Just, tänään sitten olisi nukuttanutkin, mutta karvatakamus märisi minut hereille. Seuraa ja heekkuja sekä tarkistus, että aivan varmasti nousen kokonaan ylös. Ihan kiva, kiitosta vaan! Olisi tässä voinut vielä tunnin ainakin goisia ihan rauhassa, tällä kertaa... poikkeuksellisesti.
Varastolla on kiirus, lievä sellainen. P-P on tänään poissa, työasioissa. Hyvä! Minen kestä miehen vahtivaa katsetta työhuoneesta, vaikka tod.näk. hän ei itse koe sitä niin vaan ”näyttää olevansa kaikkien saatavilla, tavoitettavissa”. Minusta se vain näyttää vahtimiselta. Sama kuin se, että hän käy aamuisin tarkistamassa, ketkä ovat paikalla – ei kun siis sanomassa huomenta kaikille *virn*. Tapahan se on sekin, toki. Jos sen tekisi vähemmän läpinäkyvästi ja joku toinen ihminen, juttu voisi mennä jopa läpi ,D Muuten samaa vanhaa varastopuurtamista, ei sen kummempaa.
Ulkoilin eilen raittiissa ilmassa sadekuurojen välissä lähikirjastoon ja nappasin ison pinon dekkariosastolta uudelleen luettavaksi. Ei kehnoja valintoja ollenkaan. Matka on juuri sopiva, ei vielä särje koipisia työpäivänä. Nyt aamulla taas riipoo kunnolla! Sen siitä saa, kun yrittää elellä tervehenkisesti eli kipuja ja vaivoja. Taksonakin oli noutaessa normitakso, oikein hauska herrahenkilö. Juteltiin takseista (kas kummaa!), sienestämisestä jne. Pukeutumiseni oli hänestä huvittavaa, kutsui minua joulutontuksi (juu, punasävyinen vaatetus) sekä kyseli, onko pikkujoulukausi alkanut jo näin varhain. En ottanut pahakseni, mies oli hauska eikä typerä... Kotiinkin pääsin hyvissä ajoin, tekemään tärkeitä asioita. Siis lotkottamaan ja lukemaan. Ei edes ruuanlaittoa, eväkset olivat valmiina eli vanhat jämät. Vetelin puoli purkkia kirsikoita pahimpaan hätänälkään, örps!Hörhökin kävi, oli ”kauheassa pulassa”. Sain ääriraivarit ja heitin miehen ulos. Tosin hän jätti kassillisen jauhelihapiffejä, siis semmoisia hampurilaispiffejä pakastettuna minulle =O Mitä hittoa niille tekisi? Taitaa kissi saada monta kertaa syötävää, ne ovat nimittäin vielä maustamattomia. Vain semmoisia lihalättyjä.... pilpoin jo yhden Vincentille ja kohtalaisesti näytti uppoavan. Ziis, että olen tuolle Hörhölle raivoissani, mitään se ei ole saanut aikaiseksi. Sai nyt 10 juuroa ja käskyn olla tulematta lähellekään huushollia pariin viikkoon!
Jahas, vakoiluvälineestä ym. päätellen parikin toveria on saapunut takaisin maisemiin – tervetuloa ja toivottavasti oli hyvä loma! Otellaan yhteyksiä ;D
Täältä ei tänään irtoa oikein mitään järkevää eikä muutakaan. Suunnittelen täsmäiskua Herkkusiin päivän aikana; rahkaa, tattaria, leipää, jugurttia, ihan kaikkea kivaa. *Käy laittamassa tofun marinoitumaan iltaa varten!* Ja tässä Kaikkien Kylpyankkojen Äiti kotona kylppärissä, alla Varastokissat eli Vincent kahtena eri versiona =D
-------------------------------------------------------
Mä toivotan kaikill kliffaa keskimmäist viiko päivää ja semmost. Huamisee!
-------------------------------------------
Vincent, nyt sinulla on kerrankin kaappi melkein täynnä lihaa *jäks*!Päivän slogan: Suhteeni lääkkeisiin? Se on täysin normaali rakkaussuhde. Lääkkeet ovat parhaita rakastajia ikinä: aina saatavissa, lievittävät kipua, antavat joskus riittävästi unta, rauhoittavat myllertävän mielen ja kapinoivan vatsan (tai toisinpäin)!
Päivän biisi: Risainen elämä
Luettua: Holly Peterson – Mies talossa, argggggh. Miksi minä kannoin tämän kotiin asti? Pahimman laatuista hömppää paashkapaperissa. Ökyrikkaiden ns. elämää muka hieman ironisesti esitettynä, ehkä, tästäkään ei enää voi olla varma. Hömpäksikin tämä on liian paksua, sorry vaan. Että nannyn sijaan palkataan manny pojan seuraksi. Leikitään kivaa ja rahakasta... ei minun mieleeni, ei sitten mitenkään. Luin kuitenkin loppuun, toiste en koske. En suosittele ja varoitan muitakin! Risto Juhani – Paatuneet, pienen paikkakunnan rikossuma. Pesonen on kohonnut arvossaan, mutta onko päällikkönä kivaa? Kotiasiatkin menevät kehnosti. Paikallinen fasistikerho nostaa päätään nuorison voimalla ja venäläiset ostavat hotellin ja harjoittavat vuokraleidibisnestä muun ohella. Sähkökatkon aikaan alkaa sitten tapahtua; ryöstöjä, murhia, murhayritys ja poliisin ampuminen. Kaikkihan ratkeaa toki nopeasti ja lähes itsestään. Kirja sinänsä on ihan luettava, asenteellisuus taas... aina venäläiset rikoksen tekijöinä, talousrikosten takanakin. Aina nuoret fasismin kannattajina jne. Eli tämä ratkaisi asian, en suosittele, aloin kiristellä hampaita. Muuten nämä Risto Juhanin kirjat eivät ole hirveän kehnoja olleet, sellaisia rauhallisia kotomaisia poliisitarinoita. Tämä nyt ei oikein vaan minulle maistunut!
KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti