Lauantai-yönseutua vaan eli varhaishuomenta kaikille! Olisinhan minä nukkunut, mutta armas karvatakamus aloitti jolinan. No, pakkohan se oli nousta katsomaan mikä hätänä, jep-jep, kakkis oli tyhjättävä! Eihän sitä nyt siisti kissi pitkään katsele. Lisäksi oli saatava viipsale kalkonia. Nyt samainen karvamölli nukkuu täpöllä keskellä sänkyä umpiunessa, kun sai minut ensin kunnolla hereille. Hah – kostoksi teen tämän päivityksen ja menen myös uusiounille vähän myöhemmin. Katsotaan sitten, kuka parhaiten märisee! No tottapuhuen särkykin oli jo melkoinen, joten ei tuo aamukaffe ja särkymömelöt ainakaan pahaa tee täälläkään.
Varastolla alkoi jo eilen vähän rauhoittua, muutama tosi kiireellinen juttu vain. Muuten normiasioita, ei siis hätätapauksia. Ehdin jopa vähän nettailla *onnellinen huokaus*... P-P lupasi maanantaiksi puoli päivää vapaata, siis tämähän tarkoittaa vain sitä, että minulla on lupa käyttää jo sisään tehtyjä ylituntejani. Viimeksi meni talolle lahjaksi melkein 5 h. Nyt ei mene, mikäli voin sen estää. Eli maanantaina sukellan Hakaniemen ruoka- ja maustetarjonnan syövereihin. Käyn ainakin Vii Voanissa ja hallissa, mahdollisuuksien ja jaksun mukaan muuallakin. Sovimme muuten osaston työkavereiden kanssa, että tässä vähän hiljaisempana hetkenä alan käydä läpi osaa heidän hommistaan, että pystyisin ainakin hätätilassa lomittamaan. Mahdollisesti myös jokin pienempi osa voitaisiin siirtää kokonaan kontolleni. Tuntuivat ihan tyytyväisiltä, kaikilla on sekavaisia hommia jo liikaakin ja jos siitä jotakin voi irrottaa, hyvä on. Ja minulla kun taas välillä jää pientä luppoaikaa. Ja oikeasti, tuossa työssä on jotakin pirullisen kiinnostavaakin – vai liioittelisinko nyt kerrankin oikein kunnolla ja työnantajamyönteisesti ;D Tosin taidan ennakoida aika hyvin. Henkilöstöpuolen kanssa jutellessa kävi ilmi, että ainakin toimistohenkilökunnan toimenkuvat ja rooli tulevat pikapuoliin muuttumaan jonkin verran. Joidenkin mielestä ehkä paljonkin, tiedättehän, nämä henkilöt, jotka eivät suostu tekemään kaikkia töitä vaan huolellisesti valitsevat, mitä suostuvat tekemään.
Taksot ovat koko viikon kulkeneet ajallaan ja jopa etuajassa. Aamukuskeina kaksi tuttua, ihan kivoja ihmisiä. Noudoissa iltapäivällä ihan kuka sattuu, yleensä ei juurikaan tuttuja. Mutta ajoissa ovat siis tulleet ja tästä voin tällä kertaa edelleenkin kiittää vain neiti X:ää Iisalamesta, joka on hoitanut hommat kotiin – hän tietää mitä tekee! Toivottavasti ensi viikkokin pelaa yhtä hyvin, tilaus on tehtävä taas huomenna. Pahasti pelkään, että vuorossa on joku, joka pistää hyvät systeemit taas sekaisin... argh!
No, minä odotan! Heti maanantaina on kiva saada tilaus Hakikseen, se on taitolaji saada ajat ja paikat kohdallensa. Pitääkin tehdä kunnon ostoslista Vii Voaniin, mitä tarvitaan. Hallista nyt ostetaan sitä mitä aina eli roiskeita ja ehkä kissille lopultakin niitä mjunuaisia, joita on vinguttu jo pitkään. Jospa vielä ehtisi divariin... tosin se on pirullinen paikka, sieltä tarttuu aina mukaan iso kassillinen kirjoja. Voipi olla, että en millään jaksa kävellä sinne, ehkä.
Tänäänkin on kohta tehtävä kauppalistaa, ei taida tälläkään kertaa olla vaikeaa. Voi kun tietäisi vain etukäteen, mitä putken vihannestsioskissa on tarjolla! Kaipaan kovastipaljon jotakin tuoretta. Salaattia, fenkolia, purjoa, sellaista kaikkea vihreää jostakin syystä. Myös parsa-, kukka- ja ruusukaali käy, muut kaalit eivät – eivät raakana eivätkä keitettynä, vain etikkakypsytettyinä. Tähänkin on syynsä eli kodeiinipitoinen lääkitys ja tietyt ruoka-aineet nyt eivät vain sovi yhteen. Vatsassa tapahtuu erinäisiä reaktioita ja se ei ole todellakaan mukavaa. Tämäkin taas karsii tuota syötävien rehujen puolta – kirottua. Kunnon porganoita tahtoo myös ison kasan! Kesäkurmitsaa, sitä siellä nyt on yleensä aina eli sitä ainakin pieni kassillinen. Ja Rismasta tummaa soijarouhetta, varmuusvarastoon. Belgarionille taitaa tänään olla tarjolla sitä feikki thai-kalakeittoa ja valkosipulipatonkia. Lisäksi hän saa mukaansa opiskelijan hätäpakkauksen (valkosipulisavujuustoa, kuivattuja hetelmiä, rahkaa...).
---------------------------------
Purrrrrrrrrrve! Ai ett Poika on taas tuloss, mä meinannu muistaakkaa. Sen mä tiän, ett tänää on kauppapäivä. Mä tarviin niit hampulikaakkei, mamiiiiiiiih!!! Ja heekkui kans. Eilenkää tullu donarii, tuli yks jäätyny lihapulla. Siis ei se enää jääss ollu, mami mikrotti sen ja pilppo. Hätäsee pystysin syämää. Vähä jäiki, ei se ollu oikeet heekkuu. Sitt sain tavismuanaa ja maitonapikoit. En syäny niitkää ku muutama. Ne ei käy mun hampuleill joteskii, ne jää näljään niinku suuhu, ku ne on semmosii piänii, kovei ja pluikkai. Tahon niit hampulikaakkei. Ja varpist saadaa hyvää safkaaki, ku kert Poika tulee. Mami ain duunaa jotai semmost heekumpaa sillo. Höh, muute eletää niill kummill muruill ja semmosill. Oon mä kyll mun miälest ansainnu jotai kivaa, mä oon ollu tosi kilti, oikeesti. En oo vissii typerehtiny yhtää. Goisinu vaa kiltist kaikki päivät ja eilenki olin mamin kaverii ihan hirveest. Menin paijatettavaks koko aika, ku se lötkötti toss sänkyss. Mmmm, joo, sain paijatus-rapsutust ihan täpöll, mmm. Kilti mami kans! Mutt taas se pyäri, ynpäri-ynpäri, enkä mä saanu nukuttuu sitte. Ett jos se tänää söis ittes tainnoksii ja valvois ees myähempää, goisittais molemmat paremmi. Mutt mä kyll goisinkii nyt jo! Toi laittaa mein yhe seinäkuva toho, son kankast, vanhaa semmost ja son eteses yhes oves.
Kliffaa löördaagii kaikill – paljo heekkui ja orjaleikkei ja semmosii!
----------------------------------
Vincent, edelleen vain ruoka mielessä... no niin täälläkin ;D
Päivän slogan: Lauantai – tuo pitkän työviikon orgastinen loppu!
Päivän biisi: Nenästä verta, sielusta kultaa
Luettua: Liisa Marjatta Järvinen – Sisar vesi, veli tuuli . Tuota, niin, eipä tästä ole paljon sanottavaa. Eläkkeelle jäänyt toimittajaleidi pähkii omia asioitaan, kunnes rakastuu, rakastettu kuolee pikaisesti, sitten märehditään. Itse asiassa koko kirjassa märehditään erilaisia asioita, milloin mitäkin. Ollaan muka-runollisia, muka-daideellisia, etsitään mielenrauhaa jne. Minä en pitänyt tästä, tai tämä on ehkä väärin sanottu. Tämä on niitä kirjoja, jotka eivät merkitse minulle yhtään mitään. Silkkaa olemattomuutta. En suosittele kenellekään, tässä tuhlaa vain hyvää lukuaikaa!
VÄSY, MENEE KOHTA NUKKUMAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti