JATKUVASTI TÄÄLLÄ NUKUN...

Hulluhan minä, juu. Se on nyt todistettu. Olen nukkunut suvereenisti eilisestä n. klo 17 alkaen klo 3 asti. Sellaisia 1 – 2 h tunnin pätkiä, siis. Välillä lukenut ja keitellyt kaffetta, puuhastellut jotakin jne. eli ollut pidempäänkin valveilla. Eikä tämän enempää ota päähän! Jotkuthan vannovat keskeytymättömien yöunien voimaan. Minä en, kunhan sitä unta vain saa. Eikö joku hyvän unen tae ole myös se, että minä todella näen unia ,D Äsken juuri maisteltiin erilaisia suolaisia piirakoita jossakin isossa koululuokassa tai koekeittiössä. Se, mitä söin, oli niin hyvää, että heräsin omaan kiittelyyni kuola suusta valuen! Ei, se ei voi olla päivän ruokavinkki.
Jahas, sitä täytyy meemille heti aamusta, kun Susu kerran pakottaa:

Hoitotahto

1. Minua ei pidä hoitaa lainkaan, jos on toiveita, että erkanisin helposti ja nopeasti elämästä! Napatkaa se töpseli siis seinästä – heti!
2. Jos kuitenkin hoidetaan, tehtäköön se kotona tai jossain miellyttävässä ympäristössä, esim. ravintolassa.
3. En suostu syömään vellejä enkä puuroja, en myöskään maissihiutaleita! Aamupalla on oltava vaffaa kaffetta, paahdettua ruisleipää ja jotain juustoa. Siis kaffetta!
4. Ruuan ei muuten ole niin väliksi, mutta jos sitä aletaan tunkea letkuilla, palataan kohtaan nro 1.
5. Seura saisi olla hyvää ja vilkasta. Paljon mukavia vieraita ja tuliaisia. Tässä vaiheessahan on jo lupa juodakin niin paljon kuin vain saa alas, nestehukka, juu nou!
6. Vaadin, että kirjakärry käy luonani kerran päivässä tai tarvittaessa useammin!
7. Kirjateline, jos en pysty enää pitämään kirjaa, sekä mahdollisesti myös lukija tarpeen. Pidätän toki itselleni oikeuden valita kirjat! (huh!)
8. Musiikkina omat oikeat vinyylit sekä Radio Suomi (ehdottomasti Merisää!!!!).
9. Hoitajat mieluusti miehiä, joissa olisi jotakin katsottavaakin (jos siis näen enää mitään) ja tunnusteltavaa.
10. Jos näitä ei pystytä toteuttamaan, palataan edelleen kohtaan nro 1. Eli heippa vaan ja kiitti kaloista...

Eilen pidimme sitten osastokokouksen. Jep-jep, puolen aikaa ei toimistorottien edes odotettu olevan läsnä. Kävimme paikalla vain kuulemassa numeraalista tietoa ja ennusteita -> lue: määräaikaisuuksia ei jatketa, ei ainakaan kaikkien. Tämä ei tod.näk. koske toimistoväkeä, mutta sitäkään ei tiedä. Olen siis erittäin varuillani. Muutoin meni normihommia väsäillessä eilinenkin päivä. Olin väsynyt, niin väsynyt, että hävetti. 

Herjaamolta entinen työkaveri pistäytyi iltasella eli klo 17 maissa, minä olin jo sängyssä ensimmäisillä pätkäunilla. Ei hänelläkään ollut aikaa pitkään viipyä, kiitos ja poikkeahan uudestaan. Vincentkin jäi kaipaamaan, kun kissiä kohdeltiin niin kauniisti.

Vincent, niin, teki taas tepposet! Merkkaus keskellä klaffisoffaa. Sain jälleen kerran alkukantaiset raivarit – prle, minä olen oikeasti kaikkeni tehnyt. Siinä lienee se ainoa pläntti, johon ei ole suihkuteltu moneen otteeseen kerroksittain karkotetta. Ai että, manasin, jupisin, räyhäsin. Ei, en koskenutkaan Vincentiin ja hän sai kaiken, mitä oli vaillakin. Ilmoitin vain, että se oli sitten tosiaan viimeinen kerta. Ensi kerralla harkinnassa on melko radikaaleja toimenpiteitä! Minä en jaksa haistella kissankusta, en myöskään pestä pyykkiä päivittäin.

No, täytyy tästä kohta toiselle kaffelle. Luen tuon kirjan loppuun ja sitten Belgarionin kanssa Malmille. Kirjastossa odottaa vino pino varauksia. Pitää käydä myös Karjaustalossa ja muuta pientä. Ostoslistakin on aika himskatin pitkä – kaikkea uupuu, varsinkin pesuaineita, grrr. Josko tänään olisi fisupäivä, jotakin fisumuonaa.... jos Belgarionilta kysyy, se on ehdottomasti paistettua lohta ilman mitään sen kummempia piperryksiä. No, ans kattoo. Lohta näytti olevan Kittarin tarjouksessa, jos Belgarion suostuu itse sitä noutamaan, minä kyllä fileroin ja perkaan!

Hmph, tunnustan, olen jälleen ostanut kirjan *häpeää nurkassa*, mutta kun se oli Huutiksessa melkein ilmaiseksi, siis äärihalvalla ja minä haluan sen hyllyyni! Nih! No tuota, ostin minä vähän petivaatettakin alennushalvennuksella. Pussilakanat alkavat olla lahonneita, päiväpeitto myös. Joten ensi viikolla tulossa uutta maattavaa! Rapoa taas sitten aikanaan... Itse asiassa uusi sänkykin olisi tarpeen!

-----------------------------------------

Terrrrrrrrrve, kaiffat! Varsinki toi uus Winston, ku se o melkee ku Vincent ja tosi komee, niinku mäki >o< Mami näytti ne fotot, meinaa ja kehu viälä. Mä nähkääs tein taas torpson jutskan. Unohdin nimittäi, mitä olin luvannu ja merkkasi keskell klaffisoffaa. Mitä toi hermoo, ei se menny ees patjaa asti. Siihe matoll vaa, ku on soffan pääll. Tajuu nyt, vaiks vähä nolo olo onkii! Hirveet raivarit toi sai ja jupis ja räyhäs iteksee. Ei se mulle mitää. Mutt niinku iteksee, en kehtaa toistaa. Vaiks sitt se alko jo puhuuki iteksee levottomii. Ett ei kai se tosissaa. Ei se voi. Se puhu jotai HeSyyn palauttamisest tai Pojan hoitamisest tai jotai semmost. Ei se voi, oikeesti. Ku me kuiteski nukuttii taas koko yä kimpass iha nätist ja semmost. Eihä se voi mua sillee kohdella..... tota, kai se voi. Voi vinde, hei kaiffat, mitä mä oikee teen?! Mä oon nyt iha kirjaimellisest liriss - oikee kuses, meinaa, jos saa sanoo. Mä tiädä mist toi nyt tuli, ku oltii jo pitkää ok. Siit kai, ku partsill ei enää voi oikee olla eikä oo suulist. Ja sehä on mamin vika, ku ei kerta järjestä tommost, nih! Ja ku se ei kerta oo paikall joka päivä, niinku sen mun miälest pitäs. Seki on epist. Sen KELAn pitäs päästää se kissanhoitotuell tosi noppaa, nii tääki jutska hoitus ja kaikki ois kondiksess. Meniskö joku ja vetäis sitä KELAa turpii, mä ite oon sen verta snadi, mutt joku kookkaampi kavru. Mull oo fotoikaa, ku mami on nii kamala väsyny. Eilenki melkee itki, ku meni goisii... se ihan kaatu sänkyy! Oikeesti siis hei, se ei jaksunu ees syädä. Se söiki jotai vast yälä ja keitteli kaffei ja semmost. Ei oo meill nyt oikee hyvi, ei.

Mutt mä toivon teill muill tosi kivaa viikendii, huamisee!

----------------------------------------

Päivän slogan: Minä olen edelleen väsynyt, väsynyt kuin kivikasa!

Päivän biisi: Ei yksinäinen unta saa =b

Luettua: Kaarina Valoaalto – Avantgarderob ja muuta irtaimistoa, jössus, että Welhotar piti tästä. Erittäin lyhyitä mininovelleja täynnä omituisen kummallisen hihityttäviä tapahtumia, jopa samoille henkilöille. Kuka kulkee täällä pannumyssy päässä? Miksi kesämökin hedelmistä puuttuu paloja? Lukekaa vaikka, mitä Pipalukille tapahtui! Welhotar suosittaa täpöllä, tämän syksyn parhaita kotimaisia! Jack Higgins – Tappotanner, nimestä voi arvata kaiken. Machomättöä pahimmoillaan ja tietysti pahiksina arabit. Verta, suolenpätkiä ja muka ihmismäinen motiivi, voihan ikenet! Älkää koskeko kuin tunput kädessä, jättäkää hyllyyn, pliiz. Minulla tämä oli suorastaan työtapaturma eli en suosittele kenellekään, unohtakaa koko juttu!

                                      

                                           LUANNIKAST LAUVANTAIT!

PERJANTAI ON PIELESSÄIN...

On se, taas on perjantai! En voi muuta kuin ihastella tuota viikon tylsää kulkua, miten se taas kävikään. Huomenna saa nukkua. Ja sunnuntaina. Kaikenlaisia päikkäreitä tarpeen mukaan siis. Eilen olin jo niin väsypoikki, että melkein retkahdin nukkumaan töissä, työpaikalla. Argh, ja joku sitten sanoo olevansa väsynyt, kun on nukkunut alle 8 h ja hänen kauneusunensa on juuri sen mittainen. Voi ... en aloita enää samaa väninää, katsokaa jostain vanhasta postauksesta. Perusasiat pitävät aina paikkansa.

Mutta jospa vaihteeksi taksoista jotakin, ei ehkä niin kivaa, edelleenkään! Eilen aamulla taksoa ei taas kuulunut, ei näkynyt. Sitten tuli anteeksipyytävä soitto. Kaveri oli toista päivää töissä, eikä löytänyt kotoani! Voihan prle, ohjasin hänet perille. Lopulta jopa löysi. Yritin selittää, että ajaisi ihan ohjeen mukaisesti, että jos on parkkipaikka, se ei ole samalla kujan osoite, eihän? Näytin, missä on talokartta, kujan nimiviitta jne. No, eipä tämä mitään uutta. Mutta sitten lähdettiin Varastolle, mies ajoi harhaan Kehällä, pahasti harhaan eli ei kääntynyt oikeasta liittymästä. Tiedättehän – sitten ajetaan seuraavaan, jonne on aika pitkä matka. Olisin huomauttanut, jos olisin huomannut. Mutta – kun en itse aja, en minä voi hitossa tietää, milloin pitäisi ryhmittyä oikealle kaistalle. Ei se kyllä ole minun tehtävänikään. Lopun matkaa ohjasin sitten kuni äänipaikannin konsanaan; seuraavasta käänny vasemmalle, vasemmalle, aja suoraan seuraaviin liikennevaloihin jne. Vain puoli tuntia myöhässä, vain! Saisiko Iisalamelta todistuksen, että olen pätevä taksokouluttaja? Se olisi nautittava lisä CV:n.

Toinen takso oli sitten iltapäivällä ihan ajoissa. Kiipesin sisään ja menin paikalle, jossa yleensä istun. Istuin hetkisen ja alkoi tuntua oudon märältä. Mietin, kusinko housuuni tietämättäni. Onko se australialainen hyppykuppa todella iskenyt. Märkyys lisääntyi ja kuski leikki kovista ajaen kuin PPS (pullopersesika). Kodon ohi hän ehti kaahata, pyysin palaamaan ja ajamaan oikeaan osoitteeseen. Sitten sanoin, että olisi ehkä syytä joskus asiakkaiden välillä tarkistaa nuo penkit! Että tämä istuin tässä on märkä, sanoin myös, että en tiedä onko se kusta vaiko vettä, haluaisiko hän tarkistaa? Miehen vastaus oli: ”Aijaa, joku kehari siin tais istuu vesipullo kaa enne sua!” Ei muuta. Argh, että pisti vihaksi. Jos olisi ollut paremmat vaatteet päällä, menossa muualle kuin kotiin tms. olisin saanut itkuhuutoraivokohtauksen. Nyt vain v*tutti. Heitin kaikki, ihan kaikki vaatteet pyykkiin. Joissakin tapauksissa kun housuvaipat, se iso malli, vuotaa kivasti lorottaen, jos on hätäisesti laitettu päälle esim. päiväpaikassa tai joku muu useista pissivirityksistä pettää. Mutta se ei ole asiakkaan vika. Kai nyt jumaleissön kuskin asia on tarkistaa ajokalunsa tilanne asiakkaan vaihtuessa, prle!

Ei, ei mitään mukavaa kerrottavaakaan tänään. Enkä aio harrastaa jättipostausta. Todettakoon vaan, että tänään on taas osastokokous, joka kestää pitkään. Kokoukseen on merkitty nimittäin lounastauko =O P-P saa puhua pitkään, samoin eräs toinen henkilö. Asiat eivät koske kyllä meikäläisiä mitenkään, joten uni on taas lähellä! Voisipa sieltä jäädä pois, mutta P-P komentaa kuitenkin koko joukon paikalle.

Suuria roudaussuunnitelmia huomiseksi, puhuin jo eilen Belgarionin kanssa. Tänään kuitenkin vielä eväänä soijahärpäkettä lisukkeineen. Rva P. joka on käyttänyt soijaa kertomansa mukaan n. 10 v. ei ollut ikinä kuullut tuota käristele ja lisää vettä –valmistustapaa. Hah, jotakin uutta hänellekin (muiden minulle kertomana ,D), hän kovasti epäili moista tapaa tehdä kunnollista soijaa. No, se soijasta, nyt tiedän miten sitä käsitellä tuossa appeessa. 

Lähden keittelemään toiset kaffet ja miettimään sieniin liittyvää problematiikkaa! Hjuuston, I has a problem ,b

----------------------------------

Purrrrrrve, kamut! Aha, hei mä kuuli, ett jossai ja jonku huushollis ois joku uus kolli. Mun näköne, kai? Fiksuu hei, ottakaa hei hoitokissoi, jos ette omii voi. Täss mä tarkotan nyt kyll HeSyn sijoituskissoi! Niill on kova pula kans hoitopaikoist. Ett jos te ette tiijä, voitteks ja haluutteks te pitää kissaa tai sillee ei voi pitää kissii monenmontaa vuatta, vois soittaa HeSyyn ja ilmottautuu sijoitushoitopaikaks. Ne vaa edellyttää, ett on kissi-ihmine ja silleesä. Mutt tosi hyvä toiki jutska... Winston, sehä on melkee ku Vincent >o< Ja punane viälä, jos mä oikee ymmärsi! Jee, hyvät me! Mä oonki ollu kilti, oon. Ja mami on ollu kans mulle kilti. Eilenki se nousi yälä nukkumast ku ei nukuttanu ja leikki pimees mun kaa. Eiks ookki pimeet, tsihih. Mull oli kliffaa ja mä goisinki sen jälkee hyvi. Goisi toi mamiki vähä, kai. Sen koipisii vaa särkylöi,se sano. Sitt se pyärii ja manailee ja nousee ylös. Ei haita, mä sain taas kalkonii ja napikoit. Mull on iha hyvä! Vaiks sitä haisuu ja sitt semmost toistaki haisuu on torpass nyt iha joka mestas. Ja tyynytki se on suihkinu sill, hmph! Olkoo, mä yritän olla ottamatt jostai nokkiini. Mä kattokaas käy sillo vähä ruiskii, ku mami on mun miälest ollu tosi mäntti. Ett mult on kiälletty jotai tai läpsästy peffall tai en oo saanu heekkui tai semmost. Nii ni sitt voi vähä lirauttaa. Mutt nyt mä yritä jättää sen vegs. Ja mami muistaa yrittää jättää mull aina kaikki niinko pitääki. Mä oon tarka kissi! Mutt oli se kyll kliffaa leikkii huispeloill iha pimeest ton orjan kaa – ei orjast tommost uskois. No nih, se kerto kans, ett se menee huamenn Pojan kaa kaupoill ja hakee taas iso kasa ostoksii. Tois ny taas jotai kivaa mulle. Kyll se aina muistaa, mutt silti. Ihanaa, Poika tulee! Ja Poja Reppu! Ja mä pääsen olee sen viakus koko päivä, jos mä oon ollu kunnoll. Mmm, kandee venaa oikee.. ei hei meill oo taaskaa fotoi. Orja on liika väsyny! Mä kävi varkastaas tämmöse.

Kliffaa viikendii, mainioo perjantait ja kaikkee kaikill kissinkoil <3 Huamisee! Ai nii, mä lähetän täss iha erityisterkut sill Winstonill... tiätyist syist *tsihihih*!

--------------------------------

Vincent, rakastettava karvatakamus – mitä minä tekisin ilman sinun jokapäiväistä seuraasi?

Päivän slogan: Vanheneminen ei ole sairaus, mutta kyllä siihenkin lopulta kuolee.

Päivän biisi: Seasons In The Sun   =b

Luettua: Robert Åsbacka – Urkujenrakentaja, tämä on siis se kirja, josta on kohuttu ja jota on kehuttu. Njääh no joo. Thomasson on vanhempi mies, joka asuu yksin nykyisin vaimonsa menehdyttyä Estonian uppoamisessa. Tässä käytetään edelleen eufemismia kadonnut, no, olkoon. Thomasson rakentaa urkuja huoneistoonsa, vaimonsa kunniaksi ja muistoksi – vai omaksi ilokseen? Muuten hän ei juurikaan seuraa maailmaa, vaan seurustelee menneisyytensä kanssa. Tilanteen muuttaa ensimmäinen tapaturma, jonka jälkeen seuraa toinen. Tällöin jo naapurit auttelevat ja maailma alkaa oudosti muuttua, tapahtumat seuraavat toistaan ja Thomassonin hyvin hallittu elämä murenee. Samoin ympäröivä kaupunki näyttää muuttuneen. Viimeinen niitti on auto-onnettomuus, jossa Thomassonin yli ajetaan absurdissa tilanteessa. Melko hyvä, vanhenevan miehen ajatuksia summaava kirja. En ymmärrä, mitä erikoista tässä on? Siis suosittelen, mutta en kehu ylenpalttisesti... Anna-Leena Härkönen – Ei kiitos, mitä pirua tehdä, kun miehen ei enää tee mieli? Ei sitten millään, hävettää jo koko ajan vongata! Missä on vika? Ovatko ”paikat” liian isot, miehellä toinen nainen, pitäisikö itse etsiä rakastaja? Seksin puutteen sivussa myös vakavampaa asiaa parisuhteesta, elämästä, tavoitteista, työstä ym. Eli suositan kaikille. Kirjan voisi lukea hauskanakin, mutta minusta tässä on mukana muutakin, jota sopii itse kunkin vähän kelailla eli mitä elämältään lopulta haluaa. Welhotar piti tästä kovasti ja nauroi välillä ääneen, tragikoomista. Tämä on näistä kahdesta parempi, mutta varmasti ns. piirien mukaan kehnompaa kirjallisuutta. Mitä väliä – minä kannatan tätä täpöllä eli lukekaa ihmeessä. Saatatte tunnistaa itsenne ja perheenne! =D

                                         

                                         PERUSTEELLISTA PERJANTAITA!

WELHOTAR JA MUSAMUUMIO

No niin, lähdetään tästä Varastolle...  Napoleon XIV - They're Coming To Take Me Away

Hups... tuota. Täälläpä on oudon näköistä! The Cream - In A White Room

Okei, lähetään himaan, prle, tästä mitään tuu! Led Zeppelin - Stairway To Heaven

Prle, loppuhan tässä tulee väkisinkin. Anti olla, se on siinä! The Doors - The End

V*ttu soita sitte Paranoid ,> Black Sabbath - Paranoid

Tässä Welhottaren osuus musamuumioon ja -fiiliksiin =D Mukaan en haasta ketään, osallistukoot kaikki halukkaat!

Näihin biisehin, noihin tunnelmiin YY-KAA-YY-KAA-YY.....urps... Puolet mun biiseist puuttuu, hei kavrut, hei mihi te meette? Miss mun Jalluflinda oikee on? Hei, älkää jättäköööööööööööööh...

                                          

                                   POLGARA "THE ROCK MONSTER" WELHOTAR

LEIKKII SOIJAROUHEEN KANSSA - MURU, SÄ OOT SITTE IHANA!

Yöhuomenta taas! Ei, mitkään äänet eivät sentään häiritse öisin – eivät edes ne pään sisäiset. En vaan saa nukuttua. Nyt heräilen vaihteeksi kunnon kipuihin, koivet ja oik. olkapää ovat aika pahassa kunnossa. Ensi viikolla on labra, sitten seuraavalla terkka. Siitä voipi olla seurauksena passitus työarvauslääkärille. Huoh! Minen vaan jaksaisi.... ja kuulin, että sielläkin on yksi, joka ehdottomasti on aina potilaan kanssa eri mieltä. Siis jos potilas tietää, mikä vaivaa (kuten kroonikot aina), tämä tri määrää jotakin uutta mömelöä kokeiltavaksi. Että sellaista, en odota innolla, en todellakaan. Yritän nyt vain lusia tämän viikon ja lepuuttaa viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista. Nämä kelivaihtelut ovat kyllä selkeästi pahasta. Nyt alkoi sitten se kunnon syksy, kuulas ja aurinkoinen, alkoihan? Ainakin nyt näyttää jo ihan lupaavalta.

Eilinen iltakin oli ihan lupaava. Sain Huutiksesta jo kauan etsimäni kirjan, no juu, tietysi Eggen – Sisustaja ja halvalla. Divarissakin olisi kalliimpi ja nyt tulee kotiin asti ,D Olen ilokas! Ai niin, eihän minun niitä kirjoja pitänyt. Mutta tuossa hyllyn ohi kulkiessa siinä on aivan selvästi ainakin viiden kunnollisen kirjan kokoinen kolo – ihan totta *vakuuttelee*! Lisäksi vein Varastolle puolikieliselle työkaverille yhden vääräkielisen hömppäkirjan, aion viedä pari muutakin, jos ne hänelle kelpaavat. Hän kuulema lukee niitä mieluusti junamatkoilla. Hyvä, on toiveita päästä niistä eroon ja ne saavat paremman kodon kuin täällä. Lisäksi odotan yhtä kirjaa painosta, onkohan se jo tullut tänne asti? Täytyy viikonloppuna tarkistaa. Ikävä kyllä, odotan, että se tulee Rismaan myyntiin. Tiedän, että se tulee sinne ja on rutosti halvempi kuin kirjakaupassa (eikä sovi unohtaa poonuksia). Näin ei pitäisi toimia, mutta kun Suomalainen Kirjakauppakaan ei enää myy kirjoja kuin nimeksi asti, lienee sama, mistä Welhotar opuksensa ostaa!

Olipa muuten mielenkiintoinen soijarouhekokeilu, herkkuva, ääriherkkuahan siitä tuli. Hörhö sattui käymään täällä ja maistatin apetta hänellä, väitti jauhelihasoossistani puuttuvan suolaa *virn*, että se harhautuksista. Taidan tarjota tätä Belgarionille lauantaina!

Welhottaren kirpsakka soijamurukastike itämaisin kanssavaikuttein eli 
Muru sä oot sitte ihana!

öljyä
tummaa soijarouhetta n. pari kourallista
1 sipuli
1 pss wokkivihanneksia
(tai kotomaisia juureksia ja vihanneksia vastaavasti)
2 kasvisliemikuutiota
3 – 4 kynttä valkosipulia
n. 2 cm pala inkivääriä
currya
chiliä
korianteria
tandoorisekoitusta
sitruunamehua
tomaattipyrettä
(jokunen oliivi jos on jäänyt jostakin jäljelle)

Tipautetaan isolle pannulle liraus öljyä, rypsisellaista, olisiko n. 1.5 rkl. Heitetään päälle 1 rkl currya, hottia sellaista. Annetaan curryn heräillä siinä ja ropsaistaan päälle soijamurulasti. Hämmennellään koko ajan lastalla ja annetaan hässäkän ottaa vähän väriä. Tuota, se väri nyt ei oikein näy. Minä vaan sen aikaa kärventelin, kuin kuvittelisin käsitteleväni jauhista ja kun haisut tuntuivat oikeilta. Varo, ettei mikään kärähdä – vahdi sitä muonaa! Sitten lisätään kiehuvaa kasvislientä siitä toisesta kattilasta, joka on laitettu yhtä aikaa tulelle pannun kanssa. Jossa nyt kiehahtaa kasvisliemi ja pipopieniksi pilpottu sipuli. Lisäillään vettä pannulle hiljalleen – haa ja soijahan turpoaa... Kun se näyttää tasaiselta, kauniin ruskealta ja kypsältä puurolta eikä irtonestettä lillu missään, kumotaan pannullinen sinne kattilaan kiehuvaan kasvisliemeen. Nakataan sekaan pussi wokkivihanneksia (no sitä Risman halvinta, jossa on sieniä ja vesikastanjaa) tai kotomainen juuresvalikoima. Lisätään valkosipulin kynnet 3 – 4 kpl pilpottuna, inkivääri raastettuna tai pilpottuna, 3 – 4 pientä mietoa chiliä suikuloina, loraus sitruunamehua, korianteria ja tandooria maun mukaan sekä lopuksi puoli putkikollista tomaattipyrettä. Lisäillään vettä, jos on tarpeen. Keitellään hissukseen koko homma kasaan. Koko tämä prosessi vei noin 20 – 25 min.

Samaan aikaan toisaalla eli vielä yhdellä vapaalla levyllä kiehui rouhittu ohra hiinä-ja-hiinä kypsäksi, sammutin levyn ja annoin loppukypsentyä kannen alla. Ruoka oli valmista nautittavaksi saman tien ja kaikki valmiina yhtä aikaa – hämmästyttävä ajoituskin. Kyllä, hyvää oli ja tätä teen eri variaatioina toistekin. Tämä tuntuu sellaiselta perussetiltä, jolla voi aloittaa. Rouhepussin kyljessä luki käyttöohjeena: Käytetään kuten jauhelihaa ,D Ja totta on, että Hörhö ei huomannut mitään (no, siitä nyt ei ole takeita), mutta minustakin tämä on niin lähellä jauhelihakastiketta, että ei ole tottakaan. Ne mausteet, nimittäin! Soijarouhe ainakin vaatii mielestäni jotain kirpsakkaa kaverikseen, minulla se on sitruuna ja tomaattipyre (ja ne oliivien jämät). Pussista meni 1/3 ja evästä tuli kahdeksi päiväksi, useammalle ruoka-ajalle siis. Halpaakin vielä! En sitten tiedä, onko eroa soijassa ja soijassa, suikaleissa ja rouheissa. Tämä on nimittäin paras tulos soijasta ikinä! Viimoisesta soijasuikula-satsista en oikein pitänyt, siis maku oli ihan ok. Mutta kun sitä käsitteli, tunsi koko ajan käsittelevänsä raakaa, vähän keitettyä sikalihaa – ei miellyttävä kokemus.

Vielä yksi juttu: en koskaan huuhtele tattaria tai ohraa keittämisen jälkeen. En ymmärrä, miksi pitäisi. Tattari on syytä huuhtoa lävikössä lämpimällä vedellä useampaan kertaan ennen sen kumoamista kiehuvaan veteen. Ohran huuhtaisin kertaalleen ja heitin kattilaan. 

No niin, Welhotar otti kaapista kissinkuppinsa. Laittoi alle kauhallisen ohraa ja päälle ison kauhallisen kastiketta. Lorautti pienen tujauksen herkkusienisoijaa iiisosta pullosta, jossa oli vain omalaatuisia kirjaimia. Ja tunki tämän kaiken kitaansa kissan mouruamisen säestyksellä sekä kiitteli itseään syötyään – herkkua oli, suorastaan. Kerrottakoon, että kissa sai muonakseen liha-riisi-porkkanahässäkkää purkista, joten aika tasoihin meni ;D Sen jälkeen Welhotar täytti eväskipponsa. Ruokaa jäikin vielä huomiseksi evääksi ja ehkä jopa iltapalaksi. Soijarouhesessiosta eli siihen johtavista käsittelyvinksuista kiitokset erityisesti Satujatarelle ja Kurpitsamoskalle (ja muillekin ruokabloggaajille)!

Että muuta – no eipä eiliseltä mitään, ei tod. mitään! Illan yritin ottaa hissukseen ja makoilla koipia lepuutellen. Pyykkäsin pissityynyt ja laitoin kuivumaan. Vincent oli vähän häpeilevän näköinen. Loppuillan lueskelin ja Vincentkin pääsi paikalleen nassun ja kirjan viereen lopulta. En minä häntä ole estellyt, lienee hiukka häpeillyt omia pikku mokiaan. Nyt nukuimme koko yön fiksut päät vierekkäin – siis päät, sanoin! Eikä kissi edes herättänyt minua, minä herätin kissan ,D

Että ei kun Varastolle vain tänäänkin. Tiedoksi vaan, että minulle olisi sitten töitä myös Herjaamolla, jos Varasto ei jaksa kiinnostaa ja myös eräs muu taho on osoittanut halukkuutensa. Ehheeh, on se sitten mukava olla suosittu!

-----------------------------------------

Purrrrrrrviska, kaiffarit! Hei, ny me ollaa kunno sovus mamin kaa. Nukuttiiki kimpass ja kaikkee. Mä sain hirmust paijatust ja pusui ja höpinää ja kaikkee. Mmmm, on se hyvä olla väleiss mamin kaa. Tai siis mähä se olin vähä sillee pois tolaltai tai jotai. En vaa menny mami viakkuu. Kai mä luulin, ett se potkii tai vetää turpii. Eikä se mitää. Paijatust toine tarjoo. Mä oikee oo viäläkää tottunu. Ett niinku asiat on käsitelty ja pyykit pesty, se on siinä. Ja haisui kyll on sitt joka paikass, mutt pikkusoffa on jätetty mulle ja base ja partsi ja muut mestat. Sänky ja klaffisoffa on semmosii, mihi mennää vaa mamin kaa. Ei se mua haita, mull kelpaa mikä vaa. Ai nii, mami teki hurrrjan hyvän näköst soossii, jauhissoossii, enkä mä saanu yhtää. No sitt se näytti, mitää jauhist ollu. Hirvee huijari toi! Mutt mä sain semmost erilaist ruakaa taas, miss oli porganaa ja riisii ja lihaa ja viäl kans jotai vihannest. Ikinä ollu näin vinkeet safkat, ei mull eikä mamill. Molemmat kyll syätii hyvi ja mentii sitt köllii! Tänääki on viäl samaa muanaa, jee. Toivottavast sitä löytyy lisääki eikä se oo hurja kallist! Mmmm, on tiätteks kiva olo. Mä oon goisinu hyvin ja syäny hyvin. Sain just aamuheekut ja kaikkee. Sitt mami toss enne lähtöö viäl tsekkaa mun mestat ja putsii ne ja laittaa päiväruakaa ja uutta vodaa ja kaikkee. Kissinpäivät, sano! Me ei eilekää otettu fotoi, ett tämmöne täst nyt kehii.

Kliffaa loppuviikkoo, huamisee!

----------------------------------

Vincent, lämmin kissipuuhka öisin ei voi olla kenellekään pahasta ,D

Päivän slogan: Aika on pelkää harhaa – etenkin lounasaika!

Päivän biisi: Etkö unta saa?

Luettua: Sari Malkamäki – Viikon päivät. Naisen tuntoja tyttären lähdettyä vaihto-oppilaaksi, veljen häiriköityä omia asioitaan ja äidin mahdollisesti dementoituessa. Ahdistusta ja vanhojen muisteloa. Tuota, Malkamäki ei näytä olevan mitenkään nopea uudistumaan. Olen lukenut hänen aikaisemmatkin kirjansa ja tämä muistuttaa niitä kovasti. Samaa tematiikkaa, samoin emmein. Eli kyllähän tämän lukaisi, mutta ei tästä mitään vaikutusta minuun jäänyt. Kohtuuhyvää kotimaista lyhytproosaa naisnäkökulmasta. En taida edes suositella sen kummemmin. Ne, jotka tähän törmäävät ja kirjailijan tietävät, voivat lukea hyvällä omallatunnolla. Pauliina Susi – Lukot, tässä lisää naisnäkökulmaa. Rakkauksia, salaisuuksia ja niiden käsittelyä. Huomasin, että olen tämän lukaissut jossain vaiheessa pikalainana. Ei kestä toista luentaa, ei mitenkään. Eli ei tämäkään tee ihmeempää vaikutusta. Samat sanat kuin edellisestä, eli luettavaa kotimaista proosaa. Mutta eipä sitten sen enempää. En sitten mitenkään halua verrata näitä kirjailijoita toisiinsa – siitä ei ole kyse. Tyyli on erilaista, ulosanti, mietteet ja mielikuvat sekä tapa hahmottaa todellisuutta ja tunteita. Kunhan satuin lukemaan peräkkäin...

HelMet lopetti lopultakin varauskirjeiden lähettämisen! Sieltä saa nykyisin tiedot varauksista tai myöhästymisistä myös tekstarina tai suoraan meiliin. Minä pyysin kaikki infon meiliin – säästää paperia ja varmasti myös töitä siellä puolella. Ja aika kiva tuo varoitus, että parin päivän päästä lainasi on menossa vanhaksi. Minä en sitä niinkään kaipaa, mutta on varmasti tarpeellinen toiminto monelle! Eli HelMetille toiminnosta plussat, säästyy ainakin paperia ja kirjekuoria, meilit lienee ajastettu samalla kaavalla automaattilähetyksiksi.

                                         

                                       TOIVO, TOIVOOOOOOH - MISÄ SÄ OOT?

PYHMEJÄ KISSOJA, KÄÄPIÖITÄ, KATUTÖITÄ...

Tosi hauskaa, että jaksaa sataa. Joskushan sadekiintiön ON pakko täyttyä, onhan? Aivan samoin kuin onhan Welhottaren joskus saatava nukkua kunnolla ja pitkään, onhan? No, toivokaamme molempia. Tiedän, että taas alkaa nukuttaa, kun pitäisi lähteä Varastolle. Siihen asti viihdytän itseäni kirjoittamalla, lukemalla ja tekemällä hiljaisia kotihommia.

Mahtava aasinsilta, pakko käyttää! Jees, hiljaisuudesta – naapurin kääpiölle on ostettu piano ja nyt saamme joka alkuilta kuulla Aaronin eka osaa. Ei siinä mitään, hyvä harrastus ja otetaan nyt vaikka yleissivistyksen nimissä. Mutta. Naapuri asuu tuossa toisen naapurin takana, mekkala kuuluu sieltä asti niin hyvin, että kuulen myös virheet. Eli välissämme on yksi asunto ja kaksi isoa huonetta... voihan kähmä! Jos tämä alkaa kuulostaa oikein pahalta, täytyy käydä kysäisemässä äänieristyksestä. Muistan, että erään ex-poikaystävän asunnossa pianon taakse piti virittää joku ääntä eristävä levy, samoin pianon alle, siis se oli ihan taloyhtiön määräyksissä. Kai siitä nyt prle jotkut direktiivit täälläkin on, kun kerta käyristä kurkuistakin....

Kun vielä katutyöt eli talon päädyn kääntöpaikan kiveyksen uusiminen tehdään illalla eli tuossa klo 15.30 alkaen ja sitä jatketaan iltayöhön, alkaa meikäläisen pinna kiristyä. En yleensä piittaa normimelusta enkä malmilaisten juoppojen kälätyksestä. Mutta tietyöt ja ne prleen koneet. Töitä tehdään ahtaassa paikassa, joten koko ajan joku tunnistehälytin piipittää, huutaa ja ulvoo. Kaikki eri äänellä, tietysti. Voihan vee! Paras aika vuodesta tehdä tuokin työ? Ja paras aika vuorokaudesta?

Lisäksi kissa on taas ollut pyhmä. Käynyt tekemässä salavahinkomerkkauksen sänkyyn jonakin hetkenä, kun se on ollut peittämättä sillä kirotun sellofaanilla tai merkkausaineen haju on ehtinyt haihtua. No, eilen on pyöritetty pyykkikoneessa 3 tyynyä ja tyynyliinaa sekä soffamatto. Kelelauta, nih! Elämme kauhun tasapainossa karvapyllyn kanssa. Kummisedän piti tuoda eilen sitä edukasta kissinruokaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Mies soitti Rismasta... ”ei tääll oo mitää keltasii purkkei, eikä varmasti oo, siis Whiskas”. Ei, kun sanoin Friskies, kirkkaan keltainen. ”Ei oo, öööö, nyt täss on koiran muanaa jo, ööööö”. No, sanoin ettei tarvitse vaivautua, unohtakoon koko jutun. Voihan olla, että erä oli poistoerä ja jo loppu. Tai sitten humalikon värisilmä ei toiminut. Olisin vain ostanut jokusen jömmapurkin, koska karvatakamus ilmiselvästi pitää niistä muonista. 

Kerroin eilen parillekin työkaverille tästä ns. varastosihteerijupinasta. Sain tietää sen verran taustoja, että alkoi vain huvituttaa. Molemmat olivat sitä mieltä, että unohda koko asia ja sulje korvasi. Se nyt on vain meikäläiselle niin mahdotonta. Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että muut ovat täysin tyytyväisiä, heitä eivät työasiat liikuta. Toinen jää kohta eläkkeelle, toinen vain tekee hommansa eikä sitten muuta, piste. Häntä eivät työt kiinnosta, eikä mikään mukaan. Kunhan saa rahaa ja pääsee kotiin.... pitämään sitä kivaa, mistä itse nauttii. Että näin! Annetaan siis asian olla, mutta voihan sitä aina heitellä Welhotarmaisia kommentteja, puhua politiikkaa (sehän on näissä piireissä aina ehdottoman käsittämätön puheenaihe!), keskustella kirjallisuudesta *muahhaahah* tai halveksua omistusasumista, julkkisjuoruja, muotivaatteita tms. Äkkiäkös minä tässä epäsuosioon pääsen =D Tai – toivottavasti – kummallisen ihmisen maineeseen!

Hyvä ystävä Herjaamolta soitti eilen klo 19 jälkeen ja olisi pikaisesti poikennut. Hmph, minä olin juuri käynyt ruiskussa, käpertynyt peittojen alle kirjan kanssa ja kissa lämmitti selkää. Olin napannut myös yhden rentomömelön. Sanoin, että jospa hän tulisi jonakin toisena iltana aikaisemmin – sopii. Eli odotan siis taas vierasta residenssiin. Täällähän käy hirveä trafiikki! Mainittakoon, että ao. leidi itse oli ottanut iltapäikkärit ja valvoo mielellään myöhään eli hän oli elämänsä iskussa. Yritin ehdottaa treffejä tuohon klo 2 pintaan – se ei taas olisi sopinut hänen kyytijälleen, joka lienee ns. normaalisti nukkuva henkilö. Ehkä tapaamme siis tällä viikolla heti Varastolta tuloni jälkeen ,D

Tänään on sitten muutenkin jännä ilta, Welhotar Leikkii Tumman Soijarouheen kanssa ;D Alustava resetti on jo päässä, kunhan se muhii siellä rauhassa, illasta tulee taas kiva kokeilumättöjuttu. Tulen rapoamaan aiheesta heti huomenna, mikäli en ole kovin sairas... muhahaah!

-----------------------------------

Purve, kaiffat! Joo, meill eletää taas kauhu tasapainoss. Mami ei niinko oo vihane, mutt välill vilkasee mua sillee oudost. Ja mä yritän olla sillee hissuksee, bases ja tual soffan selkämyksell. Se ei ollu hiffannu, ett mä olin iha vähä pisittäny sen tyynyill. En mä ees muistanu, vanha jutska. Mutt nyt mua taas hävettää. Hävettää tiätteks te tosi pahast. Ku mami sitt eile joutu vaihtaa lakananki ja kaikki. Ja käytti sitä kamalaa murinakonett. Se pitää tosi pahaa ääntä, ku siin on tyynyi sisäll. Ett mä oikee tiädä, mitä mä tekisi. Kyll mami kilti on, mutt silti. Miks mä aina onnistun niinku tössii jotai. Meill meni tosi pitkää niiiiiiiii hianost ja oli kliffaa ja kaikkee. No, kyll se täst. Mami vaa tunkee sitä haisuu nyt sitt iha joka paikkaa. Mä en voi makoo muualla, ku siin pikkusoffan päällise alla, niinku eilenki. On se vähä ahas, mutt turvalline paikka. Eikä mami oo ees kiältäny siit, naureskellu vaa. Ett kyll mä taas yritän, oikee kovast yritänki, ett kaikki ois niinku toss ennemminki. Mutt kai se sitt menee vaa nii, ett välill ei kaikki oikee onnistu >o< Nih, ei onnistu mamilkaa, oon mä lukenu sen jutskat! Samat takasi, hei! Mä en löytäny ku leikkikuvei, kävin sitt varkastaas tämmöse.

Hei, se on viiko keskimmäine päivä, kliffaa. Huamisee! Hei, apuu, nyt mami hiffas, ett mä oon käyny toss klaffisoffa tyynykasass isoll pisull – mun tartteeki mennä. Vissii aika pitkäks aikaa, tota niinku...

--------------------------------

Vincent, olet sinä kuitenkin elämäni ainut edes kohtuuvakaa ihmis.... ei kun siis eläinsuhde!

Päivän slogan: Puusta maahan laskeutuminen oli alun alkaen jo ihmiskunnan virhe. Joidenkin mielestä jo puihin nouseminenkin oli ollut huono siirto... (lukekaa Douglas Adamsinne!)

Päivän biisi: Syyskuu

Luettua: Pablo Tusset – Sian nimeen, vuoristokylän teurastamossa tapahtuu raaka murha. Opuksessa eläkkeelle jäävä komisario alkaa selvitellä murhaa, mutta samalla myös tutustua pop-kulttuuriin ja uudistua muutenkin vaimonsa ihmeeksi. Ruokaakin laitetaan ja se on aina hyvää ;D Toisaalla taas poikansa T. vikittelee omalla tavallaan leidiä Jenkkilässä. Tämä on niin mainio kirja, että en kutsuisi tätä varsinaisesti dekkariksi.Tilanteet vaihtelevat, vihjeetkin ovat outoja. Hämmästyttäviä floppeja ja sosiopaatin tunnistamista, poliisityötäkin ehkä jossain tehdään – sitäkin hiukka erikoisella otteella. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Tusset on varsin hauska ja hämmentävä kirjailija kaikkinensa. 

                                           

                                             KESKIVIIKKO ON MYÖS PYYKKIPÄIVÄ!

KIVA KIRJAINYHDISTELMÄ MOL - AUTTAA MYÖS KETUTUKSEEN =b

"Yökkö: Asiakas on nukkunut levottomasti märisten ja noussut välillä ylös ilman mitään tarkoitusta. Pyytänyt lisälääkitystä, ehdottomasti kieltäydytty. Lopulta asiakas nousi klo 2.15 ja alkoi aiheettomasti vaatia kahvia ja lääkitystä väärään aikaan. Asiakas pyrittiin ohjaamaan vuoteeseen, josta hän väkivaltaisesti kieltäytyi. Asiakasta pidettävä silmällä päivän ajan, mahd. leparit ja lääkityksen titraus."

Olipas eilen Varastolla työpitoinen päivä. Welhotar leikki Duracell-pupua ja melkein kaikki tuli valmiiksi. Toki osa jäi hyvään epäjärjestykseen näytille pöydälle, siinä on tekemistä heti aamuksi. Hah, onneksi tämä kaikki tulee "oikeiden sihteereiden" eteen aivan tuotapikaa. Valitelkoot sitten kiireitään. Minä en valita, minä vain teen työni – muut saa silittää! Pari vihjausta heitin eilen omasta asemastani (ja siis meidän 5 muunkin asemasta), uskon, että kohta asiasta joku kiinnostuu. Ei, en ollut katkero enkä epäasiallinen. Kerroin vain, että näin tyhmänä ja kouluttamattomana en voi ottaa kantaa asiaan, en ole oikea sihteeri =O Ai niin, sen verran vielä asiasta – tämä ei koske omaa osastoamme, ei missään nimessä!

Jotta asia tulisi selväksi myös itselleni, selasin aamusella pika-pikaa mollin sivuja ja tekaisin puhelun jälkeen yhden hakemuksen. Jahas, tietysti olette uteliaita. No, en kerro, en! Uskon kyllä, että jokunen lukijoista arvaa välittömästi paikan, jos viitsii pikaisesti katsastaa tarjonnan haulla Helsinki, kaikki avoinna olevat toimistopaikat. Harmi vain, palkka olisi täysin sama kuin täällä. Eikä olisi niin glamoröösiä olla töissä muualla. Varastollahan on jostain kumman syystä Maine, Maine, että on hienoa olla täällä töissä. Voihan kissan kele, samalaisia varastoja on maa täynnä! Mitä hienoa tässä on, valtion leipä on edelleen kaventunut eikä se enää ole mitenkään pitkäkään. Lähinnä sellainen kapeaksi leikattu likilaskuinen hiivaleipäviipale. No, olen siis tehnyt itselleni selväksi sen mahdollisuuden, että voin myös lähteä, jos siltä tuntuu. Tai jatkaa, jos pyydetään. En ota turhia murheita, en ainakaan vielä. 

Ehheheh, vielä Varastosta sen verran, että en mitenkään lipaissut työnantaja-puolta, mutta olin rva V:n kanssa samaan aikaan tupakalla, mukana oli toki "oikeitakin sihteereitä". Jostakin syystä he olivat hiljaa. Minä tietysti Welhottarena kälättelin sitä sun tätä erään kaverin kanssa, joka valitteli lonkka- ja selkävaivojaan ja hyvällä asiantuntemuksella annoin neuvoja (terveydenhuollon tausta, juu nou – minähän käyn toki jo lääkäristä). Lisäksi annoin kissaterapia-neuvoja. Että olisi hyvä ottaa vaikka kissa, yksinäiselle vanhemmalle miehelle seuraksi. Koira kun vaatisi jatkuvaa liikuntaa jne. Kissa toisi vielä lämpöä kotiin ja yksinäiseen sänkyyn. Rva V:llä oli hauskaa ja aloimmekin jutella kissoista, hänhän on myös kissafani yli kaiken. Muiden katseet olivat kyllä sitä luokkaa, ettei huvituttanut. Jos katseet jne. olisi jo kivettynyt muumio. Kuvitelkaa nyt itse: Welhotar lipaisemassa työnantajapuolen edustajaa *nauraa ääneen*!

No just, työpäivä oli oikeasti pitkä ja raskas. Kun pääsin kotiin, olin hemmetin nälkäinen ja väsynyt. Nälkäinen, koska oli vain kevyttä salaatintapaista eväänä. Laadin välittömästi isot kattilalliset tagliatellea ja kesäkurmitsa-tomaatti –hödeä. Vedin kaksi pientä kissinkupillista evästä ja päälle vielä jokusen kirsikan, örps. Ja sitten iski uni, nukuin horrosta puoli tuntia. Sen jälkeen olin taas iskussa ja hoitelin kotihommat kasaan. No, nyt on paremmat eväät tälle päivälle. Kyllä se niin on, että jos vetelen pelkkiä kasviksia, on pakko olla päiväeväänä jotakin tukevampaa. Minun aikatauluni kun on se mikä on eli hyvin aikaisin ylös ja aamupala, seuraava ruoka onkin sitten työlounas ,D Siinä jää n. 8 h väli ilman ruokaa. Nykyisin vedän siinä välissä pari mukia kahvia ja pari-kolme kuivattua hetelmää. Niillä kyllä pärjäilee, kunhan tosiaan on joku lämmin, mukava vihannesruoka eväslaatikossa. Hei, arvatkaas mitä! Welhottaren koekeittiössä huomenna Leikkii Tumman Soijarouheen kanssa. Jostakin syystä en ole sitä ikinä ostanut, on aina pitänyt ja nyt sitten muistin. Kai ainoa soijatuote, joka on jäänyt jostain syystä väliin (ehh, ulkonäkö?). Jos saan hyvää apetta aikaiseksi, tarjoan sitä myös Belgarionille viikonloppuna. Voitte odottaa jännityksellä siis pari päivää, mitä saan aikaiseksi =b Tod.näk. jotain hyvää ruokaa kuitenkin.

No niin, ei kun lisää kaffetta ja etsimään jotakin vaatetta. Huom. Varaston tyyliin sopivaa vaatetta *tsihihih*!

-------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Hei, noi mamin tuamat uudet muanat on kyll omituisii, mutt hyvei. Mä sain eile sitt semmost, miss oli tiätteks kanaa ja sitt porganaa ja leikkopapuu (tän kerto mami, mä näin vaa jotai vihanneksei). En oo ikänä syäny semmosii, aina oon jättäny. Mutt tiätteks, tää oli ja on nii hyvää muanaa, ett iha kaikki uppoo. Vihanneksetki, illall mä söin ne soossin kans ekaks poiskii. On se outoo, kuin noi vaihtelee noi kissinmuanatkii. Mami lupas ostaa niit lisää, jos mä kerta diggaan niit. Mun mami <3 Enkä oo tehny tyhmei, en varpisti. Eilenki goisin pikkusoffan peiton alla (ett sinne muute oli vaikee päästä) ja sitt päivystin vähä aikaa partsi nuukas. Oikeestaa mä tsiigasin niit kanervoi. Ett voiks sinne jostai hyppää. Hmph, ei voi >o< Ja sitt mami leikitti mua taas vähä ja mä sain goisii sen kans samall tyynyll ja kaikkee. Vähä liia lämmi oli, mä meni taas myähemmi goisii sen koipisii. Ihan mami pään viakuss ja peiton alla melkee on liika lämmint olla pitkää. Ett semmost, ei niinko mitää uusii jutskei. Vähäks tää on tylsää, ku mami on pois ja partsill ei oo suulist. Pitää keksii jotai muut. Kyll mä vähä leikin iteksiinki, mutt enempi niinko goisin päivät. Tsihih, toi soffajuttu oli kyll magee, mamiki nauro. Siis tiätteks, sellane aika tiukka niinko irtopäälline – mä möngersin kokonaa sen alle, siihe kohtaa, miss niinko ihmiset istuu! Mami sano, ett näky vaa kasa, joka alko sitt liikkuu, ku tsögehommat alko ja kattilat kolisi... No, ei tänää muut, mä paan tähä taas leikkikuva, ku muut ei oo.

Kliffaa päivää taas muillekii kissinkoill. Huamisee!

-------------------------------

Vincent, pikkusohvalla oli pieni möykky, joka kasvoi isommaksi keittiöhommien alkaessa. Kun purkkeja avattiin, ilmestyi itse kissa ;D

Päivän slogan: Jos ulkona on tänä aamuna pimeää, on huomenna vielä pimeämpää - vain meidän sieluillemme!

Päivän biisi: Y.M.C.A

Luettua: Donald McCaig – Rhett, no joo, siis Tuulen viemän tarina Rhettin silmin. Joku hömppäfani varmasti pitäisi, minä en. Pidän kovasti Tuulen viemää –kirjasta ja sen vanhahtavasta kielestä. Tämä on jotakin aivan muuta. Menee takso- ja matkakirjana sekä pahimpaan unipuutokseen. En suosittele kuin todella hömppä-hömpästä pitäville. Laadittukin todennäköisesti rahastusmielessä. Floppi, joka ei toista kertaa tule meillä käymään! Lucy O'Brien – Madonna, niin onhan se kiva lukea toisestakin muorista. Olemme syntyneet parin viikon välein, minä ja Madonna. Minulla toki menee paremmin, olen onnellisempi, varakkaampi ja hitsin paljon paremman näköinen *valehtelee kirkkain silmin*. Tämä on aika pätevä elämänkerta, ei mitään hirveää hehkutusta vaan asiaa ja analyysia, jopa. Ihan suositeltavaa luettavaa kaikille elämänkerroista pitäville. Ehdoton must Madonna-faneille ja muutenkin musiikin ystäville, koska tästä löytyy paljon viittauksia asioihin, jotka saattavat kiinnostaa – ylläreitäkin. Eli itse luin melko ylimalkaisesti, en saanut mitään kicksejä. Kohtuuhyvin kirjoitettu, tasapainoinen, kritisoivakin ja analyyttinen opus ansaitsee kuitenkin suosituksensa!

                                      

                                               VAIN TIISTAITA TÄNÄÄN!

WELHOTAR PALAA RIK.. EI KUN TYÖPAIKALLE!

Elin eilisen kissan malliin! Kyllä vaan. Heräsin klo 2 jälkeen, väänsin postauksen ja sitten lueskelin. Tein pikkuhommia siinä aamun huviksi, kun muut vielä uinuivat. Tein jotakin ruokaa tonnikalan kanssa ja söin, sen jälkeen heti nukkumaan, ihan heti. Oikein ihanat aamupäikkärit. Tein taas pikkuhommia, mm. etsin lisää tavaraa Uffaffaan laatikkoon vietäväksi ja muuta pientä, pyyhin pölyjä ja keitin kaffet. Sen jälkeen välittömästi nukkumaan. Näytettiin hassunhauskoja kotivideoita parisen tuntia. Taas vispasin Huutis-ilmoja ja nettailin aikani, tein eväkset ja keitin toiset kaffet – ja välittömästi päikkäreille uudelleen. Omituinen uni edesentisestä esimiehestä, jolle olisi pitänyt tehdä töitä, hmmm. Että kissan tahtiin mentiin ja erinomaisen hyvin sainkin nukuttua päivällä. No, yö menikin hänekseen. Samoilla eväillä eli parin tunnin urvahteluja ja eläviä kuvia. Haa, siksihän minä en enää tarvitsekaan liikkuvaa kuvaa (-> tv ja leffat), kun oma pää tuottaa niitä jatkuvasti!

No ihan maanantain huviksi kuukkelointia Polgaralle:

säilötyt chilit -> no ne on hyvejä, jos ei tuoreita ole – osta pois vaan varalle
jalkapohjien kuumotus ja kipu -> jos et ole kävellyt liikaa, mene lääkäriin heti
punajuuri aurajuustopaistos -> on sikahyvää, mutta ei täällä sen reseptiä ole, teen sen ilman resettiä  
fretti -> ystävän tyttären freteistä on pari hauskaa kuvaa tuolla
harri karu platoland.com -> ihan lukukelpoisa kirja, lainasin sen Belgarionillekin
sienipaikat eteläsuomi -> minähän kerroin ne jo viime viikolla, lue tarkemmin 
keuhkosyöpä kissalla -> toivottavasti ei ole eikä tule
"tiina raevaara*" -> luin äskettäin, mutta miksi kaikki nuo merkit =O
kotisairaala Malmi -> hemmetin hyvä systeemi, joka täytti juuri 10 v., kiittelen muuten väkeä siellä!
eestikauppa -> no Eestin Herkut, Pasila (Ratapihantie 9), lue tarkemmin itsenäinen postaukseni asiasta
bussilla upinniemeen -> pääsee aika kätevästi, vaihto Kirkkiksellä, haku Matkahuolto tuottaa asiaa!
bror wahlroos -> porvari, iiiik, aito porvari *oksentelun ääniä*
liputus tänään -> ei ole virallinen liputuspäivä, torpso, hae tuolla ilmaisulla!
rimminen pölkky -> ihan kohtuullista luettavaa, mutta ei mitään suurta

Kaikkea tekin kyselette, tilatkaa suoraan tämä loki – tuosta sivupalkista se käy niiiiiiiin kätevästi. Sitten vain lukemaan joka aamu. Vinkit kirjoista ovat alimmaisina eli kaikki luetut arvostellaan. Sitä ennen Vincentin kuulumiset, päivän slogan ja päivän biisi. Muuten erittäin pätevää kansalaisen surinaa, analyysia yhteiskunnasta, päivänpolttavaa viiltävän analyyttistä kirjoittelua asiasta kuin asiasta. Joitakin teemoja täällä ehdottomasti ei käsitellä eli: ei laihdutusta eikä sauvakävelyä, ei käsitöitä eikä vesijumppaa!

Jahas, se on sitten taas pungerrettava Varastolle, alempaakin alempana toimistorottana! Tulee kovasti mieleen Eläinten vallankumous, jossa kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia. Siat vain ovat tasa-arvoisempia kuin muut ;D Jospa alkaisi luppoaikanaan kirjoittaa sitä suurta kotomaista romaania *virn*. Jos töissä ei apuni kelpaa näille ”oikeille varastohenkilöille”, voinhan tehdä sitten jotakin järkevää, muahahahahahhh! Odottakaas vaan. Mutta toisaalta, tässä on vain 3.5 kk tätä vuotta jäljellä, joten kiire tulee – siis romaanin osalta. Kelpaisiko novelli? Tai romani, Valton näin juuri lauantaina, samoin Hermanni on päässyt vapaaksi =D 

Lähdenkin tässä etsimään meikäläisen asemaan sopivaa vaatetusta, voisikohan Lumput auttaa asiaa?

-------------------------------

Purvvvvvvviska, kattiskat! Heh, toi mamiska on hullu, on se. Eile se oikeest eli ku kissi, me oltii melkee samiksii. Goisittii ja syätii ja semmost. Se kyll teki jotai hommii, se ei oo oikee kissimäist, mutt muute oli kivaa. Mä sain olla sen viakus, loju se sitt miss vaa. Ja sain paijatus, heekkuruakaa, hampulikaakkei ja kaikkee. Ne hampulikaakit on muute iha parhait, mä tajuu, miks mun pitää sitt syädä mainonapikoitki. On neki hyvei, mutt silti. Toi jotai mutis, ett se haluu kissin saavan kaikki kalkit sun muut vitskut ja safkat >o< Kamoon hei, kalkki on kivee tai jauhoo, muss semmost oo! Poika vois kertoo mamill vähä elämä totuuksii, niinko kemiast. Mä voin kertoo, ett mami divaa joka aamu semmost juamaa, ku pörisee. Ei, se ei sitt oo sitä hihitysjuamaa, sitä se jua toooooosi harvo. Se luulee, ett ku se divaa sitä pörisevää, se ei saa lunssaa tai jotai. Sitt se vetää valkost sipulii (niinko eilenki), ett sen viakus voi olla pariin tuntii. Hirvee dunkkis nimittäi, mami haisee! Se haisee ja se on tosi. Sitt se viäl väittää, ett kissi ei voi elää vaiks pelkästää suikiksell tai jauhiksell. Emmä tommostkaa tajuu. Mä tiän kaks kissii, ku elää vaa niill. Ne ei saa mitää muut safkaa, eikä ne muut suastu syämäänkää. Eikä syä mitää kaakkei tai vitskui, nih kerta. Nyt alko taas tämmöne tylsä aika, ku mami vaa menee duunii ja tulee duunist ja sitt ollaa ja möllötetää. No, tekee se kuiteski safkaa ja aina hoitaa mut, vaiks sill ois mikä...hrrr... mun mami <3 Mä laitan mun eilise leikkifoto tähä. Mä leikin toss huispulall ja hiiruloll, jos oikee tarkkaa tsiigaatte *virn*, vähäks oli kiirus ja kliffaa!

Se on sitt viiko alkuu kaikill, huamisee!

----------------------------------

Vincent, sinä karvainen mölli....

Päivän slogan: Kehnosti menee, mutta eihän siinä ole mitään uutta!

Päivän biisi: Summer ’68

Luettua: Päätin palata hiukka menneisyyteen, soitella vanhoja levyjä ja muistella lukuelämyksiä ,D Pirkko Saisio – Elämänmeno. Kestää hyvin lukemisen useamman kerran jälkeenkin, suositan kaikille! Lassi Sinkkonen – Solveigin laulu, samat sanat kuin edellä. Nämä kuuluvat kirjoihin, joita on luettava aina silloin tällöin uudestaan. Kaupunkikirjoja, työläiskirjoja – ei näitä voi luokitella mihinkään, en minä ainakaan. Sanoisinko vaikka, että myöhempien aikojen kotomaisia klassikoita. Minulle ne nyt vain ovat olleet aina tärkeitä kirjoja jostakin syystä. Näitä tärkeitä kirjoja on muutenkin useita hyllymetrejä, osa välillä pääsee esittelyynkin. Eli kotikirjoista voidaan palata ämpärille joskus toistekin! Fred Vargas – Ikimetsän sydän. Sarja-murhaaja jahtaa uhrejaan ja poliisiin on tullut uusi mies, joka lausuu ajatuksensa runomitassa. Hänellä on myös kana kynittävänä työkaverin kanssa jo vanhoilta ajoilta. Tulokas ymmärtää kuitenkin varauksetta esimiehensä sumeaa logiikkaa. Vargasilta taas varsinaista sanojen ja kerronnan hämyisää yhteyttä, minä pidän ja suosittelen. No, tämä on luokiteltu rikosromaaniksi, mutta paljon muutakin sisältöä löytyy. On vain yksi Vargas!

                                       

                                     LUSITAAN TAAS TÄMÄKIN MAANANTAI!