Muahahah, huijasin sitä kurjaa nukkuhiekkakaveria. Heräsin 4.5 h unien jälkeen. Ruokin kissin heekuilla ja tekaisin aamukaffet. Ja painuin suoraan sänkyyn vielä tunniksi eli nukuin melkein tunnin lisää *hekottelee*, kukaan ei huomannut mitään! Sainpas vähän lisää unta, eilinen olikin aika karmeaa. Nukutti melkein koko päivän. Piti käydä sitten päivällä kirjastossa sen myrskyn keskellä, että vähän pirkistyi – juu, auttoihan se vähäksi aikaa, toki. Loppupäivän hereilläolosta vastasi reilu työtarjonta.
Varastolla on taas odottamassa peukalonhangallinen papereita ja naapuriosaston kiireelliset. Juu, ziitosta vaan. Minä tiedän, mitä teen tänä aamuna (hyvä leffan jatko-osan nimi, eikö?). Eli töitä! Ja varmasti joku on sinne vielä klo 15 jälkeen tuonut jotakin kivaa... eilen oli erinäisiä miittejä ja kuppikuntia siellä sun täällä koolla koko päivän ajan ja tuotokset on taatusti saatettu minun ilokseni paperille. No, eipä tarvitse valitella töiden puutetta. Ainoa pikku ongelma on jonkinlainen vatsapöpön poikanen, mrrrrrrr. En minä tiedä, mistä se olisi voinut tulla – ei yhtään mistään? Taksokuskilta tai työkavereilta korkeintaan. Tai tarttunut netistä *tsihih*. No juu, ei ole varaa naureskella, tilanne on hiinä-ja-hiinä mikä olo oikein on. Arabia on onneksi lähellä myös Varastolla... Jos menee sinne ison valkoisen puhelimen puolelle, on pakko pysyä kotona. Toivottavasti nyt ei kuitenkaan. Onhan minulla nuita myrkkyjä eri tilanteisiin, yksi niistä voisi auttaa jopa tähän!
Niin, kirjastosta. Hah, sain pari varauksessa ollutta opusta suoraan hyllystä. Hyvä minä, taas säästin 1.50 juuroa. Jotka sitten laitoin tuhluuseen eli lisäsin kolme varausta taas lisää, ehh. Mutta listat täytyy pitää täysinä, sehän tässä on periaate. Kaupunginkirjaston keskustelupalstalla minulle sanottiin, että minun pitäisi olla kiltimpi, kun arvostelin tuota uutuuksien uusintapainoksien luetteloimista... Prletto, miksi? Jos uutuudet eivät ole uutuuksia vaan sekalainen luettelo tulleita kirjoja, mitä virkaa sillä sitten on olleskaan. Ja että kirjastotätsyillä on muutakin tekemistä. On toki, tosin olisi joskus kiva tietää mitä? Kaveri on kirjastossa töissä eikä kovin huolehdi kiireistä. Niin ja kerroinhan tästä eräästä asiakkaasta, joka jouduttuaan työllistettynä kirjastoon haki heti burn out –lomaa, koska siellä oli niiiiiin kamalaa ja hiljaista *virn*. Kertokaa oi minulle, mikä tässä on niin vaikeaa. Jos minä saisin ne ”uutuuskirjat”, tekisin mieluusti luettelon niistä ihan huvikseni! Ilman palkkaa jopa, jos saisin ne saman tien lainaan. Tarjoudun tässä välittömästi palvelukseen siis, olkaapa hyvä.Heh, minulla on huomenna rehvit työkaverin kanssa. Siis naispuolisen. Menemme Eestin Herkkusiin yhdessä ostoksille ,D Hän innostui kovasti, mutta tarvitsee kuulema opastusta. No, toki lupasin. Ja kun vielä hlöstöpäällikkö oli käynyt siellä täydentämässä mökkiruokavarastoa ja kehui tarjontaa, jo alkoi kelvata muillekin. Kaikki kun eivät ole edes tienneet puodin olemassaoloa. Eli taas joudun käymään Herkkusissa, säästäkääs niitä rahkapatukoita, kiitos! Niin ja voisin minä jonkun kaalipiiraankin ottaa mukaani...
Josta oikein lujaa aasinsiltaa eiliseen ruokaan. Juu, tein tofupiffejä. Marinoin niitä ensin aamusta iltapäivään. Sitten kieräyttelin ja pyöräyttelin niitä seesaminsiemenissä (Herkkusissa 50 c/100 g) ja paistoin. Hups, en muistanut, että nuo siemenet kärähtävät nopsasti. Eli pari piffiä kärtsähti reunasta, ei haita. Maku ON hyvä, siemenet tekevät kivaa lisäpotkua. Wokkasin vielä vihanneksia kaveriksi ja keittelin tattaria. Evästä kahdeksi päiväksi – hyvää! Seuraavan kerran pitää laittaa enemmän öljyä paistovaiheessa ja vahtia piffejä tarkemmin, ei muuta. Minä kun olen vähän huono käyttämään öljyä, laitoin vain tilkkasen ja selkeästi se olisi vaatinut reilumpaa kättä. Eli tofu oli Vii Voanin normitofua, josta irtosi kuusi reilua piffiä, jotka täyttivät ison paistinpannun kokonaan. Marinadissa oli herkkarisoijaa, tandooria, currya, garam masalaa, sambal oelekia. Loput marinadista kippasin wokkiin nesteeksi. Mitään ei siis mennyt hukkaan vaan suoraan Welhottaren suuhun. Eikä lisämausteita oikeastaan kaipaillut mihinkään. Eipä tarvitse tänään ainakaan ajatellakaan ruoka-asioita.
Ja sitten taas ja kerran: onnistuin eilen sammuttamaan keittiön lampun! Lamppu vaihdettiin ihan vähän aikaa sitten. Nyt olen varma, että minulla on joitain outoja kykyjä *nauraa maanisesti*. Paha vaan, että en pääse itse vaihtamaan sitä valoa, joten pitää odotella Belgarionin käyntiä.
--------------------------------------------
Purrrrrrve, kavrut! Tääll hei ei kans sitt tapahdu viikoll yhtää mitää. Onneks eile sentäs toi mami tajus antaa välill pussiheekkumuanaa. Mutt tiätteks mitä – se sekotti sen toisee muanaa =O Outo ihminen, halus ett mä syän kaikki mun ruuat. No, kyll mä sitt päivän mittaa ne söinki, kaikki, ku kerta oli nälkä. Sen verta tuuli eile, ett oikee voinu partsill olla. Goisin sitt basess ja leikin mun mylpyröill, onnistun kerään niit aikastas monta pöydän alle! Mami uskonu silmiää, niit löyty ainaski neljä. On niit enemmänki, mutt sitt en enää jaksunu. Ja ku mami tuli, se väsäs taas kaikkee, mutt ei kissill mitää vaiks haisuki sillee heekuill. Tylsää! Mä sain äske kuitenki kalkonii ja napikoit, ett se puali on kondikses. Ja illall se paijatteli ja pusutteli mua. Sitt se joteski nukku kyll sillee, ett mun piti mennä sen selkäpuolell goisii. Sen kättä särki, ett se väsäs jotai ihme tyynypeittoviritykse itellee. Ett tänne ei oikeestaa kuulu mitää uutta. Tänää nukuttaa, mä taidan taas goisii koko päivä. Ja mouruu jotai hyvää muanaa, mamiiiih! Höh, se lupas laittaa uutta puukkimuanaa. No, kai seki sitt käy. Tommose foto mä löysin. Mami puhuu taas jotai uusist kirjahyllyist, mutt täss onki kissihylly! Must ei nyt oo saanu taas kuvei, mä hepuloin heti, ku mä kuulen kaameran äänen *tsihih*.
Kliffaa keskimmäist viiko päivää ja huamisee!
---------------------------------------
Vincent, epäilen, että sinä et päivisin muutenkaan tee muuta kuin nukut, syöt ja meditoit...Päivän slogan: Aikuiset ovat ihmisiä, joiden pituuskasvu on loppunut – nyt he kasvavat vain leveyttä!
Päivän biisi: Georgia On My Mind
Luettua: Sophie Kinsella – Himoshoppaajan vauva, just joo. Tätä varsinaista höpö-diipadaapa-hömppää pahimmoillaan. Niin pahaa, että tämä jo hekotuttaa lievästi. Eli sopii luettavaksi ruuanlaiton ja kissan ruokimmisen välissä ja vessalukemisena. En suosittele kuin hömppäfaneille, mutta kelpasi minulle lieväksi hekotuksen aiheeksi myös taksomatkalle. Tiina Kallionpää – Lady Day, murha jazzlaulukilpailuissa. Ei niin paha kuin pelkäsin. Simppelin sopiva juoni ja ratkaisu eli kevyt dekkari, ei pahimmasta päästä kotomaisista ollenkas. Erikoisuutena kirjan etukannessa tarjotaan hankittavaksi kirjailijan itse laulamaa soundtrackia kirjassa nimeltä mainituista jazzballadeista – ei kehno idea. Toivon menestystä! Kirjaa suositan kotomaisen dekkarin kavereille, kannattaa tutustua... paljon kehnompiakin on julkistettu.
KELPOISAA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti