KAIKKIEN KYLPYANKKOJEN ÄITI JA MUUTA TURHUUTTA

Just, tänään sitten olisi nukuttanutkin, mutta karvatakamus märisi minut hereille. Seuraa ja heekkuja sekä tarkistus, että aivan varmasti nousen kokonaan ylös. Ihan kiva, kiitosta vaan! Olisi tässä voinut vielä tunnin ainakin goisia ihan rauhassa, tällä kertaa... poikkeuksellisesti.

Varastolla on kiirus, lievä sellainen. P-P on tänään poissa, työasioissa. Hyvä! Minen kestä miehen vahtivaa katsetta työhuoneesta, vaikka tod.näk. hän ei itse koe sitä niin vaan ”näyttää olevansa kaikkien saatavilla, tavoitettavissa”. Minusta se vain näyttää vahtimiselta. Sama kuin se, että hän käy aamuisin tarkistamassa, ketkä ovat paikalla – ei kun siis sanomassa huomenta kaikille *virn*. Tapahan se on sekin, toki. Jos sen tekisi vähemmän läpinäkyvästi ja joku toinen ihminen, juttu voisi mennä jopa läpi ,D Muuten samaa vanhaa varastopuurtamista, ei sen kummempaa. 

Ulkoilin eilen raittiissa ilmassa sadekuurojen välissä lähikirjastoon ja nappasin ison pinon dekkariosastolta uudelleen luettavaksi. Ei kehnoja valintoja ollenkaan. Matka on juuri sopiva, ei vielä särje koipisia työpäivänä. Nyt aamulla taas riipoo kunnolla! Sen siitä saa, kun yrittää elellä tervehenkisesti eli kipuja ja vaivoja. Taksonakin oli noutaessa normitakso, oikein hauska herrahenkilö. Juteltiin takseista (kas kummaa!), sienestämisestä jne. Pukeutumiseni oli hänestä huvittavaa, kutsui minua joulutontuksi (juu, punasävyinen vaatetus) sekä kyseli, onko pikkujoulukausi alkanut jo näin varhain. En ottanut pahakseni, mies oli hauska eikä typerä... Kotiinkin pääsin hyvissä ajoin, tekemään tärkeitä asioita. Siis lotkottamaan ja lukemaan. Ei edes ruuanlaittoa, eväkset olivat valmiina eli vanhat jämät. Vetelin puoli purkkia kirsikoita pahimpaan hätänälkään, örps!

Hörhökin kävi, oli ”kauheassa pulassa”. Sain ääriraivarit ja heitin miehen ulos. Tosin hän jätti kassillisen jauhelihapiffejä, siis semmoisia hampurilaispiffejä pakastettuna minulle =O Mitä hittoa niille tekisi? Taitaa kissi saada monta kertaa syötävää, ne ovat nimittäin vielä maustamattomia. Vain semmoisia lihalättyjä.... pilpoin jo yhden Vincentille ja kohtalaisesti näytti uppoavan. Ziis, että olen tuolle Hörhölle raivoissani, mitään se ei ole saanut aikaiseksi. Sai nyt 10 juuroa ja käskyn olla tulematta lähellekään huushollia pariin viikkoon!

Jahas, vakoiluvälineestä ym. päätellen parikin toveria on saapunut takaisin maisemiin – tervetuloa ja toivottavasti oli hyvä loma! Otellaan yhteyksiä ;D

Täältä ei tänään irtoa oikein mitään järkevää eikä muutakaan. Suunnittelen täsmäiskua Herkkusiin päivän aikana; rahkaa, tattaria, leipää, jugurttia, ihan kaikkea kivaa. *Käy laittamassa tofun marinoitumaan iltaa varten!* Ja tässä Kaikkien Kylpyankkojen Äiti kotona kylppärissä, alla Varastokissat eli Vincent kahtena eri versiona =D

-------------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! No niih, no nyt mamiska keksiny sitt tommose. Ett sill on duuniskii niinku mä mukana, mä mininä >o< Vaiks ois paaaaaaljo kliffempaa, ku ottais mut livenä mukaa. Mull ois siälä paljo tekemist, ku mami sano, ett siäl on pitkii käytävii ja kaikkii jemmamestoi kerta. Ottais ees yhe kerrar mut salaa kassii mukaa. Mä lupaan, ett olisin ihan kunnoll siin autoskii. Ja siälä Varastoll, juu. Ihan oisin... Ähh, se ota kummiskaa! Mutt ajatus ois hyvä. Ku kaikki muutki tua jotai tärkeit juttui duunii, nii ni mami vois sitt kerta viädä mut. Vaiks sitt, ku on sen viimene duunipäivä, joo. Mä ehdotan sitt, ku se aika tulee. Jeps, mä sain eile sitä jauhispiffii, oli niin paljo, ett en jaksunu kaikkee syädä. Karmee kassilline hei taravaa. Mami sano, ett jos joku muu ei hakita sitä pois, mä joudun syämää kaikki! Hyvä, ett ne edes mahtu pakkasee. Ihan hurjaa joskus noi safkajutskat. Välill oo mitää ja sitt taas säkkitolkull taravaa. Ei piän kissi ain ymmärrä! Eile en sitt tehnykkää muut ku safkasi ja lotkoti mamin kaa. Mentii goisiinki aikasi. Ja mä herätin sen, ku mä olin goisinu tarpeeks. Jotai se taas valitti, niinku se aina valittaa. Väittää, ett mä joka kerta herätän sen väärää aikaa. Hei, mä mikää tikikelli oo! Mä oon kissi, höh. No, nyt mä en sitt niinku laita sitä fotoo, ku kerta tommosii elukoit tuall on jo.

Mä toivotan kaikill kliffaa keskimmäist viiko päivää ja semmost. Huamisee!

-------------------------------------------

Vincent, nyt sinulla on kerrankin kaappi melkein täynnä lihaa *jäks*!

Päivän slogan: Suhteeni lääkkeisiin? Se on täysin normaali rakkaussuhde. Lääkkeet ovat parhaita rakastajia ikinä: aina saatavissa, lievittävät kipua, antavat joskus riittävästi unta, rauhoittavat myllertävän mielen ja kapinoivan vatsan (tai toisinpäin)!

Päivän biisi: Risainen elämä

Luettua: Holly Peterson – Mies talossa, argggggh. Miksi minä kannoin tämän kotiin asti? Pahimman laatuista hömppää paashkapaperissa. Ökyrikkaiden ns. elämää muka hieman ironisesti esitettynä, ehkä, tästäkään ei enää voi olla varma. Hömpäksikin tämä on liian paksua, sorry vaan. Että nannyn sijaan palkataan manny pojan seuraksi. Leikitään kivaa ja rahakasta... ei minun mieleeni, ei sitten mitenkään. Luin kuitenkin loppuun, toiste en koske. En suosittele ja varoitan muitakin! Risto Juhani – Paatuneet, pienen paikkakunnan rikossuma. Pesonen on kohonnut arvossaan, mutta onko päällikkönä kivaa? Kotiasiatkin menevät kehnosti. Paikallinen fasistikerho nostaa päätään nuorison voimalla ja venäläiset ostavat hotellin ja harjoittavat vuokraleidibisnestä muun ohella. Sähkökatkon aikaan alkaa sitten tapahtua; ryöstöjä, murhia, murhayritys ja poliisin ampuminen. Kaikkihan ratkeaa toki nopeasti ja lähes itsestään. Kirja sinänsä on ihan luettava, asenteellisuus taas... aina venäläiset rikoksen tekijöinä, talousrikosten takanakin. Aina nuoret fasismin kannattajina jne. Eli tämä ratkaisi asian, en suosittele, aloin kiristellä hampaita. Muuten nämä Risto Juhanin kirjat eivät ole hirveän kehnoja olleet, sellaisia rauhallisia kotomaisia poliisitarinoita. Tämä nyt ei oikein vaan minulle maistunut!

                                         

                                        KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!

NÄIN EILEN IHMISIÄ =O

Kehnot unet jatkuvat tavanomaiseen tapaan. Hätinään n. 4 h ja sekin puolipakolla. Illalla oli vielä kuuman nihkeää, jossain vaiheessa yötä ilma on vähän raikastunut. Hyvä! Pysyisi nyt edes sellaisena, ettei hiki valuisi kättä nostaessa... Kissa on märinöinyt puoli yötä omiaan, halunnut seuraa, tietty. Ja mikä minä olen häneltä seuraa kieltämään, joten ylös oli noustava. Lisäksi allegrialääkket ovat loppu ja olo on lievästi tukkoinen.

Hah, näin eilen ihmisiä ihan livenä. Paljon ihmisiä. Paljon erilaisia ihmisiä. Kävin Yrjänällä hakemassa shampoota, kävelin hallin läpi ostamatta mitään ja suuntasin Vii Voaniin. Juuri purkivat uutta tofulastia, jesh. Tuoretta tofua pari kiloa, korianteria, soijaa, wasabia, kookosta. Unohdin yhden chilijutun, pitää hakea normikaupasta viikonloppuna, kele. Sitten kävelin erään tätsyn neuvojen mukaan Etolaan, mukaan tarttui Vinski ja Kaikkien Ankkojen Äiti valvomaan pikkupirulaisia ;D Taksotkin sopivat kumman hyvin yhteen, olin pätevästi ajoissa kotona. Mukava oli katsella ihmisiä, olisin viihtynyt pidempäänkin, jos olisi ollut seuraa. Koivetkin pelasivat maanantaiseen tapaan, tosin nyt on vaikeuksia kävellä... sen siitä saa, mutta mitäpä sitä ei kärsisi Vii Voanin houkutusten takia!

Kotona laitoin kesäkurmitsa-tomaatti –hässäkän tulemaan ja soitin Belgarionille. Hän nimittäin oli tilannut tofua ja muuta. Kun mainitsin, että olisi pari Herkkusten aleksanteria vielä jäljellä, lupasi polkaista nopsasti käymään. Istuttiin sitten vähän aikaa kaffittelemassa ja jaettiin saalista. Juttuhan on siis niin, että Belgarion laatii itse ruokansa. Tofua hän sai puolet eli kilon, lisäksi ison pullon normisoijaa (oli halvennuksessa), yllärinä minulta wasabia (jota kehoitin tarjoamaan exälle normileivänpäällisenä, muahhahahaahhh), korianterijauhetta, kookosjauhetta (ettei tarvitse ostella isoja purkkeja kookosmaitoa) ja olikos vielä muuta... Ei, siis sellaiset aineet, että niillä pärjää ainakin viikon-pari, kun syö muutakin kuin tofua. Belgarion oli oikein iloinen tuliaisista ,D Hyvin se poika näyttää pärjäävän ruokapuolellakin. Joskus tulee pieniä floppeja, mutta kaikki on kelvannut syötäväksi. Opastin vielä uudestaan käristämään tofun ennen lisäämistä wokkiin. Viimeksi hän ei ollut tehnyt sitä ja jotenkin appeesta oli tullut hiukka liian sössömäistä. Vincent oli oikein ilahtunut vierailusta ja viihtyi Pojan vieressä tyytyväisenä. Sovittiin vielä rehvit lauantaiksi, kirjastoon ja kauppoihin.

Kävin ohimennen myös Hakiksen Instrussa katsomassa pohjakorokkeita, ziis. Hinta yli 22 euroa, ei mitään laitaa, ei todellakaan. Näköjään nimi maksaa. Halpakaupassa samat maksavat n. 4 euroa! Vähänkö Instru saa katetta myymistään tavaroista pelkän nimensä ja muka-asiantuntijan maineella? Pthyi sentään, tämä menee mieluummin halpakauppaan siis jatkossakin. 

Varastolla kiirusta riitti ihan lähtöön asti. Kaikki ovat paikalla ja touhu sen mukaista. Tein kyllä jo osan ensi viikollekin sijoitetuista hommista. Että eivät jää turhaan makoilemaan mihinkään. En pidä pinoista pöydälläni. P-P on tällä viikolla aika vähän paikalla, toivottavasti se vähän relaa tunnelmaa. Hiukka tuntuu joillakin olevan pinna kireällä. Johtuuko sitten hankalista työhommista vai siitä, että lomat ovat lopultakin ohi ja pitkä syksy alkamassa. Minua se ei haittaa, elämä on yhtä syksyä! Teen mitä sanotaan ja pidän turpini kiinni muutoin. Kohta pitää alkaa vaivihkaa ja hiljaksensa jutella jatkoista. Muuten en tiedä, mitä tammikuussa tehdä.

Nyt tiedän, että Vincent haluaa päiväruokansa – menen laittamaan muonaa *ontuu jääkkärille*.

Ai niin ja tiedoksi Eestin Herkkujen kävijöille: Pasilan kauppa on avoinna arkisin klo 10.00 – 19.00, lauantaisin 10.00 – 18.00 ja elokuun jälkeen myös sunnuntaisin klo 12.00 – 18.00, tuosta sunnuntain aukiolosta en ole ihan varma. Se voi vielä muuttua, tuo ilmo nyt oli ovessa eli kesäsunnuntaisin kiinni. Palaan asiaan, jos jotakin olennaista tapahtuu!

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kattiskat! Joo, hei, toi orja käyny halliss, haiston heti. Mitää, siis mitää ei tullu mulle. Kaikenmoista haisuvaa juttuu, semmost ei kissall sopivaa vaa. Itellee ja Pojalle se toi. Eikä mulle mitää. Siinä sitt se selitti, ett mull on kurmeepuukki viälä ja semmost. Höh, nyt en tykkää. Käydä nyt semmoses paikkaa, miss on lihoi hirveest eikä tua toisell mitää. Iha hulluu toi tommone! Kai mun pitää sitt tyytyy vaa puukkimuanaa. Ei se lauvantainkaa ostanu semmost isoo jauhisjutskaa, vaiks se oli miättiny. Ett semmone ja jakais mulle piänempii osiin. Juu, tääll hei kärsitää nälkää, ois kissivaltuutetull hommii. Tai ei nyt niinku nälkää, mutt semmost heekkupuutost. Tai siis, saanha mä kalkonii ja napikoit, mutt muana on tavismuanaa. Ähhhh, vaikee selittää. Siis mä haluun oikee verist lihaa, jota mä voin heitellä ja tappaa uurestaa! Grrrrrrrrrrrrrrrrrr, mä oon vaaralline kissi... oikee semmone tappajavaistoill varustettu. No, oli mamill sitt sitä parempaa muanaa, mä sain vähä sitä. Ja sitt Poikakii tuli iha yllärin, ett mä sain olla senki kaa. Ett iha hyvä ilta oli. Hirveest mull oli hommii, mä yritän nyt saada mun tuukkii oikee kuntoo. Ilmaki ku on tollee hikine, pitää näykkii ja järkkää tuukkii ihan koko aika. Varmaan oksun tänää, ihan varmaa matoll. Mamiih, kuuliks?! Tää uhkailee täälä, nääs. Mä laita nyt fotookaa ku toi mami laittaa vissii noi omasa, ei laitakkaa =o Sill on jo joku avrikkalaine puukissi siälä, mun näköne, se sanoo. Se ottaa jonku foto sitt siält duunist niist se kisseist siälä. Eikä ku joo – täss näkee kui pitkäks mä oikeest venytän itteni ku mä pääsen mamin paikall.... >o< 

Mutt hei, toivottavast teill on mukava päivä. Mä painun koht goisiin. Huamisee!

-----------------------------------------

Vincent, katsotaan sitä lihajuttua sitten viikonloppuna...

Päivän slogan: Ainoa periaatteeni on se, että minulla sentään vielä on periaatteita!

Päivän biisi: Osoitteeni on Neuvostomaa

Luettua: Jan Costin Wagner – Jääkuu, Joentaan vaimo kuolee ja mies säntää takaisin töihin kestääkseen tilanteen. Kukin käsittelee surua omalla tavallaan... Tarjolla onkin aloitteleva sarjamurhaaja, jonka tyyli on outo. Joentaka kokee selvää yhteyttä murhaajaan jollakin tasolla ja selvittelee asiaa. Aina välillä miettien vaimoaan ja käsitellen muistoja vaimostaan ja ohjaamalla kaiken energiansa poliisityöhön. Erikoisempi dekkari, suosittelen. Kestää siis uusioluennankin mainiosti. Laura Honkasalo – Sinun lapsesi eivät ole sinun, 1970-luvun taistolaisuutta perheen tyttären näkökulmasta tuolloin ja nyt aikuisena. Minusta vähän ylilyöntiä, mutta milloinkas sitä ei olisi. Welhotar itse tunnustaa olevansa hiukka vanhempaa sukupolvea... itse pyysin ekaluokalla opettajalta puheenvuoroa viitatessani ,D Lisäksi minulla ON kukkahuivi! Suosittelen, varsinkin niille, joilla ei ole ajasta mitään muistoja. Tosin... olen monesta asiasta eri mieltäkin, jääköön se muualle sanottavaksi. No sen verran, että ei kannata edelleenkään kääntää takkia, ei sotkea asioita siihen "että kun ystävätkin kaikki" vaan reilusti myöntää poliittinen kantansa ennen ja nyt! Piste. Sormenjälki – 10 rikostarinaa, 10 arvoisia. No juu, en sanoisi noin. Osan olen ainakin lukenut jo aikaisemmin eikä kokoelma paljon lämmitä. Rikosnovellien ystäville täydennysluettavaksi tai matkalle mukaan viihdykkeeksi.

Ahhahah - päivän vinksun tarjoaa taas HS, tänne Welhotar, tänne, tänne!

                                             

                                                       TYÖPITOISTA PÄIVÄÄ!

NIHKEÄÄ... SEKÄ ILMA ETTÄ KAIKKI MUU

Njääh, olisihan se pitänyt tietää. Se, mitä seuraa, jos nukkuu kerrankin yhden yön kunnolla. Siitä seuraa nimittäin monia öitä erittäin kehnolla ja katkonaisella unella. Viime yö oli siis kehno, nukuin huonosti alle 4 h, vaikka kippasin pariakin eri plaatua uniavitetta. Oli nihkeää ja kuumaa. Kissa nukkui ja kuorsasi nassun vieressä. No, onneksi tänään on lyhyempi päivä – kai sen jaksaa, on sitä ennenkin jaksettu. Ketuttaa vaan lievästi!

Eilinen meni siinä ja siinä, ajattelematta. Pakkosiivous kosmeettisesti, vähän viitakon hoitoa, ruuan laittoa helpoimpaan mahdolliseen tapaan eli perunoiden keittäminen... En paljon rasittanut ajatuksilla itseäni. Lueskelin ja melkein aloin järjestellä laatikoita. En kuitenkaan äitynyt niin suurisuuntaiseen tapahtumaan, mutta suunnittelin kuitenkin asiaa. Siis tein ajatustöitä. Lisäksi mietin noita lekureita; fyssa ei ole palauttanut reseptejä, psyko vonkaa vastaanotille, samoin työarvauskeskus – olen taas kovin suosittu. Ei huvittaisi mennä niihin mihinkään. Antaisivat jo minun olla rauhassa! Parempi ilman niidenkään häirintää...

Jotakin kertomisen arvoista kuitenkin tapahtui:

SusuPetal löi Väinö Linnan laudalta, kirjaimellisesti! Säädin eilen taas kirjahyllyn sisältöä, eli Toinen painos pääsi hyllyyn lepäämään hetkeksi. Ylimmällä hyllyllä majailee suuri osa suosikeistani, äärimmäisenä oikealla juhlapainos Pohjantähdestä, varsin kookas opus, nimittäin! Sain Toisen painoksen kauniisti sujautettua hyllyn keskivaiheille ja lähdin hoitelemaan partsiviitakkoa. Hetken päästä ryskis-räiskis-kabuuuum ja kissi huutaa hurjana. Puolet hyllyn kirjoista makasi lattialla, pohjimmaisena Väpä, päällimmäisenä Susu ,D Välissä Saarikoskea, Tarkkaa, Edwingsiä.Tikahduin nauruun! Täytin hyllyn uudestaan ja jatkoin puuhastelua. Hetken päästä sama uudestaan. Ei kun asettelemaan kirjoja uudestaan ja yksi joutui sitten vaihtamaan hyllyä alemmas, ei kuitenkaan kumpikaan em. kirjoista. Joten MOT, SusuPetaalilla on valtavasti painoarvoa =D *kikattaa* Tämä tarina on tosi!

Varastolla on odotettavissa lievää kiirusta, koska olen iltapäivän poissa. Laitan lapun oveen jo aamusta, että kaikki noteeraavat asian ja ehtivät teettää puuhansa päivän aikana. Yleensä sitten keksivätkin kiitettävästi kaikkea mukavaa. Huomiseksikin varmasti jotakin. Tässä onkin kaikenlaista tälle viikolle, wau. Tänään siis retkeilyä Hakiksessa. Huomenna voisi käväistä Varaston lähikirjastossa. Ke tai to ystävä on ehkä tulossa käymään iltasella. Eräs kaveri on tod.näk. palaamassa matkoilta, hänkin saattaa viestiä itsestään ja toivottavasti viestiikin. Herkkusissa pitää käydä ke tai to ruokiksen aikana. Jonakin iltana pitäisi tehdä outo ruokakokeilu, josta rapoan, mikäli siihen asti päädyn. Lauantaina on taas roudauspäivä. Ja sitten minä valitan, ettei ole muka tekemistä. Minähän olen suorastaan ylösotettu ja kiireinen! Voipi olla, että tällä viikolla jopa puhelin soi =O

Että ei täällä aina vain makoilla, vaikka sitä luulisitte (no, pääasiassa kyllä!) ,D

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat ja niitte Ihmiset kans! Täll kertaa muistin noi ihmisetki lisätä toho. Ku mä tiän, ett tein ihmisetki lukee tätä. Mami sano, ett pitää olla kohtelias kans. Riittiks tää? Aha, joo, selvä – siis riitti. Joo, meill meni eiline just niinku pitiki. Lotkoteltii ja syätii. Toi söi sitä fisuu mitä mä en saanu *möks*, mutt mä sainki riistapateet kurmeepuukist, hirmu heekkuu! Parempaa ku joku ihmiste fisu, joo. Ja sitt tavismuanaa. Ja sen verra fiksu mami, ett pölkkäröi sillo, ku mä goisin sikeest päiväll. Vähä vaa heräsin, vaiks imureeraus on aika inhaa hommaa muute. Ei mamikaa siit diggaa. Mutt on se kyll oikees siinä, ett mein kaavat sillo aina häipyy. Muaki ne joskus haittaa. Omat ja mamin kaavat tunkee nimittäin munki nenää ja mua alkaa aivastuttaa. Ett hyvä on, ku orja ain siivoo. Ja laittaa mun paikat tuall kylppäriss kondiksee. Tsihih, me muute istuttii taas aamukakill yhes, niinku viärekkäi. Molempii alko naurattaa, ku oltii nii tärkein pönöttääs siinä. Saaha täst skrivaa? Joo saa, sano mami. Kakkimine on tärkee asia, joo. Ett sitt nauratti, mami alko divaa kaffet ja mä sain napikoit. Kaikki hyvin niinku. Nyt vaa alkaa taas se pitkä viikko, ku mami on duuniss. Tänää se sano, ett tulee aikaisemmi ja mä näin, ett se aikasemmi kerto käyväsä siälä halliss. Jee, se yleesä tarkottaa, ett mäki saan jotai heekkui. Kilti mami, piänell kissill sitt kans jotai, jooko. Joo, se sano, ainaha se tua jotai, kilti mami, mmmmm, mun mamiska! Mä paan tähä nyt ihan mun kuva, ku mä goisin... hei, älkää sanoko ett vaihteeks. Mä ku goisin aikastas paljo >o<

Kliffaa viiko alkuu kaikill, Ihmisill kans. Huamisee!

----------------------------------------

Kiitos Vincent, että ihan Ihmisiäkin ajattelet ,D

Päivän slogan: Uure peruna, on ne hyvi. Ne vaa piärettä kauhhiast ja sitt nee piarut viäl flirraa! (Isoisän laajasta sanavarastosta!)

Päivän biisi: Villi poika

Luettua: Mari Jungstedt – Saaren varjoissa, kirjailijan tapaan jälleen liikutaan Gotlannissa. Tarina alkaa kauniina kesäaamuna tyttöjen mennessä uimaan ja löytäessä hevosen tapettuna ja ilman päätä. Seuraavaksi arkeologiopiskelija kaivauksilta katoaa ja löytyy murhattuna. Omituisia tapahtumia pienellä alueella riittää. Samoin murhia. Tilanne tiivistyy, lopulta takaa löytyy eräänlainen omaehtoinen kultti, joka noudattaa erikoisia riittejä. Welhotar piti tästä ja suosittaa. Piinaava tunnelma, psykologinen asenne, taustalla Gotlannin erikoiset luonnonolosuhteet ja suhtautuminen vieraspaikkakuntalaiseen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen jännäreiden ystäville! Karin Fossum – Piru valoa kantaa, tämäkin uudestaan luennassa. Andreas ja Zipp ovat olleet kavereita jo alaluokilta asti. Nyt molemmat ovat nuoria ja alkavat harrastaa mm. pientä näpistelyä sekä tarttuvat jo ryöstöihin. Yksi ryöstöistä menee puihin kammottavalla tavalla. Toisen ryöstön aikomukselle käy vielä huonommin. Tilanne tiivistyy lähes kammottavan oudoksi. Andreas katoaa eikä Zipp kerro poliisille kaikkea. Lopulta Konrad Sejer ratkaisee asian, toki. Suositan, minä pidän Fossumista. Kaunis tämä kirja ei ole, ei millään tavalla. Psykologisesti tämäkin on piinaava ja saa ajattelemaan kaikenlaista. Ehdottoman lukukelpoinen siis.

                                            

                                         EI PUHUTA TÄSTÄ PÄIVÄSTÄ NIMELLÄ...

SUMUA MALMIN YLLÄ...

Kun edellisyö tuli nukuttua hyvin, valvoskelinkin sitten eilen myöhään. Unta ei tullutkaan niin helposti, tipahdin horrokseen vasta oikean yön tultua. Heräsin klo 4, keittelin kaffet, riivin mömelöt, annoin kissaherkut ja avasin koneen. Sitten ei päivityttänytkään, menin peiton alle miettimään ja otin vielä puolihorroksen uudestaan. Nyt join uudet kaffet ja söin pari pienenpientä muffaria, Belgarionin tekemiä. Kas kun piristyttivät!

Eilen täällä ainakin jaksoi sataa eli sateessa pungersin sitten koko retken. Kirjastosta sain pari uudelleen luettavaa opusta ja 4 varattua uutuutta. Ähh, 4 on ollut matkalla jo melkein viikon, kuljetus ei toimi lauantaisin eli ne ovat varmaan kaikki maanantaina siellä. Enpäs hae niitä, piruuttaankaan. Haen vasta ensi lauantaina. Käyn viikolla lähikirjastossa katselemassa ja samalla ulkoilemassa ,D Kaupoissakaan ei ollut mitään kivaa tai tärkeää (eikä laputettua). Kyllä hinnat ovat todella nousseet; alkuvuodesta sama lasti maksoi XX euroa, nyt YY euroa, eroa on yli 10 euroa ja tavarat ovat täsmälleen samoja! Kas, liksa ei ole noussut, ei... No, Belgarion vei tavarat kotiin fillarilla ja minä jäin odottelemaan taksoa ja katselemaan, näkyisikö tuttuja. Puolituttuja kyllä, ei ketään kavereita. Ihme sinänsä, sade pitänee hörhötkin sisätiloissa ,D

Tuunattiin sitten kotona meren elämiä –pizzat, aivan sikahyvää! Aika harvoin syömme pizzaa, jolloin sen onkin parasta olla todella erinomaista. Sitten Belgarion ryhtyi tekemään kirsikka-suklaa –muffareita tuon ohjeen pohjalta. Ne onnistuivat parhaiten ikinä. Paistoaika keskitasolla n. 7 minuuttia! Koostumus ilmava ja samalla just kohdallansa. Keitteli siinä vielä kaffet (Belgarion keittää myös äärimmäisen hyvää kaffetta, sekin on taitolaji!) ja söimme yhdet muffarit (minä, Belgarionista en tiedä) ja itse vielä kietaisin perään mansikkarahkaleivarin. Ziis, tuota en ollutkaan ennen kokeillut. Se oli myös niin hyvä, että isoisän sanontaa lainaten ”meinas men kiäli perssisse”. Niitä ostan toistekin, parempia kuin kirsikkaversio, sisällä siis oikeita mansikoita 2 – 3 kpl, rahkaa, päällä ohuenohut suklaa, tulevat Latviasta, jossa on aina ymmärretty leivareiden ja rahkan päälle! Lisäksi avasin hapankirsikkapurkin, namia joo, mutta Belgarion ei ollut maistanut. Todettiin myös toiston arvoiseksi! Hei, näin meillä syödään vain lauantaisin, ei muina päivinä! Se on olevinaan palkkio Belgarionille avituksesta, palkkio itselle, että on kestänyt koko viikon ja on vain mukava syödä joskus jonkun kanssa hyvää ruokaa... 

Tänään siirrytään sitten perusteltuun päiväjärjestykseen; tarjolla on uusia pottuja, raikkua, purjoa, porganaa, kananhävyttömiä, sinappisilliä ja rahkaa. Lopuista emmeistä laadin taas salaatin huomiseksi. Muuten tänään tarjolla siivousta, ruiskuttelua, huushollin osittaista siivoamista muutenkin sekä viitakon hoitoa ja kissin palvontaa! Vincent onkin ollut oikein kiltillä tuulella pari päivää, herättänytkin vasta klo 4 tienoolla, joka on aika myöhään. Kunhan tällainen vain jatkuisi, olisi oikein mukavaa.

Huomenna menen sitten retkelle Hakikseen. Belgarionilta tuli myös toiveita, hänkin haluaa Vii Voanista tofua ja soijaa sekä jotakin muuta pientä. Tässä todella tuntee itsensä jobbariksi. Eilen hän sai mukaansa savuvalkosipulijuustoa sekä rahkaa parina versiona sekä pussillisen niitä muffareita. No, hallissa pitänee käydä ja kysäistä roiskeita itselle ja Kummisedälle, jos hyvää plaatua löytyy. Lisäksi shampoota ym. Yrjöltä ja sieltä Etolasta se yksi juttu... muistan näköjään vielä.

Jahas, jospa kävisi antamassa kissalle päivämuonaa. Tuo mouruna kuulostaa aivan siltä, että joku haluaa kunnon ruokaa.

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Joo, kyll ruaka jo maistuuki. Mami anto jo muanaa, toss oli tauko. Se oli eile käyny siälä kaupass, miss niit pussimuanii myydää. Höh, niit ei ookkaa enää olleskaa! Se sano, ett oisko ne niinku vedetty pois valikoimast tai jotai. Ett jos niis on muissakii pussukoiss ollu jotai onkelmaa, hyvä vaa. Mä en taho, ett joku sais ittesä kipeeks semmosest, mitä eile lautasell löjähti. Sain muute eile sitt koko puukin donarii >o< Ei mami voinu jättää mua ilma, ei tiäteskää. Ja illall tavismuanaa. Nyt aamull sitt sain noomiheekut ja napikoit. Ja nyt tavismuanaa viälä. Jos se meinaa jotai fisuu syädä, sais antaa kyll tännekki. Ai nii, mutt ku ei sillii. Ei se anna, ku se on niiiii sualast. Höh, seki haisuu hyväll. Mä kyll näin, ett se oli ostanu taas jömmadonarii ja sitt pari semmost kissin kurmeesafkaa. Jos semmone vaiks irtois näin söndaagi kunniaks... Eile Poika ja Pojan reppu oli täälä. Mull oli kivaa, mä sain taas maata siin Pojan viakus, mull on oikee fotoki siit. Laittaskoha sen tähän tänne. Mami otti eile useempii fotoi, ett ois jotai omii tähänki lokii. Joo, vois laittaa sen, miss me ollaa molemmat. Ja sitt hei Poika laitto jotai makeet jutskaa, en mä siit piitannu. Tsiigasin vaa, ett hyvä justka. Se osaa duunaa kaikkee, jos mamill sattuu joskus jotai nii Poika on sitt ainaskii olemass. Kilti Poika, mmmm, nii mukava maata viakus. Mutt loppuilla mä sitt viätin mamin nenun viakus lötköttämäss, vaiks se lukittiki. Siin jää just sopivast tilaa, ku hyvin niputtaa ittesä. Mami ei kyll niputa, se makaa ku lahna ja levittäytyy vaa sänkyll sillee, ett sen koipisii ei satu. Onneks meill on iso sänky! Täss mä lotkotan ja Poika lukee – ollaa molemmat syäty jo. Nii ja kaikk tärkeet mein molempiin taravatki on näkyvis >O<

Kliffaa ja oikeen laiskottavaa söndaagii kaikill. Huamisee!

----------------------------------

Vincent, mukava, että sinuakin vaihteeksi laiskottaa – niin minuakin...

Päivän slogan: Loppuisivat nyt ne urheilukisat siellä jossakin, voisi avata radion pelkäämättä ja ahdistumatta liikaa!

Päivän biisi: Waiting For The Sun

Luettua: Merete Mazzarella – Illalla pelataan Afrikan tähteä. Tässä kirjailija käy läpi isoäitimäisyyden luonnetta, omaa isoäitiyttään ja isoäideistä kirjoitettua ja sanottua. Varsinkin tätä uutta kehitystä, jolloin isoäiti on vielä nuori ja harrastaa, haluaa aikaa itselleen jne. Samalla tämä on perheen tarinaa eli miniästä ja omasta pojasta, heidän erostaan ja lastenlasten tapaamisen vaikeudesta. Minä olen aina pitänyt Mazzarellasta, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Hän kirjoittaa yleensä omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, purkaa itseään paljaaksi. Aikaisemmin mm. avioerostaan sekä äidin kuolemasta. Tämäkin on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka sinulla ei olisi vielä mitään tekemistä isoäitiyden kanssa. Joskus sekin voi tulla eteen – tai ainakin miniän tai ns. sulhasen osa. Suosittelen, minä pidin tästä! Riku Korhonen – Lääkäriromaani, jotenkin alku oli hiukka tankeaa, en millään tahtonut saada luettua ensimmäisiä kymmeniä sivuja. Sitten alkoi vasta kulkea. Eli tarinaa 2000-luvun alun kuumasta kesästä Turussa, seksistä, kuolemasta ja politiikasta. Ihmissuhteista sekä niiden mahdollisesta päättymisestä. Fantasioista ja niiden toteuttamisesta. Mukana vaikuttaa myös eräs ns. huime, jonka mahdollista terapiakäyttöä Niklas alkaa harkita avovaimoonsa. Hänellä se toimi... mutta toimiiko se kaikilla ja miten? Taustalla väijyy maailmanpolitiikka Bushin Irakin toilailujen seurauksena, muutenkin maailma tuntuu makaavan kallellaan. Welhotar suosittelee, jos kestää rumiakin asioita – minä pidin tästä. Ihmettelen vain, miksi tuo alkuunpääsy oli niin vaikeaa... asia pitää selvittää myöhemmin.

                                             

                                               SIISTIÄ SUNNUNTAITA VAAN!

WELHOTAR YRITTI HENKILÖKOHTAISTA ENNÄTYSTÄÄN...

Kyllä nyt suorastaan naurattaa – ihan tosi. Yritin nimittäin nukkua kellon ympäri! Melkein onnistuin, lukuunottamatta paria herätystä, jolloin kävin tupakalla sekä keittämässä kaffet ja riipimässä mömelöt. Tipahdin uneen eilen joskus klo 19 tienoolla. Nyt annoin itselleni luvan herätä horteesta klo 7. Kyllä tästä yhteensä ainakin 10 h unta saa. Kiitos vaan, en ole nukkunut näin paljon vuosiin. Enkä mitään tietoa, mistä se voisi johtua. Ei uusia mömelöitä, ei mitään. Tosin vetäisin ns. iltapalaksi pienen annoksen soijaa ja tattaria sekä palan tsinuskia =D Sen jälkeen sammuin. Tosin uni tuon aamukaffen jälkeen tarjosi enimmäkseen pätkiä erilaisista tapahtumista, mutta ei mitään painijaisia. Kaikenmoista outoa vaan. Esim. siivousta =O Mutta olo on siis suht. pirteä kerrankin *ristii sormiaan*.

Pitäisi lähteä tästä tänään perinteiselle lauantain roudausretkelle. Trehvit Belgarionin kanssa on sovittu ja tämä takaa tietysti hänelle myös kunnon lounaan. Eli matka käy taas kirjastoon ja kauppoihin. Jos aikaa jää, tarkistan kirpparin. Tämä tarvitsisi pari teräskattilaa, isompaa semmoista. Jospa joku olisi kiikuttanut kirpparille. Jos ei, tällä on kohta asiaa Iikkeaan tahi jonnekin... Lisäksi pitäisi käydä ostamassa kantapääkorokkeet tsengoihin, vanhat ovat vähän littanat ja kohta tulee kuitenkin koripallotossukausi! Silloin niitä tarvitaan taas, että pystyy kävelemään. Lisäksi pitää ostaa muonaa jömmaan, erityisesti kissinmuonaa. Avasin viimeisen pussin äsken; koostumus oli oudon näköistä, aivan vetelää, mutta haisu ei minusta ollut paha tai kummallinen. Vincent kuitenkin haistoi kerran ja jätti syömättä. Oli pakko avata donaripurkki pojalle, muuta ruokaa ei ole tänä aamuna eikä kissaa voi pitää nälissään, eihän. Pakko olla, että pussukkaan on tullut joku mikroreikä ja sisältö on lievästi pilaantunut jossain vaiheessa. Minä en sitä huomannut, mutta kissa kyllä – tietysti. 

Haa – maanantaina puoli päivää vapaata, ziis miten mukavaa. No se tietysti tarkoittaa retkeä Hakikseen noutamaan tofua ja mausteita, shampoota yms. sekä jotakin kivaa hallista. Toveri lähetti myös postia, että Etolassakin pitää käydä. Täytyykin muistaa kaikki (siksihän se on tässä kirjattuna). Pääsee taas tuhluuttamaan vähiä rahojaan! Ja on mukava olla kaupungilla päivällä, näkee ihmisiä ihan livenä, muitakin kuin työkavereita. Tuntuu oikein suurkaupungin menolta! Meillä kotona kun on aina niin kovin hiljaista – tämä on kyllä oma toivomus ja meikäläisen oletusarvokin.

Varastolla oli suht. hiljaista. Ehdin jopa vähän pitkästyä. No, ensi viikolla taas kaikki ovat täpöllä ja innokkaana töissä, joten eiköhän se vaikuta meikäläiseenkin. Lisäksi työkaverit pitävät taas syyslomia, kumpikin vuorollaan viikon. Argh, ei tekisi loma pahaa täälläkään. En kyllä varsinaisesti tekisi sillä mitään. Lötköttäisin kotona, siivoaisin paremmin ja lukisin ehkä enemmän *virn*. Varaston työarvaushoitaja lähestyi myös vuositarkastuspyynnöllä, kai sinnekin on mentävä. Verikokeet ja arvaushoitaja. Argh, en tykkää – taas saa selitellä ihan kaikki asiansa uudelleen. Lisäksi Hyyssin psyko otti yhteyttä, hän haluaa minut vastaanotille. Taidan lähettää meiliä, että minä en halua tavata häntä... mietin vielä asiaa. Se on niin hiton hankala järjestääkin, työn ja aikojen puolesta enkä minä pidä siitä leidistä. Eikä niistä mömelöistä ja käynneistä ole ollut mitään hyötyä!

No, minä lähden pakkaamaan kirjoja, vaatehtimaan ja ehkä keittämään kaffet vielä.

---------------------------------------

Purrrrrrmenta, kavrut! Hei kuulkaas, jo on tiätteks aikoihi eletty – mutt yritettii myykyttää, varpisti joo. Siis mä sain kissinmuanaa, mami avas sen. Se oli iha tavallise näköst, mutt se haisu mun nokkaa myrkyll! Tosi on hei. En syäny yhtää, katteli ja haisteli ja rääkäsin mamill oikee kunnoll. Se tuli sitt ihmettelee, ett mikä on hätän. Mä näytin. Seki haisteli ja ihmetteli. Sitt se vei kaikki pois ja pesi ja luuttus viäl laattian ja kaikki. Sitt se oli pitkää hiljaa ja inventeeras jääkkärii, joo, ei siis muanaa. Tsihhih, sitt sen oli pakko avata mein viimone donaripuukki. Mä sain siit pualet ja vetäsin sen nassuu heti. Kaamee nälkä, hei. Uskotteks, ku eile illall viimeks syäny sitä vanhaa kissinmuanaa. No, nyt on masu täynä ja hyvä olo. Pääsin mamin paikallekkii tähä sänkyy relaa. Mutt kui ne voi myydä tommost muanaa. Ei kai ne oo huamannu, ku ei mamikaa huamannu... tosi törkeet niinku. Joku holtittomampi kissi tai pentu ois voinu vaiks sairastuu tai jotai. Onneks mull on tarkka nenä ja oon aika kranttu, ett ihan kaikki ei kummiskaa mee alas niinku. Mamiki oli oikee vihane sill valmistajall. Se miättii jotai valittamist tai semmost nyt. Jos me saatais vaiks koko laatikko lisää muanaa =O No joo, ei siin mitää, sainha mä heekkuu tilall. Mutt jos ei ois ollu mitää, ois ollu pitkä aika oottaa uutta muanaa... Ei oo taaskaa otettu fotoi, mutt mä vähä taas ettin tualta ja tämmöne saa nyt olla tosa.

Kliffaa löördaagii ja heekkui kaikill kavruil! Huamisee.

--------------------------------------

Jeps, kissanruuan pilaantuminen oli meikäläisellekin ainutkertainen yllätys....

Päivän slogan: Pitkien yöunien jälkeen on mukava odotellakin päiväunia!

Päivän biisi: Hyvää tulevaisuutta

Luettua: Catherine Cookson – Yötaivas ja sarastus, poikkeuksellisesti kirjalijalta aika hauska (ja vähän vakavahkokin) hömppätarina siitä, mitä tapahtuu kun pikkukylään saapuu kaunis vieras nainen. Nainen joka saa jokaisen miehen käyttäytymään oudolla tavalla ,D Tämä opus lienee jäänyt välistä joskus suomentamatta, koska ilmestyy vasta nyt. Minusta aika hauskaa hömppää eli voi jopa lukea ilman tunppuja. Ehdottomasti hömpan kavereille ja miksei jopa muillekin tällä kertaa... Diana Gabaldon – Lordi John ja veitsenterän veljeskunta. Voin vain sanoa, että pidin enemmän Muukalainen-sarjasta, tämä osittain liittyy asiaan, mutta kuitenkaan ei kiinnosta niin paljoa. Aiheena kyllä mielenkiintoistakin juttua, mm. tuolloiset homosuhteet, jotka luokiteltiin vaarallisiksi pederasteiksi ja kuolemaantuomion ansainneiksi. Mukana myös vehkeilyjä eri suuntiin yms. Ihan luettavaa, mutta lievästi pitkästyttävää tavaraa. Luokittelen hömpän ja seikkailun välille, enkä valitettavasti voi suositella. Itse luen tämän loppuun, koska haluan tietää, syttyykö tässä kahden miehen välille ihan oikea suhde vaiko eikö =O

                                           

                                                     LAISKAA LAUANTAITA!

NUKKUNUT WELHOTAR EI TURHIA VÄNISE!

Tällä kertaa en aloita väninällä, en varmasti! Uskomatonta, eikö? Nukuin kuni iso emakko, ainakin 8 h *taputuksia, hurraa-huutoja, elämöintiä*. Hyvä, että ehtii edes päivittämään ennen Varastolle lähtöä ;D Mukavaa saada kunnon unet, kissakaan ei herättänyt – mistä lie johtunut. Lisäksi on pikkuisen muutakin kivaa...

Ihan ensiksi, taas posti tai siis sen italiaanovastine toi jotakin oikein, oikein kivaa. Ystävätär lähetti jotakin – ISO KIITOS *huutaa ja vilkuttaa*! Minä postailen asiasta sitten myöhemmin tarkemmin, kun on sen aika! Mutta oikein hienoa =D Ja tarpeellista vielä =DD

Toiseksi, kävin Herkkusissa. Alan olla kanta-asiakkaan maineessa. Kun kysyin, milloin kirsikkakohukkeita on tulossa, poika tiedusti vain, että mitä niistä. Yksi kuorma tänään... hmm... täytyykö tässä poiketa vielä ruokiksella siellä uudestaan. Ostin sitten taviskohukkeita ja lahjoin yhden työkaverillekin, hän odottaa hermostuneena tuloaan toista kertaa mummoksi, lasta ei ole vielä toimitettu ;D Itse ahnehdin säilöttyjä kirsikoita (jesh!), adjikaa (aivan hemmetin hyvää!), täysjyväleipää, juustoa (juu, valkosipulin kanssa, tietty), kinuskia, kuivattuja kirsikoita ja aivan älyttömän hyvää kirsikkajugurttia. Jugurtista sen verran, että se on jotain terveysvaikutteista (eli niitä hyviä basiliskoja täynnänsä), suht. kevyttä ja äärihyvän makuista. Yllärinä oli se, että ulkokuoressa luki "Revi tästä", kun repi paffikuoren pois, takana oli lapsille tarkoitettu värityssysteemi eli lehmä sienimetsällä ;D Jäljelle jäi hyvä muovipurkki kansineen, jossa voi kuljetella emmeitä Varastolle. Jännä, tuli vanhat hyvät ajat mieleen, jolloin Virosta (ja NL:sta) löytyi kaikennäköistä erityisesti lapsille suunnattua juttua, lapset koettiin tärkeäksi, ilman mitään mainostamista siis! Muistan itsekin syöneeni jotakin tahnaa, joka oli nimeltään vain lasten leivänpäällinen (vapaa käännös) – siinä oli sulatejuustoa ja jotain vihanneksia sekaisin ja maistui hyvältä leivän päällä, ei tarvinnut mitään rasvaa vedellä erikseen. Eli varsin onnistunut Herkkusissa käynti. Sana on kiirinyt jo kauemmaskin, eräskin vanhempi herrahenkilö kiitteli kauppaa kovasti, ihmetteli miksei ole ennen löytänyt. Paikka lienee se selitys. Ja minä ihmettelin, olenko jokin mummomagneetti. Tapasin taas saman mummon kuin pari viikkoa sitten. Jäätiin siinä sitten juttusille. Hän kertoi vähintään kerran viikossa käyvänsä ostamassa tuolta leipää, kefiiriä ja jotakin "pientä hyvää" mihin rahat milloinkin riittävät. Kas kun leivissä ja maitotuotteissa ei ole lisäaineita ja silti ne säilyvät hyvin. Minä puolestani kehuin säilykeosastoa ja mummo innostui ostamaan seljankapurkin vielä päiväruuaksi. Varmaankin taas nähdään ;D Hyvä juttu, että kaupalla näyttää menevän kohtuuhyvin. On siis toivoa, että se pysyy paikallansa eli minun reittini varrella! *pus kaupan kaverille*

Sain myös P-P:ltä eilen luvan pitää ensi viikolla puoli päivää vapaata. Samalla puhuttiin siitä, että naapuriosasto käytti minua hyväkseen. Sanoin, että asia ei minua mitenkään haittaa, kunhan tietäisin kuinka kauan tilanne aina kestää. Eli ilmoittaisivat, onko hlö sairiksella ja kuinka pitkään. P-P oli samaa mieltä ja kertoi jo vihjanneensakin asiasta em. johtotasolle. Eli hyvä me! Teen kyllä sinne tarvittaessa hommia, mutta saan seuraavaksi kysyä, kestääkö tätä viikkotolkulla vai onko tämä vain hätäapua tämän yhden kerran...

Kas... täytyy kohta pungertaa itsensä Varastolle =O

---------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kissendaalit siälä! Mmmm, mäki taisin tänää goisii pitkäst aikaa vähä pidempää. Tai oikeestaa raaskinnu herättää mamii. Se heräs yälä ja valitti sen handuu, se oli jotenki kiaross. Ja sitt mä sain eile taas illall koko pussin sitä heekkumuanaa, söin ihan kaikki ja nualin viäl lautasenki. Tsihih, lautane on ku pesty. Nii et kai sen jälkee jo nukuttaaki. Ja sain mä napikoitaki. Ja paijatust mamilt. Goisin sitt sen nassun viakuss, sitä se vähä aivasteli, ku mun tuukki tunkee se nenää >o< Nyt mä vaa odotan, ett tulee huamine ja Poika tulee taas käymää. Ja sitt noi menee kaupoill ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikenlaist! Tai parast ois tuada. Täälä ku näkyy taas vaa sitä, mikä näyttää lihalt, mutt ei oo sitä. Mä tiän, että jääkkäris on hätävaradonarii. En mä sitä kuiteskaa saa, mutt jos illaks sais sitä heekkumuanaa taas. Nyt mä jaksanki koko päivän pitää omaa kivaa! Ai nii, siit mami vähä murisi, ku mä oksuin. Ei niinkää siit oksumisest, mutt paikast. Mä vedin oikee isot oksut keskell pikkusoffan sitä istumispaikkaa – ihan keskell! Mami joutu vähä tekee hommii. Ei sitä ees nyt huamaa. Emmä mihkää ehtiny. Kais te tiätte, ku oksu tulee. Ensi tulee grauh-köh-grups ja sitt oksu. En sitt ehtiny lattiall. Ei mami vihane ollu, mutt niinku murisi ja hinkkas sitä pois. Tsori mami, ens kerrall vaiks matoll.. ei ku siis lattial! Joo, mä yritän. En löytäny kunno fotoi, tämmöne löyty sitt.

Hei, kliffaa viikendii kaikill ja kunnon perstait kans! Huamisee.

---------------------------------------

Vincent, ei se oksu mitään, mutta se paikka joskus ottaa päähän!

Päivän slogan: Aikainen lintu saa matoja!

Päivän biisi: Picture Book

Luettua: Pestyäni kädet, laadittuani eväät ja juotavaa, ryhdyin toimeen eli SusuPetal – Toinen painos, 7 novellia, jotka ovat ilmestyneet siis Reginassa v. 1996 – 1997. Kokonaisuus on aika tasainen, painatus siistiä enkä heti ainakaan huomannut mitään silmäänpistäviä mokia ,D Novellit ovat melko tyypillisiä Reginan juttuja (heillä on nämä omat kriteerinsä – ihan totta), tosin mukana on aina se tietty koukku! Koukku, joka saa joko miettimään, nauramaan tai puistattamaan. Muuten, kannattaa muistaa, että nämä ovat yli 10 v. sitten kirjoitettuja, joten kirjoittajakin lienee nyt yli 10 v. vanhempi. Senkin ehkä huomaa sisällöstä! Itse novellit ovat kuitenkin erinomaisen luettavia, romanttisia, joissakin jopa seksiä (iiiik!) tai jotakin epämukavan erilaista ja outoa. Itse pidin eniten "Huijarit" ja "Keltainen kortti" –tarinoista. Muutkin ovat toki ihan hyviä, mutta minusta nämä poikkesivat edukseen. Eli Welhotar suosittelee ja tahtoisi mielellään arvioida nämä muuallakin, täytyy ottaa yhteyksiä... Ei ehkä tyypillistä SusuPetalia, arvioisin, mutta muistakaa missä nämä on julkaistu! Jason Goodwin – Käärmekivi, Istanbul 1800-luvun puolivälin tienoilla, kansainvälinen kaupunki täynnä erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Bysantin aarteita jäljittävä ranskalainen murhataan ja sulttaanin luottoeunukki Yashmin alkaa selvittää asiaa. Hyvää kuvausta tuon ajan Istanbulista, ihmisistä ja kaupungista. Itse tapahtumat jäävät jotenkin sivuseikaksi jostakin syystä, tai sitten minä kiinnyn enempi tähän historialliseen puoleen. Ei mikään huippukirja, sopii lukemisen puutokseen.

                                          

                                      HEI - SE ON PERJANTAI, UUULOOOS!

VÄSYÄ JA KEHNOA OLOA, MUTTA MUKAVAA POSTIA =D

Jahas, se yksi yö viikossa (tai ilta), jolloin nukutaan vähän enemmän. Melkein 6 h, jota kissa ei enää kestä. Heräsin sitten klo 2 aikoihin jatkuvaan märinään ja mouruamiseen. Epäreilua. Oli koko illan niin hiton huono olokin, mikä lienee aiheuttanut tuonkin. Se meni toivottavasti ohi, menin suoraan nukkumaan. Nousin vain tiskaamaan ja pesemään hampaat. Uudestaan sitten unosille. Tosin heräilin parin tunnin välein. Parempi kai näin kuin kokonaan ilman unta. Ei kuitenkaan hirveästi ilahduta. Olen taas repoväsy eikä mikään voisi huvittaa vähemmän!

En tiedä, vaikuttaako jatkuva matalapaine jo muuhunkin. Ainakin on jatkuvasti nihkeää ja lämmintä. Iltapäivät Varastolla ovat tukalia muidenkin mielestä. Ketään muutakaan ei tunnu huvittavan mikään. Kuuntelen vain juoruilua ja olen hiljaa. Minulla ei ole näihin spekuleerauksiin mitään sanottavaa, kun en tunne ao. ihmisiä. Kokonaistyöajan piirissä olevat tulevat joskus puoliltapäivin töihin ja ihmettelevät, kun meikäläinen häipyy klo 15 tienoolla, no tälle viikolle taksot on luvattu siihen aikaan. Sehän on heille vielä aamua. Toisaalta, pirteänä siinä voivat laatia sitä-sun-tätä odottamaan minua, kun saavun kustannuspaikalle klo 7. Ei Varastolta lähde mitään kuitenkaan virallisesti ulos klo 15 jälkeen muutenkaan, joten aivan sama, saavatko he paperinsa aamulla vaiko iltapäivällä. Minä kuitenkin olen pirteimmilläni aamulla, jos nyt pirteydestä kohdallani voi yleensä puhua. Luultavasti ei voi...

Tulisipa ensiksi kunnon ukkosmyrsky ja sen jälkeen raikkaat syyskelit, tämä olisi kovin tyytyväinen.

No, eilen tuli ainakin mukavaa postia. Lopultakin tämä tilaamani kirja tuli, kiitosta vaan. Ehheheeh, mukana tuli ilmainen uusi Plaza – Koti –lehti, sisustusta jne *muahhahaah*. Ihan kiva juu. Vai pitäisi minun vielä alkaa sisustaakin? Älkää kuulkaas naurattako! Niin, kirjasta sen verran, että kansi on erittäin onnistunut. En vielä ole koskenut siihen lukemismielessä, pari kirjaa on kesken enkä halua aloitella tätä siihen väliin. Tämä vaatii ehdottomasti oman aikansa ja paikkansa! Kerron sitten lisää, tämä on sekä uhkaus että lupaus. Tässä vielä kuva koko paketista... tuo lehti vähän häiritsee ,D

Leikkii Soijasuikaleiden Kanssa taitaa olla uusi nimeni. Tein vastoin yleisimpiä ohjeita ja keitin niitä maustamatta 10 min. ja kaadoin veden pois sekä puristelin kohtuukuiviksi. Sen jälkeen laitoin varsinaisen padan tulemaan; purjoa, suikuloita, kasvisliemikuutioita, paprikaa sekä myöhemmin pussi wokkivihanneksia, mausteita – toki. Hyvää tuli, keitin vähän tattaria kylkeen. Tuolla satsilla elääkin loppuviikon. Eipähän tarvitse miettiä eväitä ja saavat työkaveritkin taas ihmeteltävää. Tänään täytynee poiketa Herkkusissa hakemassa rahkaa ja juustoa sekä jotakin kivaa itsellensä (-> kuivattuja kirsikoita, siemeniä ym. siis).

-------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Ehhehheeh, mami sai eile sätkyt, ku se tuli himaa. Mä olin pyäriskelly toss klaffisoffall sillee, ett kaikki oli ihan rutuss. Enne se tarkotti, ett mä olisi merkannu tai kakkinu siihe. En muute ollu! Mutt piti ton kuiteski mennä heti tarkistaa, melkee loukkaannui. Mutt vähä naurattiki, ku se tsiigas koko soffan läpi ja haisteli viälä. Ja ku se oli kostee, siis niinku ku tääll sisäll on kosteet. Kattokaas ku mein partsin ovet on auki jatkuvast ja ulkon on satanu ja sillee, nii ni noi rätit toss soffalki on semmoset nihkeet. Nii ni selvis, ett siin mitää ollu. Meninki ihan piruuttaa heti sitt laatikoll, ku kerta tommost epäiltii. Mamiska oli vissii vähä nolo. Ja ku se teki taas semmost safkaa, ku näyttää lihalt, mutt ei oo, mä sain sitt sitä hirrrrrrrmuse hyvää pussimuanaa. Niinku härkää kastikkees, njam. Söin muute kaikki jo illall. Nyt on jo melkone nälkä, koht se tulee laittaa mulle päivämuanaa. Toivottavast jotai heekkuu, vaiks mä tiän, ett tavismuanaa tulee. Nii se on aina päiväks. Iltasi voi joskus irrota jotai muutaki. Kai se kuvittelee, ett ku mull on päiväll nälkä, mikä vaa kelpaa. No nii kyll kelpaaki, vaiks mä goisinkii aika paljo. Eile mä kyll vetelin vähä hepuleit tääll ja matot uutee järjestyksee. Ja illall taas tsiigasin koiratappelust toss pihall, hirvee mekkala. Ja ne koirulit oli snadei, semmosii mun kokosii. Mutt hirvee ääni niist lähti. Ja niitte emot oli iha hädissää ja huus niille. Mua vähä nauratti... Ei me kunnon kissit tollee mökää pidetä ikinä, eihä?! Mutt niit oli kliffaa tsiigaa tost partsilt ja naureskella iteksee. Mami must taaskaa oo saanu kuvei. Se laittoki jonku oma juttusa, hyvä. Mä makoilen täss ja odotan, ett safkaa tulee etee ja ett muutenki mun taravat laitetaa päiväks kondiksee. Sen se tekee iha koht, ku se lopettaa ton skrivaamise.

Toivottavast tänää ei enää sada – kliffaa päivää niinko kaikill ja huamisee!

----------------------------------

Päivän slogan: Lehdet ovat Luontoäidin roskia! Jos ne on haravoitava, haravoikoon itse.

Päivän biisi: Summer’s Almost Gone

Luettua: James Crumley – Oikeaa hulluutta. Aika hyvä, kelpoinen tarina lievästi kahjosta yksityisetsivästä, joka aikoo ottaa nyt elämässään rauhallisesti. Kaikkea muuta, paras ystävä tarjoaa helppoa ja rahakasta keikkaa, johon Sughrue tietysti suostuu. Alkaa melkoinen pyöritys ja hulabaloo, jossa ei rahaa, viinaa, huimeita, aseita eikä tappeluja säästellä. Ruumiitakin tulee ihan kiitettävästi. Minä pidin tästä, lajityyppinsä parhaimpia. Vanhoja hipinronttejakin löytyy... Lisäksi kirja on kerrankin mukavasti käännetty, kääntäjä on ollut ajantasalla. Tosin mäyräkoira olisi tässä tilanteessa ollut Pentu, mutta ei tartuta yksityiskohtiin. Eli vielä hyvä käännöskin. Eli ei paha ollenkanas, hulvatonta menoa suosiville rikoskirjojen kavereille! Welhotar siis suosittaa ja kiittää kääntäjää hyvästä ammattitaidosta sananvalintojen suhteen ;D

                                         

                                                   VIELÄ PARI PÄIVÄÄ....