KESKENERÄISTEN PÄIVITYSTEN SARJAA

Ei tästä tule kuulkaas yhtään mitään! Ei joku ottaisi kissiä yöhoitoon? Tai päivähoitoon? Tai molempia... taas minut herätettiin julmasti kesken unien. Tarpeena seura ja kalkoni sekä uudet hampulikarkit. Että ylös vaan, ennen klo 2. Johan siinä ehti käydäkin unten mailla, välttävästi. Ei mitään, jos olisi työpäivä. Mutta kun tänään ihan oikeasti saisi nukkua kunnolla ja pitkään. No, menen uudestaan nukkumaan kohtapian. Kunhan tässä veryttelen sormiani ja kiukuttelen.

Ei mitään erityistä poikkeavaa rapottavaakaan. Kävimme kirjastossa, josta ei ihmeellisiä irronnut. Vain 6 onnetonta varausta, joten oli pakko poiketa hyllyjen kautta. Pari kirjaa lisää, eivät nuo kyllä mihinkään riitä. Onneksi yksi tiiliskivi on kesken tuossa, luen sitä muiden välillä. Kaupat eivät myöskään tarjonneet ihmeitä. Roipentelia 30 rossan alella, ostin pakkasjömmaan. Jälkiuunileipää samoin, ostin yhden pienen paketin myös pakkaseen. Leipää pitää olla, kuitenkin. Vihannestsioskista löytyi parsakaalia, kurkkuja ja purjoa, yht. 2.30. Ei paha siis, 2 isoa kaalia, 2 kurkkua, sutjakka purjo. Olisi siellä ollut artisokkiakin halvalla, niitä on vaan niin tylsä syödä yksin.. Juu, porganoita muistin tällä kertaa myös. Eli kaikkea normitavaraa, ei ylläreitä. Mutta taas ja vaihteeksi, mm. kissanruokapurkkien ja parin muun tavistavaran hintaa oli nostettu 10 senttiä – argh. Alkaa ottaa päähän! Tätä tämä on joka viikko sama juttu, näin sen huomaa helposti, kun käy harvemmin kaupoissa. Meitä kusetetaan ja rankasti... Ja Belgarion sai feikki thai-kalakeittoa, josta piti edelleen yhtä paljon kuin edellisenkin kerran. On se minustakin aika hyvää, noin pikaruokana, itse nopeasti laitetuksi siis.

Belgarion jatkaa edelleen opiskelujaan täpöllä eli päivät ja osin illatkin ovat kiinni. Paljon kotitehtävää ja laskuharjoituksia. Huh, eivät kai kaikki opiskelijat todella opiskele noin innokkaasti? Toisaalta, Belgarion on tälläkin kertaa äärettömän kiinnostunut eräästä kurssista, josta sain pikarapon enkä ymmärtänyt mitään ;D

Sen verran sain kipumömelöistä eilen puhtia, että imuroin myöhemmin illalla ja pesin koneellisen pyykkiä. Muuta en enää jaksanut. Olen nytkin niin repoväsy, että taidan mennä pitkällensä. Josko saisi vähän lisää unta tai edes säryt vähän lievenemään. Kietaisin nimittäin sen vaffemman särkylääkkeen äsken tuossa kaffen kanssa kitusiini.

No niin, olen nukkunut ja horrostanut sekä saanut itseni sen verran pahalle tuulelle, että tämä päivityksen poikanen vanhoine tavishorinoineen jääköön tähän =E

Minä otan kohta lisää mömelöitä ja uneksin olevani terve (turha luulo, toim.huom.)!

VÄSYNYT KAIKKEEN! 

 

LAUANTAIN ORGASTISIA ASIOITA - RUOKAA, KIRJOJA, PÄIKKÄREITÄ!

Lauantai-yönseutua vaan eli varhaishuomenta kaikille! Olisinhan minä nukkunut, mutta armas karvatakamus aloitti jolinan. No, pakkohan se oli nousta katsomaan mikä hätänä, jep-jep, kakkis oli tyhjättävä! Eihän sitä nyt siisti kissi pitkään katsele. Lisäksi oli saatava viipsale kalkonia. Nyt samainen karvamölli nukkuu täpöllä keskellä sänkyä umpiunessa, kun sai minut ensin kunnolla hereille. Hah – kostoksi teen tämän päivityksen ja menen myös uusiounille vähän myöhemmin. Katsotaan sitten, kuka parhaiten märisee! No tottapuhuen särkykin oli jo melkoinen, joten ei tuo aamukaffe ja särkymömelöt ainakaan pahaa tee täälläkään.

Varastolla alkoi jo eilen vähän rauhoittua, muutama tosi kiireellinen juttu vain. Muuten normiasioita, ei siis hätätapauksia. Ehdin jopa vähän nettailla *onnellinen huokaus*... P-P lupasi maanantaiksi puoli päivää vapaata, siis tämähän tarkoittaa vain sitä, että minulla on lupa käyttää jo sisään tehtyjä ylituntejani. Viimeksi meni talolle lahjaksi melkein 5 h. Nyt ei mene, mikäli voin sen estää. Eli maanantaina sukellan Hakaniemen ruoka- ja maustetarjonnan syövereihin. Käyn ainakin Vii Voanissa ja hallissa, mahdollisuuksien ja jaksun mukaan muuallakin. Sovimme muuten osaston työkavereiden kanssa, että tässä vähän hiljaisempana hetkenä alan käydä läpi osaa heidän hommistaan, että pystyisin ainakin hätätilassa lomittamaan. Mahdollisesti myös jokin pienempi osa voitaisiin siirtää kokonaan kontolleni. Tuntuivat ihan tyytyväisiltä, kaikilla on sekavaisia hommia jo liikaakin ja jos siitä jotakin voi irrottaa, hyvä on. Ja minulla kun taas välillä jää pientä luppoaikaa. Ja oikeasti, tuossa työssä on jotakin pirullisen kiinnostavaakin – vai liioittelisinko nyt kerrankin oikein kunnolla ja työnantajamyönteisesti ;D Tosin taidan ennakoida aika hyvin. Henkilöstöpuolen kanssa jutellessa kävi ilmi, että ainakin toimistohenkilökunnan toimenkuvat ja rooli tulevat pikapuoliin muuttumaan jonkin verran. Joidenkin mielestä ehkä paljonkin, tiedättehän, nämä henkilöt, jotka eivät suostu tekemään kaikkia töitä vaan huolellisesti valitsevat, mitä suostuvat tekemään.

Taksot ovat koko viikon kulkeneet ajallaan ja jopa etuajassa. Aamukuskeina kaksi tuttua, ihan kivoja ihmisiä. Noudoissa iltapäivällä ihan kuka sattuu, yleensä ei juurikaan tuttuja. Mutta ajoissa ovat siis tulleet ja tästä voin tällä kertaa edelleenkin kiittää vain neiti X:ää Iisalamesta, joka on hoitanut hommat kotiin – hän tietää mitä tekee! Toivottavasti ensi viikkokin pelaa yhtä hyvin, tilaus on tehtävä taas huomenna. Pahasti pelkään, että vuorossa on joku, joka pistää hyvät systeemit taas sekaisin... argh!

No, minä odotan! Heti maanantaina on kiva saada tilaus Hakikseen, se on taitolaji saada ajat ja paikat kohdallensa. Pitääkin tehdä kunnon ostoslista Vii Voaniin, mitä tarvitaan. Hallista nyt ostetaan sitä mitä aina eli roiskeita ja ehkä kissille lopultakin niitä mjunuaisia, joita on vinguttu jo pitkään. Jospa vielä ehtisi divariin... tosin se on pirullinen paikka, sieltä tarttuu aina mukaan iso kassillinen kirjoja. Voipi olla, että en millään jaksa kävellä sinne, ehkä. 

Tänäänkin on kohta tehtävä kauppalistaa, ei taida tälläkään kertaa olla vaikeaa. Voi kun tietäisi vain etukäteen, mitä putken vihannestsioskissa on tarjolla! Kaipaan kovastipaljon jotakin tuoretta. Salaattia, fenkolia, purjoa, sellaista kaikkea vihreää jostakin syystä. Myös parsa-, kukka- ja ruusukaali käy, muut kaalit eivät – eivät raakana eivätkä keitettynä, vain etikkakypsytettyinä. Tähänkin on syynsä eli kodeiinipitoinen lääkitys ja tietyt ruoka-aineet nyt eivät vain sovi yhteen. Vatsassa tapahtuu erinäisiä reaktioita ja se ei ole todellakaan mukavaa. Tämäkin taas karsii tuota syötävien rehujen puolta – kirottua. Kunnon porganoita tahtoo myös ison kasan! Kesäkurmitsaa, sitä siellä nyt on yleensä aina eli sitä ainakin pieni kassillinen. Ja Rismasta tummaa soijarouhetta, varmuusvarastoon. Belgarionille taitaa tänään olla tarjolla sitä feikki thai-kalakeittoa ja valkosipulipatonkia. Lisäksi hän saa mukaansa opiskelijan hätäpakkauksen (valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, rahkaa...).

---------------------------------

Purrrrrrrrrrve! Ai ett Poika on taas tuloss, mä meinannu muistaakkaa. Sen mä tiän, ett tänää on kauppapäivä. Mä tarviin niit hampulikaakkei, mamiiiiiiiih!!! Ja heekkui kans. Eilenkää tullu donarii, tuli yks jäätyny lihapulla. Siis ei se enää jääss ollu, mami mikrotti sen ja pilppo. Hätäsee pystysin syämää. Vähä jäiki, ei se ollu oikeet heekkuu. Sitt sain tavismuanaa ja maitonapikoit. En syäny niitkää ku muutama. Ne ei käy mun hampuleill joteskii, ne jää näljään niinku suuhu, ku ne on semmosii piänii, kovei ja pluikkai. Tahon niit hampulikaakkei. Ja varpist saadaa hyvää safkaaki, ku kert Poika tulee. Mami ain duunaa jotai semmost heekumpaa sillo. Höh, muute eletää niill kummill muruill ja semmosill. Oon mä kyll mun miälest ansainnu jotai kivaa, mä oon ollu tosi kilti, oikeesti. En oo vissii typerehtiny yhtää. Goisinu vaa kiltist kaikki päivät ja eilenki olin mamin kaverii ihan hirveest. Menin paijatettavaks koko aika, ku se lötkötti toss sänkyss. Mmmm, joo, sain paijatus-rapsutust ihan täpöll, mmm. Kilti mami kans! Mutt taas se pyäri, ynpäri-ynpäri, enkä mä saanu nukuttuu sitte. Ett jos se tänää söis ittes tainnoksii ja valvois ees myähempää, goisittais molemmat paremmi. Mutt mä kyll goisinkii nyt jo! Toi laittaa mein yhe seinäkuva toho, son kankast, vanhaa semmost ja son eteses yhes oves.

 

Kliffaa löördaagii kaikill – paljo heekkui ja orjaleikkei ja semmosii!

----------------------------------

Vincent, edelleen vain ruoka mielessä... no niin täälläkin ;D

Päivän slogan: Lauantai – tuo pitkän työviikon orgastinen loppu!

Päivän biisi: Nenästä verta, sielusta kultaa

Luettua: Liisa Marjatta Järvinen – Sisar vesi, veli tuuli . Tuota, niin, eipä tästä ole paljon sanottavaa. Eläkkeelle jäänyt toimittajaleidi pähkii omia asioitaan, kunnes rakastuu, rakastettu kuolee pikaisesti, sitten märehditään. Itse asiassa koko kirjassa märehditään erilaisia asioita, milloin mitäkin. Ollaan muka-runollisia, muka-daideellisia, etsitään mielenrauhaa jne. Minä en pitänyt tästä, tai tämä on ehkä väärin sanottu. Tämä on niitä kirjoja, jotka eivät merkitse minulle yhtään mitään. Silkkaa olemattomuutta. En suosittele kenellekään, tässä tuhlaa vain hyvää lukuaikaa!

 

 

VÄSY, MENEE KOHTA NUKKUMAAN! 

KIREÄ, KIPEÄ JA KIIRUINEN - SE ON KIUKKUINEN WELHOTAR!

Just ja kivat vaan sinnekin! Täällä herättiin (tai herätettiin) klo 1.30. Sitä ennen katseltiin kehnoja pätkäunia ja painijaisia. Ei kiva, ei yhtään mukava. Onneksi on edes perstai, viikon viimoinen työpäivä. En jaksaisi enää yhtään pidempään. Kuvittelen vain, miten mukava olisi olla kotona, jos joskus saisi ja voisi olla. Melkein ilman särkyjä, jopa. Ähh – ei kun röihin vaan, niin kauan kuin invataksoonkin pääsee, onhan siinä sentään vielä nostin. Jos ei niinkuin muuten pääse. Prle!

Varastolla on hillitön kiirus. Ei siinä mitään, minä olen silloin melkein parhaimmillani. Mutta kun kaikki tuppaavat yhtä aikaa sisään korjauttamaan ”pari pikku juttua tässä välissä” melkein suuttuu jo rauhaisa Welhotarkin. Yksi pahempi kämmi tuli tehtyä ja samantein korjattua, ei oikeastaan sekään ollut pelkästään minun vikani, onneksi. No, joka tapauksessa, jos maailma on hukkumassa byrokratian papereihin, osasyynä siihen siis olen minä. Nyt lähtee, nimittäin! Tänäänkin lienee vielä samanlainen päivä, toivottavasti ensi viikolla taas rauhoittuu. Kun taas jotkut ovat lomilla, hmph! Varastolla on todella mielenkiintoinen ns. henkilöstöpolitiikka. Vuoden vaihteessa eräs henkilö pakotettiin takaisin sairaslomalta uhalla, että jatkoja hommaan ei tule. Iso päällikkö komensi, henkilö sai paikkansa, mutta aleni ikäänkuin hierarkiassa kuitenkin, omien tehtäviensä osalta... käsittämätöntä toimintaa. Mutta siihen asiaan ei kukaan voinut puuttua, laillista kuin mikä – toki ja tietenkin! Nytkin ikäänkuin salaa haetaan muutamia määräaikaisia työntekijöitä. Outoa kähmimistä, sanon minä. Juu, olisin minä niihin ehkä päteväkin. Mutta ei, ei silti. En minä tuosta taida mihinkään liikahtaa. Nyt ei kuulkaas ole minkäänmoista kunnianhimoa, kunhan vain pääsen työpaikalleni päivittäin. Se saa luvan riittää. Tai sitten se joku jossakin saisi lopultakin kirjoittaa minulle pätevät eläkepaperit? Vapaaehtoisia? Nimittäin kovin kauaa minä en enää jaksa töitä tehdä, se on selvää. Sitten on pakko tehdä ratkaisu, eli jos ei pääse eläkkeelle, on itse heittäydyttävä työttömäksi. Muuta minä en keksi!

Edellinen räyhähenki johtuu tietysti siitä, että näin loppuviikosta olen jo melkoisen kipeä. Koipia särkee täpöllä, joka paikkaa oikeastaan särkee muutenkin. En millään jaksaisi. Pitäisi riipoa kipumömelötkin, mutta säästelen niitä vielä parempaan ajankohtaan vaikutuksen maksimoimiseksi työaikaan. Juu, olen minä hullu, prle. Mutta pakko se on säätää kaikenlaista, että pystyy toimimaan. Samaa säätöä se on huomenna roudausretken kanssa. Olen nimittäin huomenna vielä kipeämpi, kun olemme kävelleet varmaan kokonaista 500 m, eikö olekin lannistavan pitkä ja karmea matka? TÄH?

Ei xittu, minä menen nyt kumminkin keittämään ne kaffet ja riipomaan aamumömelöt. Muuten minä vain suutun tässä. Enhän minä ole ikävä ihminen, enhän? Nonnih, oli hyvät aamuappeet, kaffe vain meni jotenkin luiruksi. Täytyy kohta keittää uusi mukillinen. Mömelöt uppoavat hyvin, isotkin, siinä leipää jäystäessä – ikäänkuin siinä välipaloina ,D Mömmöjä kaikille välipaloiksi, myös kouluihin!

Muutoin voin ilmota, että lähes kaikissa kylvöksissä kasvaa jotakin vihreää (ei, se ei ole hometta). Ilmeisesti osa chileistä vain itää tod. hitaasti, tai sitten ne ovat rikkaruohoja. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan. Kudzu elää ja voi hyvin, samoin Rainbow-chili ja ikäänkuin White Bulletistakin olisi jo nousemassa jotakin. Elämme jännittäviä aikoja ,D

Piti eilen laittamani jotakin apetta evääksi. Peruswokki alkoi tympiä, ei ollut enää edes tofua. Josta tulikin mieleen, että pitää pyytää P-P:ltä vapaata maanantaiksi. Olisi asiaa Vii Voaniin ja halliin. Niin, siis katselin niitä wokkivihanneksia, heitin ne kattilaan sipulin ja porganan kanssa sekä kypsentelin vesitilkassa hetken aikaa. Keittoa ikäänkuin ajattelin. Sekin ajatus alkoi tympäistä. Rätväisin sekaan kookosmaitojauhetta, keittelin hetken vihanneksia rapsakoiksi ja heitin sekaan vielä tomaattia ja vähän perunaa sakeuttamaan apetta. Ja kas – minulla on tosi oudon väristä ja näköistä vihannesmuhennosta ,D Hyvältä se vaan maistui, ei siinä mitään! Mutta jöstas, se ulkonäkö ON omituinen. Siihen kylkeen vielä kohtapuoliin pilpon salaattia ja fenkolia sekä purjoa, toiseen kippoon toki. Kyllä sillä Welhotar taas yhden päivän pärjää. Varsinkin kun eilen työkaveri, kasvissyöjä, oli käynyt kasvislounaalla Amiikan kurmeeravintolassa, sekava ja kehno vihanneshässäkkä 7.20 juuroa. Sillähän elää jo monta päivää omin eväin!

Huomenna pitää taas täydentää vihannesvarastoja ja kunnolla. Kirjoja on tulossa varauksista kehnosti, hmph. No, minulla on yksi ihanan paksu elämänkerta tuossa vielä odottamassa. Eilen kävin Serkuissa hakemassa vähän purkkisalaatteja, sitä samettista jugurttia (siihen ei kuulkaas Vaaliot sun muut pysty!), rahkaa, juustoa sekä kurpitsansiemeniä. Kyselin myös kurpitsaöljyn perään. Kaveri lupasi miettiä, josko joku heidän sikäläinen toimittajansa voisi sitä hankkia. Jäin taas sanailemaan henkilökunnan kanssa eri asioista, mm. siitä, miten hankalaa on tämä ruuan maahantuonti ja erilaiset säännökset, byrokratia ja paperityöt. Siinä ajassa hermostuneempi kaveri kävisi itse hakemassa täydennykset suoraan Virosta ,D

---------------------------------

Purrrrrrviska, kaiffat! Ei taaskaa siis kissidonarii, ei mitää. No, suastun mä syämää illall maitonapikoit, jos mull niinku heitellää niit. Ett mä saan niinku metästää ne kii. Muuten en syä, en. Sain sitt äske kalkonii, juu ihan pualtoist viipsalet ku mourusi niin nälkäsen. Ei oo kivaa kissinmuanaakaa enää. Onneks noi menee huamenn kaupoille. Mulle ainaskii heekkui, sais olla ainakii fisuu, tää on niinku tilaus sitte. Ja vaiks jauhist, vaiks sitä ei oo näkyny tosi pitkää aikaa. Vaa niit purui, omituisii noi ihmiset, ett mitä kaikkee ne niinku syä. Mättää orjaki tyytyväisenä kitaasa. Koht se taas leikkaa jotai vihreit heinii, onneks se mussuttaa ne pois mun näkyvist. Ei oo kuulkaas kissin kiva tämmösess huushollis aina. Muuall sais varmaa kaikkee, mamin tyäkaverin kissitkii saa paistii jauhettun ja keitettyy fisuu, hei >o< Mami sano, ett meill ei! Ai ett miks... ai rahulijutska ja periaate. Just joo, vähänks mä siitä piittaa, orjan asia hoitaa tommoset judekat. Muute eilenkii goisin vaa koko päivän hirmu sikeest. Mutt toi taas pyäri *huoh*, opettelis goisii. Sillo on hyvä, ku se on päivät himass. Meill menee hirmuse hyvi, goisitaa just sopivast ja syädääki sillo ku huvittaa. Ett mä sanon samaa ku mamikii, ett jos joku skrivais sille jotku hölmönpaprut, ett sen ei tarttis mennä enää tianaa raksurahoi? Mäki voisi vähä osallistuu siihe asiaa, jos tarttis. No, mä alanki taas goisii ja juu, ei oo mun fotoi. Toiste sitt taas!

Hei, se on kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill Lokistanian kissinkoill!

--------------------------------

Vincent, parantumaton herkkutakamus!

Päivän slogan: Jos olisin vähänkään väsyneempi, olisin jo sammunut!

Päivän biisi: Cigarettes, Whiskey and Wild Wild Women

Luettua: Ladislaus Löb – Sopimus saatanan kanssa, Unkarin juutalaisten historiaa natsien joukkotuhon ajoilta. Rezsó Kasztner pelasti 1 700 unkarinjuutalaista Bergen-Belsenistä neuvottelemalla suoraan Eichmannin kanssa. Eräs pelastuneista oli tuolloin 11-v. kirjoittaja, joka kertoo tässä myös omia muistojaan. Kirja jakautuu eri osiin, keskitysleirielämää kuvataan tarkasti, samoin kirjoittajan kotikylää sekä juutalaisten tuolloista asemaa. Loppu koskettelee enemmän Kasztneria, jota jotkut kutsuivat pelastajaksi, toiset syyttivät taas suorastaan pyöveliksi, vähintään myötäilijäksi. Kirjan avulla Löb pyrkii myös pelastamaan Kasztnerin maineen – hänestä ja todisteiden perusteella (joita myös kirjassa runsaasti esitellään), Kasztner pelasti n. 1 700 juutalaista suoraan leiristä erityiskuljetuksella. Ja sitten itse kirjasta, kyllä, oikein hyvin ja ammattitaitoisesti tehty ja taustat tarkistettu. Paljon ainakin minulle uutta faktaa. Jäin vain miettimään, mistä näitä keskitysleirejä koskevia opuksia vielä vaan riittää. Ei, en minä ole niitä vastaan mitenkään, kunhan ihmettelen. Kun olen lukenut vastaavia koko pienen ikäni... Tämä on ihan mielenkiintoinen opus ja ansaitsee tilansa. Minä nyt kovasti kaipaisin enemmän vaikkapa suomalaista otetta. Kuka kirjoittaisi lisää vaikka punavankileireistä ja jatkosodan aikaisista keskitysleireistä? Ai, että niitä ei ollut, vai? Lukekaa hiukan lisää historiaa, Suomessa todellakin oli keskitysleirejä jo 1918 tapahtumien jälkeen sekä II maailmansodan aikana. Niistä ei vain juurikaan puhuta! Minä odotan...

 

VÄSYNYT, MUTTA VASTAAVASTI KIPEÄ! 

ETSII, ETSII JA SOISI JO LÖYTÄVÄNSÄ!

Mitä minä sanoin! Pelkkää unihiekkakaverin hämäystä tuo parin päivän (tai siis yön) nukkuminen, vedätti, malmilaiseen tapaan. Eilen väsytti illalla ja norjahdin päikkäreille, sen jälkeen ei sitten unta ole tullutkaan kuin erittäin pätkittäin – sekä painijaisia. Että anti olla vaan niitten unihiekkojen, tänks. Minä taidan luottaa enemmän sveitsiläisen lääketeollisuuden lahjoihin Suomen kansalle! Saa niillä yleensä ainakin sen 4 h unta, joskus jopa vähän enemmän. Nih kerta! Pidä hiekkas, prle.

Eilenkin oli kiirusta Varastolla. Töitä riitti ja töiden lomassa etsin niitä täydellisiä punaisia kenkimiä. Juu, yhdet olen löytänyt ja ne nyt joka tapauksessa tilaan, Saksasta, heh – kaksi paria. Mutta lisäksi haluan vielä yhdet sellaiset erilaiset punaiset ;D Puhukaa vaan pakkomielteistä, mutta minun nyt on vain saatava ne. Tai sitten minä ostan ne kissikengät, jotka on jo kuvattu teille. On niistä sellainen toisenlainenkin häijympi musta-punainen versio, aika pelottava. Epäilisin niiden sopivan tyyliini *köh* erinomaisesti! P-P kävi eilen erään paperin kanssa ilmoamassa, että minulla on lupa korjata myös tuollaiset isommat mokat, joka läystäkkeessä oli. Kerroin, että henkilö toi sen niin määrätietoisena eteeni, että en oikein voinut. No, hänen luvallansa nyt sitten, hehheeh. On se kiva vähän nokittaa joitakin ihmisiä edes sillä. Ette muuten usko, miten huono käsitys suomenkielestä eräillä varsin hyvin koulutetuilla ihmisillä on? Ei – en minä kirjoita täydellistä kieltä, en missään nimessä. Mutta hei, tämä on minun blogini ja minä saan leikkiä täällä kielellä juuri niin paljon kuin haluan. Varasto on eri asia.

Taksot ovat edelleen kulkeneet ajallaan, jopa etuajassa *ristii tarmokkaasti sormiaan*. Hyvä näin, tämä pitää kovasti tietystä täsmällisyydestä. Pitäisin myös siitä, että en joka iltapäivä joutuisi toimimaan navina, mutta näin vaan tuntuu käyvän. Kas, tämä omituinen osoitteeni on niin omituinen ,D No, pääasia on päästä äkkiänopeasti kotiin, samalla lukien... tällä kertaa taas ruotsinkielistä opusta. Siihen on syynsä; suomenkieliset kirjat kuluvat muutenkin liian nopeasti – taas olen lähes vailla lukemista ja on vasta torstai. Jömmassa on kaksi kirjaa eli tilanne on vielä kestettävissä. Varaukset kirjastosta tulevat näköjään taas äärihitaasti, jotkut sitten jaksavat pihdata kirjojaan monen monta viikkoa. 

Chili con soya on hyvää, juu. Sitä oli eilen eväksenä salaatin kanssa, makustelin sitä myös illalla puolikkaan kissinkupillisen verran. Nyt sain vielä täksi päiväksi siitä kunnon eväät – mutta sitten se on loppu. Älkää kertoko minulle, minä kerron teille. Käytössä ei sentään ollut talon suurin kattila, onneksi. Mutta tuo ruoka on hupaa, jos sitä syö sellaisenaan, vain saladon kanssa. Ja perästä kuuluu, kirjaimellisesti. *tsihih* Ehkä virittelen huomiseksi jonkun kepoisamman vaihtoehdon, ans kattoo illalla. Kissin mielestä se varmaankin olisi donarisaladoa, ehkä, ehkäpä...

En ole edelleenkään saanut aikaiseksi mitään järkevää. Milloin muka? Olen joko väsynyt tai liian väsynyt tekemään mitään. Ei minusta viikolla ole mihinkään, ei edes kirjoittamaan. Totaaliväsyn iskiessä ei pysty muuhun kuin lukemiseen, hyvä että edes siihen. Nyt aamulla on kuitenkin pakko katsastaa kudzu- ja chiliviljelmät, ettei tule tuhoja. Muutoin hoitelen viitakkoa vain kerran viikossa. Tämä on vain niin tärkeä rojekti, että saakoon tilaa myös viikolla! Siellä sitä vihreää pilkistelee jo useista purkeista. Minusta tuntuu kuitenkin, että pari plaatua siemenistä ei idä, jostakin syystä. No, katsellaan vielä jonkun aikaa ja odotellaan.

Ei – minulla ei edelleenkään ole mitään upeaa ja fiksua sanottavaa, kuten ei ennenkään. Sellaista odottavat voivat vierailla muualla Lokistaniassa, täällä ei esiinny älyn säkenöintiä, sitä kansalaisjurinalismia eikä juuri paljon muutakaan. Sen verran kipeä ja väsy on Welhotar taas tänäänkin, ettei mielessä pyöri kuin perusasioita; töihin, takaisin, ruokaa, lukemista ja toivottavasti unta! Yritän vain pyörittää arkea jollakin tavoin, mömelöiden voimalla kylläkin.

----------------------------------

Purrrrrrrrmenta kaikki! Hei, mä sain, mä sain ton avaa eile donaripuuki. Jesh ett oliki hyvää. Sitt se jömmas sen lopun, ei syänykkää ite. Mä luulen, ett mä saan sitä sitt tänäänki, pakkoha se on. Muute menee pilall. Mutt hampulikaakkei en oo saanu, oon katkero. No, niit tulee sitt, ku toi menee kaupoill. Ei oo kuulemma sen alakerran Eestikaupas niit kisulei varte. Sais olla, mä kyll maistasi semmosiiki. Eilenki mä meinasin hyäkittää mamii kii, en tiijä, mikä iski. Äkkii vaa mä olin jo sänkyn jalkopääss ja melkee kiinni sen koipisiss. Sen verra iskin harhaan vahinkos, ett se ehti vetää koivet vegs. Ähh, ja sitt mua jo hävetti ja lähinkii pois jolisee. Tää on joku ihme judeka, enneki tapahtunu tämmöst. Mami sanoo, ett kaavanlähtö ahistaa ja täyskuu ja kaikki. Juu varmaa nii. Eiks sill tuu miälee, ett mua vois ahistaa se, ett mä en saa heekkusii eikä mull oo täyspäiväst leikittäjää? Sais olla, meinaa. Toisaalta, mä saan goisii tosi rauhass tääll kaiket päivät ja mull on koko päiväks tuall muanaa. Ja lelui on, ku vaa viittis leikkii. Yleensä en viitti. Ei must kai oo nyt fotookaa, toi ettii jotai sopivaa. Mä meen taas goisii. Kumma mami, ku ei anna piäne kissin nukkuu olleskaa öisi...

Kliffaa melkee jo viikon loppuu!

-------------------------------------

Vincent, olet paremmassa asemassa kuin minä... monellakin tavoin.

Päivän slogan: Jos olisin terveempi, olisin paremmassa kunnossa sekä fyysisesti että psyykkisesti 8:)

Päivän biisi: Crazy

Luettua: PJ Lemmetty – Hullut koirat. Juu, hupia pitäisi olla. Kahden kaveruksen holtitonta sekoilua, viinaa, tapppelua sun muuta ensin kotomaassa ja sitten muualla. Tuota, niin, näitä nyt on luettu, hauskempiakin ja paremmin kirjoitettua. Tässä nyt on aivan jumalattomasti toistoa, tylsää toistoa vielä. Kieli on kehnoa, lienee tarkoituskin, mutta oikoluku on jäänyt taas väliin ja kielentarkistus muutenkin. Ei lukemisen arvoista, jollei halua pilata iltaansa. Juu, kiittelen parista hyvästä herjasta, joita en ollut ennen kuullut. Eli – ei viihdy meillä kuin lauantain palauttamiseen asti. Ei – en myöskään suosittele kenellekään!

 

 

OLIPA KIVA TAVATA - JOSPA ENSI KERRALLA JO LUETAAN?! 

KIIRE KUIN YKSIKÄTISELLÄ TAPETOIJALLA...

Voihan nolo, nukuin toisenkin yön. Ei kai tästä vaan tule jo tapa, että niinkuin nukkuisi öisin. Alkaisi olla kuin muutkin ihmiset? Ei, en usko. Se vanha ukonruutana, unihiekkakaveri nimittäin, tekee tällaisia vekkuleita juttuja ihan vaan omaksi huvikseen. Ensin uskottelee, että nukkuminen on kivaa ja unta on helppo saada. Sitten isketään täpöllä takaisin. Että katsotaan nyt. Tosin hyviin unenlahjoihin voipi olla avitusmömelöiden lisäksi syynsä pienellä kissinkupillisella chili con soyaa, jota nautin iltapalaksi ;D Oli se sen verran hyvää, että uni alkoi kohtapian kiinnostaa.

Varastolla on suoraan sanoen mieletön kiirus. Tässä lomilta palanneet kaivelevat vanhoja juttujaan esiin ja länttäilevät niitä edelleen minulle, täysin käsittelemättömänä. Minähän teen, korjaan, teen ja korjaan. Järkevää, lukisivat edes kerran ensin ne omat paperinsa. Mutta, siksi minut on tuonne palkattu. Eikä se minua harmita. Hengentuotokset ovat usein niin kehnosti muotoiltuja, että harmittaisi kovasti, jos ne olisivat omia. Nyt tyydyn korjaamaan aivan karmeimmat mokat ja merkkaamaan ne punakynällä tiedoksi *tsihih*. Muuten en voi asioita käydä muuttamaan. En tällä palkalla enkä muutenkaan. Eli hädin tuskin ehdin eilenkin vain joskus aamusella vilkaista Lokilistan suosikit, sen jälkeen alkoi matalalento. 

Jahas, keskiviikko-aamu! Voin ilmoittaa, että taksot ovat olleet ajassa tai jopa etuajassa *kiero virn*. Oikein hienoa, jos tämä vain jatkuu. Tällä kertaa kiitän Iisalamen leidiä, joka osaa tuunata ajoni aina oikein, näin hän on tehnyt ennenkin. Ah – antakaa hänen olla töissä pitkään (tai sitten tämän toisen asiansa osaavan ihmisen) ja ainakin ensi sunnuntaina, kun taas teen viikon varaukset. Eilinenkin postikeikka sujui oikein hyvin. Ainut ongelma oli se, että kukaan kuski ei koskaan tiedä, missä on Malmin posti. No, on se vähän kierosti sijoitettu, myönnetään. Tosin se on samoissa tiloissa noin periaatteessa kuin ennenkin, mutta siirtynyt vain vuosien aikana sisäpihalle jömmaan. Ei sitä nyt palveluja noin vaan pidetä tarjolla, kai te nyt sen ymmärrätte. Eli joudun opastamaan taksot aina itse sinne, ei hankalaa, mutta pitää itse muistaa reagoida nopeasti ja riittävän ajoissa. Minusta on tätä menoa tulossa sellainen live-navigaattori, jonka voi vaikka tilata mukaan sulostuttamaan *pärsk* matkojansa ,D Niin, siis kaksi kirjaa tuli, ziitosta – eli kyllä matka oli taatusti sen arvoinen! 

Laadin sitten eilen sitä chili con soyaa, kulkekoon nyt sillä nimellä. Eli soijarouhepussin jämät (tämä ON aina se erehdys), iso sipuli, rutosti porganoita, pari vihreää tuoretta chiliä, kuivattu punainen chili, purkki tomaattimurskaa, herkkusieniä, valkoisia papuja, valkosipulia.... kaikki muhitettiin yhdessä mahtavaksi padaksi. Sellaiseksi, joka syödään sellaisenaan ja on tankeaa, ei mitään keitonluirua. No, voisihan tähän tortillan kääräistä tms. Vaiva-vaiva, minä vetäisin alkuun puoli kissinkupillista ja hyvin täyttäväähän ja namiahan tuo on. Paranee vain lämmittäessä, ainakin ennen. Ai että miksi jämät olivat erehdys? No kun, siinä käy aina niin, että apetta on enemmän kuin arvioikaan. Eli nyt on kattila vielä puolillaan ja siitä on jo otettu tämänpäiväiset eväät. Eli ainakin huomenna vielä syödään chiliä, perjantaista en mene vannomaan. Menen kuitenkin tekaisemaan minin vihreän salaatin eväiden kylkeen vielä...

Muuten ei mitään uutta mistään! En tajua, miten voi ihminen olla niin kipeä, poikki ja väsynyt yhden raadollisen työpäivän jälkeen? Siis eilenkin – en minä jaksanut mitään muuta kuin laittaa tuon ruuan. No, pesin vähän pyykkiä, mutta konehan ne hommat tekee. Sitten tietysti luin, mutta se ei ole tekemistä – se on hupia. Mutta en vain jaksa pystyä mihinkään; sattuu, särkee, juilii, väsyttääkin. Joka paikka on kipeä ja se, mikä ei ole kipeä, on selkeästi tulossa kipeäksi tai muuten vain vaivainen. Sellaista se on fibron elämä, argh!

Tämä kovasti toivoisi edes kunnon märän kevään alkavan – pääsisi edes tuosta pluikastelun varomisesta! No nyt vitamiineja ja magnesiumia kehiin ja parvekkeelle harjoittamaan tupakointia...

-----------------------------------

Purrrrrrrvinka, kavrut! Äh, mami teki muanaa ja mä luulin sitä taas jauhikseks. Eikäku se oli taas niit sahapurui, ku ei kissi voi syyvä. En tykkää, jäks. Sain sitt loput siit linnust puukis. Sitt mä kiältäydyin syämäst maitonapikoit. En tykänny taas niistäkää, mä tahon hampulikaakkei! Mamiiih – hampulikaakkei sitt viikonlopuks, jooko. Se lupas, jesh. Vaiks mä suutuin sille niist kaakeist, hyäkin sen toisee koipisee. Sill on nyt taas reikii koipises, vähäks se sano taas rumast. Ett muute kilti mami voiki olla paha suustaa. Eikä ees verta tullu kunnolla, vähä puretiraaviti vaa. Juu, kilti oon ollu muute, ihan kilti. Sais vaa joskus taas kunno muanaa illall. Ei oo taas jokusee päivää näkyny. Avais ees donaripuuki tänää. En mä nyt uskalla pyytää, mutt sitt ku se tulee himaa. Voisha se itte syädä sitt loput, siis jos jäis. Jos mä saisin valkkaa, mä haluisin itellee koko puukin. Ja pari oviilii päälle >o< Katotaa nyt sitte, mä alan taas goisii kohta.

Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

----------------------------------

Vincent, kiero ja kavala, ”anteeksi, hampaani ovat koivessanne”-tapaus!

Päivän slogan: Vodka ei ole alkoholia eivätkä vihannekset ruokaa...

Päivän biisi: Kansainvälinen byrokraatti

Luettua: Panu Rajala – Unio mystica, Mika Waltarin elämä ja teokset. Onhan tämä suurteos, kooltaan ja sisällöltään. Koko miehen elämä ja kaikki mahdolliset teokset on kirjattu sekä analysoitu(kin). Valtava työ, josta voi kiitellä. Mutta – minusta tästä puuttui ainakin osittain henki, se henki, joka saa lukijan palaamaan tähän uudelleen ja uudelleen. Kyllä tämä hankintalistalle menee, divarin kautta ja joskus. Eli paljon kohkattu kirja ei ollut aivan mainontansa arvoinen. Mainio laitos kuitenkin Waltarista kiinnostuneelle. Edelleen... en oikein osaa määritellä, mikä se on, mikä tästä puuttuu; rakkaus aiheeseen ja teoksiin, onko tässä hieman kyllästyneisyyden makua, eikö kirjoittaja arvota kaikkia teoksia yhtä paljon?! Kuitenkin suosittelen, ainakin lukemaan. David Lynch – Catching The Big Fish, meditaatio, tietoisuus, luovuus. Lynchin erittäin lyhyt, selkeälukuinen opus hänen käsityksistään taiteesta, elokuvasta, muodosta, väreistä ja maailmasta. Lynchimäisen vinkeä opus, kaikesta mediaatiosta ym. huolimatta tai ehkä juuri sen takia. Voisi pitää myös lyhytmuotoisena elämänkertana ,D Minä pidin tästä ja jos tämäkin tulee divarissa vastaan, nappaan heti matkaani. Suosittelen Lynchin kavereille, luovuudesta ym. kiinnostuneille. Nyrjähtäneitäkin ajatuksia, Welhotar piti. Anna-Lena Laurén – Hulluja nuo venäläiset, tuokiokuvia Venäjältä. Useita vuosia Venäjällä asuneen toimittajan tosikertomuksia maasta ja sen asukkaista, tavoista, politiikasta ja muusta mielenkiintoisesta. Osa tuntui kovin tutulta, ehdinhän minäkin NL-aikoina viettää aikaani mm. Moskovassa ja Pietarissa paljonkin. Itkua ja naurua, silmien pyörittelyä. Welhotar piti kovasti ja on ilokas, kun sai tämän itsellensä. Lisää kirjasta siellä toisaalla viikon sisällä viimeistään.

 

 

VÄSYNYT JA ILKEÄ! 

 

 

LUNTA, UNTA, SÄRKYJÄ JA CHILIN ALKUJA...

Tulihan se uni lopulta, kele. Vähän vääränä päivänä ja väärään aikaan kylläkin, mutta nyt on Welhotar goisinut ilmeisen tarpeeseensa. Olin jo Varastolla melkein koko päivän puolipilkinnällä. Kun pääsin kotoon ja taksokin oli etuajassa (!!!) kiipesin sänkyyn pikapäikkäreille. Just. Pika. Nousin vain tiskaamaan ja laittamaan eväät täksi päiväksi sekä syömään jotakin pientä. Sitten uutta iltapäikkäriä kehiin. Nousin vielä kertaalleen kampaamaan naamani ja iltaunille. Eli yhteensä unta varmaankin se 8 h, joka on taas melkomoinen saavutus. Tosin oli pakko nousta kissan vidhuiluun; olin ollut liian kauan tajuttomana enkä illalla seurustellut hänen kanssaan. Joten noustava oli, klo 1.30, mutta haitanneeko tuo. Jos tämän päivän jaksaisi ja taas illalla aikaisin nukkumaan.

 

On muuten aika kammottavaa väkisin sinnitellä hereillä töissä. Siis töitäkin tein, mutta kun oli hiljaisempiakin hetkiä. Hain kaffetta, kävin tupakalla, järjestelin klemmareita ja nastoja.... Silti uni oli niiin tulollansa. Oli pakko lähteä vähän aikaisemmin ulos lumimyrskyyn, jotta edes se olisi piristänyt. Ei muuten auttanut sekään. Ei edes mieletön nilkkasärky jaksanut pitää hereillä. Eli todella susiväsy oli päällänsä. Muuten Varastolla ei erikoista. Osa saapui lomilta, osa lähti lomille. Kauhun tasapaino säilyy, koska P-P on kuitenkin paikalla ,D Ei siis ihmeellistä kerrottavaa niiltä osin.

 

Onneksi on evästä valmiiksi täksi päiväksi, sitä tofua nimittäin. Josta keveää aasinsiltaa siihen, että mitä hemmettiä!? Yritin etsiä nättejä porganoita viikonloppuna – löysin vain karmeita limakasoja, no pakko oli pussillinen ostaa, porgana kun kuuluu melkein jokapäiväiseen ruokaan. Harmitti, tsioskissa olisi ollut irtoporganaa enkä huomannut ostaa niitä sieltä. Lupaan, että en osta enää tänä keväänä nuita pussiporganoita, en. Miten ne kehtaavat niitä edes myydä, mustia ja limaisia, jäks! Ensimmäistä kertaa jouduin oikein veitsellä jopa kuorimaan niitä, tähän asti olen pärjännyt vain harjaamalla räväkästi. Menisikös kotomainen viljelijä nyt vaikka vähän itseensä, tai sitten kaupat ja niiden säilytys tai ihan kuka tahansa. Minä en vastaa itsestäni, jos yksi perusvihannes menee tuossa kunnossa myyntiin! Tämä vuodenaika kun tuppaa olemaan muutoinkin kehno vihannesten osalta, on pakko ostaa pakasteita ja ulkomaista tuotantoa muutenkin (jos niitä edes löytyy).

 

Sen verran vielä jatkoa, että tänään on kuitenkin taas ilta, jolloin on laitettava ruokaa. Kuvittelen, että vuorossa lienee chili con carne ilman carnea eli soijarouheella – chili con soya? Kokeilukeittiömme on tehnyt sitä ennenkin, hyvää tuli. Pavut ovat jo valmiina, samoin tomaattia löytyy parissakin muodossa ja chiliä useammassa kuin kehtaan laskea ,D Kaikki on siis valmiina, kunhan pääsen taas takaisin kotoon, läpi tuulen ja myrskyn. On nimittäin taas postipäivä, kustantajalle ziitosta, siellä on opus odottamassa. Eivät vaan ole viitsineet tunkea postilaatikon kautta, argh. Minä joudun selittelemään taas taksolle alle 10 min pysähdystä (on laillista, juu) kotimatkani varrella. Kohta joku puuttuu siihen, että pysähdyksiä on vähintään kerran viikossa. Mutta minkä sille voi, että Welhotar on niin hemmetin suosittu!?

 

Saisin olla vähän suositumpi. Edelleenkään kumpikaan henkilö, joista eilen mainitsin, ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olen jättänyt tekstarit useiden soittoyritysten jälkeen. No, annan sitten asian olla, kele. Ei se minua haittaa, pitäkää tunkkinne! Turha vain sitten myöhemmin enää kysellä asiaa, minä tein kaiken ja hoidin hommat – te ette hoida omaa osuuttanne. Siinä se, anti olla!

 

Taidan käydä ottamassa kuvan chilin aluista, jospa se piristäisi teitinkin päiväänne. Kiitos kysymästä, kudzut voivat oikein hyvin ja kurottelevat terhakasti valoon päin, oikein terhakasti, hrrrr. Samalla käyn haistelemassa ilmaa ja raikasta tupakansavua ,D

 

-----------------------------------

 

Purrrrmenta, kissinkat! Juu hei, oli toi orja pakosti herätettävä. Se vaa goisi. Ei siis hei ees lukenu sänkyss ku pari sivuu =o Outoo, nimittäi. Siks mä hualestusin ja rupesin tönii sitä ylös. Kesti tosi kaua, ett se reageeras siihe, ett mä huuteli tsögen pualelt, ett voisin vaiks syädäkki jotakii. Ett semmost. Huanost hoitaa kisuliinii. No, sain mä jotai kalkonii ja napikoit ja sitt jotai lintuu puukist, hei ei kanaa ku lintuu. Ei toi oo viäl kattonu, mitä lintui siäl on sisäll. Aika hyvää se kummiskii on. Onneks se ei viäl oo tilannu niit kissikenkii. Mä en kestä, jos se menee sen tekee! Ostais vaa tavalliset ihmistsengat. Mutt ku pitää olla punaset, se sano. No on kai niit ihmisjutskiiki eikä punasii kissikenkii! Must on kuvei, mutt mä annan tänää tilaa tolle, ett se saa noi kilisä toho esii. Toivottavast ne maistuu isompana hyväll – ai mitä te tsiigaatte. Mä oon tottunu syämää sillo tällö jotai vihreet. Nii ett ku noi tullee joskus partsill, pääsee ainaki maistaa! Varpist ainaki testaa, nih kerta >o<

 

 

 

 

Siis hei, hirmu huano kuva, mutt orja ei jaksu korjaa - höh. Kliffaa päivää kaikill!

 

----------------------------------

 

Vincent, testaa sinä vain chilejä *tsihih*, ihan saat luvan siihen!

 

Päivän slogan: N. 10 kpl erilaisia mömelöitä sekä vitamiinilisät pitävät Welhottaren lähes työkykyisenä koko päivän *muahhaah*.

 

Päivän biisi: Yksin ruma tyttö tanssii

  

Luettua: Unio mystica on aivan loppusivuilla, rapoa varmaan huomenna. Matkalukemisena aloitettu Världens sista roman, joka vaikuttaa oikein lukukelpoiselta. Sen lukemiseen menee hieman enemmän aikaa, koska luen sitä vain taksomatkoilla. Muuten siis eilen en todellakaan ehtinyt nukkumiseltani lukemaan kuin muutamia sivuja. Siitä voitte päätellä, miten väsynyt Welhotar todella on ollut!

 

 

 

AHNE JA VÄLINPITÄMÄTÖN! 

 

KATKERUUS OLKOON ILOMME!

Lievästi nyppii. Ei niinkään maanantai, mutta taas tietyt ihmiset. Lupasin tehdä pari juttua, palvelusta ikäänkuin. Tähän liittyivät siis erinäiset tavarat, muita ihmisiä jne. No just, eivätpä suvaitse avunpyytäjät nyt sitten vastata puhelimeen, vaikka oli niin kiire ensin asialla olevinaan. Kohta on kuulkaas myöhäistä. Pirulauta, on minulla omissakin asioissa tekemistä ja hösäämistä tarpeeksi. No olkoon, tyhjän suap pyytämättäi – olen taas ollut liian kiltti, pitäisi jo tässä iässä oppia!

Sunnuntain nautin mömelöitä. Ihmeesti ne välillä nukuttavat, eivät siis sovi työkäyttöön. Muuten kivut lievällä yliannostuksella lähtevät suht mukavasti. Sain siis jopa vähäsen siivottua residenssiä eli käytettyä kuuluisaa taikasientä. Lisäksi tein tofua seesaminsiemenillä appelsiini-soija –kastikkeessa, nyt tungin kastikkeeseen reilummin mausteita. Tuli kuulkaas hyvää. Kylkeensä se sai kesäkurmitsa-porgana-sipuli –muhennosta, ei siitä oikein paistosta kuitenkaan tullut. Mutta parin päivän ruuat kepoisasti, halvalla ja herkukkaasti. Juu, olen tyytyväinen itseeni. Sitten luin, päikkäröin ja luin vielä lisää. Makoilin ja ulkoilin kuulkaas ihan parvekkeella. Se prle, joka kehuu hienoja ulkoilusäitä, saa turpaansa. Olen nimittäin äärettömän katkera ihmisille, jotka pääsevät kävelemään ulos kivuitta tai edes lähestulkoon, kauemmas kuin roskikselle tai taksoon!

Tämä on taas katkeraa väninää, myönnetään. Ei ole iloja paljon suotu. Sentään vaihdoin satiinilakanat taas itselleni. Ne ovat erinomaisen mukavat ja lokoisat nukkua. Ikkunatkin on luvattu tulla pesemään jossakin vaiheessa, korvausta vastaan tietty. On syytäkin! Aurinko näyttää koko kaameuden ja se ei ole vähän se. Pölyä ja kissankarvoja, tupakansavua jne. Jäks! Sen jälkeen seuraa keittiön verhojen vaihto jonkun avittaessa, samoin mattojen pesu ja vaihto, kunhan joku senkin hoitaa *huoh*. Minä tarvitsisin kotiapulaisen.

Viidakkokin tuli tarkistettua ja jihhaa – kudzun lisäksi myös Rainbow-chili tuuppaa jo alkuja oikein nätisti. Muut vielä odottelevat (tai eivät koskaan tuuppaakaan mitään). Hienoa, jos ne vielä saapi ne oikein isommaksi asti. Odotamme toiveikkaina Belgarionin kanssa tuloksia kesän mittaan... Kohta on taas edessä varsinainen paashasouvi meikäläiselle eli viitakon remontti, kukkien multien vaihto, isojen kasvien kylvetykset ja joidenkin kasvien uudet istutukset jne. En prle selviä siitäkään yksin vaan tarvitsen Belgarionin apua. No, onneksi sekin homma on vain kerran vuodessa ja joidenkin kohdalla harvemminkin. Belgarionillakin on taas kiireitä koko viikon ajan, paljon kiireitä, siis oikeaa opiskelua. Eivätkö nykyopiskelijat enää hurvittele? Ilmeisesti eivät ehdi, ainakaan kovin paljon. Tehtävää ja luettavaa on niin, että heikkopäistä Welhotarta hirvittää.

Pirulauta, että pitää olla riippuvainen joka asiassa toisten avusta. Se kuulkaas rassaa. Minä Itte tahtoisi tehdä paljon eri asioita, mutta kun ei pysty, ei kertakaikkiaan pysty! Alkaa vain itkettää, kun jotakin joskus yrittää ja tajuaa jonkun pienenkin asian täysin ylivoimaiseksi hoitaa. Voihan kilin villut ja mursun sukupuolielimet! Olisi edes sitten vammaisen status, eläke ja apuvälineet – mutta kun ei sitäkään. Taidan varata omisarvikselle ajan tälle viikolle, olisi vähän muutakin asiaa. Josko pummaisi B- tai C-todistusta... ihan piruuttaan pitäisi kokeilla edes. Ja sitten valittamaan KELAan, koska siellä mikään ei taatusti menisi läpi. Ähh!

Nukkumisenkin kanssa on taas äärikehnoa, alle 4 h. Toisaalta, nukuin ihan vähän eilen päivällä. Sain juuri HMPK:n vahvistuksen viikon kyydeistä – eipä ollut tällä kertaa saman kottaraisen tekemä, ihan OK:lta näytti. Saa sitte nähdä, miten se viikon aikana taas toteutuu *huokaus*.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Ai taas toi mami jaksaa vali-valittaa. On se kans, joka paikka aina kipiä. Makais ja ois kotona, mitäs taaski lähtee edes tunkee töihi. Joo, mutku pitää. Se ei ainaskaa osaa ottaa yhtää relaa. Nytki skrivaa iha silmät ristis. Juu, mä oon syäny tipumuhennost puukist ja uusii naksui. Mikää ei oo mitenkää erityisheekkuu. Sitt mä päätin lopettaa maitonapikoist tykkäämisenki. Uusii ruakii sitt ens viikolopuks, hei henkilökunta! On toi mami muuteski outo, eile se taas hihitteli ja roilas tääll netis. Juu, tiätteks, se meinaa ostaa itellee stiflat. Kissistiflat. Ööö, joo siis hei, vähäks toi on liika vanha tommosii jutskii. Enkä mä ainakaa meinaa lähtee sen kans mihkää, jos se tommoset bungaa itellee. Ei mull muuta täll kertaa, tarttee häpee vaa tota mamii >o<

Kliffaa ekaa viikon päivää kaikill!

------------------------------------

Päivän slogan: Seuraavan viikon maanantaihin se vasta onkin paljon matkaa!

Päivän biisi: Tango Kauhajoen kasinolla

Luettua: Jenny Downham – Ennen kuin kuolen. 16-v. Tessalla on leukemia ja elinaikaa vain hyvin rajoitetusti. Hän on kuitenkin laatinut itselleen ohjelman, mitä pitää tehdä ja kokea ennen kuolemaa. Lista on hyvinkin tarkka ja hän alkaa toteuttaa sitä ensin tyttökaverinsa kanssa, mutta tämä ei enää tunnu ymmärtävän asiaa lainkaan. Melkoisen latautunut kertomus kuoleman läheisyydestä perheessä ja siihen varautumisesta. Suosittelen, vaikka välistä löytyykin vähän soopaa! Nick Hornby – Skeittari, nimi ei ole enne ,D Tämä kertoo teiniraskauksista, etenkin eräästä. Onko 16-v. poika valmis isäksi ja entäpä samanikäinen äitiehdokas? Lapsi joka tapauksessa syntyy ja Samin elämä muuttuu täysin. Mielenkiintoinen tarina teinariraskauksien luvatusta maasta eli Briteistä. Suosittelen lukemaan tämänkin, kuuluu enempi varttuneelle nuorisolle, ehkä.... Ja Unio mystica jatkuu ,D

 

VÄSYNYT JO NYT!