KERRANKIN VOIN KERTOA HYVIÄ UUTISIA!

Kerrankin siis minä kerron hyviä uutisia – Belgarion pääsi opiskelemaan!!! Melkein tekisi mieli vieläkin huudella ääneen, minä olen erittäin ilokas hänen puolestaan. Belgarion itse oli unohtanut, että tulokset olivat jo eilen saatavissa. Minä siinä veppikyttäsin, kunnes hermo ei enää kestänyt (eivätkä kynnet!) ja soitin kysyäkseni Pojan puolesta tuloksia. Kyllä, sisällä on - pisteitä 47/50. Jep-jep ja jihhaa, jätin ensin hänelle tekstariviestin ja sitten meilin, koska tiesin, että turha soittaa siihen aikaan Upikseen. Eli Belgarion on hyväksytty Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan tietojenkäsittelytieteen laitoksen opiskelijaksi – olipas aikamoinen rotla, piti ihan tarkistaa, ettei tule huomauttamista ,D Itse sain hänet kiinni vasta illalla, hyvin tyynesti hän kertoi jo saaneensa kirjeen asiasta, mitä minä muka hepuloin? =o No, kälätettiin siinä, naureskeltiin ja sovittiin lounaasta ainakin tänään. Hän tilasi vaihteeksi tipu-sieni-vihannespiirakkaa, jota lupasin toki tehdä. Taidan tehdä pienet alkuruuatkin! Ai että, hyvä juttu, ettei Belgarionin tarvitse heti aloittaa jotain pätkätöitä tms. Niitä mitenkään väheksymättä, mutta toivoisin, että hänen elonsa olisi ainakin hiukka helpompaa kuin itselläni tuon ikäisenä! *tyytyväinen huokaus* Tosin, tästähän se homma vasta alkaakin...

Eikä kaikki vielä tässä! Lisäksi takso oli 7 min. aikaisessa, ruuhkaa ei ollut lainkaan, pääsin suoraan Malmille ja kirjastoon sekä kauppoihin. Lisäksi yhdytin Kummisedän matkalla, kävimme yhdessä kaupat ja sain siis vielä roudausapuakin. Kirjastossa oli joku tuntematon nuori kaveri (ne kesäharjoittelijat, tsihih), joka ei mitenkään uskonut, että minulla on 12 varausta, jotka otan ja lisäksi hyllystä poimimani kirjat. Toivotti sitten pitkiä lukuhetkiä – mulkaisin ja sanoin, että palataan asiaan ensi viikon alussa. Vieressä naureskeli tuttu kirjastotäti, joka tuntee minut hyvin ,D Sain erinomaisen hyvejä kirjoja, no joo, ainakin osa niistä on varmasti hyvejä ja niitä on riittävästi. Kaupoista ei oikein löytynyt mitään kivaa tahi erikoista, ostin vain normitavarat. Hirmuinen tunku oli rillilihatiskillä ja yleensä lihapuolella – ohitin kätevästi ja nopeasti. Pakkasessa on yhtä ja toista, joka pitää riipoa pois tässä pikapuoliin. Takson jouduin ottamaan pikatilauksena puoli tuntia etuajassa, kun kaupoissakaan ei ollut ihmeempää ryysistä. Vain erittäin huonosti käyttäytyviä keskiäkäisiä ja sitä vanhempia ihmisiä, jotka tökkivät leveää takamustani kärreillä ja koreilla pyytämättä anteeksi ohitusstrategiaansa. Töks – räks – pum -> kärttyisä Welhotar. Taksona taas oli vanhempi härra, jonka jouduin opastamaan meille ihan kädestä pitäen... hmph. No, perille päästiin ja kaikki tavarat mukana ja ehjänä.

Kun kerroin Kummisedälle Belgarionista, hänkin innostui niin kovasti, että jäi sitten illaksi jorisemaan seurakseni. Oli ihan mukavaa. Hän ei ollut liikaa viinissä ja jaksoin kuunnella kälätystä ja muistelimme myös W:tä, joka olisi ollut tosi tohkeissaan tästä asiasta. En minäkään illalla saanut heti unta, lueskelin myöhään, Vincentkin vaati huomiota ja kävin vähän ylikierroksilla. Varastollakin oli hirmuisen kiirusta, vielä vähän ennen lähtöä väänsin täpöllä duunia – kaveri jäi lomalle, samoin moni muu, joten töitä oli kyllä kerääntynyt eiliselle. Koipia särki jo eilen, kun jouduin ponppimaaan guni kaselli Varaston käytävillä ja sitten vielä roudausretkellä. Illalla olin jo repokipeä. Ja arvatkaas huviksenne, särkeekö nyt? No juu ja täpöllä, en pääse kunnolla kävelemään, sattuu! Sattui jo eilen illalla, vaikka vetelin geelit sun muut hömelöt päälle ja mömelöt vielä sen lisäksi. Ei tässä näköjään mikään auta, pitää vain vältellä liikaa jaloillaanoloa, sanokaa mitä sanotte. Varovasti ja hengittämättä, yhtään mistään tinkimättä...

Olikohan minulla vielä jotakin? Niin, kahden opiskelupaikan tulokset ovat vielä tulematta, saattaa olla, että hurjimmassa tilanteessa Belgarion joutuu jopa valitsemaan, minne menee – huh. No, hän itse päättäköön, tietysti. Itseäni hiukan huvitutti, kun aloin miettiä, josko tästä jotakin taas syksyllä... ähh. Ans kattoo ny!

Kelvottomien Kirjailijoiden Seuran jäsenmäärä näyttää olevan kovassa kasvussa, kohta Kirjailijaliitto alkaa hyödyntää kästyölokkaajia saadakseen uusia jäseniä ja on paaaaljon pienempi sekä määrän että laadun osalta, hyvä Shushu, kiitokset myös Tarulle, tietty! Hyvä ideo ,D

-----------------------------------



Purrrrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, Poika on menos johki, mä kuuli. Mä melkee jo sain hepuli, ku mä luulin ekaks, ett se menee johki pitkäll. Mutt sitt mamiska joutu selittää, mitä se oikee tarkotti. Ett ei se pois mihkää lähde *tyytyväinen kissahuokaus*. Ja Poika on tänää tulos käymää, mmm. Mä pakasta sitä! Ja mäki oon ilone, jos se kerta on hyvä jutska, ett se menee johki skolee. Mun miälest se on kyll aina ollu skoless tai jossai, koko sen ajan ku mä oon ollu tääl torpass. Ett se taas menee jonneski, ei oikee mee pikkukissin päähä, ei. Omituisei noi ihmiset. Mutt jos se kerta on joteski tärkee jutska ja sitt saa enemmä joskus raksurahaa, nii mikä ettei. Mäki voin sitt saada silt jotai joskus >o< Ei ku kyll mä oikeest oon ilone, ku mamiki kerta on. Kyll se varpist sillo on iha hyvä jutska. Kummisetäki kävi eile ja seki oli mulle kilti ja leikkikiusi mua. Ja mami näytti sill triittijutskall kui hyvä mä oon pyydystää kaakkei. Eikä Kummisetä ollu ikinä nähny semmost, se oli ihan öönä ja kehuki mua sitt! Sitt me mentii iha kamala myähää goisii, tosi myähää niinku. Ja mä sain nukkuu mamin tyynyll, hei mä sain! Ja se heräs aikasemmi ku mä, ku sill tuli kiire tonne kylppärii. Illalki se sitt muisti kaikki pus... ei ku siis puhaltelut ja paijatukset ja semmoset ja hei aamulki viälä lisää. Mami, mun mami! Paitsi ett sitt iha myähää illall se haisu pahall, ku se laitto semmost tököttii koipisiisa ja se aivastutti mua. Se haisu jäi kattokaas sen käsii ja sillee. Jäks. Mutt sitt se vähä häipy ja me goisittii sitt tosi hyvi. Mukavaa, oikee mukavaa taas. Mami on ainaski jonku päivä himass ja kaikkee. Täss on viäl yks foto, miss mä niinku triittaa kaakkei – tsiigatkaa mikä ote, hei!

Muistakaa olla sitt kans kissoiks, ettei tarvee häpee. Älkää menkö sitt ihmiste kans niihi veneisii tai mitä ne nyt o. Siäll on määkää ja ihmiset ei osaa olla niiss *varoittelee*. Nii ett kliffoi päivii vaa ihan kaikill. Huamisee.

----------------------------------------

Vincent, edelleenkin kannattaa muistaa itse olla kissoiksi ja käyttäytyä sen mukaisesti *virn*.

Päivän slogan: Joskus toiveet täyttyvät – siksi niiden kanssa kannattaa olla varovainen!

Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa

Luettua: Eipä tässä paljon ole ehtinyt. Sujata Massey –projekti on vielä vähän kesken, nyt vuorossa Rei Shimura, samurain tytär. Edelleen pidän tätä mielenkiintoisena vaihtoehtona normidekkareille ja suosittelen muillekin. Viihdykästä kesälukemista ainakin Welhottarelle. Vilkaise vaikka aiempia postauksiani aiheesta.

                                             

                                  MUKAVIA VAPAAPÄIVIÄ KAIKILLE!