Uauh, jaksaisiko kirjoittaa vai menisikö vielä unta yrittämään? Silmiä kirveltää ja unettaa, mutta jokin herätti minut tuossa klo 1 jälkeen. Jospa menen hetkeksi vielä pitkälleni... No niin, sain vielä tunnin uinahdettua, hyvä minä. Vieläkin väsyttää ja sehän tietää mukavia, pitkiä päikkäreitä iltapäivällä.
Niin, otsikosta – pakko kertoa –tarina! Welhotar oli roippeinensa eli kasseineen pussukoineen torilla odottamassa taksoa kotoon. Paikalle hoipparoi Entisestä Elämästä asiakas, erittäin humalainen sellainen. Hän halusi ehdottomasti jutella kanssani, en ollut kauhean kiinnostunut. Hän kuitenkin jatkoi inttämistä ja halusi ehdottomasti minut mukaansa Tissibaariin ja tahtoi tarjota drinkkejä, nimenomaan drinkkejä *tsihih*, ei olutta tai siiteriä. Lopuksi minun oli melko tiukasti kieltäydyttävä tilanteesta. Kerroin, että koivet ovat kipeät ja Poika odottaa kotona. Onneksi hän ei tunne Belgarionia eikä tiedä tämän ikää ;D Että kerrankin olisi ollut kysyntää, muuten jopa ihan mukavaa, mutta aivan liian humalaista! Harmi-harmi-harmi... pitäisiköhän alkaa roikkua tuolla torin kulmilla useammin perjantai-iltapäivisin?
Varastollakin työtilanne vähän selvisi. Toisen osaston leidi vahingossa livautti, että heillä ei ole ollut toimistoväkeä paikalla koko viikolla. Minä olenkin siis tehnyt kahden osaston työt... asiasta ei vain oltu mainittu edes P-P:lle. Maanantaina rantautuu sinnekin osa toimistohenkilökuntaa, joten joudun avittamaan vain tosi kiireisissä jutuissa. Helpotuksen huokaus täältä, nimittäin pari päivää olen todella vääntänyt duunia, hädin tuskin ehtinyt syömään ja pissalle. Olen kyllä saanut avitustarjouksia työkaverilta, mutta ei juuri näissä hommissa. Lisäksi kakkkospomo kävi eilen sanomassa, että ottaisin rauhallisemmin. Joku lienee maininnut työsumasta hänellekin. Hyvissä käsissä siis ollaan kuitenkin, jos muutkin nyt tietävät asiasta. Ei tällä palkalla kannata itseään repiä reporangaksi.Koipia särkee ja juilii kohtuuttoman ikävästi. Johtunee töistä ja eilisestä roudausretkestä. Töissäkin joutuu kävelemään yllättävän paljon – Varaston käytävät ovat todella pitkiä ja mutkaisia. Päivän aikana tulee hyvinkin käveltyä 1 – 1.5 km, laskin kerran piruuttaani senkin. Pohjapiirrokset mittakaavoineen kun ovat nähtävissä (meille on suunnitteilla remontinpoikanen jossain vaiheessa), mittailin siitä, missä useimmiten käyn päivisin ja montako kertaa. Jeps, eli olen liikkeellä vaikka ei uskoisi! Koipiset eivät sinänsä ole olleet niin pahana ollenkaan Varastolla kuin aikanaan Herjaamolla, jossa joutui vain oleskelemaan paikallaan. Eli tuollainen sisäkävelytys tekee ihan hyvää ;D
Kummisetä kävi eilen ja toi Belgarionille jokusen tuulettimen lisättäväksi koneeseen. Belgarionin itse kokoama kone on alkanut käydä vähän kuumana ja tarvitsee lisäjäähdytystä. Hyvä juttu, hän sai ne ilmaiseksi, käytettyä tavaraa näet. Toivottavasti toimivat. Minä sain kunnian tarjota kaali- ja kirsikkapiirakkaa (erikseen laadittuna tosin) sekä kirsikkarahkapatukoita ja kaffetta. Belgarion oli taas niin avuksi ensiksi roudaamisessa ja sitten haki vielä putipuhtaat patjat sisään sekä vei puhtaat matot klitsuun. Nyt on hyvä uinua, tosin Vincent oli heti haistelemassa. Minä kävin puolestani ruiskuttelemassa karkoitehaisua kunnon satsin. Vastapestyille patjoille ei kyllä merkkailla, nih!
Tänään teen tosiaan pinaattikalaa ja uusia perunoita sekä salaattia kylkeen. Belgarion tulee puoliltapäivin syömään. Minulla ei olekaan hänelle nyt mitään tekemistä. Valolampunkin hän ehti vaihtaa jo eilen. Vietämme siis rauhallisen lauantai-iltapäivän lukien ja juoruten. Belgarion oli nyt saanut vahvistuksen yliopistolta, että hänet on tosiaan sitten kirjattu sinne opiskelijaksi. Ei sitten muuta kuin hoitamaan käytännön asioita ja kuun lopussa paikalle!
--------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffarit! No nih, heti alko siis hei hommat pelittää, ku Poika meni mami mukaa. Siis se toi mulle puukkiruakaa, pussiruakaa, semmose hiano kurmeepuukin ja sitt napikoitki lisää ja ison pussuka purui. Purut oli tiätteks iha loppu, vaa lusikalline laatikos. Mä sitt kävinki sen kunniaks oikee jättipissill ja kasteli varmaa pualet niist heti, ku mami oli saanu koko laatiko putsittuu. Kyll mun nyt kelpaa. Ja tänää hei on fisuruakaa, mä tiän. Mä saanki siit osan, varpisti saan. Aina mä oon saanu mamilt biiti fisuu, ihan aina ja saan nytki, eiks? Joo se sano, sitt se sano, ett mä voin saada sen kurmeepuukin tänää tai huamenna. Ett sillo on niinku heekkuaika, ku on viikonloppu ja muutki syä paremmi. Sillo kissiki saa parempaa muanaa. Juu, hyvin ajateltu. Se vaa sano, ett ei ollu mitää halpislihaa mua varte. Se ei ostanu lihaa sitt olleskaa. Mutt mull kuiteski ruakii, ett mä pärjää. Syäköö itte niit sen minikurmitsoi ja semmosii, ne oli ihan höpön näkösiiki! Kiva, mä sain taas eile olla Pojan kaa ja se tulee tänäänki. Sitt mami anto mun maistaa sitä kiisikkarahkaa, se oli hyvää, mutt vaa vähä =o Sitt mä meninki huutaa mamii mun viakkuu goisii, ku se vaa jutskas noitte kans. Onneks ne ymmärs sitt lähtee himaa ja me päästii sänkyy, mami lukittaa ja mä sen viakkuu paijatettavaks >o< Nyt mä vaa ootan, ett Poika tulee taas ja mä pääsen piiiitkäks aikaa sen viakkuu loikoon, mmmmm. Täss on taas tommone foto, ku toi yks herättää mut sill samalall... höh!
Kliffaa viikendii hei taas kaikill, huamisee!
---------------------------------------
Vincent, minä ostin kissitavarat, Poika vain kantoi ne kotiin!Päivän slogan: Onneksi minulla ei ole sisaruksia. Tulen huonosti toimeen jo itsenikin kanssa!
Päivän biisi: Foxy Lady
Luettua: Sue Grafton – T niinkuin tappaja, näitä aakkosdekkareitahan riittää, eivät ne nyt niin hirmuisen pahoja ole. Kinsey Millhoune on vain liian pirtsakka makuuni, mutta toimintaakin riittää. Tällä kertaa naapurin vanhus lienee ongelmissa hoitajansa kanssa, vai onko hän oikea hoitaja? Mukaan sotkeutuu kiinteistökauppaa, vakuutusharhautusta ym. muissa nimissä. Kuulostaa sekavalta, mutta sopivaa luettavaa iltakirjaksi. Dekkareiden ja erityisesti tätä sarjaa suosivien kavereille varmasti käypää luettavaa!
LEPPOISAA LAUANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti