No jo nyt on prle! Ei unta illalla, luin auringonlaskuun. Ei unta aamulla, nousen auringonnousuun. Runollista, no varmasti, mutta äärimmäisen väsyttävää eikä kovin mukavaa. Selkeä su-ma –syndrooma eli uni ei vain suostunut illalla tulemaan kylään, vaikka riivin mömelöitä keskikokoisen hiihtojoukkueen tarpeisiin duupink-mielessä. Ei auttanut, sitten näin vielä kehnoja uneja tuon lyhyen ajankin. Ja tuo yksi karvatakamus jaksoi märistä heti aamusta. Illalla taas hän vietti hepuliorgioita ja jolinaliturgiaa parvekkeella. On tämä ankeaa. Lisäksi oikeaa olkapäätä särkee niin prleesti. Toisaalta, aamu on kyllä kaunis!
Saas nähdä, miten tällä viikolla taksot kulkevat. Sain oikein nätin aikataulun HMPK:sta, nouto joka aamu klo 6.39, haku töistä joka iltapäivä klo 15.11. Minä tulen rapoamaan, mitä oikeasti tapahtuu. En mitenkään jaksa uskoa, että tämä voisi pitää paikkansa. Viime viikolla takso oli vain kerran ajallansa paikalla, silloin torstaina – muuten kiittelin kaveria tuolloin; en minä aina niitä hauku tai ole ilkeä! (Korjaa käsitystä wettuilevana Welhottarena ja leikkii olevansa kilti ihminen!) Toisaalta, nyt liikenne on hiljentynyt melkoisesti lomien takia, toisaalta taksoissakin on lomasijaisia... hmph, yhdistelmä on aika epäilyttävä.
Kummisetäkin poikkesi eilen juomassa pari olutta. Hänet oli yritetty ryöstää pankkiautomaatilla lauantai-iltana, ei edes hirmuisen myöhään. No, olihan hän tietty ollut jurrissa eli hyvä kohde. Kaksi *köh, miten tämän poliittisesti korrektisti ilmaisee* eräästä Afrikan maasta Suomeen saapuneen pakolaisryhmän alaikäistä miespuolista edustajaa oli hyökännyt pylvään takaa, toinen oli vetäissyt suoraan turpaan. Kummisetä onneksi on itsekin nyrkkeillyt nuorempana, joten refleksit ovat tallella, humalassakin. Kertoi vetäneensä automaattisesti nenään. Molemmat olivat kaatuneet ja kaveri oli vielä yrittänyt monottaa Setää. Setä oli päässyt kuitenkin ylös ja vetäissyt vielä kyynärpäällä keskivartaloon ja lähtenyt reippaasti pakoon. Sinne oli jäänyt nuori sitten ähkimään... Meillä sitä sattuu ja tapahtuu. Silmälasit menivät taas uusintaan, sen verran pahasti toinen linssi naarmuuntui. Onneksi tuo ruåtsalainen nettipuoti myy edelleen niin halvalla laseja, että tilasimme eilen heti uudet! Pieni naarmu on nassussa, vähän sitä eilen sitten paikkailin – ei vaatinut ompelua eikä mitään. Laastari päälle ja töihin! Eli älä jolkottele humalassa illalla Malmilla, eikä paljon muuallakaan, ainakaan yksin. Tässä on se, mihin ei voi vaikuttaa: vanhat Malmilaiset hörhöt eivät tee mitään tällaista, mutta tämä nuoriso... prle, minä tiedän monta tapausta, jossa em. tyyppiset henkilöt ”hankkivat miehen maineen” joko hakkaamalla pari tyyppiä (eräässä tapauksessa nuoren naisen) tai parilla ryöstöllä – ja sitten ollaan omassa porukassa kovaa jätkää. Ongelmana on mm. se, että tunnistus on vaikeaa, ymmärrättehän? Ja ei, tämä ei ole rasismia. Kummisedän pomona on tällä hetkellä mm. tämän kansanosan edustaja, oikein mukava mies, kuulemma.
Että eilen ei sen kummempaa tapahtunut! Hoitelin parveke- ja sisäkukat vähän kauniimpaan kuntoon, samoin itseni – mikäli mahdollista. Viihdytin kissiä ja itseäni, söimme 2/3 tonnikalapurkista, 1/3 meni eväisiin ,D Säästömalli on näköjään käytössä. Muuna eväänä on tattaria ja vihanneksia, eräänlainen ikäänkuin salaatti, lisänä raejuustoa ja donaria sekä kolme (3) sitruunamarinoitua anjovista sekä yksi (1) kovaksi keitetty kananhävytön. Kyllä tuolla jo pitäisi pärjätä! Kastiketta ei ole, kun en niistä oikein piittaa, lorautin anjovisliemen (se ei ole siis sellaista normisuolaista anjovista!) ja tipan balsamicoa sekaan. Kuulostaa ja näyttää omituiselta – maistui hyvältä!
Maanantai Varastolla on yleensä aika rauhallinen. Kun nyt kirjoitan näin, varmasti tuleekin kiirus. Pitää yrittää ehtiä ennen taksoa kuitenkin käydä Eestin Herkuissa. Salaatti ja rahka sekä Kohukkeet on loppu, taas...
-----------------------------------
Purrrrrrmenta, kissifrendit! Kai kaikill on ollut kliffat vapaapäivät, mull ainaski. Mamiska on ollu himass ja mä oon alkanu goisii sen kainaloss öisi. Eile yälä goisi vaan vähä, ku seki kerta oli hereill. Mä tajuu, oli kuumaa ja auringoist iha yähö asti! Piti sitt pitää omaa kivaa ja mäki juaksin hepuloit tuall iha huviksee, ku mamiki kerta lukitti vaa. Ja sitt me syätii päiväll donarii, njamm. Mä sain sitt viäl jotai riistajutskaa ja napikoit. Kummisetäki kävi eile, vähä se kiusi mua. Mutt Poika ei sitt ehtiny, hmph. Mutt mami sano, ett koht se tulee pois siält, miss se nyt sitt onki ja ehtii vissii käydä useemmi tai ainaski sitt olla mun kaa pidempää, jos haluu. Mun miälest se sais haluta! Kerta mäki haluun ja se on ollu niin kamala paljo pois. Ja tois se Reppusa kans sitt mukan, vaiks kyll se aina sill onki. Mutt tyhjän, ett mä voisin taas tarkistaa sen kunnoll ja käydä siälä sisäll asti taas >o< Muute me ei eile nukuttu ees kimppapäikkäreit, mä kyll goisin, mutt mami ei. Jotai se duunas, mä tiädä mitä. Paljo välii, ne on niit ihmiste juttui. Otti se must kuiteski jotai fotoi, en mä oikee jaksunu poseerata. Ku ulkon oli hirmu kuuma ja sitt piti tulla sisäll välill vilvottelee toho lattiall, miss on ainut vilpone kohta. Ja sitt muute sänkyski oli kuuma ja aurinko paisto sisää koko aika! Epist, goisi sitt siinä, höh. No nyt toi mami sano, ett näyttää iha, ett tulis sadepilvii. Mä en ala, siis ku mä tänää voisin ottaa suulist partsill! Täss mä lotkota lattiall sen jälkee, ku mä pidin aika pitkän partsisession... Enks mä ookki melkose pitkä kissi?
No mutt hei, kliffaa viikon alkuu taas kaikill ja huamisee.
---------------------------------
---------------------------------
Pitkä kissi, kyllä ja paljon karvoja ;D
Päivän slogan: Maanantai-aamu on ikävä sana – eikö sen tilalle voisi keksiä jonkin muun ilmaisun?
Päivän biisi: Kesäduuniblues
Luettua: Sessiot jatkuvat, eli luen edelleen uudelleen kesäkirjoja – niitä, joista olen pitänyt. Lisää Karin Fossumia – Hullujenhuone, erinomainen kertomus suljetulta ja avo-osastolta, potilaan itsensä kertomana. Hyvinkin todenmukaista, saattaa ahdistaa herkkää sielua, mutta Welhotar pitää ja suosittaa. Sitten Murtuma, jossa romaanihenkilö tulee vaatimaan kirjailijalta oman tarinansa kirjoittamista, ovela, erikoisesti toteutettu psykologinen romaani. Mielenkiintoinen tarina kaikkinensa. Myös Edwardson-sessio jatkuu, nyt vuorossa Se ei päättyä saa, tyypillinen Winter-tarina. Nuoria naisia raiskataan ja tapetaan keskellä kuuminta kesää. Ovatko jutut lopultakaan saman ihmisen tekosia vai ei? Kesä hiostaa, tunnelma kiristyy. Edwardson osaa asiansa, suosittelen. Tämäkin siis uusintaluennassa. Uutena tuttavuutena Johan Theorin – Hämärän hetki. Naisen 6-vuotias lapsi katosi Öölannissa 20 v. sitten – nyt naisen isä sai pojan kengän postissa. Asia on selvitettävä, jotta rauha löytyisi. Isä ja tytär ryhtyvät yhdistelemään asioita paikallisen poliisin avulla. Mainiota Öölannin kuvausta, takaumia vuosikymmenien taakse, melko eleetöntä kerrontaa. Kirjailija kuvaa hyvin Öölantia ja saaristoa sekä sikäläistä elämää ja suhtautumista asioihin. Vanha rikos ratkeaa ja samalla paljastuu muutakin. Suosittelen, minä pidin tästä. En niinkään rikoskirjana vaan erinomaisena kuvauksesta saaristosta eri aikakausina sekä olosuhteista ja ihmisistä kaiken keskellä. Tältä kirjailijalta odottaisin nyt vain lisää...
MASENTAVAA MAANANTAITA!
Päivän slogan: Maanantai-aamu on ikävä sana – eikö sen tilalle voisi keksiä jonkin muun ilmaisun?
Päivän biisi: Kesäduuniblues
Luettua: Sessiot jatkuvat, eli luen edelleen uudelleen kesäkirjoja – niitä, joista olen pitänyt. Lisää Karin Fossumia – Hullujenhuone, erinomainen kertomus suljetulta ja avo-osastolta, potilaan itsensä kertomana. Hyvinkin todenmukaista, saattaa ahdistaa herkkää sielua, mutta Welhotar pitää ja suosittaa. Sitten Murtuma, jossa romaanihenkilö tulee vaatimaan kirjailijalta oman tarinansa kirjoittamista, ovela, erikoisesti toteutettu psykologinen romaani. Mielenkiintoinen tarina kaikkinensa. Myös Edwardson-sessio jatkuu, nyt vuorossa Se ei päättyä saa, tyypillinen Winter-tarina. Nuoria naisia raiskataan ja tapetaan keskellä kuuminta kesää. Ovatko jutut lopultakaan saman ihmisen tekosia vai ei? Kesä hiostaa, tunnelma kiristyy. Edwardson osaa asiansa, suosittelen. Tämäkin siis uusintaluennassa. Uutena tuttavuutena Johan Theorin – Hämärän hetki. Naisen 6-vuotias lapsi katosi Öölannissa 20 v. sitten – nyt naisen isä sai pojan kengän postissa. Asia on selvitettävä, jotta rauha löytyisi. Isä ja tytär ryhtyvät yhdistelemään asioita paikallisen poliisin avulla. Mainiota Öölannin kuvausta, takaumia vuosikymmenien taakse, melko eleetöntä kerrontaa. Kirjailija kuvaa hyvin Öölantia ja saaristoa sekä sikäläistä elämää ja suhtautumista asioihin. Vanha rikos ratkeaa ja samalla paljastuu muutakin. Suosittelen, minä pidin tästä. En niinkään rikoskirjana vaan erinomaisena kuvauksesta saaristosta eri aikakausina sekä olosuhteista ja ihmisistä kaiken keskellä. Tältä kirjailijalta odottaisin nyt vain lisää...
MASENTAVAA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti