KESKIVIIKONTAIN TYÖRUUHKA, OUTOJA KYKYJÄ JA VATSANPURUJA

Muahahah, huijasin sitä kurjaa nukkuhiekkakaveria. Heräsin 4.5 h unien jälkeen. Ruokin kissin heekuilla ja tekaisin aamukaffet. Ja painuin suoraan sänkyyn vielä tunniksi eli nukuin melkein tunnin lisää *hekottelee*, kukaan ei huomannut mitään! Sainpas vähän lisää unta, eilinen olikin aika karmeaa. Nukutti melkein koko päivän. Piti käydä sitten päivällä kirjastossa sen myrskyn keskellä, että vähän pirkistyi – juu, auttoihan se vähäksi aikaa, toki. Loppupäivän hereilläolosta vastasi reilu työtarjonta.

Varastolla on taas odottamassa peukalonhangallinen papereita ja naapuriosaston kiireelliset. Juu, ziitosta vaan. Minä tiedän, mitä teen tänä aamuna (hyvä leffan jatko-osan nimi, eikö?). Eli töitä! Ja varmasti joku on sinne vielä klo 15 jälkeen tuonut jotakin kivaa... eilen oli erinäisiä miittejä ja kuppikuntia siellä sun täällä koolla koko päivän ajan ja tuotokset on taatusti saatettu minun ilokseni paperille. No, eipä tarvitse valitella töiden puutetta. Ainoa pikku ongelma on jonkinlainen vatsapöpön poikanen, mrrrrrrr. En minä tiedä, mistä se olisi voinut tulla – ei yhtään mistään? Taksokuskilta tai työkavereilta korkeintaan. Tai tarttunut netistä *tsihih*. No juu, ei ole varaa naureskella, tilanne on hiinä-ja-hiinä mikä olo oikein on. Arabia on onneksi lähellä myös Varastolla... Jos menee sinne ison valkoisen puhelimen puolelle, on pakko pysyä kotona. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan. Onhan minulla nuita myrkkyjä eri tilanteisiin, yksi niistä voisi auttaa jopa tähän!

Niin, kirjastosta. Hah, sain pari varauksessa ollutta opusta suoraan hyllystä. Hyvä minä, taas säästin 1.50 juuroa. Jotka sitten laitoin tuhluuseen eli lisäsin kolme varausta taas lisää, ehh. Mutta listat täytyy pitää täysinä, sehän tässä on periaate. Kaupunginkirjaston keskustelupalstalla minulle sanottiin, että minun pitäisi olla kiltimpi, kun arvostelin tuota uutuuksien uusintapainoksien luetteloimista... Prletto, miksi? Jos uutuudet eivät ole uutuuksia vaan sekalainen luettelo tulleita kirjoja, mitä virkaa sillä sitten on olleskaan. Ja että kirjastotätsyillä on muutakin tekemistä. On toki, tosin olisi joskus kiva tietää mitä? Kaveri on kirjastossa töissä eikä kovin huolehdi kiireistä. Niin ja kerroinhan tästä eräästä asiakkaasta, joka jouduttuaan työllistettynä kirjastoon haki heti burn out –lomaa, koska siellä oli niiiiiin kamalaa ja hiljaista *virn*. Kertokaa oi minulle, mikä tässä on niin vaikeaa. Jos minä saisin ne ”uutuuskirjat”, tekisin mieluusti luettelon niistä ihan huvikseni! Ilman palkkaa jopa, jos saisin ne saman tien lainaan. Tarjoudun tässä välittömästi palvelukseen siis, olkaapa hyvä.

Heh, minulla on huomenna rehvit työkaverin kanssa. Siis naispuolisen. Menemme Eestin Herkkusiin yhdessä ostoksille ,D Hän innostui kovasti, mutta tarvitsee kuulema opastusta. No, toki lupasin. Ja kun vielä hlöstöpäällikkö oli käynyt siellä täydentämässä mökkiruokavarastoa ja kehui tarjontaa, jo alkoi kelvata muillekin. Kaikki kun eivät ole edes tienneet puodin olemassaoloa. Eli taas joudun käymään Herkkusissa, säästäkääs niitä rahkapatukoita, kiitos! Niin ja voisin minä jonkun kaalipiiraankin ottaa mukaani...

Josta oikein lujaa aasinsiltaa eiliseen ruokaan. Juu, tein tofupiffejä. Marinoin niitä ensin aamusta iltapäivään. Sitten kieräyttelin ja pyöräyttelin niitä seesaminsiemenissä (Herkkusissa 50 c/100 g) ja paistoin. Hups, en muistanut, että nuo siemenet kärähtävät nopsasti. Eli pari piffiä kärtsähti reunasta, ei haita. Maku ON hyvä, siemenet tekevät kivaa lisäpotkua. Wokkasin vielä vihanneksia kaveriksi ja keittelin tattaria. Evästä kahdeksi päiväksi – hyvää! Seuraavan kerran pitää laittaa enemmän öljyä paistovaiheessa ja vahtia piffejä tarkemmin, ei muuta. Minä kun olen vähän huono käyttämään öljyä, laitoin vain tilkkasen ja selkeästi se olisi vaatinut reilumpaa kättä. Eli tofu oli Vii Voanin normitofua, josta irtosi kuusi reilua piffiä, jotka täyttivät ison paistinpannun kokonaan. Marinadissa oli herkkarisoijaa, tandooria, currya, garam masalaa, sambal oelekia. Loput marinadista kippasin wokkiin nesteeksi. Mitään ei siis mennyt hukkaan vaan suoraan Welhottaren suuhun. Eikä lisämausteita oikeastaan kaipaillut mihinkään. Eipä tarvitse tänään ainakaan ajatellakaan ruoka-asioita.

Ja sitten taas ja kerran: onnistuin eilen sammuttamaan keittiön lampun! Lamppu vaihdettiin ihan vähän aikaa sitten. Nyt olen varma, että minulla on joitain outoja kykyjä *nauraa maanisesti*. Paha vaan, että en pääse itse vaihtamaan sitä valoa, joten pitää odotella Belgarionin käyntiä.

--------------------------------------------

Purrrrrrve, kavrut! Tääll hei ei kans sitt tapahdu viikoll yhtää mitää. Onneks eile sentäs toi mami tajus antaa välill pussiheekkumuanaa. Mutt tiätteks mitä – se sekotti sen toisee muanaa =O Outo ihminen, halus ett mä syän kaikki mun ruuat. No, kyll mä sitt päivän mittaa ne söinki, kaikki, ku kerta oli nälkä. Sen verta tuuli eile, ett oikee voinu partsill olla. Goisin sitt basess ja leikin mun mylpyröill, onnistun kerään niit aikastas monta pöydän alle! Mami uskonu silmiää, niit löyty ainaski neljä. On niit enemmänki, mutt sitt en enää jaksunu. Ja ku mami tuli, se väsäs taas kaikkee, mutt ei kissill mitää vaiks haisuki sillee heekuill. Tylsää! Mä sain äske kuitenki kalkonii ja napikoit, ett se puali on kondikses. Ja illall se paijatteli ja pusutteli mua. Sitt se joteski nukku kyll sillee, ett mun piti mennä sen selkäpuolell goisii. Sen kättä särki, ett se väsäs jotai ihme tyynypeittoviritykse itellee. Ett tänne ei oikeestaa kuulu mitää uutta. Tänää nukuttaa, mä taidan taas goisii koko päivä. Ja mouruu jotai hyvää muanaa, mamiiiih! Höh, se lupas laittaa uutta puukkimuanaa. No, kai seki sitt käy. Tommose foto mä löysin. Mami puhuu taas jotai uusist kirjahyllyist, mutt täss onki kissihylly! Must ei nyt oo saanu taas kuvei, mä hepuloin heti, ku mä kuulen kaameran äänen *tsihih*.

Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!

---------------------------------------

Vincent, epäilen, että sinä et päivisin muutenkaan tee muuta kuin nukut, syöt ja meditoit...

Päivän slogan: Aikuiset ovat ihmisiä, joiden pituuskasvu on loppunut – nyt he kasvavat vain leveyttä!

Päivän biisi: Georgia On My Mind

Luettua: Sophie Kinsella – Himoshoppaajan vauva, just joo. Tätä varsinaista höpö-diipadaapa-hömppää pahimmoillaan. Niin pahaa, että tämä jo hekotuttaa lievästi. Eli sopii luettavaksi ruuanlaiton ja kissan ruokimmisen välissä ja vessalukemisena. En suosittele kuin hömppäfaneille, mutta kelpasi minulle lieväksi hekotuksen aiheeksi myös taksomatkalle. Tiina Kallionpää – Lady Day, murha jazzlaulukilpailuissa. Ei niin paha kuin pelkäsin. Simppelin sopiva juoni ja ratkaisu eli kevyt dekkari, ei pahimmasta päästä kotomaisista ollenkas. Erikoisuutena kirjan etukannessa tarjotaan hankittavaksi kirjailijan itse laulamaa soundtrackia kirjassa nimeltä mainituista jazzballadeista – ei kehno idea. Toivon menestystä! Kirjaa suositan kotomaisen dekkarin kavereille, kannattaa tutustua... paljon kehnompiakin on julkistettu.

                                      

                                           KELPOISAA KESKIVIIKKOA!

ON SYNKKÄ JA MYRSKYINEN AAMYÖ

Argh! Ei tästä nukkumisesta tule kyllä tolkkua, ei sitten millään. Nyt nousin tuossa yhden jälkeen ja sitä ennenkin ns. uni oli hemmetin katkonaista. Epäreilua kerrassaan. Mene tässä sitten töihin jo valmiiksi repoväsynä! No, hyvä puoli on tietysti se, että tässä aamulla asentelin muutaman päivityksen, jotka olivat jo ehtineet muhia tuolla jonkin aikaa. Tulipas sekin tehtyä. Muuta en ole saanut aikaiseksi. En nähnyt edes painijaisia, kun nukuin niiiin huonosti!

Pitäisiköhän tänään poiketa lähikirjastossa, se voisi olla paikallansa. Eilen HelMet oli päivittänyt uutuudet. Höh, uutuudet muka. Osa oli taas ja jälleen kerran uusintapainoksia – onko joku todella noin asiantuntematon, ettei huomaa. Ainahan niissä ei välttämättä näy monesko painos kirjasta on, jollei tarkkaan etsi. Mutta jos siis Welhotarkin sen näkee suoraan, pitäisi ammattilaistenkin pystyä tuohon. Eli pipariksi meni uutuuksien odottaminen, hätinään sain sen 30 varausta täyteen ja siellä oli jo hyvät pohjat! Eli eipä ole paljon odotettavaa. Kovasti paljon näkyy olevan omakustanteita listalla, suurin osa runoja. Muutama romaanikin, joista pari varasin. Täytyy sitä kannattaa aina ihmisiä, joiden kirjat edes kuulostavat kiinnostavilta! Tänään on taas kyllä edessä täysi työpäivä, tiistait kun ovat vähän sellaisia. Mutta jos heti kirjaston auettua säntäisin sinne...

Kuinkas ollakaan, tuli taas eilen käväistyä Eestin Herkkusissa hakemassa suitsejuusto kunslauguga. Jostain syystä sekä Kummisetä että Belgarion ovat alkaneet vaatia siitä osaansa! Lisäksi ostin itselleni kirsikkarahkapatukoita ja kinuskia, pari kaalipiirakkaa ja aleksanteria, njamm. Kuka muuten kertoisi, miksi minuun on iskenyt hirveä makeanhimo??? Ei sitä ole ennen ollut! Lääkitys? Ruoka? Mikä? Tahtoisi tietää, en minä yleensä pidä muusta kuin suklaasta pari kertaa vuodessa. Olen kummastunut!

Josta onkin hyvä siirtyä muonapuoleen. Eli illalla vängersin taas kesäkurmitsa-porkkana-sipuli-tomaatti –kastiketta ja tagliatellea. Jössus, tässä muuten on ruoka, jota tulee suorastaan ahmittua. En tiedä, mikä ihme himo minulla tähänkin on, vai onko kyse vain mausteista (korianteri, tandoori, curry, valkosipuli, garam masala, sitruuna). Söin kaksi kissinkupillista ja lopuista tuli evästä täksi päiväksi. Tämä on minun herkkuani. Jostain syystä jopa Belgarion vieroksuu tätä. Näyttää erittäin pahalta, maistuu hyvältä ;D Ai niin, josta tulikin mieleen, että tofut on taas laitettava marinoitumaan illaksi! Uskaltaisikohan ryhtyä nyt niihin tofupiffeihin, mielessä se on kierrellyt jo pidempään, resettiä ei ole. 

Nyt yöllä ainakin ulkona vaikuttaa oikeasti syksyiseltä; tuulee, muutama sadepisara lävähtää ikkunaan, on erinomaisen pimeää. Jotkut muutkin jo/vielä valvovat – on ainakin kaltaistansa seuraa.

---------------------------------

Purrrrrrrve, kattiskat! Joo hei, mäkää goisinu yälä eikä toi mamikaa. Ja sitt se nippas mua pyllystä ku mä meinasin sen tyyny taa goisii, ja mä melkee-puretin sitä, en siis oikeest. Sitt mä menin sen koipisii, mutt se oli nii levotoine, ett ei siin voinu olla. Nii mäki aloin sitt märisee, ku mä huamasin, ett toi oli iha hereill. Heh, sain heekkui ja sillee. Koht vois ottaa kunnon muanaaki. Nyt mä goisin tässä pikkusoffan selkämyksell, mä viitti ees tsiigaa mitä muut se skrivailee. Tän mä sanelin jo aikaisemmi. Joo, ruakapolitiikka on taas omituist. Eile se teki jotai mättöö, joka haisu kyll hyväll, mutt ei siin ollu lihaa. Kyll mä sitä nualasin, mutt hirveest jotai pahoi maustepurveleit... aika miälenkiintost se kyll muute oli. Voiskoha sitä seuraava kerra pyytää ilma niit kaikkii maustei. Tarttee funtsii! Mutt nyt se saa kyll avata mull kunno ruakapussuka päiväeväkseks, nih kerta. Partsilkii mä oon goisinu, jos ei oo satanu. Mutt jos sataa tai tuulee, mä meen basee. Siäl on lämpöst ja rauhallist, kukaa ei häirii ja se on mun mesta. Mami ei eile jaksunu ees leikkii mun kaa, piti iha yksi heitellä hiiruloit. Ei paljo kyll muakaa huvituttanu. Oltii molemmat vähä plöts. Mentii sitt aikasi lötköttää taas. Ja mukamas goisii. No ei siit sitt mitää tullu. Onneks mull on koko päivä aikaa goisii ja miättii, mitä kliffaa mä järkkäisin tolle. Eile jo oksusin lattiall, just valitettavast lattiall, vaiks yritin matoll. Meill on nimittäi iha liika puhdas matto. Kyll mä kävin siin sen verta kiäriskelees, ett varpist siin on kaavoi. Mutt harmi, ku ne ei kunnoll näy, ku se on semmone kirjava. Lisää tarttee toimii, saadaa taas kunno karva- ja fläkki-installaatio aikaa, taitetta kissikoteihi, niinku. Ei oo taaskaa fotoi, tää on taas siältä!

Kliffaa päivää kaikill ja huamisee!

-------------------------------------

Vincent, kiltti, älä oksenna matolle, älä ainakaan keskelle, ethän?!

Päivän slogan: Kuuluukohan katkeruus myös kuolemansynteihin - olen katkera, kateellinen sekä taidan täyttää myös muut ehdot!

Päivän biisi: Electrical Storm

Luettua: No, Rankin-sessio jatkuu vielä. Nyt vuorossa Kuurupiilo, jossa Rebusin veli joutuu hankalaan tilanteeeseen, huumeita esiintyy, eräs käyttäjä kuolee (tai murhataan) ja komisariolla riittää taas töitä. Perus-Rankinia, suosittelen siis. Paljas poliitikko, tunnettu paikallispoliitikko jää kiinni bordelliratsiassa. Jostain syystä lehdet tiesivät asiasta jo etukäteen. Outoja murhiakin tapahtuu, saman poliitikon vaimo löytyy myös murhattuna. Kenestä tehdään syyllistä vai onko kyseessä outoja yhteensattumia – ei ainakaan Rebusin mielestä, joka taas pähkäilee omiaan esimiehissä välittämättä. Suosittelen taas!

Muuksi päivähuviksi suosittelen edelleen aivojen virkistämiseksi Kirjallisuus-Älypäätä! Tavoite päästä listalle joka päivä ,D Aamuaikaisin se on helppoa, myöhemmin ei.

                                            

                                               TIHKULUONTEISTA TIISTAITA!

WELHOTAR ON ELÄIN!

Siili

• Erinaceus europaeus
  
• Pituus: 20 - 30 cm, häntä 2 - 4 cm
  
• Paino: 300 - 1300 g
  
• Elinikä: 4 - 6 vuotta

Olet siili! Herätät muissa sympatioita, vaikka sinulla onkin joitain outoja tapoja. Viihdyt mieluiten yksin ja hemmottelet itseäsi hyvällä ruoalla.

Tarkkaavaiset siilit haistelevat ja kuuntelevat jatkuvasti ympäristöään. Piikkipallon ruokalistalle kuuluvat muun muassa etanat ja madot, mutta siili ei kuitenkaan tapa käärmeitä tai syö pikkulintujen munia niin usein, kuin mitä ennen on uskottu. Siilit saattavat öisin liikkua ruokaa etsiessään muutaman kymmenen hehtaarin alueella. Ruokaa santsataan erityisesti talven horrosta varten.

Siilien kosioretket alkavat viimeistään toukokuussa. Naaraan löydettyään tuhiseva urossiili saa suostutella sitä paritteluun pitkään, mutta lopulta sinnikäs yrittäminen palkitaan. Piikikkään lemmensession seurauksena siiliemo synnyttää 4 - 5 poikasta heinäpesään.

Siili on luonteeltaan yksineläjä, vaikka parikymmentäkin siiliä voi käydä samalla ihmisen laittamalla ruokakupilla. Siilillä on kuitenkin eräs omituinen tapa: se voi erittää suuren määrän sylkivaahtoa syötyään jotain ravinnoksi kelpaamatonta. Vaahdon siili levittää selkäpiikkiensä päälle kielensä avulla ja ruumistaan puistattamalla. Syytä käytökseen ei tiedetä.

Jos ei ole muuta tekemistä (kuten minulla ei nyt ole), testaa itsesi täällä! =D

                                                        

                                                   IHANAA OLLA ELÄIN!                            

PIMEÄÄ, SADE ROPISEE - ON ELOKUU =D

Ei kun Varastolle vaan – uusi viikko alkaa. Elokuu oikein ja kaikkea. Minä periaatteessa pidän elokuusta, jos kunnon syksy alkaisi. Sellainen kiva ja nätti syksy. Välttämättä siihen ei tarvitsisi liittyä työtä vaan runsaasti lomaa ja vaikka sienestystä. Eipä ole kumpaakaan tarjolla, pahus. Loma hoituu pitämällä pari lyhyempää päivää ja sienestys Eestin Herkkusissa ,D

Loputkin Varaston väestä palailee tällä viikolla lomilta, joten olemme täysvalmiudessa. Kesän aikana on myös kertynyt erinomaisen runsaasti käsiteltävää aineistoa. Ihan kiva, kaikki nimittäin päätyy lopulta pöydälleni – ainakin käväisemään. Toivottavasti naapuriosasto on saanut toimistoihmisensä takaisin, ettei tarvitse niitä enää avittaa. Ei pahalla, mutta mieluummin vain yhden osaston työt yhdelle ihmiselle... täällä kun nämä pari muuta toimistohenkilöä eivät tee tiettyjä hommia lainkaan. Eli se olen vain minä, Yksi ja Ainoa Welhotar, joka pelastaa maailman omin pienin pullein kätösin. 

Eilinen meni taas haahuillessa. Sen verran toki, että siivosin – oli ihan pakko. Imurikin oli täpötäynnä kissinkarvaa, Welhottaren hiuksia jne. Piti vaihtaa pussi siihenkin, onneksi vielä yksi löytyi. Sekin on asia, joka pitää taas muistaa. Oletteko huomanneet, että imurin pölypusseja on todella vaikea muistaa ostaa ajoissa? Joskus niitä käy jopa tyhjäämässä ja käyttää uudelleen, siis hätätilanteissa. No, sitten oli pakko näyttää kulkureiteille luuttua, kääntää yksi matto siistimpi puoli päällepäin (eikö joka paikassa tehdä näin?). Lisäksi huolehtia viherkasviviitakosta ja laatia eväkset. Olihan se niin rankka päivä, että joka välissä pyrin vetämään pitkät päikkärit. 

Illalla kettuunnuin nukkumattomuuteen viime aikoina ja järjestelin cocktailin, nukuin reilusti yli 9 h, välillä tosin heräillen muutamaksi minuutiksi jne. Mutta nukuinpas kuitenkin, ihan sen nukkuhiekkakaverin kiusaksi. Nyt onkin vähän parempi olo. Silmiä ei kirvele ja tuntuu niin normaalilta kuin Welhottaresta vain voi tuntua eli kipeältä ja väsyneeltä, ei kuitenkaan repo-sellaiselta! Iloisin mielin vaan odottelemaan taksoa, jonka koko viikon tilatuista kyydeistä tuli kolmen rivin vahvistus, prletto.

Viikon suunnitelmissa ei siis ole mitään ihmeellistä. Tänään odottelen, josko HelMet jo lopulta päivittäisi heinäkuussa tulleet uutuudet. Senkin siat ja saamattomat kirjastotätsyt, elokuu alkoi jo torstaina eikä päivitystä vain näy! Welhotar on kiroillut ja manannut asiaa. Ihan periaatteessa. Viikolla voisi käydä lähikirjastossa ja perjantaina on vielä roudauspäivä. Ensi viikolla siirrytään normiaikatauluun ei lauantaihin senkin osalta. Phuh – pääsee siitäkin ryysiksestä eroon!

Eli residenssissä ei mitään uutta, kissakin on käyttäytynyt, minä myös. En ole edes jutellut vieraiden miesten, saati sitten tuttujenkaan ihmisten kanssa. Olenpas minä kunnollinen ihminen *hyveellinen virn*.

--------------------------------

Purrrrmenta vaa, kavrut! Joo, me ollaa eile lötköilty ton mamin kaa. Aina ku se punki sänkyy lukee tai jotai, mä menin peräs, ett se paijattais ja sais öööö – nii, sen pusun! Ja onnistuha se, vaiks olin mä vähä sen kirjoje tiälä, mutt se teki aina piänell kissill tilaaa, mä mahdu sen viakkuu joka kerta. Ja sitt mä sain jotai uutta muanaa taas. Äske sain kalkonii ja napikoita, mun parhaat aaamuheekut. Niit mä ihan ootan jo valmiina toss joka aamu. Ettei vaa unohdu. Ei oo muute unohtunut yli kahtee vuatee. Hyvin koulutettu orja on jokaisen kissikodin kaunistus ja ylpeys *tsihih*. Sitt illall mä annoi semmose juaksunäytökse noitte mun leluje kaa – mami heitteli ja mä hyäkin ja juaksin. Nii kauan, ett mä väsyin ihan hirveest. Sitt mä taas söin vähä, ett jaksoi mennä goisii. Mutt hirveest mä juaksin ja hepuloin ja sillee – teki muute hurja hyvää kondiksell. Sitt mä oon ollut partsill, vaiks siäll ei ookkaa aurinkoist. Siäll on kuiteski kaikellaisii öttiäsii, joit voi mettästää. Ja sitt ne käy piäniks välipaloiks kans, niinku. Sitt mä vähä kävi haukkaas yhes Jukan poikasest, nii ni siit toi ei sitt tykänny, sano jo rumast. Ett ei sais syädä. Mutt ku mä en siis syä sen kissiruahoi kerta, mun tarttee sillo haukata välill Jukast ett masu pysyy kondikses. Kyll se sen tajuu, eiks? No joo, taas on must tommone tosi kummalline foto, mutt muutakaa ei taas oo. Pitäs lähettää toi jolleki opetuskoulutukseen kuvaamaa!

Kliffaa viiko alkuu ja huamisee.

---------------------------------

Vincent, sinutkin voisi lähettää jonnekin koulutukseen...

Päivän slogan: Jos puhelin ei soi, vika ei ole puhelimessa vaan sinussa!

Päivän biisi: 15 kesää

Luettua: Jerry Oppenheimer – Hiltonin suku Conradista Parisiin, hmph, juorukirja, ei oikeastaan mitään arvoa. Ainoa kiinnostava asia on brändäys, tuotteistus sekä ehkä Hiltonin hotellien historia. Muuten turhista turhin kotiin pitkiin aikoihin kannettu kirja. En suosittele kenellekään! Ian Rankin –sessio jatkuu, kun sopivasti palautuksista löytyi pino. Nyt luettuna Ristinolla, ensimmäinen suomennettu romaani. Edinburghissa murhataan nuoria tyttöjä ja kaupunki on paniikissa. Samalla Rebus itse saa outoja kirjeitä. Veljensä taas tekee outoja kauppoja. Kirja myös valaisee Rebusin taustaa kohtuuhyvin, joten tämä kannattaa Rankinin kavereiden lukea oikeastaan ensimmäisenä... Suosittelen hyvän rikoskirjallisuuden kavereille.

                                            

                                          UNOHDETAAN KOKO MAANANTAI?

SATEISTA SUNNUNTAIROPINAA JA PAINIJAISIA

Uaah, huomenta siis. Mietin tässä klo 3 alanko päivittää lokia, lueskelenko vai menenkö yrittämään uusiounia. Unet olivat taas erinomaisen mielenkiintoisia, se pari tuntia mikä meni. Minä sain sakkoja mm. lakkoon yllyttämisestä (oli kai yleislakon aika olevinaan) sekä toiseen kertaan illegaalista toiminnasta. Eipä unissa naurattanut, poliisit olivat törkeitä ja ikäviä ihmisiä! Tapasin myös monia vanhoja tuttuja unissani. Pitäisiköhän tehdä ihan yhteydenottokierros, en ole kuullut monestakaan kaverista mitään vuosiin... Ehkä siis painijaiset voisivat poikia jotakin hyvääkin? No juu, myönnetään, että nukuin eilen oikein jättipäikkärit, varmaan 3 h. Välillä nousin ja kävin tekemässä lohivoileivän, nukkuessa tulee joskus nälkä. Sen voimalla jaksoin vielä nukkua lisää!

Eilinen meni puuhastellessa ensin ruoka-asioiden kanssa. Belgarion sai erinomaisen lounaan! Kirsikka-suklaa –muffarit onnistuivat äärihyvin, parhaiten ikinä. Idea tuntuu olevan se, että suklaa on riittävän isoina paloina ja sitä vaniljasokeria lisätään kuitenkin, tavallista sokeria vähensin hiukkasen. Paistoin vain 7 min. Mmmm, herkkua. Suuren Muffinsinjaon tuloksena oli 4 minulle, loput Pojalle ,D Lohi oli erinomaista, savustettua ja kerrankin tuoretta eikä liian suolaista, oikeaa herkkua! Samoin salaatit olivat onnistuneita. Tässä nyt itselleni hehkutan, kun kerran viikossa syödään todella hyvin. Tänään teen taas perunasalaattia itselle täksi päiväksi ja huomisen evääksi. Uusien perunoiden lisäksi porkkanaa, purjoa, ihan vähäsen pienen pieniä sillipaloja, mausteita, kananhävytön keitettynä, kastikoidaan rahkalla, sinapilla, mausteilla, yrteillä – tulee muuten hyvää!

Jaa, jospa menisi peiton alle vähäksi aikaa. Vuodatus päivittyy... en minä tätä ehdi kuitenkaan saada julki. Ulkona sataa hissukseen ropisten, on oikein kotoisaa.

Hui kauhistus, painijainen vain paheni! Menin unessa exän luokse anelemaan lupaa tulla takaisin, vaikka siellä asui joku kottarainen – eikä se halunnut ja nöyryytti minua jossakin sukujuhlissa. Oli pakko ottaa rauhoike, kun heräsin ja itkin ääneen. Lisäksi olin auto-onnettomuudessa lähtiessäni! (Särkee, juilii, pakottaa!). Ei pidä mennä nukkumaan enää ikinä, ei ikinä. Ei tahdo katsella tuollaisia kotivideoita sentään, ei todellakaan. Yksityiskohdat olivat järisyttäviä, kuten joskus unissa tapaavat olla... kääääääk! Olen vieläkin ihan sekaisin.

No mutta, kaikki patjat huushollissa sekä talvimatot on pesty – kiitos ihanan poikani Belgarionin. Nyt ne ovat kuivaushuoneessa lepuuttamassa ja haetaan joko viikolla tai vasta perjantaina. Ei niitä oikein voi hakea noin vaan, ne pitää saman tien viedä paikalleen ja matot varastoon. Aapailen, mitä kissi tekisi puhtoisille patjoille, jos näkisi ne tuossa noin vain makoilemassa jossakin – ehhh. Kiva vaihtaa mattoja, vähän taas eri näköistä. Verhot pitäisi vaihtaa myös, itse en pysty. Prle, kun joka asiassa tarvitsee apuja. Tuokin jää taas Belgarionille, kun Kummisetäkään ei siihen kykene. Yritän kovasti, että Belgarion ei kyllästy avunpyyntöihini. Olen sanonut, että jos hänellä on jotakin menoa, ei tarvitse tulla. Kyllä minä jotenkin selviän. Etten olisi mikään pakottaja tai taakka ja velvollisuus hänelle, en haluaisi olla sitä kenellekään (no, Vuodatukselle olen varmasti taakka ,D).

Jahas se on söndaagi, tavallinen siivouspäivä, salaattia, kaffetta, lukemista ja sitten illemmalla pitkään lämpöiseen ruiskuun! Taidan ottaa kunnon kemiallisen uniannin iltasella, en minä jaksa tällaisia painijaisia, nämähän ovat aivan kamalia.

---------------------------------------

Purrrrrrrviska, kattendaalit! Mami on joo outo. Ekaks ei nuku pualee yähö ja sitt säntäilee ylös ja goisii takasi! Mäki sitt vähä säntäili sen mukan ja melkee heemostui siihenkii. Ku kissikää siin osaa ottaa sitt rauhass, ku pitää vahtii mamii ja goisii sen viakus. Sitt se märis ja itkutti viälä, munki teki jo pahaa. Mutt paijatti mua ja sano, ett ei mun syy. No ei tiäteskää! Mä mitää semmost tekis, ett mamill tulis noin paha olla, en varpisti. Vaiks mä oonki kuuli kissa ja vähä häijyki vissii joskus, nii en silti. Eile mä sain hurrrrrrrjan hyvää kurmeeheekkuu, ku noi söi sitä lohta. Mullaki oli lohta, mutt semmosess kultasess laatikoss *virn*. Mamin miälestki se tuaksu hyväll, mä ahmasin sen kaikki ja sitt viäl tavismuanaa. Toi jo sano, ett mä oon viikon aikan pyäristyny yhest kohtaa masust. Hui, mä haluun, ett mun sikspäkki on kondikses... Tarttee syödä kunnoll, siis tavismuanaa ja raksui ja paljo vodaa! Ja muistaa vetää hepuleit. Eilenki vedin kahet hepulit, ett Poika näki kui mä osaa juasta ja lujaa tääll sekasotkus. Sitä nauratti ihan hivveest. Sitt mä yhet hepulit vedin sillee, ett loikkasin Poja yli ja se pelästy ja kiljas *tsihih*. Se nimittäi lukitti just sillo >o< No nyt on must sitt foto, mami otti yälä pimees ku mä en nähny, ei tullu oikee hyvei. Mutt antaa olla tän kerra. Seuraavaks se voiski ottaa parempii vaihteeks, jos se joskus vaiks opeis.

Hei, kliffaa siivouspäivää, jos teilläki on semmone. Huamisee!

---------------------------------

Vincent, meillä pitäisi - siis nimenomaan pitäisi - olla siivouspäivä joka päivä!

Päivän slogan: Ei hätä ole tämän näköinen, se on sininen ja kantaa virkapukua sekä pamppua!

Päivän biisi: Nightmare

Luettua: Jodi Picoult – Yhdeksäntoista minuuttia. Mitähän tästä sanoisi... jos suodattaa osan jenkkihömpästä tarjolla on raaka tarina esikoulusta asti koulukiusatusta pojasta, joka päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Ajankohtaista siis, tällainen ampuminen koulussa. Kuka tai ketkä ovat syyllisiä, kuka lopulta ampui erään henkilön ja muuta selvitettävää riittää. Myös vanhempien syyllisyys, yhteisön paineet mm. on kuvattu hyvin. Ikävä kyllä mausteena on vähän liikaa asiaankuulumatonta koristelua. Silti tärkeähkö kirja, koulukiusatut voisivat saada tästä jotakin irti! En oikein osaa suositella, mutta jos aihe kiinnostaa... tämä epäröinti lähinnä tuon ylimääräisen kruusauksen takia! Ja uusintaluennassa Peter Robinson – Pinnalla ja kätköissä, sarjamurhaaja paljastuu, mutta todisteita kaivataan. Ruumiitakin löytyy liikaa ja Banksilla riittää työtä asian lopulliseksi selvittämiseksi. Loppupaljastus onkin karmea ja irvokas, suositan jännäreiden kavereille! Kirja kantaa ihan loppusivuille asti, hyvä saavutus. Ja sitten päivän floppi eli Virpi Hämeen-Anttila – Kolmastoista lapsi, älkää lukeko, pliiz. Luulin, että en ollut lukenut tätä, mutta olen kyllä. Pahimman laatuista jaarittelua, tekotaiteellisuutta, kvasipsykologiaa ja hässäkkää ilman riittäviä kykyjä, sorry. 

                                              

                                     SATEEN ROPINAN MAUSTAMAA PÄIVÄÄ!

WELHOTAR TUNNISTETTIIN BLOGGAAJAKSI MALMILLA =O

Muahaahhah, Welhotar on siis todella bongattu livenä erinäisten todisteiden perusteella Malmilla =O Olipa yllätys! Kiitosta vaan, P. kannustuksista ja kivoista sanoista – otahan toinenkin kuppi kaffetta. Niin, ilmeisesti hän tunnisti minut kaavalla W + Kummisetä + Minä Itte -> Polgara. Lisäksi hän kertoi, että aamu ei ala kunnolla ilman lokini lukemista. Olin häpnaadilla lyöty, eipä ole tällaistakaan tapahtunut – niin, että isot kiitokset Malmin torskalle ja nähdään taas =D

Varastolla eilen olikin taas pieni kiirus. Oman osaston hommat ja sitten naapuriosastolle pari iiiisoa pinoa papereita. Eli hommia riitti koko päiväksi, sopivasti. Nihkeä keli vallitsi sisälläkin, ilmastointikaan ei jaksanut enää toimia kunnolla. Ilman kosteus lienee ollut melkoinen. Ainut osasto, joka toimii täpöllä nytkin, olemme me! Muualla vielä lomaillaan ja velttoillaan, ne porsaat, fyi. Mutta tulee se totuus vielä heillekin eteen *ilkeää käkätystä*. Useammalta puolelta kyllä todettiin minun tekevän näitä muita hommia eli jos niissä tulee liika kiirus, apua on lupa ja velvollisuus pyytää. Hyvä se, että itse tarjoutuivat ja hyvä P-P, että tietää tilanteen. Toistaiseksi olen selvinnyt ihan omin voimin, ei tässä nyt vielä ihmeempiä. Ilmeisesti nuo pitkät lomat ja parin henkilön virkavapaat ovat sotkeneet tilannetta, vaikka järjestelyjen pitikin olla kunnossa (niin ja se yksi "sairasloma").

Hah – eilen aamutakso teki taas saman tempun eli jätti tulematta ja oli kuitannut minut ei-läsnäolevaksi. Soitin ja takso tuli hetikohta, hiljainen nuori kaveri korvat punaisina. Arvasin, että hän oli ollut se, joka kävi väärässä osoitteessa. Olin niin kettuuntunut, etten puhunut mitään. Jos olisin avannut suuni, sieltä olisi tullut yhtä ja toista, melkoisen rumaa tekstiä eli ohjasin hänet vain Varaston kupeeseen. Sitten menin heti tekemään valituksen HMPK:lle. Ja kas, parin tunnin päästä tuli itse tj:n vastaus: sama henkilö oli käynyt molempina päivinä naapuritalon sisäpihalla etsimässä. Pyytelemme anteeksi! Just joo, sehän onkin joko nro X tai nro Z. Ja kas kummaa, meidän talomme päädyssä lukee isolla nro Y ja sen lisäksi siinä on vielä ns. pihakartta, josta näkyy sisäpihan rappujen sijainti. Vain sokea kuljettaja voi olla huomaamatta sitä. Nro X:ssa on samanlainen, myös Z:ssa, mutta eri paikassa. Kyllä on uuslukutaidottomuus voimissaan. Huvitutti se vielä, että tuohon toiseen naapuriin on äärimmäisen paljon vaikeampi ajaa sisäpihalle kuin meille – siinäpähän on vääntänyt rattia ja survonut autoaan kasvuston läpi *tsihih*. Palatessa tulikin mukava normitakso ja olin kirjastolla 15 min sisällä – luksusta oikein.

Ei minun pitänyt kuin ottaa varatut kirjat, mutta kuinkas sitten kävikään. Muutama lukematon opus ja pari vanhaa uuslukukelpoista odotti minua hyllyssä, joten poistuin taas täyden kassillisen kanssa. Belgarionin näin vasta kirjastosta tultua, olin itse aikaisessa. Ostin putken kiskasta kesäkurmitsaa ja purjoa, tiedossa on viikottainen kesäkurmitsakastike, njam. Rismasta ja Liiteristä normiostokset. Sen verran ostin emmettä yli, että Belgarion saa tänään savulohta, uusia perunoita, kesävoita ja salaattia sekä jälkkäriksi kirsikka-suklaa –muffareita. Minä elelen näköjään taas vihanneksilla, tofulla ja soijalla eikä tee heikkoakaan. Belgarion vähän kiemurteli, mutta myönsi myös itse siirtyneensä tässä minun ohessani lähes kokonaan kasvissyöjäksi. Tipu käy vielä, samoin kalkoni ja fisu, nämäkin silloin tällöin. Ei punainen liha, ei possu, ei makkarat. Lisäksi hänkin on innostunut mausteista ja erilaisista kokeiluista, ostin nyt hänelle sitruunamehua (tuota, Poika marinoi tofua hiukka liiallisella etikkapanoksella viimeksi ,D) ja tänään tankkaan lisämausteilla. Hän sai jo osansa kunnollisesta currysta ja tandoorista. Itse hän on hankkinut garam masalaa ja kurkumaa sekä sambal oelekia. Hyvä Poika *taputtaa päähän*! 

Kissiä muistettiin kolmella laadulla oikeaa kissanruokaa. Sanoisinko, että karvatakamus oli hiukka yllättynyt saadessaan tavismuonaa heekkuviikon jälkeen. Ilme oli, hmm, erikoinen ;D Mutta näkyi sekin muona kelpaavan ja Vincent nukkui nassullani siihen asti kun itse heräsin. Heräsin vähän väliä koipikipuihin ja jomotukseen. Eilinen päivä oli töissä ja reissulla melko kävely- ja seisontapitoinen, eli siitähän se johtuu. Juilii niin, ettei saanut nukuttua. Osansa varmaan teki kunnon iltakaffet sekä sen jälkeen imaistu iltaeväs (vähäsen tagliatellea...). Odottelin koko illan kunnon ukkosta tulevaksi – eipäs vaan iskenyt kohdalle. Tätä Malmia kierreltiin ja kaarreltiin, vähän paukuteltiinkin ja yksi ryöpsähdys vettä tuli. Silti nytkin on nihkeä yökeli. Tulisipa kunnon ukonilma – freesaisi vähän. Näissä kuvissa parikin eri ukkosrintamaa yrittää päällemme, mutta päättivät taas kiertää (näitä nähtiin illan aikana neljä!).

-------------------------------------------

Purrrrrrrve, kavrut! Jeee, Poika ja Pojan Reppu tuli eile, mmmm. Ja mä sain montamontamonta puukkii ja pussukkaa ruakaa ja sitt semmose hiano piäne kurmeepuukin kans. Mami sano, ett mä saan syädä sen tänää, ku noiki heekuttelee, jesh. Nyt palvelu taas pelaa. Mutt on tiätteks kuuma, hikikii, kissilläkii. Eile toi yritti jyristä, mutt mä vaa lotkoti partsill, mä ilmoi pelkää. Mä oon eläny mettäs ja vapaan, mä tiädän kaikenlaisist keleist. Ei niit tartte pelätä. Ja sitt mull on toi mami, mä meninki sitt sen lähiviakkuu oikee koko yäks. Se heräs enne mua =O Jotai se taas märisi, ett koipisii sattuu eikä mun tarvii herää. Mutt mä halusi mun aamuheekut ja sillee, nii ni nousin sitt mäki ylös tsiigaa mitä tipahtaa mulle. Tipahtiha sitä, just sain napikoitaki. Tuntu kyll vähä hassult syädä puukkimuanaa, ku koko viikko oli iha semmosii erilaisii heekkui. Nyt on nii tavallist vaa. Mutt kai se on nii ku mami sano, ett ei ihan aina voi ollakaa heekkui. Kunha on syätävää. Ja oon mä syäny kummallisempaaki, sillo ku mä olin villin kissan. Ett ei mitää valittamist, niinku. Ja Poika tulee hei tänäänki, mä saan taas olla sen kans tosi pitkää, mmmm. Kiva, ja sitt lojuu viäl partsill ja kaikkee. Vaiks toi mami meinaa vissii jotai luuttuu taas tänää. En tajuu, aina se on siivottamass jotai. No, tota, tarttee sanoo, irtoo must viäl masukaavoi ja oonha mä vähä ykäilly – mutt hei, on mamiki sotannu, nih kerta. Ett siivotkoo nyt sitte! Mä en laita nyt fotoo, ku toss on jo toi kuvei mein partsilt. Toise kerran sitt, toi uhkaili taas, ett se ottaa must kuvei. Yrittäköö vaa, mä meen pakoo tai laitan silmät kii. Tai alan goisii!

Mutt hei, kaikill kavruill heekkupitost viikendii, pitäkää Ihmiset kuriss ja sillee. Huamisee.

-----------------------------------

Vincent, täällä on pakko siivota! Residenssi muistuttaa... vaikea sanoa mitä, mutta jotakin epämiellyttävää paikkaa kuitenkin.

Päivän slogan: Jos aina paistaisi aurinko, kaikki olisi aavikkoa!

Päivän biisi: Electrical Storm

Luettua: Taavi Soininvaara – Rikollisen kaunis, rikosnovelleja. Minä en erityisemmin ole pitänyt kirjailijan romaaneista, lukenut ne tietty kyllä. Mutta ylläri-ylläri, nämä novellit ovat paljon parempia! Pari jopa mielestäni hyvää. Sellaisia sopivan kieroja, yllättäviä ja koukuttavia. Kirjoittajalle terveiset, että minun mielestäni hän on novelleissa parhaimmillaan. Suosittelen, nämä ovat nopeita lukea vaikka reissussa. Maltillisista jännäreistä ja erikoisista, kieroista ja kelvottomista tapahtumista kiinnostuneille. No, on pari rimanalitustakin, eipä silti. Mutta noin perimmältään ihan hyvää kelpoista tekstiä, lisää, kiitos!

                                         

                                                NIHKEÄÄ LAUVANTAITA!

PUNGERRAN VARASTOLLE, JOS TAKSO NIIN SUO =E

Ja pah, nyt kemikaaliunikin toimi vain sen nelisen tuntia, kun nukuin edellisyön kunnolla! Että se siitäkin sitten, onneksi on perjantai. Tosin olen koko viikon elänyt jotenkin päivän edellä, eilenkin tuntui jo perjantailta ja työkaveri jo yritti vakuutellakin, että juu, on perjantai ,D En sentään uskonut. P-P voisi olla ihmeissään, jos en tänään ilmaantuisikaan töihin ja menisin sitten pokkana sunnuntaina kustannuspaikalle ihmetellen muiden puuttumista.

Töitä, töitä, töitä on riittänyt! Kuten arvelin, P-P on raivokiinnostunut omista ja muiden töistä ja ravailee ympäriinsä sekä huohottaa kaikkien niskaan. Porukka on hiukka kireänä... näin se raadanta alkaa. Itsellä piti tosi kiirusta eilisen päivän, tein omien hommien lisäksi taas naapuriosaston töitä. Siellä on vielä osa toimistorotista lomalla eikä tekijöitä löydy, no, minä siis avitan. Mainitsin tämän tietty P-P:lle, jolta asiaa ei oltu edes kysytty (siis lupaa palvelujeni käyttöön). Sanoin vain, että jos menee vielä kiiruisammaksi, teen omat pois ensin ja sitten naapurin kiireiset. Hän hyväksyi kiittäen priorisoinnin ja vakuutti taas plussattavansa minua, kun suhtaudun asiaan tuolla tavalla. Siis millä tavalla? Prle, minä olen tottunut siihen, että töitä tehdään ja naapuria avitetaan, kun tarve on – ja toisinpäin. Täällä kun ei kaikilla ole sama tyyli, ei todellakaan. Eräällä työkaverilla on ikävä tapa "sairastaa" sopivasti viikonlopun jommalla kummalla puolella. Kuten nytkin, tietääkseni asiaan on jo puututtu. Toisaalta, hittojako se minulle kuuluu, se kuuluu henkilöstö-hallintoon. Se vain sitten näkyy muiden töissä. Mikä minä olen puuttumaan ja juoruilemaan asiasta, mutta kun en korvianikaan voi sulkea, jos asiasta julkisesti puhutaan.

Olenhan jo aikaisemmin sanonut, että Kummisetään EI voi luottaa, ei todellakaan. Kissanruokatoimitusta ei ole tullut! Onneksi jömmasta löytyi jauhista, jota sulattelin eilen meille molemmille iltaruuaksi. Se ei olisi kelvannut enää tänään, joten avaan kohtapuoliin donaripurkin. Onneksi Vincent on tyytyväinen näihin appeisiin, ei minullakaan mitään niitä vastaan ole, jauhiksestahan tuli evästä Varastolle. Täytyy tänään ostaa kunnon jömma kissanruokaa. Kyllä sitä itse pärjää aina keksimällä jotakin, mutta kissa ei syö soijaa eikä tofua, ikävä kyllä. Soijaa täytyy vielä kokeilla joku kerta ,D

Ja eilen taas takso teki aamulla temput – oli kuulemma käynyt osoitteessa, mutta kukaan ei ollut paikalla! Kilin kellit! Minä ja kaksi naapurin leidiä seisoimme ulko-ovella puolisen tuntia, leidit odottamassa oven avaajaa (avaimet olivat jääneet sisään) ja minä taksoa odotellen. Jutusteltiin siinä näistä kuljetuksista, molemmat tunsivat systeemin. Toinen työnsä kautta, toinen äitinsä takia. No, sitten soittamaan HMPK:lle, josta tosiaan väitettiin takson käyneen. Olipas taas todistajat, että ei. No, normitakso tuli sitten puolen tunnin seisoskelun jälkeen. Että kututti, Varastolla kun oli se iso pino töitä odottamassa aamulla tekijäänsä ja olin sopinut, että tulen klo 7 paikkeilla... No, valitus lähti taas HMPK:lle, töitä ei kukaan ehtinyt kaivata ennen klo 9. Mutta edelleenkään en suostu muuttamaan kotoani sen takia, että joku tyhmä taksokuski ei löydä huolellisesti kehiteltyyn osoitteeseen ajo-ohjeiden kanssa, prletto! Paluu sujuikin äärihyvin, takso tuli heti tultuani ulos Varaston ovesta. Valitteli olevansa etuajassa ja minä olin iloisa. Kiva kaveri, jonka kanssa tuli jutusteltua niin sienestykset ja kalastukset kuin Helsingin liikenneongelmatkin.

Tänään minulla on taas Belgarionin kanssa rehvit kirjastolla, sitten kauppoihin ja kotiin. Lupasin iltapalan ja hyvät iltakaffet. Värväsin hänet myös jo huomiseksi mattopyykille (konehan sen hoitaa) luvaten hyvän lounaan, mahd. savukalaa tms. herkkuja erilaisine mättöineen. Hah – Poika lupasi ,D

---------------------------------

Purrrrrrrrvetsina, toverit kissinkat! Nyt on kuulkaas heekkui alkanu ilmestyy, joo, ei mitää kissimuanaa enää. Mami sais aina unohdella ne. Mä sain eile semmost ku oli kalkoni filee jauhist luamun, en tajuu mitä tarkottaa, paitsi toi kalkoni. Mutt jössus, ett se oli hyvää. Ja mä sain sitä oikeeeeen ison biitin, nii ett masu oli täynä koko ilta. Jakson vaa köllötellä ensi mami viakus ja sitt viäl ilta-aurinkos tual partsill. Ja nyt aamull se lupas mulle koko donaripuuki! Aatelkaa, siis ei vois paremmi olla. No, kyll mä snaijaa, ett tää on vaa semmone yks kerta. Mutt tylsää tän jälkee tottuu johku puukkimuanaa. Mami kerto, ett joku leidi sen töiss ostaa sen kissoill (niit on kaks) joka päivä jauhettuu paistii =O Mami meinas saata hepulit, niin kyll mäki! Hirvee palvelu, mutt ne on kai semmosii aika vanhoi kissinkoi, ett kai sen ymmärtää. Mä vaa luulen, ett tulee hirvee lasti tavismuanaa... mamiih – tua ny jotai heekkuu kuiteski, sillee lohturuuaks, jooko?! Joo, se lupas, pussei ainaski ja napikoit. Kilti mami se on kuiteski. Ja hei, Poikaki ja Pojan Reppu tulee tänää käymää. Kliffa päivä vissii tuloss, paitti ett nyt on vähä nihkee olo tääll. Ulkonki on, yhtää ei tuule eikä aurinkokaa viälä näy. Omituist, ei enää mun miälest oo yä. Kelloki on vaiks mitä ja me ollaa oltu jo hereilkii aika pitkää. Ai nii, tsiigatkaa hei, mä en tajuu kui tommone kissi voi olla kadonnu joltai – toi sopis meill mamin kavruks *tsihihh*! Juu, ei taaskaa fotoo musta, mutt tääki kuva on siält, mist eilinenki.

Kliffaa viikendii hei kaikill Lokistania kissinkoil. Huamisee!

-------------------------------

Vincent, senkin herkkutakamus, voisin kuvitella sinun syövän vaikka rautalankaa jauhettuna.

Päivän slogan: Tänään voisi olla vaikka "Ole kiltti Pomolle"-päivä, mutta miten siihen muka voisi reagoida?

Päivän biisi: More Trouble Every Day

Luettua: Ian Rankin –sessio jatkuu, tällä kertaa uudestaan luettavana Pakkosiirtoja. Pormestarin tytär katoaa, kaksi nuorta kaahaa autolla ja tekee itsarin. Valtuutettu tuhoaa asiakirjoja ja politiikassa tapahtuu. Kaikki liittyy kaikkeen sekä etenkin rahaan ja kunnallispolitiikkaan. Rebus joutuu selvittelemään kaiken alkulähteitä – joka löytyykin varsin korkealta. Erinomaista Rankinia, suositan siis! Sinistä ja mustaa, Rebus jahtaa 60-luvun sarjamurhaajan matkijaa, joutuu perehtymään öljynporaukseen. Lisäksi erinäisistä syistä Rebusin omakin menneisyys johtaa tutkintaan ja toimintaa tarkastellaan vimpan päälle. Vielä parempi kuin em. opus eli Welhotar suosittaa. Ja sitten tiiliskivi, jota en pystynyt lukemaan kerralla. Piti säädellä hiukan, ihan sisällön takia. Tim Weiner – CIA, Yhdysvaltain keskus-tiedustelupalvelun historia. Hiukka raskasta luettavaa välillä, mutta kiintoisaa - paljon kunnolla tössittyjä juttuja. Paljon uutta tietoa. Suosittelen niille, jotka jaksavat kahlata lävitse. Mukana on jonkin verran epäolennaistakin, joten lukeminen käy melkein työstä *virnuilee ja heiluttaa Pojille*. 

                                         

                                                 NIHKEÄÄ PERJANTAITA!