PIMEÄÄ, SADE ROPISEE - ON ELOKUU =D

Ei kun Varastolle vaan – uusi viikko alkaa. Elokuu oikein ja kaikkea. Minä periaatteessa pidän elokuusta, jos kunnon syksy alkaisi. Sellainen kiva ja nätti syksy. Välttämättä siihen ei tarvitsisi liittyä työtä vaan runsaasti lomaa ja vaikka sienestystä. Eipä ole kumpaakaan tarjolla, pahus. Loma hoituu pitämällä pari lyhyempää päivää ja sienestys Eestin Herkkusissa ,D

Loputkin Varaston väestä palailee tällä viikolla lomilta, joten olemme täysvalmiudessa. Kesän aikana on myös kertynyt erinomaisen runsaasti käsiteltävää aineistoa. Ihan kiva, kaikki nimittäin päätyy lopulta pöydälleni – ainakin käväisemään. Toivottavasti naapuriosasto on saanut toimistoihmisensä takaisin, ettei tarvitse niitä enää avittaa. Ei pahalla, mutta mieluummin vain yhden osaston työt yhdelle ihmiselle... täällä kun nämä pari muuta toimistohenkilöä eivät tee tiettyjä hommia lainkaan. Eli se olen vain minä, Yksi ja Ainoa Welhotar, joka pelastaa maailman omin pienin pullein kätösin. 

Eilinen meni taas haahuillessa. Sen verran toki, että siivosin – oli ihan pakko. Imurikin oli täpötäynnä kissinkarvaa, Welhottaren hiuksia jne. Piti vaihtaa pussi siihenkin, onneksi vielä yksi löytyi. Sekin on asia, joka pitää taas muistaa. Oletteko huomanneet, että imurin pölypusseja on todella vaikea muistaa ostaa ajoissa? Joskus niitä käy jopa tyhjäämässä ja käyttää uudelleen, siis hätätilanteissa. No, sitten oli pakko näyttää kulkureiteille luuttua, kääntää yksi matto siistimpi puoli päällepäin (eikö joka paikassa tehdä näin?). Lisäksi huolehtia viherkasviviitakosta ja laatia eväkset. Olihan se niin rankka päivä, että joka välissä pyrin vetämään pitkät päikkärit. 

Illalla kettuunnuin nukkumattomuuteen viime aikoina ja järjestelin cocktailin, nukuin reilusti yli 9 h, välillä tosin heräillen muutamaksi minuutiksi jne. Mutta nukuinpas kuitenkin, ihan sen nukkuhiekkakaverin kiusaksi. Nyt onkin vähän parempi olo. Silmiä ei kirvele ja tuntuu niin normaalilta kuin Welhottaresta vain voi tuntua eli kipeältä ja väsyneeltä, ei kuitenkaan repo-sellaiselta! Iloisin mielin vaan odottelemaan taksoa, jonka koko viikon tilatuista kyydeistä tuli kolmen rivin vahvistus, prletto.

Viikon suunnitelmissa ei siis ole mitään ihmeellistä. Tänään odottelen, josko HelMet jo lopulta päivittäisi heinäkuussa tulleet uutuudet. Senkin siat ja saamattomat kirjastotätsyt, elokuu alkoi jo torstaina eikä päivitystä vain näy! Welhotar on kiroillut ja manannut asiaa. Ihan periaatteessa. Viikolla voisi käydä lähikirjastossa ja perjantaina on vielä roudauspäivä. Ensi viikolla siirrytään normiaikatauluun ei lauantaihin senkin osalta. Phuh – pääsee siitäkin ryysiksestä eroon!

Eli residenssissä ei mitään uutta, kissakin on käyttäytynyt, minä myös. En ole edes jutellut vieraiden miesten, saati sitten tuttujenkaan ihmisten kanssa. Olenpas minä kunnollinen ihminen *hyveellinen virn*.

--------------------------------

Purrrrmenta vaa, kavrut! Joo, me ollaa eile lötköilty ton mamin kaa. Aina ku se punki sänkyy lukee tai jotai, mä menin peräs, ett se paijattais ja sais öööö – nii, sen pusun! Ja onnistuha se, vaiks olin mä vähä sen kirjoje tiälä, mutt se teki aina piänell kissill tilaaa, mä mahdu sen viakkuu joka kerta. Ja sitt mä sain jotai uutta muanaa taas. Äske sain kalkonii ja napikoita, mun parhaat aaamuheekut. Niit mä ihan ootan jo valmiina toss joka aamu. Ettei vaa unohdu. Ei oo muute unohtunut yli kahtee vuatee. Hyvin koulutettu orja on jokaisen kissikodin kaunistus ja ylpeys *tsihih*. Sitt illall mä annoi semmose juaksunäytökse noitte mun leluje kaa – mami heitteli ja mä hyäkin ja juaksin. Nii kauan, ett mä väsyin ihan hirveest. Sitt mä taas söin vähä, ett jaksoi mennä goisii. Mutt hirveest mä juaksin ja hepuloin ja sillee – teki muute hurja hyvää kondiksell. Sitt mä oon ollut partsill, vaiks siäll ei ookkaa aurinkoist. Siäll on kuiteski kaikellaisii öttiäsii, joit voi mettästää. Ja sitt ne käy piäniks välipaloiks kans, niinku. Sitt mä vähä kävi haukkaas yhes Jukan poikasest, nii ni siit toi ei sitt tykänny, sano jo rumast. Ett ei sais syädä. Mutt ku mä en siis syä sen kissiruahoi kerta, mun tarttee sillo haukata välill Jukast ett masu pysyy kondikses. Kyll se sen tajuu, eiks? No joo, taas on must tommone tosi kummalline foto, mutt muutakaa ei taas oo. Pitäs lähettää toi jolleki opetuskoulutukseen kuvaamaa!

Kliffaa viiko alkuu ja huamisee.

---------------------------------

Vincent, sinutkin voisi lähettää jonnekin koulutukseen...

Päivän slogan: Jos puhelin ei soi, vika ei ole puhelimessa vaan sinussa!

Päivän biisi: 15 kesää

Luettua: Jerry Oppenheimer – Hiltonin suku Conradista Parisiin, hmph, juorukirja, ei oikeastaan mitään arvoa. Ainoa kiinnostava asia on brändäys, tuotteistus sekä ehkä Hiltonin hotellien historia. Muuten turhista turhin kotiin pitkiin aikoihin kannettu kirja. En suosittele kenellekään! Ian Rankin –sessio jatkuu, kun sopivasti palautuksista löytyi pino. Nyt luettuna Ristinolla, ensimmäinen suomennettu romaani. Edinburghissa murhataan nuoria tyttöjä ja kaupunki on paniikissa. Samalla Rebus itse saa outoja kirjeitä. Veljensä taas tekee outoja kauppoja. Kirja myös valaisee Rebusin taustaa kohtuuhyvin, joten tämä kannattaa Rankinin kavereiden lukea oikeastaan ensimmäisenä... Suosittelen hyvän rikoskirjallisuuden kavereille.

                                            

                                          UNOHDETAAN KOKO MAANANTAI?