Ai että, Welhotar on taas goisinut! Ensin illalla sammuin vaihteeksi sänkyyn kirjan kanssa, josta kissi suvaitsi herättää antamaan hänelle iltapalaa. Olin hereillä kai vartin ja ei kun uudestaan unille. Heräsin sitten tuossa puoli kolmen aikaan. Rankka työ ja sade nukuttavat näemmä varsin hyvin ;D Sadetta on ropissut koko yön, silleensä viihdykkäästi. Ei haita, minä tykkään!
Varastollakin on juuri sopivasti kiirusta, ei liikaa. Tänään voipi olla vähän kiireempi, osa jää lomalle ja haluaa pöytänsä puhtaaksi. Tehdään, tehdään – ei kuitenkaan liian hopusti *virn*. Alleviivaillaan ja käytetään sitä pilkkua taas seksuaalisesti hyväksi niin, ettei kukaan pääse sanomaan Welhottarelle ikävästi. En minä eilenkään mokaillut, työn teettäjä mokasi aika pahasti. Tuli sitten parin tunnin päästä vähän häpeissään kysymään, voinko tehdä koko nipun uudestaan. Oli sotkenut kunnolla kaiken, ehh. No mitäs siitä, minähän tein. En edes virnuillut enkä ollut ilkeä ihminen – olenkohan muuttunut sekä ihmisenä että eläimenä? =O Kaikki jorisevat vain kesälomasuunnitelmistaan. Jos minulta kysyvät, aion käydä etelässä, Hakaniemessä. Tai jospa oikein ulkomaille, sitten Tallinnaan. Se voisi olla hiinä-ja-hiinä mahdollisuuksien rajoissa, jos Belgarionin saisi mukaansa. Täytyy keskustella hänen kanssaan.
Nyt alkavat sitten jännät paikat, huomenna ovat ensimmäiset pääsykokeiden tulokset saatavissa. Minä jo näin jotakin untakin niistä. Täytyy katsoa heti aamusta ja viestiä sitten Belgarionille, luulen, että hän pääsee koneelle vasta illalla. Saisipa nyt juuri sen paikan, jonne niin on toivonut! Älkää hermostuko, äiteenä sitä vaan miettii näitäkin asioita joskus...
Eilen en illalla jaksanut siis todellakaan mitään muuta, kuin käydä suihkuttautumassa pitkään ja hartaasti. Onneksi tuota evästä riittää ainakin täksi päiväksi. Huomiseksi pitää keksiä jotakin muuta. Huomenna pitäisi myös roudata kirjat ja ruuat. Prletto noita taksoja, eivät ne taaskaan kulje sen kummemmin. Tässä muuten sanatarkka vastaus, minkä sain valitettuani viime kuun yhdestä kyydistä:
Vastaus palautteeseen.
Annoitte palautetta 20.5. sähköisesti tilaamastanne kuljetuspalvelumatkasta.
Matkapalvelukeskuksesta saamamme selvityksen mukaan tekstiviesti ei lähde asiakkaalle, jos kuljettaja kuittaa matkan virheellisesti tai hän jostain syystä ei pidä GBS -paikanninta päällä. Tekstiviesti ei myöskään saavu asiakkaalle jos operaattoreilla on teknisiä ongelmia tekstiviestipalveluissa. Tässä tapauksessa lienee kysymys kuljettajan tekemästä virheestä. Kuljetukset kyllä voidaan tilata etukäteen, mutta autojen saatavuuteen se ei valitettavasti vaikuta. Etuna on kuitenkin, että ei tarvitse päivittäin tilata etukäteen tiedossa olevia matkoja. Matkapalvelukeskus on syöttänyt teille uuden tilauksen järjestelmään, koska edellinen kuljettaja ei vastannut puhelimeen ja oli reilusti myöhässä tilauksesta.
Kiitämme palautteesta ja pyrimme kehittämään palvelua.
Että turhan suap pyytämättäi, prle! Jos minä nyt kerron tuon jollekin kuljettajalle, hän taatusti väittää, että näin ei ole tapahtunut, uskokaa pois. Nämä selitykset HMPK:sta ovat aina yhtä mielenkiintoisia, aina vika on jonkun muun, on tapahtunut "inhimillinen virhe"! Mutta minun kohdallani näitä virheitä tapahtuu useita kertoja viikossa, enkä minä nyt puhu mistään 10 – 20 min. poikkeamasta. Saa nähdä, miten huomenna. Takson pitäisi hakea klo 15.00, minun pitäisi siis kaiken järjen mukaan ehtiä kirjastoon ennen klo 16.00. Jos en ehdi, silloin vaadin korvausta henkisistä kärsimyksistä ja pahasta mielestä, nih! Minusta koko HMPK on virhe, eikä todellakaan edes inhimillinen sellainen. Pitäkää tunkkinne! Jos olisi ajokortti ja rahaa, hankkisin varmasti nyt oman pikkuisen auton. Tai jonkun kulkuvälineen. En kannata sellaista missään mielessä, mutta tilanteet huomioon ottaen se olisi ainut mahdollinen tapa liikkua missä huvittaa silloin kun on tarpeen. Näinhän varakkaammat vammaiset jo osin tekevät, koska ovat täysin vettuuntuneet näihin ns. palveluihin muiltakin osin.
----------------------------------------
Purrrrve, kissit! Ai ei sitt tullukkaa suulist, joo hei, mutt mä aamull iha luuli ja sillo oli aurinko – varpisti oli, kerta mä näin. Nyt ei kyll oo, nyt sataa, sitä vettä viälä. Ei kandee mennä ees partsill, ku siäläki on nii kosteet, ett tuukki menee pahaks. Ja ikkunoihi rapisee koko ajan. Me ollaa molemmat goisittu mamin kaa tosi sikeest, yhtää olla jaksettu nousta. No mä ihan vähä, mutt mami ei, ei ku seki sen verta, ett iltaruakaa sentää muisti antaa. Nii ett en mä taida enempää ennustaa, ku ett sataa ainaski nyt. Eikä näy semmost tyhjää paikkaa, mihi aurinko mahtus =O Mä en tiädä, miss se nyt sitt on piilos. Kai se siält joskus taas tulee. Mami kyll sano, ett sadekki tekee gudaa, ett kaikki kasvaa paremmi. Mä nyt tajuu, minkä pitäs kasvaa. Ei ainaskaa mamin eikä mun. Mä sainki eile hei fisuu, donarii oikee, melkee pual puukkii ainaski. Mami söi vaa vähä, ei se jaksunu. Mutt mä sitt heekutteli. Ja sitt menin ja sain rapsutuksii ja puhaltelui, silityksii ja kaikkee paijatust. Ja tönin taas mamii kuanoll ja se hihitteli, oikee pitkää olinki sitt siinä. Eikä se käskeny mua pois, anto olla vaa. Mukava, vaiks se oliki koko kamalan pitkän päivän taas siälä tyä-nimisess paikass. Epist, ett se ei voi olla ees vähä lyhempi aika siälä tai käydä välill himass! Aatelkaa, jos se käviski himass syämäss ja leikkiis mun kaa päiväll, seki ois jo hianoo. Mun tartteeki ehdottaa sille! Kohta se taas lähtee, enkä tykkää. Ja laittaa sitä haisulii joka paikkaa, tai siis sänkyy tai toisell soffall. Hmph. No, mä saan olla joka paikass muuall kyll, ei se nii hirveest haittaa. Eilenki mä kävin sitt peiton alla vähä goisiis, siäll se haisu ei nii hirveest enää iltapäiväll tunnu. Mä tiädä, hiffasko mami sen – vähä se tsiigas pitkää *tsihih*, mä oon omela kissi kuiteski. Yritin mennä sillee, ett ei jää jälkii, mutt peitto jäi vähä hassust enkä mä saanu sitä enää suaraks >o< Meill ei oo omei kuvei, mutt täss on tämmöne. Mami huutelee jotai, ett Poon tu pii vaaailt ja alko laulaa – hui, ois hiljaa ny, äkkii, hiljaa!!!
No nii, se lopetti onneks. Kliffaa makoomispäivää kaikill ja huamisee.
--------------------------------------
Vincent, sinä OLIT ollut sängyssä, minä tiedän ;D
Päivän slogan: Jos ulkona sataa, siellä kastuu!
Päivän biisi: Have You Ever Seen The Rain? (juu, katsokaa vaikka ulos!)
Luettua: Kata Kärkkäinen – Kahdeksas huone, ei ollenkaan kehno tarina. En puutu nyt muuhun, kuin tähän kirjaan. Eli, minä pidin. Kaksi tarinaa kulkevat lomittain; Onnelan yhden talon nykyinen remontti sekä Ankin ja Pepin tarina, toisaalta vuosisadan vaihteen rakkaustarina samassa talossa. Mukaan mahtuu paljon muutakin. Eli ei hömppääkään, sellaista aivan lukukelpoista kotimaista proosaa, ei mitään ihmeen suurta kuitenkaan. Kannattaa tutustua, mikäli ennakkoluulot vaivaavat! Alice Cooper ja Keith & Kent Zimmerman – Alice Cooper, Golfhirviö. Aika vinkeä kirja siitä, miten kaljoittelevasta rokkarista tulee golf-addikti. Asiaa rockista, elämänkertaa, hyviä tarinoita, alkoholismia ja alkon käytön lopettaminen, uskoon tulo jne. Kuitenkaan ei mitenkään päällekäyvää jorinaa noista viimeksi mainituista. Lissusta pitävälle oikein mukavaa luettavaa, hyviä kuvia ja sujuvaa tekstiä. Suosittelen, sen verran olen itsekin biiseistä pitänyt! Sopii sekä rockista että golfista pitäville ,D
VÄHÄN YLI KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti