Ähh, vielä vaan vapaata, normisunnuntai siis. Joku karvatakamus märisi minut taas hereille saadakseen aamuheekkuja, hmph. Luin pitkälle yöhön ja olisin hyvinkin voinut vielä nukkua. Nukuin eilenkin melkein koko päivän, univelkaa kuittaillen. Nukuin niin paljon, että selkä tuli kipeäksi ;D Välillä siivosin pikaisesti ja tein ruokaa, josta tulin myös kipeäksi. Siis söin makkaraa, ties milloin viimeksi olen sitäkään maistanut, ei hyvä, vatsa ei pitänyt, murinaa ja lorinaa... Joten päätin vain nukkua lisää. Mitään muuta ei tapahtunut, ei yhtään mitään!
Onneksi tässä alkavat normiviikot, n. kk:n päästä on 6 päivää lomaa. Siitä sitten vain miettimään, miten sen käyttää. Käydäkö peräti etelässä eli Hakaniemessä vai todella matkustaa ulkomaille eli Viroon? Ongelmahan tästä tulee, kun on vaihtoehtoja. Tai sitten pysyn kotona, nukun ja siivoan – lienee perinteisempi tapa meikäläiselle ja ainakin turvallinen. Lisäksi voisi vetäistä kunnon kännin, sellaisen kesäkännin, jonka pituutta ei tarvitsisi laskea loman aikana. Voisi aloittaa milloin vain ja lopettaa sitten, kun jano on loppu. Sen aikana ehtisi sotkeakin riittävästi, jotta voisi heittäytyä moralistiksi ja morkkiksessa siivoilla residenssiä. No, anti olla. Tätä voi pähkiä vielä monta kertaa tässä viikkojen aikana.
Normiviikkoihin kuuluvat tietysti normityöt Varastolla. Varasto tulee nyt hiljenemään huomattavasti. P-P jää ensi vkon jälkeen lomalle *huoh*. Miten se ihminen voi ainakin näyttää niin pirteältä ja aikaansaavalta, että oikein ellottaa! Täytyy olla hyvä lääkitys päällä... Ensi vkolla siis voi vielä pitää kiirettä P-P:n omien juttujen osalta, mahdollisesti ehkä. Pääsen myös vähän järjestelemään omia työpapereita ja muuta kivaa, vaikka sisustamaan ,D Pitäähän sitä Varastossakin viihtyä! Tosin jotkut käyvät jo nyt katselemassa huonettani (sisustettu Vincentin ja Belgarionin kuvilla sekä erinomaisen omituisilla korteilla ja kissa- ja Kiroileva siili –kalentereilla). Kaikkea en ole vielä kehdannut rahdata mukanani, jospa noita vihreitä kuitenkin sinnekin. Täällä alkaa olla ahdasta niille.
Tämä päivä menee sitten vielä lepuutellen koipia, niitä särkee. Lisäksi varustaa vaatteet, juu-uh, uskokaa pois. Siis katsoa ainakin puhdasta päälle. Laittaa ruokaa, josta evästä huomiseksi myös. Suihkutella itseänsä pitkään ja mukavasti. Lotkotella kissan kanssa ja lukea vielä vähän. Luettujen ja lukemattomien kirjojen pinot ovat nyt aivan tasan! Jestas, ja yksi varaus HelMetissä on käyttämättä... ehdotuksia voidaan vastaanottaa.
Toivottavasti kaikilla on ollut mukavat vapaapäivät ja juhlijoilla etenkin!
--------------------------------
Purrrrrrrmenta, kavrut! Hei, mamiska, mull on ainaski ollu mukavaa. Ku mami eilenki goisi päiväll tooosi pitkää, mä goisin sen kainaloss – hei – ihan totta! Mä goisin siinä. Tsihih, nyt sen yäkkäri on ihan kissinkaavoiss. Mä uskalsin goisii siin ja tykkäsin, me goisittii molemmat. Mami rohisi ja mä pirisin sillee nätist. Mutt sitt toi Anselmus yritti jotenki kuristaa mamin tai jotai, ku se heräs nii ni Anselmus oli sekasin sen koivis ja se oli aika paha >o< Mami söi jotai, jost sen masu meni kipeeks. Se puhu jotai vaapuspaavest, mutt mä mitää lintui missää nähny =O Hömelö mami. Sitt se vaa veteli sitä kaffetta loppupäivä ja jotai kärtsättyy leipää. Mä sain pussimuanaa ja illall tavismuanaa. Tänää se lupas tsiigaa, ett jos tipuu, donarii tai jotai semmost löytys, ainaski mulle. Mmmm, sais se Poikaki tulla, mutt sill on ne omat kiireet sen konejuttuje kans aina. Ja sitt silläki on aina noi kirjat mukana, niinku mamilkii. Joutuu ihan tunkee ittesä kirja ja niide välii. Mä hei nyt oon kuiteski tärkeempi, ku kirjat, oon ihan varpisti! Nytki melkee goisin täss sänky nuukall ja tarkistan, ett mami skrivaa oikee. Ettei kirjota joutavii tai semmosii. Eikä ainakaa siis must mitää semmost, mitä ei pitäs. Mitä nyt vähä eile söin kukkeleit ja snadist ykäsi. Mutt se on ihan tavallist, mamiki on sitä miältä. Ei niinku miteskää outoo. Ai se meinaa suihkutella itteesä tänää! Tiätteks te, mikä siinki on kliffaa. No, heti kun se on niinku valmis ja tulee tänne ja se enin voda on menny pois, mä meen dallaa sinne kylppärii. En sillee, ett tuukki kastuu. Mutt must on kliffaa tassutella märäll lattiall. Emmä tiädä miks, se on vaa jänskää joteski. Vaapaat tulee märiks ja sitt mä voin hoitaa ne kondiksee. Mami viitti ottaa must taas semmost sänkynukkufotoo, nii me tsekattii tämmöne.
Kliffaa vapaapäivää viäl kaikill, olkaa hei edellee kissoiks! Huamisee.
-----------------------------------
Vincent, sinäkö muka olet aina ollut kunnon kissoiksi? *epäilee*
Päivän slogan: Nukkuminen lähekkäin kissan kanssa on miellyttävää ja tuo hyviä unia, mutta on kovin karvaista puuhaa!
Päivän biisi: Eilen hän kertoi
Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Sokerisiskot, miksi ihmeessä tästä on jossakin niin kohuttu ja kehuttu. Melko tavanomainen tarina äidin kuoleman jälkeen asian tiimoilta tapaavista kolmesta sisaruksesta, heidän erilaisista elämistään, muistoistaan ja menneisyydestä. Tarina on hyvä, mutta ei mitenkään poikkeavan erinomainen. Kevyttä luettavaa, ei aiheuta kenellekään taatusti paineita. Vai johtuuko ns. kohu siitä, että yksi sisaruksista tunnustautuu lesboksi... Suosittelen harmittomana luettavana, vaikka kesäkirjaksi. Kim Edwards – Muisto tyttärestäni, jenkkidraamaa viimosen päälle. Lääkäri joutuu hoitamaan vaimonsa synnytyksen, jossa yllättäen toinen kaksosista on Down-lapsi. Tuona aikana suuri häpeä, siis. Lääkäri värvää hoitajansa viemään vauvan suoraan laitokseen, tämä puolestaan ei kestä sitä, vaan kasvattaa tyttären omanaan. Ja tähän dharmaan saadaan kulumaan sitten lähes 500 sivua. Okei, hyvänä puolena mainittakoon Down-lapsen aseman hyvä kuvaus 60-luvulla eli laitokseen vaan jne. Tässä taas hoitaja perustaa tukiryhmän, joka ajaa integroitua opetusta ja muuta asiallista (jota on vähän vaikea löytää kaiken hömpän seasta). Eli enimmäkseen hömppää kuitenkin. Suosittelen dharmaatiikasta ja rhomantiikasta pitäville eli melkein täysiveristä hömppää. Down-lasten vanhemmillekin eräänlaisena tarinana ajankohdan asenteista, mutta tämä on kuitenkin hei romaani, joten älkää pettykö! Ei suurta kirjallisuutta, viihdyttää minua vain tämän kerran. Max Manner – Demi-Sec, komisario Anna Mäen tutkimuksia. Hmph, minä kyllä odotin vähän parempaa ja kirja alkaa melko lupaavasti. Mutta, sitten Mannerkin sortuu tähän viimeisimpään villitykseen eli sijoittaa kotimaiset päähenkilöt Nizzaan ja Luxemburgiin. Ei kiva eikä mukava, ei toimi, valitettavasti. Parempi, jos neiti Mäki olisi puuhastellut vaikka Velkualla tai Lokalahdella! Tarina ei elä, liian sekavaa kaikkinensa, pungerrettu sivuihin nähden taas liikaa toimintaa, henkilöitä ja tapahtumia. Sama vika muuten tuntuu yleensäkin vaivaavan juuri nyt monia kirjoittajia. Hei, kirjan ei tarvitse edetä kuten idioottilaatikossa, uusi juoni joka 40 minuutin jaksolle! Eli olen vähän pettynyt tähän uutuuteen, odotin parempaa näyttöä kohtuuhyvän ensimmäisen Anna Mäki –kirjan jälkeen... Toivottavasti kaveri vähän petraa seuraavaksi. Ai niin, oikoluku olisi ollut tarpeen tässäkin, kele, että harmitti muutama tietokoneperusteinen virhe – heittäkää nyt jo hittoon ne oikolukuohjelmat ja käyttäkää vaikka Welhotarta vipoviimeisenä oikolukijana!
-----------------------------------
Vincent, sinäkö muka olet aina ollut kunnon kissoiksi? *epäilee*
Päivän slogan: Nukkuminen lähekkäin kissan kanssa on miellyttävää ja tuo hyviä unia, mutta on kovin karvaista puuhaa!
Päivän biisi: Eilen hän kertoi
Luettua: Ulla-Maija Paavilainen – Sokerisiskot, miksi ihmeessä tästä on jossakin niin kohuttu ja kehuttu. Melko tavanomainen tarina äidin kuoleman jälkeen asian tiimoilta tapaavista kolmesta sisaruksesta, heidän erilaisista elämistään, muistoistaan ja menneisyydestä. Tarina on hyvä, mutta ei mitenkään poikkeavan erinomainen. Kevyttä luettavaa, ei aiheuta kenellekään taatusti paineita. Vai johtuuko ns. kohu siitä, että yksi sisaruksista tunnustautuu lesboksi... Suosittelen harmittomana luettavana, vaikka kesäkirjaksi. Kim Edwards – Muisto tyttärestäni, jenkkidraamaa viimosen päälle. Lääkäri joutuu hoitamaan vaimonsa synnytyksen, jossa yllättäen toinen kaksosista on Down-lapsi. Tuona aikana suuri häpeä, siis. Lääkäri värvää hoitajansa viemään vauvan suoraan laitokseen, tämä puolestaan ei kestä sitä, vaan kasvattaa tyttären omanaan. Ja tähän dharmaan saadaan kulumaan sitten lähes 500 sivua. Okei, hyvänä puolena mainittakoon Down-lapsen aseman hyvä kuvaus 60-luvulla eli laitokseen vaan jne. Tässä taas hoitaja perustaa tukiryhmän, joka ajaa integroitua opetusta ja muuta asiallista (jota on vähän vaikea löytää kaiken hömpän seasta). Eli enimmäkseen hömppää kuitenkin. Suosittelen dharmaatiikasta ja rhomantiikasta pitäville eli melkein täysiveristä hömppää. Down-lasten vanhemmillekin eräänlaisena tarinana ajankohdan asenteista, mutta tämä on kuitenkin hei romaani, joten älkää pettykö! Ei suurta kirjallisuutta, viihdyttää minua vain tämän kerran. Max Manner – Demi-Sec, komisario Anna Mäen tutkimuksia. Hmph, minä kyllä odotin vähän parempaa ja kirja alkaa melko lupaavasti. Mutta, sitten Mannerkin sortuu tähän viimeisimpään villitykseen eli sijoittaa kotimaiset päähenkilöt Nizzaan ja Luxemburgiin. Ei kiva eikä mukava, ei toimi, valitettavasti. Parempi, jos neiti Mäki olisi puuhastellut vaikka Velkualla tai Lokalahdella! Tarina ei elä, liian sekavaa kaikkinensa, pungerrettu sivuihin nähden taas liikaa toimintaa, henkilöitä ja tapahtumia. Sama vika muuten tuntuu yleensäkin vaivaavan juuri nyt monia kirjoittajia. Hei, kirjan ei tarvitse edetä kuten idioottilaatikossa, uusi juoni joka 40 minuutin jaksolle! Eli olen vähän pettynyt tähän uutuuteen, odotin parempaa näyttöä kohtuuhyvän ensimmäisen Anna Mäki –kirjan jälkeen... Toivottavasti kaveri vähän petraa seuraavaksi. Ai niin, oikoluku olisi ollut tarpeen tässäkin, kele, että harmitti muutama tietokoneperusteinen virhe – heittäkää nyt jo hittoon ne oikolukuohjelmat ja käyttäkää vaikka Welhotarta vipoviimeisenä oikolukijana!
ONNEKSI NÄMÄ VAPAAT LOPPUVAT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti