Kun edellisyö tuli nukuttua hyvin, valvoskelinkin sitten eilen myöhään. Unta ei tullutkaan niin helposti, tipahdin horrokseen vasta oikean yön tultua. Heräsin klo 4, keittelin kaffet, riivin mömelöt, annoin kissaherkut ja avasin koneen. Sitten ei päivityttänytkään, menin peiton alle miettimään ja otin vielä puolihorroksen uudestaan. Nyt join uudet kaffet ja söin pari pienenpientä muffaria, Belgarionin tekemiä. Kas kun piristyttivät!
Eilen täällä ainakin jaksoi sataa eli sateessa pungersin sitten koko retken. Kirjastosta sain pari uudelleen luettavaa opusta ja 4 varattua uutuutta. Ähh, 4 on ollut matkalla jo melkein viikon, kuljetus ei toimi lauantaisin eli ne ovat varmaan kaikki maanantaina siellä. Enpäs hae niitä, piruuttaankaan. Haen vasta ensi lauantaina. Käyn viikolla lähikirjastossa katselemassa ja samalla ulkoilemassa ,D Kaupoissakaan ei ollut mitään kivaa tai tärkeää (eikä laputettua). Kyllä hinnat ovat todella nousseet; alkuvuodesta sama lasti maksoi XX euroa, nyt YY euroa, eroa on yli 10 euroa ja tavarat ovat täsmälleen samoja! Kas, liksa ei ole noussut, ei... No, Belgarion vei tavarat kotiin fillarilla ja minä jäin odottelemaan taksoa ja katselemaan, näkyisikö tuttuja. Puolituttuja kyllä, ei ketään kavereita. Ihme sinänsä, sade pitänee hörhötkin sisätiloissa ,D
Tuunattiin sitten kotona meren elämiä –pizzat, aivan sikahyvää! Aika harvoin syömme pizzaa, jolloin sen onkin parasta olla todella erinomaista. Sitten Belgarion ryhtyi tekemään kirsikka-suklaa –muffareita tuon ohjeen pohjalta. Ne onnistuivat parhaiten ikinä. Paistoaika keskitasolla n. 7 minuuttia! Koostumus ilmava ja samalla just kohdallansa. Keitteli siinä vielä kaffet (Belgarion keittää myös äärimmäisen hyvää kaffetta, sekin on taitolaji!) ja söimme yhdet muffarit (minä, Belgarionista en tiedä) ja itse vielä kietaisin perään mansikkarahkaleivarin. Ziis, tuota en ollutkaan ennen kokeillut. Se oli myös niin hyvä, että isoisän sanontaa lainaten ”meinas men kiäli perssisse”. Niitä ostan toistekin, parempia kuin kirsikkaversio, sisällä siis oikeita mansikoita 2 – 3 kpl, rahkaa, päällä ohuenohut suklaa, tulevat Latviasta, jossa on aina ymmärretty leivareiden ja rahkan päälle! Lisäksi avasin hapankirsikkapurkin, namia joo, mutta Belgarion ei ollut maistanut. Todettiin myös toiston arvoiseksi! Hei, näin meillä syödään vain lauantaisin, ei muina päivinä! Se on olevinaan palkkio Belgarionille avituksesta, palkkio itselle, että on kestänyt koko viikon ja on vain mukava syödä joskus jonkun kanssa hyvää ruokaa...Tänään siirrytään sitten perusteltuun päiväjärjestykseen; tarjolla on uusia pottuja, raikkua, purjoa, porganaa, kananhävyttömiä, sinappisilliä ja rahkaa. Lopuista emmeistä laadin taas salaatin huomiseksi. Muuten tänään tarjolla siivousta, ruiskuttelua, huushollin osittaista siivoamista muutenkin sekä viitakon hoitoa ja kissin palvontaa! Vincent onkin ollut oikein kiltillä tuulella pari päivää, herättänytkin vasta klo 4 tienoolla, joka on aika myöhään. Kunhan tällainen vain jatkuisi, olisi oikein mukavaa.
Huomenna menen sitten retkelle Hakikseen. Belgarionilta tuli myös toiveita, hänkin haluaa Vii Voanista tofua ja soijaa sekä jotakin muuta pientä. Tässä todella tuntee itsensä jobbariksi. Eilen hän sai mukaansa savuvalkosipulijuustoa sekä rahkaa parina versiona sekä pussillisen niitä muffareita. No, hallissa pitänee käydä ja kysäistä roiskeita itselle ja Kummisedälle, jos hyvää plaatua löytyy. Lisäksi shampoota ym. Yrjöltä ja sieltä Etolasta se yksi juttu... muistan näköjään vielä.
Jahas, jospa kävisi antamassa kissalle päivämuonaa. Tuo mouruna kuulostaa aivan siltä, että joku haluaa kunnon ruokaa.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Joo, kyll ruaka jo maistuuki. Mami anto jo muanaa, toss oli tauko. Se oli eile käyny siälä kaupass, miss niit pussimuanii myydää. Höh, niit ei ookkaa enää olleskaa! Se sano, ett oisko ne niinku vedetty pois valikoimast tai jotai. Ett jos niis on muissakii pussukoiss ollu jotai onkelmaa, hyvä vaa. Mä en taho, ett joku sais ittesä kipeeks semmosest, mitä eile lautasell löjähti. Sain muute eile sitt koko puukin donarii >o< Ei mami voinu jättää mua ilma, ei tiäteskää. Ja illall tavismuanaa. Nyt aamull sitt sain noomiheekut ja napikoit. Ja nyt tavismuanaa viälä. Jos se meinaa jotai fisuu syädä, sais antaa kyll tännekki. Ai nii, mutt ku ei sillii. Ei se anna, ku se on niiiii sualast. Höh, seki haisuu hyväll. Mä kyll näin, ett se oli ostanu taas jömmadonarii ja sitt pari semmost kissin kurmeesafkaa. Jos semmone vaiks irtois näin söndaagi kunniaks... Eile Poika ja Pojan reppu oli täälä. Mull oli kivaa, mä sain taas maata siin Pojan viakus, mull on oikee fotoki siit. Laittaskoha sen tähän tänne. Mami otti eile useempii fotoi, ett ois jotai omii tähänki lokii. Joo, vois laittaa sen, miss me ollaa molemmat. Ja sitt hei Poika laitto jotai makeet jutskaa, en mä siit piitannu. Tsiigasin vaa, ett hyvä justka. Se osaa duunaa kaikkee, jos mamill sattuu joskus jotai nii Poika on sitt ainaskii olemass. Kilti Poika, mmmm, nii mukava maata viakus. Mutt loppuilla mä sitt viätin mamin nenun viakus lötköttämäss, vaiks se lukittiki. Siin jää just sopivast tilaa, ku hyvin niputtaa ittesä. Mami ei kyll niputa, se makaa ku lahna ja levittäytyy vaa sänkyll sillee, ett sen koipisii ei satu. Onneks meill on iso sänky! Täss mä lotkotan ja Poika lukee – ollaa molemmat syäty jo. Nii ja kaikk tärkeet mein molempiin taravatki on näkyvis >O<
Kliffaa ja oikeen laiskottavaa söndaagii kaikill. Huamisee!
----------------------------------
Vincent, mukava, että sinuakin vaihteeksi laiskottaa – niin minuakin...Päivän slogan: Loppuisivat nyt ne urheilukisat siellä jossakin, voisi avata radion pelkäämättä ja ahdistumatta liikaa!
Päivän biisi: Waiting For The Sun
Luettua: Merete Mazzarella – Illalla pelataan Afrikan tähteä. Tässä kirjailija käy läpi isoäitimäisyyden luonnetta, omaa isoäitiyttään ja isoäideistä kirjoitettua ja sanottua. Varsinkin tätä uutta kehitystä, jolloin isoäiti on vielä nuori ja harrastaa, haluaa aikaa itselleen jne. Samalla tämä on perheen tarinaa eli miniästä ja omasta pojasta, heidän erostaan ja lastenlasten tapaamisen vaikeudesta. Minä olen aina pitänyt Mazzarellasta, eikä tämäkään kirja ole poikkeus. Hän kirjoittaa yleensä omista kokemuksistaan ja tunnoistaan, purkaa itseään paljaaksi. Aikaisemmin mm. avioerostaan sekä äidin kuolemasta. Tämäkin on ehdottomasti lukemisen arvoinen, vaikka sinulla ei olisi vielä mitään tekemistä isoäitiyden kanssa. Joskus sekin voi tulla eteen – tai ainakin miniän tai ns. sulhasen osa. Suosittelen, minä pidin tästä! Riku Korhonen – Lääkäriromaani, jotenkin alku oli hiukka tankeaa, en millään tahtonut saada luettua ensimmäisiä kymmeniä sivuja. Sitten alkoi vasta kulkea. Eli tarinaa 2000-luvun alun kuumasta kesästä Turussa, seksistä, kuolemasta ja politiikasta. Ihmissuhteista sekä niiden mahdollisesta päättymisestä. Fantasioista ja niiden toteuttamisesta. Mukana vaikuttaa myös eräs ns. huime, jonka mahdollista terapiakäyttöä Niklas alkaa harkita avovaimoonsa. Hänellä se toimi... mutta toimiiko se kaikilla ja miten? Taustalla väijyy maailmanpolitiikka Bushin Irakin toilailujen seurauksena, muutenkin maailma tuntuu makaavan kallellaan. Welhotar suosittelee, jos kestää rumiakin asioita – minä pidin tästä. Ihmettelen vain, miksi tuo alkuunpääsy oli niin vaikeaa... asia pitää selvittää myöhemmin.
SIISTIÄ SUNNUNTAITA VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti