Ei aamua ilman valitusta, sorry vaan! Tavanomaisen huonosti tuli nukuttua, mutta sen lisäksi heräsin puoliltaöin järjettömään oikean olkapään särkyyn. Särky muhi niin pahasti, että piti ihan hakea tuhti kipumömelö avittamaan. Sain nukuttua melkein klo 3 asti. Nyt on pahin kipu poissa, otin vielä normimömelöt päälle. Toivottavasti en ala sekoilla Varastolla (siis normaalia pahemmin)! Töitä nimittäin riittää nyt ihan tarpeeksi, ziitosta vaan. Kunnolla ehdi edes hankkiutua Kirjallisuus-Älypään listoille, lukea päivitettyjä lokeja ja lehtien selaaminenkin on hyvin nopeaa. Hmph! Onneksi eilenkin Joku Muu oli mokannut – en siis minä – ja jouduin korjailemaan erään jutun faktoja jälkikäteen.
Kävin ruokiksella lähikirjastossa, jossa ei ollut mitään erityistä tarjolla. Jokusen uusioluentaan joutuvan opuksen otin mukaani, taas dekkareita. Niitä on niin helppo ja joudukas lukea, sopivat myös taksoa odotellessa ja taksossa luettavaksi. En minä jaksa katsella samoja maisemia loputtomiin, olen aina pystynyt lukemaan autossa ja niin teen nytkin. Tuo odottelu on muutoin niin puuduttavaa touhua. Ahhh, syksyn uutuuksia tässä nyt vain odotellaan. Niistä on aika hyvä listaus HS:ssa täällä. Ikävä kyllä, se ei ole läheskään täydellinen ja suurin osa ehtii kirjastoihin vasta joskus ennen joulua. Odottavan aika on pitkä ja tylsä.
Hörhö kävi eilen tuomassa yhden jutun tänne kaverinsa kanssa. Kaveri ei ole ennen meillä käynytkään ja katseli kummissaan kirjahyllyjä. Totesi sitten vaan, tyypilliseen amatöörin tapaan, että olenko lukenut ne kaikki. Irvistin ja esittelin kirjaston kirjat –pinon, jossa on viikon luettavat. Kaveri meni aika hiljaiseksi. Hän lienee myös niitä, jotka ovat elämänsä aikana lukeneet kirjan! En tiennyt itkeäkö vaiko nauraa. Toisaalta, hörhöillä on muutakin tekemistä kuin lukeminen, jo pelkkä eläminen vie heidän energiansa lähes täysin. Kaikkea ei voi siis pyytää tai vaatia...
Jahas, tänään pitäisi väkertää illalla jotakin muonaa soijasuikuloista. Jos joku tietää oikein hyvän (ja mieluusti helpon ja nopean) resetin, voisi vinksuttaa kommenteissa tai laittaa linkin. Muuten tulee vain tavallista soijapataa tomaatissa. Se on niin tavanomaista, että vaihtelu olisi paikallaan! Roudauspäiväkin on siirtynyt launtaiksi, joten eväät alkavat nyt jo olla aika epatossa kunnossa. Kuiva-aineita löytyy, mutta jääkaapissa ei ole paljoakaan tavaraa. Enimmäkseen mausteita, rahkaa ja juustoa sekä vihanneslaatikossa paprikaa, sipulia, purjoa, porganaa yms. Että näillä pitäisi pärjätä loppuviikko... Täytynee taas käydä Herkkusissa vähän katsastamassa, josko siellä olisi jotakin kivaa!
----------------------------------
Purrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, ulkon sataa iha hirveest, kauhee ropina. Ei voi olla partsilkaa. Siis ei siälä kastu, mutt on kosteet ja tuukki menee sekasi kuiteski. Oon sitt sisäll. Mami just anto mulle kalkonii ja maitonapikat. Nyt mä venaan, ett sais päivämuanaaki. En saanu sitt eile enää donarii, se loppu joteski turhan äkkii. Mä tiän, ett sitä on jömmas, mutt mull ei anneta, hmph! Vaiks oon ollut kilti, eile en ees oksunu mihkää ja nukuinkii mamin kaa. Ainaski vähä aikaa. Sitt tuli kuuma ja toi alko vikistä jotai ja ponppi taas ylhääll. Mä siirryn sillon pois. Ei siin voinu rauhass enää olla, kumma otus toi mami. Pysyis seki vaa himass iha rauhass eikä säntäiliss aina jonnekkii. Joo-joo, mä tiän, ett se menee tianaa meill ruakarahaa, mutt silti. Mä äsken leikin napikoide kaa, tökin tassull vauhtii ja sitt hyäkin kiinni. Muute ei jaksu leikkii. Hirmu kuumaa tääll on ollut, mutt nyt tosissaa tulee vodaa iha hivveest! En laittas mamii tonne. Se voi kyll loppuu, ennenku toi lähtee. Taaskaa fotoi, onneks. Mä en taho must mitää nukkukuvii tonne enää. Eilises kuvass mä olin iha pöllähtänee ja tyhmän näköne! En tykkää, en mä oo tyhmä... kerta nih! Muute oon ollu kilti, oikee tosissaa. Mitä nyt tarkastan välill ton jääkkärin, jos mami ottaa siält jotaki. Tarkastan mä sen välill muutenki, meen siihe etee istuu ja vonkaa nii pitkäks aikaa, ett toi avaa sen. Mä vaan haluun näkee, onks ilmestyny jotai uutta tai onks toi syäny mun muanat! Siitkää aina tiädä, ku se kans vetää kaikki nassuu mitä näkee, hei, ihan tosi. Mättää vaa, tiätteks... On siin mull kans mami! Vaiks tua se hyvii ruakii ja semmost... mmm, mun mami.... Tämmöse foto mä löysi, kai se tähä kelpaa!
Sadepäivää kaikill – hualehtikaa tein tuukeist, jooko? Huamisee!
-----------------------------------------
Vincent, minä tiedän, että sinä olet huolehtivainen myös kanssakissoistasi *virn*.Päivän slogan: Aloittelevalle sienestäjälle; opettele nyt syksyn tullessa tuntemaan myrkkysienet. Syö vain sieniä, jotka tunnet!
Päivän biisi: Pieniä sieviä sieniä
Luettua: James Patterson ja Maxine Paetro – Heinäkuun neljäs. Taattua Pattersonia eli hyvinkin luettavaa rikos- ja poliisitarinaa. Tämä sijoittuu Naisten murhakerho –sarjaan, kaikki voi lukea yksittäinkin, siis ei mikään jatkosarja. Tässä naispoliisi joutuu oikeuteen syytteeseen ammuttuaan itsepuolustukseksi kahta lasta, jotka eivät suinkaan olleet niin viattomia kuin puolustus väittää. Samaan aikaan joukkomurhaaja toimii lähistöllä ja tahti tihenee. Virantoimituksesta pidätettynä leidi alkaa ratkoa tätä murhasarjaa – ratkaisu on lähellä ja yllättävä! Welhotar suosittelee, hyvin kirjoitettu, selkeä ja yllättävä opus. Ilona Karjalainen – Takaikkuna, Sirja on erilainen, suurperheen lapsi kaukana maalla. Sirjaa pidetään tyhmänä, hulluna ja kykenemättömänä mihinkään. Lopulta kotisisar ottaa nuoren hetkeksi hoiviinsa, Sirja pääsee lääkäriin ja takaisin kotiin pyörätuolin kanssa. Elämä vähän kirkastuu sairaalassaolon aikana. Tyttö on kuitenkin kasvanut naiseksi ja isäkin tämän huomaa – ja alkaa Sirjan elämän vihoviimeinen kausi, isän hyväksikäyttämänä. Tästäkin hän pelastuu muiden avulla ja pääsee lopulta elämään omaa elämäänsä, menestyy, saa itseluottamusta ja uskoa omiin kykyihinsä. Aivan luettava pienoisromaani, joka kuvaa menneiden vuosien suhtautumista CP-vammaisiin. Uskoisin tilanteen nyt olevan jo toisin. Suosittelen, vaikka kaunista tästä kirjasta ei saa – elämä on rumaa, mutta toivoa on. Kirsti Ellilä – Outoa rakkautta, tästä Welhotar piti ja kovasti. Huomasin lukeneeni pari novellia jo aikaisemminkin, ei haita, silti erinomaisen häröä kerrontaa. Ei siis mitään romanttista hömppää, kuten voisi arvella. Pyrskähtelin ääneen, sen verran hekotutti jokunen tilanne. Erinomaisia koukkuja! Ja se rakkaus, se saa todella outoja olomuotoja. *leveä virn*. Itse pidin parhaimpana "Leikkiä vain" –novellia, mutta kyllä muutkin ovat aivan kohdallansa. Ehdottomasti luettava ja nautittava, mielellään kerta-annoksena jonakin pimeänä syysiltana! Lisäksi tahtoo tämän omaan hyllyynsä. Muistakaa lukea myös esipuhe, siinä vähän taustoitusta... Kirsti muuten vaikuttaa myös Lokistaniassa, käykää lukemassa (ja muistakaa hankkia myös kirja!). Welhotar suosittaa viime viikkojen parhaimpana antina.
KOSTEAA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti