Prle, etten rumemmin sano! Kyllähän se uni viime yönä sitten karisi kummasti. Karvatakamus alkoi leikkiä lasta ja märisi puoli yötä. "Äääh, mull on tylsää, tuu leikkii! Kurrrrr!" Sitten hypittiin viitakossa ja melskattiin etsien kuivia lehtiä, käytiin päälläni hyppimässä ja tarkistamassa nukunko minä. Kun ärähdin, mentiin nurkan taakse märisemään lisää. Ja tätä tuntisotalla, olipa hermo mennä. Lopulta tuossa kahden jälkeen en enää jaksanut. Kun olin noussut, keittänyt kaffet ja tehnyt leivät (sekä karvatakamus saanut kalkoniviipsaleen) tuli hipohiljaista. Kun kissi ennen kirjoittamisen aloittamista sai vielä napikat, on aivan hiljaista. Tuolla se karvakasa meditoi soffan selkämyksellä ylimielisen näköisenä. Arrrrrrrrrrrgh!
Eilinen oli niin työpitoinen päivä, että iski tuskanhiki pintaan. Naapuriosasto kiikutti isoja pinoja töitä tehtäväksi, kiireellisiä vielä. Lupasin tehdä, mutta en luvannut heti palautusta. No kettuunnuin kuitenkin ja nakuttelin nekin valmiiksi. Iltapäivällä menin poikkeuksellisesti kaffelle, kun en jaksanut enää tuijottaa näyttöä, silmissä vilisi. P-P:kin istui siellä ja varovasti tiedustin, onko mahd. naapuriosastolla ketään toimistoväestä töissä, kun teen enemmän heidän töitään kuin omia. P-P lupasi selvittää ja plussatti minua. Joo, tämä on taas yksi niistä kolmesta turhasta asiasta maailmassa: Paavin pallit, nunnan nännit ja työnantajan kiitos ilman palkan-korotusta. Ei, vakavasti puhuen, siellä osastolla on kuulema aikaisemminkin ollut ongelmia. Ei tässä vielä siis mikään hätä ole, mutta jos tämä jatkuu pidempään, on pakko priorisoida asioita jotenkin... Welhotarkaan nyt ihan kaikkeen repeä, eihän?
Sen verran ehdin kuitenkin käyttää eilen ruokataukoa, että vedin sammiollisen apetta 10 min sisällä ja lähdin työkaverin kanssa Eestin Herkkusiin. Siellä olikin jo yksi meikäläisistä ostamassa välipalamakeita, että jaksaa pitkän päivän ,D Kaveri olikin tyytyväinen, hän osti villisikaa säilykkeenä ja metvurstina sekä kaikkia rahkapatukoita kokeiltavaksi, marinoituja sieniä ja jotakin muuta pientä. Minä tyydyin kirsikkarahkapatukoihin – kiitos vaan, niitä oli riittävästi tarjolla (kylläpä ne ovatkin hyviä!). Kaalisalaatti oli loppu, sitäkin ostin, samoin tattaria ja kinuskia. Juustoa on kotona lähes käyttämätön iso biitti. No, ensi viikolla taas! Kaverikin sanoi lähtevänsä mukaan, että on turvallinen opas *eheheheeh*. On se vaan hyvä, että herkkukauppa on alakerrassa!Kotona ei ollut oikein mitään, mistä laatia herkkuja. Tyydyin nopeaan ratkaisuun eli sieni-porkkana-tomaatti –kastikkeeseen ja tagliatelleen. Sienet olivat Liiterin purkkiherkkareita, valitettavasti, mutta hyvää siitä tuli oikeilla mausteilla. Piilotin vielä pari lusikallista raejuustoa annokseen ja hunnutin kevyesti juustoraasteella, ihan hyvää eväsapetta siis.
Soitin Belgarionille ja sovimme rehvit taas kirjastolla iltapäivästä. Varauksia näyttää tulleen ihan kiitettävästi ,> Taas on pitkän pitkä kauppalista kissatavaroineen kaikkineen. Mutta siinä on jälleen kerran mietittävä ihan kaikki tarpeet viikon ajaksi, ei Herkkusista sentään kaikkea tavisjuttua saa. Belgarion saa siis kantamista ja iltapalan sekä kunnon kaffet lisäemmeineen. Huomenna lupasin taas tietysti hyvän lounaan – siinä onkin keksimistä. Josko fisua pinaatin ja juuston kanssa? Täytyypä tiedustaa. Kekseliäisyyteni ei oikein jaksa nostaa nyt päätään. Soijapataa voisi tietysti tehdä, mutta se on vähän riskialtista puuhaa. Belgarion ei vielä ole oikein tottunut soijasuikulaan....
Edelleenkään täällä ei... eipäs kun hetkinen, kyllä onkin tapahtunut. Taloyhtiö ilmoitti, että kuun lopussa tullaan uusimaan kylppärin ja keittiön hanat, sellaisiksi enempi ympäristöystävällisemmiksi ja vettä säästävämmiksi. Vuokra ei nouse, tämä menee talon remonttijömmarahastosta. Ihan hyvä ja kannatettava ajatus kaikkinensa. Muutoin ei residenssissä edelleenkään tapahdu mitään. Ulkona sataa oikein kunnolla, kello on 3.57...
---------------------------------------
Purrrrrrrviska, kaiffat! Höh, mitä toi mami heti alkaa juaruu meist kaikkee, tai siis must. Mull oli vaa tylsää, ei ollu heekkui. Jotai vanhaa muanaa vaa. Ja kakkiski iha täynnä. Kyll sitä tarviiki jo sillo jolista ja märistä. Ku kerta on tylsää ja maailma paras lelu vaa yrittää goisii, nih kerta! Eikä nouse, vaiks mä kui yritän, puhelee vaa rumei ()!(&TT%½%#&ER)(WQ&¤"%""½½!!!! Tommosii kehtaa ees kirjottaa ylös. Mutt semmosii se vaa kiltill kissill puheli, tai oikeestaa siis huus. Kyll se sitt nousi ylös ja mä sain ihan kaikki, mitä mä halusin. Mä oon aika taitava haluun, jos ootte huamannu. Kukaa jaksa mun kaa. Paitti Kummisetä, se onki kelju. Se vaa on ja antaa mun huutaa ja märistä, kamala ihmine. Semmose kans vois kukaa asuu. Sen takii se varmaa asuuki yksi. Kerranki se nukku täälä ja mä yriti herättää sitä, nii ni se vaa kääns kylkee ja alko kuarsaa nii, ett mä menin iha hiljaseks! Karmee mekkala, hei. Onneks mami vaa sille pihisee ja välill vinkuu ja voihkii. Saahan mä mami pussiruakaa taas päiväks, jooko??? Juu, se lupas jo. Hyvä, on kunno muanaa taas. Ulkon hei sataa, mä meen päiväks sitt basee goisii. Nii ja sitt Poikaki on tuloss tänää ja ne tua mulle ruakii, napikoit ja purui ja kaikkee. Mami lupas tsiigaa, jos siälä ois jotai lihaaki mua varte. Sais ny tuada, viimeks se oli ostanu mulle iha eriksee jauhist! Enkäs muute oo tehny mitää typerii. Eile heitin kyll semmoset oikee isot hepulit pitkäst aikaa. Vedin pitkin kämppää ynpäri-ynpäri-ynpäri. Mami yritti ottaa fotoi, mutt kuvii jäi vaa häntylin pää tai jotai. Ei sen kaamera pysy peräss ku mä oon nii sairaan nopee. Täss on pari fotoo hepulin jälkee ku mä meen jemmaa: ekaks näkyy häntyli – ja sitt, kissi on häviksis ja jömmamestas *tsihihih*. Ei toi klöntti toss oo mä, enkä varmast oo! >O<
Hei, kliffaa viikendii kaikill ja huamisee! Älkää kastelko tein tuukkei...
------------------------------------
Kiva Vincent, että olet kerrankin huolissasi muista ,DPäivän slogan: Jossakin on kai jotkin urheilukisat – unohtakaa koko asia!
Päivän biisi: Tikapuut taivaaseen
Luettua: Raymond Khoury – Pyhien jäljillä, joo-joo, tavinskikoodin osittainen seuraaja. Että tätä jaksetaan suoltaa ulos ja vielä lukea. Nyt etsitään ikuisen nuoruuden lähdettä, tai oikeastaan kirjaa, joka sen kertoo. Tietysti tätä on salaisesti kokeiltu neljän ihmisen kanssa, jotka nyt ovat n. 200-v. ja silleensä. Ja tottakai ollaan Bagdadissa, Libanonissa ja muuta kivaa. Ush, älkää koskeko tähän, en voi suositella kenellekään. Luin tämän ruokaa laatiessa, unta odotellessa ja taksossa. Ei tämä muuta ansaitse kuin erittäin nopean palautuksen hyllyyn, sorry vaan! Kati Tervo – Kesäpäiväkirja, no joo, eipä tämä muuta ole. Kuin kenen tahansa kesäpäiväkirja... Kenen Tahansa ei vain olisi julkaistu, ei ainakaan näin tapahtumaköyhää. Vielä köyhempi kuin Welhottaren loki ja se on paljon se. Jos odotatte jotakin paljastuksia, aivan turhaa. Ehkä voisi kutsua kesälukemiseksi, minulle riitti tämä aamuyön nopea lukusessio ihan lopuksi ikää!
HEI - SE ON KUIN ONKIN PERJANTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti