, vielä maanantai-aamuna, argh. Iltapäivällä myöhässä oltiin 20 min. Kuski oli kälkättävä erään puheliaan kotomaan maakunnan edustaja, joka jaksoi syyttää sadetta ja sitä, että on ajanut Tsadissa vasta kaksi vuotta. No joo, ketutti tuokin taas, odotus siis siinä sadekatoksessa veden roiskuessa kintuille. Yhteensä vietin taas eilen taksoja odotellen n. 1 h, tosin kävin sitten Eestin Herkuissa, kun iltapäivätakso oli myöhässä.

Varastolla oli äärihiljaista, osastolla taitaa olla töissä nyt 5 henkeä... vielä sitä tällä viikolla tapahtuukin, pari isompaa juttua on kesken. Niitä tässä sitten odotellaan, että saamme käsistämme nekin pois. Sitten on työkaverin mukaan luppoaikaa. Hänellä kun on useiden kesien kokemusta asiasta, että tylsää tulee *virn*. No, eilenkin roilasin netissä melkolailla ja kävin vähän juoruilemassa tupakkahuoneessa. Siivoamiset ja sisustussessiot jätän siihen, kun P-P suvaitsee häipyä. Nyt olen siis tämän viikon vielä täpöllä pirteänä ja vilkkaana käytettävissä *valehtelee kirkkain silmin*.

Ai niin, se unihiekkakaveri, juu nou, tuli eilen käymään! Juu-uh, oikein vimpan päälle vielä. Sain mahdottoman väsytyskohtauksen klo 19 aikaan. Ei se haita, eli kömmin suoraan sänkyyn. Heräsin pari kertaa ja sitten lopulta tuossa klo 2 jälkeen. Haa – kunnon unta melkein 6 h (kun laskee nuo keskeytykset välistä pois). Se on kuulkaas meikäläiselle tosi paljon, tekipä höpöä! Ograsmin paikka.

Ja sitten taas ruokarapoa unohtamatta itse asiaan. Se on todistettu nyt: tattari sopii erinomaisen hyvin ruokasalaatin pohjaksi! Salaatti olisi vain kaivannut lisää tuoreutta, mutta kun kotona ei nyt vaan ollut esim.tomaatteja. Muuten ape oli erinomaisen hyvää, tattari toi viljaisaa ja vahvaa makua, vihannekset raikkautta ja donari + anjovis makua ja kirpakkuutta. Hyvää, teen toistekin – paremmalla koostumuksella. Eestin Herkuista mukaan tarttui paria plaatua salaattia; toinen enempi kaali-porkkanapohjaista, toinen kurkkupohjaista – maistettu on ja osa pakattu eväksinä Varastolle vietäväksi muiden appeiden kylkeen lisukkeeksi sujutettavaksi. Lisäksi ostin tietysti Kohukkeita, vaniljaa ja karpaloa. Löysin myös kuivattuja kirsikoita! Minulla on töissä aamukaffen vieressä tapana napsia pari kuivattua hetelmää, kun syön aamupalan niin aikaisin. Nyt siis kirsikoita, njam. Sitten päivän löytö olikin valkosipulisavujuusto. Rasvaa 20 %, maut oikeita eikä mitään E-vitamiineja tms., vaffaa ja hyvää. Yksi viipsale riitti paahdetulle ruisleivän palalle, lisäksi tuoretta kurkkua. Hintakin oli kohdallansa n. 10 juuroa kilo, tästä ei mene mitään hukkaan, tulee meillä varmasti syötyä sellaisenaan tai ruokaan tungettuna. Suositan! Unohtui ostamatta tarjolla olleet siemenet ja pähkylät, leivon sen verran harvoin... voisi niitä kyllä muutenkin natustella. Minä nyt vaan olen ehdottoman tykästynyt tähän puotiin, taas valikoima oli lisääntynyt mm. tuoreilla piirakoilla ja erilaisilla makkaroilla ym. Etsin lisää soijatuotteita, mutta rajallinen aika teki tepposensa eli en ehtinyt taaskaan käydä koko puotia läpi.

Tässä on taas semmoinen pakko kertoa –tarina takavuosilta: Asustelin pari-kolme viikkoa Pärnussa kaverin siskon luona eräänä syyskesänä. Siskon miesystävällä oli tapana lähteä iltaisin töiden jälkeen sienimetsään eli ajaa bussilla jonkun matkaa Pärnun ulkopuolelle ja tulla sitten iltamyöhään takaisin säkillinen (tämä on tosi!) sieniä mukanaan. Illalla sitten kimpassa perattiin sieniä, keitettiin perunoita ja laadittiin hyvä sienikastike. Kerroin sitten miehelle, miten Suomessa sieniä myydään torilla ja paljonko esim. kanttarelleista maksetaan/litra. Mies ei ensin uskonut, sitten hän piti minua hulluna. Yritin selittää, että ei täällä jokainen tsadilainen osaa eikä tiedä lähteä sieneen jne. Useamman kerran tuona aikana hän jaksoi ihmetellä asiaa ja naureskella hölmöille suomalaisille ,D No, tuolloin ei vielä Virosta tuotu sieniä Suomeen, kuten nyt. Minä sain sitten lähtiessäni pari isoa purkkia marinoituja sieniä mukaani ja ilmoituksen, että jos vain haluan lisää sieniä, hän voi lähettää bussissa Tallinnaan muutaman purkin, kun olen siellä käymässä... Tämä vaan esimerkkinä, että Virossa edelleen osataan hyödyntää mm. marjoja ja sieniä aivan toisella tavalla kuin koto-Suomessa, esim. ruokateollisuudessa, mutta myös kotona. Eli jos ei itse pääse metsään, aina joku tuttu tai sukulainen kerää marjoja ja sieniä talteen ja säilöö niitä talveksi.

Tänään eväksenä onkin kalkonijauheliha-tomaattimurska –pohjaista kastiketta ja tagliatellea. On pakko tyhjätä tuota pakastinta!

------------------------------------



Purrrrviska, kattiskat! No nih, nyt alko ruakahommat pelittää meilläki vaihteeks. Mami anto eile mulle jauhist, kalkonijauhist. Oli muute tosi nannaa, iha parast mun ruakaa. Mä sain ison biitin ja toi teki omii soossejaa ja haisujuttui lopust. Sitt se oli ostanut viäl haisujuustoo, jäks. Haisuu koko torppa nytki, ku se äske kärtsäs leipää ja leikkas sitä juustoo! No, sitä valkost jutskaa mä sain taas maistaa, sitä ku on melkee ku jädee, se on hyvää. Iha vähä niinku siis. Muute mä goisin koko eilise päivä, ku sato niin kamalast, ett koko partsi tärisi. Ei siäl voinu olla, mä goisin bases lämpimäss ja hiljasess siihe asti, ett mami tuli. Sitt me mentii ihan kauhee aikasi goisii, mamill oli iha silmät ristiss, se sammu ihan pöks ku mentii sänkyy. Vähä ehti mua rapsuu ja pusittaa – no joo, kai mä kehtaan jo kertoo, ett mami pusittaa mua otsall ja nassuu ja mä tykkään siitä! NIH! Vaiks oonki kova kolli Malmilt... Mä sitt taas pusken sitä ja vähä voin tökkää mun kuanoll ja lipasta, jos oon sill tuulell. Se on kivaa, hei! Me tykätää toisistaa, aatelkaa, se tykkää must! Ja mä mamist. Vaiks me joskus vähä otetaa yhtee, mutt silti. Ihan paras koto mulla, mmmm. Lämpöst, ruakaa, mami, Poika ja kaikkee. Ja mun omat mestat, ku mä saan olla miss mä tahon, vaan pari paikkaa on kiällettyi enkä mä niihi sitt meekkää – tota, niinku siis yleensä. Joskus, jos mua oikee haamittaa, mä voin tehdä jotai semmost, mist mami ei tykkää. Siit just sit tulee sanomist. Mutt yleensä on rauhallist ja kivaa. Nii ja hiljast, ku me ei kumpikaa tykätä kovist ääneist. Seki on tosi kliffaa, tääll ei huuda kuvalaatikko eikä raatio oo koskaa kauheen kovall äänell. Täss on muute foto must, ku mä otan suulist partsill. Huamatkaa toi daideeelline vaikutelma, ku tulee noist varjoist *kollivirn*.

Mä en ala, tänääki vissii sataa – no, sitt goisitaa bases. Huamisee.

----------------------------------

Vincent, on se mukavaa, että edes kissa meillä saa tarpeekseen unta =D

Päivän slogan: Jos kesäsade kasvattaa, minusta tulee kohta aivan valtavan iso!

Päivän biisi: Singin' In The Rain

Luettua: Edwardson-sessio jatkuu, vuorossa Maanpäällinen taivas. Rankka tarina, jossa yhteen kietoutuvat opiskelijoiden pahoinpitelyt, lastentarhojen lasten seuraaminen ja yhden lapsen kidnappaus sekä tekijän oma elämäntarina, joka ei ole kaunista kuultavaa. Winter käyttää kaikki liikenevän aikansa tapauksen selvittämiseen omaa lastaan ajatellen. Psykologisesti aika kaamea tarina, mainiota kerrontaa maaseudun oloista sekä erilaisista ihmisistä omine ongelmineen. Suosittelen, jos et ole tutustunut.

                                     

                              TIHKUSATEISTA TIISTAITA VAAN!

MAANANTAIN TYYPILLISTÄ MARINAA

No jo nyt on prle! Ei unta illalla, luin auringonlaskuun. Ei unta aamulla, nousen auringonnousuun. Runollista, no varmasti, mutta äärimmäisen väsyttävää eikä kovin mukavaa. Selkeä su-ma –syndrooma eli uni ei vain suostunut illalla tulemaan kylään, vaikka riivin mömelöitä keskikokoisen hiihtojoukkueen tarpeisiin duupink-mielessä. Ei auttanut, sitten näin vielä kehnoja uneja tuon lyhyen ajankin. Ja tuo yksi karvatakamus jaksoi märistä heti aamusta. Illalla taas hän vietti hepuliorgioita ja jolinaliturgiaa parvekkeella. On tämä ankeaa. Lisäksi oikeaa olkapäätä särkee niin prleesti. Toisaalta, aamu on kyllä kaunis!

Saas nähdä, miten tällä viikolla taksot kulkevat. Sain oikein nätin aikataulun HMPK:sta, nouto joka aamu klo 6.39, haku töistä joka iltapäivä klo 15.11. Minä tulen rapoamaan, mitä oikeasti tapahtuu. En mitenkään jaksa uskoa, että tämä voisi pitää paikkansa. Viime viikolla takso oli vain kerran ajallansa paikalla, silloin torstaina – muuten kiittelin kaveria tuolloin; en minä aina niitä hauku tai ole ilkeä! (Korjaa käsitystä wettuilevana Welhottarena ja leikkii olevansa kilti ihminen!) Toisaalta, nyt liikenne on hiljentynyt melkoisesti lomien takia, toisaalta taksoissakin on lomasijaisia... hmph, yhdistelmä on aika epäilyttävä.

Kummisetäkin poikkesi eilen juomassa pari olutta. Hänet oli yritetty ryöstää pankkiautomaatilla lauantai-iltana, ei edes hirmuisen myöhään. No, olihan hän tietty ollut jurrissa eli hyvä kohde. Kaksi *köh, miten tämän poliittisesti korrektisti ilmaisee* eräästä Afrikan maasta Suomeen saapuneen pakolaisryhmän alaikäistä miespuolista edustajaa oli hyökännyt pylvään takaa, toinen oli vetäissyt suoraan turpaan. Kummisetä onneksi on itsekin nyrkkeillyt nuorempana, joten refleksit ovat tallella, humalassakin. Kertoi vetäneensä automaattisesti nenään. Molemmat olivat kaatuneet ja kaveri oli vielä yrittänyt monottaa Setää. Setä oli päässyt kuitenkin ylös ja vetäissyt vielä kyynärpäällä keskivartaloon ja lähtenyt reippaasti pakoon. Sinne oli jäänyt nuori sitten ähkimään... Meillä sitä sattuu ja tapahtuu. Silmälasit menivät taas uusintaan, sen verran pahasti toinen linssi naarmuuntui. Onneksi tuo ruåtsalainen nettipuoti myy edelleen niin halvalla laseja, että tilasimme eilen heti uudet! Pieni naarmu on nassussa, vähän sitä eilen sitten paikkailin – ei vaatinut ompelua eikä mitään. Laastari päälle ja töihin! Eli älä jolkottele humalassa illalla Malmilla, eikä paljon muuallakaan, ainakaan yksin. Tässä on se, mihin ei voi vaikuttaa: vanhat Malmilaiset hörhöt eivät tee mitään tällaista, mutta tämä nuoriso... prle, minä tiedän monta tapausta, jossa em. tyyppiset henkilöt ”hankkivat miehen maineen” joko hakkaamalla pari tyyppiä (eräässä tapauksessa nuoren naisen) tai parilla ryöstöllä – ja sitten ollaan omassa porukassa kovaa jätkää. Ongelmana on mm. se, että tunnistus on vaikeaa, ymmärrättehän? Ja ei, tämä ei ole rasismia. Kummisedän pomona on tällä hetkellä mm. tämän kansanosan edustaja, oikein mukava mies, kuulemma.

Että eilen ei sen kummempaa tapahtunut! Hoitelin parveke- ja sisäkukat vähän kauniimpaan kuntoon, samoin itseni – mikäli mahdollista. Viihdytin kissiä ja itseäni, söimme 2/3 tonnikalapurkista, 1/3 meni eväisiin ,D Säästömalli on näköjään käytössä. Muuna eväänä on tattaria ja vihanneksia, eräänlainen ikäänkuin salaatti, lisänä raejuustoa ja donaria sekä kolme (3) sitruunamarinoitua anjovista sekä yksi (1) kovaksi keitetty kananhävytön. Kyllä tuolla jo pitäisi pärjätä! Kastiketta ei ole, kun en niistä oikein piittaa, lorautin anjovisliemen (se ei ole siis sellaista normisuolaista anjovista!) ja tipan balsamicoa sekaan. Kuulostaa ja näyttää omituiselta – maistui hyvältä!

Maanantai Varastolla on yleensä aika rauhallinen. Kun nyt kirjoitan näin, varmasti tuleekin kiirus. Pitää yrittää ehtiä ennen taksoa kuitenkin käydä Eestin Herkuissa. Salaatti ja rahka sekä Kohukkeet on loppu, taas...

-----------------------------------



Purrrrrrmenta, kissifrendit! Kai kaikill on ollut kliffat vapaapäivät, mull ainaski. Mamiska on ollu himass ja mä oon alkanu goisii sen kainaloss öisi. Eile yälä goisi vaan vähä, ku seki kerta oli hereill. Mä tajuu, oli kuumaa ja auringoist iha yähö asti! Piti sitt pitää omaa kivaa ja mäki juaksin hepuloit tuall iha huviksee, ku mamiki kerta lukitti vaa. Ja sitt me syätii päiväll donarii, njamm. Mä sain sitt viäl jotai riistajutskaa ja napikoit. Kummisetäki kävi eile, vähä se kiusi mua. Mutt Poika ei sitt ehtiny, hmph. Mutt mami sano, ett koht se tulee pois siält, miss se nyt sitt onki ja ehtii vissii käydä useemmi tai ainaski sitt olla mun kaa pidempää, jos haluu. Mun miälest se sais haluta! Kerta mäki haluun ja se on ollu niin kamala paljo pois. Ja tois se Reppusa kans sitt mukan, vaiks kyll se aina sill onki. Mutt tyhjän, ett mä voisin taas tarkistaa sen kunnoll ja käydä siälä sisäll asti taas >o< Muute me ei eile nukuttu ees kimppapäikkäreit, mä kyll goisin, mutt mami ei. Jotai se duunas, mä tiädä mitä. Paljo välii, ne on niit ihmiste juttui. Otti se must kuiteski jotai fotoi, en mä oikee jaksunu poseerata. Ku ulkon oli hirmu kuuma ja sitt piti tulla sisäll välill vilvottelee toho lattiall, miss on ainut vilpone kohta. Ja sitt muute sänkyski oli kuuma ja aurinko paisto sisää koko aika! Epist, goisi sitt siinä, höh. No nyt toi mami sano, ett näyttää iha, ett tulis sadepilvii. Mä en ala, siis ku mä tänää voisin ottaa suulist partsill! Täss mä lotkota lattiall sen jälkee, ku mä pidin aika pitkän partsisession... Enks mä ookki melkose pitkä kissi?

No mutt hei, kliffaa viikon alkuu taas kaikill ja huamisee.

---------------------------------

Pitkä kissi, kyllä ja paljon karvoja ;D

Päivän slogan: Maanantai-aamu on ikävä sana – eikö sen tilalle voisi keksiä jonkin muun ilmaisun?

Päivän biisi: Kesäduuniblues

Luettua: Sessiot jatkuvat, eli luen edelleen uudelleen kesäkirjoja – niitä, joista olen pitänyt. Lisää Karin Fossumia – Hullujenhuone, erinomainen kertomus suljetulta ja avo-osastolta, potilaan itsensä kertomana. Hyvinkin todenmukaista, saattaa ahdistaa herkkää sielua, mutta Welhotar pitää ja suosittaa. Sitten Murtuma, jossa romaanihenkilö tulee vaatimaan kirjailijalta oman tarinansa kirjoittamista, ovela, erikoisesti toteutettu psykologinen romaani. Mielenkiintoinen tarina kaikkinensa. Myös Edwardson-sessio jatkuu, nyt vuorossa Se ei päättyä saa, tyypillinen Winter-tarina. Nuoria naisia raiskataan ja tapetaan keskellä kuuminta kesää. Ovatko jutut lopultakaan saman ihmisen tekosia vai ei? Kesä hiostaa, tunnelma kiristyy. Edwardson osaa asiansa, suosittelen. Tämäkin siis uusintaluennassa. Uutena tuttavuutena Johan Theorin – Hämärän hetki. Naisen 6-vuotias lapsi katosi Öölannissa 20 v. sitten – nyt naisen isä sai pojan kengän postissa. Asia on selvitettävä, jotta rauha löytyisi. Isä ja tytär ryhtyvät yhdistelemään asioita paikallisen poliisin avulla. Mainiota Öölannin kuvausta, takaumia vuosikymmenien taakse, melko eleetöntä kerrontaa. Kirjailija kuvaa hyvin Öölantia ja saaristoa sekä sikäläistä elämää ja suhtautumista asioihin. Vanha rikos ratkeaa ja samalla paljastuu muutakin. Suosittelen, minä pidin tästä. En niinkään rikoskirjana vaan erinomaisena kuvauksesta saaristosta eri aikakausina sekä olosuhteista ja ihmisistä kaiken keskellä. Tältä kirjailijalta odottaisin nyt vain lisää...

                                              

                                         MASENTAVAA MAANANTAITA!

TAPAHTUMAKÖYHÄÄ ELÄMÄÄ

Ähh, vielä vaan vapaata, normisunnuntai siis. Joku karvatakamus märisi minut taas hereille saadakseen aamuheekkuja, hmph. Luin pitkälle yöhön ja olisin hyvinkin voinut vielä nukkua. Nukuin eilenkin melkein koko päivän, univelkaa kuittaillen. Nukuin niin paljon, että selkä tuli kipeäksi ;D Välillä siivosin pikaisesti ja tein ruokaa, josta tulin myös kipeäksi. Siis söin makkaraa, ties milloin viimeksi olen sitäkään maistanut, ei hyvä, vatsa ei pitänyt, murinaa ja lorinaa... Joten päätin vain nukkua lisää. Mitään muuta ei tapahtunut, ei yhtään mitään!

Onneksi tässä alkavat normiviikot, n. kk:n päästä on 6 päivää lomaa. Siitä sitten vain miettimään, miten sen käyttää. Käydäkö peräti etelässä eli Hakaniemessä vai todella matkustaa ulkomaille eli Viroon? Ongelmahan tästä tulee, kun on vaihtoehtoja. Tai sitten pysyn kotona, nukun ja siivoan – lienee perinteisempi tapa meikäläiselle ja ainakin turvallinen. Lisäksi voisi vetäistä kunnon kännin, sellaisen kesäkännin, jonka pituutta ei tarvitsisi laskea loman aikana. Voisi aloittaa milloin vain ja lopettaa sitten, kun jano on loppu. Sen aikana ehtisi sotkeakin riittävästi, jotta voisi heittäytyä moralistiksi ja morkkiksessa siivoilla residenssiä. No, anti olla. Tätä voi pähkiä vielä monta kertaa tässä viikkojen aikana.

Normiviikkoihin kuuluvat tietysti normityöt Varastolla. Varasto tulee nyt hiljenemään huomattavasti. P-P jää ensi vkon jälkeen lomalle *huoh*. Miten se ihminen voi ainakin näyttää niin pirteältä ja aikaansaavalta, että oikein ellottaa! Täytyy olla hyvä lääkitys päällä... Ensi vkolla siis voi vielä pitää kiirettä P-P:n omien juttujen osalta, mahdollisesti ehkä. Pääsen myös vähän järjestelemään omia työpapereita ja muuta kivaa, vaikka sisustamaan ,D Pitäähän sitä Varastossakin viihtyä! Tosin jotkut käyvät jo nyt katselemassa huonettani (sisustettu Vincentin ja Belgarionin kuvilla sekä erinomaisen omituisilla korteilla ja kissa- ja Kiroileva siili –kalentereilla). Kaikkea en ole vielä kehdannut rahdata mukanani, jospa noita vihreitä kuitenkin sinnekin. Täällä alkaa olla ahdasta niille.

Tämä päivä menee sitten vielä lepuutellen koipia, niitä särkee. Lisäksi varustaa vaatteet, juu-uh, uskokaa pois. Siis katsoa ainakin puhdasta päälle. Laittaa ruokaa, josta evästä huomiseksi myös. Suihkutella itseänsä pitkään ja mukavasti. Lotkotella kissan kanssa ja lukea vielä vähän. Luettujen ja lukemattomien kirjojen pinot ovat nyt aivan tasan! Jestas, ja yksi varaus HelMetissä on käyttämättä... ehdotuksia voidaan vastaanottaa.

Toivottavasti kaikilla on ollut mukavat vapaapäivät ja juhlijoilla etenkin!

--------------------------------



Purrrrrrrmenta, kavrut! Hei, mamiska, mull on ainaski ollu mukavaa. Ku mami eilenki goisi päiväll tooosi pitkää, mä goisin sen kainaloss – hei – ihan totta! Mä goisin siinä. Tsihih, nyt sen yäkkäri on ihan kissinkaavoiss. Mä uskalsin goisii siin ja tykkäsin, me goisittii molemmat. Mami rohisi ja mä pirisin sillee nätist. Mutt sitt toi Anselmus yritti jotenki kuristaa mamin tai jotai, ku se heräs nii ni Anselmus oli sekasin sen koivis ja se oli aika paha >o< Mami söi jotai, jost sen masu meni kipeeks. Se puhu jotai vaapuspaavest, mutt mä mitää lintui missää nähny =O Hömelö mami. Sitt se vaa veteli sitä kaffetta loppupäivä ja jotai kärtsättyy leipää. Mä sain pussimuanaa ja illall tavismuanaa. Tänää se lupas tsiigaa, ett jos tipuu, donarii tai jotai semmost löytys, ainaski mulle. Mmmm, sais se Poikaki tulla, mutt sill on ne omat kiireet sen konejuttuje kans aina. Ja sitt silläki on aina noi kirjat mukana, niinku mamilkii. Joutuu ihan tunkee ittesä kirja ja niide välii. Mä hei nyt oon kuiteski tärkeempi, ku kirjat, oon ihan varpisti! Nytki melkee goisin täss sänky nuukall ja tarkistan, ett mami skrivaa oikee. Ettei kirjota joutavii tai semmosii. Eikä ainakaa siis must mitää semmost, mitä ei pitäs. Mitä nyt vähä eile söin kukkeleit ja snadist ykäsi. Mutt se on ihan tavallist, mamiki on sitä miältä. Ei niinku miteskää outoo. Ai se meinaa suihkutella itteesä tänää! Tiätteks te, mikä siinki on kliffaa. No, heti kun se on niinku valmis ja tulee tänne ja se enin voda on menny pois, mä meen dallaa sinne kylppärii. En sillee, ett tuukki kastuu. Mutt must on kliffaa tassutella märäll lattiall. Emmä tiädä miks, se on vaa jänskää joteski. Vaapaat tulee märiks ja sitt mä voin hoitaa ne kondiksee. Mami viitti ottaa must taas semmost sänkynukkufotoo, nii me tsekattii tämmöne.

Kliffaa vapaapäivää viäl kaikill, olkaa hei edellee kissoiks! Huamisee.

-----------------------------------

Vincent, sinäkö muka olet aina ollut kunnon kissoiksi? *epäilee*

Päivän slogan: Nukkuminen lähekkäin kissan kanssa on miellyttävää ja tuo hyviä unia, mutta on kovin karvaista puuhaa!

Päivän biisi: Eilen hän kertoi

Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Sokerisiskot, miksi ihmeessä tästä on jossakin niin kohuttu ja kehuttu. Melko tavanomainen tarina äidin kuoleman jälkeen asian tiimoilta tapaavista kolmesta sisaruksesta, heidän erilaisista elämistään, muistoistaan ja menneisyydestä. Tarina on hyvä, mutta ei mitenkään poikkeavan erinomainen. Kevyttä luettavaa, ei aiheuta kenellekään taatusti paineita. Vai johtuuko ns. kohu siitä, että yksi sisaruksista tunnustautuu lesboksi... Suosittelen harmittomana luettavana, vaikka kesäkirjaksi. Kim Edwards – Muisto tyttärestäni, jenkkidraamaa viimosen päälle. Lääkäri joutuu hoitamaan vaimonsa synnytyksen, jossa yllättäen toinen kaksosista on Down-lapsi. Tuona aikana suuri häpeä, siis. Lääkäri värvää hoitajansa viemään vauvan suoraan laitokseen, tämä puolestaan ei kestä sitä, vaan kasvattaa tyttären omanaan. Ja tähän dharmaan saadaan kulumaan sitten lähes 500 sivua. Okei, hyvänä puolena mainittakoon Down-lapsen aseman hyvä kuvaus 60-luvulla eli laitokseen vaan jne. Tässä taas hoitaja perustaa tukiryhmän, joka ajaa integroitua opetusta ja muuta asiallista (jota on vähän vaikea löytää kaiken hömpän seasta). Eli enimmäkseen hömppää kuitenkin. Suosittelen dharmaatiikasta ja rhomantiikasta pitäville eli melkein täysiveristä hömppää. Down-lasten vanhemmillekin eräänlaisena tarinana ajankohdan asenteista, mutta tämä on kuitenkin hei romaani, joten älkää pettykö! Ei suurta kirjallisuutta, viihdyttää minua vain tämän kerran. Max Manner – Demi-Sec, komisario Anna Mäen tutkimuksia. Hmph, minä kyllä odotin vähän parempaa ja kirja alkaa melko lupaavasti. Mutta, sitten Mannerkin sortuu tähän viimeisimpään villitykseen eli sijoittaa kotimaiset päähenkilöt Nizzaan ja Luxemburgiin. Ei kiva eikä mukava, ei toimi, valitettavasti. Parempi, jos neiti Mäki olisi puuhastellut vaikka Velkualla tai Lokalahdella! Tarina ei elä, liian sekavaa kaikkinensa, pungerrettu sivuihin nähden taas liikaa toimintaa, henkilöitä ja tapahtumia. Sama vika muuten tuntuu yleensäkin vaivaavan juuri nyt monia kirjoittajia. Hei, kirjan ei tarvitse edetä kuten idioottilaatikossa, uusi juoni joka 40 minuutin jaksolle! Eli olen vähän pettynyt tähän uutuuteen, odotin parempaa näyttöä kohtuuhyvän ensimmäisen Anna Mäki –kirjan jälkeen... Toivottavasti kaveri vähän petraa seuraavaksi. Ai niin, oikoluku olisi ollut tarpeen tässäkin, kele, että harmitti muutama tietokoneperusteinen virhe – heittäkää nyt jo hittoon ne oikolukuohjelmat ja käyttäkää vaikka Welhotarta vipoviimeisenä oikolukijana!

                                          

ONNEKSI NÄMÄ VAPAAT LOPPUVAT!

IHAN VAPAATA PÄIVÄÄ!

Huomenta taas! Kello on siis kolme, yö meni erittäin kehnosti ja kissimärinä sitten lopulta taas herätti. Vatsa ei tykännyt olostaan eilisen piirakka, jätski ja maitolasi –annosten jälkeen... oli pakko hakea keskellä yötä unetusmömelö ja särkylääke, sain sen normin 4 h nukuttua niiden avulla kuitenkin. Koipiakin särkee vielä, äh. Ei kiva eikä mukava aamu, vaikka ei ole edes krapulan poikastakaan näkyvissä.

Mutta eilen oli ihan mukavaa! Belgarion istuskeli täällä puoli päivää hemmoteltavana eli ruokittavana ja varustettavana kirjoilla vielä ensi viikoksi. 4. heinäkuuta hänellekin koittaa vapaus intistä! Sekin vielä on sitten juhlittavana. Poika oli kyllä kovin ilahtunut pääsykokeiden tuloksista, mutta selkeästi odottaa vielä TKK:nkin vastauksia – jos hän pääsee sinnekin, valinta tulee olemaan äärimmäisen vaikea, luulen. Exä puolestaan oli näyttänyt taas luontonsa eli pengottuaan Belgarionin paperit (!) pöydällä, oli huomauttanut, että ei olisi ikinä uskonut tämän pääsevän mihinkään opiskelemaan. Hyvin kannustavaa ja kivaa pojallensa, eikö? Samoinhan hän sanoi intistä, että eihän tuo siellä pärjää. Nyt varmaan ymmärrätte, miksi Exä ON Exä. Ja minä paljastan tässä myös erään asian, jolla Belgarionilla oli lupa kuittailla sanomisia. Exä itse oli kerran pyrkimässä erääseen tiedekuntaan. Ilmeisesti hän ei (kuten ei koskaan muutenkaan) lukenut seikkaperäisiä ohjeita. Exä ei koskaan löytänyt pääsykoepaikkaa – oli vain kuvitellut, että kaikki tapahtuu Porthanialla. Tästä on jo vuosikymmeniä aikaa, mutta arvatkaas, oliko minulla tuolloin asiaan jotakin sanottavaa ,D Hyvin painavaa sanottavaa siis, Welhottaren tapaan!

Tänään siis on ... tuota... joo lauantai. Taidan tänään siivoilla, jää huomiseksi vielä luppoaikaa ja levättävää ihan tarpeeksi. Ulkoa kuuluu taas kapakoista palaavien mongerrusta ja hihkumista, melko hiljaista sellaista. Tirppalinnut alkavat juuri mekastaa. Aamu on parhaimmillaan, sateiselta näyttää. Mitäpä tässä muuta siis. Pysyttelen sisällä ja harrastan makoilua, lukemista ja päikkäröintiä. Lupasin myös, että jos mitään kunnon ruokaa ei löydy, Belgarion on aina tervetullut tänne lounastamaan ystävineen – siis myös tänään. Lisätään vain vähän vihanneksia ja vettä... mistä ikinä sitten tulenkaan ruokaa laatimaan. Mitään erityistä herkkua en ole suunnitellut tekeväni. Tyhjentelen tuota pakkasta, siellä on emmeitä useampaan ruokailuun vielä. Samoin vihanneslaatikossa on jotakin... Eiköhän tuolla pärjätä, jääkaapissakin on tomaattimurskaa ja donaria sekä raejuustoa, juustoraastetta ja tavisjuustoa. Ei kai tässä muuta tarvita täydelliseen ruokaan?!

Nauttikaa edelleenkin vapaapäivistä, niin teen minäkin parhaani mukaan.

-------------------------------------



Purrrrrrmenta, kissit! Toivottavast teilki on eile ollu kliffa päivä, mull ainaski oli. Ensiks Poika tuli ja oli tosi pitkää, mmmm. Mä sain olla juu taas sen viakus koko aika, seki paijatti mua vähä! Hei se paijatti! Ja sitt ku noi söi tipupiirast, mä sain semmost määkäpussiruakaa, heekkuu seki oli. Söin iha kaikki. Goisin Pojan viakuss sitt oikee pitkää ja leveest. Nii ja Pojall oli taas Reppu mukan, mä meinasi taas tunkee sinnekki, haisteli oikee tarkast, ett milt se oikee taas haisuu. Kirjoill ainaskii ja sitt Pojalt iteltää. Vähä niinku joltai muanaltakii. Joo, tsihih, toi oli hyvä, ett Kulkuri hiffas tollase jutu eile. Mä oon siis jeesannu Poikaa pääsee sinne skolee, ihan selväst. Ei se ehtiny näkee sitä jutskaa, mami luki sen vast toss myähemmi. Mami saa tänää kertoo sitte asiast. Ett mull on oma osuus kaikiss mein jutskis aina, heh. Ja sitt mä illall meinasin taas hätääntyy, ku mami meni aikasi sänkyy kirja kans. Yhtää muistanu mua, eikäs, kyll se pyysi mutt mukaa ja paijatti, ja pus... puhalteli ja kaikkee. Oikee nätist ja mä olin hurrrrrrjan kilti sillekki. Oon ollu kilti muutenki, ihan tosi. Ainaski yrittäny. Nyt mä oon oikee tyytyväine. Viäl ku mamiska lopettaa tän skrivaamise, nii me mennää uudestaa aamu-unkoill ja mä saan lisää rapsustust ja semmost. Sitt se lupas tehdä safkaa, jos vaiks semmost, ett mäki saisi. Ainaski mä saan koht kissinmuanaa. Kalkonii ja napikat mä jo sain, ku herätin sen. Yälä se pönki taas ylös, ku se masu oli sekasi noist maitojutskist. Mitäs meni juamaa oikeet maitoo, en mäkää sitä jua. Se aina vaa välill unohtaa sen! Hömelö mami mull. (toim.huom. niin onkin, totta puhut!) Mami eile ehtiny ottaa yhtää ainuu fotoo, siks me laitetaa tämmöne tähä.

Kai tääki käy, ainaski siks aikaa, ett ehitää ottaa lisää kuvei. Hei, kaikill viäl kans kliffoi päivii! Mamiskall ainaski on viäl vapaat huamine, jee, mä tykkään. Huamisee.

-----------------------------------

Kyllä, vapaata on – mutta kissoilla on aina vapaata!

Päivän slogan: Meillä menee hyvin sängyssä, kumpikin nukahtaa välittömästi pää tyynyssä!

Päivän biisi: Lookin’ Out My Back Door

Luettua: Sujata Massey –projekti päättyy, Rei Shimura ja helmenkalastaja sekä Rei Shimura taifuunin silmässä on luettu eilen. Nyt on toisenlaisen kirjallisuuden vuoro. Arvostelut Masseysta löytyvät tuolta aikaisemmasta ja eilisestä postauksesta. Suosittelen kuitenkin edelleen, ainakin kesälukemiseksi!

                                         

                                   VIELÄ ON VAPAATA JÄLJELLÄ!

KERRANKIN VOIN KERTOA HYVIÄ UUTISIA!

Kerrankin siis minä kerron hyviä uutisia – Belgarion pääsi opiskelemaan!!! Melkein tekisi mieli vieläkin huudella ääneen, minä olen erittäin ilokas hänen puolestaan. Belgarion itse oli unohtanut, että tulokset olivat jo eilen saatavissa. Minä siinä veppikyttäsin, kunnes hermo ei enää kestänyt (eivätkä kynnet!) ja soitin kysyäkseni Pojan puolesta tuloksia. Kyllä, sisällä on - pisteitä 47/50. Jep-jep ja jihhaa, jätin ensin hänelle tekstariviestin ja sitten meilin, koska tiesin, että turha soittaa siihen aikaan Upikseen. Eli Belgarion on hyväksytty Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijaksi – olipas aikamoinen rotla, piti ihan tarkistaa, ettei tule huomauttamista ,D Itse sain hänet kiinni vasta illalla, hyvin tyynesti hän kertoi jo saaneensa kirjeen asiasta, mitä minä muka hepuloin? =o No, kälätettiin siinä, naureskeltiin ja sovittiin lounaasta ainakin tänään. Hän tilasi vaihteeksi tipu-sieni-vihannespiirakkaa, jota lupasin toki tehdä. Taidan tehdä pienet alkuruuatkin! Ai että, hyvä juttu, ettei Belgarionin tarvitse heti aloittaa jotain pätkätöitä tms. Niitä mitenkään väheksymättä, mutta toivoisin, että hänen elonsa olisi ainakin hiukka helpompaa kuin itselläni tuon ikäisenä! *tyytyväinen huokaus* Tosin, tästähän se homma vasta alkaakin...

Eikä kaikki vielä tässä! Lisäksi takso oli 7 min. aikaisessa, ruuhkaa ei ollut lainkaan, pääsin suoraan Malmille ja kirjastoon sekä kauppoihin. Lisäksi yhdytin Kummisedän matkalla, kävimme yhdessä kaupat ja sain siis vielä roudausapuakin. Kirjastossa oli joku tuntematon nuori kaveri (ne kesäharjoittelijat, tsihih), joka ei mitenkään uskonut, että minulla on 12 varausta, jotka otan ja lisäksi hyllystä poimimani kirjat. Toivotti sitten pitkiä lukuhetkiä – mulkaisin ja sanoin, että palataan asiaan ensi viikon alussa. Vieressä naureskeli tuttu kirjastotäti, joka tuntee minut hyvin ,D Sain erinomaisen hyvejä kirjoja, no joo, ainakin osa niistä on varmasti hyvejä ja niitä on riittävästi. Kaupoista ei oikein löytynyt mitään kivaa tahi erikoista, ostin vain normitavarat. Hirmuinen tunku oli rillilihatiskillä ja yleensä lihapuolella – ohitin kätevästi ja nopeasti. Pakkasessa on yhtä ja toista, joka pitää riipoa pois tässä pikapuoliin. Takson jouduin ottamaan pikatilauksena puoli tuntia etuajassa, kun kaupoissakaan ei ollut ihmeempää ryysistä. Vain erittäin huonosti käyttäytyviä keskiäkäisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, jotka tökkivät leveää takamustani kärreillä ja koreilla pyytämättä anteeksi ohitusstrategiaansa. Töks – räks – pum -> kärttyisä Welhotar. Taksona taas oli vanhempi härra, jonka jouduin opastamaan meille ihan kädestä pitäen... hmph. No, perille päästiin ja kaikki tavarat mukana ja ehjänä.

Kun kerroin Kummisedälle Belgarionista, hänkin innostui niin kovasti, että jäi sitten illaksi jorisemaan seurakseni. Oli ihan mukavaa. Hän ei ollut liikaa viinissä ja jaksoin kuunnella kälätystä ja muistelimme myös W:tä, joka olisi ollut tosi tohkeissaan tästä asiasta. En minäkään illalla saanut heti unta, lueskelin myöhään, Vincentkin vaati huomiota ja kävin vähän ylikierroksilla. Varastollakin oli hirmuisen kiirusta, vielä vähän ennen lähtöä väänsin täpöllä duunia – kaveri jäi lomalle, samoin moni muu, joten töitä oli kyllä kerääntynyt eiliselle. Koipia särki jo eilen, kun jouduin ponppimaaan guni kaselli Varaston käytävillä ja sitten vielä roudausretkellä. Illalla olin jo repokipeä. Ja arvatkaas huviksenne, särkeekö nyt? No juu ja täpöllä, en pääse kunnolla kävelemään, sattuu! Sattui jo eilen illalla, vaikka vetelin geelit sun muut hömelöt päälle ja mömelöt vielä sen lisäksi. Ei tässä näköjään mikään auta, pitää vain vältellä liikaa jaloillaanoloa, sanokaa mitä sanotte. Varovasti ja hengittämättä, yhtään mistään tinkimättä...

Olikohan minulla vielä jotakin? Niin, kahden opiskelupaikan tulokset ovat vielä tulematta, saattaa olla, että hurjimmassa tilanteessa Belgarion joutuu jopa valitsemaan, minne menee – huh. No, hän itse päättäköön, tietysti. Itseäni hiukan huvitutti, kun aloin miettiä, josko tästä jotakin taas syksyllä... ähh. Ans kattoo ny!

Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäsenmäärä näyttää olevan kovassa kasvussa, kohta Kirjailijaliitto alkaa hyödyntää kästyölokkaajia saadakseen uusia jäseniä ja on paaaaljon pienempi sekä määrän että laadun osalta, hyvä Shushu, kiitokset myös Tarulle, tietty! Hyvä ideo ,D

-----------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika on menos johki, mä kuuli. Mä melkee jo sain hepuli, ku mä luulin ekaks, ett se menee johki pitkäll. Mutt sitt mamiska joutu selittää, mitä se oikee tarkotti. Ett ei se pois mihkää lähde *tyytyväinen kissahuokaus*. Ja Poika on tänää tulos käymää, mmm. Mä pakasta sitä! Ja mäki oon ilone, jos se kerta on hyvä jutska, ett se menee johki skolee. Mun miälest se on kyll aina ollu skoless tai jossai, koko sen ajan ku mä oon ollu tääl torpass. Ett se taas menee jonneski, ei oikee mee pikkukissin päähä, ei. Omituisei noi ihmiset. Mutt jos se kerta on joteski tärkee jutska ja sitt saa enemmä joskus raksurahaa, nii mikä ettei. Mäki voin sitt saada silt jotai joskus >o< Ei ku kyll mä oikeest oon ilone, ku mamiki kerta on. Kyll se varpist sillo on iha hyvä jutska. Kummisetäki kävi eile ja seki oli mulle kilti ja leikkikiusi mua. Ja mami näytti sill triittijutskall kui hyvä mä oon pyydystää kaakkei. Eikä Kummisetä ollu ikinä nähny semmost, se oli ihan öönä ja kehuki mua sitt! Sitt me mentii iha kamala myähää goisii, tosi myähää niinku. Ja mä sain nukkuu mamin tyynyll, hei mä sain! Ja se heräs aikasemmi ku mä, ku sill tuli kiire tonne kylppärii. Illalki se sitt muisti kaikki pus... ei ku siis puhaltelut ja paijatukset ja semmoset ja hei aamulki viälä lisää. Mami, mun mami! Paitsi ett sitt iha myähää illall se haisu pahall, ku se laitto semmost tököttii koipisiisa ja se aivastutti mua. Se haisu jäi kattokaas sen käsii ja sillee. Jäks. Mutt sitt se vähä häipy ja me goisittii sitt tosi hyvi. Mukavaa, oikee mukavaa taas. Mami on ainaski jonku päivä himass ja kaikkee. Täss on viäl yks foto, miss mä niinku triittaa kaakkei – tsiigatkaa mikä ote, hei!

Muistakaa olla sitt kans kissoiks, ettei tarvee häpee. Älkää menkö sitt ihmiste kans niihi veneisii tai mitä ne nyt o. Siäll on määkää ja ihmiset ei osaa olla niiss *varoittelee*. Nii ett kliffoi päivii vaa ihan kaikill. Huamisee.

----------------------------------------

Vincent, edelleenkin kannattaa muistaa itse olla kissoiksi ja käyttäytyä sen mukaisesti *virn*.

Päivän slogan: Joskus toiveet täyttyvät – siksi niiden kanssa kannattaa olla varovainen!

Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa

Luettua: Eipä tässä paljon ole ehtinyt. Sujata Massey –projekti on vielä vähän kesken, nyt vuorossa Rei Shimura, samurain tytär. Edelleen pidän tätä mielenkiintoisena vaihtoehtona normidekkareille ja suosittelen muillekin. Viihdykästä kesälukemista ainakin Welhottarelle. Vilkaise vaikka aiempia postauksiani aiheesta.

                                             

                                  MUKAVIA VAPAAPÄIVIÄ KAIKILLE!

TÄNÄÄN ON JÄNNÄÄ TIEDOSSA - KAIKENLAISTA

Se on sitten viikon viimoinen työpäivä – oikein mukavaa, tällaisista viikoista Welhotar pitää. Muuten tämä päivä on kyllä ihan perheestä! Varastolla tulee olemaan todella kiire, sitten Varastolta kiiruusti kirjastoon ja kauppaan. Jos nuo pleen taksot jatkavat minun matkojeni sabotointia, menen kirjakauppaan, ostan 21 kirjaa ja lähetän laskun HMPK:lle. Sen verran minä tarvitsen nyt lukemista, noin öpaut viikoksi, prle. Jos minä en siis ehdi Malmin kirjastoon ennen klo 16.00, minä teen kamalia tekoja. Voitte seurata sitten vain uutisia "Hullu nainen murtautui kirjastoon", "Invataksia uhkailtiin raa'asti", "Nainen sai hermoromahduksen taksissa"... Saan sen omat 15 min. julkisuuttani, kerrankin ja millä lähtemättömän vaikutuksen tekevällä tavalla – minut tullaan muistamaan tästä. Hei, melkein jo odotan, että joudun tekemään jotakin tällaista ,D

Ystävät hyvät, armas Susu on perustanut Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran, KKS:n, johon olen päättänyt liittyä. Käykää katsomassa, seura on ilmeisesti kaltaisensa valitseva, valintakriteerit ovat kovat ja lähes kestämättömät *tsihih*. Upea tiploomikin löytyy. Suosittelen lämpimästi!

Josta mahtavaa aasinsiltaa (en oikein löydä sitä, se on tooosi kaukana) Belgarioniin, joka on päässyt lehdistön ihannepojaksi. Ei kun siis esiintyy erään lehden palstoilla, olipa meikäläisellä hauskaa, nauroin ääneen. Lisäksi tänään ratkeaa yhden opiskelupaikan kohtalo, arvatkaas millä veppisivulla Welhotar kärkkyy aamulla klo 9 – tasan! Mikään työ ei tuolloin tule tietenkään kysymykseen, onhan lapsen tulevaisuus etusijalla. Toki P-P:kin täytyy se ymmärtää, täytyyhän?! Apua, minä olen hermostunut.

Tuli mieleen, että P-P toi eilen nähtäväksi muiden osastojen kollegoiden lomalistat ja selitti kuni lapselle, että nämä viivat tarkoittavat loma-aikoja ja huomaanhan minä, että tässä on sitten tämmöistä aikaa kun useampi henkilö on samaan aikaan lomalla. Että silloin voi tulla kyselyjä, voinko avittaa muitakin osastoja... Katsoin ja pyörittelin silmiäni; sanoin, että osaan kyllä lukea lomalistaa ja eikö toisten lomitus ja avittaminen ole itsestäänselvyys. P-P vähän punasteli ja yritti selittää, että kaikki eivät ymmärrä, että siksi hän jne. Ziis, se ihminen luulee minua todella idiootiksi ja yksinkertaiseksi törpöksi. Tai sitten ei luule vaan tietää. Minä vain luulottelen itselleni olevani fiksumpi kuin olenkaan, lainaan kirjoja lukematta niitä ja opiskelen muuten vaan (mutta miten selitän ne suoritukset?) antaakseni illuusion jonkinasteisesta ameebaa korkeammasta älykkyystasosta. Minulla on siis kuulo-, puhi- ja luulohäiriöitä, ei ihme, että mömelöitä on tyrkyllä kouratolkulla.

Kakkospomolta sain eilen muuten kohteliaisuuden (vai olikohan se sitä), jota pidän todella arvossa. Vetelin evästä nassuun kaffetilassa ja juttelin hänen kanssaan yhdestä sun toisesta asiasta. Myöhemmin leidi tuli ovelle ja kehui, että on niin kovin harvinaista keskustella kenenkään työtoverin kanssa asia-asioista, yhteiskunnasta, kulttuurista tms. työpaikalla. Kehui mm. yleissivistystäni ja tietämystäni *nolo virn*. Siis enhän minä muuta kuin keskustelin ihan normaalisti, en tosin mistään kuuluisuuksista ja lööppijutuista, vaan aivan muista asioista. Tuli vähän nolo olo, sanoinkin, että minä nyt vain seurailen asioita ja jotkut asiat jopa kiinnostavat, lisäksi pidän puhumisesta (minut tavanneet kyllä tietävät...).

Parasta siirtyä itsekehusta tärkeämpiin asioihin eli ruokapuoleen, se on tuttua ja turvallista. Uhuh, tulipas vedettyä eilen vähän sitä Herkkujen vaniljarahkaa – tiedoksi, että rasvaa siinä on 0.1 %, tömäkkää heekkua, pehmeä maku, melkein kuin Härraa maustettuna. Vielä parempaa, vedin ihan sillänsä. Njam. Rahkaa on tarjolla maustamattomana, vaniljalla maustettuna sekä rusinoilla lisättynä – suosittelen rahkan kavereita ehdottomasti ainakin kokeilemaan. Tuo vaniljarahka voisi olla kiva johonkin yhdistettynä esim. jälkkäriksi. Täytyy vähän ideoida, mango voisi olla hyvää, tai sitten kotimaiset perusmarjat! Eipä siinä enää oikein ruokaa tarvinnut, evääksi väsäsin kesäkurmitsaa, porganoita ja sipulia, kaikki yhdessä muhitettuna. Makrillipurkki tulee myös kaveriksi. Ei huvituttanut oikein ruuanlaitto eilen, jostakin syystä. Satsaan vapaapäiviin sitten ,D

-----------------------------------


Purrrmenta kavrut! Joo, mami vois siis satsaa kyll nyt enempi ruakii. Mä en eile saanu heekkuu ku vähä maistaa sitä valkost, se maistu vähä niinku jätskill, mutt ei kuiteskaa. Iha vähä sitt maiston vaan. Eikä sitt muuta. Taviskissanmuanaa tuli lautasell, ei ees pussiheekkuu, hmph. Mutt hei, sitt mä sain taaski olla mamin viakus, tönii sitä kuanoll ja sain paijatust ja höpötyst – mmmm, mä tykkään! Nyt me ymmärretää toisiimme toss jutskass, ihanaa. Mami puhaltelee ja puss... ei ku siis puhaltelee mua kuanoo ja nassull ja mä tökin sitä mun märäll nenull, sitt se naureskelee ja kikattelee ja puhelee mulle semmosii hömelöit juttui. Hei, se on kuulkaa kivaa. Siis vaiks mä nyt oonki koviskolli Malmilt, meill on kaikill semmone oma heekkä puali! Kurjaa vaa edelleenki, ett mami on nii pitkää pois *huoh*. Mutt kyll toi eiline ilta sitt melkee korvaa sen, ett se ei oo koton. Ku se sitt illall viäl leikitti mua ja kaikkee, mmmm. Nyt se on jonku päivä taas kokonaa mun kaa himas. Saas nähdä, ottaaks se sitä hihitysjuamaa, mä tiädän, ett sill on jömma. Se on kyll ollu kamala pitkää. En tiädä, mitä välii. Kyll se aina must kuitenki hualehtii, mä tiädän sen, se on aina ollu nii. Ett tapahtuu mitä vaa, mami on sanonu, ett aina ekaks katotaa kissiasiat, sitt voi tekee muute mitä vaa. Mutt ett kissi pitää hoitaa ja sillee! Nih kerta! Hei, täss on eilisillalt tommone foto, ku mami laitto mun kaikki kaakit triittipallii ja mä tahtosin sen äkkii – mä saan nykyjää kaikki kaakit tosi noppaa siält vegs.

Kattokaa nyt! Mutt hei – kaikill Lokistaanian kissinkoill mä toivotan hirmusen hauskaa Jussii ja kaikkii hyvii heekkui, pitäkää kivaa ja olkaa kissoiks, jooko! Huamisee.

--------------------------------------

Vincent, muista itse olla hyvänä esimerkkinä – ole siis itsekin kissoiksi =D

Päivän slogan: Aito malmilainen selitys kaikkeen tapahtuneeseen, hyvään tahi huonoon: En tiedä, mikä minuun meni! Kaikki alkoi siitä kun...

Päivän biisi: Tiskarin polkka

Luettua: Solveig Torvik – Äitien veren perintö, romaani suomalaissyntyisistä siirtolaisnaisista. Melkoisen mieletön tositapahtumiin perustuva kertomus siirtolaisuudesta Pohjois-Norjaan ja Amerikkaan. Miten naiset jaksoivatkaan! Lisäksi paljon tietoa kveeneistä ja saamelaisista, elämästä 1800-luvun lopusta nykypäivään karuissa ja lähes kestämättömissä oloissa. Suosittelen ehdottomasti, selkeää, korutonta kerrontaa. Toki hiukka fiktiota seassa, mutta olosuhteet ym. ovat tosiasia. Millaista on kasvattaa lapsilaumaa yksinhuoltajana tuona aikana, jättää lapsena muiden huostaan, jotta pääsisi ansiotyöhön... Naisen osa ei koskaan ole ollut helppo eikä ainakaan tuolloin! Lue tämäkin, luulet taas vähemmän. Kotihyllystä sitten illankähmeessä Ingvar Ambjorsen – Valkoiset neekerit, (linkki on kirjailijan turskalainen kotisivu ,D) tästä minä olen pitänyt jo vuosia. Eli millaista on olla kirjailija, hiukka hörhö ja erilainen norjalainen... Suosittelen, jos et ole lukenut. Yksi Welhottaren lempikirjoista ,D Jostakin syystä olen kovasti tykästynyt norjalaiseen kirjallisuuteen, vielä enempi islantilaiseen – kannattaa seurata suomennoksia, jos ei halua lukea alkukielellä. Sieltä löytyy melkoisia helmiä joukosta!

                                           

KIVAA VAPAAPÄIVIEN AATTOA!

WELHOTAR ENNUSTAA SADETTA - KATSOKAA VAIKKA...

Ai että, Welhotar on taas goisinut! Ensin illalla sammuin vaihteeksi sänkyyn kirjan kanssa, josta kissi suvaitsi herättää antamaan hänelle iltapalaa. Olin hereillä kai vartin ja ei kun uudestaan unille. Heräsin sitten tuossa puoli kolmen aikaan. Rankka työ ja sade nukuttavat näemmä varsin hyvin ;D Sadetta on ropissut koko yön, silleensä viihdykkäästi. Ei haita, minä tykkään!

Varastollakin on juuri sopivasti kiirusta, ei liikaa. Tänään voipi olla vähän kiireempi, osa jää lomalle ja haluaa pöytänsä puhtaaksi. Tehdään, tehdään – ei kuitenkaan liian hopusti *virn*. Alleviivaillaan ja käytetään sitä pilkkua taas seksuaalisesti hyväksi niin, ettei kukaan pääse sanomaan Welhottarelle ikävästi. En minä eilenkään mokaillut, työn teettäjä mokasi aika pahasti. Tuli sitten parin tunnin päästä vähän häpeissään kysymään, voinko tehdä koko nipun uudestaan. Oli sotkenut kunnolla kaiken, ehh. No mitäs siitä, minähän tein. En edes virnuillut enkä ollut ilkeä ihminen – olenkohan muuttunut sekä ihmisenä että eläimenä? =O Kaikki jorisevat vain kesälomasuunnitelmistaan. Jos minulta kysyvät, aion käydä etelässä, Hakaniemessä. Tai jospa oikein ulkomaille, sitten Tallinnaan. Se voisi olla hiinä-ja-hiinä mahdollisuuksien rajoissa, jos Belgarionin saisi mukaansa. Täytyy keskustella hänen kanssaan.

Nyt alkavat sitten jännät paikat, huomenna ovat ensimmäiset pääsykokeiden tulokset saatavissa. Minä jo näin jotakin untakin niistä. Täytyy katsoa heti aamusta ja viestiä sitten Belgarionille, luulen, että hän pääsee koneelle vasta illalla. Saisipa nyt juuri sen paikan, jonne niin on toivonut! Älkää hermostuko, äiteenä sitä vaan miettii näitäkin asioita joskus...

Eilen en illalla jaksanut siis todellakaan mitään muuta, kuin käydä suihkuttautumassa pitkään ja hartaasti. Onneksi tuota evästä riittää ainakin täksi päiväksi. Huomiseksi pitää keksiä jotakin muuta. Huomenna pitäisi myös roudata kirjat ja ruuat. Prletto noita taksoja, eivät ne taaskaan kulje sen kummemmin. Tässä muuten sanatarkka vastaus, minkä sain valitettuani viime kuun yhdestä kyydistä:

Vastaus palautteeseen.

Annoitte palautetta 20.5. sähköisesti tilaamastanne kuljetuspalvelumatkasta.

Matkapalvelukeskuksesta saamamme selvityksen mukaan tekstiviesti ei lähde asiakkaalle, jos kuljettaja kuittaa matkan virheellisesti tai hän jostain syystä ei pidä GBS -paikanninta päällä. Tekstiviesti ei myöskään saavu asiakkaalle jos operaattoreilla on teknisiä ongelmia tekstiviestipalveluissa. Tässä tapauksessa lienee kysymys kuljettajan tekemästä virheestä. Kuljetukset kyllä voidaan tilata etukäteen, mutta autojen saatavuuteen se ei valitettavasti vaikuta. Etuna on kuitenkin, että ei tarvitse päivittäin tilata etukäteen tiedossa olevia matkoja. Matkapalvelukeskus on syöttänyt teille uuden tilauksen järjestelmään, koska edellinen kuljettaja ei vastannut puhelimeen ja oli reilusti myöhässä tilauksesta.
Kiitämme palautteesta ja pyrimme kehittämään palvelua.

Että turhan suap pyytämättäi, prle! Jos minä nyt kerron tuon jollekin kuljettajalle, hän taatusti väittää, että näin ei ole tapahtunut, uskokaa pois. Nämä selitykset HMPK:sta ovat aina yhtä mielenkiintoisia, aina vika on jonkun muun, on tapahtunut "inhimillinen virhe"! Mutta minun kohdallani näitä virheitä tapahtuu useita kertoja viikossa, enkä minä nyt puhu mistään 10 – 20 min. poikkeamasta. Saa nähdä, miten huomenna. Takson pitäisi hakea klo 15.00, minun pitäisi siis kaiken järjen mukaan ehtiä kirjastoon ennen klo 16.00. Jos en ehdi, silloin vaadin korvausta henkisistä kärsimyksistä ja pahasta mielestä, nih! Minusta koko HMPK on virhe, eikä todellakaan edes inhimillinen sellainen. Pitäkää tunkkinne! Jos olisi ajokortti ja rahaa, hankkisin varmasti nyt oman pikkuisen auton. Tai jonkun kulkuvälineen. En kannata sellaista missään mielessä, mutta tilanteet huomioon ottaen se olisi ainut mahdollinen tapa liikkua missä huvittaa silloin kun on tarpeen. Näinhän varakkaammat vammaiset jo osin tekevät, koska ovat täysin vettuuntuneet näihin ns. palveluihin muiltakin osin.

----------------------------------------



Purrrrve, kissit! Ai ei sitt tullukkaa suulist, joo hei, mutt mä aamull iha luuli ja sillo oli aurinko – varpisti oli, kerta mä näin. Nyt ei kyll oo, nyt sataa, sitä vettä viälä. Ei kandee mennä ees partsill, ku siäläki on nii kosteet, ett tuukki menee pahaks. Ja ikkunoihi rapisee koko ajan. Me ollaa molemmat goisittu mamin kaa tosi sikeest, yhtää olla jaksettu nousta. No mä ihan vähä, mutt mami ei, ei ku seki sen verta, ett iltaruakaa sentää muisti antaa. Nii ett en mä taida enempää ennustaa, ku ett sataa ainaski nyt. Eikä näy semmost tyhjää paikkaa, mihi aurinko mahtus =O Mä en tiädä, miss se nyt sitt on piilos. Kai se siält joskus taas tulee. Mami kyll sano, ett sadekki tekee gudaa, ett kaikki kasvaa paremmi. Mä nyt tajuu, minkä pitäs kasvaa. Ei ainaskaa mamin eikä mun. Mä sainki eile hei fisuu, donarii oikee, melkee pual puukkii ainaski. Mami söi vaa vähä, ei se jaksunu. Mutt mä sitt heekutteli. Ja sitt menin ja sain rapsutuksii ja puhaltelui, silityksii ja kaikkee paijatust. Ja tönin taas mamii kuanoll ja se hihitteli, oikee pitkää olinki sitt siinä. Eikä se käskeny mua pois, anto olla vaa. Mukava, vaiks se oliki koko kamalan pitkän päivän taas siälä tyä-nimisess paikass. Epist, ett se ei voi olla ees vähä lyhempi aika siälä tai käydä välill himass! Aatelkaa, jos se käviski himass syämäss ja leikkiis mun kaa päiväll, seki ois jo hianoo. Mun tartteeki ehdottaa sille! Kohta se taas lähtee, enkä tykkää. Ja laittaa sitä haisulii joka paikkaa, tai siis sänkyy tai toisell soffall. Hmph. No, mä saan olla joka paikass muuall kyll, ei se nii hirveest haittaa. Eilenki mä kävin sitt peiton alla vähä goisiis, siäll se haisu ei nii hirveest enää iltapäiväll tunnu. Mä tiädä, hiffasko mami sen – vähä se tsiigas pitkää *tsihih*, mä oon omela kissi kuiteski. Yritin mennä sillee, ett ei jää jälkii, mutt peitto jäi vähä hassust enkä mä saanu sitä enää suaraks >o< Meill ei oo omei kuvei, mutt täss on tämmöne. Mami huutelee jotai, ett Poon tu pii vaaailt ja alko laulaa – hui, ois hiljaa ny, äkkii, hiljaa!!!



No nii, se lopetti onneks. Kliffaa makoomispäivää kaikill ja huamisee.

--------------------------------------

Vincent, sinä OLIT ollut sängyssä, minä tiedän ;D

Päivän slogan: Jos ulkona sataa, siellä kastuu!

Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain? (juu, katsokaa vaikka ulos!)

Luettua: Kata Kärkkäinen – Kahdeksas huone, ei ollenkaan kehno tarina. En puutu nyt muuhun, kuin tähän kirjaan. Eli, minä pidin. Kaksi tarinaa kulkevat lomittain; Onnelan yhden talon nykyinen remontti sekä Ankin ja Pepin tarina, toisaalta vuosisadan vaihteen rakkaustarina samassa talossa. Mukaan mahtuu paljon muutakin. Eli ei hömppääkään, sellaista aivan lukukelpoista kotimaista proosaa, ei mitään ihmeen suurta kuitenkaan. Kannattaa tutustua, mikäli ennakkoluulot vaivaavat! Alice Cooper ja Keith & Kent Zimmerman – Alice Cooper, Golfhirviö. Aika vinkeä kirja siitä, miten kaljoittelevasta rokkarista tulee golf-addikti. Asiaa rockista, elämänkertaa, hyviä tarinoita, alkoholismia ja alkon käytön lopettaminen, uskoon tulo jne. Kuitenkaan ei mitenkään päällekäyvää jorinaa noista viimeksi mainituista. Lissusta pitävälle oikein mukavaa luettavaa, hyviä kuvia ja sujuvaa tekstiä. Suosittelen, sen verran olen itsekin biiseistä pitänyt! Sopii sekä rockista että golfista pitäville ,D

                                         

                                                VÄHÄN YLI KESKIVIIKKOA!