ANTAA SATAA VAAN - SIENET TYKKÄÄVÄT *tsihihih*

Ei aamua ilman valitusta, sorry vaan! Tavanomaisen huonosti tuli nukuttua, mutta sen lisäksi heräsin puoliltaöin järjettömään oikean olkapään särkyyn. Särky muhi niin pahasti, että piti ihan hakea tuhti kipumömelö avittamaan. Sain nukuttua melkein klo 3 asti. Nyt on pahin kipu poissa, otin vielä normimömelöt päälle. Toivottavasti en ala sekoilla Varastolla (siis normaalia pahemmin)! Töitä nimittäin riittää nyt ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Kunnolla ehdi edes hankkiutua Kirjallisuus-Älypään listoille, lukea päivitettyjä lokeja ja lehtien selaaminenkin on hyvin nopeaa. Hmph! Onneksi eilenkin Joku Muu oli mokannut – en siis minä – ja jouduin korjailemaan erään jutun faktoja jälkikäteen.

Kävin ruokiksella lähikirjastossa, jossa ei ollut mitään erityistä tarjolla. Jokusen uusioluentaan joutuvan opuksen otin mukaani, taas dekkareita. Niitä on niin helppo ja joudukas lukea, sopivat myös taksoa odotellessa ja taksossa luettavaksi. En minä jaksa katsella samoja maisemia loputtomiin, olen aina pystynyt lukemaan autossa ja niin teen nytkin. Tuo odottelu on muutoin niin puuduttavaa touhua. Ahhh, syksyn uutuuksia tässä nyt vain odotellaan. Niistä on aika hyvä listaus HS:ssa täällä. Ikävä kyllä, se ei ole läheskään täydellinen ja suurin osa ehtii kirjastoihin vasta joskus ennen joulua. Odottavan aika on pitkä ja tylsä. 

Hörhö kävi eilen tuomassa yhden jutun tänne kaverinsa kanssa. Kaveri ei ole ennen meillä käynytkään ja katseli kummissaan kirjahyllyjä. Totesi sitten vaan, tyypilliseen amatöörin tapaan, että olenko lukenut ne kaikki. Irvistin ja esittelin kirjaston kirjat –pinon, jossa on viikon luettavat. Kaveri meni aika hiljaiseksi. Hän lienee myös niitä, jotka ovat elämänsä aikana lukeneet kirjan! En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Toisaalta, hörhöillä on muutakin tekemistä kuin lukeminen, jo pelkkä eläminen vie heidän energiansa lähes täysin. Kaikkea ei voi siis pyytää tai vaatia...

Jahas, tänään pitäisi väkertää illalla jotakin muonaa soijasuikuloista. Jos joku tietää oikein hyvän (ja mieluusti helpon ja nopean) resetin, voisi vinksuttaa kommenteissa tai laittaa linkin. Muuten tulee vain tavallista soijapataa tomaatissa. Se on niin tavanomaista, että vaihtelu olisi paikallaan! Roudauspäiväkin on siirtynyt launtaiksi, joten eväät alkavat nyt jo olla aika epatossa kunnossa. Kuiva-aineita löytyy, mutta jääkaapissa ei ole paljoakaan tavaraa. Enimmäkseen mausteita, rahkaa ja juustoa sekä vihanneslaatikossa paprikaa, sipulia, purjoa, porganaa yms. Että näillä pitäisi pärjätä loppuviikko... Täytynee taas käydä Herkkusissa vähän katsastamassa, josko siellä olisi jotakin kivaa!

----------------------------------

Purrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, ulkon sataa iha hirveest, kauhee ropina. Ei voi olla partsilkaa. Siis ei siälä kastu, mutt on kosteet ja tuukki menee sekasi kuiteski. Oon sitt sisäll. Mami just anto mulle kalkonii ja maitonapikat. Nyt mä venaan, ett sais päivämuanaaki. En saanu sitt eile enää donarii, se loppu joteski turhan äkkii. Mä tiän, ett sitä on jömmas, mutt mull ei anneta, hmph! Vaiks oon ollut kilti, eile en ees oksunu mihkää ja nukuinkii mamin kaa. Ainaski vähä aikaa. Sitt tuli kuuma ja toi alko vikistä jotai ja ponppi taas ylhääll. Mä siirryn sillon pois. Ei siin voinu rauhass enää olla, kumma otus toi mami. Pysyis seki vaa himass iha rauhass eikä säntäiliss aina jonnekkii. Joo-joo, mä tiän, ett se menee tianaa meill ruakarahaa, mutt silti. Mä äsken leikin napikoide kaa, tökin tassull vauhtii ja sitt hyäkin kiinni. Muute ei jaksu leikkii. Hirmu kuumaa tääll on ollut, mutt nyt tosissaa tulee vodaa iha hivveest! En laittas mamii tonne. Se voi kyll loppuu, ennenku toi lähtee. Taaskaa fotoi, onneks. Mä en taho must mitää nukkukuvii tonne enää. Eilises kuvass mä olin iha pöllähtänee ja tyhmän näköne! En tykkää, en mä oo tyhmä... kerta nih! Muute oon ollu kilti, oikee tosissaa. Mitä nyt tarkastan välill ton jääkkärin, jos mami ottaa siält jotaki. Tarkastan mä sen välill muutenki, meen siihe etee istuu ja vonkaa nii pitkäks aikaa, ett toi avaa sen. Mä vaan haluun näkee, onks ilmestyny jotai uutta tai onks toi syäny mun muanat! Siitkää aina tiädä, ku se kans vetää kaikki nassuu mitä näkee, hei, ihan tosi. Mättää vaa, tiätteks... On siin mull kans mami! Vaiks tua se hyvii ruakii ja semmost... mmm, mun mami.... Tämmöse foto mä löysi, kai se tähä kelpaa!

Sadepäivää kaikill – hualehtikaa tein tuukeist, jooko? Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, minä tiedän, että sinä olet huolehtivainen myös kanssakissoistasi *virn*.

Päivän slogan: Aloittelevalle sienestäjälle; opettele nyt syksyn tullessa tuntemaan myrkkysienet. Syö vain sieniä, jotka tunnet!

Päivän biisi: Pieniä sieviä sieniä

Luettua: James Patterson ja Maxine Paetro – Heinäkuun neljäs. Taattua Pattersonia eli hyvinkin luettavaa rikos- ja poliisitarinaa. Tämä sijoittuu Naisten murhakerho –sarjaan, kaikki voi lukea yksittäinkin, siis ei mikään jatkosarja. Tässä naispoliisi joutuu oikeuteen syytteeseen ammuttuaan itsepuolustukseksi kahta lasta, jotka eivät suinkaan olleet niin viattomia kuin puolustus väittää. Samaan aikaan joukkomurhaaja toimii lähistöllä ja tahti tihenee. Virantoimituksesta pidätettynä leidi alkaa ratkoa tätä murhasarjaa – ratkaisu on lähellä ja yllättävä! Welhotar suosittelee, hyvin kirjoitettu, selkeä ja yllättävä opus. Ilona Karjalainen – Takaikkuna, Sirja on erilainen, suurperheen lapsi kaukana maalla. Sirjaa pidetään tyhmänä, hulluna ja kykenemättömänä mihinkään. Lopulta kotisisar ottaa nuoren hetkeksi hoiviinsa, Sirja pääsee lääkäriin ja takaisin kotiin pyörätuolin kanssa. Elämä vähän kirkastuu sairaalassaolon aikana. Tyttö on kuitenkin kasvanut naiseksi ja isäkin tämän huomaa – ja alkaa Sirjan elämän vihoviimeinen kausi, isän hyväksikäyttämänä. Tästäkin hän pelastuu muiden avulla ja pääsee lopulta elämään omaa elämäänsä, menestyy, saa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä. Aivan luettava pienoisromaani, joka kuvaa menneiden vuosien suhtautumista CP-vammaisiin. Uskoisin tilanteen nyt olevan jo toisin. Suosittelen, vaikka kaunista tästä kirjasta ei saa – elämä on rumaa, mutta toivoa on. Kirsti Ellilä – Outoa rakkautta, tästä Welhotar piti ja kovasti. Huomasin lukeneeni pari novellia jo aikaisemminkin, ei haita, silti erinomaisen häröä kerrontaa. Ei siis mitään romanttista hömppää, kuten voisi arvella. Pyrskähtelin ääneen, sen verran hekotutti jokunen tilanne. Erinomaisia koukkuja! Ja se rakkaus, se saa todella outoja olomuotoja. *leveä virn*.  Itse pidin parhaimpana "Leikkiä vain" –novellia, mutta kyllä muutkin ovat aivan kohdallansa. Ehdottomasti luettava ja nautittava, mielellään kerta-annoksena jonakin pimeänä syysiltana! Lisäksi tahtoo tämän omaan hyllyynsä. Muistakaa lukea myös esipuhe, siinä vähän taustoitusta... Kirsti muuten vaikuttaa myös Lokistaniassa, käykää lukemassa (ja muistakaa hankkia myös kirja!). Welhotar suosittaa viime viikkojen parhaimpana antina.

                                         

                                                 KOSTEAA KESKIVIIKKOA!

OUTOJA PÄIVIÄ, OUTOJA ÖITÄ

Alkoipa työviikko kälyisesti – siis todella töiden merkeissä. Kiireisiä juttuja, jotka poikivat tekemistä meikäläiselle ihan iltapäivään asti. Höh ja ikävää, ei ehtinyt kunnolla keskittyä edes lokeihin ja lehtien lukemiseen netissä. Sen nyt pitäisi sisältyä jo työsopimukseenkin! Toisaalta, päivä kuluu nopeaan ja minäkin tunnen itseni tarpeelliseksi ja melkein ihmiseksi, ajatelkaa.... Muutenkin Varastolla tilanne elää, useampiakin on lähdössä kuka mihinkin ja sijaisuuksia tulossa auki – tod.näk. ei sellaisia, joihin minä olisin sopiva. Ikävä kyllä. Toisaalta, jos vain hiljaa linnoittaudun työhuoneeseen ja teen vänisemättä työni, on ehkä mahdollisesti jatkojakin tarjolla. Nyt on jo elokuu, kohta täytyy oikeasti alkaa miettiä mitä tehdä vuoden vaihteessa! Minulla on PTS tietysti valmiina – ai ette usko vai, no ei kyllä ole. Kunhan selviän päivä kerrallaan tästäkin.

Kelien puolesta eilinen oli outo päivä. Työkaveri tuli iltapäivällä kysymään, onko minullakin huono olo ja hiki vai onko hän itse tulossa kipeäksi. Myönsin, että hiki on ja ilman kosteus lienee huipussa. Molemmat huokaisimme helpotuksesta – ei siis vielä kuumia aaltoja ,D Kumma juttu, yleensä tuolla ilmastointi pelaa, mutta eilinen oli kyllä varsin inha päivä. Toisaalta joka toinen Varastolla potee kesäflunssaa, joka toinen ruikulipaskattia, joten tässä voi odottaa mitä tahansa epämääräistä oloa. Lisäksi vasen koipeni on ottanut jostain pahakseen ja särkee täpöllä. Jos sekin vielä tuosta turpoaa, on pakko harkita yhteydenottoa lääkinnällliseen puoleen ja koiven sitomista, yäk. En tykkää!

Karvatakamus herätti minut ensimmäisen kerran tuossa klo 2 aikaan, sen jälkeen tuli märinää märinän perään, sitä sellaista jatkuvaa. Yritin tunkea peittoa korville, ei se auta. Oli ihan pakko nousta ja antaa aamuherkut. Kohta menen antamaan ruuat, nyt on kyllä hiljaista taas. Jos kissan voisi sanoa jankkaavan, tämä on juuri sitä. Ei minuutin hiljaisuutta välillä.

Muuta? Kissin oksukausi jatkuu eli itsensä hoitaminen karvanlähdön jälkeen, se tietää melkein päivittäistä oksupallukoiden keräämistä ja mattojen pesua. Eilen pesin kaksi pikkumattoa. Onneksi on pesukone, muuten olisin kuusessa. Siivotakin saisi näköjään joka päivä. Täytyy tuossa aamun mittaan lakaista ainakin keittiön puolella. Jostakin vaan sitä roskaa ja karvoja ilmestyy... Pientä aamupuuhaa itse kullekin. Hah – josta tuli mieleen, että Herjaamolla valittelin kaffepöydässä nukkuvani vain n. 4 h yössä, jolloin Mr. M. tunnusti kärsivänsä samasta ongelmasta. Hän vain menee myöhään nukkumaan ja herää sitten täsmälleen 4 h päästä. Nyt luomme toisiimme ymmärtäväisiä katseita, jos jompikumpi on räjähtäneen näköinen tai silmät punaisina aamulla. Ei, se ei ole krapulaa – se on vanha kunnon unettomuus!

Taidan tänään käväistä Varaston lähikirjastossa vähän ulkoilemassa ja hakemassa vanhempaa luettavaa. Tuo viimeisin uutuusluettelohan oli siis täysi floppi; täynnä uusintapainoksia ja vanhaa krääsää, prletto. Syksyn uutuuksia ei vielä ole kirjastoihin asti ehtinyt, joten olo on aika onea. Onneksi minulla on tuossa pino säästeltyjä uutuuksia vielä, mutta käyttökirjallisuuttakin tässä kaipaa. Kenetkähän valitsisi uhriksi? Siis kenen kirjailijan tuotannon tässä vielä kahlaisi läpi kesän merkeissä?

Ja jokaistahan toki kiinnostavat evääni? Ai ei vai? No, joka tapauksessa vuorossa on vanha kunnon kesäkurmitsa-tomaatti-porkkana-sieni –kastike ja kourallinen tagliatellea, satsiin on piilotettu pari lusikallista raejuustoa. Lisäksi Varaston jääkaapissa on purkillinen salaattia kylkeen ammennettavaksi. Ei ehkä kaunista tai ruokahalua kiihottavaa, mutta hyvää!

Jospa lähtisi lakaisemaan ja laittelemaan vaatteita kuntoon *muaahahah*. Eihän Varastolla nyt ihan missä tahansa rytkyissä voi olla... minä kyllä olen...

----------------------------------------

Purrrve, kaiffat! Nonnih, no nyt toi sitt suvaitsi herätä lopultaki. Hirvee homma saada se ylös. Mä ku goisin illall ihan hirvee pitkää nii ni toi ei nyt tajuu, ett mä oon jo goisinu mun yäunet. Ylös! Mulle heekut ja safkaa. Sitt mä taas voin goisii lisää. Tajus se ainaki eile onkii mulle donaripuukin, ku se taas väsäs pelkkää semmost safkaa, mist ei kissill tuu mitää. Omituist, se haisuu hyväll, mutt siin ei oo mitää syätävää. Mä sitt sain kissinmuanaa ja sen päälle donarii sotkotettun, aikas hyvää oli, muute. Mä luulen, ett se jömmas viäl donarii aamuks, äske tuaksahti iha donarilt, ku se availi tota jääkkärii. Mitä se valittaa karvaoksuist? Pitäshän sen tiätää, ett mä oon siisti kissi ja hoidan mun tuukkii joka päivä. Ei sill sitt voi mitää, ett nyt just tulee niit pallukoit vähä tavallist enemmä. Sitä varte orja on, ett se siivoo kans. Ei se kyll vihane oo eikä mitää, vähä vaan joskus huakailee. Mä kyll goisin taas vaa osan yätä sen viäress, tääll on hirmuse kuuma. Menin sitt yälläki partsill. Iha hiljastki tääll on. Senki takii piti herättää mami, ett on vähä seuraa. Ei se paljo ehdi duunipäivin olla mun kaa. Se on mun miälest aina nii kamalan pitkää pois. Ihan eri ku viikonloppusi, ku me voidaa loikoo kimpass vaiks koko päivä. Ei se oo taaskaa ottanu must fotoi, ku mä en oo suastunu kuvattavaks. Mä paan silmät kii, jos se yrittää ottaa kuvei. Enkä tykkää siit kaameran äänest enkä niist salamoist. Nih kerta! Kuvais jotai muuta, mutt ei se vissii sitt haluu. Ei meill kyll ookkaa mitää kuvaamist ku sekane sänky ja sekane resitenssi >o< Mäki oon vähä sekane, siis mun tuukki! Kattokaa, se herätti mut ja otti foto, mä oon iha uness!

Kliffaa päivää ja hyvii unkkoi kaikill, mä ainaski jatkan goisimist. Huamisee.

--------------------------------------

Vincent, kateuteni tuosta nukkumiskyvystä on suunnaton!

Päivän slogan: Tarvitsen lisää vihamiehiä, koska ystäväni ovat kadonneet!

Päivän biisi: Smokin' In The Boys Room

Luettua: Aino Trosell – Älä katso heitä silmiin, tunturihotellissa järjestettävän korkean tason konferenssin aikana tapahtuu murha jos toinenkin. Siivooja on avainasemassa, näkee ja huomaa kaiken. Welhotar piti ja suosittelee kunnon dekkareiden kavereille, tässä on jotakin ovelaa. Marcus Sedgwick – Miekkani laulaa, nuorille sopivampi vampyyritarinoihin pohjaava opus. Eläviä kuolleita, neitsyitä, jotka naitetaan kuolleille jne. Vampyyriperinteitä ja mytologiaa myös muutoin. Ei paha, mutta tylsähkö. Dean Koontz – Odd Thomas - Luostarin kirous. Koontz vain parantaa otettaan, nämä Odd Thomas –kirjat ovat ihan parasta antia. Tällä kertaa Odd viipyy luostarissa rauhoittuakseen kaiken tapahtuneen jälkeen ja saadakseen elämänsä takaisin, mutta kaikkea muuta. Lumimyrskyn sekaan ilmestyy itseään muuttavia luurankoja, bodacheja ilmaantuu paikalle ja venäläinen kirjastonhoitajakaan ei ole sitä miltä näyttää. Erinomaisen suositeltavaa kauhun ystäville, Welhotar piti kovasti! Ristö Pönniö – American Dream, tavallinen suomalainen mies matkatöissä joutuu epäillyksi terrorismista, huumeyhteyksistä jne. Absurdisti tarkoittaessaan hyvää, kaikki hänen käsissään tuntuu epäonnistuvan tai pissivän alleen. Lopulta huumejengi on saatu kiinni ja passi käteen, mies suuntaa Suomeen perheensä luo. Yllätyksenä vaimo on ottamassa eron ja mies päättää palata Jenkkilään... ehkä. Aika mahdoton opus muutoin, mutta välillä kivaa kritiikkiä joistakin asioista. Ei paha, voi lukea. Nikki Sixx & Ian Gittins – Heroiinipäiväkirja, kirja kamasta, keikoista (siis Mötley Crüen!), kamasta ja vähän lisää kamasta. Perustuu Nikkin päiväkirjoihin ja lappusiin. Ehdottoman luettavaa tavaraa, ehdottoman katsottavaa tavaraa myös. Ziis, mitä kuvia ja mikä taitto, kammottavan sopiva juuri tähän opukseen! Tässä jää vain miettimään, miten herra voi vielä olla hengissä. Lukekaa ihmeessä, jos vastaan tulee. Hankin itsellenikin, jos divarista saisi. Sen verran hurjaa kuviota myös ihan kirjaimellisesti. Welhotar suosittaa!

                                                 

                                                      JAKSAKAA IHAN KOKO PÄIVÄ!

KAIKKI, MITÄ ET HALUA TIETÄÄ VIIKONLOPUSTANI

Ehkä normimaanantai jotakin pelastaa voi? Minusta tuntuu, että sunnuntai-angst alkoi jo perjantaina. Ihan totta! Varastolla jo, että kohta pitää olla taas täällä takaisin. Voi olla tietysti niin, että asiaan vaikuttaa se, että kovin monet pitävät vielä lisälomaa syksyllä ja suunnittelevat nyt menojaan. Jotkut jo ovat lähteneetkin. Kaveri ainakin, kivaa lomalla siellä saarella! *vilkuttaa innokkaasti* Hänen puolestaan olen tietysti ilokas, mutta noin muuten. Prle, Varastolla vastahan ne olivat lomalla, argh =E No, mitäpä tässä sen enempää vänisemään, itse olen itseni tähän tilanteeseen saattanut. Turha yrittää pinnertää, kun paskat on jo housuissa.

Taidan lähteä uittamaan kumiankkoja... ;D Se tuottaa välitöntä mielihyvää itse kullekin. Kylläpä helpotti, ruisku ja kumiankkojen uittaminen. Tiedättekö, olette varmasti vilpittömästi kiinnostuneita asiasta; kaikki kumiankat EIVÄT ui samalla tavalla! (Siinä on muuten niin hieno kirjan nimi, että varaan sen tässä ja nyt täydellisesti itselleni). Siksi tämä kuvakin on otettu niiden saatua riittävästi ulkoilua ja päästyään uudelleen esille, oikeaan ja uuteen järjestykseen taas vaihteeksi. Eikö olekin mielenkiintoista tämä Welhottaren elämä, kadehtikaa oi bilettäjät, harrastajat, tavalliset ja normaalit ihmiset!

Varastolla toivottavasti on hiukan rauhallisempi viikko, tämä pitäisi mieluusti puoli päivää vapaata ja kävisi vähän matkoilla. Tofu on loppu, samoin pari muuta emmettä ja shampookin alkaa olla vähissä. Olisi asiaa Hakikseen, nääs. Toivottavasti P-P suo, voisin käyttää sen vaikka perjantaina iltapäivällä. Muuten ei mitään erityistä kerrottavaa sieltäkään juuri nyt. Pari paikkaa on tulossa auki, määräaikaisena, ilmoittakaa, jos haluatte Welhottaren kanssa työskentelemään ;D 

Muuten viikonloppu oli tasaisen kurjahkoa. Lauantaina Belgarion sentään kävi viihdyttämässä minua. Syötiin hyvin; fisua pinaatin, uusien pottujen ja salaatin sekä sienien (marinoitujen) kanssa. Sitten rahkapatukoita ja kaffetta. Myöhemmin Belgarion sai luvan itse leipoa itselleen suklaa-kirsikka –muffareita, olin jo väsynyt tuolloin. Hyviä niistä tuli, sain kokonaista 4 kpl itselleni, tsihih. Jaoimme myös yhden ison suitsejuusto kunslaugaga, että hänkin saa jotakin herkkua leipiensä päälle. Sanoin, että ehdottomasti exälle ei sitten muruakaan muffareista tai juustosta. Jos hän haluaa, sopii pyytää ja maksaa myös siitä (ja reilusti, tämän jätin kyllä sanomatta). Kun hän häipyi, aloitin välittömät unisessiot, joita jatkoin vielä eilisen päivän. Kun vähänkin väsytti, peitonkulmaa silmille ja unta. Toivottavasti se tehosi. Minulla taitaa olla syysväsymys, vaikka syksy on minusta parasta vuodenaikaa.

No niin, eiköhän tässä pidä keitellä toiset kaffet ja valmistella itsensä työasuun *työasu, tsihih*!

----------------------------------------

Purrrrmenta, kaiffarit! Mä tajuu ny ollenkas, toi mami jaksanu eile ees skrivaa mitää enkä mäkää sitt päässy tänne koneell. Epistä, hei – nii epist. Kaikki kavrut tiätty luulee, ett mä oon mokannu jotai. No enkä oo, hei. Mä oon ollut tosi kilti ja viähättävä kissi kaikill. Poikaki kävi ja mä sain olla sen kaa koko päivän melkee, mitä välill goisin sen viakuss, ku siin oli erilaist ku mamin viakus. Ja mä sain kurmeelohta, ku noi vaa söi tavallist fisuu *kissivirn*. Oli muute hyvää. Ja sitt mä vedin semmose näytöshepulin taas Pojall, tsihih, taas se pelästy. Mä nääs loikkasin sen yli oikeen tosi pitkän loikan. Se maastoutu melkee. Ja sitt mä oon vähä goisinu partsill ja mettästäny öttiäisii. Mutt enimmä aikaa me ollaa goisittu mamin kaa. Heti ku se menee lepuuttaa koipisii (siis goisii!), mä meen peräss tai vongun niin kaua, ett se tulee. Sitt se paijattelee mua ja mä nukun ihan sen tyynyll nyt jatkuvasti, hei. Uskokaa pois, mä nukun siinä ja se saa paijattaa mun pyrstöö ja masukaavoiki! =O En mä edes aina huamaa sitä. Eilenki mä näin jotai pahaa unta, mami paijatti ja mä unes tiätteks te naukusin jotai. Mami kerto, ett se ihan pelästy ku mä sätkin jotai ja naukusin ja sitt vast heräsin ja olin ihan öönä. Siis mä niinku tappelin tai jotai siinä... en mä muista eikä mami osaa sanoo tiäteskää. Mutt sitt mä nukkusin hyvin, ku se laitto käden mun takamuksell ja piti kiini must koko yän vissii, en mä tiädä kuin pitkää. Sii mä sitt aamull heräsin ja aloin vonkaa. Toiki heräs ja siivos mun lodjun ja anto kalkonii ja napikoit. Mun miälest on ollut ihan kliffa viikonloppu, ku mami on vaa ollu mun kaa ja semmost. No jooooo, kyll se huudatti sitä pahaäänist imurii, mutt iha vähä aikaa vaa. Huh, onneks. Nyt ei oo must sitt fotoo, ku mä en kerta suastunu malliks. Noi ankkulit oli niin typerii, ett ne suastu kaikki. 

Mutt hei, kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill, pidetää kivaa ja ollaa ulkon... vaiks vaa sitt partsill!

------------------------------------

Päivän slogan: Hämmennys on etunimeni. Sukunimi on epätoivo.

Päivän biisi: Happiness Is A Warm Gun

Luettua: Mary Higgins Clark – Unissakävelijä, hiukka epämääräinen esitys tällä kertaa tältä kirjailijalta. Enemmän hömppää kuin rikosta ja draamaa. Kestää kuitenkin hyvin yhden lukemisen, jännitys ja odottamattomat tapahtumat ovat kuitenkin kohdallansa. Clarkista pitäville suositeltavaa, muut voisivat ehkä valita jotakin muutakin! Anneli Rantsi – Kunnes kuolema vapauttaa, kovasti tuntuu omaelämänkerralliselta opukselta nuoresta tytöstä, jonka vanhempi kaveri saa puolipakolla viekoiteltua mukaansa. Pahoinpitelyä ja perhehelvettiä, joka laukeaa vasta miehen kuollessa. Kovaa kerrontaa, kovaa elämää. Hiukka olisi voinut hioa, mutta aika tiukkaa tekstiä näinkin – suosittelen! Linda Howard – Yön sylissä, ziis, jenkkiläistä jännäridraamahömppää! Auts, en suosittele. Mafiapomon kirjanpitäjällä on muistitikulla väärennetty (tai siis se oikea) kirjanpito, hän pakenee tuppukylään, jonne jäljet päättyvät. Aamiaismajoituksen pitäjä on tietty kaunis ja terävä leski, pienten kaksosten äiti jne. En minä jaksa selostaa edes juonta, vain akuuttiin lukemisen puutteeseen. Arnaldur Indridason – Haudanhiljaista, uudelta asuinalueelta löytyy luita, ihmisen luita. Tarina punoutuu kahteen osaan, sodan aikaiseen perheväkivaltaan, erityisesti äitiin ja lapsien kohtaloon sekä Elendurs Sveinssonin tutkimuksiin kuka on murhattu ja miksi. Erinomaisen hyvä, Welhotar piti ja suosittaa kaikille. Sen verran erilainen, että sopii lukea hyvinkin! Diane Chamberlain – Rohkeuden puu, just ja hömppää taas. Eli perheen tytär sairastaa vaikeaa parantumatonta sairautta, johon on nyt lääkekokeilu menossa. Hän pääse partsikaleirille ja tullessa tapahtuu onnettomuus. Samaan aikaan toisaalla taas vankilapako. Suuretsinnät yms. Lisäpaljastuksia olisi runsaasti, mutta jospa joku ihan oikeasti haluaa lukea tämän, en jaksa kertoa. Sanon vaan, että hemmetin paljon hömppää on saatu yksien kansien väliin... Niin epätoivoisen paljon epätodennäköisiä tapahtumia, että olen jo ihan epätoivoinen – vain akuuttiin hömppäpulaan!

Niin, tässä lopuksi taas kiitokset eräälle kirjailijalle, joka viestisi meiliini suoraan. Kiva kuulla mielipiteesi ja mukava, että huomasit arvosteluni! Muillekin edelleen tiedoksi, että nämä muutaman sanan arvostelut ovat aina vain ja ainoastaan oma erittäin subjektiivinen mielipiteeni. Jos arvostelen kirjan muualla, perehdyn siihen paremmin ja toki tuolloin myös kirjoitustapani ja analyysi on erilaista. Myös lokini ja kirjoitustapani omassa lokissa (ja ns. virheeni *virn*) ovat oma tapani ilmaista itseäni! Mutta se, mitä sanon painotekniikasta, sidonnasta ja kirjojen painovirheistä ja oikolukuohjelmista on taatusti totta! Uskokaa nyt jo, minä en siis silloin moiti ketään kirjoittajaa vaan kehoitan tarkistamaan asian mieluusti, jos vain mahdollista, ennen painatusta! 

                                             

                                                     MAAGISTA MAANANTAITA!

VUODEN LYHYIN POSTAUS ANGSTIN KOURISSA

Nyt voinkin taas ilmoittaa, että on eräs niitä päiviä. Päiviä, jolloin ei olisi niin väliksi nousta ylös. Mutta kun on pakko tehdä erinäisiä asioita. Väsyttää ihan hitosti, vaikka nukuskelin eilen koko päivän, oli veto veks. Nyt taas näin painijaisia ja kättä särkee aivan mielettömästi, parikaan särkymömelöä ei auta. Pitää vaan hieroskella varovasti ja yrittää jaksaa. Taidan taas mennä välillä sänkyyn yrittämään lisäunta, edes sellaisen poikasta.

Tältä on tänään turha yrittää löytää mitään järkevää, kehittävää, mukavaa tahi kaunista. Epätoivoista vinkumista lähinnä, jostakin syystä. Katsotaan kohta, mistä syystä. Menen takaisin peiton alle... Ei, ei tästä tule mitään! Vain erilaisia painijaisia taas. Minen ala, tylsää.

Muutenkin on tylsää. Kissalla on tylsää. En jaksa etsiä kuvia. Katsotaan sitten myöhemmin.

Täällä vallitsee erittäin paha sunnuntai-angst! =E

                                      

                                          LYHYTTÄ PÄIVÄÄ TOIVOEN!

WELHOTTARELLA KÄVI MELKEIN FLAKSI

Uauh, jaksaisiko kirjoittaa vai menisikö vielä unta yrittämään? Silmiä kirveltää ja unettaa, mutta jokin herätti minut tuossa klo 1 jälkeen. Jospa menen hetkeksi vielä pitkälleni... No niin, sain vielä tunnin uinahdettua, hyvä minä. Vieläkin väsyttää ja sehän tietää mukavia, pitkiä päikkäreitä iltapäivällä.

Niin, otsikosta – pakko kertoa –tarina! Welhotar oli roippeinensa eli kasseineen pussukoineen torilla odottamassa taksoa kotoon. Paikalle hoipparoi Entisestä Elämästä asiakas, erittäin humalainen sellainen. Hän halusi ehdottomasti jutella kanssani, en ollut kauhean kiinnostunut. Hän kuitenkin jatkoi inttämistä ja halusi ehdottomasti minut mukaansa Tissibaariin ja tahtoi tarjota drinkkejä, nimenomaan drinkkejä *tsihih*, ei olutta tai siiteriä. Lopuksi minun oli melko tiukasti kieltäydyttävä tilanteesta. Kerroin, että koivet ovat kipeät ja Poika odottaa kotona. Onneksi hän ei tunne Belgarionia eikä tiedä tämän ikää ;D Että kerrankin olisi ollut kysyntää, muuten jopa ihan mukavaa, mutta aivan liian humalaista! Harmi-harmi-harmi... pitäisiköhän alkaa roikkua tuolla torin kulmilla useammin perjantai-iltapäivisin?

Varastollakin työtilanne vähän selvisi. Toisen osaston leidi vahingossa livautti, että heillä ei ole ollut toimistoväkeä paikalla koko viikolla. Minä olenkin siis tehnyt kahden osaston työt... asiasta ei vain oltu mainittu edes P-P:lle. Maanantaina rantautuu sinnekin osa toimistohenkilökuntaa, joten joudun avittamaan vain tosi kiireisissä jutuissa. Helpotuksen huokaus täältä, nimittäin pari päivää olen todella vääntänyt duunia, hädin tuskin ehtinyt syömään ja pissalle. Olen kyllä saanut avitustarjouksia työkaverilta, mutta ei juuri näissä hommissa. Lisäksi kakkkospomo kävi eilen sanomassa, että ottaisin rauhallisemmin. Joku lienee maininnut työsumasta hänellekin. Hyvissä käsissä siis ollaan kuitenkin, jos muutkin nyt tietävät asiasta. Ei tällä palkalla kannata itseään repiä reporangaksi.

Koipia särkee ja juilii kohtuuttoman ikävästi. Johtunee töistä ja eilisestä roudausretkestä. Töissäkin joutuu kävelemään yllättävän paljon – Varaston käytävät ovat todella pitkiä ja mutkaisia. Päivän aikana tulee hyvinkin käveltyä 1 – 1.5 km, laskin kerran piruuttaani senkin. Pohjapiirrokset mittakaavoineen kun ovat nähtävissä (meille on suunnitteilla remontinpoikanen jossain vaiheessa), mittailin siitä, missä useimmiten käyn päivisin ja montako kertaa. Jeps, eli olen liikkeellä vaikka ei uskoisi! Koipiset eivät sinänsä ole olleet niin pahana ollenkaan Varastolla kuin aikanaan Herjaamolla, jossa joutui vain oleskelemaan paikallaan. Eli tuollainen sisäkävelytys tekee ihan hyvää ;D

Kummisetä kävi eilen ja toi Belgarionille jokusen tuulettimen lisättäväksi koneeseen. Belgarionin itse kokoama kone on alkanut käydä vähän kuumana ja tarvitsee lisäjäähdytystä. Hyvä juttu, hän sai ne ilmaiseksi, käytettyä tavaraa näet. Toivottavasti toimivat. Minä sain kunnian tarjota kaali- ja kirsikkapiirakkaa (erikseen laadittuna tosin) sekä kirsikkarahkapatukoita ja kaffetta. Belgarion oli taas niin avuksi ensiksi roudaamisessa ja sitten haki vielä putipuhtaat patjat sisään sekä vei puhtaat matot klitsuun. Nyt on hyvä uinua, tosin Vincent oli heti haistelemassa. Minä kävin puolestani ruiskuttelemassa karkoitehaisua kunnon satsin. Vastapestyille patjoille ei kyllä merkkailla, nih!

Tänään teen tosiaan pinaattikalaa ja uusia perunoita sekä salaattia kylkeen. Belgarion tulee puoliltapäivin syömään. Minulla ei olekaan hänelle nyt mitään tekemistä. Valolampunkin hän ehti vaihtaa jo eilen. Vietämme siis rauhallisen lauantai-iltapäivän lukien ja juoruten. Belgarion oli nyt saanut vahvistuksen yliopistolta, että hänet on tosiaan sitten kirjattu sinne opiskelijaksi. Ei sitten muuta kuin hoitamaan käytännön asioita ja kuun lopussa paikalle!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffarit! No nih, heti alko siis hei hommat pelittää, ku Poika meni mami mukaa. Siis se toi mulle puukkiruakaa, pussiruakaa, semmose hiano kurmeepuukin ja sitt napikoitki lisää ja ison pussuka purui. Purut oli tiätteks iha loppu, vaa lusikalline laatikos. Mä sitt kävinki sen kunniaks oikee jättipissill ja kasteli varmaa pualet niist heti, ku mami oli saanu koko laatiko putsittuu. Kyll mun nyt kelpaa. Ja tänää hei on fisuruakaa, mä tiän. Mä saanki siit osan, varpisti saan. Aina mä oon saanu mamilt biiti fisuu, ihan aina ja saan nytki, eiks? Joo se sano, sitt se sano, ett mä voin saada sen kurmeepuukin tänää tai huamenna. Ett sillo on niinku heekkuaika, ku on viikonloppu ja muutki syä paremmi. Sillo kissiki saa parempaa muanaa. Juu, hyvin ajateltu. Se vaa sano, ett ei ollu mitää halpislihaa mua varte. Se ei ostanu lihaa sitt olleskaa. Mutt mull kuiteski ruakii, ett mä pärjää. Syäköö itte niit sen minikurmitsoi ja semmosii, ne oli ihan höpön näkösiiki! Kiva, mä sain taas eile olla Pojan kaa ja se tulee tänäänki. Sitt mami anto mun maistaa sitä kiisikkarahkaa, se oli hyvää, mutt vaa vähä =o Sitt mä meninki huutaa mamii mun viakkuu goisii, ku se vaa jutskas noitte kans. Onneks ne ymmärs sitt lähtee himaa ja me päästii sänkyy, mami lukittaa ja mä sen viakkuu paijatettavaks >o< Nyt mä vaa ootan, ett Poika tulee taas ja mä pääsen piiiitkäks aikaa sen viakkuu loikoon, mmmmm. Täss on taas tommone foto, ku toi yks herättää mut sill samalall... höh!

Kliffaa viikendii hei taas kaikill, huamisee!

---------------------------------------

Vincent, minä ostin kissitavarat, Poika vain kantoi ne kotiin!

Päivän slogan: Onneksi minulla ei ole sisaruksia. Tulen huonosti toimeen jo itsenikin kanssa!

Päivän biisi: Foxy Lady

Luettua: Sue Grafton – T niinkuin tappaja, näitä aakkosdekkareitahan riittää, eivät ne nyt niin hirmuisen pahoja ole. Kinsey Millhoune on vain liian pirtsakka makuuni, mutta toimintaakin riittää. Tällä kertaa naapurin vanhus lienee ongelmissa hoitajansa kanssa, vai onko hän oikea hoitaja? Mukaan sotkeutuu kiinteistökauppaa, vakuutusharhautusta ym. muissa nimissä. Kuulostaa sekavalta, mutta sopivaa luettavaa iltakirjaksi. Dekkareiden ja erityisesti tätä sarjaa suosivien kavereille varmasti käypää luettavaa!

                                          

                                                 LEPPOISAA LAUANTAITA!

TYÖTÄ, VÄHÄN LISÄÄ TYÖTÄ, VIELÄ LISÄÄ =O

Prle, etten rumemmin sano! Kyllähän se uni viime yönä sitten karisi kummasti. Karvatakamus alkoi leikkiä lasta ja märisi puoli yötä. "Äääh, mull on tylsää, tuu leikkii! Kurrrrr!" Sitten hypittiin viitakossa ja melskattiin etsien kuivia lehtiä, käytiin päälläni hyppimässä ja tarkistamassa nukunko minä. Kun ärähdin, mentiin nurkan taakse märisemään lisää. Ja tätä tuntisotalla, olipa hermo mennä. Lopulta tuossa kahden jälkeen en enää jaksanut. Kun olin noussut, keittänyt kaffet ja tehnyt leivät (sekä karvatakamus saanut kalkoniviipsaleen) tuli hipohiljaista. Kun kissi ennen kirjoittamisen aloittamista sai vielä napikat, on aivan hiljaista. Tuolla se karvakasa meditoi soffan selkämyksellä ylimielisen näköisenä. Arrrrrrrrrrrgh! 

Eilinen oli niin työpitoinen päivä, että iski tuskanhiki pintaan. Naapuriosasto kiikutti isoja pinoja töitä tehtäväksi, kiireellisiä vielä. Lupasin tehdä, mutta en luvannut heti palautusta. No kettuunnuin kuitenkin ja nakuttelin nekin valmiiksi. Iltapäivällä menin poikkeuksellisesti kaffelle, kun en jaksanut enää tuijottaa näyttöä, silmissä vilisi.   P-P:kin istui siellä ja varovasti tiedustin, onko mahd. naapuriosastolla ketään toimistoväestä töissä, kun teen enemmän heidän töitään kuin omia. P-P lupasi selvittää ja plussatti minua. Joo, tämä on taas yksi niistä kolmesta turhasta asiasta maailmassa: Paavin pallit, nunnan nännit ja työnantajan kiitos ilman palkan-korotusta. Ei, vakavasti puhuen, siellä osastolla on kuulema aikaisemminkin ollut ongelmia. Ei tässä vielä siis mikään hätä ole, mutta jos tämä jatkuu pidempään, on pakko priorisoida asioita jotenkin... Welhotarkaan nyt ihan kaikkeen repeä, eihän?

Sen verran ehdin kuitenkin käyttää eilen ruokataukoa, että vedin sammiollisen apetta 10 min sisällä ja lähdin työkaverin kanssa Eestin Herkkusiin. Siellä olikin jo yksi meikäläisistä ostamassa välipalamakeita, että jaksaa pitkän päivän ,D Kaveri olikin tyytyväinen, hän osti villisikaa säilykkeenä ja metvurstina sekä kaikkia rahkapatukoita kokeiltavaksi, marinoituja sieniä ja jotakin muuta pientä. Minä tyydyin kirsikkarahkapatukoihin – kiitos vaan, niitä oli riittävästi tarjolla (kylläpä ne ovatkin hyviä!). Kaalisalaatti oli loppu, sitäkin ostin, samoin tattaria ja kinuskia. Juustoa on kotona lähes käyttämätön iso biitti. No, ensi viikolla taas! Kaverikin sanoi lähtevänsä mukaan, että on turvallinen opas *eheheheeh*. On se vaan hyvä, että herkkukauppa on alakerrassa!

Kotona ei ollut oikein mitään, mistä laatia herkkuja. Tyydyin nopeaan ratkaisuun eli sieni-porkkana-tomaatti –kastikkeeseen ja tagliatelleen. Sienet olivat Liiterin purkkiherkkareita, valitettavasti, mutta hyvää siitä tuli oikeilla mausteilla. Piilotin vielä pari lusikallista raejuustoa annokseen ja hunnutin kevyesti juustoraasteella, ihan hyvää eväsapetta siis.

Soitin Belgarionille ja sovimme rehvit taas kirjastolla iltapäivästä. Varauksia näyttää tulleen ihan kiitettävästi ,> Taas on pitkän pitkä kauppalista kissatavaroineen kaikkineen. Mutta siinä on jälleen kerran mietittävä ihan kaikki tarpeet viikon ajaksi, ei Herkkusista sentään kaikkea tavisjuttua saa. Belgarion saa siis kantamista ja iltapalan sekä kunnon kaffet lisäemmeineen. Huomenna lupasin taas tietysti hyvän lounaan – siinä onkin keksimistä. Josko fisua pinaatin ja juuston kanssa? Täytyypä tiedustaa. Kekseliäisyyteni ei oikein jaksa nostaa nyt päätään. Soijapataa voisi tietysti tehdä, mutta se on vähän riskialtista puuhaa. Belgarion ei vielä ole oikein tottunut soijasuikulaan....

Edelleenkään täällä ei... eipäs kun hetkinen, kyllä onkin tapahtunut. Taloyhtiö ilmoitti, että kuun lopussa tullaan uusimaan kylppärin ja keittiön hanat, sellaisiksi enempi ympäristöystävällisemmiksi ja vettä säästävämmiksi. Vuokra ei nouse, tämä menee talon remonttijömmarahastosta. Ihan hyvä ja kannatettava ajatus kaikkinensa. Muutoin ei residenssissä edelleenkään tapahdu mitään. Ulkona sataa oikein kunnolla, kello on 3.57...

---------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffat! Höh, mitä toi mami heti alkaa juaruu meist kaikkee, tai siis must. Mull oli vaa tylsää, ei ollu heekkui. Jotai vanhaa muanaa vaa. Ja kakkiski iha täynnä. Kyll sitä tarviiki jo sillo jolista ja märistä. Ku kerta on tylsää ja maailma paras lelu vaa yrittää goisii, nih kerta! Eikä nouse, vaiks mä kui yritän, puhelee vaa rumei ()!(&TT%½%#&ER)(WQ&¤"%""½½!!!! Tommosii kehtaa ees kirjottaa ylös. Mutt semmosii se vaa kiltill kissill puheli, tai oikeestaa siis huus. Kyll se sitt nousi ylös ja mä sain ihan kaikki, mitä mä halusin. Mä oon aika taitava haluun, jos ootte huamannu. Kukaa jaksa mun kaa. Paitti Kummisetä, se onki kelju. Se vaa on ja antaa mun huutaa ja märistä, kamala ihmine. Semmose kans vois kukaa asuu. Sen takii se varmaa asuuki yksi. Kerranki se nukku täälä ja mä yriti herättää sitä, nii ni se vaa kääns kylkee ja alko kuarsaa nii, ett mä menin iha hiljaseks! Karmee mekkala, hei. Onneks mami vaa sille pihisee ja välill vinkuu ja voihkii. Saahan mä mami pussiruakaa taas päiväks, jooko??? Juu, se lupas jo. Hyvä, on kunno muanaa taas. Ulkon hei sataa, mä meen päiväks sitt basee goisii. Nii ja sitt Poikaki on tuloss tänää ja ne tua mulle ruakii, napikoit ja purui ja kaikkee. Mami lupas tsiigaa, jos siälä ois jotai lihaaki mua varte. Sais ny tuada, viimeks se oli ostanu mulle iha eriksee jauhist! Enkäs muute oo tehny mitää typerii. Eile heitin kyll semmoset oikee isot hepulit pitkäst aikaa. Vedin pitkin kämppää ynpäri-ynpäri-ynpäri. Mami yritti ottaa fotoi, mutt kuvii jäi vaa häntylin pää tai jotai. Ei sen kaamera pysy peräss ku mä oon nii sairaan nopee. Täss on pari fotoo hepulin jälkee ku mä meen jemmaa: ekaks näkyy häntyli – ja sitt, kissi on häviksis ja jömmamestas *tsihihih*. Ei toi klöntti toss oo mä, enkä varmast oo!  >O<

Hei, kliffaa viikendii kaikill ja huamisee! Älkää kastelko tein tuukkei...

------------------------------------

Kiva Vincent, että olet kerrankin huolissasi muista ,D

Päivän slogan: Jossakin on kai jotkin urheilukisat – unohtakaa koko asia!

Päivän biisi: Tikapuut taivaaseen

Luettua: Raymond Khoury – Pyhien jäljillä, joo-joo, tavinskikoodin osittainen seuraaja. Että tätä jaksetaan suoltaa ulos ja vielä lukea. Nyt etsitään ikuisen nuoruuden lähdettä, tai oikeastaan kirjaa, joka sen kertoo. Tietysti tätä on salaisesti kokeiltu neljän ihmisen kanssa, jotka nyt ovat n. 200-v. ja silleensä. Ja tottakai ollaan Bagdadissa, Libanonissa ja muuta kivaa. Ush, älkää koskeko tähän, en voi suositella kenellekään. Luin tämän ruokaa laatiessa, unta odotellessa ja taksossa. Ei tämä muuta ansaitse kuin erittäin nopean palautuksen hyllyyn, sorry vaan! Kati Tervo – Kesäpäiväkirja, no joo, eipä tämä muuta ole. Kuin kenen tahansa kesäpäiväkirja... Kenen Tahansa ei vain olisi julkaistu, ei ainakaan näin tapahtumaköyhää. Vielä köyhempi kuin Welhottaren loki ja se on paljon se. Jos odotatte jotakin paljastuksia, aivan turhaa. Ehkä voisi kutsua kesälukemiseksi, minulle riitti tämä aamuyön nopea lukusessio ihan lopuksi ikää!

                                          

                                       HEI - SE ON KUIN ONKIN PERJANTAI!

JOUTAVAA JORINAA, KATEUTTA JA VÄNINÄÄ

Unihiekkakaveri tai sen veli kävi kylässä! Nukuin taas (eli sen yhden kerran viikossa) melkein 7 h, ei paha ollenkanas. Loppuviikko tässä sitten meneekin pirtsakkana ja eläväisenä, eikö vaan? Laitetaan sormet ristiin, mutta ei nuo vatsanpurut ainakaan pahentuneet ole...

Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että Varastolla töitä riittää. Ihan kiitettävästi, kyllä. Kaikki puuhastelevat jotakin kälyistä ja P-P johtaa putiikkia istumalla käytävän päässä huoneessaan neuvottelupöydän takana paperipinoineen. Siitä nimittäin näkee koko käytävän ja liikehdinnän osastolla. Isoveli valvoo, nääs. Outo tapa miehellä ja inha, minusta. Ei voi istua normaalisti työpöytänsä takana, se kun on katveessa eikä sieltä näkisi mihinkään ,> Aina kun menee keittämään muille kaffetta, evästämään, pissalle, tupakalle tms. sieltä hän katsahtaa yli lasiensa ja takaa paperipinojensa kuka on menossa tekemään ja mitä. Eilen tein taas naapuriosastollekin lisätöitä, kiireellisiä ja isomman pinon ei-niin-kiireellisiä, joiden piti olla valmiina vasta (!) tänään. Tein ne iltapäivällä jo haettavaksi. Olen sopinut, että en kiikuta niitä mihinkään. Jos heillä on hommia, sopii tuoda ja hakea itse, minen liiku mihinkään. Muutenkin koivet ovat taas melkein entisellä mallillaan eli kipeät ja juilivat.

Hmph, ei pitäisi sanoa tätä ääneen, tietenkään. Eräs toimistoleideistä pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle selkänsä takia. Juu, pitkä ja hoikka, hyväkuntoinen leidi. Voihan prle, en paremmin sano... vertaan vain aikaisempiin selvityksiin omista vaivoistani ja siihen kuka on missäkin kunnossa. No, toivottavasti hänellä on nyt mukavaa! *hokee itsekseen en-ole-kade-en-ole-kade-en-ole-kade*

Jahas, tänään lupasin käydä sitten työkaverin kanssa Eestin Herkkusissa päivällä avittamassa häntä ostoksissa ,D Taidan ostaa jotakin ihan pientä itsellekin *kääntelee pitkää listaa*. Niin ja Belgarionille ja Kummisedälle. Kummisetäkin ilmosi eilen itsestään, hänkin sai loppuvuodeksi työsopimuksen. Palkka nyt ei ole kummoinenkaan eli tosi kehno, minimi, mutta ei työkään rasita. Ja joka tapauksessa käteen jäävä osa on isompi kuin ansiosidonnainen olisi, nythän Kummisetä on pudonnut jo peruspäivärahalle – parempaan päin siis kuitenkin. Erinomaisen mukavaa myös siksi, että mies pysyy paremmassa kunnossa ja jaksaa lueskella, hoidella asioitaan ym. tarpeellista.

Sitten sain pippalokutsun Herjaamolle! Kyllä, luitte aivan oikein – Herjaamo on muuttamassa ja lopettajaiset ovat ensi viikolla. Minut suorastaan määrättiin osallistumaan. Ans kattoo, viitsinkö mennä/lähteä, siis jaksanko. Päivä olisi tietty perjantai ja minä siinä vaiheessa aina tosi väsy. Pitäisiköhän ruinata puoli päivää vapaata ja mennä, P-P:lle ei ehkä kannata kertoa sen enempää. Että menee entiseen työpaikkaansa juhlimaan hävityksen kauhistusta ;D

Eli täältä residenssistä ei tällä kertaa yhtään mitään muuta, ei mitään järkevääkään (onko joskus edes ollut?). Eväksenä eiliset tofupiffien jämät, wokkia ja tattaria. Örp, hyvää muuten on! Mitäkähän söisi huomenna.... =D Kun elämässä ei ole mitään muuta jännittävää kuin ruoka ja kirjat, on sitten keskityttävä niihin!

-----------------------------------

Purrrrmenta, kaiffat! Hei toi vaa puhuu syämisist ja mä just oksuin karvaoksun. Ei siin muute mitää, mutt siin oli mukana mun aamukalkonit. Eikä toi anna niit uudestaa. Sano vaa, ett pitiks ne heti sitt oksuu, ett niinku oma vika. Täh – eikä oo! Ei sill oksumisell voi mitää, se vaa tulee. Ekaks tulee jäks-jäks-jäks ja sitt oksu, nih kerta. Kyll mä mun miälest ainaki tarttisi uudet kalkonit. Napikat mä kyll sain vast sen jälkee. Antais nyt ees kunno muanaa.... joo se lupas sitä pussiheekkuu, selvä. Okei, mä pidän kuanon kii sitte, jos se kerta on tommost. Mitää safkaakaa toi laiskiaine eile tehny. Rötkötti vaa ja luki, no siin sivuss se paijatteli ja pusutteli mua. Nii ja sitt se kikatti, hei siis mami kikatti, ku mä pussasi sitä suaraa suulle, mun kylmäll nenäll!!! Pitkää se jakso taas mun kaa, mutt sitt se äkkii simahti. Ja heräs taas kohta ja teki jotai ja sitt alettii oikeesti goisii. Goisittii molemmat peiton alla, mami mun kainaloss ja mä melkee sen tyynyll. Ai että, siin on muute äärihyvä makoilla ja goisii, siin voi olla, vaiks toi lukiskii tai jotai. Siis jos se vaa antaa luvan, aina se ei anna! En tajuu miks. Nii muute, eile toi otti sitt jotai fotoikii, mä paan ton yhen toss tarjoll, vassokuu. Kattokaa nyt, mite sidest mun häntylikii on ja mä goisin tiätty pää tyynyll, niinku pitääki >o<

Kiffaa melkee-perjantait ja olkaa kissoiks, huamisee!

--------------------------------------

Vincent, olisit itse kissoiksi ja antaisit ottaa kunnollisia kuvia!

Päivän slogan: Ei niin pahaa, ettei vielä jotakin pahempaa – sitä hyvää saakin sitten odotella.

Päivän biisi: Kyllikki

Luettua: Osmo Soininvaara – Fillarilla Nizzaan, juu tämä on se blogi vähän korjailtuna. En silloin seurannut lainkaan, kirjanakin luettuna tämä on ihan mukavaa tarinaa. Suosittelen kaikille fillaroijille, retkeilijöille sekä muuten vaan luettavaksi (ja antamaan vaikka ajattelunkin aihetta!). Minulle tuli kamala ikävä Puolaan... Sitten Yrsa Stenius – Koiria, rakkautta ja surua. Mäyristen kavereille ihan must-kirja. Tosin tässä kerrotaan ohimennen paljon muustakin elämästä, historiasta, työstä – pääosan vievät kuitenkin rakkaat mäyräkoirat. Minä pidin tästä ja suositan! Koirat, varsinkin mäyrikset, ovat mukavia. Lisäksi tuo rinnalla kulkeva muu tarina eli oma elämänkerta oli minulle suurimmalta osalta uutta, joten senkin vuoksi arvostan tätä, lukekaa pois! Ja uusintaluennassa Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja pahan pappi. Ihan sen takia, että yritin tarkemmin muistella, mitä tässä tapahtui. Luin sen aikanaan pikalainana ja siksi otin uudestaan nyt, kun paljon luettavaa ei ollut tarjolla. Kelpoisa, oikein kelpoisa kotomainen rikos- ja hämmennystarina, mitä ihmisen päässä voikaan liikkua, mitä perhehelvetti voi tarkoittaa ja mitä poliisin työ oikeasti on. Suosittelen myös kaikille, käyttäkää metroa *muahahaaah*!

                                          

                                          TORSTAITA - PELKKÄÄ TORSTAITA!