Tosi hauskaa, että jaksaa sataa. Joskushan sadekiintiön ON pakko täyttyä, onhan? Aivan samoin kuin onhan Welhottaren joskus saatava nukkua kunnolla ja pitkään, onhan? No, toivokaamme molempia. Tiedän, että taas alkaa nukuttaa, kun pitäisi lähteä Varastolle. Siihen asti viihdytän itseäni kirjoittamalla, lukemalla ja tekemällä hiljaisia kotihommia.
Mahtava aasinsilta, pakko käyttää! Jees, hiljaisuudesta – naapurin kääpiölle on ostettu piano ja nyt saamme joka alkuilta kuulla Aaronin eka osaa. Ei siinä mitään, hyvä harrastus ja otetaan nyt vaikka yleissivistyksen nimissä. Mutta. Naapuri asuu tuossa toisen naapurin takana, mekkala kuuluu sieltä asti niin hyvin, että kuulen myös virheet. Eli välissämme on yksi asunto ja kaksi isoa huonetta... voihan kähmä! Jos tämä alkaa kuulostaa oikein pahalta, täytyy käydä kysäisemässä äänieristyksestä. Muistan, että erään ex-poikaystävän asunnossa pianon taakse piti virittää joku ääntä eristävä levy, samoin pianon alle, siis se oli ihan taloyhtiön määräyksissä. Kai siitä nyt prle jotkut direktiivit täälläkin on, kun kerta käyristä kurkuistakin....
Kun vielä katutyöt eli talon päädyn kääntöpaikan kiveyksen uusiminen tehdään illalla eli tuossa klo 15.30 alkaen ja sitä jatketaan iltayöhön, alkaa meikäläisen pinna kiristyä. En yleensä piittaa normimelusta enkä malmilaisten juoppojen kälätyksestä. Mutta tietyöt ja ne prleen koneet. Töitä tehdään ahtaassa paikassa, joten koko ajan joku tunnistehälytin piipittää, huutaa ja ulvoo. Kaikki eri äänellä, tietysti. Voihan vee! Paras aika vuodesta tehdä tuokin työ? Ja paras aika vuorokaudesta?Lisäksi kissa on taas ollut pyhmä. Käynyt tekemässä salavahinkomerkkauksen sänkyyn jonakin hetkenä, kun se on ollut peittämättä sillä kirotun sellofaanilla tai merkkausaineen haju on ehtinyt haihtua. No, eilen on pyöritetty pyykkikoneessa 3 tyynyä ja tyynyliinaa sekä soffamatto. Kelelauta, nih! Elämme kauhun tasapainossa karvapyllyn kanssa. Kummisedän piti tuoda eilen sitä edukasta kissinruokaa, mutta eihän siitä mitään tullut. Mies soitti Rismasta... ”ei tääll oo mitää keltasii purkkei, eikä varmasti oo, siis Whiskas”. Ei, kun sanoin Friskies, kirkkaan keltainen. ”Ei oo, öööö, nyt täss on koiran muanaa jo, ööööö”. No, sanoin ettei tarvitse vaivautua, unohtakoon koko jutun. Voihan olla, että erä oli poistoerä ja jo loppu. Tai sitten humalikon värisilmä ei toiminut. Olisin vain ostanut jokusen jömmapurkin, koska karvatakamus ilmiselvästi pitää niistä muonista.
Kerroin eilen parillekin työkaverille tästä ns. varastosihteerijupinasta. Sain tietää sen verran taustoja, että alkoi vain huvituttaa. Molemmat olivat sitä mieltä, että unohda koko asia ja sulje korvasi. Se nyt on vain meikäläiselle niin mahdotonta. Lisäksi asiaa vaikeuttaa se, että muut ovat täysin tyytyväisiä, heitä eivät työasiat liikuta. Toinen jää kohta eläkkeelle, toinen vain tekee hommansa eikä sitten muuta, piste. Häntä eivät työt kiinnosta, eikä mikään mukaan. Kunhan saa rahaa ja pääsee kotiin.... pitämään sitä kivaa, mistä itse nauttii. Että näin! Annetaan siis asian olla, mutta voihan sitä aina heitellä Welhotarmaisia kommentteja, puhua politiikkaa (sehän on näissä piireissä aina ehdottoman käsittämätön puheenaihe!), keskustella kirjallisuudesta *muahhaahah* tai halveksua omistusasumista, julkkisjuoruja, muotivaatteita tms. Äkkiäkös minä tässä epäsuosioon pääsen =D Tai – toivottavasti – kummallisen ihmisen maineeseen!
Hyvä ystävä Herjaamolta soitti eilen klo 19 jälkeen ja olisi pikaisesti poikennut. Hmph, minä olin juuri käynyt ruiskussa, käpertynyt peittojen alle kirjan kanssa ja kissa lämmitti selkää. Olin napannut myös yhden rentomömelön. Sanoin, että jospa hän tulisi jonakin toisena iltana aikaisemmin – sopii. Eli odotan siis taas vierasta residenssiin. Täällähän käy hirveä trafiikki! Mainittakoon, että ao. leidi itse oli ottanut iltapäikkärit ja valvoo mielellään myöhään eli hän oli elämänsä iskussa. Yritin ehdottaa treffejä tuohon klo 2 pintaan – se ei taas olisi sopinut hänen kyytijälleen, joka lienee ns. normaalisti nukkuva henkilö. Ehkä tapaamme siis tällä viikolla heti Varastolta tuloni jälkeen ,D
Tänään on sitten muutenkin jännä ilta, Welhotar Leikkii Tumman Soijarouheen kanssa ;D Alustava resetti on jo päässä, kunhan se muhii siellä rauhassa, illasta tulee taas kiva kokeilumättöjuttu. Tulen rapoamaan aiheesta heti huomenna, mikäli en ole kovin sairas... muhahaah!
-----------------------------------
Purve, kaiffat! Joo, meill eletää taas kauhu tasapainoss. Mami ei niinko oo vihane, mutt välill vilkasee mua sillee oudost. Ja mä yritän olla sillee hissuksee, bases ja tual soffan selkämyksell. Se ei ollu hiffannu, ett mä olin iha vähä pisittäny sen tyynyill. En mä ees muistanu, vanha jutska. Mutt nyt mua taas hävettää. Hävettää tiätteks te tosi pahast. Ku mami sitt eile joutu vaihtaa lakananki ja kaikki. Ja käytti sitä kamalaa murinakonett. Se pitää tosi pahaa ääntä, ku siin on tyynyi sisäll. Ett mä oikee tiädä, mitä mä tekisi. Kyll mami kilti on, mutt silti. Miks mä aina onnistun niinku tössii jotai. Meill meni tosi pitkää niiiiiiiii hianost ja oli kliffaa ja kaikkee. No, kyll se täst. Mami vaa tunkee sitä haisuu nyt sitt iha joka paikkaa. Mä en voi makoo muualla, ku siin pikkusoffan päällise alla, niinku eilenki. On se vähä ahas, mutt turvalline paikka. Eikä mami oo ees kiältäny siit, naureskellu vaa. Ett kyll mä taas yritän, oikee kovast yritänki, ett kaikki ois niinku toss ennemminki. Mutt kai se sitt menee vaa nii, ett välill ei kaikki oikee onnistu >o< Nih, ei onnistu mamilkaa, oon mä lukenu sen jutskat! Samat takasi, hei! Mä en löytäny ku leikkikuvei, kävin sitt varkastaas tämmöse.
Hei, se on viiko keskimmäine päivä, kliffaa. Huamisee! Hei, apuu, nyt mami hiffas, ett mä oon käyny toss klaffisoffa tyynykasass isoll pisull – mun tartteeki mennä. Vissii aika pitkäks aikaa, tota niinku...
--------------------------------
Vincent, olet sinä kuitenkin elämäni ainut edes kohtuuvakaa ihmis.... ei kun siis eläinsuhde!Päivän slogan: Puusta maahan laskeutuminen oli alun alkaen jo ihmiskunnan virhe. Joidenkin mielestä jo puihin nouseminenkin oli ollut huono siirto... (lukekaa Douglas Adamsinne!)
Päivän biisi: Syyskuu
Luettua: Pablo Tusset – Sian nimeen, vuoristokylän teurastamossa tapahtuu raaka murha. Opuksessa eläkkeelle jäävä komisario alkaa selvitellä murhaa, mutta samalla myös tutustua pop-kulttuuriin ja uudistua muutenkin vaimonsa ihmeeksi. Ruokaakin laitetaan ja se on aina hyvää ;D Toisaalla taas poikansa T. vikittelee omalla tavallaan leidiä Jenkkilässä. Tämä on niin mainio kirja, että en kutsuisi tätä varsinaisesti dekkariksi.Tilanteet vaihtelevat, vihjeetkin ovat outoja. Hämmästyttäviä floppeja ja sosiopaatin tunnistamista, poliisityötäkin ehkä jossain tehdään – sitäkin hiukka erikoisella otteella. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Tusset on varsin hauska ja hämmentävä kirjailija kaikkinensa.
KESKIVIIKKO ON MYÖS PYYKKIPÄIVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti