Tällä kertaa en aloita väninällä, en varmasti! Uskomatonta, eikö? Nukuin kuni iso emakko, ainakin 8 h *taputuksia, hurraa-huutoja, elämöintiä*. Hyvä, että ehtii edes päivittämään ennen Varastolle lähtöä ;D Mukavaa saada kunnon unet, kissakaan ei herättänyt – mistä lie johtunut. Lisäksi on pikkuisen muutakin kivaa...
Ihan ensiksi, taas posti tai siis sen italiaanovastine toi jotakin oikein, oikein kivaa. Ystävätär lähetti jotakin – ISO KIITOS *huutaa ja vilkuttaa*! Minä postailen asiasta sitten myöhemmin tarkemmin, kun on sen aika! Mutta oikein hienoa =D Ja tarpeellista vielä =DD
Toiseksi, kävin Herkkusissa. Alan olla kanta-asiakkaan maineessa. Kun kysyin, milloin kirsikkakohukkeita on tulossa, poika tiedusti vain, että mitä niistä. Yksi kuorma tänään... hmm... täytyykö tässä poiketa vielä ruokiksella siellä uudestaan. Ostin sitten taviskohukkeita ja lahjoin yhden työkaverillekin, hän odottaa hermostuneena tuloaan toista kertaa mummoksi, lasta ei ole vielä toimitettu ;D Itse ahnehdin säilöttyjä kirsikoita (jesh!), adjikaa (aivan hemmetin hyvää!), täysjyväleipää, juustoa (juu, valkosipulin kanssa, tietty), kinuskia, kuivattuja kirsikoita ja aivan älyttömän hyvää kirsikkajugurttia. Jugurtista sen verran, että se on jotain terveysvaikutteista (eli niitä hyviä basiliskoja täynnänsä), suht. kevyttä ja äärihyvän makuista. Yllärinä oli se, että ulkokuoressa luki "Revi tästä", kun repi paffikuoren pois, takana oli lapsille tarkoitettu värityssysteemi eli lehmä sienimetsällä ;D Jäljelle jäi hyvä muovipurkki kansineen, jossa voi kuljetella emmeitä Varastolle. Jännä, tuli vanhat hyvät ajat mieleen, jolloin Virosta (ja NL:sta) löytyi kaikennäköistä erityisesti lapsille suunnattua juttua, lapset koettiin tärkeäksi, ilman mitään mainostamista siis! Muistan itsekin syöneeni jotakin tahnaa, joka oli nimeltään vain lasten leivänpäällinen (vapaa käännös) – siinä oli sulatejuustoa ja jotain vihanneksia sekaisin ja maistui hyvältä leivän päällä, ei tarvinnut mitään rasvaa vedellä erikseen. Eli varsin onnistunut Herkkusissa käynti. Sana on kiirinyt jo kauemmaskin, eräskin vanhempi herrahenkilö kiitteli kauppaa kovasti, ihmetteli miksei ole ennen löytänyt. Paikka lienee se selitys. Ja minä ihmettelin, olenko jokin mummomagneetti. Tapasin taas saman mummon kuin pari viikkoa sitten. Jäätiin siinä sitten juttusille. Hän kertoi vähintään kerran viikossa käyvänsä ostamassa tuolta leipää, kefiiriä ja jotakin "pientä hyvää" mihin rahat milloinkin riittävät. Kas kun leivissä ja maitotuotteissa ei ole lisäaineita ja silti ne säilyvät hyvin. Minä puolestani kehuin säilykeosastoa ja mummo innostui ostamaan seljankapurkin vielä päiväruuaksi. Varmaankin taas nähdään ;D Hyvä juttu, että kaupalla näyttää menevän kohtuuhyvin. On siis toivoa, että se pysyy paikallansa eli minun reittini varrella! *pus kaupan kaverille*Sain myös P-P:ltä eilen luvan pitää ensi viikolla puoli päivää vapaata. Samalla puhuttiin siitä, että naapuriosasto käytti minua hyväkseen. Sanoin, että asia ei minua mitenkään haittaa, kunhan tietäisin kuinka kauan tilanne aina kestää. Eli ilmoittaisivat, onko hlö sairiksella ja kuinka pitkään. P-P oli samaa mieltä ja kertoi jo vihjanneensakin asiasta em. johtotasolle. Eli hyvä me! Teen kyllä sinne tarvittaessa hommia, mutta saan seuraavaksi kysyä, kestääkö tätä viikkotolkulla vai onko tämä vain hätäapua tämän yhden kerran...
Kas... täytyy kohta pungertaa itsensä Varastolle =O
---------------------------------------
Purrrrrrrrviska, kissendaalit siälä! Mmmm, mäki taisin tänää goisii pitkäst aikaa vähä pidempää. Tai oikeestaa raaskinnu herättää mamii. Se heräs yälä ja valitti sen handuu, se oli jotenki kiaross. Ja sitt mä sain eile taas illall koko pussin sitä heekkumuanaa, söin ihan kaikki ja nualin viäl lautasenki. Tsihih, lautane on ku pesty. Nii et kai sen jälkee jo nukuttaaki. Ja sain mä napikoitaki. Ja paijatust mamilt. Goisin sitt sen nassun viakuss, sitä se vähä aivasteli, ku mun tuukki tunkee se nenää >o< Nyt mä vaa odotan, ett tulee huamine ja Poika tulee taas käymää. Ja sitt noi menee kaupoill ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikenlaist! Tai parast ois tuada. Täälä ku näkyy taas vaa sitä, mikä näyttää lihalt, mutt ei oo sitä. Mä tiän, että jääkkäris on hätävaradonarii. En mä sitä kuiteskaa saa, mutt jos illaks sais sitä heekkumuanaa taas. Nyt mä jaksanki koko päivän pitää omaa kivaa! Ai nii, siit mami vähä murisi, ku mä oksuin. Ei niinkää siit oksumisest, mutt paikast. Mä vedin oikee isot oksut keskell pikkusoffan sitä istumispaikkaa – ihan keskell! Mami joutu vähä tekee hommii. Ei sitä ees nyt huamaa. Emmä mihkää ehtiny. Kais te tiätte, ku oksu tulee. Ensi tulee grauh-köh-grups ja sitt oksu. En sitt ehtiny lattiall. Ei mami vihane ollu, mutt niinku murisi ja hinkkas sitä pois. Tsori mami, ens kerrall vaiks matoll.. ei ku siis lattial! Joo, mä yritän. En löytäny kunno fotoi, tämmöne löyty sitt.
Hei, kliffaa viikendii kaikill ja kunnon perstait kans! Huamisee.
---------------------------------------
Vincent, ei se oksu mitään, mutta se paikka joskus ottaa päähän!Päivän slogan: Aikainen lintu saa matoja!
Päivän biisi: Picture Book
Luettua: Pestyäni kädet, laadittuani eväät ja juotavaa, ryhdyin toimeen eli SusuPetal – Toinen painos, 7 novellia, jotka ovat ilmestyneet siis Reginassa v. 1996 – 1997. Kokonaisuus on aika tasainen, painatus siistiä enkä heti ainakaan huomannut mitään silmäänpistäviä mokia ,D Novellit ovat melko tyypillisiä Reginan juttuja (heillä on nämä omat kriteerinsä – ihan totta), tosin mukana on aina se tietty koukku! Koukku, joka saa joko miettimään, nauramaan tai puistattamaan. Muuten, kannattaa muistaa, että nämä ovat yli 10 v. sitten kirjoitettuja, joten kirjoittajakin lienee nyt yli 10 v. vanhempi. Senkin ehkä huomaa sisällöstä! Itse novellit ovat kuitenkin erinomaisen luettavia, romanttisia, joissakin jopa seksiä (iiiik!) tai jotakin epämukavan erilaista ja outoa. Itse pidin eniten "Huijarit" ja "Keltainen kortti" –tarinoista. Muutkin ovat toki ihan hyviä, mutta minusta nämä poikkesivat edukseen. Eli Welhotar suosittelee ja tahtoisi mielellään arvioida nämä muuallakin, täytyy ottaa yhteyksiä... Ei ehkä tyypillistä SusuPetalia, arvioisin, mutta muistakaa missä nämä on julkaistu! Jason Goodwin – Käärmekivi, Istanbul 1800-luvun puolivälin tienoilla, kansainvälinen kaupunki täynnä erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa. Bysantin aarteita jäljittävä ranskalainen murhataan ja sulttaanin luottoeunukki Yashmin alkaa selvittää asiaa. Hyvää kuvausta tuon ajan Istanbulista, ihmisistä ja kaupungista. Itse tapahtumat jäävät jotenkin sivuseikaksi jostakin syystä, tai sitten minä kiinnyn enempi tähän historialliseen puoleen. Ei mikään huippukirja, sopii lukemisen puutokseen.
HEI - SE ON PERJANTAI, UUULOOOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti