Unihiekkakaveri tai sen veli kävi kylässä! Nukuin taas (eli sen yhden kerran viikossa) melkein 7 h, ei paha ollenkanas. Loppuviikko tässä sitten meneekin pirtsakkana ja eläväisenä, eikö vaan? Laitetaan sormet ristiin, mutta ei nuo vatsanpurut ainakaan pahentuneet ole...
Ehkä tämä kaikki johtuu siitä, että Varastolla töitä riittää. Ihan kiitettävästi, kyllä. Kaikki puuhastelevat jotakin kälyistä ja P-P johtaa putiikkia istumalla käytävän päässä huoneessaan neuvottelupöydän takana paperipinoineen. Siitä nimittäin näkee koko käytävän ja liikehdinnän osastolla. Isoveli valvoo, nääs. Outo tapa miehellä ja inha, minusta. Ei voi istua normaalisti työpöytänsä takana, se kun on katveessa eikä sieltä näkisi mihinkään ,> Aina kun menee keittämään muille kaffetta, evästämään, pissalle, tupakalle tms. sieltä hän katsahtaa yli lasiensa ja takaa paperipinojensa kuka on menossa tekemään ja mitä. Eilen tein taas naapuriosastollekin lisätöitä, kiireellisiä ja isomman pinon ei-niin-kiireellisiä, joiden piti olla valmiina vasta (!) tänään. Tein ne iltapäivällä jo haettavaksi. Olen sopinut, että en kiikuta niitä mihinkään. Jos heillä on hommia, sopii tuoda ja hakea itse, minen liiku mihinkään. Muutenkin koivet ovat taas melkein entisellä mallillaan eli kipeät ja juilivat.
Hmph, ei pitäisi sanoa tätä ääneen, tietenkään. Eräs toimistoleideistä pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle selkänsä takia. Juu, pitkä ja hoikka, hyväkuntoinen leidi. Voihan prle, en paremmin sano... vertaan vain aikaisempiin selvityksiin omista vaivoistani ja siihen kuka on missäkin kunnossa. No, toivottavasti hänellä on nyt mukavaa! *hokee itsekseen en-ole-kade-en-ole-kade-en-ole-kade*Jahas, tänään lupasin käydä sitten työkaverin kanssa Eestin Herkkusissa päivällä avittamassa häntä ostoksissa ,D Taidan ostaa jotakin ihan pientä itsellekin *kääntelee pitkää listaa*. Niin ja Belgarionille ja Kummisedälle. Kummisetäkin ilmosi eilen itsestään, hänkin sai loppuvuodeksi työsopimuksen. Palkka nyt ei ole kummoinenkaan eli tosi kehno, minimi, mutta ei työkään rasita. Ja joka tapauksessa käteen jäävä osa on isompi kuin ansiosidonnainen olisi, nythän Kummisetä on pudonnut jo peruspäivärahalle – parempaan päin siis kuitenkin. Erinomaisen mukavaa myös siksi, että mies pysyy paremmassa kunnossa ja jaksaa lueskella, hoidella asioitaan ym. tarpeellista.
Sitten sain pippalokutsun Herjaamolle! Kyllä, luitte aivan oikein – Herjaamo on muuttamassa ja lopettajaiset ovat ensi viikolla. Minut suorastaan määrättiin osallistumaan. Ans kattoo, viitsinkö mennä/lähteä, siis jaksanko. Päivä olisi tietty perjantai ja minä siinä vaiheessa aina tosi väsy. Pitäisiköhän ruinata puoli päivää vapaata ja mennä, P-P:lle ei ehkä kannata kertoa sen enempää. Että menee entiseen työpaikkaansa juhlimaan hävityksen kauhistusta ;D
Eli täältä residenssistä ei tällä kertaa yhtään mitään muuta, ei mitään järkevääkään (onko joskus edes ollut?). Eväksenä eiliset tofupiffien jämät, wokkia ja tattaria. Örp, hyvää muuten on! Mitäkähän söisi huomenna.... =D Kun elämässä ei ole mitään muuta jännittävää kuin ruoka ja kirjat, on sitten keskityttävä niihin!
-----------------------------------
Purrrrmenta, kaiffat! Hei toi vaa puhuu syämisist ja mä just oksuin karvaoksun. Ei siin muute mitää, mutt siin oli mukana mun aamukalkonit. Eikä toi anna niit uudestaa. Sano vaa, ett pitiks ne heti sitt oksuu, ett niinku oma vika. Täh – eikä oo! Ei sill oksumisell voi mitää, se vaa tulee. Ekaks tulee jäks-jäks-jäks ja sitt oksu, nih kerta. Kyll mä mun miälest ainaki tarttisi uudet kalkonit. Napikat mä kyll sain vast sen jälkee. Antais nyt ees kunno muanaa.... joo se lupas sitä pussiheekkuu, selvä. Okei, mä pidän kuanon kii sitte, jos se kerta on tommost. Mitää safkaakaa toi laiskiaine eile tehny. Rötkötti vaa ja luki, no siin sivuss se paijatteli ja pusutteli mua. Nii ja sitt se kikatti, hei siis mami kikatti, ku mä pussasi sitä suaraa suulle, mun kylmäll nenäll!!! Pitkää se jakso taas mun kaa, mutt sitt se äkkii simahti. Ja heräs taas kohta ja teki jotai ja sitt alettii oikeesti goisii. Goisittii molemmat peiton alla, mami mun kainaloss ja mä melkee sen tyynyll. Ai että, siin on muute äärihyvä makoilla ja goisii, siin voi olla, vaiks toi lukiskii tai jotai. Siis jos se vaa antaa luvan, aina se ei anna! En tajuu miks. Nii muute, eile toi otti sitt jotai fotoikii, mä paan ton yhen toss tarjoll, vassokuu. Kattokaa nyt, mite sidest mun häntylikii on ja mä goisin tiätty pää tyynyll, niinku pitääki >o<
Kiffaa melkee-perjantait ja olkaa kissoiks, huamisee!
--------------------------------------
Vincent, olisit itse kissoiksi ja antaisit ottaa kunnollisia kuvia!Päivän slogan: Ei niin pahaa, ettei vielä jotakin pahempaa – sitä hyvää saakin sitten odotella.
Päivän biisi: Kyllikki
Luettua: Osmo Soininvaara – Fillarilla Nizzaan, juu tämä on se blogi vähän korjailtuna. En silloin seurannut lainkaan, kirjanakin luettuna tämä on ihan mukavaa tarinaa. Suosittelen kaikille fillaroijille, retkeilijöille sekä muuten vaan luettavaksi (ja antamaan vaikka ajattelunkin aihetta!). Minulle tuli kamala ikävä Puolaan... Sitten Yrsa Stenius – Koiria, rakkautta ja surua. Mäyristen kavereille ihan must-kirja. Tosin tässä kerrotaan ohimennen paljon muustakin elämästä, historiasta, työstä – pääosan vievät kuitenkin rakkaat mäyräkoirat. Minä pidin tästä ja suositan! Koirat, varsinkin mäyrikset, ovat mukavia. Lisäksi tuo rinnalla kulkeva muu tarina eli oma elämänkerta oli minulle suurimmalta osalta uutta, joten senkin vuoksi arvostan tätä, lukekaa pois! Ja uusintaluennassa Matti Yrjänä Joensuu – Harjunpää ja pahan pappi. Ihan sen takia, että yritin tarkemmin muistella, mitä tässä tapahtui. Luin sen aikanaan pikalainana ja siksi otin uudestaan nyt, kun paljon luettavaa ei ollut tarjolla. Kelpoisa, oikein kelpoisa kotomainen rikos- ja hämmennystarina, mitä ihmisen päässä voikaan liikkua, mitä perhehelvetti voi tarkoittaa ja mitä poliisin työ oikeasti on. Suosittelen myös kaikille, käyttäkää metroa *muahahaaah*!
TORSTAITA - PELKKÄÄ TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti