"Yökkö: Asiakas on nukkunut levottomasti märisten ja noussut välillä ylös ilman mitään tarkoitusta. Pyytänyt lisälääkitystä, ehdottomasti kieltäydytty. Lopulta asiakas nousi klo 2.15 ja alkoi aiheettomasti vaatia kahvia ja lääkitystä väärään aikaan. Asiakas pyrittiin ohjaamaan vuoteeseen, josta hän väkivaltaisesti kieltäytyi. Asiakasta pidettävä silmällä päivän ajan, mahd. leparit ja lääkityksen titraus."
Olipas eilen Varastolla työpitoinen päivä. Welhotar leikki Duracell-pupua ja melkein kaikki tuli valmiiksi. Toki osa jäi hyvään epäjärjestykseen näytille pöydälle, siinä on tekemistä heti aamuksi. Hah, onneksi tämä kaikki tulee "oikeiden sihteereiden" eteen aivan tuotapikaa. Valitelkoot sitten kiireitään. Minä en valita, minä vain teen työni – muut saa silittää! Pari vihjausta heitin eilen omasta asemastani (ja siis meidän 5 muunkin asemasta), uskon, että kohta asiasta joku kiinnostuu. Ei, en ollut katkero enkä epäasiallinen. Kerroin vain, että näin tyhmänä ja kouluttamattomana en voi ottaa kantaa asiaan, en ole oikea sihteeri =O Ai niin, sen verran vielä asiasta – tämä ei koske omaa osastoamme, ei missään nimessä!
Jotta asia tulisi selväksi myös itselleni, selasin aamusella pika-pikaa mollin sivuja ja tekaisin puhelun jälkeen yhden hakemuksen. Jahas, tietysti olette uteliaita. No, en kerro, en! Uskon kyllä, että jokunen lukijoista arvaa välittömästi paikan, jos viitsii pikaisesti katsastaa tarjonnan haulla Helsinki, kaikki avoinna olevat toimistopaikat. Harmi vain, palkka olisi täysin sama kuin täällä. Eikä olisi niin glamoröösiä olla töissä muualla. Varastollahan on jostain kumman syystä Maine, Maine, että on hienoa olla täällä töissä. Voihan kissan kele, samalaisia varastoja on maa täynnä! Mitä hienoa tässä on, valtion leipä on edelleen kaventunut eikä se enää ole mitenkään pitkäkään. Lähinnä sellainen kapeaksi leikattu likilaskuinen hiivaleipäviipale. No, olen siis tehnyt itselleni selväksi sen mahdollisuuden, että voin myös lähteä, jos siltä tuntuu. Tai jatkaa, jos pyydetään. En ota turhia murheita, en ainakaan vielä.Ehheheh, vielä Varastosta sen verran, että en mitenkään lipaissut työnantaja-puolta, mutta olin rva V:n kanssa samaan aikaan tupakalla, mukana oli toki "oikeitakin sihteereitä". Jostakin syystä he olivat hiljaa. Minä tietysti Welhottarena kälättelin sitä sun tätä erään kaverin kanssa, joka valitteli lonkka- ja selkävaivojaan ja hyvällä asiantuntemuksella annoin neuvoja (terveydenhuollon tausta, juu nou – minähän käyn toki jo lääkäristä). Lisäksi annoin kissaterapia-neuvoja. Että olisi hyvä ottaa vaikka kissa, yksinäiselle vanhemmalle miehelle seuraksi. Koira kun vaatisi jatkuvaa liikuntaa jne. Kissa toisi vielä lämpöä kotiin ja yksinäiseen sänkyyn. Rva V:llä oli hauskaa ja aloimmekin jutella kissoista, hänhän on myös kissafani yli kaiken. Muiden katseet olivat kyllä sitä luokkaa, ettei huvituttanut. Jos katseet jne. olisi jo kivettynyt muumio. Kuvitelkaa nyt itse: Welhotar lipaisemassa työnantajapuolen edustajaa *nauraa ääneen*!
No just, työpäivä oli oikeasti pitkä ja raskas. Kun pääsin kotiin, olin hemmetin nälkäinen ja väsynyt. Nälkäinen, koska oli vain kevyttä salaatintapaista eväänä. Laadin välittömästi isot kattilalliset tagliatellea ja kesäkurmitsa-tomaatti –hödeä. Vedin kaksi pientä kissinkupillista evästä ja päälle vielä jokusen kirsikan, örps. Ja sitten iski uni, nukuin horrosta puoli tuntia. Sen jälkeen olin taas iskussa ja hoitelin kotihommat kasaan. No, nyt on paremmat eväät tälle päivälle. Kyllä se niin on, että jos vetelen pelkkiä kasviksia, on pakko olla päiväeväänä jotakin tukevampaa. Minun aikatauluni kun on se mikä on eli hyvin aikaisin ylös ja aamupala, seuraava ruoka onkin sitten työlounas ,D Siinä jää n. 8 h väli ilman ruokaa. Nykyisin vedän siinä välissä pari mukia kahvia ja pari-kolme kuivattua hetelmää. Niillä kyllä pärjäilee, kunhan tosiaan on joku lämmin, mukava vihannesruoka eväslaatikossa. Hei, arvatkaas mitä! Welhottaren koekeittiössä huomenna Leikkii Tumman Soijarouheen kanssa. Jostakin syystä en ole sitä ikinä ostanut, on aina pitänyt ja nyt sitten muistin. Kai ainoa soijatuote, joka on jäänyt jostain syystä väliin (ehh, ulkonäkö?). Jos saan hyvää apetta aikaiseksi, tarjoan sitä myös Belgarionille viikonloppuna. Voitte odottaa jännityksellä siis pari päivää, mitä saan aikaiseksi =b Tod.näk. jotain hyvää ruokaa kuitenkin.
No niin, ei kun lisää kaffetta ja etsimään jotakin vaatetta. Huom. Varaston tyyliin sopivaa vaatetta *tsihihih*!
-------------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Hei, noi mamin tuamat uudet muanat on kyll omituisii, mutt hyvei. Mä sain eile sitt semmost, miss oli tiätteks kanaa ja sitt porganaa ja leikkopapuu (tän kerto mami, mä näin vaa jotai vihanneksei). En oo ikänä syäny semmosii, aina oon jättäny. Mutt tiätteks, tää oli ja on nii hyvää muanaa, ett iha kaikki uppoo. Vihanneksetki, illall mä söin ne soossin kans ekaks poiskii. On se outoo, kuin noi vaihtelee noi kissinmuanatkii. Mami lupas ostaa niit lisää, jos mä kerta diggaan niit. Mun mami <3 Enkä oo tehny tyhmei, en varpisti. Eilenki goisin pikkusoffan peiton alla (ett sinne muute oli vaikee päästä) ja sitt päivystin vähä aikaa partsi nuukas. Oikeestaa mä tsiigasin niit kanervoi. Ett voiks sinne jostai hyppää. Hmph, ei voi >o< Ja sitt mami leikitti mua taas vähä ja mä sain goisii sen kans samall tyynyll ja kaikkee. Vähä liia lämmi oli, mä meni taas myähemmi goisii sen koipisii. Ihan mami pään viakuss ja peiton alla melkee on liika lämmint olla pitkää. Ett semmost, ei niinko mitää uusii jutskei. Vähäks tää on tylsää, ku mami on pois ja partsill ei oo suulist. Pitää keksii jotai muut. Kyll mä vähä leikin iteksiinki, mutt enempi niinko goisin päivät. Tsihih, toi soffajuttu oli kyll magee, mamiki nauro. Siis tiätteks, sellane aika tiukka niinko irtopäälline – mä möngersin kokonaa sen alle, siihe kohtaa, miss niinko ihmiset istuu! Mami sano, ett näky vaa kasa, joka alko sitt liikkuu, ku tsögehommat alko ja kattilat kolisi... No, ei tänää muut, mä paan tähä taas leikkikuva, ku muut ei oo.
Kliffaa päivää taas muillekii kissinkoill. Huamisee!
-------------------------------
Vincent, pikkusohvalla oli pieni möykky, joka kasvoi isommaksi keittiöhommien alkaessa. Kun purkkeja avattiin, ilmestyi itse kissa ;DPäivän slogan: Jos ulkona on tänä aamuna pimeää, on huomenna vielä pimeämpää - vain meidän sieluillemme!
Päivän biisi: Y.M.C.A
Luettua: Donald McCaig – Rhett, no joo, siis Tuulen viemän tarina Rhettin silmin. Joku hömppäfani varmasti pitäisi, minä en. Pidän kovasti Tuulen viemää –kirjasta ja sen vanhahtavasta kielestä. Tämä on jotakin aivan muuta. Menee takso- ja matkakirjana sekä pahimpaan unipuutokseen. En suosittele kuin todella hömppä-hömpästä pitäville. Laadittukin todennäköisesti rahastusmielessä. Floppi, joka ei toista kertaa tule meillä käymään! Lucy O'Brien – Madonna, niin onhan se kiva lukea toisestakin muorista. Olemme syntyneet parin viikon välein, minä ja Madonna. Minulla toki menee paremmin, olen onnellisempi, varakkaampi ja hitsin paljon paremman näköinen *valehtelee kirkkain silmin*. Tämä on aika pätevä elämänkerta, ei mitään hirveää hehkutusta vaan asiaa ja analyysia, jopa. Ihan suositeltavaa luettavaa kaikille elämänkerroista pitäville. Ehdoton must Madonna-faneille ja muutenkin musiikin ystäville, koska tästä löytyy paljon viittauksia asioihin, jotka saattavat kiinnostaa – ylläreitäkin. Eli itse luin melko ylimalkaisesti, en saanut mitään kicksejä. Kohtuuhyvin kirjoitettu, tasapainoinen, kritisoivakin ja analyyttinen opus ansaitsee kuitenkin suosituksensa!
VAIN TIISTAITA TÄNÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti